Todella harmittaa ja paljon!
Kävipä tässä taannoin niin, että mies, jonka olen tuntenut syntymästäni asti, yritti yks kaks yllättäen iskeä minut yhteisessä kaveriporukan illanvietossa. Eihän siinä muuten mitään väärää olisi, mutta olemme molemmat tahoillamme pitkissä ja vakavissa parisuhteissa. Kaiken lisäksi mieheni ja tämä lapsuudenystäväni ovat myös tunteneet toisensa kohta 10 vuotta ja ovat keskenään hyviä ystäviä.
Kuvittelin hänet luotettavaksi ja hyväksi ystäväksi ja sitä hän onkin ollut aina aiemmin. Kyllä tympii paljon. Tämä "ystävä" valehteli keksien erilaisia tarinoita kuinka huono mies minulla on ja että hän itse välittää minusta varmasti enemmän. Kaikkensa hän yritti aina kun mieheni silmä vältti, lopulta hän yritti väkisin kähmintää ja suutelua, vaikka olin monet kerrat sanonut, että pidän häntä vain kaverina. Hermot meni ja pakko oli lyödä ja pistää välit poikki. Kerroin asiasta myös miehelleni, hänellä otti myös koville ystävän petturimaisuus. Harmittaa miehenikin puolesta ja hän on todella loukkaantunut.
Itselleni tämä ihminen on melkein kuin veli, olemme koko elämämme ajan jutelleet ja viettäneet aikaa kuin sisarukset. En voisi edes kuvitellakaan itse hänen kanssaan suhdetta, ihan ällöttää, vaikka hän hyvä kaveri olikin.
Onko teillä miehet jotenkin erilailla? Onko naispuoleiset pitkäaikaiset kaverit varteen otettavia elämänkumppaneita? Eikö mies voi olla vain ja ainoastaan naisen kaveri niin, että ei voisi kuvitellakaan enemmän kuin ystävyyttä?
Kävipä tässä taannoin niin, että mies, jonka olen tuntenut syntymästäni asti, yritti yks kaks yllättäen iskeä minut yhteisessä kaveriporukan illanvietossa. Eihän siinä muuten mitään väärää olisi, mutta olemme molemmat tahoillamme pitkissä ja vakavissa parisuhteissa. Kaiken lisäksi mieheni ja tämä lapsuudenystäväni ovat myös tunteneet toisensa kohta 10 vuotta ja ovat keskenään hyviä ystäviä.
Kuvittelin hänet luotettavaksi ja hyväksi ystäväksi ja sitä hän onkin ollut aina aiemmin. Kyllä tympii paljon. Tämä "ystävä" valehteli keksien erilaisia tarinoita kuinka huono mies minulla on ja että hän itse välittää minusta varmasti enemmän. Kaikkensa hän yritti aina kun mieheni silmä vältti, lopulta hän yritti väkisin kähmintää ja suutelua, vaikka olin monet kerrat sanonut, että pidän häntä vain kaverina. Hermot meni ja pakko oli lyödä ja pistää välit poikki. Kerroin asiasta myös miehelleni, hänellä otti myös koville ystävän petturimaisuus. Harmittaa miehenikin puolesta ja hän on todella loukkaantunut.
Itselleni tämä ihminen on melkein kuin veli, olemme koko elämämme ajan jutelleet ja viettäneet aikaa kuin sisarukset. En voisi edes kuvitellakaan itse hänen kanssaan suhdetta, ihan ällöttää, vaikka hän hyvä kaveri olikin.
Onko teillä miehet jotenkin erilailla? Onko naispuoleiset pitkäaikaiset kaverit varteen otettavia elämänkumppaneita? Eikö mies voi olla vain ja ainoastaan naisen kaveri niin, että ei voisi kuvitellakaan enemmän kuin ystävyyttä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Onko teillä miehet jotenkin erilailla? Onko naispuoleiset pitkäaikaiset kaverit varteen otettavia elämänkumppaneita? Eikö mies voi olla vain ja ainoastaan naisen kaveri niin, että ei voisi kuvitellakaan enemmän kuin ystävyyttä?"
Toi sun koko juttu vaikuttaa todella ikävältä. Mulla on 2 hyvää, pitkäaikaista naispuolista kaveria eikä tulisi mieleenkään yrittää mitään enempää, ikinä. Sitäpaitsi juttelen kyllä vieraidenkin naisten kanssa vaikka mistä ja ilman taka-ajatuksia. Varattujen kanssa en edes harkitse mitään muuta kuin ystävyyttä.
Tunnen kyllä pari miestä jotka yrittää iskeä kaikkea mikä liikkuu, mutta heidän kanssaan ei kehtaa edes enää lähteä viihteelle.
pitkäaikaiset kaverit olla varteenotettavia elämänkumppaneita
mutta kuvatussa tilanteessa ei ollut mitään logiikkaa - ihan älytöntä - tosi oikosulku - eikä lähestymistapa herättänyt muuta kuin ihmetystä
En oikein ymmärrä, onkohan siinä jokin vinksahtanut? Onko aiemmin ollut ihan tasapainoinen?
Työ ootte aina niin vakavia ja dramaattisia.
Alkoholilla lienee osuutta illanvieton asioihin.Olisit mieluummin ottanut välikohtauksen kännisen jorinoina ja nauranut seuraavana aamuna asian pois päiväjärjestyksestä.
Mutta menit sitten laulamaan asian eteenpäin ja levittämään omaa mielipahaasi muidenkin harmiksi.Onko lopputulos nyt sitten kaikkien parhaaksi?
Ei ole kuule tällä pallolla täydellistä miestä/naista joka ei joskus mokailisi,mokailun sietäminen ja ymmärtäminen kohtuullisessa määrin on elämän jaloa taitoa/suolaa.
Koita joskus itekin tehdä jotakin väsynyttä ja huomata se jälkeenpäin niin ei tarvi yrittää olla niin täydellinen.
Tarinasi loput johtopäätökset ja niiden analysointi on piehtarointia eli missasit oleellisen sisällön.
Kyllä minun mielestä parisuhteessa pitää avoimesti kertoa tällaiset asiat. Mieheni oli jo siitä vähän närkästynyt etten kertonut asiasta heti illanvieton aikana vaan vasta kotimatkalla. Ajattelin olla kaukaa viisas, nyrkkitappelu olisi ollut heti valmis.
Ja tuosta nauramisesta asialle. Itsekin olen monesti kyllä nauranut tällaisille kännisten iskuyrityksille, mikä voisikaan olla huvittavampaa. Se ei ole enää huvittavaa, jos kyseisellä asialla loukataan useampia ihmisiä ja ystävyyksiä.
Sitä ihmettelen miten itse vedät johtopäätökset, että kuvittelen olevani täydellinen. Ei kai kukaan täysjärkinen voi sellaista edes kuvitella.
Miksi ihmeessä pitää kaikki tapahtumat laulaa eteenpäin? Nuo romanttiset käsitykset kuuluu vaan nuoruuteen ja naiviuteen,vanhemmiten oppii kohdat jolloin tieto vaan lisää tuskaa.Nämä on just näitä asioita jonka jakaminen tuskin parantaa kenenkään elämää.
Mulla ainakin on paljon tapahtumia joita en välittäisi eukon kanssa jakaa ja epäilen,että samoin on hälläkin.Luottamusta parisuhteessa on sekin kun ei rasita toista epäoleellisilla asioilla.
Niinkuin äsken todettu virheen ei tarvi aina olla suuri virhe automaattisesti mutta jos siitä semmoinen tehdään toki se on aina ikävää.sun tapauksessasi kuka siinä sitten on loppujen lopuksi se suurin syyllinen.Se joka mokasi se joka ehkä houkutteli mokailuun vai se joka ylireagoi asiaa vai ne ulkopuoliset asiaan kuuluvat tahot.Mene ja tiedä ite tunnet tilanteen parhaiten.
Kuka sitä nyt tietoisesti luulisi olevansa täydellinen tuskin kukaan mutta kun tekee,tunnistaa ja hyväksyy omia pönttöyksiään niin toistenkin vastaaviin on helpompi suhtautua ei ihan niin kuoleman vakavasti.
Huumoria kehiin.
pikku vinkin kaverilles. Ei ykskään mies käy kimppuun ellei annata aihetta. Syytä itteäs ja herää 2000-luvulle.
On useat kerrat todistettu, että aina ei tarvitse olla syytä kimppuun käymiseen.
Jos oikein aletaan kärjistellä niin se on sitten kanssa naisen vika jos joku hiippari raiskaa, vai?
Kyllä kuka tahansa voi olla varteen otettava elämänkumppani. Et kertonut kuinka paljon alkoholilla oli osuutta asiaan. Jos tämä mies oli kovin kännissä, niin silloin ihmettelen suuresti sinun nostattamaa "draamaa" asian ympärillä. Eiköhän tämä mies jo käsittänyt ettet ole hänestä kiinnostunut, eikä enää kuvittele sinua muuna kuin ystävänä, (joten vastaus on kyllä viimeiseen kysymykseen).
En tiedä mitä tarkoitat ystävällä/kaverilla/veljellä. Mutta eikös ystävälle yleensä anneta anteeksi kaikki känni sekoilut, ei kerrota puolisolle ystävän kertomia luottamuksellisia asioista, jne. Kyllä minä enemmänkin ihmettelen sitä, millainen ystävä sinä olet jos kännisen ystävän puheen takia noin herkästi menit ystävyyden katkaisemaan (ja yhdessä illassa). Onko teillä naisilla luettelo siitä mitä ystävä saa tehdä ja mitä ei, ja mitkä asiat annetaan anteeksi ja mitä ei? En siis kerta kaikkiaan ymmärrä, ystäväsi osoitti kännissä sinulle että on kiinnostunut sinusta, ja sinä saat siitä tuollaisen draaman aikaan...
Kyllä minäkin olen kuullut kerran erään ystäväni kännissä haukkuvan/nimittelevän toisen ystäväni vaimoa, mutta ne ovat olleet vain kännisen puheita. Ei olisi tullut mieleenkään mennä "juoruamaan" tästä tai pistää ystävyyttä poikki sen takia.
Sory, mutta vaikea kuvitella että kukaan mies käyttäytyisi selvänä noin...