Väinö Haapalaisen Öinen näky on hieno teos v. 1930

Kuoromiehenäkin tunnetun Väinö Haapalainen vanhemman Öistä näkyä sellolle ja orkesterille hallitsee meditatiivinen tunnelma sellon punoessa lähes yhtämittaista ja vuoroin alakuloista ja vuoroin toiveikkaampaa laajakaarista ja pitkää laulavaa melodialinjaa yön pimeydessä jännitystä kasvattavien uhmaavien patojen tremolojen säestämänä, ja jonka sellosoolon keskeyttävät välillä yöllisessä maisemassa salolla kukkuva käki ja ilmoille hieman sibeliaanisesti kuin tyhjyydestä kajahtavat, mutta rohkeammin riitasointiset vaskien lähes brutaalisti törähtävät signaalit kuin metsästä kantautuvat petojen karjahdukset patojen tremolojen tukemana ja teoksen huipentava vaikuttava torvien fanfaarinäytelmä ennen sellosoolon vaipumista hiljaiseen resignaatioon lopussa symbaalien kumahdusten säestämänä.