Olen tässä törmännyt mielipiteeseen jos toiseenkin, kun kyse on sinkkuudestani.Olen 26 vuotias nuori nainen ja nautin sinkkuudestani. En ole tähän mennessä vielä seurustellut vakavasti, saatika ollut kihloissa, naimisissa tai edes asunut yhdessä kenenkään kanssa. Suhteita on ollut, pitempiaikaisiakin, mutta itse olen ottanut ne pääasiassa seksin ja hyvän seuran kannalta. Tiedän suhteiden tulevaisuuden jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta jos miehen seurassa viihtyy ja seksi on upeaa, niin miksi suhdetta ei jatkaisi...ei sen ole pakko olla vakavaa, jos tietää että tämä mies ei ole se jonka kanssa haluan naimisiin.
Olen ystäväpiirissäni yksi niistä muutamasta sinkusta ja mitä vakavemmaksi ystävieni suhteet menevät, sitä alempiarvoisena minua pidetään...neuvotaan ja voivotellaan. Ihan kuin älykkyyteni ja kykeneväisyyteni elämiseen olisi jotenkin laskenut heidän silmissään...minua kohdellaan kuin lasta. Omituista tosiaan...
En tuomitse vakavassa parisuhteessa eläviä, minusta on aivan mahtavaa että joku on löytänyt sen oikean. Tunnen myös paljon pariskuntia jotka ovat yhdessä vain sen tavan vuoksi tai jatkavat väkisin suhdetta joka jo alkuvaiheissa on enteillyt tuhoontuomittua...koska ei ole ketään muutakaan. Miksi yksineloa pitää pelätä?
Minusta on ihanaa olla sinkku. On myös ihanaa aina välillä herätä jonkun nallekarhun vierestä...eli pidän parempana suhteita kuin vakavaa seurustelua. Suhteet voi aina lopettaa ilman toisen satuttamista, kun toinenkaan ei ole siinä vakavasti mukana...nautimme vain toistemme seurasta, mutta tiedämme että se oikea on jossain muualla. se on ns. sanaton sopimus...sen tietää toisesta...
minulla ei ole kiire naimisiin, minulla ei ole kiire vakiintua. haluan nauttia elämästäni, kokea ja nähdä kaikkea. Minusta ei ole vielä tässä vaiheessa yhden miehen naiseksi :)Tiedän millaisen miehen haluan, vaikka ystäväni naureskelevat että sellaista ei Suomesta löydy, ole realistinen. Miksi ei saisi haaveilla...pitääkö tyytyä siihen 'ihan ok' vaihtoehtoon, koska biologisen kellon pitäisi tikittää...Sanoihan Katie Holmeskin että lapsena hän haaveli tähteydestä ja Tom Cruisesta miehenään...ja miten kävi? mahdollisuudet ovat pienet mutta sitäkin mielenkiintoisemmat. 'Ihan ok' vaihtoehto vaan pistäisi katseeni vilkuilemaan aidan toiselle puolelle tarkastelemaan josko se ruoho olisi siellä vihreämpää...
Olen ystäväpiirissäni yksi niistä muutamasta sinkusta ja mitä vakavemmaksi ystävieni suhteet menevät, sitä alempiarvoisena minua pidetään...neuvotaan ja voivotellaan. Ihan kuin älykkyyteni ja kykeneväisyyteni elämiseen olisi jotenkin laskenut heidän silmissään...minua kohdellaan kuin lasta. Omituista tosiaan...
En tuomitse vakavassa parisuhteessa eläviä, minusta on aivan mahtavaa että joku on löytänyt sen oikean. Tunnen myös paljon pariskuntia jotka ovat yhdessä vain sen tavan vuoksi tai jatkavat väkisin suhdetta joka jo alkuvaiheissa on enteillyt tuhoontuomittua...koska ei ole ketään muutakaan. Miksi yksineloa pitää pelätä?
Minusta on ihanaa olla sinkku. On myös ihanaa aina välillä herätä jonkun nallekarhun vierestä...eli pidän parempana suhteita kuin vakavaa seurustelua. Suhteet voi aina lopettaa ilman toisen satuttamista, kun toinenkaan ei ole siinä vakavasti mukana...nautimme vain toistemme seurasta, mutta tiedämme että se oikea on jossain muualla. se on ns. sanaton sopimus...sen tietää toisesta...
minulla ei ole kiire naimisiin, minulla ei ole kiire vakiintua. haluan nauttia elämästäni, kokea ja nähdä kaikkea. Minusta ei ole vielä tässä vaiheessa yhden miehen naiseksi :)Tiedän millaisen miehen haluan, vaikka ystäväni naureskelevat että sellaista ei Suomesta löydy, ole realistinen. Miksi ei saisi haaveilla...pitääkö tyytyä siihen 'ihan ok' vaihtoehtoon, koska biologisen kellon pitäisi tikittää...Sanoihan Katie Holmeskin että lapsena hän haaveli tähteydestä ja Tom Cruisesta miehenään...ja miten kävi? mahdollisuudet ovat pienet mutta sitäkin mielenkiintoisemmat. 'Ihan ok' vaihtoehto vaan pistäisi katseeni vilkuilemaan aidan toiselle puolelle tarkastelemaan josko se ruoho olisi siellä vihreämpää...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eiköhän yleiseen mielipiteeseen sinkuista ja heidän oletetuista elämänarvoistaan ole vaikuttanut aika tavalla nuo "Sinkkuelämää" yms. Hollywoodin "tosielämästä" kertovat huuhaa-sarjat. Kyllä niistä roolihenkilöistä saa juuri vähä-älyisen ja lapsellisen kuvan joka on sitten helppo yleistää koskemaan kaikkia sinkuksi tunnustautuvia.
Nauti sinkkuudestasi sillä sinä kyllä vaikutat juuri siltä mitä itse sinkkuudella ymmärrän (siis ilman mitään yleistyksiä), toisin kuin ne kaikki eronneet yksinhuoltajat ja viikonloppuisät jotka vakuuttelevat olevansa sinkkuja omasta tahdostaan vaikka epätoivoisesti etsivät sitä uutta kumppania jonka kanssa voisivat jatkaa sitä tutun turvallista parisuhteessa elämistä johon olivat jo tottuneet ennen eroaan.
yleistit sitten kuitenkin!
ja raakasti!
Tuo teksitisi kuulostaa erittäin järkevältä. Itsekin olen miettinyt että mikä ihmeen kiire kaikilla on naimisiinmenon sun muun kanssa...? Alle kolmikymppisenä pitäisi olla jo lapsia tulossa ja vaikka mitä. Jos haluaa nauttia omasta elämästään ja ennen kaikkea nuoruudestaan, niin mikäpä siinä! Minusta itsestäni tuntuu kuitenkin joskus jotenkin orvolta(vaikka olenkin sinua nuorempi), kun lähes kaikki ystävät on seurustelleet monta vuotta vakavasti ja osa on kihloissakin... milloinkahan mahtaa olla minun vuoroni....
Olet tavis. Melkein joka lauseessa esiintyi minä, yhteensä 27 kertaa. Samaa kuolevaa lihaa kaikki ollaan. Nyt meen paskalle, se on tärkeää elämässä.
Paskalla on käytävä vaikka kuinka niitä ihanneoikeita etsisikin. Huomenna ostan kaupasta valmissalaattia ja grillikyljyksiä sekä olutta. Katsellaan mitä sitten tapahtuu. Ei tarvitse ainakaan roikkua kenessäkään sen takia kun on ihan kivaa ja seksi sujuu... Seksiä saa muulloinkin, aina kun haluttaa ja voi päättää omasta elämästään itse, että tarvitsee ottaa "nallekarhua" huomioon.
Tuo viittaus Katie Holmesiin ja Tom Cruiseen viittaa siihen että elät jonkinlaisissa päiväunelmissa.
Tavallinen nallekarhu riittä sulle siksi aikaa kunnes löydät "Unelmiesi miehen" joka on ilmeisesti joku julkkismies, hyvin menestynyt urheilija,poliitikko,laulaja,näyttelijä,Mr. Finland tai ylipäätänsä joku Seiska-lehden sivuilta tuttu (turha ?)julkkis.
Suomessakin on paljon naisia jotka ovat sitä mieltä että ovat niin hyviä ja laadukkaita että heille ei tavallinen mies kelpaa, vaan pitää olla joku julkisuudessa ollut tyyppi, oli se sitten vaikka Suuressa Seikkailussa tai Robinsonissa eka kierroksella pudonnut tyyppi.
Te vaan luulette itsestänne liikoja, niinkuin esim. tämä Marika Fingerroos, taidat olla sukulaissielu hänen kanssaan...
ei nyt voisi sanoa että haluan julkkismiehen, julkisuus ei kiinnosta:) hieman loukkaavaa viitata Fingeroosiin...
päiväunelmissa elän, senmyönnän, mutta mies jonka haluaisin ei vain ole tullut vastaan...tuntuu vain siltä että tapaan vain niitä 'melkein' miehiä...ihastun, on mukavaa ja kaikki on kaikin puolin ok, mutta se jokin siinä puuttuu...ulkonäöllisesti tai ulkoiselta statukseltaan miehen ei tarvitse olla se maailman ihmeellisin...mutta kaipaan miehessä tiettyjä piirteitä, niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaakin...ne eivät vaan tunnu yhdistyvän kaikki samassa miehessä...yleensä se jokin vain puuttuu...ja uskon että julkkismiehiltä puuttu enemmänkin kuin se jokin:)
Katie Holmesin ja Tom Cruisen suhde oli vain vertauskuva...vertauskuva siitä että ei saa ikinä luopua unelmistaan:)