elikkäs onko oikein että mies pakottaa valitsemaan itsensä tai minulle läheisen ystävän , että kumman annnan olla elämässäni?? ystävä on miespuolinen eikä meillä ole mitään "peliä".... ystäväni on ollut minulla henkisenä tukena pitkään... jo ennen kun tapasin nykyisen miehei.. hän on äärettömän mustasukkainen....
ystävistä luopuminen??
ninnukka
191284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kysytkö tuota tosissasi? Jos kysyt, mies on tainnut ehtiä astua päällesi jo aika monta kertaa. Älä luovu itsestäsi vain koska seurustelet!
olen ennen elänyt parisuhteessa jossa on väkivaltaa.. joten en oikein osaa sanoa vastaankaan.. enkä halua menettää miestäni...
Nyt joudun hieman kärjistämään, jotta saan pointtini perille, toivottavasti et loukkaannu.
Miksi et halua menettää miestäsi? Siksikö, että teillä on ei-avoin ja epätasa-arvoinen suhde? Vai siksi, että suhde aiheuttaa sinulle ahdistusta ja rajoittaa omaa elämääsi? Tai ehkäpä siksi, että et saa olla suhteessa oma itsesi vaan joudut luopumaan muista sinulle tärkeistä asioista miehesi vuoksi? Vai siksi, että miehesi ei rakasta sinua sellaisenaan, vaan hän rakastaa unelmaa siitä, minkälaiseksi sinut voi mustasukkaisuudellaan muokata?
Uskon, että suhteessanne on paljon hyvää, ja että tuo mustasukkaisuuskin voi mahdollisesti olla korjattavissa. Mutta mieti tarkkaan, miten kauan se niin ihana mies on niin ihana, että kaikki muu on arvotonta. Kuten itsekunnioitus.
Jos mies on noin mustasukkainen, niin ikävyyksiä on luvassa jatkossakin, sen voin luvata. Koska kaikilla meillä on elettyä elämää ja ystäviä sekä exiä siltä ajalta, niin eihän heistä tarvitse olla mustasukkainen.
Itsellänikin on jo vuosien takaa eräs mies ystävänä ja hän ei ole exäni, vaan ystäväni exä. Hän on ystävä siinä kuin naisystävätkin ja olen hänet esitellyt myös miehelleni.
Jos miehesi ei luota sinuun ja haluaa näin ollen valita myös ystäväsikin, niin oletkohan ihan oikean miehen kanssa suhteessa? Jos vastaat, että olet, niin elä sitten sen mukaisesti.
mieheni tietää että rakastan miespuolista ystävääni.. koska hän on minun läheisin ja paras ystäväni joka tukee minua ja minä tuen häntä kun hänellä on vaikeaa.. varsinkin nyt kun hänen äitinsä kuoli rintasyöpään reilu kuukausi sitten.. ahdistaa kun en voi tukea jaauttaa häntä koska mieheni sen kieltää..
Aikuista ihmistä ei voi omistaa, vaikka olisitte naimissa! Jos oikeesti itse haluat auttaa ystävääsi ja välität hänestä, niin myös olet hänen tukenaan. Jos äijäs ei sitä kestä, niin eikö se silloin jouda menemään, vai haluatko olla "päässi narussa, jota äijä taluttaa?"
huokaus.. en haluaisi miestäni tämänkään takia menettää mutta pahalta se tuntuu että hän ns. laatii säännöt joilla eletään...
Ensin säälin ja ajattelin, että taas yksi alistettu, mutta sanavalintasi on kummallista.
Käännä toisinpäin, jos miehesi sanoo rakastavansa Maijaa ja haluaa olla tukena, jatkuvaa viestittelyä ja soittelua, kahvittelua ja jopa yökylässä olemista. Sinäkö hyväksyt tämän "rakkaan Maijan" teidän elämäänne.
Tuollainen poikaystävä...muista, että ketään ei voi omistaa eikä pakottamaan tuollaisiin valintoihin.
Jos olette avoliitossa, silloinhan teilla ei ole mitaan sitovaa kumpaakaan osapuolta varten. Siihen tuo avoliiton ihanuus perustuukin. Kummallakin voi olla millaisia tahaansa ystavia. Jos toinen osapuoli ei hyvaksy toisen kaytosta, se on tietenkin aivan OK ja han voi poistua kuvioista aivan rauhassa nostamatta siita mitaan melua.
Jos taas olette sitoutuneet toisillenne laillisesti sen ei tarvitse tarkoittaa etta kummankaan taytyy menettaa ystaviaan. Sovi miehesi kanssa milloin kutsua ystavasi vaikka vierailulle ja voit yhdessa miehesi kanssa tukea hanta hadan hetkella. Se on kaikkia osapuolia kohtaan rehellista ja suoraviivaista.
Myos jos miehesi tuntee etta Maija Meikalainen tarvitsee hanen apuaan, han ei tarjoa sita ilman sinun lasnaoloa ja sinun henkilokohtaista panosta. Te teette sen yhdessa.
avoliitossa myö ollaa... tää vaan tuntuu niin järjettömältä et hän vaati lopettamaan yhteydenpidon ystävääni...
Voitte siita huolimatta tarjoutua yhdessa tukemaan ystavaanne hadan hetkella. Ellei avomiehesi siihen suostu, muuta omillesi jolloin voit tehda mita haluat kyselematta muiden ihmisten mielipiteita.
Talloin myos avomiehestasi tulee ystava muiden ystavien ketjuun ja voi itse paattaa milloin vietat aikaa hanenkin kanssaan.
Intiimit suhteet voit aivan rauhassa jattaa pois kuvioista, siita kaytoksesta saat vain "ammatti naisen" maineen. Jos mista, niin maineestasi sinun taytyy pitaa hirvean tarkkaa lukua, se nimittain on tosi kovaa valuuttaa. Mutta senhan sina jo varmasti tiedatkin.
jätin hyvästit ystävälleni.. ainut mitä pelkään on se että hän tekisi jotain itselleen.. hän on henkisesti hyvin heikko.. ja intiimiä suhdetta minulla ei muiden miesten kanssa ole ollut eikä ole tehnyt mielikään.. seksi meillä luistaa mieheni kanssa erittäin hyvin.. mieheni ei halua edes tutustua ystävääni.. eikä tule nyt sitten enää tapaamaankaan...
Hei!
Oletko esitellyt tämän miespuolisen bestiksen miehellesi? Vaikuttaa vähän siltä että hän kokee tuon ystävyytesi uhaksi suhteellenne. Onko siihen aihetta? Joka tapauksessa miehesi tunne on ihan aito ja kyllä sinun kuuluu siihen vakavasti suhtautua.
On hienoa, jos parisuhteessa molemmilla on myös vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Jos teidän välillänne on tosiaankin vain aitoa ystävyyttä, myös ystäväsi varmasti haluaa välttää väärinkäsityksiä. Ts. on varmasti halukas tutustumaan myös mieheesi - kenties ystävystymään?
Tietyssä mielessä sinä kyllä joudut valitsemaan jomman kumman elämääsi. Miehesi kun ihan oikeasti kuuluisi olla paras ystäväsi, kaikkein läheisin ihmissuhteesi... En siis tarkoita että joudut katkaisemaan välejäsi ystävääsi! Mutta kenties joudut hieman arvottamaan elämääsi uudestaan? Jaatko elämästäsi liian ison osan tämän ystäväsi kanssa? Jätätkö miehesi ulkopuoliseksi liian usein? Nämä ovat vain arvailuja, kun en tilannettasi paremmin tunne...
Puhukaa! Ja koita ihan aidosti kuunnella, miltä miehestäsi tuntuu ja miksi hän niin ajattelee. Jos rakastat miestäsi, haluat varmasti että hänellä on hyvä ja luottavainen olla kanssasi? Jotkin "ystävyydet" nimittäin ovat uhka suhteelle...
ystäväni ja mieheni ei ole koskaan tavannut.. ystävä lähti inttiin ja itse muutin sieltä paikkakunnalta pois missä ystäväni asuu.. olemme soitelleet ja välillä pistelleet viestejä.. ystäväni jopa ehdotti että jos tulisin joku viikonloppu käymään mieheni kanssa heidän kotitilallaan... miehelleni puhuin siitä mutta hän ei oikein lämminnyt ajatukselle..
ilmeisesti mieheni kokee ystäväni uhaksi.. mutta ei kumminkaan ole halukas tapaamaan häntä. olen mieheni kanssa yrittänyt puhua mutta ei siitä tunnu tulevan mitään..
Yhstäväni alkoi seurustella naisen kanssa, joka on niin epävarma ja mustasukkainen, ettei hän salli kumppaninsa puhuvan naispuolisten ystävien kanssa. Menetin luotettavan juttukaverin ja pitkäaikaisen ystävän. Hän on toistaiseksi onnellinen, mutta kuinkahan pitkään jaksaa, tukehtumatta.
Menetit siis ystäväsi mustasukkaisuudelle?
Miksi? Halusitko todella olla tämän miehen ystävä vai halusitko jotain muutakin? Teitkö kaikkesi jotta ystävyytenne olisi mahdollista jatkua? Tutustuitko myös tähän ystäväsi tyttöystävään vai lietsoitko mustasukkaisuutta?
Itsekin päätin lopettaa pitkäaikaisen ystävyyteni mieheen, joka kieltäytyi tutustumasta puolisooni eikä muutoinkaan tuntunut oikein hyväksyvän suhdettani. Miestäni ystävyyteni ei häirinnyt tai ainakaan hän ei mustasukkaisuuttaan näyttänyt. Minua "ystäväni" käytös kuitenkin alkoi tökkiä. En ole tukehtunut ilman tätä ystävääni - päinvastoin!
Olen kiitollinen niistä ajoista joita meillä oli - kaikki ystävyydet eivät vain kestä kun elämäntilanteet muuttuvat.
Niin se homma etenee, tyydy siihen. Seuraavaksi tulee mustasukkaisuus ja pahoinpitelyt. Mutta itsehän rentun valitsit, renttu on seksikäs ja kysyttyä. Ihmettelen vain kun sitten jälkeen päin itketään asiaa! Jos ei normaali ja kunnon mies kelpaa niin pitää pitää suu kiinni kun tulee turpaan.
just joo.. jos sul ei ole parempaa sanomista ni pidä pääs kiinni.!