Eli siis. Kaikki anopit ja appiukot!
Mitä mieltä olette lastenne valitsemista kumppaneista? Mitä teette yhdessä? Oletteko yrittäneet sabotoida lastenne suhteita jostakin syystä? Millainen suhde teillä on miniöihinne ja vävyihin?
Mitä mieltä olette lastenne valitsemista kumppaneista? Mitä teette yhdessä? Oletteko yrittäneet sabotoida lastenne suhteita jostakin syystä? Millainen suhde teillä on miniöihinne ja vävyihin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä on toisinpäin,ettei mun vanhemmat hyväksy mun miestäni ja se masentaa.
Minulla on kunnollinen suomalainen mies,joka ei juo,ei ole väkivaltainen ja on kunnollinen kaikin puolin,mutta ei ole silti vanhempieni mieleen ja se loukkaa hyvin paljon.Minä ja mieheni rakastamme toisiamme ja meillä menee hyvin.
Meillä on tällä hetkellä se tilanne että ollaan pidetty etäisyyttä,koska vanhempiaan ei voi pakottaa hyväksymään lapsensa kumppania.
Minulla on kolme poikaa ja kaikkien miniöihin on ollut hyvät välit. Käyvät välillä syömässä meillä, ja me siellä kahvilla. yksi ulkomaanmatkakin on tehty yhdessä. Välimme ovat kohteliaat ja hyvät, olemme kiinnostuneita mieheni kanssa nuorten kuulumisista, koulunkäynnistä, harrastuksista jne. Vältämme pyytämästä ilmaista palvelua remonttien tms. muodossa, mutta itse toimimme tarvittaessa lapsenvahteina. Omasta mielestäni olemme ihanneappivanhempia, mutta kukapa tietää, ehkä jälkikasvumme kuitenkin toivoisi meidän asuvan kauempana kuin kahdenkymmenen kilometrin säteellä heistä kaikista.
Sitä sabotointia aikanaan, kun poikapuoli oli täys lapsi itekki (17), ja sen koukkas kolmen lapsen yh (23).
No, yrittivät kuulemma myös yhteistä: "kun X on niin hyvä lasten kanssa".
Luojalle kiitos tuli armeija välliin ja kaikki muutkin pojan aikuiskontaktit olivat "lievähkösti vastatuulessa".
Se meni, mutta olinha tuota jonkin kerran tämän "miniän" lastenvahtin, kun kävi ite bailaamassa.
Kerroin kyllä pojalle - noin ohimennen. HEH!
Että näin olen sabotoinut. Jos poka olis yli kakskymppinen ja ammattinsa hakenut tms. en sabotisi mitään; aikuiset senko lyö päätänsä seinään. Sittenpähän keräilevät!
Meillä on tääl tapana mennä kihloihin.Ja sitte kans mennähän.? Niitä juhlitahan; muistetahan , ja rahhaaki annetahan.
Ja sitten joka tyttö ja poikakin oottaa niitä "lahjarahakeräyksiä" , juhlapäiviä ym.
No, kun näissä kihlajaisissa on noin 50 ihmistä syötetty niin sen kihlauksen ns. hintakin selviää.
Ja samoin, ei aina niille samoille sitä hääkeräystä( vastahan se oli 2vuotta sitten)
Mutta useimmiten , niit kihlajaisia on useammin ko kerran.
Niin no, ni on häitäki.
Mutta ne häät mää vielä sulattasin . . .
Mutta ne kihlat?
Niin monia!
Ei ihan enää kerkeä tähän uusperhe- rumbaan mukaan.
En nyt aivan kaikkia jaksa mummina toivottaa tervetulleeksi, parilta olen saanut enemmänkin kuin "miks mun pitää" , "et ole mun", "mitässesullekuuluu", tms.
En ehkä tietoisesti saboteeraa kenenkään elämää, vaan olen lopettanut lasteni interventiot minun ja vaarin elämään aina uusine kuvioineen.
PS. On siellä ex-miniä , jonka kanssa kaikki toimii vielä 15v erostakin. Hän onkin fiksumpi kuin lapseni. HUOH! Kolmas kierros tällä menossa jo, ja sen väli eksänkin lapsoset haluttaisiin tänne välillä!?
Tyttäremme on menossa pian naimisiin. Asuvat lähikaupungissa. Olemme paljon tekemisissä keskenämme, syömme, saunomme, reissaamme, mutta emme puutu heidän asioihinsa. Tämä on eka vävykokelas ja meille erittäin mieleinen. Emme ole yrittäneet sabotoida, päinvastoin. Vävy on meille rakas.
Jo tuo yksi lause sisältää vaaran merkit, vaikka et mitenkään sabotoisi ja vävy olisi rakas, liika tapaaminen ja pitäminenkin voi kääntyä sabotoinniksi. Kaikkein eniten he arvostavat omaa rauhaa, eivät seurustelua appivanhempien kanssa, mikä voi muodostua todelliseksi pakkopullaksi kilttien ja hyvinkasvatettujen vävyjen ja miniöiden hiljaiseen mieleen. Että vähän muualle suunnatkaa ne enimmät seurustelukontaktit, please!
tiedän, että aikaa myöten näkemiset harvenevat. He ovat opiskelijoita, ja siksi käyvät mielellään täällä syömässä ja saunomassa. Tiedostan asian ja siksi näkemiset heidän ehdoillaan. He tietävät, että voivat tulla kun haluavat, mutta heidän ei tarvitse tulla. Onneksi he eivät ole "kilttejä", vaan osaavat sanoa ei ja laittaa rajansa koskien kaikkia asioita. Kiitos kannanotosta, ajattelen kutakuinkin samalla tavalla. Arvostan kovasti mutkattomia välejämme, mutta tiedän, että he myöhemmin ottavat välimatkaa meihin, kun elämäntilanne muuttuu.
On mukava kuulla joskus tuollaisista ymmärtäväisistä ihmisistä. Itselläni ei ole käynyt noin hyvä tuuri, läheiset eivät enää ole minulle rakkaita koska ovat tehneet niin paljon hallaa elämässäni. Olen joutunut jättäytymään pois yhteisistä jutuista, vaikka olisin mielelläni halunnut, että ollaan tekemisissä.
joka asuu miehen kanssa ja miehellä on edellisestä liitosta (avo) lapsi. Eli olen mummu tälle pikkuiselle, kun ehtivät luonani käymään. En käytä sanaa mummu, mutta joku mummunpuolikas olen silti omasta mielestäni. Viikonloppua juuri vietimme yhdessä ja meillä menee hyvin. En tuppaannu nuorten väleihin, mutta jos henkistä tukea ja olkapäätä tarvitsevat olen käytettävissä. Tämän "poikapuolen" kanssa olen sitten välillä ollut kahdestaan, kun nuoriso käy kaupassa tms. ja lauantaina hän halusi tulla saunaan kanssani ja saunotin pikkuisen kanssa. Normaalia elämää ja oma rauha silti puolin sun toisin.
Me ollaan onnistuttu saamaan miniä, joka on suoraan sanottuna perseestä! Tämä nuorikko alkoi aikoinaan neuvomaan meitä joka asiassa, jopa syytti siitä, että olimme kasvattaneet hänen miehensä, eli poikamme väärin. Yritimme puhua asiasta poikamme kanssa, mutta hän totesi vain, että hänen vaimollaan on erilainen kulttuuri tausta. Miniä on muuten ihan tavallinen suomityttö. No, nyt on viisi vuotta pidetty taukoa vierailuilla, joita aikaisemminkaan emme kovin usein harrastaneet. On kai hyvä mainita myös se, ettemme missään vaiheessa puuttuneet heidän elämäänsä neuvoin tai muulla tavoin. Toki taloudellisesti autoimme heitä alkuun. Eli eipä sitten muuta. Kai se elämä näin eteenpäin porskuttaa.
Olen sekä vävy että appiukko.
Anoppini asuu entisessä kodissaan, jonka nykyisin omistan vaimoni kanssa, asumme naapureina. Vanhin poikani rakentaa meidän tontille, josta lohkaisimme hänelle oman tontin. Pojalla on perhe ja tapaamme usein, välimme on OK.