Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa nyt noin 3 vuotta. Hän on käytännössä ainut kenen kanssa olen seurustellut. Seksiäkään en ole harrastanut kovin monen kanssa. Tavallaan kaikki on hyvin. Tytössä ei oikeastaan ole mitään vikaa ja tiedän hänen rakastavan minua hyvin paljon. Vielä muutama kuukausi sitten minustakin tuntui todella rakastuneelta, mutta nyt olo on jotenkin vähentynyt.
Viime aikoina olen ruvennut miettimään/katselemaan muita naisia todella. Enkä oikeastaan himoissani, vaan lähinnä siltä kantilta että millaistakohan tuon kanssa olisi seurustella. Eli ongelma taitaa olla siinä etten ole kovinkaan kokenut ja nyt vielä nuorena haluaisin käyttää tilaisuutta hyväksi ja kokeilla vähän useampaa.
Pystyisin todennäköisesti helposti nykyisen kanssa elämään ja menemään vaikka naimisiin, mutta en haluaisi sitten 10 vuoden päästä todeta että paljon parempaakin olisi (siis jos on?) ollut tarjolla. Toisaalta pelkään kuollakseni että heitän elämäni naisen enkä saa vastaavaa tilalle.
Tilannetta ei helpota yhtään että tyttöystäväni on tällähetkellä kovin masentunut emmekä näe toisiamme päivittäin. Mitähän tällaisissa tilanteissa pitäisi tehdä? Elää vaan (tasapaksua) elämää vai lähteä koettamaan onneaan heivaamalla tyttö väkisin vaikka omatkin tunteet haluavat oikeasti pitää hänet.
Viime aikoina olen ruvennut miettimään/katselemaan muita naisia todella. Enkä oikeastaan himoissani, vaan lähinnä siltä kantilta että millaistakohan tuon kanssa olisi seurustella. Eli ongelma taitaa olla siinä etten ole kovinkaan kokenut ja nyt vielä nuorena haluaisin käyttää tilaisuutta hyväksi ja kokeilla vähän useampaa.
Pystyisin todennäköisesti helposti nykyisen kanssa elämään ja menemään vaikka naimisiin, mutta en haluaisi sitten 10 vuoden päästä todeta että paljon parempaakin olisi (siis jos on?) ollut tarjolla. Toisaalta pelkään kuollakseni että heitän elämäni naisen enkä saa vastaavaa tilalle.
Tilannetta ei helpota yhtään että tyttöystäväni on tällähetkellä kovin masentunut emmekä näe toisiamme päivittäin. Mitähän tällaisissa tilanteissa pitäisi tehdä? Elää vaan (tasapaksua) elämää vai lähteä koettamaan onneaan heivaamalla tyttö väkisin vaikka omatkin tunteet haluavat oikeasti pitää hänet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näin se vaan on. Perin epämukava tilanne sulla on päällä...
3 vuoden jälkeen (sehän ei sinänsä ole pitkäkään aika) on jossain määrin normaalia katsella välillä muitakin. Koita kuvitella nussivasi vaikka naapurin jaanaa tai maijaa tai liisaa ja jääväsi kiinni. Vituttaisiko kiinnijääminen, aiheuttamasi suunnaton mielipaha vai molemmat? Vai ei kumpikaan? Vastaus kertoo paljon.
Itse päätin aikanaan antaa maijan olla, mutta SINUN asiasi on päättää OMASTA elämästäsi. Paska homma eikö. Neuvona voisin sanoa, että ajattele jaanaa. Nykyisyyttä ja tulevaisuutta heilasi kanssa. Tulevaisuutta ehkä seijan kanssa, kun liisa lemppasi sinut...
Pääasia, ettet tee hätiköityjä ratkaisuja.
Touhu on kuin arpajaisissa, hyvää on vaikea löytää ja huonon saa helposti.
Kokemuksesta tiedän, että asia saa pöntön sekaisin, mieluummin istuisi viikon kusiaispesässä.
Että sellattii, koita selvitä kunnialla!
Itse olen samanlaisessa tilanteessa. Minulla on ollut tosin yksi vuoden suhde ennen nykyistä, nykyisen kanssa olen seurustellut alle vuoden ja asumme yhdessä. Kaikki on periaatteessa hyvin ja pystyn kuvittelemaan, että eläisin nykyisen kanssa loppuelämäni. Silti välillä mietin, että olisi kiva kokea jotakin muutakin.
Esteitä on vaan monia. Pelkään sitä, että en löydäkään ketään. Olin todella epätoivoinen ennen nykyistä suhdetta ja ajattelin jo eläväni koko elämäni yksin. Ja vaikka löytäisinkin jonkun, on suuri todennäköisyys, että asiat menisivätkin huonompaan suuntaan. En myöskään haluaisi satuttaa avovaimoani. En keksi, miten näistä tunteista pääsisi eroon. Itselle olisi tietysti helpointa löytää uusi ja sitten lähteä suhteesta, mutta en todellakaan halua tehdä sitä. En tiedä, voisinko edes antaa itselleni anteeksi niin eäreilua tekoa toista kohtaan.
Minua vaivaa seurustelua enemmän ehkä seksikokemusten puute. En ollut aikaisemmin kokenut mitään tarvetta yhdenyön suhteisiin, mutta koska kumppanini on hyvin kokenut, olen alkanut miettiä, olenko jäänyt jostain paitsi. Olen miettinyt jopa pettämistä. Jos saisin seksikokemuksia muiden kanssa, se voisi jopa parantaa meidän suhdetta. En kuitenkaan pystyisi siihenkään, inhoaisin itseäni tuollaisen teon jälkeen.
Olen miettinyt, olenko nykyisen kanssa vain siksi, että en saa ketään muuta. Ajatus tuntuu tosi pahalta ja itsekkäältä. En haluaisi pitää ketään varalla. Vaikka ikää onkin reilusti yli 20, olen kai vielä epäkypsä vakavaan suhteeseen. En halua tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä, pitää vaan yrittää tehdä kaikkensa suhteen eteen ja toivoa, että nämä tuntemukset menevät ohi. Onneksi olemme olleet yhdessä vasta niin vähän aikaa, että paineita avioliitosta ei vielä ole.
Itse vaihdoin miestä kuuden vuoden seurustelun jälkeen. Tilanne oli sama että kaikki oli periaatteessa ihan ok mutta kaipasin jotain parempaa ja intohimoa. Tapasin erään miehen johon rakastuin ensisilmäykseltä ja hän minuun. Nyt olen seurustellut tämän uuden kanssa melkein 2 vuotta ja muutamme pian yhteen.
Silloin mietin että kadunko lopun elämääni jos en nyt lähde tästä suhteesta vai kadunko sitä että lähdin. Lähdin ja en ainakaan ole vielä katunut. Nyt saan olla oma itseni ja kaikki menee enemmän kuin hyvin.
Hyviä vastauksia tullut... kiitos vaan. Taidan tehdä pelkurin liikkeen ja olla avoimin mielin, jos parempi tulee vastaan niin sitten todella poikki. Ja poikki, en rupea pettämään ja jatkamaan sitten. Sitä kuitenkin on niin tottunut siihen toiseen osapuoleen ettei uskalla itseään täysin tyhjänpäälle jättää. Tosin eipä se tytöllekään ole muuta kuin tyhjänpäälle jättämistä jos äkkiä vaan pistää poikki ja lähes ilman syytä.
on ihan selvä asia. Jos suhteesi on menossa puihin taio se maistuu tasapaksulta,niin lopetat sen. Mikään ei ole niin typerää, kuin elämätön elämä....faija sanoi ainakin mulle, että ennen kolmenkympin ikää ei kannata seurustella, koska silloin pitää elää täysillä eikä ihmetellä....kyllä noita elämänsä naisia on ihan vitusti, ettei se siitäkään asiasta ole kiinni.