Mitä järkeä on parisuhteissa!?!? Kumminkin kaikki pettää toisiaan ja tulee ties minkälaista mielipahaa..
Olen lukenut jonkin aikaa näitä palstoja ja minua on ruvenut ahdistamaan, kun kaikki kertovat miten heidän parisuhteensa menevät hajalle kun mies katselee muiden perään yms.
Voin vain kuvitella miten hajoisin jos joutuinsin kokemaan samaa! Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin..
Onko edes olemassa parisuhteita jossa ei esiinny jonkin asteista uskottomuutta!? Ehkä on parempi pysyä sinkkuna säästyy monelta vaivalta.
Olen lukenut jonkin aikaa näitä palstoja ja minua on ruvenut ahdistamaan, kun kaikki kertovat miten heidän parisuhteensa menevät hajalle kun mies katselee muiden perään yms.
Voin vain kuvitella miten hajoisin jos joutuinsin kokemaan samaa! Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin..
Onko edes olemassa parisuhteita jossa ei esiinny jonkin asteista uskottomuutta!? Ehkä on parempi pysyä sinkkuna säästyy monelta vaivalta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
No ensinnäkin haluaisin sanoa että on joillakin suhde missä on luottamusta. Ei tietenkään aina mitään ruusuilla tanssimista ja ajatukset on varmasti vaikeina aikoina missä vaan ... Mutta halauan sanoa että en vaihtaisi tätä oloa mihinkään. Olen onnellinen tässä suhteessa. Tarvin toista ihmistä. Toinen täydentää yleensä toista. Ja vastakohdat varsinkin täydentää toisiaan.
Ei meillä täällä maalla yleensä edes kerkeä töiltään mitään erikoisempaa. Mutta tuttu ja turvallinen koti ja suhde on hienoa
...kunhan ehtii
Katsos kun ei ihmiset tuu tänne kirjoittaan, kun parisuhde toimii. Vain silloin kirjoitetaan, kun se ei toimi. Eli kyllähän uskollisia miehiä on - kuten allekirjoittanutkin.
Parisuhteessa eläminen on mukavaa kaikin puolin..ja tuo, että milloin on "uskoton", sen jokainen määrittelee ITSE, eikä kukaan muu.
Itse haluan olla parisuhteessa rakkauden, tuen, turvan ja perheen takia. Rakastan miestäni, eikä mielessäni kävisi pettää häntä. Suhteemme kuuluu luottamus, joten hänkään ei petä minua. Mieheni katsoo pornoa, elokuvia ja jopa kadulla vastaan tulevia kauniita naisia, eikä se hajota minua. Mieheni ei kuitenkaan kuolaa näiden naisten perään eikä hän kommentoi vastaantulevia, hän ei halua loukata minua. Kyllä minäkin katson komeita miehiä, katsoa kun saa, muttei koskea.
Pakko myöntää, etten ymmärrä naisia joiden mielestä parisuhde on pilalla jos mies katsoo muita naisia. Miten ihmeessä katsominen voidaan rinnastaa pettämiseen, miten sellaisesta voisi olla mustasukkainen? Tämä ei mahdu minun päähäni.
Itse olen siis parisuhteessa sen takia, että rakastan miestäni ja haluan viettää hänen kanssaan loppuelämän. Parisuhde antaa minulle turvan ja tuen kohdata tätä välissä niin ikävää maailmaa. Parisuhteessa minulla on myös joku, jonka kanssa kohdata elämän iloiset asiat, jaan mieheni kanssa niin surut kuin ilot. Haluan myös perheen tulevaisuudessa, ja mielestäni perheen ydin on rakastava parisuhde.
kun luen tekstiäsi, tulee vuorotellen säälin, katkeruuden, huvittuneisuuden ja jopa kateuden tunteita. olen eronnut ja avoliittokin menossa karille. tuollaista meidän avioliittommekin kuitenkin oli ensimmäiset 5 vuotta. perhettä ei kuitenkaan ole eikä varmaan tulekaan tällä menolla. itsekin kuitenkin haluaisin rakastavan ihmisen rinnalleni ja hyvän parisuhteen ja onnellisen perheen. viimeistään siinä vaiheessa korttitalo hajoaa kun ryhdyt konkreettiseksi tekemään niitä 'sitten joskus' -haaveita. onnea vain, ehkä kaikille ei käy kuten minulle ja tutuilleni.
Ikävä, että avioliittosi on kariutunut.
Itse pidän itseäni opitmistisena realistina. Eli olen tietoinen siitä, ettei maailma ole ruusunpunainen vaan että vaikeuksiakin voi tulla, ja tuleekin, vastaan. Olen kuitenkin valmis taistelemaan ja tekemään työtä parisuhteeni eteen, ja samaa mieltä on myös mieheni. Meidän molempien vanhemmat ovat, yhä edelleen, onnellisesti naimisissa. Omani kohta 27v ja miehen vanhemmat "vasta" 20v.
Anoppini muistuttaa meitä aina siitä, ettei parisuhde ole ikuista ruusuilla tanssimista. Hän on kasvattanut lapsensa uskomaan parisuhteeseen, mutta tekemään myös työtä sen eteen. Hän on myös kertonut, ettei heillä aina ole ollut helppoa, mm. rakennusaika oli vaikeaa. Omat vanhempanikin ovat kohdanneet vaikeuksia, mm. vaikean sairauden, josta he kuitenkin selvisivät vahvempina kuin ennen. Olemme siis jo kotoa saaneet hyvän mallin parisuhteelle ja siihen, mitä avioliitto on.
En aio luovuttaa kovin hevin, en usko että sinäkään olet luovuttanut, ja tiedän, ettei miehenikään tule luovuttamaan. Me olemme tässä parisuhteessa tosissamme, loppuun asti :)
Yleensä en vaivaudu näihin kommentoimaan mutta nyt oli pakko. Kirjoituksestasi oikein paistaa sellainen omahyväinen ja ylimielinen 'minä osaan elää oikein'-asenne. Kun minä teen työtä parisuhteen eteen niin kaikki menee hyvin. Voi voi. Tervetuloa todellisuuteen sitten kun se joskus koittaa sinullekin. Ennemmin tai myöhemmin näin kuitenkin käy, ja upeat kulissit omakotitaloineen ja kultaisine noutajineen romahtavat ja huomaat että olet vajavainen ihminen, ihan niin kuin ne muutkin, ne epäonnistujat joita nyt säälit, ja sinullekin voi käydä niin että mies vaikkapa jättää toisen naisen takia. Et ole loppuikääsi mikään prinsessa jota isi ja äiti suojelevat pahalta maailmalta.
Kyllä, omasta mielestäni osaan elää oikein, omieni vaatimuksieni ja oman näkemykseni mukaisesti. En tietenkään halua tupuuttaa muille oman näkemykseni, mutta minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että rakastava parisuhde on perheen perusta ja parisuhteen eteen on tehtävä töitä.
"Kun minä teen työtä parisuhteen eteen niin kaikki menee hyvin."
Ei, vaan kun _me_ teemme töitä niin parisuhde voi hyvin.
Edellisessä suhteessani jouduin kokemaan todellisuuden, jouduin huomaamaan, että yrityksistäni huolimatta en voinut rakastaa poikaystävääni. Me emme sopineet yhteen, ja hän ei halunut edes yrittää. Se oli minulle kolahdus, sillä minä olin valmis tekemään kompromissejä ja työtä parisuhteen eteen, mies ei sitä halunnut. Niinpä me sitten erosimme.
Oletpa kamalan kyyninen ja negatiivinen ihminen, kun oletat, että todellisuus on synkkä ja "kulissit" romahtavat kaikilla. Et ilmeisesti ymmärrä, etten ole rakentamassa tyhjiä kulisseja, vaan yhteistä elämää. Kuten jo sanoin aiemmin, ei sen elämän kuulu olla vaaleanpunaisten lasien katsottua ruusuilla tanssimista. Elämään kuuluu epäonnistumiset, vastoinkäymiset ja ongelmat. Sinkku kohtaa nämä asiat yksin, parisuhteessa sinulla on joku tukena ja turvana.
Olen pahoillani, jos sait sen kuvan että säälin epäonnistujia. Määrittelinkö edes mikä mielestäni on epäonnistumista parisuhteessa? Voin kertoa sen nyt, pahin epäonnistuminen on olla yhdessä ihmisen kanssa jota toivoo muuttuvan, jolle tekee ja antaa kaikkensa mutta jolta ei saa vastakaikua. Epäonnistunut parisuhde on parisuhde, jossa rakkaus, kunnioitus, tavoitteet ja unelmat eivät ole samanlaisia. Teidän tämän, koska olen itse elänyt epäonnistuneessa parisuhteessa, kuten kerroin yllä.
Tottakai mieheni voi jättää minut toisen naisen takia, yhtä hyvin voin jäädä auton alle kun lähden töistä. Mikään ei koskaan ole niin vamraa kuin epävarma. Mutta en halua vatvoa ja murehtia näitä asioita päivittäin, koska en näe siihen syytä. Mieheni on ns. periaatteen mies, joten tiedän hänen kantansa uskottomuuteen...
Ja nyt kyllä pudotit pommin, enkö minä olekaan prinsessa?!?! Kiitos tiedosta, mutta tähän ikään mennessä se on kyllä selvinnyt minulle ihan omin päin.
tulisi paha mieli jos mieheni katselisi muita naisia vaatteilla tai ilman. En ymmärrä miksi hänen pitäisi katsella/haikailla muiden perään jos hänellä olisi jo minut!? Tulisi vain sellainen olo että en ole riittävä tai kyllin hyvä kun pitää etsiä koko ajan parempaa... Tuollainen käytös on minusta loukkaavaa!
Ei kauniin naisen katsomista tarkoita, ettei mieheni rakasta minua tai että hän haikailee tuon naisen perään. Ei mieheni katso jokaista vastaantulijaa tai teeveessä näkyvää "sillä silmällä". Ja jos tuo nainen sattuu olemaan malli/näyttelijä/pornotähti niin sitä pienemmällä syyllä hän haikailee tämän perään. Miten ihmeessä lehdessä tai televisiossa näkyvä nainen voisi olla uhka terveelle parisuhteelle? Myönnän, että varmasti on miehiä jotka vertailevat Hollywoodin tähtösiä omaan naiseensa ja vaatii tätä laihduttamaan tai laittautumaan tietyllä tavalla. Tuo on toki loukkaava.
Mutta pelkkä katseleminen ei ole mielestäni loukkaavaa, vaan "täysin normaalia". Miten ihmeessä ees voisin pakottaa miestäni olemaan katsomatta muita naisia? Kieltäisinkö häneltä lehdet, televisiosarjat ja elokuvat? Netissäkin saisi käydä vain minun valvonnassa, eikä kadulla/baareissakaan saisi kulkea koska vastaan saattaisi tulla kaunotar?
Ei, minä luotan mieheeni ja meidän parisuhteeseemme. Ja annan hänen katsella kauniita naisia jos sellainen tulee vastaan, kyllä kaunis nainen minuunkin silmään pistää. Ihminen arvostaa estetiikkaa, ja kaunis ihminen on sitä. Katsoa saa, muttei koskea. Tottakai itsekin katson jos tulee komea mies vastaan, mutta ei se tarkoita että olisin sukkana vaihtamassa miestäni tuntemattomaan urokseen.
Ehkä et ole valmis parisuhteeseen jos pelkäät että miehesi loukkaa sinua katselemalla muita. Parempi, että koitat parantaa itsetuntoasi ennen kuin ryhdyt suhteeseen rajoittamaan miehen katseita. Turhasta mustasukkaisuudesta tai katseiden kieltämisestä ei seuraa mitään hyvää. Usko minua, olen nähnyt läheltä miten ystäväni suhteelle kävi kun hän ei antanut miehensä edes selata Anttilan tuotekuvastoa "koska siellä on alastomia naisia". Noh, eipä kestänyt kauan ennen kuin mies teki sen minkä ystäväni turhaan pelkäsi, jätti katsomisen väliin ja siirtyi suoraan koskettelemaan muita naisia...
vaikkei kieltänytkään katselua ym
Jep joskus mietin samaa kun luin näitä juttuja, mutta se on kyl totta, että ei ihmiset hehkuta ku niillä menee tosi ihanasti jne. Ehkä ne ihmiset sitten etsiät lohtua täällä olevista tai jotain en tiedä. Mutta on niitä hyviäkin parisuhteita mm. minulla itselläni. Joten ei se kaikki ole pettämistä jne.
Itte olen löytänyt elämäni miehen, tähän jään.
Paskojakin suhteita kokenut, mutta niinhän me kaikki; kokeilujen kautta "voittoon". :)
Totta ihmeessä elämän haluaa jakaa toisen ihmisen kanssa, yksin on paha vanheta. Sulla on vaan käynynnä se huonompi flaksi.
itse arvostaisin itseäni erittäin vähän, jos alkaisin seurustelemaan, en arvosta sitä itseni kannalta katsottuna. Kavereiden ihmissuhteitahan on ihan kiva katsella ja on hienoa nähdä miten jotkut sopivat hyvin yhteen. ei voi kaikkien puolesta puhua, koska jokaisella on mielipide.
ei ole elämää. Vaan jotta siitä rakkaudesta voisi täysin rinnoin ja turvallisin mielin nauttia, pitää löytää se oikea kumppani ja se ei välttämättä aina ole niin helppoa.
Ainakaan tässä 20 vuoden parisuhteessa ei ole ollut vähäisintäkään uskottomuutta. Tosin se muista syistä on nyt rikki.
Olet oikeassa. Parisuhteessa ei ole mitään järkeä. Ei fysiologista tai psykologista. Ihminen on oman elinpiirinsä valtias ja siihen ei tarvita esim. ämmää sekoittamaan pakkaa ja pilaamaan tunnelmaa.
Itse en missään olosuhteissa alkaisi hääräämään naisten kanssa parisuhdemielessä ja varsinkaan jos täällä vallitseva perustelu - lisääntyminen - olisi pääasiallisin tarkoitus.
Harjoitan tyhjentymistä haarakiilaiseen aika-ajoin mutta siihen kontaktini tuohon häiriötekijään saa jäädäkin.
Ymmärrän sen, ettei kaikki halua parisuhdetta tai sen tukea ja turvaa. Olet aivan oikeassa siinä, että ihminen pärjää yksin, jolloin kompromissejä ei tarvitse tehdä.
Parisuhteen tehtävä ei mielestäni ole ainoastaan lisääntyminen, vaan parisuhteen tuoma tuki ja turva ovat minulle myös tärkeitä. Tuella tarkoitan niin henkistä, kuin fyysistä tukea. En pidä itseäni erityisen heikkona naisena, mutta on mukavaa kohdata elämän surut ja ilot yhdessä jonkun kanssa. Turvallisuudella en tarkoita pelkästään taloudellista turvallisuutta, sillä tulen toimeen ihan hyvin. Tarkoitan sitä turvallisuutta, että on joku johon nojata, joku joka auttaa jos on tarve ja joku jota rakastaa.
Perheen perustaminenkin on mielestäni tärkeä asia, perheeseen voi kuulua lapsia tai ei. Itse haluan lapsia, kuten myös miehenikin, ja olen sitä mieltä että paras kasvatusympäristö lapsille on perhe, jossa on äiti ja isä.
Kysyisinkin sinulta, etkö sinä halua lapsia, perhettä tai rakkauden tunnetta? Oletko niin kylmä ihminen, että voit kulkea läpi elämän kiintymättä kenenkään, ja antamatta kenenkään kiintyä sinuun?
sen verran Kylmä ihminen tuon perheen, lapsien tai rakkauden suhteen....mä pitäisin enemmänkin sitä heikkoutena itseni kannalta katsottuna, jos tuollein mulle kävisi. Hei, kaikki kyntää tavallaan, ei siinä sen kummoisempaa ole.
Näinhän se on, jokainen tyylillään. Minä ymmärrän tämän, JoJolta ymmärrys toisten elämäntapoja tai -valintoja kohtaan tuntuu välissä puuttuvan.
Onnea valitsemallesi tielle.
kiitos kiitos....samoin sinulle =). kyllähän toisten ihmisten mielipiteitä pitää kunnioittaa ja ottaa päähän tuollainen ehdottomuus. Jos ei itse arvosta seurustelua, niin ei muidenkaan pitäisi arvostaa.
EN halua perhettä sellaisessa merkityksessä kuin se meillä täällä ymmärretään. Itseasiassa syykin on hyvin yksinkertainen; en vaivaudu ottamaan vastuuta jostain, mitä en todella itse halua. En myöskään siedä kersojen huutamista yms. vaivaa mitä niistä koituu. Onnellisuuteni tässäsuhteessa on juuri nyt aika maksimissaan.
Mitä tulee rakkauteen. Käsitteellinen rakkaus ei minua kiinnosta. Maassamme hoilotetaan rakkauden perään siihen tahtiin, että kyseinen ilmiö on kokenut inflaation. Kaikki on muka niin "rakastuneita" että ihan pahaa tekee. Rakkaus on mielestäni universaali ilmiö, joka ei vaadi tiettyjä elementtejä ollakseen toteennäytetty. Tätä voi verrata vaikka kihlasormukseen, joka on mielestäni tämän osa-alueen symboliikan naurettavin ilmestys. Kukaan muu ei hyödy tuosta kuin kultasepänliikkeet.
Jos halusit kysymykselläsi kyseenalaistaa, saanko, koenko ja annanko rakkautta ympärilleni, niin epäonnistuit. Elän täysin tasapainoista ja normaalia elämää, johon kuuluvat myös hyvänolon tunteet, universaalin rakkauden todentaminen asiallisin ja käytännönläheisin teoin. Tässä mielessä voidaan sanoa, että rakastan mm. yhteiskuntaamme, koska en sorra tai riko sitä vastaan. Konservatiivisuuskin voi olla osa rakkautta.
Kiitoksia vastauksestasi.
Sinulla on kieltämättä järkevät syyt perheettömyyteen, vanhemmuus on vaativaa työtä ja se vaatii melkoista vastuun kantamista. Toivottavasti kannat vastuusi, kerta et lapsia halua, ja pidät huolen ettei vahinko pääse sattumaan. Mutta oletkin varmasti jo käynyt vasektomiassa.
Niin, rakkaus on abstrakti, rakkaus on tunne ja sitä on vaikeaa selittää. Olen joskus miettinyt, onko tämä tunne joka minulla on miestäni kohtaan rakkautta, vai onko se jotain muuta? Olen kiintynyt mieheeni, nautin hänen seurastaan, hän sytyttää minussa halua ja intohimoa, hänen luonteensa täydentää minun, kunnioitan ja arvostan häntä, haluan, että hänellä olisi mahdollisimman hyvä olla ja haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Onkohan tämä rakkautta?
Olet oikeassa, rakkautta on monenlaista, lapsi rakastaa äitiään, mies rakastaa autoaan... En epäile, etkö sinä ole kykeneväinen antamaan rakkautta, mutta ilmeisesti et halua antaa sitä naiselle? Itselleni rakastaminen tuottaa hyvän olon ja tietynlaisen tyytyväisyyden tunteen. Tätä on vaikeaa selittää, mutta minä saan hyvän olon siitä, että rakkaudesta teen hyviä tekoja muille. Koetko sinä tämän saman? Tyydyttääkö rakkautesi yhteiskuntaa kohtaan sinua?
Tuota mitä sinä sanot rakkaudeksi minä kutsuisin kunnioittamiseksi, kunnioitus ilmenee käytännönläheisesti, rakkaus tapahtuu tunnetasolla. Itse en sano rakastavani yhteiskuntaa koska en riko lakeja tai sorra sitä vastaan, vaan minä kunnioitan yhteiskuntaa, enkä sen takia riko lakeja.
Kyse on tässä tunteista ja varmasti myös eri näkemyksistä, mutta oli mukavaa lukea sinun ajatuksiasi rakkaudesta ja sen merkityksestä.
Elämässä ei välty mielipahalta, eikä kaikki petä toisiaan. Tämän palstan masentava tila johtuu siitä, että ihmiset tulevat tänne purkamaan kiukkuaan ja etsimään vinkkejä ongelmiinsa, miksipä joku täällä hehkuttaisi hyvin toimivaa suhdettaan?
Pettäminen on kyllä valitettavan yleistä. Aina toiseen ihmiseen luotettaessa on se riski, että tulee petetyksi. Ystävänkin voi pettää, tosin eri tavalla. Jokainen voi mielessään miettiä, onko helpompi elää koko elämänsä yksin ilman petetyksi tulemisen riskiä, vai pitäisikö sittenkin heittäytyä mukaan peliin...?
Uskon, että on kuitenkin myös olemassa pareja, joista kumpikaan ei ole pettänyt. Minä ja mieheni olemme tällainen pari. Luoja yksin tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tämän miehen kanssa tässä suhteessa saan kyllä olla hyvin luottavainen. Ja vaikka tämä päättyisikin joskus kurjasti, ei se tee näistä ihanista vuosista turhia.
Toivotaan ja yritetään nyt kuitenkin, että tämä päättyy vasta 60 vuoden kuluttua ja silloinkin ilman valheita ja pelkoja =)
pelaa, joka pelkää...
Parisuhteessa on oiva mahdollisuus kehittyä ihmisenä ihan toisiin atmosfääreihin kuin sinkkuna elellessä. Tosin jos kumppani valitaan väärin eikä hänen kanssaan osata kommunikoida luontevasti niin eihän suhteesta mitään tule!
parisuhteisiin, koska kaikilla on tarve rakastaa ja olla rakastettu! Itse olen ollu 7v. naimisissa MAAILMAN IHANIMMAN MIEHEN KANSSA, päivääkään en vaihtais pois, ja innolla odotan tulevaisuutta yhdessä mieheni kanssa!
Vaikka mieheni joskus vilkuilee jotain tissiliisoja kaupungilla, ei haittaa, maailma ei kaadu siihen. Ja sitäpaitsi, saanpahan katsella samalla mitalla kesäpoikia. Kuitenkaan meistä kumpikaan ei ole pettämisen tarpeessa! Kumpikin tietää, että pettämisestä ei koidu mitään hyvää. Ollaan koettu sitä kumpikin aikaisemmissa suhteissamme....
Valikoi tarkasti kenenkanssa seurasi jaat, toivotaan et löydät sen sinulle parhaimman ihmisen, jonka kanssa jaat elämäsi!
Olen korviani myöten ihastunut, mutta pelottaa jos hän ei olekkaan luottamuksen arvoinen. En varsinaisesti tunne häntä, mutta olen selvittänyt että hän saattaisi olla täydellinen mies minulle!
Rupesi vain ahdistamaan kaikki nämä pettämisjutut, hajoaisin jos hän olisi myös sellainen...
Mutta kiitos rohkaisevista kommenteista!