omat fiilarit avioeron ollessa vireillä? Tuntuu todella pahalta lapsen vuoksi tämä avioero-asia ja erilleen muutto (lapsella pitkä välimatka isäänsä).
Mielessäni pyörii koko ajan mantra: Kannattaisiko kuitenkin lapsen vuoksi vielä yrittää yhteiseloa... Meillä vaikea 5v kestänyt avioliitto, miehellä a-ongelma ja paljon poissa kotoa joko duunin tai kännireissujen takia. Jälkimmäisistä sain tarpeekseni ja siksi uskalsin riuhtaista itseni irti. Pelkään, millaisia traumoja tämä avioero aiheuttaa lapsen kehitykseen. Rakastan lastani yli kaiken ja hänen vuokseen olen valmis tekemään mitä vain. Miestäni kohtaan tunteet vaihtelevat, en tunne oikein mitään, ehkä vihaa, katkeruutta, välinpitämättömyyttä.
Tunsin itseni pitkästä aikaa naiseksi, kun sain jokin aika sitten ihailua vastakkaiselta sukupuolelta. Ihan omistuista, että joku voisi haluta minua. Nuorempana olin kova bilettämään, nykyisin (ja vikat 8v) olen elänyt lähes "nunnana" ja äitimyyttiini eivät kuulu mitkään muut miehet. Vain oma rakas poikani.
Mielessäni pyörii koko ajan mantra: Kannattaisiko kuitenkin lapsen vuoksi vielä yrittää yhteiseloa... Meillä vaikea 5v kestänyt avioliitto, miehellä a-ongelma ja paljon poissa kotoa joko duunin tai kännireissujen takia. Jälkimmäisistä sain tarpeekseni ja siksi uskalsin riuhtaista itseni irti. Pelkään, millaisia traumoja tämä avioero aiheuttaa lapsen kehitykseen. Rakastan lastani yli kaiken ja hänen vuokseen olen valmis tekemään mitä vain. Miestäni kohtaan tunteet vaihtelevat, en tunne oikein mitään, ehkä vihaa, katkeruutta, välinpitämättömyyttä.
Tunsin itseni pitkästä aikaa naiseksi, kun sain jokin aika sitten ihailua vastakkaiselta sukupuolelta. Ihan omistuista, että joku voisi haluta minua. Nuorempana olin kova bilettämään, nykyisin (ja vikat 8v) olen elänyt lähes "nunnana" ja äitimyyttiini eivät kuulu mitkään muut miehet. Vain oma rakas poikani.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Tuntuu todella pahalta lapsen vuoksi tämä avioero-asia ja erilleen muutto (lapsella pitkä välimatka isäänsä).
Mielessäni pyörii koko ajan mantra: Kannattaisiko kuitenkin lapsen vuoksi vielä yrittää yhteiseloa..."
Kirjoitin jo pari viestiä Soneraplazan Ellien palstoille alkoholismista. Vakioaiheeni ja rakkain lempilapseni puheenaiheissa.
Käy kurkkaamassa Naisen elämää ja 50 palstaa, jos kiinnostaa.
En minäkään eroa hakenut vaikka mies sekoili todella pahasti liiton aikan. Kerran nostin kissan pöydälle kesämökillä ja mies totesi siihen: "Voit lähteä kunhan ensin hommaat lapsille uuden äidin."
Siihen ne eropuheet kilpistyivät.
Tein täysin terveen ratkaisun eropäätöksessä. Minusta vain siihen ei ikinä olisi ollut. Syitä on monia.
Ehkä olet eniten huolissasi tapaamisista isän kanssa. Ei juopon seuraan kannata lasta uskoa. Järjestä tapaamisista valvottua sosiaaliviranomaisten kanssa.
En tuputa sinulle enemmän neuvoja. Viestistäsi luen rivien välistä, että olet ottanut asioista selvää.
Minullekin oli eron jälkeen valtava yllätys, että miehet olivat minusta kiinnostuneita. Minuun jopa rakastuttiin erittäin syvästi.
Laastarisuhteista en perusta. Haluan seistä omilla jaloillani.
Harmi, jos et huomannut eilen katsoa amerikkalaista elokuvaa, joka käsitteli tätä juomisteemaa. Kirjoitin elokuvasta jo enemmän e.m. viesteissäni.
Voi hyvin. Teen matkalle lähtöä. Olen nyt lomalla. Elämä yh-äitinä on ihanaa. Älä sitoudu liian nopeasti. Kyllä me Ellit pärjäämme.
"Tein täysin terveen ratkaisun eropäätöksessä."
Korjaan kirjoitusvirheeni edelliseen viestiin.
Kuuluu olla: Teit täysin terveen ratkaisun eropäätöksessä.
sitä, minkälaisia traumoja lapsesi voi saada siitä, jos isä juo ja häviää aina välillä jonnekin ryyppyreissulle.
Kyllä yh-äitikin voi tarjota lapselleen tasapainoisen, turvallisen lapsuuden.
jo yli-20v.
nyt olen lähdössä.
kuitenkin on lapsia ja on ajateltava muutakin kuin itseään, vaikkakin nyt nainen minussa on herännyt..
Meillä erottiin muutama kuukausi sitten miehen alkoholiongelman vuoksi.
Päätös ei ollut helppo koska mies on/oli aivan mahtava isä lapselle kun oli selvänä ja muutenkin aivan mahtava tyyppi ihmisenä.
Kiltti kun mikä, ikinä meillä ei juurikaan riidelty.
Ensimmäinen kuukausi meni kuin sumussa kulkien, fiilikset heittelehti laidasta laitaan.
Tunsin miestä kohtaan katkeruutta, vihaa ja jossain vaiheessa sääliäkin.
Alkoholistin kanssa eläminenhän on sitä ettei ole tietoa huomisesta.
Alkuun mietin miten lapsi kokee eron ja sen että isi ei asukaan meidän kodissa.
Lopppujen lopuksi kaikki on mennyt ok.
Ei kannata pilata omaa eikä lapsen elämää alkoholistin takia. Kyllästyin myös siihen että lapsi loppuvaiheessa liiankin usein kyseli missä isi on ??? (miehellä kun oli tärkeämpää tekemistä istua kavereiden kanssa kapakoissa kuin olla kotona).
Myös minä rakastan lastani yli kaiken, joten lapsen etua ajatellen ero oli meillä ainoa vaihtoehto.
Uskon että lapsi jossain vaiheessa kärsii tilanteesta jossa isi tulee ja menee kuin tuulispää.
Nyt huomaan eläväni, aivan mahtavaa olla lapsen kanssa kahden. Ei tarvitse enään miettiä milloin ja mihin aikaan isäntä kompuroi kotiin jne...
Kaikesta huolimatta, aurinkoa sinullekin.
Tätä aikaa odotan. Kun kaikki asiat on hoidettu, erosta toivuttu. Jännitän kyllä kovasti miten lapsi isä suhde käynnistyy. Alkoholin ollessa siinä kummituksena mukana. Isä on hyvä isä, mutta viime kuukaudet hän on ollut "poissa" kotona ollessaan. Tietenkin tämä ero tuo lisäongelmia mutta kyllähän se niin on, että raskas juttuhan tämä on meille kaikille.
Itse olen ollut todella ahdistunut ja mietin joka hetki täällä töissä tätä hommaa....
Eihän tuossa ole edes vaihtoehtoja. Ethän sä nyt lastasi halua kasvataa alkoholistiperheessä. Ja millainen suhdemallin lapsi saa, jos vanhemmat ei välitä toisistaan. Come on, ajattelepa ihan yksinkertaisesti. Älä mieti liikaa.
Kuule, mulla takana 13 vuoden suhde ja kaksi vuotta tein eroa. Heitin miehen pihalle, mutta päästin noin neljä kertaa kahden vuoden aikana takas sillai vaatekassin kanssa. Joka yritys olla yhdessä uudelleen toi vain uuden pettymyksen. Mulla kolme lasta ja lapset (nuorin 8 v. ) sanoivat minulle, että älkää enää koskaan yrittäkö seurustella, kun alatte aina riitelemään keskenänne. Nyt olen lasteni kanssa onnellinen et ristiriidat takana.
Hei
sinulla on aivan sama juttu kuin minulla. Minunkin mies on a-miehiä. Ja minulla on tytär ja pohdin samoja asioita....
Laitan tähän sähköpostiosoitteeni. Olisi kiva kirjoitella paremman ajan puitteissa.
Oma avioeropäätökseni varmistui hääpäivänä juhannuksena ollessani lapseni kanssa jälleen yksin....
[email protected]
Samat kuviot mullakin, ollut jo käynnissä puolisen vuotta, tosin miehen päätöksestä. Hänen tunteensa on kuolleet mua kohtaan, kai oon ollu niin kamala ihminen, kun en jaksa hänen jokaviikonloppuista baarielämäänsä. Jonkun täytyy huushollista ja yhteisestä lapsestakin huolehtia, ja kai musta on tullut niin tylsä ja kotioloissa viihtyvä aikuinen nainen. 14 vuotta avoliittoa mies on nyt valmis laittamaan roskakoriin ja kevyin mielin. Itse oisin ehkä vielä miljoonannen kerran voinut harkita jatkoa, kompromisseihin ois voitu päästä tietyistä asioista, ihan lapsenkin takia. Ja eniten huolettaa juuri lapsen suhtautuminen tulevaan, eihän sitä eron lopullisuutta tajua itsekään ennenkuin mööpelit siirretään eri asuntoihin. Ja pakko myöntää, sattuu niin saatanasti, kaikesta huolimatta mun tunteet ei oo kuollu vielä. Onhan miehessä paljon hyvääkin, loistava isä selvinpäin, ja muutenkin älykäs ihminen. Jostain syystä oon lähes varma siitä, että nyt kun mies saa tahtonsa läpi ja eron minkä halusi, niin sitten loppuu varmaan kapakoissa juoksu sun muut hölmöilyt. Eli seuraava naisystävä korjaa sitten parhaat palat kuin tarjottimelta, samoja virheitä ukko tuskin tekee tulevissa suhteissaan, se ajatuksena satuttaa aivan helvetisti. Toivon vaan itselleni voimia selvitä tulevasta, ja jaksaa olla hyvä äiti lapselle edelleen vaikka oonkin ihan paskana. Täytynee tästä painua lääkäriin hakemaan masennuslääkitys, ei tästä muuten selviä.
Kylläpä on tuttua mitä kirjoitatte, näköjään monelle käy just näin kuin mullekin: lähestytään molemmat neljääkymppiä, lapset alkaa olla isoja, nainen elää mielellään aikuisen naisen rauhallista kotielämää ja sitte miehelle tulee tarve bilettää, dokata,pettää ja kokeilla omaa viehätysvoimaansa kapakoissa. Siinä lasten etu unohtuu.....
Ero vireillä meilläkin, ja itse olen sairaslomalla, itken jatkuvasti, tunnen itseni niin loukatuksi. Näin heittää mies hukkaan kaiken hyvän mitä meillä oli yhdessä!