Kukakohan osaisi kertoa, miksi työnantajat välttelevät korkeastikoulutettuja? Itse olen vastavalmistunut akateeminen työtön, työkokemusta on ns. paskaduuneista kaupan ja matkailun alalta noin 2,5 vuotta, ulkomailtakin. Olen hakenut assistentin, sihteerin ja projektityötekijän hommia, mutta en pääse edes haastatteluun... Sitten kuulen että työhön on palkattu tradenomiopiskelija. Mikä meissä akateemisissa niin pelottaa? Ihan varmasti osaisin vastata puhelimeen ja kirjoittaa koneella siinä missä merkonomi tai tradenomikin! Ei voi vedota edes siihen, että lähtisin lätkimään paremman duunin perässä, koska kaikki hakemani paikat ovat olleet määräaikaisia. Turhauttaa ja vituttaa, monta vuotta opiskelua takana ja työpaikka ei irtoa millään.
mitä kokemusta tarvitaan?
turhautunut
92018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämä taitaa olla todella yleinen ongelma. Itsekin valmistuin yliopistosta työttömäksi, eikä kokemusta koulutusta vastaavasta palkkallisesta työstä ole cv:ssä vieläkään. Oman alan duunin löytäminen näyttää niin toivottamalta, että olen laajentanut hakuani myös yksinkertaisempiin tehtäviin, mutta turhaan. Tämä joutilaisuus on kuitenkin niin syvältä, että olisin valmis tekemään työkseni jo lähes mitä tahansa.
Onhan se toisaalta ymmärrettävää, että työnantaja palkkaa mieluummin henkilön, jonka koulutus vastaa sekä alan että tason puolesta kyseistä tehtävää. Ylikoulutettu henkilö voidaan kokea uhkana, sillä pahimmillaan akateemisen sihteerin tai assarin koulutus voi olla esimiestäkin korkeampi, mikä saattaisi koetella pomon itsetuntoa.
Syynä voi varmasti olla myös palkka. Jos työt voi tehdä merkonomin tai tradenomin tutkinnon suorittamisesta saadulla taidolla niin tehtävään ei sitten palkata maisteria, sillä maisterin oletetaan pyytävän enemmän palkkaa suorittamansa tutkinnon vaativuutta ajatellen.
Juttu on näin, että suorittavan tason töistä ylikoulutetut karsitaan aina.
Itse olen tradenomi ja hain myyntisihteerin paikkaa eräästä vientiyrityksestä. Minut siihen paikkaan myös valittiin, vaikka olin juuri koulun penkiltä tullut. Kyseitä duunia haki myös aika liuta ekonomeja ja tusina muita yliopiston hömppämaistereita.
Sain tietää tuon vasta kuukausia myöhemmin kun löysin johdon henkilöstöpäällikölle antaman ohjeistuksen, jossa selvin sanoin pyydettiin karsimaan ylikoulutetut. Paikkaa oli hakenut yhteensä 63 hakijaa, joista haastatteluun oli kutsuttu kolme tradenomia ja pari merkonomia.
Työnantajat suosivat ammattikorkeakoulusta valmistuneita, koska he ovat saaneet työelämän kannalta käytännönläheisen koulutuksen.
Tosin huono puoli on taas se, että tradenomi ei voi hakea ylemmän tason paikkoja. Varsinkaan julkisella puolella, jossa aina vaaditaan yliopistotutkinto. Yksityisellä puolella tutkinnoilla ei ole käytännössä mitään väliä. Vain taidot puhuvat.
Eipä siihen palkaamattomuuteen sen kummempaa syytä tarvitakaan.
Kun olette nuoria, saatattekin jäädä äitiyslomalle.
Kun teillä on jo ne lapset, työnantaja epäilee teidän olevan vähän väliä töistä pois nuhakuumeiden takia.
Ja kun lopulta olette keski-iässä, olettekin raakkeja jotka kelpuutetaan enää pätkätöihin.
Tervetuloa suomalaiseen todellisuuteen. Vinkki: Ruotsissa ja Yhdysvalloissa teitä arvostetaan enemmän.
On se kumma, milloinkohan asenteet muuttuu. Nyt jo lähes joka neljäs 34-vuotias nainen on lapseton. Eli ei niitä lapsia todellakaan ole kaikilla, eikä niitä kaikki hanki koskaan, ei ainakaan noilla pätkätöiden palkoilla.
Itselläni on kuitenkin parempi tilanne. Eli akateeminen ura lähtökuopissa ja alla vakiduuni. Kateeksi ei käy pätkätöiden tekijöitä tai niiden metsästäjiä. Kannattaa hakea oman alansa työtä ja unohtaa ne alemman tason hommat, mennä oman alan työhön vaikka aluksi "harjoittelijaksi". Siitä se ura urkenee...
Pätkätyöt, koulutusta vastaavan työn tai yleensä työn puute eivät todellakaan ole vain naisten ongelmia. Itse en koe hyötyneeni mitenkään miehisestä sukupuolestani, joissakin rekrytointitilanteissa se on ollut jopa rasite.
Mitä näihin alemman tason hommiin tulee, ei turha nirsoilu kannata. Kun oman alan töitä ei vaan löydy, tekisin ainakin minä mieluummin "hanttihommia", kun istun himassa kaivamassa nenääni. Onhan siinä tosin riski, että akateeminen ura alkaa kehittyä väärään suuntaan, mutta joutilaisuutta parempi vaihtoehto sekin on.
Edellisessä viestissä mainittu harjoittelu onkin sitten hieman ongelmallinen juttu. Saahan siinä toisaalta kokemusta ja olen itsekin ollut palkattomana harjoittelijana huomattavan ajan. Toisaalta työnanatajat pitävät kuitenkin harjoittelua B-luokan ansiona. Olen nähnyt jopa työpaikkailmoituksen, jossa hakijoilta edellytettiin "kokemusta asianmukaisesti palkatusta työstä". Turha hakemuksessa on sitten pullistella jollakin työkkärin tukemalla harjoittelujaksolla.
Myönnän, ettei se työkkärin palkaton harjoittelujakso paljon korista sitä ansioluetteloa.
Mitä jos kysyisit suoraan siitä yrityksestä tai organisaatiosta, jossa olisi niitä oman alan hommia saatavilla, että ottaisivatko he sinut sinne harjoittelijaksi. Näin voisit saada jalan edes oikean oven väliin...
Joo olen valitettavasti itsekin huomannut ihan saman asian.
Kannattaa miettiä vielä jatkokoulutusta tai iltaopiskelua tai lisäkoulutusta alalle, joka kiinnostaa sinua.
Olen itse ollut kohta jo kolme vuotta työttömänä ja olen myös huomannut saman asian, tradenomit vievät kaikki taloushallinnon työpaikat...
Mutta lippu korkealla ja hei sinulla on ulkomaista työkokemusta, jota monella ei ole..
Kannattaa miettiä millainen on työ, jota haluat tehdä, miksi muuten haet assistentin työtä, jos olet tehnyt töitä matkailualalla ? Vai haluatko tehdä toimistoalan tehtäviä ?
Mieti tarkkaan millaista työtä kannattaa hakea esim. miksi et hae Finnairille tai paikkoihin, jossa arvostetaan ulkomaista työkokemusta..tai muuhun kaupalliseen työhön, joka on kansainvälistä...Toivottavasti neuvoni auttoivat, olepa hyvä :) :)
Kun ihmislapsen opettaminen alkaa seitsemän vuotiaasta ja jatkuu, aika suurlle osalle koululaisia, tuonne kolmenkympin seutuville,se teekee kaksikymmentä vuotta päivittäistä opetusta. Olen useastti pohtinut mihin kykenisi se koira, joka olisisi saanut samanverran opetusta, epäilemättä sellaisella koiralla olisi enemän tietoa soveletavanaan kun usealla tämän päivän ihmisopiskelialla, Koiran lyhyt ikä ei kuitenkaan riitä tämmän mittaisiin opastuksjaksoihin, sen sijaa papukaijan ikä riitää hyvin ja papukaijan ja ihmisopiskelian samankaltaisuukin on silmiin pistävä; papukaija toistaa saamiaan sanoja ja sanoja ja matkii saamaansa oppia, se on papukaijan tietoutta, sitä samaa mitä näiden ihmisopiskelioillekin päihin on kerääntynyt keräntyny, toisille enemmin toisille vähemmin, mutta olen varsin vakuuttunut siitä, että kaksikymmentä vuotta päivittäistä opinttoa saaneen papukaijan kielenkäyttö kaiken tuon oppetuksen jälkeen olisi huomattavasti paremppi ja rikkaappi kuin tämän päivän ihmisopiskelian.