Peräkammaripojat

Olen Hämeen maaseudulla asuva, 25v nainen ja ihannemieheni on 50-70v peräkammarin poika. joita asuu tällä kylällä sankoin joukoin. Kaikki nämä miehet ovat siis ihan tavallisia, yksin asuvia ja naimattomia maanviljelijöitä / maataloissa asuvia, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet vaille kumppania. Suurimman osan heistä olen tuntenut koko ikäni. Ajatus, että saisin jonkun näistä ukoista rakastumaan itseeni, on kiehtonut itseäni teini-iästä saakka ja siihen liittyy niin romanttisia kuin seksuaalisiakin haaveita. On eräs noin 60v mies, johon olen ollut ihastunut jo 10 vuotta. Hän on tavallisen näköinen, mutta hänellä on ihana valloittava hymy, joka saa minutkin aina hyvälle tuulelle. Hän myös puhuu minulle aina kohteliaasti ja kunnoittavasti, mikä tuntuu olevan harvinaista herkkua oman ikäisteni miesten suusta kuultuna. Olen usein haaveillut, että joku kesä kylätalon juhannustansseista kulkisimme yhtä matkaa kotiin päin ja hän veisi minut omistamaansa autiotaloon tai latoon viettämään kanssaan kesäyötä. Näin voisi tapahtua useamminkin kesän aikana ja lopulta hän rakastuisi minuun, ottaisi minut nuoreksi vaimokseen ja saataisiin lapsia ja muuta maalaisromanttista. En tiedä toteutuuko tämä haave kyseisen miehen kanssa koskaan, mutta nyt kun avioliittoni oman ikäiseni kaupunkilaismiehen kanssa on päättymässä niin saan ainakin häpeilemättä haaveilla hänestä ja valoisasta kesäyöstä heinäladossa