Tarinamme on tämä. Olemme olleet aviossa pian 10 vuotta, kolme lasta. Kolme vuotta sitten mieheni jäi kiinni uskottomuudesta, joka oli kestänyt n.vuoden. Aluksi hän oli lähdössä naisen mukaan, mutta pyydettyäni vielä jatkamaan kanssani, hän suostui. Kävimme terapiassa ja mielestäni yritimme oikeasti, ainakin minä. Yllättäen kuukausi sitten hän paljastui, oli tekstaillut viestejä kevään ajan ja ei ollut kuulemma muuta, eivät olleet edes nähneet? Olivat tutustuneet vuosi sitten baarissa ja tämä nainen oli nyt laitellut viestejä ja mieheni oli "vaan" vastaillut niihin?! Ahdistus oli valtava tämän jälkeen, otin yhteyttä terapiaan ja siellä sovimme, että mieheni ei pidä yhteyttä muihin ja lupasin olla muistuttamatta häntä näistä hänen "virheistään". Lomien vuoksi lupasimme tämän, terapia jatkuu syksyllä. Viikko sitten hän oli laittanut viestin tälle ensimmäiselle naiselle, minkä kanssa suhde piti olla ohi jo aikaa sitten. Ajattelin, että kuolen. Mieheni katuu tekojaan ja lupailee taas kaikkea, en usko yhtään sanaa häneltä, en ymmärrä koko tapahtumaa ja olen myös sanonut sen. Yritän selviytyä tunnista toiseen, jotenkin. Miestäni kohtaan en oikeastaan tunne muutakuin surua ja vihaa hänen itsekkyytensä takia. Mielestän hän ei oikeasti pysty ottamaan vastuuta perheestään eikä parisuhteestaan. Miten te toimisitte tässä tilanteessa? Kaipaan rakentavia kommentteja.
vieläkö jotain tehtävissä?
Milla
152240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
..mutta rakentavana kommenttina on hirveän vaikeaa antaa mitään muuta, kuin se sama vanha, että lähde, jos haluat olla itsellesi kiltti.
Olet hajalla ja sinuun sattuu entistä enemmän mitä pidemmälle aika kuluu, jos et siihen hae muutosta.
Jokainen ihminen (ainakin suurin osa) ansaitsee mokattuaan uuden tilaisuuden. Fair enough - miehesi on sen saanut. Jos hän ei edelleenkään pysty lupauksiaan täyttämään ja toiset naiset houkuttelevat, niin sinun on tehtävä oma päätöksesi.
Voit toki jäädä. Ja moni sinun tilanteessasi jääkin. Mutta voisit yrittää ajatella niin, että parisuhteen peruskallio on luottaminen ja sitten rakkaus mitä myös toisesta syvästi välittämiseksi kutsutaan.
Luottamusta teillä ei enää ole - se menetetään vain kerran. Yhden erheen voi ehkä vielä piiiiitkän ajan kuluessa unohtaa. Mutta miehesi ei lopettanut. Rakkaudesta on näin ulkopuolisena vaikea sanoa mitään - onko sitä välillänne enää vai ei. Mutta voisi päätellä, että jos miehesi välittää sinusta niin vähän, että sählää toisten naisten kustannuksella, niin ei sitä enää oikein rakkaudeksi voi kutsua.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Ymmärrän tuskasi, koska olen käynyt suunnilleen samanlaisen vaiheen läpi omassa elämässäni. Tuo vaihe vain valitettavasti oli aivan liian pitkä.
Jos olisin ymmärtänyt lähteä aiemmin, olisin säästynyt monelta kivulta. Mutta säälistä,rakkaudesta ja toivosta parempaan katsoin koko katkeran sirkuksen loppuun. Mies vannoi ja rukoili ja kävi myös terapiassa.
Lopullinen lähtöpäätös oli helppo - kaikki tuo turrutti lopulta tunteet enkä kyennyt enää edes säälimään.
Nyt elän onnellisessa suhteessa enkä ole koskaan voinut yhtä hyvin. Olo ei ole tähänastisessa elämässäni milloinkaan ollut yhtä hyvä ja turvallinen.
Entinen mieheni ei ole muuttunut. Kaukaa seuraan hänen uutta suhdettaan. Ja säälin syvästi molempia. Vielä enemmän sitä naista, joka käynee läpi saman koulun kuin minäkin - mikään ei ole muuttunut - nainen vain vaihtui.
Minä toivon sinulle jaksamista ja viisaita päätöksiä. Sanoisin, että itse tiedät, mikä oikein on. Kipeää tekee, jos lähteä päätät. Mutta jääminen sattuisi ehkä vielä enemmän.
Olen samaa mieltä. Miehesi ei ota vastuuta eli ei tule siten tuo teidän touhunne onnistumaan vaikka kovasti ole tyrittänyt ja kaikki mahdolluudet antanut.
en tiedä, onko tämä rakentavaa vai ei, mutta kerron oman tarinani lyhyesti:
olin kihloissa miehen kanssa, joka kertoi minulle pettäneensä entistä avovaimoaan. tämä entinen nainen soitteli meille ja uteli jopa uuden osoitteemme mieheni siskolta jne., siis ei millään antanut meidän olla. Vasta vuoden parin kuluttua lopetti. Mieheni kanta oli koko ajan, että eihän hän mitään aloitetta ole tehnyt, eihän hän halua, mutta kun se soittelee... Siitä riideltiin erinäisiä kertoja.
Kävi sitten joitakin vuosia myöhemmin niin, että tämä mies petti minuakin. Päätin purkaa kihlauksemme, ja muutin erilleen yhteisestä kodistamme. siitä on viisi vuotta, ja yhä mieheni lähettelee minulle tekstiviestejä. nykyisin hänellä on uusi suhde ja kuulemma jopa lapsia.
Sama kuvio siis toistuu, luulen. Todennäköisesti, (mikäli hänen nykyinen avovaimonsa on tietoinen viestittelystä minulle?) tämä mies väittää nyt riidan tullen hänelle, että se olen minä joka häiriköin, että eihän hän mitään, että hän "vaan vastailee", hän kun sanoo mitä vaan päästäkseen kuin koira veräjästä, sanoi minua edeltäneelle naiselle ihan takuulla, sanoi minulle, niin miksei siis tälle uusimmalle... Vaikken todellakaan häiriköi, hän itse sitä yhteyttä ylläpitää. Olen kyllä joihinkin viesteihin vastannut, mistä sinänsä otan haukut niskaani. Tiedän, ettei olisi pitänyt, mutta olenpa vaan vastaillut (ehkä puhtaasta koston halusta, toivoen, että tämä nykyinen nainen näkisi viestit ja huomaisi, miten kaksinaamainen tämä mies on). Väärin olen siinä tehnyt, mutta viestini pointti on tämä:
voin olla väärässä, mutta sanoisin, että ainakaan tämä mies, josta minä puhun, ei muutu koskaan. Hänen on vaikea vetää rajaa siihen, mistä yksi suhde alkaa, mihin se loppuu, ja mitä sitten tapahtuu. itse olen monesti harmitellut, etten jo silloin vuosikausia sitten kuunnellut hälytyskelloja ja lopettanut suhdettamme alkuunsa.
Tämä "vaan vastannut" on näitä standardijuttuja. Jos ei MITÄÄN motiivia ole, niin ei tartte vastata. Miksi käyttää vanha markka tekstiviestiin, jos ei missään mielessä kiinnosta, sitä kysyisin mieheltäsi. Motiivi sitten toki voi olla muukin kuin pettämisen halu. Voi olla vaan että miehesi haluaa imartelua ja itsetunnon kohotusta, ettei edes siis haluaisi viedä hommaa pitemmälle (tietysti sekään ei anna oikeutusta). Oma motiivini satunnaiseen vastailuun on ollut kostonhalu, mutta mä olenkin kieroutunut pirullinen katkera akka, enkä panisi pahakseni, jos tämä minuaKIN pettänyt mies saisi joskus palkkansa. Heh :) :) :)
Vihaamalla ja kostamalla elät uudelleen sen helvetin, jonka olet jo läpikäynyt. Mikään suhde ei ole täysin samanlainen. Älä enää vastaa viesteihin. Niin sinä kidutat miestä todella! Välinpitämättömyys on kaikkein kamalinta. Jos vastaat, miehesi olo tulee vaan entistäkin paremmaksi. Eli taas sinä käsit. Nyt sia ajaa sokea kosto, mutta järkevää se ei ole. Mitäpä jos nyt vihdoin tajuaisit, että mies vaan aina leikkii naisillaan. Sinullakin.. Kieltäydy siitä kunniasta. Ja vaihda toinen numero. Näin ainakin voit ajatukselleisesti nauttia siitä, ettei mies saa sinuun enää yhteyttä. Näytä, että olet vahvin nainen koko jengistä.
oikeassa, ja minä kyllä sanoin vähän niin kuin huumorilla nuo omaan vastailuuni liittyneet asiat viiden vuoden takaa - en siis ihan tosissani ole kostonhaluinen katkera akka, ainakaan enää, siinä mielessä :) Numeron vaihtaminen on kyllä loistava ajatus. sitä en ole tehnyt. taidanpa tehdä, saa sitten lopulta päätökseen tämänkin sopan. Kiitos sulle vastauksesta. Toivottavasti myös alkuperäisen kysyjän asia järjestyy.
Mutta en jaksa vastata, koska kaikki tämä on aivan turhaa. Milloin ihmisiltä katosi taito ohjata omaa elämäänsä.
Ennenkin on pärjätty, miksi joku helvetin kännykkä ohjaa koko sirkusta?
Hyi hitsi.
Voi olla vaikka moninkertainen pettäjä, mutta hemmetin väliä sillä on jos rakastat. Jos sinua pidetään hyvänä. Mieti, onko sinulla hyvä olla? Miehesi ei ehkä pidä koskaan lupaustaan, ei sitä voi tietää. Niin kuin joku kirjoitti, jokainen ansaitsee mahdollisuuden. Ja sitten toisellekin edelliselle: Mitä sitten jos mies on pettänyt edellsiä kumppaneitaan? Koskaan ei pidä uutta suhdetta verrata edelliseen, vaan antaa toiselle mahdollsisuus olla sinun kanssasi, jos kerran rakastetaan puolin ja toisin. Hyvin hyvin harva pettäjä kerää vain sulkia hattuunsa, aina on joku syy. Ja epäilemällä jatkuvasti toista, kynnys madaltuu, koska tilanne on sama: olet sitten uskollinen, niin epäillään tai et.
olet oikeassa. Ei tietenkään ole syytä epäillä automaattisesti, mutta minusta ainakin olisi puhdasta tyhmyyttä jättää tiedossa olevat faktat täysin huomiotta, mm. edellisten pettäminen tai syrjähyppy meidän suhteemme aikana. Eiks se ole aika sokeaa, jos vaan rakastaa ja rakastaa omasta puolestaan ja kieltäytyy näkemästä sitä, mikä ehkä tapahtuu omien silmien edessä? Ainakin mun mielestä "moninkertainen pettäjä", jonka mainitset, kuulostaa semmoiselta, johon en varmaan ainakaan itse lähtisi. Vaikka ymmärränkin, mitä ajat takaa. Pitänee käydä lukemassa tuolta Uskottomuus palstalta, mutta oman kokemukseni ja ystäväpiirini mukaan on usein ollut niin, että se joka pettää kerran, pettää toisenkin kerran. Poikkeuksiakin toki on! Siinä olet oikeassa, että pettäjällä aivan takuuvarmasti on aina joku syy, mutta se, korjaantuuko tämä "syy" kumppania vaihtamalla, on sitten toinen asia. Siksi on paljon niitä, jotka ketjutyyliin pettävät kumppania toisensa jälkeen, heillä kun on joku oma ongelma, joka ei viime kädessä riipu kumppanista, ei vaikka vaihtaisivat sata kertaa. Mikä onkaan sitten heidän oma ongelmansa, se on sitten varmaan psykologien alaa, ei minun. Tämä nyt tuli kiireessä sekava viesti, mutta toivottavasti edes joku ymmärsi, mitä tarkoitin.
Kyse ei olekaan sokeudesta vaan mahdollisuudesta. Eli tarkoittatko sitä, että ei "kannata" enää ottaa sellaista ihmistä, joka on pettänyt eri syistä aiempiaan, koska jhänet on valmiiksi pilattu? Tuo asenne sitten siinä suhteessa todennäköisesti heijastuisi niin, että pettäjä jatkaa pettämistään, koska on jo valmiiksi likainen. Vähän armoa ja ymmärrystä. Yhtälailla sellainen ihminenkin voi pettää, joka ei ole koskaan ennen pettänyt, riippuu millaisessa suhteessa sitä vaan on.
ymmärrän minäkin, ja olet oikeassa. en tarkoita, etteikö mahdollisuutta voisi ja pitäisi antaa jokaiselle. Ehkä monelle, joka on jo tullut petetyksi, on vaan tullut varovaisempi ja epäluuloisempi asenne, niin kuin varmaan nyt sitten minulla on. Ettei halua ainakaan tehdä samaa virhettä uudelleen. Olet oikeassa, että tämä asenne ei välttämättä ole hyvä, saattaa mennä moni hyvä mies ohitse (vaikka siis itse nykyisin olenkin hyvässä suhteessa, ollut jo pari vuotta), jos tuomitsee aiemman pettämisen takia. Ymmärrän tämän, mutta silti tästä vanhasta kipeästä kokemuksestani johtuen miettisin kaksi kertaa, jos törmäisin mieheen, jolla on tilillään pettämistä. Patologiset toistuvat pettäjät toki ovat eri asia, kuin ne, joille esim. näin pääsee käymään vain kerran, tai niin kuin sanot, pettää voi sellainenkin, joka ei ole ennen sitä tehnyt. Monimutkainen asia minusta, koko juttu. Millä tavalla pitäisi nähdä kokonaisuus, millä tavalla pitäisi vaan uskoa tähän hetkeen ja unohtaa menneet. Vaikea kysymys, ainakin minusta. Etenkin jos on jo aiemmin tullut satutetuksi, silloin on ehkä vaikeampi palata takaisin perusluottavaiseen asenteeseen kaikkinen mahdollisuuksineen, vaikka haluaisikin.? Ainakin se voi kestää, luulen.
Niin, itse ajattelen tuon asian niin, että kun minulla on hyvä olla, minua kohdellaan hyvin ja olen rakastettu. Se on hyvä suhde. Pystyn silloin rakastamaan toista ja rakkaus kantaa. Luottamusasiat ovat vaikeita. Minulle samalla viivalla uudessa suhteessa on mies, joka kertoo pettäneensä edellisiä kumppaneitaan (tähän ei lukeudu mitkään patologiset tyypit, en ole sellaisiin törmännyt) tai mies, joka jättää kertomatta tai mies joka ei siihen mennessä ole pettänyt. Mies on kuitenkin ensimmäistä kertaa minun kanssani kumminkin. Itse en ole koskaan pettänyt ainoatakaan miestä suhteessa. Kuitenkaan en voi vannoa käsi raamatun päällä, että en tee sitä koskaan tulevaisuudessakaan. Nykyistä kumppaniani en pettäisi tällä hetkellä. Tarkoitan siis sitä, että mitä väliä muuta loppujen lopuksi on, kuin on suhteessa rakastettu, sinun tunteesi otetaan huomioon ja voit itse antaa rakkautta. Keneenkään ei voi koskaan luottaa kuitenkaan 100%, niin mitä eroa on 60%:lla ja 80%:lla?
...hyvä, että sinulla on noin selkeä kuva tästä asiasta. Minulla ei taida olla, vaikka teoriassa olenkin samaa mieltä kuin sinä ja uskon, että ajatuksesi toimivat silloin, kun suhde on oikealla pohjalla ja kaikki on kunnossa.
Se on aivan totta, että samalla viivalla pitäisi olla ihminen, joka rehellisesti kertoo pettämisestään, ihminen, joka siitä ei kerro mutta on tehnyt sitä kuitenkin, ja ihminen, joka ei sitä ole tehnyt - kuten sanot, koskaan ei voi luottaa 100%:sesti. Tarkoitankin enemmän sitä, että luulen ihmisten, jotka ovat tulleet petetyiksi, jollain tavoin tulevan varovaisemmiksi, epäluuloisiksi tai jopa kyynisemmiksi(?). Esimerkiksi minä olen hyvin onnellinen nykyisessä suhteessani, luottamus on kohdallaan molemmin puolin, mutta yleisemmällä tasolla lienen vieläkin enemmän epäluuloinen ja varovainen kuin tuolla 60-80%:n linjalla, josta sinä kerrot. Siksi suhtauduin epäilevästi alkuperäisen kysyjän tilanteeseen: minun viitekehyksestäni ja kipeästä vanhasta kokemuksestani käsin se kuulosti niin samanlaiselta, kuin tilanne, jossa itse olin kauan sitten. Siinä ei ollut hyvä olla, minua ei kohdeltu hyvin enkä ollut rakastettu (tekstiisi viitaten).
Periaatteellisella tasolla olen samaa mieltä kanssasi. Käytännössä en aivan tähän optimikantaan jaksa uskoa, siis jos ajattelen ihmisiä omissa rankoissa kimuranteissa tilanteissaan. Aika harva jaksaa niissä kivuliaissa tilanteissa toteuttaa esittämääsi, sinänsä hyvältä kuulostavaa (ja tosiaan varmasti silloin epäilemättä toimivaa, kun kaikki on hyvin), mallia. Hyvää jatkoa sinulle ja ilmeisen toimivalle suhteellesi, jätän nämä areenat tähän.
Kuulostiko liian optimistiselta? Olen kuitenkin tullut petetyksi nykyisessä suhteessani. On vaikeaa, hirvittävä tuska suorastaan. Mutta mitä jää käteen? Kuitenkin rakkaus.
Olen tämän viestiketjun aloittaja, haluan kertoa tilanteestamme nyt. Olen aivan hämilläni mieheni käytöksestä kaiken jälkeen, hän on luvannut keskusteluissamme puhuvansa totta, mutta asia ei kuitenkaan ole niin. Hän antoi minulle puhelimensa, että voin kontrolloida hänen tekemisiään, mutta eilen oli tuonut työpuhelimensa kotiin ja tietenkin katsoin sen. Tämä nainen, kehen yhteyden pito piti olla ohi, olikin laittanut viestin, että "älä enään koskaan soita mulle", joten mieheni oli siis kaikista vakuutteluista huolimatta ollut yhteyksissä tähän naiseen. Tunnen itseni todella ahdistuneeksi ja en voi ymmärtää, ettei vieläkään hän voinut puhua totta. Ymmärrän tietenkin, että kiinni jäätyään ihminen yrittää pelastaa itsensä, mutta totuus olisi kuitenkin ollut parempi. Enhän voi luottaa mitenkään, jos saan vaan valheita.Ja kaiken tämän jälkeen hän vaatii minua olla puhumatta asioista, sanoo vaan, että elämässä pitää menneet unohtaa ja mennä eteen päin. Mutta mielestäni asiat täytyy käsitellä, oli tulos sitten mikä tahansa. Olisin odottanut saavani empatiaa, ehkä lohdusta ja vielä kuulla hänen rakastavansa minua, mutta mitään näistä en ole saanut, vaan vikojen etsimistä minusta ja uhkailua. Tämäkin jo helpotti kirjoittaa tänne.
Onko sulla ketään jolle voisit kertoa asiasta ihan oikeasti?
Se nimittäin kannattaisi.
Itse olen käyttäytynyt kuin miehesi. En todellakaan ole ylpeä siitä. Mut olin mikä olin. Satutin siinä sivussa omaa aviomiestäni ja näitä muita. Voin suoraan sanoa ettei todellakaan kannattanut.
Miehesi ei ehkä vielä ole tajunnut tätä, et se satuttaa Sinua, toisia naisia ja myös itseään.
Kyllä se sen tajuaa, mut mieti jaksatko odottaa. Oma aviomieheni antoi kaiken tän anteeksi, ja halusi jatkaa puhtaalta pöydältä. Kaiken ton jälkeen mitä tein! Mut mä en siihen kyennyt, nyt ollaan sit erottu, mun pyynnöstä.
Mä ymmärrän miltä susta tuntuu, vaikka eri kulmista katsotaankin asiaa. Mut naisena ymmärrän. Ja sen takia erosinkin, mietin nimittäin et olisinko hyväksynyt mieheltäni vastaavaa käytöstä. Ja vastaus oli ei!