Hei,
olen laihtunut yli 20kg viimeisen puolen vuoden aikana ja olen jo melko lähellä normaalipainoa. (vaatekoko 42 rupeaa jo mahtumaan).
Tunnen kuitenkin itseni vielä lihavaksi, jota kaikki katsovat, että tuossa se läski kulkee. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen suosittu miesten keskuudessa, joten epäilen vieläkin, että miehet katsovat perään vain siksi, että katsovat niin lihavaksi. Kysyisinkin teiltä muut paljon laihduttaneet, milloin teidän sisäinen minänne on hyväksynyt muuttuneen ulkomuodon? Saan paljon ihailua nyt kun olen saanut ylimääräisiä kiloja pois, mutta miksi en voi uskoa itseäni jo lähes normaalipainoiseksi, kauniiksi naiseksi?
olen laihtunut yli 20kg viimeisen puolen vuoden aikana ja olen jo melko lähellä normaalipainoa. (vaatekoko 42 rupeaa jo mahtumaan).
Tunnen kuitenkin itseni vielä lihavaksi, jota kaikki katsovat, että tuossa se läski kulkee. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen suosittu miesten keskuudessa, joten epäilen vieläkin, että miehet katsovat perään vain siksi, että katsovat niin lihavaksi. Kysyisinkin teiltä muut paljon laihduttaneet, milloin teidän sisäinen minänne on hyväksynyt muuttuneen ulkomuodon? Saan paljon ihailua nyt kun olen saanut ylimääräisiä kiloja pois, mutta miksi en voi uskoa itseäni jo lähes normaalipainoiseksi, kauniiksi naiseksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos et osannut arvostaa itseäsi lihavana, ei se onnistu helposti normaalipainoisena tai hoikkanakaan. Mutta miksi? Arvostatko lähimmäisiäsi heidän painonsa mukaan, vai jostain muusta syystä? Onko heidän kauneutensa kiinni vaakalukemasta? Siinä iltaläksyksi miettimistä =)
Itse kysymykseesi en vielä osaa vastata, koska matkaa on paljon, paljon jäljellä...
Hei,
olet varmaan laihtunut niin nopeasti (onneksi olkoon!!!), että ruumiinkuvasi ja itsetuntosi eivät ole ehtineet seurata perässä. Arvosta itseäsi mieluummin hienon saavutuksesi ansiosta, kuin hoikan varren! Syitä itsetuntoon ja sen heikkouteen joutuu työstämään pitkään sillä syyt ovat syvemmällä kuin vyötärönympäryksessä.
Itse olen vuosien varrella jojoillut, ja lähestulkoon kiusaannun, jos joku mainitsee ja kehuu laihtumisesta. Ollessani alipainoinen miehiä juoksi perässä riesaksi asti. En todellakaan pidä ajatuksesta, että saamani arvostus riippuu kulloisestakin painostani. Siksi en mielelläni ota kehuja painonpudotuksesta vastaan: menen puolustus kannalle ja kysyn mielessäni: "entä sitten jos lihon takaisin?"
Äh, toivottavasti viestistä ei tullut liian negatiivinen, tarkoitus oli rohkaista.
Tsemppiä sinulle, arvosta itseäsi ja saavutuksiasi!
Olen kuullut monesti , että hoikistunut ihminen masentuu kun hoikkana elämä ei olekkaan niin super-ihanaa kuin oli uneksinut . Siis pikkupullero puhuu asiaa . Sellainen olet hoikkana kuin olit lihavanakin . Ikänsä hoikkana olleissakin on huonon itsetunnon omaavia . Sekin on mietityttänyt joskus , muuttuuko " leppoisa " lihava laihtuessaan vähemmän leppoisaksi .