Olen ollut rakkaani kanssa pian kaksi vuotta yhdessä.Olemme harrastaneet samantyyppisiä asioita ja tehneet paljon asioita yhdessä. Yhteinen intohimomme OLI samanlainen musiikimaku ja kävimme yhdessä paljon keikoilla,ympäri suomeakin.Nyt asiat ovat muutuneet;hän vei kaikki levynsä pois,muutti ulkonäkönsä ja osti täysin uuden vaatekaapinkin sisällön.Olen ollut hämilläni ja ihmeissäni;miten pitäisi suhtautua kun hänen ennen laaja musiikkimakunsa supistui hyvin pieneen genreen ja mies ei enää näytäkään samalta johon rakastuin?!
Ensin sain kuulla olevani pinnallinen, ei pidä paikkaansa.Kaikki turva on pudonnut,niinkuin lattia olisi lahonnut alta pois..Mistä tiedän mitä hän seuraavaksi keksii..?Kuinka voin luottaa jos toinen voi noin vain muuttua?
Hänen mielestään oli tarkoitettu näin;emme olisi tavanneet jos hän ei olisi kiinnostunut samoista asioista ja nyt kun olemme onnellisesti yhdessä ja hän tietää mitä on hän voi taas palata vanhan juttunsa pariin... täh?
Itse en kykene olemaan näissä tapahtumissa joissa hän haluaisi käydä;tunnen oloni ulkopuoliseksi ja vielä siihen päälle jotenkin vialliseksi.Niinkuin minun pitäisi olla kuin ne muut.Tietysti asiaan vaikuttaa että näillä keikoilla on hänen entisiä ihastuksiaan,mikä herättää minussa epävarmuuden tunnetta entisestään... Entä jos en huomenna enää olekaan se hänen elämämänsä nainen vaan joku muu saa paikkani,joku joka ymmärtää häntä paremmin,joku joka jakaa samat mielenkiinnon kohteet...?
Sanoin eilen etten kykene tähän, en voi alkaa elää täysin erilaista elämää..Että yhtäkkiä olisimme vähintäänkin joka toinen viikonloppu erillämme kun emme enää ole samoista asioista kiinnostuneita,kun hädin tuskin edes näemme arkisin kovan työtahdin takia.Saman tien voisin olla yksin,täysin yksin enkä yksin hänen kanssaan...
Hän ei tunnu käsittävän mitä käyn läpi.Kun sanoin ettei minulla ole kuin tämä yksi elämä enkä halua elää sitä onnettomana hän ei muuta osannut kuin halata ja sanoa "rakastan sua".
Tuntuu vain ettei se enää riitä.Olen kuullut saman lauseen jo niin monta kertaa,ja kaiken sen puheen siitä kuinka olen hänen elämänsä nainen.
Näyttäisi sen sitten,taistelisi meidän puolesta.
Vai minussako vika vain onkin?
Ensin sain kuulla olevani pinnallinen, ei pidä paikkaansa.Kaikki turva on pudonnut,niinkuin lattia olisi lahonnut alta pois..Mistä tiedän mitä hän seuraavaksi keksii..?Kuinka voin luottaa jos toinen voi noin vain muuttua?
Hänen mielestään oli tarkoitettu näin;emme olisi tavanneet jos hän ei olisi kiinnostunut samoista asioista ja nyt kun olemme onnellisesti yhdessä ja hän tietää mitä on hän voi taas palata vanhan juttunsa pariin... täh?
Itse en kykene olemaan näissä tapahtumissa joissa hän haluaisi käydä;tunnen oloni ulkopuoliseksi ja vielä siihen päälle jotenkin vialliseksi.Niinkuin minun pitäisi olla kuin ne muut.Tietysti asiaan vaikuttaa että näillä keikoilla on hänen entisiä ihastuksiaan,mikä herättää minussa epävarmuuden tunnetta entisestään... Entä jos en huomenna enää olekaan se hänen elämämänsä nainen vaan joku muu saa paikkani,joku joka ymmärtää häntä paremmin,joku joka jakaa samat mielenkiinnon kohteet...?
Sanoin eilen etten kykene tähän, en voi alkaa elää täysin erilaista elämää..Että yhtäkkiä olisimme vähintäänkin joka toinen viikonloppu erillämme kun emme enää ole samoista asioista kiinnostuneita,kun hädin tuskin edes näemme arkisin kovan työtahdin takia.Saman tien voisin olla yksin,täysin yksin enkä yksin hänen kanssaan...
Hän ei tunnu käsittävän mitä käyn läpi.Kun sanoin ettei minulla ole kuin tämä yksi elämä enkä halua elää sitä onnettomana hän ei muuta osannut kuin halata ja sanoa "rakastan sua".
Tuntuu vain ettei se enää riitä.Olen kuullut saman lauseen jo niin monta kertaa,ja kaiken sen puheen siitä kuinka olen hänen elämänsä nainen.
Näyttäisi sen sitten,taistelisi meidän puolesta.
Vai minussako vika vain onkin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miehen musiikkimaku muuttui :,(. Jos tuo pilaa elämäsi niin morjens!