Mikä on vittumaisin temppu jonka sukulaiset on tehneet?

Ongelma on siinä, että ne luulee olevansa niin fiksuja ja filmaattisia ettei niitä voi välttää. Tosiaisiassa niin kaavoihinsa kangistunutta ja samoja jargoneita toistavia tylsimyksiä. Mitään kehitystä ei ole tapahtunut sitten teinivuosien. Tässä syy vältellä sukupaatteja.

Sukulaiset tehneet petoksia, joista olisi voinut saada linnatuomion. Harmi vaan, että ehti vanhentua ennen kuin selvisi. En ole tekemisissä kuin omien lasten kanssa. Vanhemmat kuolleet. Sen tässä elämässä olen oppinut, että kaikkein ahneimpia ovat ne, joilla on jo ennestään eniten. Kateus on myös kantava voima toisille, oikeuttamaan pskatemput.

Narsisti kuittaa kaiken aina kateudeksi. Harvoin on kyse kateudesta sitäkin useammin jostakin ihan muusta

Vittumainen temppu harvoin riittää kuvaamaan kaikkea sitä mitä ihmiset perheenjäsenilleen tekevät. En tiedä mitä ihmisille tapahtuu perheen perustamisen yhteydessä ja sen jälkeen kun niin harvat perheet oikeasti toimivat kuten pitäisi ja ovat lojaaleja toisilleen. Itsellä ei ole omaa perhettä joten en ymmärrä.

Kasvoin lapsena täydellisessä perheessä. Kuvittelin aikuisikään asti että kyllä mun perheenjäsenet taatusti toisiaan puolustavat jos jollekin meistä tapahtuisi pahaa. Että vanhemmat ja sisarukset haluavat toisilleen hyvää. Että elämässä toimitaan niin että pyritään edesauttamaan toistemme menestystä elämässä ja kaikkea hyvinvointia. Olin aivan vakuuttunut vanhempieni ja muiden sukulaisten lojaliteetista toisiaan kohtaan aikuisikään asti.

Sen jälkeen on tullut shokki toisensa perään. Paljon koko lapsuuden uudelleen arviointia aikuisen näkökulmasta. Sisko joutui nuorena vakavien, pitkään jatkuneiden rikosten uhriksi. Vanhemmat vain ihmettelivät mikä sitä vaivaa kun hakeutuu ongelmiin koko ajan. Uskovaiset kuittasivat törkeät rikokset joiden uhriksi siskoni joutui hänen omiksi lankeemuksikseen. Yhtään ainutta rikosilmoitusta ei koskaan tehty. Vanhemmille ei tullut edes mieleen että kun omalta tyttäreltä moukaroidaan kylkiluut sisään hampaan hajalle ja nöyryytetään kaikin tavoin vuodesta toiseen pitäisi olla oman tyttären puolella ja marssia poliisilaitokselle.

Sen pitäisi herättää suuttumusta tyttären puolesta, ei suuttumusta tytärtä kohtaan.

En pysty vieläkään sisäistämään sitä että vanhemat liittoutuivat kaikkien niiden väkivaltaisten sontiaisten puolelle. He varastivat kaikki siskon kaveritkin itselleen. Vanhemmille oli tärkeintä että kaikki perheen ulkopuoliset, mukaan lukien heidän oman tyttärensä väkivaltaiset miehet, tykkäävät vanhemmista itsestään. Siellä katseltiin formuloita ja hiihtoa hyvässä yhteishengessä äijien kanssa jotka läiskivät omaa tytärtä turpiin harva se päivä.

Kaikki oli tyttären omien päihderiippuvuuksien ja syntiin lankeemusten syytä vanhempien mielestä. Näin julisti myös siunaava pastori siskon hautajaisissa arkun päässä.

Edes 13 vuotta siskon itsemurhan jälkeen ei itseäni lukuunottamatta kukaan perheenjäsenistäni osaa nähdä häntä vakavien rikosten uhrina vieläkään. Tämä kympin tyttö, kiltti kuin enkeli, jotenkin vain itse sössi asiansa. Itse aiheutti kaiken itselleen.

Shokkeja ja järkytyksiä on riittänyt. Toisen siskon käytös siskomme kuoleman hetkellä oli järkyttävän tunteetonta. Hän on kehitellyt itsestään oman marttyyritarinan jonka mukaan koko perheen pienin lemmikkilapsi jäi itse jotenkin ulkopuoliseksi perhe- elämässä eikä kukaan hänestä ole koskaan välittänyt. Mikä ei pidä paikkaansa. Lapsuusaikoina tilanne oli aivan päinvastainen. En silti pysty mitenkään ymmärtämään sitä piittaamattomuutta ja tunteettomuutensa alleviivaamista jota hän tahallaan korosti siskonsa kuoleman hetkellä.

Äidin tekokyyneleet ja yritykset esittää jotain surevaa äitiä oli kuin jotain tragikomediaa olisi katsonut. En tiedä mihin se lapsuuden liikuttava, hyväntahtoinen äiti katosi oman tyttärensä kuoleman hetkenä kun on aina niin kovin tunteisiin vetoavasti osoittanut empatiaa kaikkia maailman kärsiviä kohtaan.

On tullut rehellisesti kelailtua lapsuutta ja elämää taaksepäin erittäin paljon. On yritetty epätoivoisesti etsiä todisteita siitä, että olen itse ymmärtänyt jotain väärin. Ei voi olla niin että nämä laupiaat pyhimykset ovat oikeasti noin julmia ihmisiä. Itse minä ajattelen heistä pahaa koska olen itse paha ihminen. Perheenjäsenten, eritoten vanhempien käytös on niin puhtoista ja moitteetonta - kaikki tykkää heistä - että minun on pakko olla itse väärässä. Faktat, tosiasiassa tapahtuneet asiat, kaikki se paska mitä he ovat tehneet ja sanoneet, miten ovat toimineet ei voi pitää paikkaansa koska he ovat niin puhtoisia hyviä ja miellyttäviä ihmisiä. Ongelmaisten lastensa vuoksi niin paljon käsineitä uhrautuvia vanhempia jotka tekevät numeron siitä kuinka he hakisivat vaikka kuun taivaalta vuoksemme.

Silti en onnistu pinnistämään mieleeni edes yhtä kertaa jolloin äiti olisi asettunut lastensa puolelle missään tilanteessa. Aina hän on liittoutunut muiden kanssa meitä vastaan. 3- vuotias isä projisoi omat lapsuustraumansa meihin. Oli seksuaalihäiriköintiä, oli kaiken maailman törttöilyä voi ziisus....

Jälkikätisesti näen koko suvun niin että se on todennäköisesti aina ollut pelkkä itsekkäiden valehtelevien narsistien temmellyskenttä. Sekä overtit että covertit narsistipellet isoisoisoisoiso...-vanhemmista alkaen ovat pyörittäneet tätä naurettavaa MÄÄ ITTE- miimikkosirkustaan Aatamiin ja Eevan asti.

Onneksi minulla ole lapsia eikä perhettä. En tiedä olisinko kyennyt katkomaan tätä narsistista perseilyä.

Mutta on siltikin hyytävää ajatella ettei se paratiisi johon synnyin eivätkä ne hyväntahtoiset ihmiset jotka minusta pitivät aina niin hyvää huolta, koskaan olleet todellisia.

Vittumainen temppu ei riitä kuvaamaan tämän petoksen suuruutta syvyyttä ja kaikenkattavuutta.

Ihmiset yleisestikin ottaen kohtelevat toisiaan uskomattoman huonosti. Sitä on vaikea ymmärtää että miksi näin on. Mitä ihmiset toivovat saavansa aikaan tekemällä toisilleen kusipäisiä temppuja? Tuleeko siitä jotenkin hyvä olo itselle? Seuraako siitä jotain mukavaa? Pahinta tietenkin on se kun sitä paskaa tulee omilta perheenjäseniltä. Juuri niiltä joihin pitäisi eniten voida luottaa.

On tämä käsittämätön maailma tämä ihmisten maailma.

Mikä on aloittajan tarina?

En epäile.

Vaikea sanoa mutta sen tiedän että omistajuuden kanssa kikkailemalla saadaan tietyissä tilanteissa määritettyä jo etukäteen esimerkiksi perinnön mahdollinen saaja ja saadaan poissuljettua esim. toinen tai kolmas normaalisti omaan osuuteen oikeutettu pois perinnönjaosta.

Pelkästään tyhmyys niitä riivaa joten hyvä kun pääsin niistä eroon.

Aina on oma vika, vaikka ei mitään tiedäkkään.
lohtua tässä,
psalmi 34: 13,14,15

Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen

Jaa onko huonot välit sukulaisiin jos koet että he ovat vittumaisia temppuja tehneet kuinka hekään olisivat vittumaisia temppuja tehdä tunne mua ainakaan sen paremmin ykskään sukulainen kun kukaan muukaan parhaiten mut kai tuntee poikani äiti oppi pojan kautta tuntemaan jokusen vuoden turhan myöhään tosin mu sellaista se elämä on joskus onnistuu joskus ei

Todella tyhmää jos et ole asialle ajoissa jotain tehnyt. Tausta ja saaja puolet selvitettävä hyvissä ajoin. Hullua ajatella, että ahneus ja kateus murtaisi sen tosiseikan, ettei kuhilaskunta jostain sen omansa ottaisi.

Ei ole kyse vttumaisuudesta varmaan, kun on systemaattisesti lyöty maahan ja nöyryytetty lapsuuden perheessä. Äiti ei koskaan sanonut että olen kaunis, vaikka varmasti sitä joskus olin. En vaan tiennyt sitä, koska juuri hän ei sitä sanonut. Kaikki virheet minusta löysi kuitenkin aina. "Lasta ei saa kehua, jottei se ylpistyisi". Siinä hänen mottonsa. Sanon aina tyttärilleni, että he ovat kauniita. Itse olen aika loppu, mutta jotain sain katkaistua ja tytär tekee parhaansa, että vielä parantaa tulosta oman tyttärensä kanssa. Näistä ollaan keskusteltu paljon. Ylisukupolviset traumat.

äitini on seksuaalisesti sairas ja narsisti. itse olen traumatisoitunut ja kärsinyt koko elämäni ajan. sain kuulla usein kuinka olen kuin isäni ja kuinka minua ei olisi pitänyt ikinä pitää. kontroloinnin tarve mitä tulee omiin lapsiini on jäätävä en haluaisi silmistäni päästää muiden hoidettavaksi ettei tapahdu mitään. ja muitakin lukuisia keloja jotka vaatii pitkään työstämistä.