Miten elää uutta suhdetta, kun se ei perustukaan pakkomielteelle eli sille, että toisen varaan heittäytyisimme täysin elämään. Elää omaa ja sitten kuitenkin suostua luonnolliseen rakastumisen sekoittumiseen. On voimakasta tunnetta ja halua molemmin puolin. Miten uskaltaa, osata heittäytyä yksilönä yhdessä tuntemattomalle matkalle. Nyt tuntuu, etten osaa. Haparoivaa, haurasta. Vaikea suostua siihen ettei tiedä, että oma hauraus tulee näkyviin. On luottamusta tunteeseen, meihin ja sitten taas pelkoja, suojautumisen tarvetta, varovaiseksi alkamista. Nyt pelkään. Jollain syvällä tasolla olen valinnut hänet ja tunnen tämän oikeaksi, tuli mitä tuli, mutta miten ihmeessä tätä osaisi elää...
Kun pakkomiellettä ei ole, on tunteet, hiljainen vahva yhteys, jolla on oma aikataulunsa ja polkunsa, kuinka osaisimme kulkea sillä...
Kun pakkomiellettä ei ole, on tunteet, hiljainen vahva yhteys, jolla on oma aikataulunsa ja polkunsa, kuinka osaisimme kulkea sillä...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.