Mulla on tällanen juttu, että olen tän kevään ylioppilas ja hain jatkokoulutukseen, mutta en päässyt..poikaystäväni pääsi, joten hän muutta toiselle paikkakunnalle ja minun pitäisi muuttaa sinne hänen kanssaan..näin olemme puhuneet. Kuitenkin viimeaikoina olemme riidelleet paljon, jotka kuitenkin saattavat johtua siitä, että olen alkanut pelätä yhteenmuuttoa..Itseasiassa olemme aina riidelleet aika paljon.. turhista asioista.. Mietityttää vaan, että onko muutto huteralla pohjalla.. kannattaako? En hänestä haluaisi erota,mutta.. arrggh!!! Tää on niin vaikeeta!!!!Pelottaa vähä tollanen iso muutos!
yhteenmuutto
olis edessä..!
6847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinulla on loistava tilaisuus tehda vaikka mita jannittavaa nyt tulevaisuudessa; lahtea ulkomaille joko toihin tai vapaaehtoistyohon,tarjoutua auttamaan (joko palkallisesti tai ilman) yhtiossa, organisaatiossa tms., kirjottautua lahes ilmaisille kursseille oppimaan joatain mita olet aina halunnut jne. jne.
Tai mene kursseille jotka treenaavat seuraavia paasykokeita varten.
Miksi ihmeessa edes ajattelet kaataa lokaan naita todella arvokkaita kuukausia muuttamalla yhteen ihmisen kanssa jnka kanssa jo nyt tiedat ettei seuraa muuta kun harmia!? Puhumattakaan todella tuhlatuista paivista ja kuukauksista!
Lisays veila tuoho edelliseen viestiini: kumpi saisi sinut itsesi tuntemaan ylpeammalta ja aikuisemmalta, todeta etta:
a) olet muuttumassa jalkavaomoksi ilman mitaan muuta ammattitaitoa. Tulet olemaan taakana, seka taloudellisesti etta henkisesti, ihmiselle joka yrittaa eteenpain (onhan han jatkamassa opintojaan)
b) haluat itsekin eteenpain, kokea ja nahda maailmaa (vaikka vain viereista kylaa tai kaupunkia tyon tai opintojen merkeissa) omillasi. Olla tuttava jasen yhteiskunnassa ja pitaa yhteytta ylla ystavaasi innostamalla hanta myos eteenpain aina kommunikoidessanne.
Muutin yhteen mieheni kanssa reilu kuukausi sitten, takana on seurustelua melkein kolme vuotta. Odottelin yhteen muuttoa innolla, mutta ei se yhdessä asuminen sitten ollutkaan niin ihanaa. Minusta tuli nalkuttava pihtariakka melkein samalla hetkellä kun mies kantoi tavaransa asuntooni. Riitelimme koko ajan ihan typeristä asioista. Nyt on alkanut jo helpottaa, kun olemme molemmat sopeutuneet uuteen asumismuotoomme. Rutiinit ovat muodostuneet, toisen tavat ovat tulleet selviksi eikä tarvitse enää olla koko ajan purkamassa ja pakkaamassa matkakassia. Älä siis ainakaan luovu hyvästä suhteesta kurssien tai ulkomaanmatkojen vuoksi, eihän mies niitä estä! Jos teistä on elämään yhdessä, niin kyllä yhteisasuminen siihen kasvattaa.
asukaa hetki kaksin jossain. vaikkapa jomman kumman kotona,jos tilanne sallii. koittakaa olla vaikka parikin kuukautta yhdessä jatkuvalla syötöllä. jos kaikki menee OK, niin kaippa te samaan kämppään voitte muuttaa.
poikakaverini muutti meille asumaan kotiin (vanhempieni luo) pariksi kuukaudeksi. hän asuu oikeesti toisessa kaupungissa,mutta sai työharjoittelupaikan täältä. hän asui sen 2kk meillä ja nyt vielä on ollut koko kesäloman meillä. voin sanoa että riitelemme paljon VÄHEMMÄN kuin yleensä.. johtuen siitä ettei jatkuva ikävä vaivaa.?
No huh huh, eipä hyvältä kuulosta jos kasseja pakataan koko ajan! Taidatte molemmat väärien ihmisten kanssa olla....
mulla oli sama tilanne pari vuotta sitten...mut en muuttanut ja hyvin on meillä mennyt.Rakastetaan toisiamme enemmän kuin milloinkaan.tiedä sitten mitä olisi käynyt jos olisin muuttanut...