Elämä on haastavaa ja kaikki vanhat traumat ovat nousseet pintaan. Yritän olla positiivinen, mutta tuntuu että väsymys kaikkeen vie voiton. Joka päivä yritän keksiä jotain mielekästä tekemistä. Yöt nukun huonosti ja olen yrittänyt päästä bentsodiatsepiinistä eroon, vähän onnistunutkin vähentämään unilääkettä, mutta rauhoittavaa sitten mennyt enemmän, että saisin edes jonkinlaisen levon.
Aiemmin olen onnistunut näissä vieroituksissa ihan hyvin, mutta bentsot tulleet aina uudestaan käyttöön. Viimeksi keväällä oli siinä olemassa kannustin ja valon määrä myös varmasti vaikutti vireystilaani. Samaan pisteeseen ajauduin kuitenkin. Muuten olen täysin päihteetön, enkä noita tosiaan mihinkään viihdekäyttöön käytä.
Hermosto jotenkin sekaisin, tuntuu että yritän vaan robottina toimia oikein. Pakotan itseni syömään, lenkillä käyn. Ihmisiä tapaan sovitusti melko vähän, en vaan jaksa. Iltaisin kun pitäisi alkaa unille, lisääntyy kierrokset. Jotenkin nukkumaanmenosta on tullut ahdistavaa. Unta riittää välillä vain neljä tuntia per yö. Hoidan läheisen ihmisen asioita ja sekin tuntuu liian haastavalta tällä hetkellä. Toisaalta ne on hoidettava kuitenkin ja pitäähän se minut kiinni jossain kokemuksessa, että minua tarvitaan ja että osaan.
Tänään sellainen päivä taas, etten millään jaksaisi pakottaa itseäni liikkeelle. Edellisten päivien tekemisistä ihan loppu. Olen varmasti liian traumatisoinut, niin väsähdän aina ja elämä tuntuu suorittamiselta ilman iloa ja toivoa paremmasta. Terapia päättyi keväällä, eikä se enää palvellut tarkoitustaan. Eikä ole varaa lähteä mihinkään traumaterapiaan, jota todennäköisesti tarvitsisin. Olen kohdannut vanhoja padottuja tunteita älyttömän paljon, mutta ne pitäisi pystyä purkamaan myös johonkin. Yhtään en halua itkeä, enkä velloa minkään tunteen vankina yksinään.
Suunnittelin myös parin viikon irtiottoa ja lähtöä etelän aurinkoon. Mutta totesin, että jo lentokenttä voisi olla tällä hetkellä liian rankka kokemus itselleni. En vaan voi yhtään hyvin. Muutama viime vuosi osoitti sen, että olin väärässä seurassa. Useimmat ihmiset joita pidin ystävinä, olivatkin jotain aivan muuta. Asiat joita koin, olivat kamalia ja niitä tuli ryppäänä.
Aiemmin olen onnistunut näissä vieroituksissa ihan hyvin, mutta bentsot tulleet aina uudestaan käyttöön. Viimeksi keväällä oli siinä olemassa kannustin ja valon määrä myös varmasti vaikutti vireystilaani. Samaan pisteeseen ajauduin kuitenkin. Muuten olen täysin päihteetön, enkä noita tosiaan mihinkään viihdekäyttöön käytä.
Hermosto jotenkin sekaisin, tuntuu että yritän vaan robottina toimia oikein. Pakotan itseni syömään, lenkillä käyn. Ihmisiä tapaan sovitusti melko vähän, en vaan jaksa. Iltaisin kun pitäisi alkaa unille, lisääntyy kierrokset. Jotenkin nukkumaanmenosta on tullut ahdistavaa. Unta riittää välillä vain neljä tuntia per yö. Hoidan läheisen ihmisen asioita ja sekin tuntuu liian haastavalta tällä hetkellä. Toisaalta ne on hoidettava kuitenkin ja pitäähän se minut kiinni jossain kokemuksessa, että minua tarvitaan ja että osaan.
Tänään sellainen päivä taas, etten millään jaksaisi pakottaa itseäni liikkeelle. Edellisten päivien tekemisistä ihan loppu. Olen varmasti liian traumatisoinut, niin väsähdän aina ja elämä tuntuu suorittamiselta ilman iloa ja toivoa paremmasta. Terapia päättyi keväällä, eikä se enää palvellut tarkoitustaan. Eikä ole varaa lähteä mihinkään traumaterapiaan, jota todennäköisesti tarvitsisin. Olen kohdannut vanhoja padottuja tunteita älyttömän paljon, mutta ne pitäisi pystyä purkamaan myös johonkin. Yhtään en halua itkeä, enkä velloa minkään tunteen vankina yksinään.
Suunnittelin myös parin viikon irtiottoa ja lähtöä etelän aurinkoon. Mutta totesin, että jo lentokenttä voisi olla tällä hetkellä liian rankka kokemus itselleni. En vaan voi yhtään hyvin. Muutama viime vuosi osoitti sen, että olin väärässä seurassa. Useimmat ihmiset joita pidin ystävinä, olivatkin jotain aivan muuta. Asiat joita koin, olivat kamalia ja niitä tuli ryppäänä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Piti mennä "tunteet"-osioon
Ap
Hohhoh
Itse jätin ystävät aina oli naama väärällään tai puhuivat selän takana. Kavereita ja kiinnostuneita vain että saavat irti minusta jotain koska olin kova tekemään ja auttamaan ja kuuntelemaan. Lopulta elämässäni oli enää kaksi veren imijää. Lähetin heidätkin matkoilleen. Hamusivat niin kovasti toisiaan. Onnellinen elämä😐
Tällä hetkellä lähes vihaan ihmisiä. En pysty luottamaan että kukaan puhuisi minulle totta. Kaatumisen myötä meni kunto ja tuli muitakin vaivoja. Kierre oli loputon. Nyt näkyy hieman valoa tunnelin päässä. Voinut aloittaa kuntoilun uudelleen
Nukun myös tavallisella unilääkkeellä koska kivut oli niin kovat, välillä jo pelkällä kipulääkkeellä.,åuni parantaa ihmistä ja nauru sielua. Muuten ei tulis mistään mitään.
Jatkan vieläkin. Hermoston korjaaminen vie aikaa. Anna itsellesi lupa tuntea oloja. Älä yritä mitään väkisin. Tee niitä asioita jotka tuovat hyvän olon. Paremman mielen🍀 nukut sillon ku nukuttaa ja syöt sillon kun on nälkä.kuuntele kehoa.
Oma kokemukseni on myös se, että minun vääristyneitä ja liiallisia empatian tunteitani käytettiin törkeästi hyväksi. Viimeisin oli sellainen kiltinoloinen ihminen, joka teki itsestään niin säälittävän, että olin aina valmis auttamaan häntä. Eräs kiero temppu lopulta avasi silmäni. Ei nähnyt toiminnassaan mitään vikaa ja uskon ettei oikeasti sitä jotenkaan pysty näkemään. Häntä en meinannut tunnistaa hyväksikäyttäjäksi, moni muu oli niin härski, että paljastuivat helposti.
Moni ihminen elää valheessa ja oikeuttaa itselleen toisten hyväksikäytön. Sellainen emotionaalinen toisen hyväksikäyttö on todella inhottavaa. Oli näitä monta muutakin. Erään kanssa päättyi 5,5 vuoden "ystävyys" vuoden vaihteessa. Ei vaan saanut minusta enää tarpeeksi hyötyä irti. Onko sinisilmäinen ja hyväntahtoinen ihminen joidenkin mielestä yhtä kuin tyhmä? Kun mielestäni en ole ollenkaan tyhmä. Sosiaaliset taidot ehkä tavallista heikommat. Ap
Et ole tyhmä vaan empaattinen
Jatkan: sinun pitää suojella sitä empaattisuutta
Minä sitten taas haluaisin takaisin luonnolliset unet. Ei se joka lääkeunen jälkeen katsoo itseään peilistä, ole todellinen minä. Ap
Empaattinen alkaa olla itselleni kirous ja rasite. En minä ainoastaan hengaile ystävien kanssa. Minä rakastan heitä. Ja siksi varmasti saanut usein pettyä. Tai eiväthän he mitään oikeita ystäviä ole olleetkaan. Ap
Kyllä minä annan itselleni luvan tuntea, tarkoitin vaan että sellainen turha vellominen niissä on täysin hyödytöntä. Asiat ei miksikään siitä muutu, jos aina vaan itken että voi kun kävi niin huonosti silloin tai nyt tässä. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan? Ja kirjoitin että "vanhoja padottuja tunteita", mutta siitä patoamisesta on kulunut jo vähän aikaa. Se oli sitä lapsuutta ja nuoruutta joskus, ei tätä päivää. Ap
Olen täällä yhä pidetään yhteyttä.
Oliko ap:lle. ? Naiselta ?
Hyvää iltaa sinä itsesi kanssa painiskeleva jonka luulen tietäväni?
Saan itse kaipauksestakin monta kertaa parempaa voimaa, jota en saa kepeästä positiivisesta iloittelusta, koska kaipauskin saattaa ajaa lopulta hyviin tekoihin, sitä ei vain aina huomaa heti.
Mutta tunteiden kanssa kannattaa olla varovainen ja siksi oman mielen arvostelukyky on arvokkaimpia asioita, mitä elämältä kannattaa ikinä tavoitella.
Kaikella surulla ei ole loppujen lopuksi negatiivista vaikutusta, eikä kaikella ilolla välttämättä positiivista.
Aihe on laaja ja tässä oli vain muutama lause.
Hyvää pohdintaa. Itsellä opittavaa tuosta. Pelkään välillä suruntunteita... Varmaan pitäs kohdata itsensä
Kyllä asiat menevät noin.
Jouduin useamman kerran lukemaan kirjoituksesi, että ymmärsin sisällön. Mutta järkevästihän sinä kirjoitit. En ole varma, tunnetaanko. Muistutat kyllä erään tapaa ilmaista asioita. Hyvinkin paljon. Ap
ps
Voisinpa vastata kaikille vastausta odottaville tuntemattomille niin, että he kokisivat vastauksistani olevan jotain hyötyä itselleen ja kykenisipä antamaan voimaa niin että ihminen saisi henkistä voimaa ja aina kun itse haluaisi sitä, silloin kun tuntee itsensä voimattomaksi ja masentuneeksi.
Tuo tilanne on minulle tuttu menneisyydestäni. Mutta taistelen aina vastaan.
Ei huumeita ei kännäämistä ja kontrolli silloinkin jos ja kun on menossa reiveihin.
Ehkä tylsää monen mielestä mutta se on tieni.
Koska on yhtä monta luonnetta kun on ihmistä, jotka kaikki ovat vielä erilaisia, jollekin surumieliselle tarjottu apu ei mahdollisesti sovi toiselle.
Mutta olisi siitä apua ettei tarvitse lähteä arvailulinjalle mistä tilanne johtuu ja julkisella palstalla ei ole suotavaa keskustella liian avoimesti muiden ongelmista.
Tärkeä asia on myös se että toisen käytöksen todelliset motiivit eivät välttämättä ole negatiiviset tai välinpitämättömät tunteet, vaan omat väärinkäsitykset toisesta ihmisestä ja väärinkäsitykset muodostuvat usein aiemmista elämänkokemuksista, mutta ei saisi silti yleistää, kohdatessaan eri luonteisia tuntemattomia, vaikka varuillaan olo taustalla onkin silti aina suotavaa.
Laaja aihepiiri mutta halusin avata koska pettymysten tie ja avoimet kysymykset liittyen toisiin henkilöihin ja hänen palstan ulkopuolisiin ihmissuhteisiin on myös muodostunut vähitellen tutuksi aihepiiriksi.
Voin rakastaa aidosti, siis aidosti eri ihmisiä, mutta en minä heidän kanssa nai.
Rakkaudesta, tuosta suuresta tunteesta vallitsee siitäkin maailmalla varsin subjektiivinen käsitys.
Omat väärät mielikuvat toisen motiiveista voivat myös olla erilaisten väärinkäsitysten lähteinä.
Kirjoitin arkikielellä, ilman vaikeaa lääketieteellistä termistöä säilyttääkseni otteen arjesta.
Hyvää yötä kauan ikävöivä, ehkä sinusta hioutuu timantti ajan kuluessa.
ps2
Pitkä kirjoitukseni oli vastaus hieman lyhyempään 17:39:39