Ulosottotarinat ovat lohdutonta

Onhan ne. ja nykysin on noi pirun perintätoimistot, jotka pahentaa tilannetta. Mutta mä luulisin, että sekinjohtuu siitä, kun ei enää oo sellasta raskasta vientiteollisuutta suuressa mittakaavassa, niin kaikesta nyhdetään välistä ja siinä väkisin osa köyhtyy.

Mun mielestä yrittäjien asemaa pitää parantaa ja ite pyrin aina ostaa kotimaista. Ikävä kyllä se alkaa oleen vaikeeta ja kaikki rahavirta suuntautuu kiinan, venäjän ja muiden epärehellisten taskuun. Näyttää olevan verottaja, joka noita yrityksia enimmässä määrin hakee konkurssiin. Ja 90 luvulla pankit ja oli se pankkituki, joka aiheutti ongelmia yrittäjille. Tosin toi 90 luvun lama oli näin jälkikäteen aateltuna lyhyt, vain muutama vuosi. Nyt kun on jatkunut jo vuodesta 2008.

Mä ite haluisin yhteisöllisyyttä enemmän. Ois vähän edullisempaa asumista. Ei tarttis kenekään itteensä tappaa jos epäonnistuu. Ois luontainen turvaverkko. Itellehän se näin sinkkuna on helppoo, mutta toisaalta tässä jäis resursseja olla avuksikin.

Mulla itselläni on ennakoiva tyyli. En elä velaksi. En ota kovia riskejä.

En varmaan osaisi auttaa. Toivottavasti he itse näkevät joskus, ettei onnellisuus vaadi omaisuutta ympärille. Ymmärrän häpeän epäonnistumisesta, mutta ei sitä tarvitsisi hävetä.

Eräs kauan sitten kuollut aikoinaan iäkäs ihminen kertoi, miten pienestä materiasta oltiin aiemmin onnellisia. Oli aivan uskomattoman hienoa saada lahjaksi pätkä hiusnauhaa (sitä myytiin rullassa). Ja kun muutti ensimmäiseen omaan kotiin ja sai lahjaksi käytetyn kattilan.

Vielä sata vuotta sitten perunkirjoissa lueteltiin omaisuus tyyliin kaksi paitaa, puukauha ja lusikka. Kaikki omaisuus mahtui yhdelle sivulle.

Mun köyhäilyohjeeni eivät edes kelpaisi.

xLiner

Olen jonkinverran tukenut ei-sukua henkilöä.

Moni vasta päätymässä ulosottoon ja itse pääsen sieltä pian pois. Täytyy alkaa kokemusasiantuntijaksi yli vuosikymmenen kokemuksella. Muuten en voi auttaa.

Sellainen huomio, että kaikki ei ole aina rahankäyttötaidosta kiinni, jos takaa esimerkiksi yrityksen lainan, tilanne eskaloituu ja laina kaatuu omaan niskaan.

Pahimmassa tapauksessa jonkun toisen henkilön laina, kuten lama-aikana tapahtui monelle. Opin tuosta, että en ikinä takaa mitään lainaa, en omaa enkä muiden.