joka elit mieheni kanssa salasuhdetta yli 2 vuotta.Tuona aikana liittomme pääsi rapistumaan pahan päiväisesti. Itse epäilin kyllä lähes koko ajan jotain olevan tekeillä. Tänä keväänä tunteet miestäni kohti alkoivat olla jo siinä määrin haljut että alion suunnitella eroa. Kyse oli enää viikoista tai kuukausista kun olisin ilmoittanut muuttavani pois.Minä olin miehelleni kuin ilmaa.
Sitten päätit kertoa minulle suhteestanne, siinä toivossa että ottaisin eron ja saisit mieheni (joka oli juuri pannut välit poikki sinuun ero painostuksesi vuoksi).
Alkuksi se oli tietysti shokki, vaikka epäillyt olinkin en olisi silti voinut (halunnut) uskoa miehestäni moista, vaikka merkit olivatkin selvät.
Kysyin ensin mieheltäni haluaako hän eron, sillä väkisinhän minä en suhteessa alkaisi roikkumaan! Hän oli sitä mieltä ettei missään nimessä tahtoisi eroa, mutta päätös oli yksin minun.
Hän lupasi että saan koko omaisuutemme, kaikki mitä omistaa jos eron haluan.
Pari päivää asiaa pohdittuani sanelin hänelle ehdot joilla olisin valmis yrittämään vielä.
Nyt tapauksesta on kulunut muutama viikko ja suhteemme on kuin silloin nuoruudessa 25v sitten.
Olen uudelleen rakastunut mieheeni joka on hellä ja huomaavainen, viettää nyt enemmän aikaa kotona kuin aikoihi.
Sexielämämme ei ole ollut näin kiihkeää sitten kymmeneen vuoteen.
Tietysti asia vielä painaa minua, enkä voi täysin luottaa häneen, mutta täytyy sanoa että sinä toinen nainen ehdottomasti pelastit liittomme kertomalla suhteeestanne.
Pelkäämpä että olisimme ajautuneet ennenpitkään eroon jos emme olisi rehellisesti keskustelleet asiasta mieheni kanssa.
Aika näyttää kuinka suhteemme käy, mutta nyt voisin sanoa olevani melkoisen tyytyväinen suhteemme toimivuuteen.
Sinä sen sijaan lähetät miehelleni edelleen haukkumaviestejä ja toivot hänelle käyvän huonosti jätettyään sinut. Tietäisitpä kuinka onnellisia olemme! Yhdessä luemme viestejäsi ja naureskelemme!
Kannattaisipa harkita ennenkuin rupeaa ukkomiehen jalkavaimoksi, siinä saattaa polttaa näppinsä!
Enpä osaa enää muuta sanoa sinulle kuin hanki elämä, ja ihan oma, äläkä enää sotkeennu meidän väleihimme!!!!!
Ja kiitos vielä kerran niistä viesteistä jotka minulle lähetit, sinä ehdottomasti pelastit liittomme!!!!
Sitten päätit kertoa minulle suhteestanne, siinä toivossa että ottaisin eron ja saisit mieheni (joka oli juuri pannut välit poikki sinuun ero painostuksesi vuoksi).
Alkuksi se oli tietysti shokki, vaikka epäillyt olinkin en olisi silti voinut (halunnut) uskoa miehestäni moista, vaikka merkit olivatkin selvät.
Kysyin ensin mieheltäni haluaako hän eron, sillä väkisinhän minä en suhteessa alkaisi roikkumaan! Hän oli sitä mieltä ettei missään nimessä tahtoisi eroa, mutta päätös oli yksin minun.
Hän lupasi että saan koko omaisuutemme, kaikki mitä omistaa jos eron haluan.
Pari päivää asiaa pohdittuani sanelin hänelle ehdot joilla olisin valmis yrittämään vielä.
Nyt tapauksesta on kulunut muutama viikko ja suhteemme on kuin silloin nuoruudessa 25v sitten.
Olen uudelleen rakastunut mieheeni joka on hellä ja huomaavainen, viettää nyt enemmän aikaa kotona kuin aikoihi.
Sexielämämme ei ole ollut näin kiihkeää sitten kymmeneen vuoteen.
Tietysti asia vielä painaa minua, enkä voi täysin luottaa häneen, mutta täytyy sanoa että sinä toinen nainen ehdottomasti pelastit liittomme kertomalla suhteeestanne.
Pelkäämpä että olisimme ajautuneet ennenpitkään eroon jos emme olisi rehellisesti keskustelleet asiasta mieheni kanssa.
Aika näyttää kuinka suhteemme käy, mutta nyt voisin sanoa olevani melkoisen tyytyväinen suhteemme toimivuuteen.
Sinä sen sijaan lähetät miehelleni edelleen haukkumaviestejä ja toivot hänelle käyvän huonosti jätettyään sinut. Tietäisitpä kuinka onnellisia olemme! Yhdessä luemme viestejäsi ja naureskelemme!
Kannattaisipa harkita ennenkuin rupeaa ukkomiehen jalkavaimoksi, siinä saattaa polttaa näppinsä!
Enpä osaa enää muuta sanoa sinulle kuin hanki elämä, ja ihan oma, äläkä enää sotkeennu meidän väleihimme!!!!!
Ja kiitos vielä kerran niistä viesteistä jotka minulle lähetit, sinä ehdottomasti pelastit liittomme!!!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
pitäisit sen omana tietonasi,ei tuota usko kukaan.
voi että kun aikuinen ihminen voi olla typerä ja hassu samalla.elä tässä ja nyt,unohda menneet ja pidä huolta miehestäsi ja itsestäsi
Voi niin mielellään sitä eläisi onnensa kukkuloilla elämäänsä eteen päin petetyksi tulemisen jälkeen,mutta se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty.Se tuska on käytävä läpi,toisella siihen menee aikaa enenmmän kuin toisella.On aivan kasvotonta sanoa että miten ihminen on typerä jne sillä ihminen on tunteva "olio"...varsinkaan jos ei ole asiasta henk.kohtaista kokemusta tai on sitten se kolmas osapuoli.
Malttia..pyydän. Juuri noin kävi omassa liitossanikin. Puoli vuotta meni kuin unessa, mutta sitten alkoivat vaikeudet uudestaan. Mieheni (entinen) palasi salarakkaansa luo. Mitään kestävää siitäkään ei tullut, vaan mieheni löysi pian uuden. Näin jälkeenpäin kun ajattelen, tein muutamia virheitä. Haukuin ja vihasin tuota salarakasta todella sydämeni pohjasta. Nyt vihaan heitä molempia, mutta minkäs teet. Pitää vihata yksikseen. Miehesi todennäköisesti tulee jossain välissä näyttämään SINUN viestejäsi salarakkaalle. Eli onkohan hän psykopaatti? Hän pääsee kuin koira veräjästä kun saa teidät naiset syyttelemään toisiaan. Todellisuudessa miehesi on syypää monen ihmisen onnettomuuteen. Eikä noita haavoja enää paikkaa mikään.. sano minun sanoneen.
Hei, en todellakaan syytä tuota toista naista (lähes) mistään, ilman muuta pidän miestäni syyllisenä, hänhän minua pettänyt on!!! Toinen nainen oli sinkku.
Mutta se olisi varma että jos suhde ei olisi tullut ruodittavaksi ero olisi ollut edessä, väistämättä.
Nyt sentään on toivoa!!!!!
Elä vaan nyt tämä aika, mutta varustaudu vääjäämättä eteesi tulevaan tilanteeseen. Syksyllä mies on taas etäinen. Silloin hän alkaa kaivata sen toisen luokse. Mitäs silloin teet? Tuntuu entistä kamalammalta. Eli älä ole onnesi sokaisema. Menkää terapiaan sillä nyt on hyvä aika siihen. Mikä loppujen lopuksia sai miehesi menemään toisen luokse? Perusta täytyy nyt luoda ettei mikään katastrofi toistuisi. Onhan niitä onnellisiakin tarinoita..mutta ei ilman työtä.
Eiköhän itse kunkin pitäisi keskittyä tuntemaan omia tunteitaan eikä syventymään siihen mitä kumppani (mahdollisesti syksyllä) tuntee? Jos pelkää mitä tuleman pitää niin miten parisuhde voi toimia? Miten voi varautuneena pahimpaan saada kumppanin vakuuttuneeksi siitä, että liittoon jääminen oli parempi ratkaisu kuin siitä lähteminen? Oleellisin asia olisi osoittaa kumppanille miten kamalasti tämä kaipaisi entistä vaimoaan jos toisen matkaan lähtisi.
että miehesi on ollut tämän naisen kanssa yhdessä 2v. Nyt hän sitten naureskelee kun tämä toinen on jätetty. Mitä se sanoo sinulle miehesi "kylmästä" luonteesta. Mistäs tiedät mistä he yhdessä ovat sinulle naureskelleet?
Miten voit uskoa tollaista miestä? Eikö hänen käyttäytyminen sano sinulle mitään hänen ihmisarvoista? Koska hän näin keposesti naureskelee 2-vuotta kestäneelle suhteelle niin suakin kohtaan voi tehdä samanlailla. Jos olisin sinä niin ottaisin yhteyttä tähän naiseen ja ottaisin selville suhteen laadun. Saisit varmaan
paljon mielenkiintoista "tietoa" itsestäsi.
Kun uskoo, toivoo ja rakastaa saattaa onnistua;) Elämässä tulee kaikenmoista epämukavaakin eteen, onneksi ne on teillä takanapäin. Ja huomisen murheita ei kannata ruveta miettimään ja pelkäämään.
Pari päivää mietit ja sanelit ehdot. Nyt kaikki pelaa erinomaisesti. Salarakaskin lopettaa viestittelyn, kun on toipunut miehesi lupauksista. Kai miehesi on puhunut jotain muutakin kuin, että tämä on vain pussien tyhjennystä. Salarakas ei miestäsi huoli vähän ajan kuluttua, mutta sinäpä otit takaisin. Nyt ei muutama hetki sängyssä pelasta avioliittoasi, on miehesi sen verran herkkä lähtemään pikku suhteisiin ja kun vielä tietää, että sinä pysyt rinnalla. Panosta terapiaan ja vaadi parisuhdetta.
Meillekin kävi juuri noin, kuin kerroit.
Olemme olleet jo lähes 30 v yhdessä.
Ihan samat mutkat teimme, tosin tein minäkin, sinä olit silti ryhdikäs.
Ei tuo toinen nainen kuitenkaan saanut kiilattua väliimme. On jo yli 2 vuotta aikaa siitä.
Meni onneksi oikeisiin naimisiin jonkun kanssa ja jätti MINUT rauhaan. Nimenomaan minut, joka ei ollut suhteessa tuon toisen naisen kanssa.
Toivon sinulle todella voimia kestää tuo tilanne. Vaikuttaa kuitenkin että et todellakaan ole sinut asian kanssa. Työstät vasta, viha ja katkeruus pulpahtavat vielä pinnalle...
Useampia vastaavia tilanteita nähneenä neuvon sinua olemaan varpaillasi. Ja elämään omaa elämääsi.
jos ihan realisteja ollaan, niin ei miestä kannata jättää ensimmäisen möhlimisen takia koska sama hetki se tulee vastaan ennenpitkää uudessakin suhteessa... enkä usko olevani yhtään pessimisti. Eri asia jos liitto olisi ollut todella surkea ja jatkuisi myös samanlaisena. Sitten tapausta voisikin pitää jo onnenpotkuna uuteen elämään. Mutta pelisäännöt on nyt tehty selviksi eikä niihin jäänyt "tulkinnanvaraa". Onnea
Mieheni petti minua. Syytin siitä itseäni. Kunnes tajusin, että ei se auta. Syitä oli monia, minä ehkä sitten yksi tekijä niiden joukossa.
Kauan olin jo "haistellut" ilmaa, ja tunsin ettei kaikki ollut hyvin. Sain asiasta selville ja monien itkujen ja keskustelujen jälkeen annoin hänelle vielä mahdollisuuden.
Voin sanoa, vaikka kauhealta se kuullustaakin, mutta tuo "toinen nainen" pelasti suhteemme. Molemmat tajusimme, että tässä on ihminen jonka kanssa haluaa viettää loppuelämän. Me juteltiin todella paljon, suhteemme sai kuin uuden alun, valmiin pohjan päälle.
Kauan olin epäileväinen. Mutta sitten "opin" luottamaan. Ei se tapahdu päivässä, aikaa siihen meni.
Tärkeintä on, että puhutte. Mä tein selväksi jo alussa, että jos yksikin asia jää sisälleni vaivaamaan, jos huulille nousee yksikin kysymys niin esitän sen ääneen. Ja kun sain kysyä kaiken, puhua suuni puhtaaksi, pelasti se ehkä sen, että tästä asiasta ei tarvitse puhuta enää. Setvimistä ei ole. Eikä se ole jäänyt asiaksi, joka vedetään pahanpäivän tullen esiin ja jolla piikitellään ja mustamaalataan toista.
Arvostan ihmisiä, jotka eivät hetkessä luovuta. Se ei ole heikkoutta että yrität antaa anteeksi.
Tarinasi kuulostaa jokseenkin tutulta; miehen kiinnijäämisen jälkeen avioliitto kukoisti pari vuotta... mutta, mutta...
Vaikka liitossasi pyyhkii nyt hyvin, suosittelen kuitenkin terapeutin pakeilla käymistä, vihan, suuttumuksen ja muiden asiaan kuuluvien tunteiden purkamista ajallaan.
Itselleni kävi niin, että vuosien kuluttua mieheni uskottomuuden paljastumisesta, asia alkoi vaivata. Raivo ja suuttumus valtasivat, kuolettivat mennessään rakkauden.
Olen ajatellut niin, että toisen naisen saapuminen avioliiton näköpiiriin saa aviovaimonkin panemaan parastaan liittonsa eteen. Vaikka olikin kuinka kipeää myöntää, sen verran turhamainen taisin olla minäkin. Nainen ei halua hävitä kisaa miehestä toiselle naiselle. Tämä voisi olla yksi selitys sille, miksi avioliitoissa pyyhkii hyvin aikansa pettämisen jälkeen. Varmasti en tiedä, mutta epäilen, että omalla kohdallani ainakin osittain kävi näin.
Toivon, että sinun tarinasi päättyy toisin.
pitkään vaikka kuinka onnellista olisi elämä kun kaikki on anteeksi annettu.Omalla kohdalla kävi niin että kaikki jatkui entiseen malliin kun tilanne kotirintamalla rauhottu.Tsemppiä ja kaikilla ei käy samoin,mutta tuskallista oli jatkaa kun huomasin uudelleen tulleeni petetyksi.
Voi hemmetti tiedän aika tarkkaan millaista vaihetta käyt elämässäsi.. Sitä ei sellainen ihminen ymmärrä kenelle ei ole tehty yhtä halpamaisesti. Kumppanini petti minua 4 vuotta sitten kaverini kanssa. Pettämistä ja "salapanoja" kesti selkäni takana 8kk, ennenkuin sain sattumalta vihiä asiasta. Toki olin aavistanut että kaikki ei ole sitä miltä näyttää, mutta en vain halunnut uskoa. Kiinni jäämisestä alkoi erittäin raskas prosessi, kuulustelua, valehtelua valehtelun perään jne.. lopulta lähdin kotoa, mutta pöljä ja herkkäuskoinen kun olen palasin pian takaisin ja annoin periksi aneluihin uudelleen yrittämisestä. No, nyt sitä yritetään edelleen, täytyy sanoa että ei ole päivääkään ollut että asia ei olisi pyörinyt mielessä, ja ei tunnu hyvältä. En ole enää pitkiin aikoihin ottanut asiaa puheeksi, joten näennäisesti meillä menee hyvin, mutta pinnan alla kytee ja varmasti vielä joku päivä räjähtää.. Täydellistä luottamusta entiseen ei saa koskaan takaisin, niin se vain on. Tsemppiä sulle, mitä päätätkin tehdä.