En tiedä onko tämä oikea palsta kysellä tämänkaltaisista asioista. Täältä löytynee kuitenkin objektiivisempia mielipiteitä, kuin tunteella ladatuilta Uskottomuus tai Mustasukkaisuus keskustelupalstoilta. Toivon runsaasti vastauksia ja mielipiteitä. Jos sinulla on mielipide esittämästäni asiasta, lyhytkin, älä epäröi tuoda sitä julki. Tarvitsen empiiristä aineistoa, jotta kykenisin muodostamaan järkevän mielipiteen. Itse taidan ajatella homman aika tunteella.
Tarinan kirjoitan kuitenkin rehellisesti, juuri niinkuin se meni.
Kysymykseni liittyys siis tyttöystäväni erääseen tekoon. Hän oli tavannut ystävänsä kanssa keväällä baarissa pojan, oikein mallipojan. Poika oli kuulemma yrittänyt "pokata" häntä, mutta hän oli antanut kundille pakit. Seuraavina päivinä hän esitteli internetissä kavereilleen kotonamme pojan kuvaa useaan otteeseen ja kävi yksinkin sitä tarkistelemassa, josko se vielä siellä olisi. Täytyy myöntää, tämä otti minua päähän.
Kuukauden päästä ravintolaillasta poika ottaa yhteyttä sähköpostin välityksellä tyttöystävääni, kyselee kuulumisia ym. Tyttöystäväni ei antanut pojalle sähköpostiosoitettaan, hän löysi sen muuta kautta.
Avatessaan viestin hän puhuu juuri puhelimessa kanssani. Hän kertoo viestistä minulle ja sanoo; "Hei, mä en aio vastata tähän mitään" en vastaa mitään ja hän jatkaa; "Mä en oikeesti aio pitää mitään yhteyttä tohon, mä lupaan"... "luota muhun". Muistan puhelun sanatarkkaan. Kaikki nämä lupaukset ilman että minä sanoin mitään. Hän sanoi siis kaiken oma-aloitteiseti.
Aika kuluu. Asuimme yhdessä väliaikaisesti tyttöystäväni koulutuksen ajan. Hän muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen. Taas kuluu viikko, pari.
Tämän jälkeiset tapahtumat tapahtuvat selkäni takana, minulta salassa.
Tyttöni vastaa kundin viestiin. Hän kertoo seurustelevansa vakavasti. Hän lisää vielä, että ehkä he näkevät vielä Helsingin yössä ja lopuksi toivottaa hyvää kesänjatkoa. Mielestäni viestin luonteen lukuun ottaenkin tyttöni petti luottamukseni jo tässä vaiheessa.
Poika vastaa hänelle heti! Hän antaa viestissään kuvan, että hän vähät välittää seurustelusuhteesta ja tahtoo nähdä silti. Hän tietää tyttöystäväni kotipaikkakunnan ja kertoo olevansa tulossa sinne festareille. "Sattumalta" festarit ovat juuri sinä viikonloppuna, kun me emme olisi samassa kaupungissa tyttöystäväni kanssa. Nyt tyttöystäväni vastaa heti! Liitän hänen viestinsä tähän:
--------------------------------------------------
Moi!
Vai oot tulossa DBTL:ään.. no siellähän me varmaan törmätään. Oon tälläkin hetkellä Turussa , tulin tänne kesäduuniin. Lomapäivät kuluu kylläkin Helsingin suunnalla. Mites itselläsi menee? Nii ja ainahan sitä voi yhteyttä pitää, eli ei ole tarkoitus hukata yhteystietojasi:)
--------------------------------------------------
Tiedän lisäksi, että tyttöystäväni oli miettinyt jo paikan, jossa hän olisi pojan tavannut. Minulle hän sanoo, että hän olisi tavannut pojan vain ohimennen ja sanonut moit?!
Miltä tämä teistä kuulostaa? Kaikki tämä toisessa kaupungissa selkäni takana. Vielä näiden hänen lausumien lauseidensa jälkeen; "Hei, mä en aio vastata tähän mitään" ja "Mä en oikeesti aio pitää mitään yhteyttä tohon, mä lupaan"... "luota muhun"...
Luota muhun!!?
Samana päivänä viestin lähetettyään pojalle puhuimme puhelimessa ja kun hän kertoi olevansa huolissaan taloudellisesta tilanteestaan tulevaisuudessa, sanoin hänelle että, "Mutta, onhan sulla poikaystävä joka pitää susta huolen"
Hän vastasi; "Niin, toivottavasti se pysyy". Kysyin, että mitä hän sillä tarkoittaa, (meillä meni mielestäni todella hyvin) hän vastasi että, eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu ja lisäsi, ei se suhde välttämättä kestä, jos on liikaa "draamailuu!?
Miksi lisäsin tämän vielä loppuun, on se mitä tämän tuntemattoman kundin viimeisessä viestissä luki. Elämän muutosten vertaus on mielestäni lainattu kylmästi suoraan tämän tuntemattoman jäbän viestistä.. Ei samoin sanoin, mutta ajatus kuitenkin. Tyttöni ei ole ikinä aiemmin puhunut tällaisia asioita minulle.
Keskustelun kävimme siis heti sen jälkeen, kun tyttöystäväni oli tämän klopin viestiin vastannut.
Lisään viestin vielä tähän, varmasti kykenette poimimaan lainatun kohdan ja ymmärrätte, miksi se satutti. Yhteys missä poika siitä mainitsee siirtyi tyttöni huulien kautta korviini. Se satutti minua ja vaivaa yhä
Klopin viimeinen viesti:
--------------------------------------------------
Moi
Onhan siitä aika kauan kun lähetin sen.En oo silti unohtanut sitä.Vautsi miten hyvä tuuri,että löysin sun mailiosoitteen.Seurustelet vielä...Ajattelin lähettäessä että olisit saattanut erota.Ihmisethän eroaakin. Mutta tsemppiä sulle.Kai säästät mun yhteystiedot kuitenkin tulevaisuuden varalle?Niin joo...Olis kieltämättä kiva törmätä joskus stadin yössä.....Oon muuten menossa DBTL:ään bilettää.Ootko sä?Jos haluat nähä nähä siellä ni mailaa ihmeessä?No joo..sä seurustelet.Ei oo tarkoitus olla ahdistava.Olis vaan kiva nähä.
Käyn joka ilta lukemassa mailit.Että älä pelästy kun vastaan ite näin nopeesti.
:9
Matti
--------------------------------------------------
Mitä mieltä tästä kaikesta olette? Satuttaisiko tällainen käytös teitä jos sen tekisi teille rakas ihminen? Lisäksi kysyn; Mitä mieltä te olette? Voiko mielestänne näin käyttäytyvä ihminen oikeasti rakastaa minua? Onko tämä henkistä pettämistä?
Ihmettelette varmasti lähteitäni. Ne eivät ole oleellisia kysyvän kertomukseni asiasisällön, pointin kannalta. Tyttöystäväni teko ei siitä miksikään muuttuisi. En ole krakkeri, sen voin kertoa nyt. Lähteet paljastan lopuksi mikäli saan runsaasti palautetta ja mielipiteitä. Lähteet liittyvät ennemminkin ihmisiin ja inhimillisyyteen kuin tekniikkaan.
Tyttöystäväni mielestä ylireagoin ja paisuttelen asiaa. Hänen argumenttinsa on, ettei ihmiselle ole kohteliasta jättää vastaamatta sähköpostiviestiin, jos hän on nähnyt vaivaa sen etsimisessä.
Siinäkö todella kaikki?! Sekö oli todella syy miksi hän viestiin vastasi? Onko se tosiaan tärkeämpää kuin poikaystävälle tehdyt lupaukset tai ihmissuhteeseen kauan rakennettu luottamus?
Niin joo, mutta enhän minä koskaan saa tietää.
Nyt elämää nähneet, viisaat ihmiset, näppis sauhuamaan.
Kiitti valmiiksi vastauksista!
Tarinan kirjoitan kuitenkin rehellisesti, juuri niinkuin se meni.
Kysymykseni liittyys siis tyttöystäväni erääseen tekoon. Hän oli tavannut ystävänsä kanssa keväällä baarissa pojan, oikein mallipojan. Poika oli kuulemma yrittänyt "pokata" häntä, mutta hän oli antanut kundille pakit. Seuraavina päivinä hän esitteli internetissä kavereilleen kotonamme pojan kuvaa useaan otteeseen ja kävi yksinkin sitä tarkistelemassa, josko se vielä siellä olisi. Täytyy myöntää, tämä otti minua päähän.
Kuukauden päästä ravintolaillasta poika ottaa yhteyttä sähköpostin välityksellä tyttöystävääni, kyselee kuulumisia ym. Tyttöystäväni ei antanut pojalle sähköpostiosoitettaan, hän löysi sen muuta kautta.
Avatessaan viestin hän puhuu juuri puhelimessa kanssani. Hän kertoo viestistä minulle ja sanoo; "Hei, mä en aio vastata tähän mitään" en vastaa mitään ja hän jatkaa; "Mä en oikeesti aio pitää mitään yhteyttä tohon, mä lupaan"... "luota muhun". Muistan puhelun sanatarkkaan. Kaikki nämä lupaukset ilman että minä sanoin mitään. Hän sanoi siis kaiken oma-aloitteiseti.
Aika kuluu. Asuimme yhdessä väliaikaisesti tyttöystäväni koulutuksen ajan. Hän muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen. Taas kuluu viikko, pari.
Tämän jälkeiset tapahtumat tapahtuvat selkäni takana, minulta salassa.
Tyttöni vastaa kundin viestiin. Hän kertoo seurustelevansa vakavasti. Hän lisää vielä, että ehkä he näkevät vielä Helsingin yössä ja lopuksi toivottaa hyvää kesänjatkoa. Mielestäni viestin luonteen lukuun ottaenkin tyttöni petti luottamukseni jo tässä vaiheessa.
Poika vastaa hänelle heti! Hän antaa viestissään kuvan, että hän vähät välittää seurustelusuhteesta ja tahtoo nähdä silti. Hän tietää tyttöystäväni kotipaikkakunnan ja kertoo olevansa tulossa sinne festareille. "Sattumalta" festarit ovat juuri sinä viikonloppuna, kun me emme olisi samassa kaupungissa tyttöystäväni kanssa. Nyt tyttöystäväni vastaa heti! Liitän hänen viestinsä tähän:
--------------------------------------------------
Moi!
Vai oot tulossa DBTL:ään.. no siellähän me varmaan törmätään. Oon tälläkin hetkellä Turussa , tulin tänne kesäduuniin. Lomapäivät kuluu kylläkin Helsingin suunnalla. Mites itselläsi menee? Nii ja ainahan sitä voi yhteyttä pitää, eli ei ole tarkoitus hukata yhteystietojasi:)
--------------------------------------------------
Tiedän lisäksi, että tyttöystäväni oli miettinyt jo paikan, jossa hän olisi pojan tavannut. Minulle hän sanoo, että hän olisi tavannut pojan vain ohimennen ja sanonut moit?!
Miltä tämä teistä kuulostaa? Kaikki tämä toisessa kaupungissa selkäni takana. Vielä näiden hänen lausumien lauseidensa jälkeen; "Hei, mä en aio vastata tähän mitään" ja "Mä en oikeesti aio pitää mitään yhteyttä tohon, mä lupaan"... "luota muhun"...
Luota muhun!!?
Samana päivänä viestin lähetettyään pojalle puhuimme puhelimessa ja kun hän kertoi olevansa huolissaan taloudellisesta tilanteestaan tulevaisuudessa, sanoin hänelle että, "Mutta, onhan sulla poikaystävä joka pitää susta huolen"
Hän vastasi; "Niin, toivottavasti se pysyy". Kysyin, että mitä hän sillä tarkoittaa, (meillä meni mielestäni todella hyvin) hän vastasi että, eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu ja lisäsi, ei se suhde välttämättä kestä, jos on liikaa "draamailuu!?
Miksi lisäsin tämän vielä loppuun, on se mitä tämän tuntemattoman kundin viimeisessä viestissä luki. Elämän muutosten vertaus on mielestäni lainattu kylmästi suoraan tämän tuntemattoman jäbän viestistä.. Ei samoin sanoin, mutta ajatus kuitenkin. Tyttöni ei ole ikinä aiemmin puhunut tällaisia asioita minulle.
Keskustelun kävimme siis heti sen jälkeen, kun tyttöystäväni oli tämän klopin viestiin vastannut.
Lisään viestin vielä tähän, varmasti kykenette poimimaan lainatun kohdan ja ymmärrätte, miksi se satutti. Yhteys missä poika siitä mainitsee siirtyi tyttöni huulien kautta korviini. Se satutti minua ja vaivaa yhä
Klopin viimeinen viesti:
--------------------------------------------------
Moi
Onhan siitä aika kauan kun lähetin sen.En oo silti unohtanut sitä.Vautsi miten hyvä tuuri,että löysin sun mailiosoitteen.Seurustelet vielä...Ajattelin lähettäessä että olisit saattanut erota.Ihmisethän eroaakin. Mutta tsemppiä sulle.Kai säästät mun yhteystiedot kuitenkin tulevaisuuden varalle?Niin joo...Olis kieltämättä kiva törmätä joskus stadin yössä.....Oon muuten menossa DBTL:ään bilettää.Ootko sä?Jos haluat nähä nähä siellä ni mailaa ihmeessä?No joo..sä seurustelet.Ei oo tarkoitus olla ahdistava.Olis vaan kiva nähä.
Käyn joka ilta lukemassa mailit.Että älä pelästy kun vastaan ite näin nopeesti.
:9
Matti
--------------------------------------------------
Mitä mieltä tästä kaikesta olette? Satuttaisiko tällainen käytös teitä jos sen tekisi teille rakas ihminen? Lisäksi kysyn; Mitä mieltä te olette? Voiko mielestänne näin käyttäytyvä ihminen oikeasti rakastaa minua? Onko tämä henkistä pettämistä?
Ihmettelette varmasti lähteitäni. Ne eivät ole oleellisia kysyvän kertomukseni asiasisällön, pointin kannalta. Tyttöystäväni teko ei siitä miksikään muuttuisi. En ole krakkeri, sen voin kertoa nyt. Lähteet paljastan lopuksi mikäli saan runsaasti palautetta ja mielipiteitä. Lähteet liittyvät ennemminkin ihmisiin ja inhimillisyyteen kuin tekniikkaan.
Tyttöystäväni mielestä ylireagoin ja paisuttelen asiaa. Hänen argumenttinsa on, ettei ihmiselle ole kohteliasta jättää vastaamatta sähköpostiviestiin, jos hän on nähnyt vaivaa sen etsimisessä.
Siinäkö todella kaikki?! Sekö oli todella syy miksi hän viestiin vastasi? Onko se tosiaan tärkeämpää kuin poikaystävälle tehdyt lupaukset tai ihmissuhteeseen kauan rakennettu luottamus?
Niin joo, mutta enhän minä koskaan saa tietää.
Nyt elämää nähneet, viisaat ihmiset, näppis sauhuamaan.
Kiitti valmiiksi vastauksista!
Vastaukset 58
Vanhimmat
Jos tyttöystäväsi pettää sinua, niin hän tekee sen joko tämän pojan kanssa tai jonkun toisen kanssa, joka tapauksessa. Mutta itse en edes ymmärrä käsitettä henkinen pettäminen, mitähän sekin lienee?
Miten jaksat vatvoa noita sähköpostiviestejä ja tapaamisia, ja tekstiviestejä? Mitä siitä hyödyt?
Eikö tyttöystävälläsi saisi olla muita kavereita (miespuolisia) kuin sinä? Kuvitteletko olevasi hänen koko loppuelämänsä ensimmäinen ja viimeinen miestuttavansa?
Taidan olla ihan väärä ihminen kommentoimaan millään tavalla tätä sinun juttuasi, olen jo unohtanut kuvaamasikaltaisen teinimeiningin...
Sori.
Henkinen pettämistä on parisuhteen toisen osapuolen teot, jotka rikkovat parisuhteen toisen osapuolen tunnetta olevansa puolisonsa ainoa.. Tai näin minä sen määrittelisin. Määritelmiä on varmasti yhtä monia kuin ihmisiä. Siksi kysynkin, onko määritelmäni oikea.
Tottakai saa olla muita miespuolisia ystäviä. Hänellä onkin useita miespuolisia kavereita. Hyviäkin. Juttu on, että minä tiedän ja tunnen heidät. Eikä sillä, etteikö hänellä saisi olla minulle tuntemattomia ystäviä. Ihmetyttää vaan, että miksi hän tahtoisi minulta ystävän salata.
Ainakin se on lienee varmaa että tämä poju on jonkin sortin malli. Ylimielisyys (todella varma itsestään) kertoo sen.
Sinuna todellakin olisin hieman tarkkaavaisempi ettei tyttöystäväsi todellakaan pääse tapaamaan tätä jannua. Itselleni kävi nimittäin niin että kihlattuni tapasi tyttökavereidensa kanssa poikaporukan ja pikku hiljaa tuttavuus "parani" puolin ja toisin. Kohta huomasin että se olin MINÄ joka oli siinä porukassa liikaa!
Niin kuin sanoin, ole varmuuden vuoksi varovainen. Pyri kuitenkin olemaan näyttämättä mustasukkaisuutta tytöllesi, se kun tuppaa olemaan aina miinusta miehessä...
Tsemppiä, laita kuulumisia jos tilanne vaatii.
Kyllä. Minä tunnen käsitteen henkinen pettäminen, mutten sanoisi, että tässä on kyse siitä. Mielestäni henkistä pettämistä on se, jos on rakastanut toiseen ja väittää ettei yhteydenpidossa ole mitään väärää koska mitään fyysistä ei ole tapahtunut. Henkinen satuttaa vielä enemmän..
Tyttöystäväsi selitys "viesteihin voi olla kohteliasta vastata" voi olla osittain totta, mutta siinä vaiheessa olisi kohteliasta vastata neutraalisti, lyhyesti ja ilman mitään flirtti-meininkiä ja vihjausta tulevasta "helsingin yöt yms".
Jos hän päätti kohteliaisuussyistä vastata, niin olisi voinut sen sinulle rehellisesti sanoa ja vaikkapa vielä näyttää lähettämänsä viestin.
Minulla on itselläni samaa historiaa. Tiedän kuinka kaikkein pahimmalta tuntuu kun toinen kirkkain silmin valehtelee (tyyliin "ei me olla oltu pitkään aikaan yhteydessä" nähtyäni juuri muutaman viestin samalta päivältä).
Minulle tuli mieleen, että tyttöystäväsi on imarreltu mallipojan huomiosta ja haluaisi pitää hänet "varalla". Eli jos teillä ei sujukaan niin jossain kaupungissa olisi sitten toinen hänestä kiinnostunut. En ole itse ilmiötä koskaan tajunnut, mutta joillain naisilla (myös miehillä) on tapana taluttaa narussa tiettyjä henkilöitä ja nauttia saamastaan huomiosta (tässä lähinnä jälkimmäistä).
Ehkä hän on tylsistynyt suhteessanne ja mallipojan huomio antaa hänelle kauan kaipaamaansa piristystä ja itsetunnon kohotusta.
Nyt en tarkoita, ettet sinä olisi huomioinut häntä tarpeeksi, siitä en voi tietää.
Tärkeintä on mitä tapahtuu seuraavaksi. Pitävätkö he vielä yhteyttä vai ymmärtääkö hän lopettaa yhteydenpidon - johon minusta hänellä ei ole oikeutta (olkaa vaan vapaasti eri mieltä).
Jos toinen on osoittanut selvää kiinnostutta (tietäen tämän seurustelevan) ei minusta ole mitään syytä pitää yhteyttä EDES "kaveripohjalla". Jos minua tulisi joku iskemään baarissa, jostain syystä hän saisi yhteystietoni ja ottaisi minuun yhteyttä ja puolisoni loukkaantuisi tästä - pistäisin ehdottomasti puolisoni ykköseksi ja lopettaisin yhteydenpidon.
Lueppa tekstisi oikein ajatuksella ja mieti oletko ihan terve.. Vaikutat psykopaatilta, toivottavasti tyttöystäväsi sen huomaa myös. Mistä olet saanut sähköpostit, toisten postin lukeminen on kirjesalaisuuden rikkominen.
Hulluhan mä olen ja hulluna tyttöystävääni. Tuskinpa psykopaatti sentään. Lue sinä oma viestisi. Teitpä nopean analyysin mun henkisestä terveydentilastani, ja aika vajavaisilla tiedoilla. Taidat olla oikein "ammattiauttaja". Ei ole mitään kirjesalaisuuden rikkomista.
Taisi osua herkkään paikkaan tunnepuolelle, kun noin kimpaannuit. Ettei vaan olis oma lehmä kaverilla ojassa, ja se pelästyttänyt että omien valheiden julkitulo onkin mahdollista. Sun kaltaisten takia kirjoitin tarinan tänne, enkä viihteellisimmille, kaksinaismoralisteja pullollaan oleville palstoille.
Toisen s-postin lukeminen EI muuten ole kirjesalaisuuden rikkomista. Ei ole laitonta, vaikka ehkä moraalisesti arvelluttavaa..
Mielestäni on ihan oikeutettua lukea jos sieltä tosiaan löytyy jotain..
Ymmärrän kyllä suuttumuksesi. Väittäisin kuitenkin että se on ehkä osittain liioiteltua. Uskoisin että tyttöystäväsi on ensimmäisen kerran teidän seurustelunne aikana ihastunut johonkin toiseen eikä oikein tiedä miten tähän tunteeseen suhtautuisi. Lisäksi häntä varmaan imartelee tämän komean nuoren miehen kiinnostus. Tämä voi kuulostaa korvissasi hyvin pahalta, mutta jokaiseen pitkään suhteeseen liittyy myös ulkopuolisia ihastumisia. Eri asia sitten on, miten näiden ihastumisien kanssa elää. Se , että tyttöystäväsi on johonkin toiseen ihastunut ei todellakaan välttämättä mitenkään tarkoita sitä, etteikö hän rakastaisi sinua. Usein ihmiset tuntuvat kuvittelevan että rakastunut ei voi ihastua, mutta se ei pidä paikkansa.
Mitä sinun sitten kannattasi tehdä? Keskustele tyttöystäväsi kanssa siitä, millä tavalla hänen yhteydenpitonsa loukkaa sinua. Tämän keskustelun jälkeen anna pölyn laskea ja mieti vasta ajan kuluttua, miltä suhteenne tulevaisuus näyttää.
Ensinnäkin, törkeää käytöstä tyttöystävältäsi kun valehtelee sinulle päin naamaa. Tyttöystävälläsi on siis jotain tunteita tuota toista heppua kohtaan.
Toiseksi, normaalia nuorten elämää. Varsinkin jos olette toisillenne ensimmäinen tai ei-kovin-mones elämänkumppani. Ollaan "yhdessä", mutta ihastutaan muihin ja salaillaan ihastustaan.
Kolmanneksi, älä kuitenkaan laita tyttöystävääsi ahtaalle tämän selkkauksen takia. Näytä hänelle että välität oikeasti. Älä kuitenkaan rakastaa liikaa, vaan anna tilaa hengittää ja omaa aikaa mitä parisuhteessakin välillä tarvitaan. :)
Ja vielä. Lähetä tyttöystävällesi kukkia kuriirin kautta, muista nimipäivät, syntymäpäivät, yhteisten läheisten syntymäpäivät, kaverin lemmikkieläimen nimipäivä etc. etc. Järjestä jotain yhteistä aktiviteettia, käykää vaikka ulkomailla, kylpylässä, pyytäkää kavereita kylään, mitä tahansa mistä tulee molemmille hyvä mieli. Tuo aamukahvi/-pala tyttöystävällesi sänkyyn tai iltapala sohvalle ( hieronta).
Tyttösi kaipaa huomiota(si) ja yritti saada sitä kertomalla tuosta toisesta hepusta. Aktivoidu, elä murjota. Ihastuksia tulee ja menee - salli niitä myös itsellesi.
Naisesi on nyt vaan niin innoissaan siitä että joku HYVÄNNÄKÖINEN ja MALLI on hänestä kiinnostunut. Valitettavaa, mutta pinnallisuus saa joskus vallan.
Voin kertoa, ettei sillä miehellä mitään häpyä varmasti olekaan. Niin monta kertaa olen itse nähnyt, kun varattua neitiä viedään ja vongataan. Tässä tapauksessa se tehdään ilmeisesti taidolla.
Ja minä ymmärrän sinua. Meillä tilanne oli vain toisinpäin. Mieheni, komea kuin mikä (nyt sen vasta tajunneena) saa naisten kiinnostusta osakseen. Hän on juuri "sen näköistä miestä" kuin varmasti tuo miesmallikin. Siinä naiset lakoaa ja kaikki muu unohtuu naisten päästä. Kun mies vaan on niin "namu".
Ja kokemuksesta tiedän myös senkin, että JOS naisesi haluaisi olla yksin sinun, ei hän vastailisi kyseisellä tavalla tämän miehen viesteihin. Silloin lyhyt, ystävällinen viesti riittäisi.
Heh heh.. Mistäs päättelit, että mä en olisi hyvännäköinen?
Jos asia on niin kuin sanot, mikä sitten riittää? Ainahan sitä namuja vastaan tulee, oli rinnalla sitten millainen mies tai nainen tahansa?
Mun mielestä ainakaan kukaan ei ole ainakaan niin "namu", kuin tyttöystäväni. Niin se vaan on, kun rakastaa.
Tyttöystäväsi saattaa hyvin olla imarreltu saamastaan huomiosta. Voi olla ettei hän edes ole ihastunut, ainoastaan vain imarreltu. Mmm..vaikea silti sanoa mikä tilanne todellisuudessa on tämän tiedon pohjalta, ja ilman että tuntee kyseenomaisia henkilöitä.
Tyttöystäväsi lupasi ettei pidä tähän poikaan mitään yhteyttä. Kysymys herää, miksi hän muutti mielensä? Ei se nyt ole luottamusta herättävää toimintaa hänen puolelta. Minun mielestäni. Toisaalta ei nyt välttämättä niin vakavaakaan...jos tyttöystäväsi on nuori, on luonnollista että hän vielä hakee itseään, reagoi ulkopuolisiin viesteihin. Itsestään hieman epävarma ihminen tekee sitä loppuelämänsä: nojaa "auktoriteetteihin" ja toisten ihmisten mielipiteisiin.
Vaikutti kertomasi perusteella että tyttöystäväsi oli hyvin vaikuttunut siitä että tämä poika työskentelee mallina. Se on monelle nuorelle unelmapesti, josta unelmoidaan tajuamatta realiteetteja. Aikanaan arvojärjestykset vaihtuvat, kun ikää tulee. Mielestäni tyttöystäväsi ei ole tehnyt mitään tolkuttoman väärää, hän käyttäytyy kuin tyypillinen nuori. Parasta mitä voit tehdä on keskustella asiasta (kysymys, miksi hän muutti mielensä, ja piti yhteyttä). Mutta tee selväksi ettet vie häneltä kavereita. Se on yksi pahimpia juttuja mitä suhteissa tapahtuu. Haluat vain selvittää missä mennään. Vihalla ja huudolla ei asia selviä, joten rauhallisuutta ja harkintaa peliin!
Tyttöystäväsi oli kuitenkin ilmoittanut kundille, että seurustelee vakavasti. Mielestäni tämä on positiivista, ja kertoo paljon tyttöystäväsi suhtautumisesta SINUUN.
Luettuani toistamiseen juttusi, minusta alkoi vaikuttamaan että kyse on siitä todellakin että hän oli vain imarreltu. Onko se henkistä pettämistä? Ei, se ei ole. Tämä asia sinun on silti selvitettävä hänen kanssaan, koska ainoastaan hän voi kertoa kuinka tuntee sinua kohtaan, ja kuinka tätä toista kohtaan.
Joo siitä juipin viimosesta viestistä sai semmosen kuvan, että tyttös oli sille aika suoralta kädeltä ilmottanut, että seurustelee eikä juttu kyseisen tyypin kanssa tule kuuloonkaan.
Kai tyttös imarreltu oli ellei ihastunutkin, vaan vaikuttaisi nyt olevan se juttu lopussa, ei syytä huoleen.....
Aika asiallisesti tyttösi homman hoiti minun mielestäni. Minkäs me tytsykät sille teemme, että kiva on aina saada nättien poikien huomiota välillä.
Mielestäni tuo on henkistä pettämistä.
Toiset voi ajatella erilailla pettämisen, mutta ainakin mulle tuo merkitsee pettämistä.
Meillä käynyt vähän samantyylinen juttu, vähän enemmänkin. Ja ainakin minulla on tod. vaikea enää luottaa täysin.. Luottamus on mulle ehkä tärkein asia suhteessa.
En yritä johdatella keskustelua mihinkään suuntaan, kunnioitan kaikkia mielipiteitä. Huomasin vain merkillepantavan seikan:
Tuntuu siltä, että eräät, varsinkin naiset eivät huomioi sitä seikkaa, että tyttöystäväni oli jo tapaamassa kundin minulta salaa, ja sitä että kundi oli täysin tuntematon myös tyttöystävälleni. Hän oli tapaamassa tätä, vaikka oli sanonut poistavansa kundin yhteystiedot ja LUVANNUT oma-aloitteisesti, ettei pidä kaveriin mitään yhteyttä. Hän murtui riidellessämme kun tämä asia tuli julki, ja kertoi itse miettineensä tapaamisen. Mihin sekin olisi johtanut? Vaikkei heti olisikaan, entä jos hän olisi todella ihastunut kundiin viestittelyjen ja salaisen tapaamisen tai ehkä jopa tapaamisten ohessa?? Hän olisi itse ajanut tarkoituksella itsensä siihen jamaan.
Onko miedot mielipiteet naisten keskinäistä solidaarisuutta kenties? Vai yrittävätkö naiset kenties lohduttaa minua lieventelemällä asioita? hmm..
Tai ehkä naiset eivät todella suhtaudu parisuhteeseen samoin, kuin miehet.. En tarkoita kaikkia miehiä enkä kaikkia naisia. Onko naisilla yleisesti sellainen kuva, että flirttailu ulkopuolisten kanssa on ok. ja jopa kumppanin selän takana voi tapailla muita, kunhan ei mennä sänkyyn? Tiedän tutkimuksen, jonka mukaan suomalaisista naisista 70% pettäisi, jos astuisi tilanteeseen jossa se olisi mahdollista fyysisesti unelmia vastaavan henkilön kanssa. Tämä kaveri tuskin edes vastaa tyttöystäväni unelmia täydellisestä miehestä. Miehillä vastaava luku oli 20%. En itse välttämättä allekirjoittaisi tätä, mutta huomasin vain, että tällä otannalla näyttää siltä, että miehillä tuntuu olevan varmemmat mielipiteet siitä mikä parisuhteessa on oikein ja mikä väärin.
Ehkä miehet kykenevät astua kenkiini vain helpommin. Tai ehkä ne naiset olivat vaan yksinkertaisesti oikeassa, jotka sanoivat ettei tällaisesta kannata välittää. Että hän oli vain imarreltu.. Mietin vaan, että missä se raja kulkee, jonka jälkeen kannattaa alkaa huolestua?
Jos, ei juttu ole täysin kyllästyttänyt, toivoisin, että vielä kommentoisitte.
Kaikki mielipiteet ovat tervetulleita.
Aion muuten näyttää tämän keskustelun kokonaisuudessaan lopuksi tyttöystävälleni. Aika monia muitakin olisi hänen tekemänsä kaltainen teko satuttanut. Siinä syy.
Enkä minä vain "draamaile", niinkuin hänellä on joskus tapana sanoa.
tyttöystäväsi oli pitänyt aikoinaan viheltää heti poikki koko homma. Se, ettei hän tätä heti tehnyt (tai onko hän tehnyt vieläkään), laittaa epäilyttämään tyttöystäväsi motiiveita. Onko hänellä aikomus harrastaa vain pientä "harmitonta" flirttailua ja ottaa tämän miehen ihailun vain imarteluna ja pönkittääkseen itsetuntoaan, että kelpaisi vielä "markkinoille"? Vai onko hänellä todellinen aikomus pettää sinua tulevaisuudessa ja tämä on vain alkusoittoa hänen suunnitelmilleen? Mitä tapahtuisi, jos tyttöystäväsi olisi ko. miehen kanssa tilanteessa, jossa olisi mahdollisuus pettää fyysisesti?? Pettämistä on niin monenlaista; henkistä ja fyysistä. Mutta missä menee raja? Mielestäni raja menee siinä, kun toinen osapuoli tuntee olevansa loukattu syystä pitkän ajan (erikseen on nämä sitten sairaalloisen ylimustasukkaiset ihmiset, jota sinä et selvästikään ole). Te keskenänne määrittelette suhteessanne, mikä on pettämistä ja joidenkinhan mielestä henkistä pettämistä ei ole olemassakaan, mutta siitähän ollaan yhtä monta mieltä, kuin on ihmisiäkin. Onko teillä muuten keskinäinen käsitys, mikä tosiaan on pettämistä, eli kuljettako siinä mielessä samoilla linjoilla. Kirjoituksesta päätellen, ette.
Mielestäni noin pitkä yhteydenpito tyttöystäväsi ja tämän miehen kanssa kertoo jo orastelevasta suhteesta.
Jos hän haluaa sinut pitää, mikset laita valinnan eteen häntä?? Hänen on tehtävä tälle miehelle selväksi, että hän seurustelee eikä halua alkaa suhteeseen tämän tyypin kanssa. Sitähän tämä on häneltä koko ajan vailla, tai sitten sitä toista asiaa. Epäilen, ettei kuitenkaan välttämättä ole 100% tosissaan kuitenkaan, vaan tämä tyyppikin haluaa testata omaa viehätysvoimaansa ja sitä saisiko hän rikottua teidän suhteenne? Fiksu tyyppi älyäisi jättää rauhaan parisuhteessa elävän ihmisen, vaikka olisi kuinka kiinnostunut tässä parisuhteessa olevasta henkilöstä.
En tiedä, miksi katselet niin säyseästi tuota hommaan, koska sillä on selvästi jokin tarkoitus ja hän uhkaa sinun parisuhdettasi, vaikkei sitä suoraan ole sinulle tullut sanomaankaan. Puolusta mies reviiriäsi ja laita tyttöystäväsi aisoihin. Jos hän ei siihen suostu, tuollainen joutaa lähtemäänkin - hän pettäisi sinua ennemmin tai myöhemmin!
Joo, kyllä mä laitoin hänet tavallaan valinnan eteen, vaikkei nyt mitään valittavaa vielä oikeasti ollutkaan.. Pelkoni liittyy siihen, että kun hän tarttuu näin pieneen kiusaukseen, mikä on hänen sietokykynsä suuremman kiusauksen edessä? Ja miksi nämä nyt yleensä hänelle niin suuria kiusauksia edes ovat? Hänhän elää rakkautta ylitsevuotavassa suhteessa. Juuri niin kuin mainitsit, se on huolettanut minua. Hän sanoo minulle, ettei ikipäivänä pettäisi minua, mutta mitä se merkitsee? Lupauksia on ennenkin rikottu tähän aiheeseen liittyen, eikä nyt enää edes mielestäni niin pienessä mittakaavassa kuin hän antaa ymmärtää..
En kuitenkaan sydämessä usko, että hän olisi minua fyysisesti pettänyt tai edes pettäisi. Mutta, tuntuu tuollainen tapailukin melkein pettämiseltä. Ainakin mulla oli tosi petetty olo, kun asia tuli julki. Huolettaa edelleen. Hän on huijaillut minua niin paljon aiemminkin. Huolelle en voi mitään, vaikka en tahdo häntä luotani turhalla mustasukkaisuudella pois ajaa. Suhteemme on vaan sellaisessa vaiheessa, että sen syventäminen on ajankohtaista. Näitä asioita pitää nyt vaan miettiä.
Onko se sen arvoista? Onko tämä tyttö elämäni nainen, ainakin minusta tuntuu siltä? Miksi hän nyt käyttäytyy näin? Onko hän paniikissa suurten muutosten alla ja ehkä etsiikin pakotietä? Kysyin sitä häneltä suoraan ja hän sanoi, ettei asia ole niin. Päästäisin kyllä hänet lähtemään vaikka rakastankin. En ole roikkuja. En itseasiassa ole lainkaan säälittävä tapaus (joillain tuntuu olevan tällainen kuva), vaikka täällä palstalla ruikutankin.. Tämä on vain osa suurempaa hypoteesia.
Tahtoisin, että meidän tunteemme olisivat tasoissa toisiamme kohtaan. Muuten tulee jatkossa ongelmia ja sydänsuruja. Inhoan sydänsuruja. Ne ajavat ilon kokonaan pois elämästä.. Elämästä pitää nauttia. Mielummin olen vaikka yksin, kuin kärsin jatkuvasti sydänsuruista.
Luulin suhteen alussa, että tyttöystäväni oli se romantikko joka tahtoo elää kuin sadussa elämänsä ainoan, suuren rakkauden kanssa. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että asia onkin juuri päinvastoin. Toivon, että joskus vielä muut ihmiset puhuessaan minusta saattavat sanoa; "Niin, hänen elämässään on vain kaksi naista, tuo hänen kaunis tyttönsä...... ja ne kaikki muut". Ja tietysti toivoisin myös asian olevan toisinpäin, kun ne ihmiset puhuvat tyttöystävästäni...
Mutta ei se niin vaan taida mennä.
Tahtoisin olla hänen paras ystävänsä. Tahtoisin elää täysin avoimessa suhteessa. Täydellisessä molemminpuolisessa luottamuksessa..
Mutta huomaan hänen ystäviensä tuntevan hänet paremmin kuin mitä minä hänet tunnen. Ja ystävä(t) jopa mainitsevan siitä minulle.
Mutta.. tuosta sun tekstistä huomaan, että olen antanut näköjään hieman yksipuolisen kuvan tyttöystävästäni vastausta dilemmaan etsiessäni. Ei hän varmasti enää yhteyttä siihen kundiin pitäisi. Eikä hän ole todellakaan joutava lähtemään! Kaikkea muuta. Pidän hänet lähelläni niin mielelläni mikäli se vaan on järkevää. Lisäväärinymmärrysten estämiseksi pari positiivista sanaa tyttöystävästäni:
- Melko kiltti
- Tyylikäs
- Itsetietoinen (pinnalta ainakin)
- Kuvankaunis
- Fiksu
- Melko nuori (19)
- Erittäin rakastettava
Kiitti muuten pitkästä ja puolueettomasta vastauksesta.
tekstistäsi suorastaan huokui rakkaus häntä kohtaan, mikä on sinänsä ihailtavaa mutta älä ole sokea kuitenkaan. Kysymys onkin nyt hänen tunteistaan, jotka on jäänyt pimentoon, tai et ainakaan maininnut niitä tekstissä (pahoittelen, jos kiusaan tällä asiaa sinua).Mitkä ovat hänen tunteensa sinua kohtaan ja miten hän ne osoittaa? Vai oletko huomannut jotain tunteiden viilenemisen merkkejä?? Voi olla, että tämä NUORI tyttöystäväsi hakee itseään ja miettii, että haluaako hän sitoutua loppuelämäksi näin nuorena. No, tietenkin se on mahdollista, mutta näinkin voi olla. Minkä ikäisenä aloititte seurustelun? Kokeekohan hän ettei ole saanut "elää" nuoruuttaan tarpeeksi ja kokea elämässään. Se voi olla myös sitä.
Voi olla myös niin, että jos toisella osapuolella on vahvemmat tunteet, hän voi rakkaudellaan tukehduttaa toisen, eikä anna välttämättä tarpeeksi tilaa toiselle. Sekin on tapa ajaa toinen itsestään kauemmaksi, jos ymmärrät;). Ja mitä kaemmaksi kumppani ajautuu, sitä enemmän alkaa kiinnostaa se ns. "kielletty hedelmä". En syytä sinua, jos se siltä kuulostaa, mutta useimmiten parisuhteissa saattaa käydä niin - elämän realismia.
"Luulin suhteen alussa, että tyttöystäväni oli se romantikko joka tahtoo elää kuin sadussa elämänsä ainoan, suuren rakkauden kanssa."
Parisuhde ei ole satua ja olen myös kuullut ja nähnyt, että ihmisillä saattaa olla elämänsä aikana useampikin, kuin yksi suuri rakkaus. Tekstistä vielä huomaa, että olette nuoria, mikä varmasti vaikuttaa asiaan. Sinä vaikutat kypsältä ihmiseltä, mutta sinullakin on näemmä tietty fantasia ihanteellisesta suhteesta (niin kuin sadussa), vaikka arki saattaa olla aika erilaista.
Pahoittelen, jos tämä masensi sinua, mutta mieti myös sitä, saatko sinä tarpeeksi vastakaikua rakkaudellesi?
"Tuntuu siltä, että eräät, varsinkin naiset eivät huomioi sitä seikkaa, että tyttöystäväni oli jo tapaamassa kundin minulta salaa, ja sitä että kundi oli täysin tuntematon myös tyttöystävälleni. Hän oli tapaamassa tätä, vaikka oli sanonut poistavansa kundin yhteystiedot ja LUVANNUT oma-aloitteisesti, ettei pidä kaveriin mitään yhteyttä."
Kysymällä asiat selviää..kysy miksi hän oli tekemässä niin, ja miksi tarve salailuun. Kysy myös mitä tytsysi tykkäisi jos Natalie Portman tulisi jossain pokailemaan sinua, ja sinä elvistelisit sillä ja hänen kuvilla messengerissä, ja luvattuasi ettet tapaa Natalieta kuitenkin olisit tekemässä sen salaa?
"Aion muuten näyttää tämän keskustelun kokonaisuudessaan lopuksi tyttöystävälleni. Aika monia muitakin olisi hänen tekemänsä kaltainen teko satuttanut. Siinä syy. "
Oletko aivan varma? Olet kopioinut tänne hänelle osoitetun viestin. Minä saisin raivarin jos minulle osoitettuja viestejä ruodittaisiin netissä tietämättäni, sorkke vaan. Oli tilanne mikä oli, kyllä alkaisi siinä vaiheessa keittämään. Mikset mieti asiaa omassa rauhassa, ja juttele kavereittesi kanssa, pohdi niitä vastauksia mitä täällä saat...mutta mieti kahteen kertaan näytätkö tämän tytsyllesi!! Hän ei ole sinua tiettävästi pettänyt, joten...jos haluat pitää hänet mieti tarkkaan miten toimit!
No hard feelings, but...kuinka vanha sinä olet? 24 vuotta?
Positiivinen sana tyttöystävästäsi..."melko nuori 19"????? Oijoi, päivän paras tähän asti :)
Ei sillä, on toki positiivista että pohdit tytsysi hyviä ominaisuuksia ja arvostat niitä. Mutta mitä aiot tehdä kun hän täyttää 20, tai vielä pahempaa 25???
Heh heh taas... Se oli tarkoituksetonta, että >nuori ikä< meni "positiiviiset asiat kategoriaan". Mulla oli tarkoituksena vain valoittaa tilannetta. Ihmiset kuitenkin miettivät, että minkäköhän ikäisiä asianosaiset ovat. Joku muukin taisi sitä jo kysyä. Eli 24 ja 19, Ikäeroa 5,5 vuotta.
Jep olen verrannut asiaa hänelle jo käänteisesti. Luulisin hänen ymmärtävän. Kyllä hän ymmärtää. Se iän ilmoittaminen (vahingossa hieman oudossa yhteydessä) oli myös tästä syystä oleellinen. Ehkä hän ei tullut ajatelleeksi sitä, kuinka paljon tällainen käytös voi toista satuttaa, kun hänelle ei ole vielä koskaan käynyt vastaavaa..
Lisäksi, olen myös jo lähettänyt hänelle linkin tähän keskusteluun. Ja hän on viestit ainakin tähän pisteeseen asti myös lukenut.
"Oletko varma? Olet kopioinut tänne hänelle osoitetun viestin. Minä saisin raivarin jos minulle osoitettuja viestejä ruodittaisiin netissä tietämättäni, sorkke vaan."
Nämä kaksi tekoa eivät ole edes verrannollisia keskenään. Tämähän on vain seurausta hänen tekosistaan.
Olen varma. Hän tietää tämänkin. Lisäksi asia ei ole niin yksioikoinen kuin kuvittelet.... Olen vielä paljon, paljon kierompi. :)
Vielä kaverien kanssa keskustelemisesta sen verran, että ei se miehillä ole niin helppoa puhua tällaisita asioista. Aika vaikea alkaa jutella kavereille siitä miten tyttöystävä on satuttanut. Mahdoton saada kundeilta mitään järkevää vastausta. Ne sanoo joko että; "Sähän oot Tarzan, dumppaa se" tai sitten menevät hämilleen ja liukenevat paikalta. Sisarille en voi puhua, koska ne saattavat saada huonon kuvan tyttöystävästäni.
Jossain kuitenkin pakko purkaa tuntojaan. Parempi täällä kuin snagarijonossa.. heh heh..
Luin koko viestiketjun. Tyttösi on minunkin mielestäni sinulle ison anteeksipyynnön velkaa.
Se että pohdit täällä tilannetta noin syvällisesti (harvempi ikäisesi mies on kykenee tuohon), puhut tytöstäsi edelleen kaiken tuon jälkeen noin arvostavasti, vältät huonon kuvan antamista hänestä siskoillesi, pyrit ymmärtämään - tekee sinusta hienon miehen. En voi kuin ihailla tuollaista.
Jos tyttösi nuoruuttaan ja tyhmyyttään ei ymmärrä arvoasi vaan jatkaa tunteillasi leikkimistä tämän jälkeen - hän ei ole sinua ansainnut. Älä murehdi turhia. Keskustelkaa avoimesti tuntemuksistanne. Kerro jos sinun on hankala luottaa, kerro miksi sinuun sattuu ja mitä toivoisit tytöltäsi. Tee myös selväksi ettet aio elää epäluulojesi riivaamana loppuikääsi. Kun asia on puitu, sen voi unohtaa. Kunhan siitä on jotain opittu?
Jos sitten käy niin ettei tyttösi ollut arvoisesi - löydät aivan varmasti jonkun joka on!!!
Kaikkea hyvää sinulle! :))
Asia ymmärretty ikäkysymyksestä. Hyvä jos tytsysi ymmärtää tilanteen käänteisesti. Mutta niin..
"Nämä kaksi tekoa eivät ole edes verrannollisia keskenään. Tämähän on vain seurausta hänen tekosistaan."
Jokainen on vastuussa omista teoistaan. Piste. Mä olen joskus elänyt niin, että halusin sysätä vastuun muille, koska olivat tehneet sitä tai tätä..mutta maailma ei toimi niin. At the end, sinä itse olet vastuussa omista teoistasi.
Tytsysi on vastuussa valehtelemisesta, ja sinä siitä että kopiot toisten ihmisten viestejä tänne julkiselle palstalle. Se että päätit toimia niin ei ole seurausta tytsysi teoista, vaan se on SINUN RATKAISUSI.
Mitä tulee frendeihin, ymmärrän. Kaikesta ei aina voi puhua, ja parempi täällä ruotia kuin snagarijonossa. Olet loukkaantunut, okei...mutta asia lienee selvitettävissä. Olette nuoria ja elämä edessä. Jos et ole ole varma haluatko jatkaa, niin...at the end..sinä itse valitset. Jos taas haluat, joudut keskustelemaan asiasta tytsysi kanssa. Kysymys kuuluu: miten sen teet? Syyllistämällä, heittämällä löylyä koko ajan...vai haetko ratkaisua luottamuspulaan avoimesti? Jos, kuten alkaa näyttää, sysäät vastuun omista teoistasi tytsysi niskaan, keskustelu ei voi olla avointa. Tytsysi saa kaiken paskan niskaan, omat tekonsa ja sinun...Not good.
käyttäytymisestä vastaan, että hän vaikuttaa lähinnä kokemattomalta ja lapselliselta, mitä tulee ihmissuhteiden hoitamiseen. Ja jos täältä on tullut naisilta vähätteleviä kommentteja hänen käyttäytymisestä, niin ne ovat tulleet nuorilta naisilta (tytöiltä), joiden ajatusmaailma ei myöskään ole kovin kehittynyt.
Positiivista on se, että tyttöystäväsi ylipäätään kertoi sinulle tästä miehestä. Nyt sun tehtävä on kertoa tyttöystävällesi, missä hänen paikkansa on. Sä et ilmeisestikään aio hyväksyä tilannetta, joten sun on laitettava selkä seinää vasten.. tyttö jatkaa joko sun kanssa tai jonkun muun.
Ilmeisesti tyttö ei osaa asettua sun asemaan, eikä siten ymmärrä miten paljon tämä sua loukkaa. Ymmärtäisi, jos itse tekisit samoin.
Mallimies vaikuttaa aika lapselliselta ja välinpitämättömältä; ei kunnioita toisen parisuhdetta. Pommittaa huomionosoituksilla ja on saanut tytön pään pyörryksiin. Haluaa testata viehätysvoimaansa ja kilpailla sun kanssa. Ehkä hänellä on myös taitoa manipuloida. Luultavasti jättäisi tytön heti, kun hänet saanut.
En voi luvata, etteikö tällaista ihastumista sattuisi jatkossakin (jos nyt tyttö "valitsee" sut). Toivottavasti hän osaa siinä vaiheessa paremmin kunnioittaa sua ja tehdä ihailijoille paremmin selväksi, että on varattu.
Onhan tämä jonkinlaatuista pettämistä; on pettänyt sun luottamuksen. Osittain laittaisin tilanteen kypsymättömyyden piikkiin. Mitään lopullista ei kai vielä ole tapahtunut.
Ihailen sun asennetta. Toivottavasti tyttöystävälläsi on järkeä valita oikein. Ellei, niin sä löydät varmaan jotain vielä parempaa.
-n-
Tyttösi ilmoitti SUORASANAISESTI, HETI, että seurustelee vakavasti. Jos hän olisi halunnut jotain vipinää tuon mallipojan kanssa, hän olisi ollut hiljaa.
Mielestäni tyttösi on hoitanut tilanteen mallikkaasti. Ei hän ole tilivelvollinen sinulle siitä, onko hänen kavereillaan pippeli vai pimppi, jollei hän niihin koske. On tietenkin ikävää, että hän ei sanonut sinulle tapaavansa miestä vielä - pelkäsi ehkä, että suutut. Viestissään tytöllesikin mallipoika sanoi jotain siihen suuntaan, että "seurustelet vielä, voi harmi" - joten SINUSTA ON SIELLÄ PUHUTTU ja tyttösi on pitänyt parisuhteenne puolta!
Tyttö EI ANTANUT pojalle yhteystietojakaan - hän ei siis HALUNNUT olla tämän kanssa enää missään tekemisissä. Poika kuitenkin urkki tiedot ja luultavasti alkoi pommittamaan tyttöä viesteillä. Mistä sinä tiedät, kuinka monta miljoonaa viestiä tyttösi tietokoneelta on jo poistettu?
Vai tiedätkö? Onko sinulla oikeasti tapana lukea ne kaikki?
Tyttö vastaa miehelle vielä, että sori, oikeasti, minä SEURUSTELEN. Luulen, että tämä "helsingin yöt" on yhtä tyhjänpäivänen heitto, kun että "näkyillään". Tyyliin: "Minä soitan sitten joskus, kun ehkä, luultavasti en, kiva tavata, moi."
Ja tässä vaiheessa sinua petettiin?
Kun sinä luit hänen yksityisviestejänsä?
Oletko ajatellut, että kun tämä mallipoju tyttöäsi piirittää, tyttö valitsi VÄHEMMÄN VAIVAN TIEN ja suostui tämän kanssa juttelemaan, tyylin hoiti "häiriötekijän" pois alta ja jatkoi sitten illanviettoa? Tyttö on luultavasti pajattanut koko illan, jotta "seurustelen, seurustelen, seurustelen" ja toivonut, että viesti olisi mennyt perille.
Mitä helvettiä sinä siis oikein kitiset? Tyttöhän pitää mallipojan nätisti välimatkan päässä. Jos he ovat festareilla nähneet ja höpötelleet, ei se tarkoita sitä, että tyttö OLISI SINUA PETTÄNYT.
Valehdellut sinulle, kyllä.
Mutta ei pettänyt.
Et sinä voi lukita tyttöäsi johonkin prinsessasatuun. Hän lähtee työmatkalle, sinä lähdet työmatkalle, armeijaan, ties minne - et sinä voi häntä vahdata 24 h/vrk.
Viestisi ovat ahdistavia. Ruodit tyttösi käyttäytymistä, luet hänen sähköpostinsa. Juuri tuo on sitä "draamailua", josta tyttösi ei pidä! Sinä tukahdutat ystäväsi, etkö sitä näe?
Jos minun mieheni menisi tonkimaan minun kännykkääni tai sähköpostiani, SAISIN RAIVARIN. Kokisin, että MINUN YKSITYISYYTTÄNI on loukattu ja mies epäilee, olenko minä sittenkään hyvä vaimo! Se vasta olisi loukkaavaa! Olisin kiukkuinen kuin mutanttiampiainen - oikeasti!
Sinä olet pettänyt tyttösi luottamuksen aivan yhtä lailla, kun hän on pettänyt sinun. Ja turha siihen on mussuttaa, että se on vain seurausta tytön teoista - SINULLA OLI VALTA VALITA. Ei se ole kunnioittavaa käytöstä, että mennään toisen yksityisalueelle.
Nekin, jotka päiväksi vaimon kahlitsevat keittiön pattereihin, jotta tämä ei vieraitten miesten kanssa kaupassa juttelisi, sanovat, että tämä oli seurausta vaimon teoista. Vaimo kun sattui katsomaan ikkunasta ulos ja ohi käveli naapurin Reino!
Vähän kärjistetty esimerkki, mutta ymmärrät varmaan, mitä ajan takaa.
Ja tiedoksi sinulle:
MINÄ TIEDÄN, MISTÄ PUHUN.
Minä ja mieheni ollaan oltu yhdessä kohta 8 vuotta. Tapasin mieheni, kun olin 17 ja rakastuin häneen päätäpahkaa.
En ole pettänyt miestä kertaakaan, enkä petä. Kunnia-asiani on olla uskollinen.
Opiskelen alalla, jolla kaikki opiskelutoverit luokallani ovat poikia. Lähden heidän kanssaan illanviettoon ja matkoille, enkä tee tiliä jokaisesta reissusta miehelleni, eikä hän kulje perässäni kyttäämässä. Joku noista opiskelijasälleistä on minulle hyväkin ystävä: juttelemme syvällisiä, näemme joskus teekupposella. Kaikki heistä tietävät, että olen varattu.
Ikäpäivänä en petä miestäni. Suhtaudun näihin herroihin, kun tyttöihin suhtautuisin. Ja he lukevat minut yhdeksi jätkistä.
Mies luottaa minuun. Sanon: "Kävimpä Mikon kanssa tässä teekupposella päivällä", hän vastaa "Ahaa. Mitäs Mikko?"
Luotan myös mieheeni. HÄn saa lähteä kaveriporukassa iltaa viettämään, niinkuin tahtoo. Kerran hän soitti humalassa kaupungin torilta klo 1 yöllä.
"Hei kulta. Ne sanoo, että mennään pillubaariin. Saanko minä mennä ja?"
"Juu, mene vaan, kultu. Katsella saa, älä koske, älä mene sellaiseen laatikkoon."
"En mene."
"Pidä hauskaa. Pusi pusi."
Eikä minua häiritse ajatus siitä, että hän olisi siellä silmät kiiluen katsellut alastomia ravintolatyöntekijöitä. Senkus katselee - tulee niitä vähäpukeisia naisia telkkaristakin vastaan!
------------------------------------------------
Jutun pointti on, että luottamus on kaiken A ja O.
Sinä et luota tyttöösi. Se tuntuu varmasti hänestä pahalta, yhtä pahalta kuin se, että hän valehteli sinulle. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Minusta tuntuu, että sinulla on ongelmia itsetuntosi kanssa. Olet epävarma. Kysyt: "Onko se tosiaan tärkeämpää kuin poikaystävälle tehdyt lupaukset tai ihmissuhteeseen kauan rakennettu luottamus?"
Minä kysyn, että MIKÄ LUOTTAMUS??
Ei sinulla ole luottamusta tyttöäsi kohtaan!
-------------------------------------------------
Oletko muuten kysynyt tytöltäsi, että
"KULTA, PITÄISIKÖ MINUN MENNÄ VÄHÄN "JUTUTTAMAAN" TÄTÄ MALLIPOIKAA?"
Yllättäen, tyttösi saattaa vastata, että kyllä kiitos, kulta. Hätistä se pois siitä pyörimästä, ei sille mene järkipuhe jakeluun.
Sen sijaan, että nakerrat suhteenne perustuksia tuollaisella luottamuspulalla ja kyttäämisellä, anna tytöllesi mahdollisuus mennä selkäsi taakse turvaan tässä tilanteessa.
Ole mies, herrantähden!
nyt tunteella vastasit tähän juttuun. :)
Mikäs sen tunteenpurkauksen aiheutti?
-n-
En minä mielestäni vastannut mitenkään erityisellä tunteella ...
... aamutuimaan kun netin avasin, silmät ristissä kyhäsin vastauksen aamuteetä hörppiessäni. Ehkä se on vähän sekava ja siksi antaa sellaisen tunteellisen vaikutelman? Tai nuo isot kirjaimet?
Jospa vähän tarkennan, nyt hereillä :D
Asian ydin:
Tottahan on, että ei ole fiksua lukea toisten sähköposteja. Kunnioituksen ja luottamuksen on oltava molemminpuolista. Mielestäni alkup.:n tilanteessa ovat molemmat rikkoneet.
"Henkisestä pettämisestä" ei ole kysymys, vaan siitä, ettei ongelmallista tilannetta ole kumpikaan osannut hoitaa siististi. Tyttö ei olisi saanut valehdella, alkup. olisi voinut jättää netissävatvomiset väliin ja suoraselkäisesti ottaa otteen asiaan.
Että silleen. Ei sen kummempaa.
puheen miehen tekemisiin, vaikka kysymys oli naisesta. Miehen käytöstä voidaan ruotia sitten, kun tarina etenee...
Mietin vain, että olisko sulla ollut vastaavanlainen tilanne. ;)
-n-
Ei ole ollut samanlaista tilannetta, luojan kiitos. Tämä suhde on ollut kummallisen seesteinen :)
Ehkä näin naisena minä näen tämän tarinan enemmän tämän "tytön" näkökulmasta.
Minua on opiskelupaikallani vainonnut yksi opettaja, jonka kurssilla olin. Hän iski silmänsä minuun, minua inhotti koko tilanne. Lopulta tuo opetttaja alkoi laittamaan minulle kirjeitä - näytin nuo kaikki miehelleni ja yhdessä päätettiin miten suhtaudutaan. Minä kävin kurssin loppuun: pelkäsin mennä tunnille, joskus siellä ei ollut ketään muuta, kuin minä. Opettaja ei käynyt minuun käsiksi, mutta tuijotteli ja leperteli. Yäk. Keväällä tuo opettaja alkoi jo ehdottelemaan, jotta pitäisikö tässä jotain salasuhdetta rakentaa. Minä, kun olin päässyt kurssista lävitse, suorasanaisesti ja tylysti torjuin ja käskin opettajan mennä jonnekin parisuhdeterapiaan oman vaimonsa kanssa. Ensi vuonna kierrän tuon opettajan kurssit kaukaa! Mieheni lupasi, että jos se äijä vielä vainoaa minua, hän menee juttelemaan.
Teillä miehillä on kummallinen ajattelutapa naisista: ikäänkuin me olisimme jotain huonekaluja, joita voi vapaasti varastaa ja siirrellä. Me olemme kuitenkin hyvin tietoisia olentoja ja meillä on vahva tahto, oma mieli ja omat mielipiteet.
Tuo opettajakin koetti minulle vihjata, että minä olisin hänelle flirttaillut, kun istuin tunnilla ja tein tehtäviä. Ikäänkuin hän itse ei olisi mitenkään vastuussa siitä, että häiriköi oppilaitaan! Minä koin hyvin loukkaavaksi, että hän piti minua sellaisena naisena, jonka voisi viedä mennessään. Minä kun olen hyvin tarkka siitä, että olen YKSIN ja AINOASTAAN mieheni oma.
Yäk. Yäk.
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun tämäntyyppistä tapahtuu. Lukeeko minun otsassani, että "äijänkäppänät - yrittäkää tätä?" Minä pukeudun siveästi, käyttäydyn rehtisti ja reippaasti, enkä iske silmää kenellekään - kokisin hyvin loukkaavaksi, jos mieheni olettaisi minun, joka kerta, kun joku iskee minuun silmänsä - MINUN olevan siitä jollaintapaa vastuussa!
Minä näen, että tätä tarinan tyttöä on ensin käynyt häiritsemään tämä mallipoika ja sitten hänellä on mies, joka kyttää häntä, joka osoittaa epäluottamusta ja kulkee ympäri nettiä etsimässä vahvistusta sille, että hän on tässä kärsinyt osapuoli.
En ole missään kohtaa väittänyt, että tyttö olisi tehnyt oikein, kun valehteli! Mielestäni hänen olisi pitänyt olla täysin avoin, kokoajan. Oli väärin valehdella.
Mutta on myös ikävää, epäkunnioittavaa ja loukkaavaa lukea toisen sähköposteja. Jos tyttö on ylpeä siitä, että on miehensä oma, miehen käytös voi olla hyvin loukkaavaa. Se on yhtä salakähmäistä ja rumaa, kuin tytönkin käytös.
Mieshän alkoi kyttämään sähköposteja ilman mitään todistetta ja syytä. Vasta sähköposteista hän sai selville kaiken. Voi olla, että niitä sähköposteja on luettu jo pidempään. Ei se ole oikein tehty.
Miehenkö käytöstä pitäisi pohtia vasta sitten, kun tarina etenee? Miksi ihmeessä?
Mielestäni tässä ovat MOLEMMAT tehneet tyhmästi: mies on rikkonut yksityisyyttä, tyttö on valehdellut. Mutta parisuhteellisesti petetty tässä ei ole ketään.
Selvensikö tämä?
minäkin olen nainen (-n-). Siis nainen, ei tyttö.
-n-
oho !
:D
jotenkin ajattelin, että olisit mies.
Onhan totta, että tuo tarinan tyttö on edelleen kovin nuori, 19 v. Eikä hänen käytöksensä ole kovin kypsää. Mutta niin ei ole tuon miehenkään käytös.
Vai voitko sanoa, että toisen sähköpostien salaa lukeminen ja niiden nettiin postaus on parisuhdetta auttavaa ja tukevaa toimintaa?
Parisuhteessa tulisi aina olla oletusarvona, että "toinen ei petä". Jos siihen ei kykene luottamaan, se syö parisuhteen kivijalkaa hitaasti, mutta varmasti. On huonoa, jos parisuhteen oletusarvo onkin, että "toinen ehkä pettää, minä sitä kyttään, kunnes saan kiinni, haha!"
Parisuhde on pelottava asia, sillä siinä on luotettava todella arkojen ja herkkien sielunsopukoittensa kanssa oikeasti vieraaseen, toiseen ihmiseen. Se on kuin hyppy jyrkänteeltä. Mutta se riski on otettava. Joskus siinä käy huonosti, joskus käy huonosti pitemmän ajan päästä, joskus harvoin ketään ei satuteta.
Toista ei voi kahlehtia, eikä toista voi kytätä. Voi ainoastaan luottaa luottamasta päästyäänkin.
Minä en ikinä halua olla sellainen ihminen, joka satuttaa puolisoaan.
Mutta itseäänkään ei saa rikkoa. Jos luottamus petetään, OIKEASTI ja RÄIKEÄSTI (jota alkup:n tarinassa ei vielä ole tapahtunut), on syytä ottaa kimpsut ja kampsut ja lähteä. Silloin, jos jää toisen satutettavaksi ja pilkkanapidettäväksi, on pettänyt itsensä.
Minä en näe tässä tarinassa pettämistä, vaan vain kunnioituksen ja luottamuksen puutetta. Molemminpuolista.
Rakkautta varmasti löytyy, mutta asioista on opittava keskustelemaan KESKENÄÄN, SUORAAN ja REHELLISESTI. Siinä on kasvun paikka, kummallekin.
olevan paljon sanottavaa, voisit kirjoittaa äskeisen juttusi uuden keskustelun aloitukseksi.
Sä kuvittelet itsesi tarinan tytöksi - mä tarkastelen asiaa ulkopuolisen silmin. Kerroin jo aiemmin mielipiteeni tästä asiasta, kuinka mä sen ymmärrän.
-n-
Kiva, että asia herättää keskustelua ja kaikennäköisiä mielipiteitä. Edellisestä tulee vaan väkisin mieleen, että sen on kirjoittanut joku tyttöystäväni kaveri nyt kun palsta on heidänkin tiedossaan.. tai sitten et ole lukenut keskustelua kokonaisuudessaan.
käväisi myös minun mielessäni. :)
-n-
Ei, en ole tyttöystäväsi kaveri. Sitähän en voi sinulle millääntavoin todistaa, mutta koeta uskoa.
Jos on jotain epäjohdonmukaisuuksia ensimmäisessä viestissäni, niin se johtuu siitä, että olin juuri herännyt. Ei aivot oikein pelittäneet. En lukenut kaikkia viestejä tarkasti, vastasin ensimmäiseen.
Toivottavasti asianne selviävät.
Kyllähän minäkin tätä tilannetta ulkopuolisena katson.
Niin ja, olen nopea kymmensormijärjestelmän taitaja. Siksi tätä juttua syntyy, samaan tahtiin kuin ajattelee :D Ehkä pitäisi oppia vähän hiljentämään ja sensuroimaan, eikö?
Ehkä kykenen näkemään tilannetta vähän myös tytön näkövinkkelistä, mutta en puolustele hänen käytöstään.
Niin, ja EI. En ole tämän tytön kaveri. Enkä tämä tyttö itse. Enkä hänen tätinsä, enkä hänen mummonsa, enkä äitinsä, enkä isänsä, enkä hänen lemmikkimarsunsa. Älkää olko vainoharhaisia :D
sulla ajatukset ja sormet toimii noin vikkelästi, niin unohdetaanko nyt hetkeksi tyttö ja keskitytään mieheen: kerro kaikki miehen Hyvät puolet, mitä hänestä löydät, vai löydätkö mitään?
-n-
kävi niin, että lista miehen hyvistä puolista on joko tosi pitkä tai niin, että vaimo pitää toisen miehen kehumista henkisenä pettämisenä. Hmm...
Alkuperäisen kirjoittajan hyvät puolet?
Minä en häntä henkilökohtaisesti tunne, mutta näin viestien perusteella olen saanut hänestä sellaisen kuvan, että hän on
1. Hyvin uskollinen, "kunnon" mies, joka ottaa lupaukset tosissaan. Tämä on nykyaikana harvinaista ja mielestäni erittäin hienoa.
2. Hän on erittäin älykäs, analyyttinen ja taitava kirjoittamaan ja puhumaan.
3. Sinisilmäinen ja luottavainen HYVÄSSÄ mielessä ja siksi kauhuissaan, kun ihmisyys näyttää niitä vähemmän kauniita kasvojaan.
4. Hän on myös harkitsevainen, rauhallinen ja hyvinkäyttäytyvä, sillä ei ole alentunut potkimaan esim. minua päähän, vaikka olenkin eri mieltä joistain asioista ja olen antanut hänelle kritiikkiä. Hänessä on luonnetta ottaa kritiikkiä vastaan - siinä mielessä hän on hyvin kypsä.
5. Hän on kosketuksissa omiin tunteisiinsa ja kykenee puhumaan niistä avoimesti. Hän on luultavasti parisuhteessa sekä hellä, että herkkä. Hän on luultavasti turvallinen ihminen, kunhan ei anna mustasukkaisuudelle valtaa. Hän on kykeneväinen suuriin tunteisiin, eikä ole pintaliitäjä.
Joko riittää?
Se, että kritisoin sitä, että luetaan salaa toisen sähköposteja = mennään luvatta toisen yksityisalueelle, ei tarkoita sitä, että pitäisin koko ihmistä piruna ;) Havaitsen alkuperäisessä jonkinsortin epävarmuutta, mikä ehkä ilmenee tällaisena kyttäämisenä ja mustasukkaisuutena, tarkkuutena.
Toivon, ettei tämä tyttö satuta alkuperäistä, sillä hän on hieno mies ja olisi surku, jos hän "kyynistyisi". Tyttökin on hieno ihminen, kuten alkuperäinen itse kirjoitti. Toivon, että he yhdessä muodostavat toimivan kokonaisuuden, eivätkä tällä tavoin (kuten nyt) toimi kokonaisuutta tuhoavasti.
A. En tiedä, onko lista sinun mielestäsi liian pitkä. Meneekö 5 (viisi) kohtaa sinun aivokapasiteettisi ylitse?
B. Toisen ihmisen "kehuminen", ts. tämän ihmisen ansioiden tunnustaminen sopivassa tilanteessa ja kysyttäessä, oli hlö sitten nainen tai mies, on mielestäni luonnollista, eikä lainkaan hävettävää. Henkilö, jonka mielestä sellainen on "henkistä pettämistä" ja siksi vältettävää, saattaa ajan kanssa alkaa vaikuttamaan tylyltä persoonalta.
arvaus osui oikeaan... Aika kivoja asioita löysit miehestä, nyt kun ruvettiin penkomaan.
Jostain syystä tuli mieleeni horoskoopit, kun luin juttuasi!? :)
"3. Sinisilmäinen ja luottavainen HYVÄSSÄ mielessä ja siksi kauhuissaan, kun ihmisyys näyttää niitä vähemmän kauniita kasvojaan."
Ihmisyys näytti vähemmän kauniita kasvojaan Lontoossa. Se näyttää niitä päivittäin sellaisissa maissa kuin Irak, Afganistan, Sudan jne jne. Herätys! Kauhuissaan...ollaanko tässä nyt sorvaamassa kundin tytsystä jotain pahuuden ilmentymää joka näytti sinisilmäiselle kundille mitä paha maailma voi olla...Pientä rajaa, ihmiset.
Kirjoittelen ulkomailta, sorkke nää jatkuvat enkunkieliset ilmaisut. Täällää ollaan oltu järkyttyneitä ja kauhuissaan VÄHÄN ERI kalibeerin asioista. No, jokainen tyylillään.
Toivottavasti alkuperäinen ja tytsynsä saavat asiansa hoidettua kuntoon, ja KUMPIKIN ottavat sitä vastuuta. Siitä se lähtee, sanoo vanha maailmanmatkaaja.
Olen seurannut tätä keskustelua ja vihdoinkin löytyi mileipide johon voin yhtyä! Tyttöystävä ANTOI PAKIT. miksi liioitella tapahtunutta? Suhteessa tarvitaan Luottamusta!
Horoskoopit?
Minulta kysyttiin, mitä hyvää löydän alkup. kirjoittajasta. Minä rehellisesti vastasin, sen aineiston pohjalta, mitä minulla on. Eikä sitä ole paljon.
Sinusta minä löydän sellaisia piirteitä, että törmäät tänään tummaan ja rikkaaseen ihmiseen, joka tuo jännitystä elämääsi. Varo väriä punainen ja numeroa 14. Voit nyrjäyttää nilkkasi huomenna. Ethän soimaa läheisiäsi autoasioissa?
Vieläkö joku haluaa kuulla vaikutelmiani?
Herranjestas!
Mikä minussa nyt teitä nyppii?
Minä en ole sorvaamassa tytöstä mitään pahuuden ilmentymää, enkä ole väittänyt, että alkup.:n kokema tilanne olisi hirvittävän kamala ja traumaattinen. Luepa viestini, jooko? Minulta kysyttiin, mitä hyvää löydän alkup.stä, joten vastasin.
Jestas! Mitä sähläystä!
Mielestäni alkup. ylireagoi, olen senkin tuonut esille. Ehkä siinä on sitä sinisilmäisyyttä, joka voi olla ja onkin hyvä ja kaunis piirre - mutta jos ottaa noin isot pultit tällaisesta tilanteesta, kun nyt on ollut ... siinä on ihmisyyden vähemmän kauniita kasvoja: ihmiset valehtelevat. That's it.
Tietenkin ihmiset myös räjäyttelevät toisiansa, raiskaavat ja ryöstävät, mutta ehkä alkup. ei ole vielä henk.koht. sellaiseen törmännyt.
Luin viestisi tuolta ylempää ja olen aivan samaa mieltä kanssasi.
Onko jollain vielä jotain kysyttävää nimimerkiltä vaimo, vai riittääkö jo?
nypi. Päinvastoin vastauksesi paranivat koko ajan loppua kohden. Se oli hiukan huvittavaa, kun tunnuit ottavan asian hyvin vakavasti. :)
-n-
Tuli hätiköityä itsekin...En lukenut niin tarkkaan, sorkke. Rauhaa vaan, ja rakkautta.
Tyttöystäväsi on toiminut väärin, se on selvää ja siihen tuskin vahvistusta tässä etsitkään. Puhuminen ja sen kautta ratkaisun etsiminen lienee nyt ainut tapa, jos aiot vielä tyttöystäväsi kanssa yrittää. Voit olla vihainen, sinulla on oikeus siihen.
Ymmärrän kuitenkin myös tyttöystävääsi. Todella komean miehen antamat huomionrippeet ovat tuntuneet hänestä samalta, kuin sinusta tuntuisi jonkun mallitytön iskuyritykset. Tyttösi ei siis välttämättä ole kiinnostunut vaan imarreltu kiinnostuksesta. Ymmärrätkö?
Tyttöystäväsi on toiminut väärin, se on selvää ja siihen tuskin vahvistusta tässä etsitkään. Puhuminen ja sen kautta ratkaisun etsiminen lienee nyt ainut tapa, jos aiot vielä tyttöystäväsi kanssa yrittää. Voit olla vihainen, sinulla on oikeus siihen.
Ymmärrän kuitenkin myös tyttöystävääsi. Todella komean miehen antamat huomionrippeet ovat tuntuneet hänestä samalta, kuin sinusta tuntuisi jonkun mallitytön iskuyritykset. Tyttösi ei siis välttämättä ole kiinnostunut vaan imarreltu kiinnostuksesta. Ymmärrätkö?
No niin, eiköhän pistetä homma pakettiin.
Ok, sain paljon viestejä ja näin muodostettua ulkopuolisen ihmisen käsityksen tästä koko jutusta. Kiitos viesteistä.
Kuva ulkopuolelta katsottuna tuntuisi tosin oleva lähes yhtä huojuva ja moniuloitteinen, kuin omanikin. Feministit lyövät lyötyä ja saman kokeneet tyttöystävää. :)
No ei vaan, paljon oli todella järkeviä mielipiteitä, jotka selvensivät myös minun sumuista ajatusmaailmaani. Punainen lanka, jota viestit pääpiirteittäin seurasivat tuntui olevan se, että tyttöystäväsi on loukannut sinua, mutta puhumalla siitä selvitään.. Näin myös teemme. Kaikenkaikkiaan minun oloni on helpottunut tästä, ja myös siitä, että pääsin vähän purkamaan anonyyminä tuntemuksiani..
Niin ja ne lähteet jotka lupasin paljastaa..
Pelottaa vähäsen..
Nyt saa feministit lyödä oikein olan takaa.
Eli tyttöystävä sanoi kevätkesällä, että hänellä on jonkinlainen testi menossa, jolla hän testaa minua.
No, päätin kaikessa hiljaisuudessa rakentaa oman, todella kieron ja salaperäisen hypoteesin häntä varten.
Niin kuin jo heti ensimmäisessä viestissäni mainitsin, tyttöystäväni käytös mallikundin tapaamisen jälkeen oli ottanut minua päähän. Ajattelin siitä vuolla hänelle täkyn. Ja sen teinkin. Ei muuta kun verkot veteen. Näkyville kuitenkin, että tahtoessaan, ne pystyy helposti väistämään.
Kuulin kundin etunimen jossain yhteydessä. Rakensin ansan. Avasin hotmailissa sähköpostin, jossa kaverin etunimeä, en oikeaa sukunimeä, sen keksin. Ajattelin, ettei tyttöystäväni varmaankaan muista kundin sukunimeä, jos hän sitä tyttöystävälleni edes kertoi. Kirjoitin tyttöystävälleni "Mattina", että olin hotmailin "sähköpostihaku palvelulla" (hmm..) löytäneeni hänen osoitteensa. Kerroin, etten uskonut suomessa olevan muita samanimisiä.
Lähetin tyttöystävälleni sähköpostit itse. Ja hän siis vastasi, vaikkakin tietämättään, minulle. En siis lukenut hänen sähköpostejaan, vaan omani.
Tyttöystäväni testin aihetta saati sitten tulosta en tiedä vieläkään. Ehkä hän oli vielä kierompi, ja kertoo minulle ennakoineensa tämän kaiken, tietäneensä, että "Matti" olinkin minä ja että nyt minä en läpäissyt testiä kun reagoin näin. :) Tiedä häntä?
Toivon, ettei kenellekkään tullut petetty olo kun en heti alussa paljastanut lähteitäni. Tämän tein siksi, että näin sain varmasti huomattavasti objektiivisemman kuvan ihmisten mielipiteistä. Kenkiini oli helpompi astua kun ne olivat kuivat. Verkkoja veteen viedessä saattaa kengätkin joidenkin mielestä vähäsen kastua. Mietin kyllä, että oliko tekoni moraalisesti oikein ennen kuin viestini lähetin. Taustat huomioon ottaen mielestäni oli. Ehkä hieman arveluttavaa tosin.. Mutta kun kuitenkin kerroin lopuksi tästä tyttöystävälleni eikä tässä ole muita osapuolia kuin me, en edes oikeastaan loppujen lopuksi tekeytynyt muuksi.. Lainasin vain vähäsen etunimeä.
Kerroin itse tyttöystävälleni saaneeni viestit häneltä. Hän ei sitä minulle kertonut, niinkuin monet tuntuvat kuvittelevan. En halunut viedä testiä yhtään pidemmälle. Se meni jo aivan liian pitkälle itsestään.
Osallisuuteni ei siis muuta tyttöystäväni tekoa miksikään, vaikkei henkilö ollutkaan se joksi hän tätä luuli. Hän oli joka tapauksessa tapaamassa tuntematonta kundia salaa, vaikka oli luvannut ja vakuuttanut, ettei pidä tähän mitään yhteyttä. Mutta olemme käyneet asian läpi, jos jotain kiinnostaa. Pikkujuttu, elämä jatkuu.
Tämän keskustelun aloitin osana koko hypoteesia, myös siis todistaakseni tyttöystävälleni, että hänen tekonsa satutti. Homma on nyt kuitenkin annettu anteeksi ja myös minun testailuni on annettu anteeksi tyttöystäväni puolelta. (Mikäli nimim. "vaimo" ei todella ollut hänen kaverinsa)
Kiitos vielä kaikille viesteistä.
Kulta, jos luet tämän vielä:
Rakastan sua.
Nähdään huomenna.
Sori vielä, että päivittelen näitä täällä julkisesti. Muista, että ihmisille täällä ollaan vain mielikuvia. Ei muuta.
sellainen koira oli tähän haudattu. No saatiin vähän ajattelemisen aihetta, eli kiitos siitä. :)
-n-
No niin ...
minä en todellakaan ole tyttöystäväsi kaveri, mutta ymmärrän kyllä, että jos käsityksesi ihmisten keskisestä vuorovaikutuksesta on tuollainen, sinun on helvetin vaikea uskoa sanaani. Eihän omasikaan pidä.
Ehkäpä minä olen tässä se sinisilmäinen ja naivi, kun vielä uskon luottamuksen ja uskollisuuden voimaan parisuhteessa ja näin sinussakin rehellisyyttä ja kaikenkarvaisia "hyviä piirteitä". Nyt voin käsittää, miksi näet toisten sähköpostien tonkimisenkin aivan luonnollisena toimintana - sinullahan ei ole selkärankaa aluksikaan!
Hyi helvetti mikä äijä!
Tällaiseenkin tuli aikaa tuhlattua - keskellä kirkasta kesää. Luojan kiitos, Luojan kiitos - minä en ole teidän kummankaan kaveri!
nauraa ihan vedet silmissä.. :)
-n-
ps. jos yhtään lohduttaa, niin menihän tässä mullakin kaunista kesäpäivää "hukkaan"..
Dii-i, kyllähän niitä on aikanaan tehty. Tyttökavereita pyydetty vakoilemaan mitä kundi puuhii ja sellaista. Tää oli uutta, tää sun testi. Noh, nuoret on nuoria. Laittakaa nyt kesävaihde päälle, ja jättäkää testit vähäksi aikaa tiedemiehille!
erittäin hyvä idea... pitääkin pistää mieleen.. :D