Ehkä sitte vaan ymmärrän liikaa. Tykkäämistä ja tunnetta on molemminpuolin, mut kaikki on alkanu hautautua hänen valituksen alle. Ei puhdasta surun tai ahdistuksen tunnetta hänellä, vain passiivista kitinää. Selkeesti jotkut epävarmuudet häntä painaa, mutta ei osaa kohdata niitä.
Toi yhdes vaihees ilmi hylätyksi tulemisen pelkonsa. Oiskohan nytkin kyse siitä? Nurisee, kitisee ja tuskailee. Kuinkahan kauan tällaista jaksaa kuunnella. Ei asuta yhdessä, kun nähdään on lämpöä ja läheisyyttä mutta aina jossakin kohti alkaa se tuskailu.
Vaikuttaa siltä, että pitää kaikkea elämässään olevaa itsestäänselvyytenä täl hetkellä, on vajonnut kuin johonki kuoppaan.
Elääkö tässä nyt ymmärtäen ja vaalien sitä hyvää, minkä on nähnyt meillä olevan ja joka aika ajoin välähtää vai ottaako etäisyyttä, antaa hänelle tilaa vai mitä? Kyse alkaa jo olla siitä, että kaikki pyörii hänen tuskaisuutensa ympärillä. En oikeesti tiedä mitä tehdä.
Toi yhdes vaihees ilmi hylätyksi tulemisen pelkonsa. Oiskohan nytkin kyse siitä? Nurisee, kitisee ja tuskailee. Kuinkahan kauan tällaista jaksaa kuunnella. Ei asuta yhdessä, kun nähdään on lämpöä ja läheisyyttä mutta aina jossakin kohti alkaa se tuskailu.
Vaikuttaa siltä, että pitää kaikkea elämässään olevaa itsestäänselvyytenä täl hetkellä, on vajonnut kuin johonki kuoppaan.
Elääkö tässä nyt ymmärtäen ja vaalien sitä hyvää, minkä on nähnyt meillä olevan ja joka aika ajoin välähtää vai ottaako etäisyyttä, antaa hänelle tilaa vai mitä? Kyse alkaa jo olla siitä, että kaikki pyörii hänen tuskaisuutensa ympärillä. En oikeesti tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Otat uuden. Jossain kohtaa se kumminkin saa marttyyyrikohtauksen ja jättää sut kun luulee et se parantaa huonon itsetunnon et lähtee pois.
Virkistävä näkökulma. Mut en nyt kovin jyrkkää päätöstä olis tekemässä, tykkään todells paljo ja oon nähnyt tässä ison mahdollisuuden. Tän näkökulman kautta avautuu kyllä sellanen joku huojennuksen tapainen. Että jos tää ei lähe kulkemaan, hiipukoot sitte ja ehkä täs on alkanu tuleen sellane olo välillä kuin raahais jotain perässään. Tunteita on paljon, mut ehkä kuten joku kirjoitti, elän omaa elämää ja elän myös tätä suhdetta ja hiipukoot tai tapahtukoon mitä hyvänsä. Ei täs nyt yhen suhteen varassa elämä oo.
”Otat uuden”, tuo kuullostaa kuin oltaisiin jossain nettiostoksilla. Jos ihmisellä on oikeasti tunteita toiseen, silloin niitä ei heitetä pois kuin jonkun vanhan vaatteen.
Näinpä. Ei uuden ottaminen oo vaihtoehto. Olen edelleen halukas valitsemaan tämän. Aika näyttää miten käy. Ehkä oon vähä turhautunut tilanteeseen, mutta onneks on omia kivoja juttuja, joihin suuntautuu. Antaa hänen nyt pyöriä kuopassaan.
Jos kyse hylätyksi tulemisen pelosta, se on hänen puolensa kakkua joka hänen pitää itse kohdata. En nyt itse tuossa tilanteessa tekis muuta kun jatkaisin oman elämän elämistä ja antaisin toisen olla kurjuudessaan. Eiköhän se hänen olonsa kärjisty ja joutuu kohtaamaan mahdollisen pelkonsa. Ja sulla sun tunteet, eiköhän ne ala hiipua jos tuommoisena jatkuu. Ihmissuhteissa on kaikenlaisia vaiheita. Jos tiedät, että tunteita ja kiinnostusta on, miksei sallia toiselle olla mitä on. Ei kuitenkaan kannata jäädä siihen toisen kurjaan pyörimään, olet itsekin pian siinä kurjassa.
Mun arvaus on, että ois just tuo pelko kyseessä.
Niin no periaatteessa voihan sitä ymmärtää liikaa ja jättää omat tarpeet huomioimatta. Jos toinen vaan valittaa, eipä siinä taida paljon jäädä tilaa sun asioille ja tunteille? Ja miten toimit kun hän valittaa, lähdet siihen tunnelmaan mukaan vai pysyt omassas?
En lähde mukaan.
Hän on tunteva ihminen, sinä olet tunteva ihminen. Elät elämääsi = suostut kohtaamaan itse itsessäsi tunteet, joita toinen herättää. Ei ole väliä mikä hänen tunteensa on, toki se voi auttaa sua itseä, jos voit ymmärtää, että kyse on hänen esim. peloista, ja että valittaminen tai vaikka välinpitämättömyydeltä vaikuttava toiminta johtuu siitä. Mutta se on hänen tunteensa joka ilmeisesti herättää sussa itsessä pelkoa. Ja se on sun osuus, jota sun tulee elää. On kahdenlaista ymmärtämistä. Toisessa mennään ymmärtämisen nimissä toisen tontille, ja samalla tukahdutetaan tilannetta. Sitten on ymmärtämistä, joka kattaa laajemman kuvan, mutta siinä pysytään omassa tunteessa rehellisenä itselle.
Haluan kyllä opetella tätä ymmärtämistä, jossa pysytään omalla puolella. Hyvin kirjoitettu.
Näkyyköhän se hänen muussakin elämäs se hänen tyytymättömyys? Vai vaan sulle? Kyse voi olla siitä, että sulle uskaltaa näyttää ei muille. Tai sitten jos sä herätät epävarmuutta hänessä, sittenhän se kohdistuis vain suhun. Kuin kiukuttelis passiivisesti. Ootko sä se, joka otat yhteyttä ja pidät juttuu yllä, jos kyllä, kokeile, mitä tapahtuu, jos et oo niin saatavilla ja häneen suuntautunu. Siis naisena tää neuvo, joku mies vois kommentoida.
Passiivinen kiukuttelu, ehkä vähän joo😄
Ja passiivinen mielenosoitus.
Onko huono asia jos EI ole joojoo mies samantien 🤔
Ei ole huono asia, jos ei ole joojoo mies, mutta se että käyttäytyy ailahtelevasti ja kuin kiukutellen, kuulostaa ei-aikuiselta.
Olen täysin samaa mieltä! Kiitos ei kaikille sellaisille miehille, jotka käyttätyvät noin!
Tähän vois sanoo, että ehkä hänellä menettämisen pelko päällä?
Miehenä ja ihan ihmisenä sanoisin, on se aika veemäinen tilanne, jos tykkää paljon ja sitten iskee epävarmuudet päälle. Sitä kokee hyvänkin jutun vaan uhkana. Tämä teidän juttu kuulostaa siltä että hän haluaa mutta ei jotenkin kykene olemaan läsnä teidän suhteessa, ja elää vaan siinä oman epävarmuuden luomassa todessa.
No mitä voisin tehdä? En vissiin mitään. Ei haluais et toisella epämiellyttävä olla, mutta tää on sitten mun ongelma, hyväksyä etten voi ratkaista toisen oloja. Ni herättäähän se hänen olonsa mun omat pelot, että ratkaiseeko hän tilanteen päättämällä suhteen. Sitäkään ei voi estää. Huokaus.
Jos ympärillä on ihmisiä ihan tarpeeksi, ei hyvällä tahdolla voi sanoa itseensä käpertymisestä, paremminkin jonkinlaisen selvyyden saaminen.
Ei ole mitään selvitettävää..
Voi olla, että on joutunut hukkaan tunteidensa keskellä ja tarve olis selkeyden saamiselle.
Kuulostaa passiiviselta mustasukkaisuudelta.
"Passiivinen mustasukkaisuus ilmenee vetäytymisenä, tunteiden piilotteluna, jatkuvana huolena. Passiivisesti mustasukkainen saattaa vetäytyä suhteesta tai olla viestinnässään vaitonainen tyly tai epäjohdonmukainen. Tunteita ei tuoda esiin, ne ilmenevät epäsuorasti ja hän on tunne-etäinen. Tällainen käyttäytyminen luo suhteeseen turvattomuutta ja epävarmuutta. Passiivisesti mustasukkainen pelkää menettämistä."
Tuo todennäköisesti voisi sopia paljon nuorempaan henkilöön!
Passiivinen mustasukkaisuus, tää kuulostaa kyllä hyvin tutulta tässä meidän tilanteessa. Joku tuossa kommentoi että sopisi nuorempaan henkilöön, no ei kai iällä ole merkitystä tässä.
Hmm kiinnostavaa. Millä perusteella nuorempaan?
Niin, miten tällaisen passiivisen mustasukkaisen kans tulis toimia.
Soita päivystykseen,jos näyttää kovin vaikealta!
No ei nyt sentään😄
Mikähän tässä meidän ajassa on rikki. Jos tunnetta löytyy ja halua olla toisen kanssa, miksei vaan tehdä päätöstä, ollaan me ja eletä sen mukaan. Siihen kuuluu ilot, pelot, kaikenlaiset olot, ja sen vahvan tykkäämisen varassa sitten navigoidaan menemään. Onko odotukset, että pitäis olla vaan ihanaa ja kivaa. Missä heittäytyminen, elämään luottaminen, luottamuksesta käsin rakastuminen, siitäkin huolimatta, että välillä hirvittää.
Niin periaattessahan se olis just noin yksinkertaista, tehdä valinta, tehdä päätös eikä roikkua jossain puolivälissä mitä tässä ajassa tunnutaan tekevän.