Hiljainen hetki

🕯️ Kemijärvi (1957–2025) 🕯️

Kemijärvi, Lapin itäinen portti, on poistunut kartalta – hiljaa, kuten pakkanen laskeutuu järvenselälle tammikuun yönä.

Perustamisestaan asti Kemijärvi oli sitkeä sissi pohjoisen kunnalliskentässä: kylmässä, pimeässä ja yllättävän kaukana kaikesta. Se oli paikka, jossa ihmiset eivät vain selviytyneet – he keittivät kahvit, tekivät moottorikelkkareitin ja sanoivat: “Tervetuloa peremmälle.”

Kemijärvi tunnettiin kauniista järvimaisemista, sellutehtaan tuoksusta, ja siitä, että sinne meni vielä pitkään yöjuna – ainakin melkein. Se oli kaupunki, jossa oli enemmän luonnon rauhaa kuin kiirettä, ja jossa väestökato ei ollut kriisi vaan perinne.

Monelle Kemijärvi oli enemmän kuin paikkakunta – se oli koti, jossa sydän jäätyi vasta viimeisenä. Nyt tuo sydän on sammunut, virallisesti ja hallinnollisesti, mutta muisto elää – kesämökeissä, kalavesissä, hiljaisissa rautatieasemilla seisovissa odotushuoneissa.

Lepää rauhassa, Kemijärvi. Olit pieni, mutta periksiantamaton. Olit kylmä, mutta lämmin sisältä. Sinua ei unohdeta – ellet sitten ollut jo kartalla vähän vaikea löytää.