Olen lähdössä tästä pian au pairiksi, yksityisesti. Löysin perheeni aupairworldin kautta ja olemme nyt muutaman kuukauden ajan pitäneet yhteyttä maileilla ja soitelleet muutamaan otteeseen ja lähetelleet valokuvia mailin kautta. Perhe vaikuttaa todella luotettavalta ja oikeastaan unelmieni perheeltä.
Mutta silti, tässä vaiheessa, paria kuukautta ennen lähtöä: mistä minä voin siltikään tietää kuka minua lentokentällä odottaa?? Entä jos minua on huijattu, entä jos minua onkin vastassa kentällä seksiorjaa metsästävä arabimies jonka katalaan konnankoukkuun olen takertunut??
Hyvät ystävät, oliko teillä tätä tunnetta ennen kuin lähditte au pairiksi yksityisesti? Miten varmistitte että saatoitte taatusti luottaa tulevaan isäntäperheeseenne?
Mutta silti, tässä vaiheessa, paria kuukautta ennen lähtöä: mistä minä voin siltikään tietää kuka minua lentokentällä odottaa?? Entä jos minua on huijattu, entä jos minua onkin vastassa kentällä seksiorjaa metsästävä arabimies jonka katalaan konnankoukkuun olen takertunut??
Hyvät ystävät, oliko teillä tätä tunnetta ennen kuin lähditte au pairiksi yksityisesti? Miten varmistitte että saatoitte taatusti luottaa tulevaan isäntäperheeseenne?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuohan on siis todella ymmärrettävää. Itse olen lähdössä ihan luotettavan oloisen, suositellun välitystoimiston kautta, ja SILTI välillä mietin aivan tuota samaa. Niin, mistä sen voi tietää?
Loppupeleissä, ei oikein mistään. Täytyy vaan luottaa. Mutta toki jonkinlaisia keinoja on, ja kenties etenkin yksityisesti mentäessä niitä olisi hyvä käyttää. Eli mahdolliset entiset perheen au pairit ovat hyvä lähde urkkia perheestä lisää. Siispä voisitkin kysyä perheeltäsi, onko heillä ollut ennen au paireja, ja jos näin on, niin olisiko mahdollista saada heidän sähköpostiosoitteitaan tai vastaavaa. Sitä kautta sitten voisit kysellä, että minkälaista perheessä oli.
Toinen kohta on suositukset. Käsittääkseni perheitä kyllä suositellaan antamaan au paireilleen ainakin kaksi suosituskirjettä, jossa jotkin tahot vakuuttavat perheen kunnolisuudesta. Ja toki sinulla on täysin luonnollinen oikeus myös vaatia niitä, eikös se jossakin siellä aupairworldin sivuilla sanotakin, muistaakseni - voin kyllä olla väärässä. Mutta AINA voi kysyä, se ei tapa ketään.
Ja sitten voit solmia jonkinlaisen työsopimuksen perheen kanssa, ihan jo muutenkin se olisi hyvä, jos vaikka myöhemmin tulee erimielisyyksiä siitä, kuinka paljon niitä hommia taas oikein olikaan. Eli johonkin paperille kirjoitatte työtunnit, työmäärät ja odotetut velvollisuudet yms. asiat. Ja siitähän on siis jo EU:n hyväksymä malli olemassa netissä, jota mm. allekirjoittaneen välitystoimisto käyttää - tässä on osoite, rullaa sivun alalaitaan ja klikkaa word-versiota ja tulosta ihmeessä!
http://conventions.coe.int/treaty/en/Treaties/Html/068.htm
Ja sitten viimeisenä neuvona, mitä nyt mieleeni tulee, on se, että jos siellä nyt jokin hyvin parrakas, huivipäinen mies on sinua kentällä vastassa, niin ikinä ei ole pakko lähteä mukaan. En halua kuulostaa aivan totaaliselta rasistilta, mutta maalaisjärkeä kannattaa ja saa käyttää - ellei sitten perheesi ole intialais- tai muusyntyinen, tietysti. ;)
Eiköhän käypänä sääntönä toimi se, että jos perheesi näihin yllämainittuihin toimenpiteisiin suostuvat ja ne ottavat huomioon, niin et sinä ihan rappiolle joudu, uskoisin.
Toivottavasti auttoi! :D Tsemppiä!
..Mua vastassa oli kentalla parrakasmies. Tosin tiesin jo etukateen..perheen isa. =)
Yksityisesti tulin siis itse. Kun ei luvattu liikoja ja oma fiilis oli,etta perheeseen voi luottaa niin tanne tulin. Onneksi.
Luota siis omaan fiilikseen..Luultavammin ennen tota perhetta oot jutellut muidenkin perheiden kaa ja jossain vaiheessa tullut sellainen tunne, etta perhe ei oo sulle sopiva. En tiia.
Maalaisjarjella parjaa kaupunkilainenkin.
Ja luulenpa todennakoisyyden olevan suurempi siihen ettette tule loppupeleissa perheen kanssa toimeen kuin se, etta tama perhe kauppaa sut seksiorjaksi jollekin sukulaiselleen.
Pelko on hyva juttu kunhan ei anna sen hallita elamaa.
Tsemppia=)
euraupairin kautta. Varmin tapa tietää, että pääsee kunnolliseen perheeseen on mennä luotettavan järjestön kautta.
"...euraupairin kautta. Varmin tapa tietää, että pääsee kunnolliseen perheeseen on mennä luotettavan järjestön kautta. "
Palkkasimme ekan au pairin järjestön kautta. Ei tullut yhtään puhelua, emailia tai käyntiä ennen kuin au pair oli jo meillä. Pääasia näytti olevan että maksut oli maksettu.
USAssa on eri juttu mutta EU-alueen järjestöt ovat ihan turhaa rahan haaskausta. Lisäksi joudut maksamaan lennot itse.
Kannattaa mennä suomalaiseen tai puoliksi suomalaiseen perheeseen. Kulttuuri- ja muut shokit ovat pienempiä.
Kielenkin oppii paremmin kun joku selittää mitä tarkoitetaan. Laudaturin englannilla ei pysty edes sanomalehteä lukemaan, saati katsomaan edes BBC:n viihdeohjelmia ilman tekstitystä.
... tätä paskanjauhantaa laudatureista! Millä helevetin tavalla tuokaan liittyy siihen, miten voi luottaa tulevaan isäntäperheeseensä? Aivan samalla tavalla ne suomalaisetkin ...
Tulee nyt vähän semmonen olo tästä, että oli taas tiettyjen eräiden henkilöiden pakko päästä sanomaan siitä, että laudatur ei todellakaan riitä Englannissa. Hei, olen aivan samaa mieltä, mutta ei jakseta nyt enää vääntää samasta aiheesta, eihän? Jos jäi paskanmaku suuhun siitä 50 PUNTAA VIIKOSSA "keskustelusta", niin juttua voi jatkaa siellä sitten.
Ihan todella, en nyt haluaisi räyhätä, kun kerran samaa mieltä periaatteessa olen, mutta kun kyllästyttää vaan. Kun ei se laudaturin riittävyys liity tähän keskusteluun millään tavalla, Tosser hyvä. Olet mielestäni noin muuten todella mallikelpoinen ja avulias tämän palstan seuraaja, ihan todella. Nyt vaan jotenkin ärsytit tuolla kommentillasi, oli se sitten tahatonta tahi ei. Hattua muuten sinulle nostan. :)
Sorry jos ärsytin! Mutta en voinut olla huomaamatta muutamia kommentteja muissa keskusteluissa tyyliin - "ummikkona sisään, ummikkona ulos" kun au pair ei ymmärtänyt mitä isäntäperhe sanoi ja tarkoitti. Ihan vain kuriositeettinä: kirjoitin itse laudaturin aikanaan niin että ei minulla mitään laudaturin ylioppilaita vastaan ole. Yritin lähinnä vain listata etuja mitä on puolisuomalaisessa perheessä.
Tällä hetkellä aika paha paikka olla au pairina on muuten Leedsin Beestonissa ja Holbeckissä, vaikkapa pakistanilaisperheessä. Ai miksikö ? Beestonissa tehty jo 6 ratsiaa koteihin terroristiepäilyjen vuoksi. Alueella on brittien ja pakistanilaisten sekapopulaatio, ja saattaa ruveta tunteet käymään kuumana.
Eikös olisikin mukavaa kun lentokentällä selviäisi että perheen äidillä on koko pään peittävä huppu päässä 24 h vuorokaudessa ?
Kannattaa vain soitella paljon ja kysellä. Mutta se on silti aina erilaista kun on kuvitellut. Parasta on kun menee puskaradion tai tuttavien kautta jos vain voi.
Kielen oppimisesta: Olin viime vuonna au pairina ja menin suoraan koulun loppumisen jälkeen. Kirjoitin laudaturin (meni just rajan yli) ja olin tyytyväinen itseeni. Ensimmäisenä päivänä kysyttiin että luinko koulussa englantia vai opettelinko sen juuri ennen lähtöä. Huomasin etten tiennyt mikä oli pölynimuri, täytekakku, vintti, hiilihapotettu vesi jne. tavallisia arkipäiväisiä sanoja. Enkä osannut edes lausua tomaattia, perunaa, autotallia oikein jne.
Että siinä mielessä olen samaa mieltä Tosserin kanssa, mutta minä opin kyllä kieltä kun ne avuliaasti selittivät asioita (mikä ei ole aina itsestäänselvyys). Hirveä nimimerkki muuten, nykyään tiedän mitä sekin tarkoittaa :)
pakko lisätä tohon laudatur keskusteluun et kyllä ihmettelen ketkä teiän sensoreita on oikee ollu. kirjotin c:n vuos sitte englannista ja tänä kesänä (vietin siis vuoden ihan normaalisti suomessa ja nyt kesällä olin matkalla) amerikkalainen kysy hetken juttelu jälkeen että mistä päin usa:ta oon ku se ei tunnista mun aksenttia.
luulis l:n englannilla todellaki pärjäävän.
"amerikkalainen kysy hetken juttelu jälkeen että mistä päin usa:ta oon ku se ei tunnista mun aksenttia"
Nih. Ameriikkalainen varmaan kysyy. Siitä oli kai juuri kysymys että suomikoulussa opetetaan ameriikkalainen ääntäminen. Englannissa mm. peruna ja tomaatti lausutaan ihan toisella lailla.
Minä olen lähdössä elokuun lopulla britteihin ja juuri alkanut iskeä tuo sama ajatus päähän. Ensin oli mieletön lähtökuume ja perhettä piti metsästää. Nyt kun perhe on löytynyt ja lentoliput enää ostamatta, niin alkaa yhtäkkiä epäilyttää. Aion joka tapauksessa lähteä... mitä mä nyt edes tekisin vuoden Suomessa, kun tätä olen kolme vuotta suunnitellut. Luultavasti pahin paniikki iskee päälle kun lähtö koittaa ja lentokentältä pitää saada itsensä junaan. No jaa, ehkä jännitän niiden junalippujen ostamista silloin enemmän. Silloinhan vasta jouduin ekaa kertaa puhumaan oikeassa tilanteessa englantia melko varmasti sitä äidinkielenään puhuvan kanssa. Onneksi on kesä täynnä ohjelmaa ennen lähtöä, eli ei ehdi kauheasti märehtiä aikaiseksi mitään kammoa etukäteen.
Muista sanoa please kun ostat lippuja. Menee varmasti ihan hyvin.
Kun olet perheessä, tee heti selväksi asian vierestä puhumalla että:
1) Suomi on isompi kuin UK
2) Suomi liittyi EU:hun ennen UK:ta
3) Suomessa ei puhuta venäjää eikä ole kyrillisiä kirjaimia
4) Suomi on lähellä Ruotsia henkisesti ja fyysisesti.
5) Nokia on suomalainen, samoin Liverpoolin entinen kapteeni Hyypiä
Kuulostaa kornilta, mutta englantilaiset nimittäin olettavat usein että työntekijät ovat laittomasti maassa, itäblokin maista jne. Autat itseäsi huomattavasti.
2) Suomi liittyi EU:hun ennen UK:ta
Taitaa tuo info olla aikas väärä;o)
UK liittyi EU:iin 1973
http://europa.eu.int/abc/european_countries/eu_members/uk/index_fi.htm
Luulen että tiedön väärinkäsityksen syyn:
http://userpage.chemie.fu-berlin.de/adressen/eu.html
Itse olen ollut au pairina Lontoossa välitystoimiston kautta. Esittelykirjeessä ym. perhe vaikutti ihanteelliselta, mutta todellisuudessa olin välttämätön lastenhoitaja, en perheenjäsen. Olin perheessä 8. suomalainen au pair ja perhe osasi ottaa minusta maximi hyödyn irti. Muuten kyllä kaikki meni hyvin. Kokemukseni mukaan etukäteen ei voi tietää onnistaako vai ei - sen näkee vasta sitten paikan päällä. Joten toivotan onnea matkaan!