Voi hitto että tähän maahan mahtuu sairaita ihmisiä.
Takana on kohta 4-vuotinen suhde. Olemme mieheni kanssa molemmat eronneita vuosia sitten. Tämä suhde on meille ensimmäinen "tosi rakkautta"-suhde.
Väliin mahtuvista vuosista huolimatta miehen ex-vaimo jaksaa vaan roikkua. Lähes päivittäin on sanottavaa jostain ja hän katsoo asiakseen puuttua jopa rahan käyttöömme. Hän laittelee tekstareita, sähköpostia ja soittelee jatkuvasti. Tekstiviestit ovat puhdasta herjausta ja haukkumista siitä, että mieheni on huono isä. Lisäksi nainen utelee kaikesta lasten kautta ja pistää lapset pyytämään rahaa ja vaatteita. Jos minä ostan tai maksan lapsille jotain, se ei kelpaa.
Nainen soittelee myös ex-anopilleen ja haukkuu miestä milloin mistäkin. Viimeksi tämä tapahtui meidän ollessa anopilla kylässä. Miehen pitäisi kuulemma maksaa hänen laskunsa ja kaksinkertaiset elatusmaksut..erossa hän sai vain kaiken autoa ja asuntoa myöden.
Mieheni ja minä emme halua muuta kuin olla rauhassa. Miten keski-ikäinen aikuinen nainen ei voi tajuta, että heidän avioliittonsa on ohi?
Mikä tällaisen hullun ämmän rauhoittaa? Onko enää muuta kuin lähestymiskielto?
Takana on kohta 4-vuotinen suhde. Olemme mieheni kanssa molemmat eronneita vuosia sitten. Tämä suhde on meille ensimmäinen "tosi rakkautta"-suhde.
Väliin mahtuvista vuosista huolimatta miehen ex-vaimo jaksaa vaan roikkua. Lähes päivittäin on sanottavaa jostain ja hän katsoo asiakseen puuttua jopa rahan käyttöömme. Hän laittelee tekstareita, sähköpostia ja soittelee jatkuvasti. Tekstiviestit ovat puhdasta herjausta ja haukkumista siitä, että mieheni on huono isä. Lisäksi nainen utelee kaikesta lasten kautta ja pistää lapset pyytämään rahaa ja vaatteita. Jos minä ostan tai maksan lapsille jotain, se ei kelpaa.
Nainen soittelee myös ex-anopilleen ja haukkuu miestä milloin mistäkin. Viimeksi tämä tapahtui meidän ollessa anopilla kylässä. Miehen pitäisi kuulemma maksaa hänen laskunsa ja kaksinkertaiset elatusmaksut..erossa hän sai vain kaiken autoa ja asuntoa myöden.
Mieheni ja minä emme halua muuta kuin olla rauhassa. Miten keski-ikäinen aikuinen nainen ei voi tajuta, että heidän avioliittonsa on ohi?
Mikä tällaisen hullun ämmän rauhoittaa? Onko enää muuta kuin lähestymiskielto?
Vastaukset 65
Vanhimmat
toinen nainen joka roikkuu samassa miehessä?
mun ex-emäntä otti minusta eron 3v sitten,koska löysi uuden miehen.erosta se ilmoitti (oltiin yhdessä 8v)sähköpostilla,jonka jälkeen alkoi kauhea tappelu avaimista,olisin halunnut avaimeni takaisin koska tavarat oli jo jaettu.sain avaimet 2kk päästä,kiitos sen siskolle siitä .jonka jälkeen alkoi kirje\puhelin häirintä.puhelin soi ja ku vastasit taustalla kuului vaan hengityksen ääni.tosin lopussa en kerennyt edes vastaamaan koska se soi niin lyhyen aikaa.nykyään minun on pakko pitää salaista numeroa!! en tosin haluais.!!!
että ainakin yksi terve sentään löytyy.Nuo ensimmäiset lauseet sen jo todistaa.
olet sellainen sairas roikkuja. Alkuperäiselle haluan sanoa että minun sympatiat saat puolellesi.
Mieheni ex on/oli samanlainen roikkuja. Roikkuminen vähentyi kun käväisin poliisilaitoksella siihen loppui yölliset häirintä soitot.
lisää terveitä.Pitää kai käväistä siellä laitoksella,kun tuolla ex.llä on uusi mulla ei,mut jatkuvasti on siitä huolimatta häiritsemässä.Saatte toki sympatiat,ei kiva jos jatkuvasti roikkuu.
niin,että roikkuminen tapahtuu sulta salaa,ei siitä ekasta aina meinaa irti päästä.Vaikka mulla uusi on rakastan silti,jollain tapaa lasteni äitiä.Mutta onhan meitä moneksi,vanha suola saattaa janottaa.
Jospa sinä olet aloittanut sen sxairaalloisen kiusaamisen miehen ex vaimoa ja lapsiaankohtaan! Jospa sinä oletkin se sairaalloinen ihminen, jolle miehen menneisyys on kateuden aihe.
Jospa sinä olet se joka käyttää miehen rahat ja lapset eivät saa isältään kuuluvaa elatusmaksua.
Jospa sinä sairaalloisella käytökselläsi et hyväksy, että mies tapaa lapsiaan ja viettää aikaa heidän kanssaan.
Ja kaiken lisäksi sinua potuttaa yhteinen anoppi ja appiukko, etkä siedä sitä että heillä on edelleen lämpivämät välit ja haluat ne sairalloisesti sotkea.
Vika ei ole entisissä vaan näissä nykyisissä naisissa, jotka ovat katkeria miehen entisestä elämäsät ja elämästä, joka miehellä oli ennen sinua. Kaikihan haluaa olla se ensimmäinen vaimo, se tärkein!
Taidat olla aika pahassa jamassa siis mielenterveys ei ole kunnossa. Jättikö mies ja sä haluisit hänet takaisin, koska olet mielestäsi se "tärkein".
Muista että ei ole hävettävää käydä terapiassa puhumassa asioista, oli meinaat todella katkeraa tekstiä sulta "tärkein ihminen"
aika sinne terapiaan itse,tuo edellinen oli täyttä asiaa.Asioista voi olla montaa mieltä, ja minun mielestä sinä olet se katkera.
..taas yks katkera joka ei ymmärrä päästää entisestään irti..
Alkuperäiselle sanoisin mee hakee lähestymiskielto jotta ex tajuaa että ero on tullut ja vanhaan ei ole paluuta.. rahaa se haluu eikä miestä.. näitä naisia kun on valitettavan paljon.. ja kaiken lisäksi lapsia käytetään pelinappuloina siinä..
Miks te naiset ette voi sallia entiselle miehellenne uutta elämää mutta kyllä itsellenne??..
Kyllä ne nykyiset naiset ovat katkeria ja kateellisia, kunmiehellä on lapsia toisen naisen kanssa!
Nyxät ne mieheltä kaikki rahat haluu, ja ovat kateellisia siitä kun isät joskus ostaa jotain ylimääräsitä lapsille tai maksaa heidän harastuksiaan ym! Rahaa ei saisi kuluttaa kuin niihin nykyisiin!
Senpä takia miehen entinen perhe yritetään mollata täysin! pelkoa ja suurta pelkoa!
En voi käsittää näin itsekästä ajattelua! Se, että on miehen ensimmäinen vaimo ja yhteiset lapset ei oikeuta häiriköimään ex-miehen ja hänen uuden kumppaninsa elämää.
Avioliitto ja lapset yhdistävät kyllä kaksi ihmistä tavalla tai toisella yhteen loppuelämäksi, mutta eivät ne oikeuta kypsymättömään käytökseen ja toisen sairaalloiseen hallitsemiseen. Ihmissuhteet eivät ole omistussuhteita ja samaa pätee myös lapsiin.
En ole niin narsisti, että ajattelisin olevani entisen kumppanini tärkein ihminen -lapset ovat ja sen jälkeen tulee elämänkumppani. Exän kanssa sovitaan lapsiin liittyvistä asioista ja sitä täytyy uuden puolison toki kunnioittaa. Entisen vaimon ei tietenkään tarvitse pitää uudesta kumppanista tai toisinpäin, mutta asiallinen käytös ja ihmisarvon antaminen toiselle koskevat tietysti kaikkia osapuolia.
Eli näin meillä:
En ole koskaan tavannutkaan mieheni exää, en ole koskaan puhunut hänen kanssaan, enkä ole haukkunut häntä mistään kenellekään.
Mieheni lapset ovat minun lapseni parhaimpia kavereita. Meillä on kiva jengi, jolla puuhaamme kaikkea, kun lapset ovat meillä. Kiusaamisesta siis tuskin on kyse.
En todellakaan kadehdi mieheni menneisyyttä, sillä minulla on omani. Oman menneisyyteni kautta osaan olla kiitollinen, että löysin mieheni nyt. Tulevaisuus näyttää upealta. Ei siis ole syytä miettiä mennyttä.
Meistä kahdesta minä olen valitettavasti se, kenellä on rahaa..jos siitä on pakko puhua. Valitettavasti näinkin voi joskus käydä, mutta meille se ei ole ongelma niin kauaa, kun voimme tehdä yhdessä kaikkea kivaa. Voit sanoa tietysti, että mieheni on rahan perässä, mutta se olisi jo säälittävää. Mieheni maksaa kuuliaisesti joka sentin elatusmaksuistaan ja vielä ekstraa suoraan lapsille.
Mieheni viettää lastensa kanssa paljon aikaa ja osittain jopa minun painostuksestani. Exä on kiristänyt joskus, että mieheni ei saisi tavata lapsiaan, jolloin olemme yhdessä järjestäneet niin, että mieheni on lapsensa nähnyt tavalla tai toisella.
Ja valitettavasti anoppini halveksii entistä miniäänsä, sillä on nähnyt monesti, kuinka äitinsä on lapsia satuttanut jo ennen avioeroa..
En ole katkera muusta kun siitä, että joku ei vain voi antaa meidän olla rauhassa. Todella sairasta.
En ole mieheni ensimmäinen vaimo, eikä hän ole minun ensimmäinen mieheni. Se on jopa opettanut meille sen, mitä emme enää ikinä halua käydä läpi.
Ja muista: Minäkin olen ex-vaimo. Puolustaisitko minua ja katkeruuttani täällä jos kirjoittaisin, että häiritsen nykyistä miestäni koko ajan, haukkuisin hänen uutta kumppaniaan alaikäiseksi lumpuksi, ja loukkaisin tällä kaikella lastani? Tuskin...ellet ole hieman hukassa sinäkin.
PS. "Se tärkein" olen kyllä miehelleni, ja siihen minulla on oikeuskin.
Voiko joku äiti antaa omat lapsensa täysin vieraan ihmisen seuraan, jonka kanssa hän ei ole sanaakaan vaihtanut??? Hui, ihan hirvittää...!! Mulle ei ikinä tulis mieleenikään moinen toiminta, saatikka et ne sais olla missään tekemisissäkään niiden naisten ja sen kakrujen kanssa!! Rakastan lapsiani niin paljon, etten ikinä voisi sallia tuollaista tilannetta! Lapseni ovat minun ja sillä siisti! Jos isä lapsensa on jättänyt jonkun takia, niin ei heidän tarvitse hyväksyä isän korvikettakaan. Johan lapsia loukkaa sekin, että oma isä viettää enemmän aikaa sen eukon kakrujen kanssa kuin heidän!! Todella anteeksiantamaton teko isältä lapsille!
Eli erotilanteessa kieltäisit lapsiltasi isän kokonaan siksi, että hänellä on uusi suhde?
Omassa tilanteessani ex-mieheni uusi avopuoliso on pojalleni aivan ihana. Hän viettää pojan kanssa paljon aikaa, leipoo ja tekee kaikkea kivaa. Poikani pitää tästä naisesta hyvin paljon. Minä olen silti edelleen hänen äitinsä.
En todellakaan näe sitä, kuinka lapseni tästä kärsii, että hänellä on yksi aikuinen hyvä ystävä enemmän.
Vain syvästi epävarma äiti kieltää lapsiltaan kaiken tämän. Jos vanhemmat eroavat huonosta liitosta, on se lapsille kyllin paha juttu. Riitelyn ja katkeruuden jatkaminen on lapsille jo sietämätöntä..
Totta! Pitää olla epäilevä ja epävarma ihmisistä lasten kohdalla, keitä ei tunne! En tosiaankaan voisi antaa omia lapsiani vieraan seuraan! Minun on tunnettava ja tiedettävä ihmiset.
Jos isä ei lapsistaan välitä, sille en voi mitään, mutta uusia naisia lapseni ei kaipaa. Sen voi isä päättää, miten lapsiaan tapaa, mutta vain hän!
Olkoon sillä vaikka sata suhdetta, kunhan lapset pitää sekoiluistaan erossa.
Eikös susta tunnu pahalta jos joku luulee sitä eukkoa lapsesi äidiksi? Mistä kukaan voi tietää ettei se ole sen äisti?? Mua ainakin loukkaisi niin paljon, että sanoisin itseni äitinä olemisesta irti!
Elän itse uusperheessä, johon kuuluvat mun lapset ja sun lapset. Myös ex-miehelläni on uusi kumppani. Itsekin olen halunnut tutustua mieheni uuteen kumppaniin siinä vaiheessa, kun häntä on lapsille alettu esitellä ja ex-mieheni tapasi oman mieheni.
Sen sijaan uuden kumppanin kieltäminen kokonaan olisi mielestäni halpamaista ja käytännössä myös mahdotonta. On selvää, että jos suhde ei ole vakava ja kumppanit vaihtuvat usein, ei lapsia tietenkään esitellä. Mutta siinä vaiheessa, jos muutetaan yhteen ja perustetaan uusi perhe, on tilanne toinen. Miten ihmeessä tapaamiset edes siinä tilanteessa järjestettäisiin?
Meillä tilanne on se, että lapsilla on yksi isä ja yksi äiti. En pyri viemään äidin paikkaa puolisoni lasten oikealta äidiltä, eikä myöskään ex-mieheni uusi kumppani minulta. En edes koe minkäänlaista uhkakuvaa siitä, että lapsenikaan haluaisisvat itselleen uuden äidin -heille olen se paras ja ainoa. Ja mitä siitä sitten, jos joku vieras henkilö kaupungilla luulee toista naista lapsien äidiksi? Niin huono itsetunto ei sentään saisi olla, että sellaisen kokee rasitteeksi!
Tuo viimeinen lauseesi kauhistutti minut täysin: et kai tosissasi jättäisi lapsiasi, jos kokisit avioeron ja miehesi löytäisi uuden kumppanin? Jos oikeasti näin ajattelet, olet todella kysymätön vanhemmaksi!
ei ole loukkaavaa lapsia kohtaan, jos nainen suhtautuu heihin lämpimästi ja välittävästi. Ainoa, ketä tilanne kalvaa, on katkera ex-puoliso. Äidin viha vahingoittaa lopulta myös lapsia. Oma äitini yritti aikoinaan kaikin tavoin hankaloittaa minun ja isän uuden puolison tapaamisia, mustamaalasi ja haukkui naista ilman syytä, vaikka oli itse eroa halunnut. Vielä aikuisenakaan en voi hänen toimintaansa käsittää. Äiti on aina äiti, eikä kukaan voi hänen paikkaansa ottaa, joten turha kokea uusia kumppaneita uhkana.
Minusta on sama on miehellä viisi vai kymmenen kumppania, kunhan ne pysyvät kaukana meistä!
Jos isä haluaa tavata lapsiaa, ei sitä voi uudet naiset estää, mutta ellei halua, uskonpa että heillä on sormensa pelissä! Isä voi tavata lapsiaan ilman naikkosia varsin helposti, ihmettelenpä, mihin niitä naikkosia tarvitaan??? Sitä en käsitä!
No eihän mun lapsiani jättää tarvi, ollaan asia puhuttu selväksi. Sanoin, että JOS ne uudet naiset tunkeutuisi lasteni elämään, silloin minua ei tarvitsisi! En ikinä voisi jakaa lapsiani kenenkään naikkosen kanssa! Lapseni ovat jo niin isoja, että osaavat itse päättää ja sanoa asiasta mielipiteensä, ja kyllä ovat asiasta samaa mieltä minun kanssani. Että heitä he eivät tavitse elämäänsä. Onpahan isäkin saanut sen kuulla.
äitiydestäsi, koska koet uuden kumppanin noin vakavana uhkana. Itse en tällaista uhkakuvaa näe, sillä vanhemmuus on vahva läpi elämän kestävä suhde, eikä sitä voi kukaan uusi vieras tuhota. Suurin osa uusista kumppaneista ei edes haluaisikaan tuhota.
Ja mitä tulee lasten mielipiteeseen, voin sekä omasta kokemuksesta että työstäni lapsien parissa todeta, ettei kukaan lapsi suhtaudu automaattisesti vihamielisesti uusiin ihmisiin. Se on yleensä aikuisten viljelemää vihaa, joka välittyy lapsiin. Toki lapset voivat aluksi pelätä oman paikkansa menetystä, mutta kun pelko osoittautuu turhaksi, katoaa epäluuloisuuskin. Tähän auttaa aikuisten ymmärtämys ja huolenpito.
Ja mihin niitä "naikkosia" tapaamisissa sitten tarvitaan? No, naikkoseksi en itseäni koe. Olen mieheni toinen vaimo, puoliso ja elämänkumppani, eikä minulla ole minkäänlaista osuutta ensimmäisen avioliiton purkautumiseen. Minusta olisi hullua, että mieheni vuokraisi esimerkiksi hotellihuoneen lasten tapaamisia varten, eikä toisi heitä omaan kotiinsa. Tai ettemme ottaisi hänen lapsiaan mukaan lomamatkalle lähtiessä. Johan lapsetkin siitä varmasti loukkaantuisivat. Enkä usko, että kukaan voisi elää avioliitossa, jossa puolison tärkein asia eli lapset eivät olisi tavalla tai toisella läsnä.
No, kukin tavallaan. Meillä tämä malli toimii ja kaikki osapuolet ovat olleet tyytyväisiä. Elämämme ei ole järjestyistä huolimatta erityisen sekavaa, sillä olemme sekä minä että ex-mieheni tasapainoisessa ja hyvässä suhteessa.
Uskoakseni sinäkin saatat ajan myötä muuttaa mielipidettäsi, kunhan katkeruutesi laantuu ja löydät mahdollisesti itsekin uuden parisuhteen. Meni miten meni, onnea kuitenkin sinulle ja lapsillesi.
sen verran edelliseen tekstiini, että toki sekä mieheni ja minä pidämme tärkeänä pitää yllä ja kehittää suhteita omiin lapsiimme. Mieheni viettää paljon aikaa myös kahdestaan omien lastensa kanssa ja minä omieni. Lapsiin liittyvistä asioista sovitaan tietysti yhdessä ex-puolisoiden kanssa.
Pointtini oli vain siis se, ettei uusi kumppani vie äidiltä tai isältä mitään pois. Ihanteellisimmillaan lapsella on yksi tai kaksi välittävää aikuista elämässään lisää. Kuten joku edellä sanoi, on yksin ero lapsille jo raastavaa. Miksi lisätä tuskaa turhalla vihalla ja vääränlaisella vallankäytöllä?
Kaikki suhteet on tuhottavissa, ellei olisi epävarma ja varautunut! Avioliitot voi toinen tuhota, kuin myös vanhempien ja lasten suhteet!
Kukaan ei automaattisesti tosiaan vihaa tai rakasta ketään, siksi aikuisen on mun mielestä kerrottava lapselle ettei kaikkiin ihmisiin voi luottaa. Vieraan ihmisen on ansaittava luottamus, sitä ei tosiaankaan ole automaattisesti! Varsinkin kun on kyse lapsista ja vieraista aikuisista!
Ei niitä naikkosia lapset tarvi, heillä on isä ja on äiti!
Kuka on puhunut hotellihuoneesta? Meillä isä tulee meille, lasten luokse meidän kotiin, koska lapset eivät elä reppuelämää, eivät ole koskaan!
Minä en antaisi lapsiani vieraan naikkosen mukaan minnekkään lomamatkalle mukaan! Isä pärjäisi heidän kanssaan aivan hyvin yksin. On pärjännyt ennenkin!
Meillä toimii tämä malli ja teillä omanne! Niin yksinkertaista se on, jokaisella omat mallit!
En uskoaksesi muuta mielipidettäni. Olen aina ollut ihminen joka pitää mitä lupaa, eikä muuta niitä kenenkään takia!
Kaikissa ihmisissä asuu se katkeruus niin sinussa kuin minussakin! Sekin on erilainen! Olen katkera siitä, että isä ei vietä vapaa-ajastaan, loma-ajastaan ym ajastaan omien lasten kanssa aikaa! Mutta ei se mitään, minulla on aina lapsilleni aikaa, enkä koskaan jätä heitä kenenkään takia kakkoseksi!
Siksipä minä olen heille täkeä, etteivät heitä kiinnosta isän uudet naiset nyt eikä koskaan!
On aivan sama, mitä muut luulevat.
Minä tiedän, kuka on lapseni. Lapseni tietää, kuka on hänen äitinsä ja meillä on hyvä suhde.
Ei paljoa jaksa kiinnostaa mitä mieltä muut ovat.
Poikani kummitätiä on kerran luultu poikani äidiksi, kun olimme ostoksilla. Pidätkö kummitkin erossa lapsistasi, että kaikki varmasti näkisivät, että sinä olet äiti..?
Äitiys on tunne sisällä, ei silmänlume.
Ei ole sama!
Kummit ja läheiset ovat eri asia, ei ole heistä ollut kyse, ei edes opettajista tai vastaavista! Heihin kohtaan minulla on täysi luottamus, jos ne sen menettää, sitten se on eri asia!
Vaan puhe on näistä katkeruuden siemenistä! Isien vaihtumista seuralaisista! Heillä ei ole osaa eikä arpaa lapsen elämässä. Ei ole eikä tule! Ei ainakaan meidän!
On todella kamalaa lukea noista teksteistä, kuinka ennakkoluuloisia ja pullossa kasvaneita olet lapsistasi kasvattanut omien ongelmiesi ja katkeruutesi takia.
Itse olen onnellinen siitä, että eromme hetkelläkin poikani menee mielellään isälleen ja jopa halaa isän uutta kumppania. Hänellä on siellä hyvä ja turvallinen olo.
Olisi se melkoisen kamalaa, jos itse joutuisin jakamaan lyhyet lomani lapseni ja kumppanini välillä, kun pitäisi miettiä kenen kanssa voi olla. Ei se ole ihmekään, ettei lastesi isä ole lastensa kanssa yhtä paljoa kuin sinä. Hänellä on ELÄMÄ.
En tiedä oletko koskaan ymmärtänyt sitä, että lapset voivat hyvin, jos vanhemmat voivat hyvin. Katkera vanhempi siis tuskin on hyvä vanhempi.
Lapsien ei ole koskaan syytä antaa ohjata koko elämää, koska he eivät sitä tule tekemään aikuisenakaan. Ja lapsesi eivät taatusti olisi kieltäneet isäänsä tapaamasta muita naisia ja jatkamasta elämäänsä ilman, että olisit omat ongelmasi siirtänyt lapsiisi..
En nyt tarkoita, ettäkö jokainen yhden illan hupi lapsille pitäisi esitellä. Joku tolkku sentään.
Mutta vakava suhde ja mahdolliset tulevat sisarpuolet on syytä hyväksyä. Se on lasten edun mukaista saada tuntea sisaruksensa.
Meillä on sisarusparvi ja kavereita ihan omasta takaa! Minä en enempää niitä jaksais paimentaa, olen omat lapseni jo isoksi saanut, joten alan odotteleen lapsen lapsia jo vanhimmalta...!
ehkä on parempi,että sanoisitkin itsesi irti äitinä olemisesta ja antaisit vaikka vastuuntuntoisen ja mieleltään tasapainoisen ihmisen kasvattaa lapsesi,vaikkapa isin nyxän!Vois olla lapsellakin normaali lapsuus!!Kamala kuinka jotkut exät pilaavat lastensa elämän,kun ovat niin katkeria!!Ja lapsien etu muka kyseessä??Ketähän luulevat huijaavansa??Isit ja nyxät,pitäkäähän silmällä tämmöisiä katkeria exiä.Ei tervettä lapsille,ei todellakaan.Huom.lapset ensin!!
tunnutaan perusteltavan omia itsekkäitä ja katkeria tarkoitusperiä. On hyvä olla epäluuloinen uusia ihmisiä kohtaan, mutta millään lynkkausmeiningillä ei ketään saisi lähestyä.
Oman eroni jälkeen minullekin oli tosi kova pala, kun mieheni toi uuden naisensa lapsen eteen lähes kättelyssä. Pala oli erityisen kova purtavaksi siksi, että suhde tähän naiseen oli eromme syy. Totesin kuitenkin, ettei minulla ole oikeutta puuttua asiaan, sillä lapseni tuntui pitävän hänestä. Hammasta purren hyväksyin ja totuttelin asiaan ja pikku hiljaa elämä alkoi näyttää taas valoisalta omaltakin kohdalta. Uskon, että positiivisen ajattelun avulla omakin elämänlaatu koheni nopeammin, sillä mitäpä minä vihanpidolla olisin pitemmän päälle voittanut?! Eikä lapsen hyvä suhde uuteen kumppaniin muuten ole kyllä minun äitiyttäni horjuttanut, olen edelleen hänelle se ykkönen.
Kamppailen siis samasta ongelmasta uuden kumppanin kanssa exän kanssa ja toivon, että saisimme joskus aikaan rauhan. Sosiaalityöntekijä, joka tapaamisasioita on hoitanut, totesi tilannetta kuultuaan, että jos häiriköinti ja asioiden hankaloittaminen jatkuu, on syytä punnita äidin kypsyys huoltajaksi. Sellaiseen prosessiin ei mieheni kuitenkaan haluaisi lähteä, enkä minäkään toivo hänen lähtevän. Hienoa olisi, jos ongelmat saataisiin ratkottua ilman viranomaistoimenpiteitä.
Keskustelu osoittaa, että mielipiteitä lasten parhaasta on monia. Palautteen omasta vanhemmuudesta saamme kaikki lasten kasvettua aikuisiksi, kun näitä asioita alkavat kypsemmin pohtimaan eri näkökulmista. Toivottavasti kaikkien meidän lapset antavat siinä vaiheessa kiitosta tavastamme toimia...
Eivät lapset halua isän luokse asumaan! Vastuuntuntoisia ei voi olla lapsettomat ihmiset, eihän heillä ole kokemusta lapsista. Eikä mun lapseni sitäpaitsi haluu sitä ämmää nähdäkään.
Valinta on aina ollut heillä, sanoi et valita saa, joko isä ja ne naiset tai minä! Minut he valitsivat, aina!
Totta lapset ensin, sitähän minä tässä teen. Vieraat on vieraita...oma äiti paras on !
Sinusta on kamalaa, ja jos et kykene sitä lastas yksin kasvattaan, niin hyvähän se on et sul on ees joku hoitaja heille, mut minä pystyn, kun miehestä ei ole siihen.
Aivan vapaasti voi valita uusien naisten ja lasten välillä, silloinhan me tiedämme kuka on tärkempi! Miten paljon lapset merkitsevät. Eipä näytä merkitsevän.
Emme kukaan ole kieltäneet isää tapamasta uusia naisiaan, mutta meille heitä ei tarvi esitellä. Sotkekoon yksin oman elämänsä mutta meidän elämää ei sotke enää kukaan!
Ei tämä ex halua miestäsi, älä pelkää, ei koskisi varmaan pitkällä kepilläkään. Kai isä ei hänen mielestään ole hyvä, etkä sinä hyvä äitipuoli.
Voit kutsua ex-anopiksi, mutta sitä et voi muuttaa, että nämä nykyiset appivanhemmat ovat lasten isovanhempia, eikä mitään exiä lapsille.
Jos miehesi olisi mies ja tämä haäntä häiritsisi, niin se olisi loppunut jo ajat sitten eli katso piiiitkään vierelläsi olevaa ihmistä.
No just taas näitä katkeria nyxiä, jotka ovat epävrmoja miehestä, ja hyppii seinälle, kun puhelin pirahtaa! Niin, elättäjän häippääminen se pelottaa vai? Kuule kerran eronnut mies pettää aina, kysyppä monta akkaa sillä on ollu sun aikan, niin muuttuminen exäksi ei tunnu kohta niin pahalta! Muta muista että älä sitten häiriköi, ettei susta tule se sairas ihminen joka soittelee!
sitä keksitäänkin kuin lähestymiskielto, se pitää hakea käräjäoikeuden kautta ja tehdä rikosilmoitus. Ja se maksaa, muista että sillä vanhalla ämmällä voi olla jotain tiedossa millä se saa sinut ja äijän kiikkiin ja maksajiksi! Älä lähde provokaatioon matkaan vaan elä elämääsi ja sulje se puhelin kai siinä on off nappi?
Joo samaa mieltä, tuskin vanha koira uusia temppuja oppii, kohta saatat olla tosiaan se uusexä.
1. Lähestymiskielto ei vaadi rikosilmoitusta
2. Se ei maksa hakijalleen mitään
3. Ex ei häiritse ainoastaan puhelimella, vaan s-postilla ja lasten kertomilla "terveisillä" siitä, mitä äiti käski sanoa..
4. En tiedä millä meistä saa maksajan jollekin, mutta lasten elämisen me jo maksamme. Voisivat tietty muuttaa meillekin.
5. Olen jo yhden miehen exä..tuskin se toinen kamalasti haittaisi, jos haluaisi lähteä. Parempaa voi tosin olla vaikeaa löytää.. =)
lähestymiskiellon määrää? ja kai siinä kuunnellaan vastapuoltakin?? Ei sitä noin vain sanota että äläppäs häiritse meitä enää tai tulee putkaa????? Hankkii vielä kunnon asianajajan ja hakija joutuu linnaan herjaamisesta???
Lähestymiskiellon määrää käräjäoikeudesta siihen valtuutettu henkiö. En valitettavasti nyt muista ihan tarkkaan kuinka se meni. Istuntoon se ei kuitenkaan mene.
Käsittelyssä kuullaan molempia osapuolia ja todistajia.
Ennen herjauksena ja solvauksena tunnetut nimitykset menevät nykyään kunnianloukkakseksi, joka on asianomistaja rikos, ja se käsitellään rikosasiana. Lähestymiskiellon hakeminen jotakuta kohtaan ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä..
Suomessa asianajajalla ei ole ihan samaa merkitystä kuin noissa jenkkisarjoissa..tarunomaisella asianajajalla ei tee yhtään mitään ilman todenperäistä juttua, jos silloinkaan.
jokin kanne pitää tehdä, että menee tutkintaan, eli poliisi, ei kukaan yksityisehnkilö saa jotain käräjäoikeutta ilman tutkintaa saamaan lähestymiskieltoa ja sekin on harkinannan varassa ottaako poliisi asian tutkittavaksi.Käräjäoikeus olisi tukossa jos joka ikisen ukon ja akan riidat otettaisiin tutkintaan. Niillä on muutakin tekemistä! Ja Suomessa pätee sama laki, jos on hyvä asianajaja saa, saa nurin vaikka Pisan tornin.
Lähestymiskieltoasiassa hakemus jätetään poliisille, mutta poliisi ei suorita asiassa esitutkintaa eikä päätä, että käsitelläänkö asiaa. Tosin kiireellisessä tapauksessa lähestymiskiellon voi määrätä voimaan välittömästi poliisin päällystöön kuuluva henkilö. Tällöin se on voimassa oikeuden käsittelyyn asti.
Ilmoitus otetaan vastaan hakemuksineen joka kerta ja osaisia kuullaan asiassa. Tämän jälkeen koko hakemus kaikkineen lähtee käräjäoikeuteen, mutta sen käsittelee joku muu kuin syyttäjä..ei vieläkään vaan muistu mieleen kuka..
Asiassa ei nosteta "kannetta", kuten asian ilmaisit. Kanteita nostaa ainoastaan syyttäjä. Lähestymiskielto ei myöskään vaadi rikosilmoitusta, vaan siitä kirjataan perusmuotoinen tutkintailmoitus.
Käräjäoikeushan on tukossa, vaikka sinne ei mene kuin valitut jutut. Ja täällä ei onneksi toimi sama systeemi kuin jenkeissä. Asianajaja on asian esittelijä, joka neuvoo asiakastaan esim. korvausten ja muiden hakemisessa. Viimekädessä kaikesta päättää tuomioistuin, joten asianajajan vaatimuksilla ja ohjeilla ei ole mitään väliä. Asianajaja ei voi puhua yhtään juttua nurin, kuten telkkarissa.
Lisäksi täällä on oikeudenkäynneissä rikastumiskielto, johon kaikki korvaukset perustetaan. Tässäkään suhteessa avustajalla ei ole mitään väliä..
Kyllä on tässä maassa meno mennyt kummalliseksi, kun ihmisten mielestä on ok, että eron jälkeen häiritään toisen kotirauhaa.
Ero oli selvä ennen minua. Vanha suola ei janota ketään. Mutta jostain kumman syystä arvon ex-rouva pitää meidän asioita omanaan. Meidän pitäisi maksaa kaikki, apu ei kelpaa jos se tulee minulta ja lasten etu on häneltä unohtunut jo ajat sitten. Pyytää vielä lisää elatusmaksua vaikka lapset ovat saaneet juuri monen tonnin matkat ja kaikki..meiltä.
Ja tämä on täysin hyväksyttävää naiselle, joka on joskus ollut naimisissa tämän miehen kanssa? Aika kova hinta avioliitosta, jos se tarkoittaa sitä, että luopuu koko elämästään...onnellisesta sellaisesta.
jos ei mitenkään réagoi eroon? Sehän se vasta sairasta olisi? Sitten jos aletaan henkeä uhkaikemaan selvästi, on selityksen paikka vaikka kyllä poliisisetä sano kun henkeä uhattiin, että kyllä sieltä joku saadaan telkien taakse mutta kaikiststa tärkein on se ETTEI LÄHDE PROVOKAATIOON MATKAAN.
Tilastollisesti yli puolet nykyisistä naisista tai puolisoista kuvittelee tilanteet! heillä on pelko ja heikko itsevarmuus itsestään, että kaikki mitkä liittyy miehen ja lasten/äitiin, on uhka heidän suhteelleen.
Luottamuspula on varsin yleinen, sillä uusilla puolisoilla jos ei ole lapsia, he ovat alakynnessä, sillä ex puolisoiden kanssa lapset tehnyt mies on heille kateuden aihe.
Ja siksi he pelkäävät että vanha suola alkaa jossain määrin janottaa... tosin ei aina.
Monelle naiselle miehen menneisyys on peikko, josta on vaikea päästä yli, eikä miehen vakuuttelut aina vakuuta.
Niin on hienoa tietää että, se onkin nyxien epäävarmuudesta johtuva, se ex perheen morkkaaminen ja suurta KATEUTTA JA KATKERUUTTA!!! Häh hää....
erosin äijästä kun se sekosi yh-äitiin jolla on kaks kakaraa jonkin toisen miehen kanssa. Meillä ei ollut lapsia, luojan kiitos. Pitäkööt akkansa ja sen toisen miehen kakaralauman vaikka mistä sen tietää vaikka joku niistä olisi exän siittämä, sellainen pukki se on. Minä sen vaihda mukavaa ja rahakasta elämää mihinkään kakaralaumaan. Hyi...
Erosin itse muutamia vuosia sitten, kun aviomieheni ilmoitti yhtäkkisesti olevansa rakastunut toiseen. Olin järkkyttynyt ja vihainen jäätyäni yksin pienen lapsen kanssa juuri hankittuun kotiin. Mies muutti välittömästi yhteen ihastuksensa kanssa.
Tästä huolimatta en olisi ikinä voinut kuvitellakaan alentua häiriköimään miestäni ja hänen uutta kumppaniaan, vaan surin suruni loppuun ja jatkoin uutta elämää rakentaen. Kaikesta katkeruudesta huolimatta pyrin säilyttämään asialliset välit mieheen -onhan hän lapseni isä, eikä sotiminen aja lapsen etua. Tilanteen tasaannuttua voin jopa sanoa meillä olevan nykyisin lämpimät välit.
Parisen vuotta tapasin uuden ihanan miehen, joka oli myös aiemmin eronnut ja hänellä on kaksi lasta. Elämme samankaltaisessa tilanteessa hänen exänsä kanssa. Saamme kuulla jatkuvasti haukkuja ja arvostelua. En saisi tavata lapsia ja jos suunnittelemme yhteistä matkaa, hän peruu lapsiensa osalta sen jollakin verukkeella viime tipassa. Myös naisen vanhemmat soittelevat samoilla linjoilla joko minulle tai miehelleni, yleensä lauantai-iltaisin puolen yön aikoihin pienessä hiprakassa.
Olen yrittänyt itsekin eron kokeneena ymmärtää ja puhua. Puolitoista vuotta joustin ja kuuntelin, mutta olen sitä mieltä että jossain vaiheessa on vedettävä raja ja paapomisen loputtava. Elämän on jatkuttava jokaisen kohdalla tavalla tai toisella. Ketään ei voi omistaa, eikä kenessäkään väkisin roikkua.
Mykyisin katkaisen nopeasti puhelun, jos soitto ei ole asiallinen, samoin mieheni. Mieheni on myös ilmoittanut ottavansa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, jos lapsia käytetään aseena ajettaessa omia etuja. Suosittelen samaa teille, sillä kenenkään ei ole pakko kuunnella törkeyksiä. Jos sekään ei auta, ilmoittakaa hankkivanne lähestymiskielto.
Tilanne on meillä lähes täysin sama. Oma eroni meni kohtuu hyvin ja olemme nykyään lapseni isän kanssa täysin samoilla linjoilla raha- sekä tapaamisasioissa.
Kumppanillani ei sitten ole asiat lähellekään niin hyvin.
Nyt näyttääkin siltä, että ex tapaa meidät seuraavan kerran oikeudessa. Keinot on vaan loppu..täysin loppu.
Sairaus tuollainen roikkuminen ja häiritseminen on. Minulle ei tulisi mieleenikään soitella ex-miehelleni, haukkua häntä huonoksi isäksi tai solvata hänen uutta puolisoaan..
Hyvää jatkoa teille.
ongelma ei olekaan ne X:t tai nyxät. Vaan te!
Mitä hel . .iä te oikein värkkäättä niitä lapsia joka rööhrin, tai haluatte paksuksi ainako uros löytyy?
S . .tana. Olen kahen aikusen pojan "sutimisia" ny kattonu 15 vuotta ja tympäsee.
Varsin kunniatonta touhua, siel on EX:llä kolmeakin eri klaania ja pojalla kans.
Miten hitto te luulette, että lapsilla pysyis pää kasassa tässä egoisti-hedonisti rumbassa.
Ai, nehän aikuistuu nykyään niin varhain ja ovat omatoimisia.
Ihmekö?
Kunhan sen löydätte, ei tarvinne ympäriinsä ihmetellä.
Sen ainakin kerran vierestä seuranneena - niin valitettavasti tai onneksi - se vei, se vietti, ja usko kuolemattomuuteen.
No, sitä kai se lisääntyminen onkin.
Mutta silloin ei mantereet olleet mitään.
Hm, tuli se arkikin, muttei kaatanut!
Meillä isin nykyinen pilasi lasten ja minun välit täysin. Sitä naista ennen pystyimme puhumaan ja olemaan hyviä ystäviä. Kun nainen ilmestyi isä muuttui metiä kohtaan kylmäksi ja ei välittänyt enää lapsistakaan yhtä paljon kuin ennen.
Nyt emme enää edes morjesta kun vastakkain tullaan.
Ex mieheni tietää myös niin on tapahtunut, mutta koska en huoli tähtä takaisin kotiin, hän jatkaa luuhaamista sen naisen kanssa. kun ei osaa olla yksin. Ei se minua haittaa, mutta minua haittaa lasten puolesta ja se että emme enää pysty puhumaan ja olemaan ystäviä.
Turha tulla myöhemminkään ystävyyttä vaatimaan, jos naien kanssa joskus tiet eroaa, jos emme kelpaa nyt, emme kelpaa muulloinkaan!
suhdetta pilannut vaan mies itse menemällä mukaan naisystävänsä vaatimuksiin. Potkun saa minulta persuksiin sellainen nainen joka yrittää pilata lasteni ja minun välit!!!
Ettei vaan itte nyxa ois sairaalloisen mustasukkainen , kun mies joutuu lasten takia olemaan exansa kanssa tekemisissa? Taidat itse olla se joka haluaa miehen lisaksi omia itselleen myos toisen naisen lapset, jotka todellakaan eivat ole sinun!! Exa on oikeessa , hanen sijassaan en edes antaisi nykyisen tavata omia lapsiani, hyi olkoon te omistushaluiset perheenrikkojat joiden pitaisi saada itselleen toisen lapsetkin, kuole lehma pois
Eipä tulisi mieleenikään kokea uhkaksi sellaista naista:
- Kyseinen nainen ei ole EDES hyvä äiti, sillä hän ei kykene ajattelemaan lastensa etua. Halusi mm. juuri lahjoittaa esikoisensa meille asumaan, kun lapsi moitti häntä pahasta mokasta.
- Kyseinen nainen on tyyppiesimerkki ihmisestä, joka on lakannut huolehtimasta itsestään jo vuosia sitten (epäsiisti, likainen, ylipainoa 25kg)
- Hänellä ei ole mitään hyvää sanottavaa kenestäkään, ei edes lapsistaan
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. En ole taivaanlahja kenellekään, osaan olla riivinrauta ja meilläkin on suhteessamme ongelmia. Mutta työssäni joudun näkemään järkyttäviä perheitä, joissa vanhempien olisi pitänyt erota jo ajat sitten (alkoholismia, laiminlyöntejä jne.) ja tämä puoliskoni exä on samaa tasoa, kuin pahimmat näistä sosiaalitoimen piirissä olevista perheistä.
Jos mieheni haluaisi palata tällaiseen avioliittoon, täytyisi hänen olla hoidon tarpeessa..
Ja mustasukkaisuudelle ei pahemmin ole syytä. Jos mieheni lähtee tästä liitosta, hän lähtee. Siihen asti elämä tuntuu ihanalta, kunhan se keski-ikäinen, katkera lehmä hiljenee, ja vihdoinkin hyväksyy avioeron näiden neljän vuoden jälkeen..
Täysin samaa mieltä! Ei mitään lisättävää!!
Jos olet tosiaan sitä mieltä, että sinulla on oikeus arvostella miehesi exää esimerkiksi ylipainosta, keräät kyllä vaikeuksia vain itsellesi. Lapset ovat niin lojaaleja vanhemmilleen, että saat vain paska-akan maineen heidän silmissään. Äidissä täytyy olla vikaa ja paljon, ennen kuin lapset pitävät nyxää parempana kuin äitiään. Voi olla, että miehesikin hermostuu sinun negatiivisuuteesi. Hänellä on varmaan ollut hyvätkin hetkensä exän kanssa, vaikkei hän niistä varmaan sinulle uskalla puhua. Kukaan ihminen ei ole täysin paha tai hyvä. Exä ei ole vain paha tai nyxä vain hyvä tai päin vastoin. Toivottavasti exäni ei ota ikinä kaltaistasi toista vaimoa. Tiedän kokemuksesta, että positiivisempiakin vaihtoehtoja on.
Jos minä sanon sitä naista täällä kerran ylipainoiseksi, katkeraksi lehmäksi, niin tuskin olen huono ihminen. Hänen kanssaan en ole puhunut koskaan, enkä ole häntä kenellekään kommentoinut.
Hän on haukkunut minut lasten ja kaikkien kuullen..ilman mitään syytä. Kyseinen tilanne johtui siitä, että ostin hänen tyttärelleen vaatteita.
Mieheni on kertonut mitä hyvää heidän liitossaan oli joskus parina ekana vuotena, kuten minäkin omastani. Näitä asioita olemmekin vaalineet tässä suhteessa.
En hae mieheni lasten silmissä mitään parempi/huonompi asettelua, heillä on jo vanhempansa. Nautin omasta äitiydestäni oman lapseni kanssa.
Olisipa vain mukava tietää kantasi siihen, että mikä oikeus exällä on arvostella minua, ikääni, ammattiani tai mitään minussa. Mikä oikeus hänellä on häiritä meidän elämäämme, rikkoa kotirauhaamme tms? Jos et tätä osaa perustella, niin en ihmettele, että exäsi läx...
On se kumma, että minä saan välini toimimaan ex-mieheeni, eikä meidän tarvitse vihata toisiamme. Lapsikin on perin onnellinen. Mikä näissä naisissa on vikana, kun ei tajuta laskea irti? Lapset siinä vaan kärsii..kaikin tavoin.
Tulee mieleen tätä purkausta luettaessa, onko tässä mitään totta vai pelkkää liioittelua. En nimittäin usko, että vaimo voi "saada kaiken autoa ja asuntoa myöten". Joko mies on tosi nyhverö tai parilla on ollut avioehto ja mies on katkera, kun ei päässyt osingoille. Yleensä yhteinen omaisuus jaetaan puoliksi...
Mieheni ei halunnut tapella mammonasta, vaan antoi kaiken suosiolla. Ositusta ei tehty hänen suostumuksestaan, mieheni halusi vain elämän.
Me pärjäämme näinkin. Enempää ei vain haluaisi enää antaa. Emäntä sai jo liikaakin..
tiedän, itse olen yksi, joka jätti vaimolle ja lapsille 90% omaisuudesta - ilman vaateita.
Kunhan lapsilla olisi helpompi ja sain tapaamiset ym. pyörimään sovitusti.
Muitakin syitä - tai vähän samalta kantilta - olen kuullut. Myös naiselta, kun piti vain päästä irti ja nopeasti kurjasta suhteesta - ja toisinpäin hän sai haluamansa yksinhuoltajuuden.
Niin, se on vain mammonaa. Ei itketä eikä sureta.
Mutta toinen osapuoli harvemmin tunnustaa tai tunnistaa tilannetta. Sille ei voi oikein mitään!
Minäkin vei vain henkilökohtaiset tavarat; vaatteet, mummini kaapin, stereot.
Muut jätin.( Auto ,osakehuoneisto, irtaimisto ym. 10 vuoden yhteiselon aikana hankittu.)
Niin, ja otin vielä maksaakseni yhteiset kulutusluotot (joilla Rouvalle hankittu mm. uudet rinnat!!!HEH! Ei siis minun vaatimuksesta!!!)
Olen siis nössöjen nössö! Mutta niiiiin tyytyväinen, kun pääsin eroon pelkällä rahalla!!!
HAHAH!
Enpä näe näissä mitään pahaa.
Mieheni jätti tosiaan auton, kämpän ja kaiken materian exälle. Lisäksi hän otti kaikki velat ja luotot omiin nimiinsä..maksaa niitä vieläkin. Tissejä ei tosin oltu ostettu =)
Niin paha olo ja kiire hänellä oli pois siitä liitostaan..enpä osaa edes kuvitella..
Toivottavasti teidän exänne ei vaadi lisää.
Ps. Minä ainakin rakastan tätä miestä, vaikka jonkun mielestä hän olisikin tohvelisankari. Hän on nimittäin aivan ihana sellainen.
Tuop ei vaadi enää paljonkaan - kun sai ne tissit!!!
Heh! Saipas uuden elättäjän tai sponssin, miten vain. (niiden avullako - se kannatti sitten maksaa?)
Lapsetkin tulevat elokuun alusta minulle asumaan.
Olen sitten YH. Ja hyvältä tuntuu.
Hän muuttaa tisseineen ulkomaille!! JEEE!
Enpä voi kuin toivoa tsemppiä.
Itse seuraan hyvin läheltä samantapaista näytelmää. Tämä sinun tapauksesi ex on pahemman luokan narsisti (psykopaatikko). Häntä vastaan on vaikea taistella. Hae netistä tiedot narsismista (Raimo Mäkelä analysoi ne aika hyvin). Itse olen ulkopuolisena joutunut tälläisen "uhriksi". Se on piinaavaa. Tuntemani perheen mies myös jätti koko "miljoona omaisuuden" vaimolleean ja lapsilleen päästäkseen vain itse ehjänä pois raastavasta liitosta. Sanoi itse että hänelle rittää että hän saa itsensä ehjänä mukaansa.
Aina puhutaan väkivaltaisista miehistä ja kauhistellaan niitä. Mutta se vasta on kovaa kun nainen käyttää henkistä väkivaltaa.
Jaksamista ja erilaisia keinoja pelin voittamiseski
PS: on myös hyvä keskustelupalsta narsistien uhrien tuki ry. (Joku sellainen, sieltä saa myös hyvää tietoa)
On ollut tilanne vaikeakin monesti, mutta nyt ei.
Taitaa käydä niin, että pojat saan ja x muuttaa ulkomaille!!!!
Kaiken jälkeen, täysin palkitseva tilann.
..kaipaisin meille. Olisi kiva saada edes tilaisuus elää normaalisti ja rauhassa.
Sairas se nainen on, sen olen tiennyt jo vuosia. Esimerkkejä on monia, joita ei jaksa enää edes tänne kirjoittaa.
Pahinta vain on katsoa, kun rakkaani kärsii. On aivan järkyttävää katsoa vierestä, kun toisella on niin paha olo sisällä, että sen näkee jo uloskin. Voisinpa tehdä jotain.
Kiitos sinulle kirjoittamisestasi. Ja kiitos kaikille muillekin, jotka otitte osaa. Ehkä tämä kohta loppuu..
että sinä RAKASTAT sitä miestä. Rakkaus tervehdyttää ja vahvistaa. Hänen onnensa on että sinä olet tukena ja rakastat!!!!
Voimia teille!!!!!!!Yhdessä varmasti olette selviytyjät!!!!
jopas sääliä keräät,kuule itse on hyväksyntä ansaittava, niin se on.
Minäkin taistelen nyxiä vastaan kun häiriköi ja kiusaa tekstarrein aina vaan! Kerran sain loppuun, mutta nyt alkoi uudestaan, nyxät ne jaksaa ensin pompottaa miestäm, ja kun saa sen mielensä mukaan pomppii, nii alkaa ex vaimon ahdistaminen. Mä en korvaani lotkauta, soitan aina ex miehelleni joka sitte ojentaa ja puolustaa meitä...!