Miten eroon psykiatrian vallan alta

Anonyymi-ap

Hei,

kaikille tiedoksi, että avohoito ei ole potilasta minkään Suomen lainsäädännön mukaisesti velvoittava. Yksikään hoitaja tai lääkäri ei voi vaatia potilasta käymään avohoidossa. Myöskään poliisi ja ensihoito ei voi saattaa potilasta avohoidon vastaanotolle. Myöskään injektiolääkettä ei ole lakisääteistä velvollisuutta käydä noutamassa ja poliisia ja ensihoitoa ei saa käyttää virka-apuna injektiolääkkeen pistokseen varatun ajan tapauksessa.

Avohoidolla ei ole lakisääteistä oikeutta myöskään rikkoa kotirauhaa ja vaatia täten hoitokäyntiä ihmisen kotiin. Tässäkin tilanteessa poliisi ei saa antaa virka-apua, koska poliisi ei saa tulla ihmisen asuntoon ilman kotietsintälupaa.

Pysykää kaukana avohoidosta, niin ei ne hoitajat saa teitä vainota ja pakottaa avohoidon vastaanotolle, vaikka saattavat valehdella poliisin ja ensihoidon antavan tarvittaessa virka-apua


Jos päädytte pakko-hoitoon, vaatikaa kirjallinen päätös pakkohoidosta ja riitauttakaa se heti Aluehallintoviraston digitaalisen palvelun kautta.

Hyvin usealle pakkohoitopotilaalle ei edes tehdä pakkohoitopäätöstä, vaan osastolla valehdellaan tästä asiasta.

200

948

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Niin tai älkää koskaan sairastuko psykoosi sairauteen...

      • Anonyymi

        Ei ole olemassa kroonista sairautta nimeltä psykoosi.

        Korkeintaan äärimmäinen stressireaktio, jonka

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole olemassa kroonista sairautta nimeltä psykoosi.

        Korkeintaan äärimmäinen stressireaktio, jonka

        Ei se stressireaktiokaan ole krooninen.
        Psykoosit ovat yleensä mielen sairauden akuutteja pahenemisvaiheita, siis jos sellaisia ylipäänsä tulee, niitä ei kaikille edes tule.
        Tuskin kukaan on psykoosissa koko elämänsä ajan, jolloin se olisi krooninen.
        Jos joku väittää, ettei psykooseja ole olemassakaan, niin hänellä ei ole siitä kokemusta, ei omakohtaista, eikä läheistensä kautta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole olemassa kroonista sairautta nimeltä psykoosi.

        Korkeintaan äärimmäinen stressireaktio, jonka

        Ei ole mitään väliä miksi sairaudeksi psykoosisairas sairauttaan kuvittelee, riittää kun ei sairuastu siihen... Simple as that.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole mitään väliä miksi sairaudeksi psykoosisairas sairauttaan kuvittelee, riittää kun ei sairuastu siihen... Simple as that.

        Psykoosi ei yleensä koputtele, että saanko tulla. Se tulee jos on tullakseen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykoosi ei yleensä koputtele, että saanko tulla. Se tulee jos on tullakseen.

        Eikä se hirveästi noilla alotuspostauksen kikoilla ota lähteäkseenkään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikä se hirveästi noilla alotuspostauksen kikoilla ota lähteäkseenkään.

        Minulla psykoosit lähti ainoastaan lääkityksillä pois.
        Ollessani psykoosissa en olisi pystynyt mitään valituksia ja ilmoituksia minnekään edes tekemään, sen verran olin sekaisin.
        Enkä kyllä tehnyt jälkeenpäinkään, sillä olinhan ollut sairas, ja hoitotoimet oli sellaisia, mitä tilanne vaati. Mitä noista turhaan valittelemaan, pääasia, että tulin kuntoon.

    • Anonyymi

      Skitsofrenia yms on elämänmittaisia sairauksia.. Osittain biologisia

      • Anonyymi

        Ei ne olisi elämänmittaisia ellei niitä olisi lääkkeillä tehty elämänmittaisiksi.

      • Anonyymi

        Mikä biologinen reaktio on taustalla?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä biologinen reaktio on taustalla?

        Aivokemia osittain. Ja on ne elämänmittaisia, moni ei pärjää ilman lääkkeitä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivokemia osittain. Ja on ne elämänmittaisia, moni ei pärjää ilman lääkkeitä

        Jos sairaus aiheutuisi kemiallisesta häiriöstä, miksi diagnoosia ei tehdä biomarkkereilla jossa todetaan kemiallinen häiriö vaan se tehdään muiden havaintojen perusteella.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sairaus aiheutuisi kemiallisesta häiriöstä, miksi diagnoosia ei tehdä biomarkkereilla jossa todetaan kemiallinen häiriö vaan se tehdään muiden havaintojen perusteella.

        Koska näkyy niin hyvin päällepäin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska näkyy niin hyvin päällepäin.

        Oikea syy taitaa kuiteski olla että noi aivokemian häiriöt on keksittyä hölynpölyä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sairaus aiheutuisi kemiallisesta häiriöstä, miksi diagnoosia ei tehdä biomarkkereilla jossa todetaan kemiallinen häiriö vaan se tehdään muiden havaintojen perusteella.

        Biologinen reaktio, ja kemiallinen häiriö....
        Ei hyvää päivää, ota tuosta nyt sitten selvää...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikea syy taitaa kuiteski olla että noi aivokemian häiriöt on keksittyä hölynpölyä.

        Hölyä tai pölyä, mutta kyllä oikea psykoosi näkyy ja kuuluu sairaasta ihmisestä. Eli ulkopuolisetkin sen huomaavat, ja he, jotka psykoosista mitään tietävät, sen myös tunnistavat. Jos psykooseista ei ole mitään tietoa, voi olla alkuun vaikeaa päätellä, että sairastuneella olisi psykoosi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hölyä tai pölyä, mutta kyllä oikea psykoosi näkyy ja kuuluu sairaasta ihmisestä. Eli ulkopuolisetkin sen huomaavat, ja he, jotka psykoosista mitään tietävät, sen myös tunnistavat. Jos psykooseista ei ole mitään tietoa, voi olla alkuun vaikeaa päätellä, että sairastuneella olisi psykoosi.

        Käsittääkseni se ero on miten välittäjäaineet toimii aivoissa. Arvot ei muutu vaan miten aivot reagoi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hölyä tai pölyä, mutta kyllä oikea psykoosi näkyy ja kuuluu sairaasta ihmisestä. Eli ulkopuolisetkin sen huomaavat, ja he, jotka psykoosista mitään tietävät, sen myös tunnistavat. Jos psykooseista ei ole mitään tietoa, voi olla alkuun vaikeaa päätellä, että sairastuneella olisi psykoosi.

        Kyllä se näkyy ja kuuluu jos paha henki on saanut ihmisen valtaan.
        Ei ole olemassa mitään psykoosisairauksia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikea syy taitaa kuiteski olla että noi aivokemian häiriöt on keksittyä hölynpölyä.

        Vaikka kaikkia vaihtoehtoisia teorioita psykoosisairauksille on esitetty vuosien saatossa, niin mikään niistä ei ole kuitenkaan pystynyt kumoamaan sitä teoriaa, etteikö ne olisi tavalla tai toisella aivosairauksia.

        Ehkä tulevaisuus todistaa toisin, mutta toistaiseksi joudutaan menemään sillä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se näkyy ja kuuluu jos paha henki on saanut ihmisen valtaan.
        Ei ole olemassa mitään psykoosisairauksia.

        Mikä se paha henki sitten on ?
        Psykoosipotilaatkin ovat joskus sellaisesta puhuneet osastolla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka kaikkia vaihtoehtoisia teorioita psykoosisairauksille on esitetty vuosien saatossa, niin mikään niistä ei ole kuitenkaan pystynyt kumoamaan sitä teoriaa, etteikö ne olisi tavalla tai toisella aivosairauksia.

        Ehkä tulevaisuus todistaa toisin, mutta toistaiseksi joudutaan menemään sillä.

        Teorioita voi olla useampia, teoreetikoista riippuen, mutta psykoosi on silti psykoosi ja se oireilee psykoosin tavoin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka kaikkia vaihtoehtoisia teorioita psykoosisairauksille on esitetty vuosien saatossa, niin mikään niistä ei ole kuitenkaan pystynyt kumoamaan sitä teoriaa, etteikö ne olisi tavalla tai toisella aivosairauksia.

        Ehkä tulevaisuus todistaa toisin, mutta toistaiseksi joudutaan menemään sillä.

        Aivosairaudet kuulu kylläki neurologiaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Teorioita voi olla useampia, teoreetikoista riippuen, mutta psykoosi on silti psykoosi ja se oireilee psykoosin tavoin.

        Silti potilas saa halutessaan kieltäytyä "hoidosta".

        Eihän flunssainen ihminenkään ole "sairaudentunnoton", jos ei mene lääkäriin.

        Miksi sitten psykiatria on kehittänyt manipuloivia metodeja pitääkseen oletettuja potilaitaan otteessaan.

        Ja mikä tämä mystinen hyöty ihmiselle näistä "palveluista" on?

        Ei kukaan tarvitse hoitajan jutustelua kerran kuukaudessa, varsinkin kun koko "hoidon" tarkoituksena on sosiaalinen kontrolli ja henkilöstön vallankäyttöfantasioiden toteuttaminen viattomiin ihmisiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käsittääkseni se ero on miten välittäjäaineet toimii aivoissa. Arvot ei muutu vaan miten aivot reagoi

        Aivojen välittäjäaineita ei taideta mitata arvoissa, vaan määrissä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silti potilas saa halutessaan kieltäytyä "hoidosta".

        Eihän flunssainen ihminenkään ole "sairaudentunnoton", jos ei mene lääkäriin.

        Miksi sitten psykiatria on kehittänyt manipuloivia metodeja pitääkseen oletettuja potilaitaan otteessaan.

        Ja mikä tämä mystinen hyöty ihmiselle näistä "palveluista" on?

        Ei kukaan tarvitse hoitajan jutustelua kerran kuukaudessa, varsinkin kun koko "hoidon" tarkoituksena on sosiaalinen kontrolli ja henkilöstön vallankäyttöfantasioiden toteuttaminen viattomiin ihmisiin.

        Terveet aivot, terve psyyke, ei koe kenenkään kontrolloivan toisen ihmisen elämää, tai käyttävän fantasiamaisesti valtaa toista kohtaan.
        Joku järki käteen, vaikka sairaaksi väitettäisiinkin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka kaikkia vaihtoehtoisia teorioita psykoosisairauksille on esitetty vuosien saatossa, niin mikään niistä ei ole kuitenkaan pystynyt kumoamaan sitä teoriaa, etteikö ne olisi tavalla tai toisella aivosairauksia.

        Ehkä tulevaisuus todistaa toisin, mutta toistaiseksi joudutaan menemään sillä.

        Ei tiede toimi niin, että teoria kehitetään kumoamaan aiempi teoria.

        Teorian kehittäjän tulee esittää perusteet omalle teorettiselle tulkinnalle jostain havainnosta
        Esimerkiksi olettamasi teoria aivosairaudesta on teoria ei todistettu biologinen tosiasia. Yksikään aivokuvantaminen ei ole todentanut aivosairautta eikä ole luonmontieteellistä tosiasiaa, että kyseessä olisi aivokemian häiriötila.

        Miten edes voisi tutkia aivojen kemiallista tasapainoa? Tarvittaisiin laaja otos näitä aivojen kemiallisten aineiden tulkintaa. Kuka ihminen tekee tutkimuksen, jossa elävän ihmisen aivoista otetaan tutkimustarkoitusta varten koepala? No joku sadistinen psykiatri olisi varmasti tähänkin tutkimusasetelmaan valmis pakottamaan potilaita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka kaikkia vaihtoehtoisia teorioita psykoosisairauksille on esitetty vuosien saatossa, niin mikään niistä ei ole kuitenkaan pystynyt kumoamaan sitä teoriaa, etteikö ne olisi tavalla tai toisella aivosairauksia.

        Ehkä tulevaisuus todistaa toisin, mutta toistaiseksi joudutaan menemään sillä.

        Sitähän mä tarkoitin. Jostain syystä aivokemia vialla mikä johtaa oireisiin. Antipsykootit yrittää tätä korjata erilaisilla tuloksilla. Faktahan on, että me tiedetään paljon aivoista mutta samalla myös tosi vähän

        Ite odotan geeniterapiaa hoitona tulevaisuudessa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivosairaudet kuulu kylläki neurologiaan.

        Ehkäpä syy miksi noi on huolimatta aivosairaus syystä psykiatrian alla on, koska ne ilmenee niin tavoilla , jotka aiheuttavat mielenterveyteen, käyttäytymiseen, tiedonkäsittelyyn tai motorisiin toimintoihin tai seksuaalitoimintoihin liittyviä oireita ja monesti myös elimellisiä muutoksia aivoissa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkäpä syy miksi noi on huolimatta aivosairaus syystä psykiatrian alla on, koska ne ilmenee niin tavoilla , jotka aiheuttavat mielenterveyteen, käyttäytymiseen, tiedonkäsittelyyn tai motorisiin toimintoihin tai seksuaalitoimintoihin liittyviä oireita ja monesti myös elimellisiä muutoksia aivoissa.

        Pystyisikö ihminen mihinkään ilman aivoja ? Puhumaan, liikkumaan, ylipäänsä elämään ?
        Aivoista lähtee käskyt pitkin kehoa ja elimistöä.
        Jos nyt rumasti sanotaan, niin ei ihminen osaisi mennä paskallekaan, jos aivot ei kertoisi, että nyt on hätä. Vaikka paine ahterissa tuntuukin, mutta välittyy jollain kumman tavalla sieltä aivoihin kertomaan hädästä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivokemia osittain. Ja on ne elämänmittaisia, moni ei pärjää ilman lääkkeitä

        Kuulin että kun psykoosissa ja siitä toipuminen kestää viisi vuotta koska niin paha aivonyrsky olisi. SIIS aKUUTTI PSYKOOSI Menee ohi viikossa mutta se toipuminen vie aikaa aivoilta vaikka muutoin olisi tassaantunut.?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se näkyy ja kuuluu jos paha henki on saanut ihmisen valtaan.
        Ei ole olemassa mitään psykoosisairauksia.

        Ilmanko suljetulla osastolla on aina niin iloinen meininki, kun sinne aina joka toinen saapuva jeesus muuttaa veden viiniksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulin että kun psykoosissa ja siitä toipuminen kestää viisi vuotta koska niin paha aivonyrsky olisi. SIIS aKUUTTI PSYKOOSI Menee ohi viikossa mutta se toipuminen vie aikaa aivoilta vaikka muutoin olisi tassaantunut.?

        Ei todellakaan kestä viittä vuotta. Ehkä vuoden tai kaksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tiede toimi niin, että teoria kehitetään kumoamaan aiempi teoria.

        Teorian kehittäjän tulee esittää perusteet omalle teorettiselle tulkinnalle jostain havainnosta
        Esimerkiksi olettamasi teoria aivosairaudesta on teoria ei todistettu biologinen tosiasia. Yksikään aivokuvantaminen ei ole todentanut aivosairautta eikä ole luonmontieteellistä tosiasiaa, että kyseessä olisi aivokemian häiriötila.

        Miten edes voisi tutkia aivojen kemiallista tasapainoa? Tarvittaisiin laaja otos näitä aivojen kemiallisten aineiden tulkintaa. Kuka ihminen tekee tutkimuksen, jossa elävän ihmisen aivoista otetaan tutkimustarkoitusta varten koepala? No joku sadistinen psykiatri olisi varmasti tähänkin tutkimusasetelmaan valmis pakottamaan potilaita.

        Tiede toimii juurikin niin, että uusi parempi teoria kumoaa aina sen edellisen teorian.

        Ja kerro sinä, miksi et ole antanut ottaa näytepalaa aivoistasi? Onko se oikeasti sadististen psykiatrien vika, että se mielikuva on vain sinun fantasioissa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silti potilas saa halutessaan kieltäytyä "hoidosta".

        Eihän flunssainen ihminenkään ole "sairaudentunnoton", jos ei mene lääkäriin.

        Miksi sitten psykiatria on kehittänyt manipuloivia metodeja pitääkseen oletettuja potilaitaan otteessaan.

        Ja mikä tämä mystinen hyöty ihmiselle näistä "palveluista" on?

        Ei kukaan tarvitse hoitajan jutustelua kerran kuukaudessa, varsinkin kun koko "hoidon" tarkoituksena on sosiaalinen kontrolli ja henkilöstön vallankäyttöfantasioiden toteuttaminen viattomiin ihmisiin.

        Niillä jutustelupohjaisilla avohoidon palveluilla ei tosiaankaan tee mitään. Ja se, mitä itse huomasin aikoinaan niin niiden tarkoitus on tosiaan on vain tarkkailla potilaan vointia ja lääkitysten käyttöä. Siellä ei käydä mitään "syventäviä keskusteluja", ei käsitellä menneisyydessä tapahtuneita asioita, eikä myöskään tarkastella nykytilannetta, kuten yksilön elämässä olevia olosuhteita, tai elämäntilannetta.

        Sairaaloissa on niiden keskustelujen laatu ja määrä vielä huonommat ja heikommat. Potilas saa lähinnä lääkkeitä eteensä kipossa ja kenties muutaman kerran tapaa hoitajan. Ja sama koskee sielläkin olevien keskustelujen laatua.

        Joten kyllä sen henkisen hyvinvoinnin edistämisen konkreettisessa mielessä ja saadun hyödyn voi ihan aiheellisesti kyseenalaistaa.

        Kun niitä avopuolen "hoitoja" minulle aikoinaan ehdotettiin, niin käytyäni muutaman kerran huomasin, että siellä ei riittävää ja tarvittavaa kiinnostusta tarpeeksi, eikä siellä tapahdu mitään terapeuttista. Joten hyvästä ja aiheellisesta syystä lopetin niiden palvelujen käyttämisen. Hyöty jäi nollille. Tein ratkaisun puhtaasti järkisyistä. Kuka nyt huonoja palveluita haluaa käyttää? Sitten olisi aika tyhmä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niillä jutustelupohjaisilla avohoidon palveluilla ei tosiaankaan tee mitään. Ja se, mitä itse huomasin aikoinaan niin niiden tarkoitus on tosiaan on vain tarkkailla potilaan vointia ja lääkitysten käyttöä. Siellä ei käydä mitään "syventäviä keskusteluja", ei käsitellä menneisyydessä tapahtuneita asioita, eikä myöskään tarkastella nykytilannetta, kuten yksilön elämässä olevia olosuhteita, tai elämäntilannetta.

        Sairaaloissa on niiden keskustelujen laatu ja määrä vielä huonommat ja heikommat. Potilas saa lähinnä lääkkeitä eteensä kipossa ja kenties muutaman kerran tapaa hoitajan. Ja sama koskee sielläkin olevien keskustelujen laatua.

        Joten kyllä sen henkisen hyvinvoinnin edistämisen konkreettisessa mielessä ja saadun hyödyn voi ihan aiheellisesti kyseenalaistaa.

        Kun niitä avopuolen "hoitoja" minulle aikoinaan ehdotettiin, niin käytyäni muutaman kerran huomasin, että siellä ei riittävää ja tarvittavaa kiinnostusta tarpeeksi, eikä siellä tapahdu mitään terapeuttista. Joten hyvästä ja aiheellisesta syystä lopetin niiden palvelujen käyttämisen. Hyöty jäi nollille. Tein ratkaisun puhtaasti järkisyistä. Kuka nyt huonoja palveluita haluaa käyttää? Sitten olisi aika tyhmä.

        Ja meil viel vissiin parhaimpia maailmassa... Mietippä sitä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silti potilas saa halutessaan kieltäytyä "hoidosta".

        Eihän flunssainen ihminenkään ole "sairaudentunnoton", jos ei mene lääkäriin.

        Miksi sitten psykiatria on kehittänyt manipuloivia metodeja pitääkseen oletettuja potilaitaan otteessaan.

        Ja mikä tämä mystinen hyöty ihmiselle näistä "palveluista" on?

        Ei kukaan tarvitse hoitajan jutustelua kerran kuukaudessa, varsinkin kun koko "hoidon" tarkoituksena on sosiaalinen kontrolli ja henkilöstön vallankäyttöfantasioiden toteuttaminen viattomiin ihmisiin.

        Flunssa ei laita ihmisen psyykeä sekaisin, minkä saattaa psyykkinen sairaus tehdä.
        Siinä on jonkin verran eroa, aika paljonkin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulin että kun psykoosissa ja siitä toipuminen kestää viisi vuotta koska niin paha aivonyrsky olisi. SIIS aKUUTTI PSYKOOSI Menee ohi viikossa mutta se toipuminen vie aikaa aivoilta vaikka muutoin olisi tassaantunut.?

        Älä usko kaikkia kuulopuheita.
        Kun psykoosi menee ohi, niin se on sitten mennyt ohi, ei siitä kestä vuosia toipua.
        Toki jollain voi psykoosi kestää pitempään kuin jollain toisella.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilmanko suljetulla osastolla on aina niin iloinen meininki, kun sinne aina joka toinen saapuva jeesus muuttaa veden viiniksi.

        Ei siellä viiniä tarvita, kun siellä on hyvät, vahvat lääkkeet...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiede toimii juurikin niin, että uusi parempi teoria kumoaa aina sen edellisen teorian.

        Ja kerro sinä, miksi et ole antanut ottaa näytepalaa aivoistasi? Onko se oikeasti sadististen psykiatrien vika, että se mielikuva on vain sinun fantasioissa?

        Sanotaanko näin, että uudella teorialla yritetään aina kumota aiempi teoria.
        Se ei kuitenkaan ihan aina onnistukaan. Vaikka useimmiten kyllä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niillä jutustelupohjaisilla avohoidon palveluilla ei tosiaankaan tee mitään. Ja se, mitä itse huomasin aikoinaan niin niiden tarkoitus on tosiaan on vain tarkkailla potilaan vointia ja lääkitysten käyttöä. Siellä ei käydä mitään "syventäviä keskusteluja", ei käsitellä menneisyydessä tapahtuneita asioita, eikä myöskään tarkastella nykytilannetta, kuten yksilön elämässä olevia olosuhteita, tai elämäntilannetta.

        Sairaaloissa on niiden keskustelujen laatu ja määrä vielä huonommat ja heikommat. Potilas saa lähinnä lääkkeitä eteensä kipossa ja kenties muutaman kerran tapaa hoitajan. Ja sama koskee sielläkin olevien keskustelujen laatua.

        Joten kyllä sen henkisen hyvinvoinnin edistämisen konkreettisessa mielessä ja saadun hyödyn voi ihan aiheellisesti kyseenalaistaa.

        Kun niitä avopuolen "hoitoja" minulle aikoinaan ehdotettiin, niin käytyäni muutaman kerran huomasin, että siellä ei riittävää ja tarvittavaa kiinnostusta tarpeeksi, eikä siellä tapahdu mitään terapeuttista. Joten hyvästä ja aiheellisesta syystä lopetin niiden palvelujen käyttämisen. Hyöty jäi nollille. Tein ratkaisun puhtaasti järkisyistä. Kuka nyt huonoja palveluita haluaa käyttää? Sitten olisi aika tyhmä.

        Silloin kun käy keskustelemassa vaikka hoitajan kanssa, niin siellä on keskusteltava.
        Kyllä he puhuvat vaikka mistä, vaikeistakin asioista, jos potilas/asiakas haluaa niistä puhua.
        Ymmärrettävää toki on sekin, että jotkut eivät pysty tai halua puhua niistä hankalista asioista.
        Alkuvuosina itsekin istuin suurin piirtein tuppisuuna, minkä myöhemmin totesin hölmöksi hommaksi. Onneksi sentään opin avaamaan suuni, koska se on yksi parhaista keinoista hoitaa itseään. Mitä enemmän pitää kaiken sisällään, sen vaikeammaksi voi asiat paisua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitähän mä tarkoitin. Jostain syystä aivokemia vialla mikä johtaa oireisiin. Antipsykootit yrittää tätä korjata erilaisilla tuloksilla. Faktahan on, että me tiedetään paljon aivoista mutta samalla myös tosi vähän

        Ite odotan geeniterapiaa hoitona tulevaisuudessa

        Antipsykootit lamaavat keskushermoston, ei ne mitään täsmälääkkeitä ole, joissa lääkeaine siirtyisi aivoihin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitähän mä tarkoitin. Jostain syystä aivokemia vialla mikä johtaa oireisiin. Antipsykootit yrittää tätä korjata erilaisilla tuloksilla. Faktahan on, että me tiedetään paljon aivoista mutta samalla myös tosi vähän

        Ite odotan geeniterapiaa hoitona tulevaisuudessa

        Kyllä ne lääkkeet sekottaa ne aivokemiat.
        Ja samalla sotkee myös suoliston bakteerikannat epätasapainoon.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Antipsykootit lamaavat keskushermoston, ei ne mitään täsmälääkkeitä ole, joissa lääkeaine siirtyisi aivoihin.

        Keskushermosto käsittää aivot ja selkäytimen, eli kyllä ne lääkeaineet sinne aivoihin menevät, vaikuttavat sitä kautta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne lääkkeet sekottaa ne aivokemiat.
        Ja samalla sotkee myös suoliston bakteerikannat epätasapainoon.

        Monet lääkkeet aiheuttaa suolistossa ummetusta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei todellakaan kestä viittä vuotta. Ehkä vuoden tai kaksi.

        Viisi vuotta kuulostaa vielä aika lyhyeltä ajalta, versus se teito, missä tiedetään, että jokainen psykoosi tuhoaa aivoja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viisi vuotta kuulostaa vielä aika lyhyeltä ajalta, versus se teito, missä tiedetään, että jokainen psykoosi tuhoaa aivoja.

        Kyllä ne on ne lääkkeet mikä niitä tuhoja saa aikaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viisi vuotta kuulostaa vielä aika lyhyeltä ajalta, versus se teito, missä tiedetään, että jokainen psykoosi tuhoaa aivoja.

        En jaksa uskoa, että psykoosi ainakaan kovin paljoa aivoja tuhoaisi.
        Kun rupean miettimään kuinka monia psykooseja esim. itselläni on ollut, niin kenties minun kuuluisi olla jo täysin " aivoton ".
        Aivot toimii, älykin riittävästi, ongelmanratkaisukyky on tallessa, ym.
        Ainoa minkä ongelman/vian olen selkeästi huomannut, on reippaasti huonontunut muisti turhan nuorena, keski-ikäisenä. Ja osittain ajattelen, että siihenkin on ollut vaikutteena todella runsaat vuosikausia kestäneet lääkitykset.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En jaksa uskoa, että psykoosi ainakaan kovin paljoa aivoja tuhoaisi.
        Kun rupean miettimään kuinka monia psykooseja esim. itselläni on ollut, niin kenties minun kuuluisi olla jo täysin " aivoton ".
        Aivot toimii, älykin riittävästi, ongelmanratkaisukyky on tallessa, ym.
        Ainoa minkä ongelman/vian olen selkeästi huomannut, on reippaasti huonontunut muisti turhan nuorena, keski-ikäisenä. Ja osittain ajattelen, että siihenkin on ollut vaikutteena todella runsaat vuosikausia kestäneet lääkitykset.

        Vaikka tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat, ja totean heti alkumetreillä, että paljon menee myös henkilökohtaisten ominaisuuksien ja yksilöllisyyden piikkiin niin kyllähän tässä nyt on vähän tällaista tahatonta komiikkaa...

        Eikö se ole vähän vaarallinen tapa arkumentoida, että en voi olla "aivoton", kosksa "aivottomat" ihmiset eivät voi olla aivottomia....

        Ai ette vai?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat, ja totean heti alkumetreillä, että paljon menee myös henkilökohtaisten ominaisuuksien ja yksilöllisyyden piikkiin niin kyllähän tässä nyt on vähän tällaista tahatonta komiikkaa...

        Eikö se ole vähän vaarallinen tapa arkumentoida, että en voi olla "aivoton", kosksa "aivottomat" ihmiset eivät voi olla aivottomia....

        Ai ette vai?

        Kiitos tästä, oli todellakin komiikkaa...kenties yritit olla vitsikäs ?
        Mikä sinulla mättää, onko jotain ongelmia sellaisten ihmisten kanssa, joilla on/on ollut mt-ongelmia ? Ihmisiä hekin ovat, ihan siinä missä sinäkin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terveet aivot, terve psyyke, ei koe kenenkään kontrolloivan toisen ihmisen elämää, tai käyttävän fantasiamaisesti valtaa toista kohtaan.
        Joku järki käteen, vaikka sairaaksi väitettäisiinkin.

        Vai ei,skitsofreenikot tekee tuota,vielä pakkomielteisesti! Ovat vaarallisia,jos sairaus ei ole tasapainossa! Pelätä saapi!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai ei,skitsofreenikot tekee tuota,vielä pakkomielteisesti! Ovat vaarallisia,jos sairaus ei ole tasapainossa! Pelätä saapi!

        Skitsofrenian vaarallisuus on mitätöntä verrattuna psykiatrian vaarallisuus.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niillä jutustelupohjaisilla avohoidon palveluilla ei tosiaankaan tee mitään. Ja se, mitä itse huomasin aikoinaan niin niiden tarkoitus on tosiaan on vain tarkkailla potilaan vointia ja lääkitysten käyttöä. Siellä ei käydä mitään "syventäviä keskusteluja", ei käsitellä menneisyydessä tapahtuneita asioita, eikä myöskään tarkastella nykytilannetta, kuten yksilön elämässä olevia olosuhteita, tai elämäntilannetta.

        Sairaaloissa on niiden keskustelujen laatu ja määrä vielä huonommat ja heikommat. Potilas saa lähinnä lääkkeitä eteensä kipossa ja kenties muutaman kerran tapaa hoitajan. Ja sama koskee sielläkin olevien keskustelujen laatua.

        Joten kyllä sen henkisen hyvinvoinnin edistämisen konkreettisessa mielessä ja saadun hyödyn voi ihan aiheellisesti kyseenalaistaa.

        Kun niitä avopuolen "hoitoja" minulle aikoinaan ehdotettiin, niin käytyäni muutaman kerran huomasin, että siellä ei riittävää ja tarvittavaa kiinnostusta tarpeeksi, eikä siellä tapahdu mitään terapeuttista. Joten hyvästä ja aiheellisesta syystä lopetin niiden palvelujen käyttämisen. Hyöty jäi nollille. Tein ratkaisun puhtaasti järkisyistä. Kuka nyt huonoja palveluita haluaa käyttää? Sitten olisi aika tyhmä.

        Jos ne avohoidon palvelut ei riitä, etenkin jos niissä ei pysty osallistumaan mihinkään ryhmiin ja puhumaan muusta kuin lääkkeistä, niin eiköhän se ole silloin sen merkki että se vointi on niin huono, että tarvitsee ne lääkkeet.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä usko kaikkia kuulopuheita.
        Kun psykoosi menee ohi, niin se on sitten mennyt ohi, ei siitä kestä vuosia toipua.
        Toki jollain voi psykoosi kestää pitempään kuin jollain toisella.

        Pikapsykoosi mikä kiehtova ajatus. Valitettavasti tutkimukset ja kokemukseni tästä asiasta kertoo ihan muuta karua kieltään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanotaanko näin, että uudella teorialla yritetään aina kumota aiempi teoria.
        Se ei kuitenkaan ihan aina onnistukaan. Vaikka useimmiten kyllä.

        Sen takia meillä on nykyiset teoriat psykoosisairauksista voimassa, kun niitä ei ole vielä tarpeeksi hyvin pystytty kumoamaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitsofrenian vaarallisuus on mitätöntä verrattuna psykiatrian vaarallisuus.

        Oletko koskaan miettinyt, että miksi olet mielipiteesi kanssa väärässä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silloin kun käy keskustelemassa vaikka hoitajan kanssa, niin siellä on keskusteltava.
        Kyllä he puhuvat vaikka mistä, vaikeistakin asioista, jos potilas/asiakas haluaa niistä puhua.
        Ymmärrettävää toki on sekin, että jotkut eivät pysty tai halua puhua niistä hankalista asioista.
        Alkuvuosina itsekin istuin suurin piirtein tuppisuuna, minkä myöhemmin totesin hölmöksi hommaksi. Onneksi sentään opin avaamaan suuni, koska se on yksi parhaista keinoista hoitaa itseään. Mitä enemmän pitää kaiken sisällään, sen vaikeammaksi voi asiat paisua.

        Niinkö luulit, että olin siellä avovastaanotolla ihan tuppisuuna? Kyllä minä puhuin, ja enemmän se kuitenkin meni niin, että odotin vähän toisenlaisempiakin kysymyksiä hoitajalta. Että osoitettaisiin enemmän mielenkiintoa sitä kohtaan, mitä ihmiselle on elämän aikana tapahtunut. Mutta kyllä ne kysymykset, mitä hoitajalta kuului oli enemmän tyyliin, : "Mitä teet päivisin ja otatko lääkkeesi? "

        Sitten kun tajusin, että ei siellä ollut kenelläkään mitään aitoa kiinnostusta ja välittämistä ja se hoito ei ollut millään tavalla terapeuttista, sillä tavalla, mitä itse se käsitän, niin näin ne käynnit ihan turhina ja ei siinä ole mitään järkeä, jos lähtökohta ja ainoa päämäärä on vain potilaan voinnin ja lääkkeiden käytön tarkkaileminen. No, pääseehän siinä se työntekijä vähemmällä, ei tarvitse nähdä enempää vaivaa ja palkka juoksee, vaikka potilaalle ei niistä ravaamisista sinne olisikaan mitään hyötyä.

        Alalla monesti myös kuvitellaan, että potilas ei muka näe ja ymmärrä asioita ja kykene tekemään havaintoja ja päätelmiä, etenkin, jos hänelle on annettu psykoosityyppinen diagnoosi. Kykenen hyvin nopeasti näkemään, onko siellä sitä aitoa kiinnostusta ja välittämistä oikeasti, vai ei. Ja tällaista minä en kyllä koskaan koko 20 vuoden aikana nähnyt ja havainnut. Tiettyjen diagnoosien omaaville ei oikeastaan jää käteen muuta, kuin ne jopa pieleen menneet diagnoosit ja lääkemääräykset ja siihen päälle tulee kylkiäisenä vielä ne lääkkeiden haittavaikutukset. Eli hyöty jää nollille.

        Itse ihmettelen eniten sitä, että jotenkin se koko kuva ihmisestä muodostetaan jostakin peev*lin diagnoosista ja se määrittelee kaiken, niin asenteen, kohtelun kuin kaiken hoidonkin. Eli tavallaan potilas nähdään vain jonakin diagnoosina. Minusta se on jokseenkin absurdia. Jos kerran on kyse henkisen hyvinvoinnin edistämisestä, niin silloin pitäisi selvittää enemmän kaikkea sitä, mitä ihmiselle on ylipäätään elämän aikana. Jotta se kuva olisi kokonaisempi, eikä niin sirpaleinen. Ja se toinen asia, joka siellä ihmetytti, niin yksilön elämäntilanteet ja olosuhteet eivät kiinnostaneet lainkaan, Koska alalla ajatellaan hyvin yleisesti, että ne ovat ns. "ulkoisia asioita", joilla ei ole mitään merkitystä. Se on minulle hyvin vieras ajatus tuollainen. Ei meistä ihmisistä voi repäistä irti sitä todellisuutta, jossa me elämme, eli niillä olosuhteilla ja elämäntilanteilla on meihin jokaiseen vaikutusta. Sanoi ja väitti sitten kuka, ja minkälainen asiantuntija mitä tahansa. Psykiatriassa on yksi erittäin paha epäkohta, se, että kaikki potilaan oireilut nähdään merkkinä ja todisteena jostakin sairaudesta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos tästä, oli todellakin komiikkaa...kenties yritit olla vitsikäs ?
        Mikä sinulla mättää, onko jotain ongelmia sellaisten ihmisten kanssa, joilla on/on ollut mt-ongelmia ? Ihmisiä hekin ovat, ihan siinä missä sinäkin.

        Sitä kommenttia, nyt on tuskin tarkoitettu sellaiseksi Haa Haa hauskaksi, mutta onhan siinä tällainen vinha fingerporimainen perä.

        Enhän minä voi omalla subjektiivisella käsitykselläni todistaa, (mikä teoriassa muutenkin on vaikea aihe, miten hyvä käsitys kullakin on omista aivoistaan, esim. narsismi kukaan?) että jollain toisella olisi ns. "aivot" koska jos käy niin, että heillä ei olekkaan "aivoja" joko subjektiivisesti tai erityisesti objektiivisesti, niin sehän tarkoitaa, ettei niitä ole silloin minullakaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinkö luulit, että olin siellä avovastaanotolla ihan tuppisuuna? Kyllä minä puhuin, ja enemmän se kuitenkin meni niin, että odotin vähän toisenlaisempiakin kysymyksiä hoitajalta. Että osoitettaisiin enemmän mielenkiintoa sitä kohtaan, mitä ihmiselle on elämän aikana tapahtunut. Mutta kyllä ne kysymykset, mitä hoitajalta kuului oli enemmän tyyliin, : "Mitä teet päivisin ja otatko lääkkeesi? "

        Sitten kun tajusin, että ei siellä ollut kenelläkään mitään aitoa kiinnostusta ja välittämistä ja se hoito ei ollut millään tavalla terapeuttista, sillä tavalla, mitä itse se käsitän, niin näin ne käynnit ihan turhina ja ei siinä ole mitään järkeä, jos lähtökohta ja ainoa päämäärä on vain potilaan voinnin ja lääkkeiden käytön tarkkaileminen. No, pääseehän siinä se työntekijä vähemmällä, ei tarvitse nähdä enempää vaivaa ja palkka juoksee, vaikka potilaalle ei niistä ravaamisista sinne olisikaan mitään hyötyä.

        Alalla monesti myös kuvitellaan, että potilas ei muka näe ja ymmärrä asioita ja kykene tekemään havaintoja ja päätelmiä, etenkin, jos hänelle on annettu psykoosityyppinen diagnoosi. Kykenen hyvin nopeasti näkemään, onko siellä sitä aitoa kiinnostusta ja välittämistä oikeasti, vai ei. Ja tällaista minä en kyllä koskaan koko 20 vuoden aikana nähnyt ja havainnut. Tiettyjen diagnoosien omaaville ei oikeastaan jää käteen muuta, kuin ne jopa pieleen menneet diagnoosit ja lääkemääräykset ja siihen päälle tulee kylkiäisenä vielä ne lääkkeiden haittavaikutukset. Eli hyöty jää nollille.

        Itse ihmettelen eniten sitä, että jotenkin se koko kuva ihmisestä muodostetaan jostakin peev*lin diagnoosista ja se määrittelee kaiken, niin asenteen, kohtelun kuin kaiken hoidonkin. Eli tavallaan potilas nähdään vain jonakin diagnoosina. Minusta se on jokseenkin absurdia. Jos kerran on kyse henkisen hyvinvoinnin edistämisestä, niin silloin pitäisi selvittää enemmän kaikkea sitä, mitä ihmiselle on ylipäätään elämän aikana. Jotta se kuva olisi kokonaisempi, eikä niin sirpaleinen. Ja se toinen asia, joka siellä ihmetytti, niin yksilön elämäntilanteet ja olosuhteet eivät kiinnostaneet lainkaan, Koska alalla ajatellaan hyvin yleisesti, että ne ovat ns. "ulkoisia asioita", joilla ei ole mitään merkitystä. Se on minulle hyvin vieras ajatus tuollainen. Ei meistä ihmisistä voi repäistä irti sitä todellisuutta, jossa me elämme, eli niillä olosuhteilla ja elämäntilanteilla on meihin jokaiseen vaikutusta. Sanoi ja väitti sitten kuka, ja minkälainen asiantuntija mitä tahansa. Psykiatriassa on yksi erittäin paha epäkohta, se, että kaikki potilaan oireilut nähdään merkkinä ja todisteena jostakin sairaudesta.

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus: Jos kyse on mt-puolella oikeasti henkisen hyvinvoinnin edistämisestä, niin kyllä silloin pitäisi enemmän selvittää myös kaikkea sitä, mitä ihmiselle ylipäätään tapahtunut elämän aikana. Jotta kokonaiskuva hahmottuisi oikealla tavalla.

        Mt- ja ylipäätään koko psykiatrian puolella tarkkaillaan, kytätään ja se kaikki huomio on liikaa niissä potilaan oireissa. Jostakin kumman syystä. Ja se on minusta väärin. Kyllä siellä pitäisi ottaa enemmän huomioon ne yksilön elämäntilanteet ja olosuhteet.

        Diagnoosi ja lääkekeskeinen fokus romuttaa, tai tekee tyhjäksi koko henkisen hyvinvoinnin edistämisen päämäärän. Eikä tuollainen lisää kenenkään kohdalla mitään luottamusta systeemiin.

        Itse lopetin kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön 20 vuoden jälkeen, enkä ole käyttänyt myöskään niitä liian pelkkään jutustelupohjaan ja voinnin/lääkitysten käytön tarkkailuun pohjautuvia avohoidon palveluita. Enkä tule koskaan enää käyttämäänkään mitään psyykelääkkeitä, niiden haittavaikutusten ja uusien lisäsairauksien tulemisen takia. Se, että sairastui mm. alkoholismiin, oli viimeinen niitti. Kymmenen vuotta alkoholismia ja jona aikana joutui pahoinpidellyksi, on riittävän hyvät perustelut tuolle päätökselle. Ei tainnut olla ne lääkemääräykset mitään "henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä"? Vai edistikö jonkun mielestä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus: Jos kyse on mt-puolella oikeasti henkisen hyvinvoinnin edistämisestä, niin kyllä silloin pitäisi enemmän selvittää myös kaikkea sitä, mitä ihmiselle ylipäätään tapahtunut elämän aikana. Jotta kokonaiskuva hahmottuisi oikealla tavalla.

        Mt- ja ylipäätään koko psykiatrian puolella tarkkaillaan, kytätään ja se kaikki huomio on liikaa niissä potilaan oireissa. Jostakin kumman syystä. Ja se on minusta väärin. Kyllä siellä pitäisi ottaa enemmän huomioon ne yksilön elämäntilanteet ja olosuhteet.

        Diagnoosi ja lääkekeskeinen fokus romuttaa, tai tekee tyhjäksi koko henkisen hyvinvoinnin edistämisen päämäärän. Eikä tuollainen lisää kenenkään kohdalla mitään luottamusta systeemiin.

        Itse lopetin kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön 20 vuoden jälkeen, enkä ole käyttänyt myöskään niitä liian pelkkään jutustelupohjaan ja voinnin/lääkitysten käytön tarkkailuun pohjautuvia avohoidon palveluita. Enkä tule koskaan enää käyttämäänkään mitään psyykelääkkeitä, niiden haittavaikutusten ja uusien lisäsairauksien tulemisen takia. Se, että sairastui mm. alkoholismiin, oli viimeinen niitti. Kymmenen vuotta alkoholismia ja jona aikana joutui pahoinpidellyksi, on riittävän hyvät perustelut tuolle päätökselle. Ei tainnut olla ne lääkemääräykset mitään "henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä"? Vai edistikö jonkun mielestä?

        Selvennys edelliseen tekstiin, jotta ei tule väärinymmärrystä. Pelkkä diagnoosi ja lääkekeskeinen fokus, mitä se mt- ja psykiatrian puolella lähinnä on vain sitä, ne eivät vain riitä henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi kokonaisvaltaisesti yksilön kannalta katsottuna. Koska se useimmiten "hoito" jää vain siihen, Ne ( diagnoosit ja lääkemääräykset) saattavat olla ne ainoita asioita, joita sieltä tarjotaan. Ainakin tietyille potilasryhmille.

        Saattaahan siellä toki tapahtua valikoimista ja potilaiden arvottamista. Eli kohtelu on eriarvoista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ne avohoidon palvelut ei riitä, etenkin jos niissä ei pysty osallistumaan mihinkään ryhmiin ja puhumaan muusta kuin lääkkeistä, niin eiköhän se ole silloin sen merkki että se vointi on niin huono, että tarvitsee ne lääkkeet.

        Avohoidon ryhmissä puhutaan yleensä kaikesta muusta kuin lääkkeistä.
        Toki lääkkeistäkin saatetaan puhua, jos niin on etukäteen päätetty aiheesta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pikapsykoosi mikä kiehtova ajatus. Valitettavasti tutkimukset ja kokemukseni tästä asiasta kertoo ihan muuta karua kieltään.

        En puhunutkaan mistään pikapsykoosista. Psykoosi itsessään voi kestää ties kuinka kauan.
        Nythän oli kyse siitä, kauanko siitä kestää toipua. Käsitin sen niin, että tarkoitettiin aikaa, kun psykoositila itsessään on jo mennyt ohi.
        Psykoosista toipumisen voi käsittää psykoosin keston ajaksi, tai sitten ajan psykoosin jälkeen.
        ( Esim. jos on keuhkokuume, toipuminen tapahtuu koko sairastamisen ajan, mutta, parantumisen jälkeenkin on vielä toipilaana, eli sairaudesta toipumista tapahtuu edelleen. )

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen takia meillä on nykyiset teoriat psykoosisairauksista voimassa, kun niitä ei ole vielä tarpeeksi hyvin pystytty kumoamaan.

        On tiedossa kyllä, että asia on noin. Valitettavaa, että ihan kaikki ei sitä ymmärrä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinkö luulit, että olin siellä avovastaanotolla ihan tuppisuuna? Kyllä minä puhuin, ja enemmän se kuitenkin meni niin, että odotin vähän toisenlaisempiakin kysymyksiä hoitajalta. Että osoitettaisiin enemmän mielenkiintoa sitä kohtaan, mitä ihmiselle on elämän aikana tapahtunut. Mutta kyllä ne kysymykset, mitä hoitajalta kuului oli enemmän tyyliin, : "Mitä teet päivisin ja otatko lääkkeesi? "

        Sitten kun tajusin, että ei siellä ollut kenelläkään mitään aitoa kiinnostusta ja välittämistä ja se hoito ei ollut millään tavalla terapeuttista, sillä tavalla, mitä itse se käsitän, niin näin ne käynnit ihan turhina ja ei siinä ole mitään järkeä, jos lähtökohta ja ainoa päämäärä on vain potilaan voinnin ja lääkkeiden käytön tarkkaileminen. No, pääseehän siinä se työntekijä vähemmällä, ei tarvitse nähdä enempää vaivaa ja palkka juoksee, vaikka potilaalle ei niistä ravaamisista sinne olisikaan mitään hyötyä.

        Alalla monesti myös kuvitellaan, että potilas ei muka näe ja ymmärrä asioita ja kykene tekemään havaintoja ja päätelmiä, etenkin, jos hänelle on annettu psykoosityyppinen diagnoosi. Kykenen hyvin nopeasti näkemään, onko siellä sitä aitoa kiinnostusta ja välittämistä oikeasti, vai ei. Ja tällaista minä en kyllä koskaan koko 20 vuoden aikana nähnyt ja havainnut. Tiettyjen diagnoosien omaaville ei oikeastaan jää käteen muuta, kuin ne jopa pieleen menneet diagnoosit ja lääkemääräykset ja siihen päälle tulee kylkiäisenä vielä ne lääkkeiden haittavaikutukset. Eli hyöty jää nollille.

        Itse ihmettelen eniten sitä, että jotenkin se koko kuva ihmisestä muodostetaan jostakin peev*lin diagnoosista ja se määrittelee kaiken, niin asenteen, kohtelun kuin kaiken hoidonkin. Eli tavallaan potilas nähdään vain jonakin diagnoosina. Minusta se on jokseenkin absurdia. Jos kerran on kyse henkisen hyvinvoinnin edistämisestä, niin silloin pitäisi selvittää enemmän kaikkea sitä, mitä ihmiselle on ylipäätään elämän aikana. Jotta se kuva olisi kokonaisempi, eikä niin sirpaleinen. Ja se toinen asia, joka siellä ihmetytti, niin yksilön elämäntilanteet ja olosuhteet eivät kiinnostaneet lainkaan, Koska alalla ajatellaan hyvin yleisesti, että ne ovat ns. "ulkoisia asioita", joilla ei ole mitään merkitystä. Se on minulle hyvin vieras ajatus tuollainen. Ei meistä ihmisistä voi repäistä irti sitä todellisuutta, jossa me elämme, eli niillä olosuhteilla ja elämäntilanteilla on meihin jokaiseen vaikutusta. Sanoi ja väitti sitten kuka, ja minkälainen asiantuntija mitä tahansa. Psykiatriassa on yksi erittäin paha epäkohta, se, että kaikki potilaan oireilut nähdään merkkinä ja todisteena jostakin sairaudesta.

        En luule mitään, älä ota henkilökohtaisesti, en tarkoittanut juuri sinua tuolla kommentillani.
        Tarkoitin lähinnä yleisesti, koska joskus on niin, ettei potilas puhu omista ongelmistaan, se voi tuntua hankalalta.
        Olen pahoillani, jos sinä et ole saanut apua 20 vuodessa. Itse olin psykiatrian piirissä yli 20 vuotta, ja mutkikkaan, pitkän tien jälkeen ihme ja kumma, pääsin parempaan kuntoon.
        Pakko kai siitä on jonkinlainen siivu laittaa myös psykiatrian kunniaksi. Sieltä minä avun ja tuen sain, vaikka niitä mutkiakin matkassa oli. Isoin muutos toki oli tapahduttava omassa itsessäni, muuten ei mistään olisi tullut mitään.
        On sanonta, että kaikki on mahdollista, ja vaikka se voi kuulostaa tai tuntua kuinka mahdottomalta, niin mahdollisuus on silti. Toivoaan ei kannata heittää pois.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä kommenttia, nyt on tuskin tarkoitettu sellaiseksi Haa Haa hauskaksi, mutta onhan siinä tällainen vinha fingerporimainen perä.

        Enhän minä voi omalla subjektiivisella käsitykselläni todistaa, (mikä teoriassa muutenkin on vaikea aihe, miten hyvä käsitys kullakin on omista aivoistaan, esim. narsismi kukaan?) että jollain toisella olisi ns. "aivot" koska jos käy niin, että heillä ei olekkaan "aivoja" joko subjektiivisesti tai erityisesti objektiivisesti, niin sehän tarkoitaa, ettei niitä ole silloin minullakaan.

        Voi kamalaa...
        Ihan itsestäni kirjoitin, kun mainitsin sen aivottomuuden, en kenestäkään muusta.
        Yritä nyt sitten tänne kirjoittaa mitään edes itsestä, kun jotkut takertuvat sanoihin ja lauseisiin, ja saattavat loukkaantua, vaikka niin ei ole tarkoitettu.
        En minä ole maininnut sinun aivoistasi yhtään mitään, en edes tunne sinua, ja vaikka tuntisinkin, tapoihini ei kuulu haukkua ketään, joten en sanoisi ketään aivottomaksi.
        Itsestänihän voin sanoa mitä haluan. Osaan myös nauraa itselleni, on muuten hyvä taito.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selvennys edelliseen tekstiin, jotta ei tule väärinymmärrystä. Pelkkä diagnoosi ja lääkekeskeinen fokus, mitä se mt- ja psykiatrian puolella lähinnä on vain sitä, ne eivät vain riitä henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi kokonaisvaltaisesti yksilön kannalta katsottuna. Koska se useimmiten "hoito" jää vain siihen, Ne ( diagnoosit ja lääkemääräykset) saattavat olla ne ainoita asioita, joita sieltä tarjotaan. Ainakin tietyille potilasryhmille.

        Saattaahan siellä toki tapahtua valikoimista ja potilaiden arvottamista. Eli kohtelu on eriarvoista.

        Et sinä ole yhtään heikommassa asemassa, vähempiarvoinen, kuin kukaan mukaan.
        Ei ne siellä avohoidossa laita ihmisiä mihinkään arvojärjestykseen, työtään he tekevät.
        Omaa hyvinvointia on oltava parantamassa itsekin, ei sitä oikeastaan kukaan muu voi tehdä. Ammattilaiset ovat olemassa sitä varten, että he tukevat ja antavat neuvoja, miten voisi itse toimia voidakseen paremmin.
        Toipumista helpottaa se, kun alkaa arvostamaan itseään, eikä kuvittele, että muut olisivat muka jotenkin paremmassa asemassa. Kukaan ei ole ihmisenä ketään toista huonompi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitsofrenian vaarallisuus on mitätöntä verrattuna psykiatrian vaarallisuus.

        Perustele

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinkö luulit, että olin siellä avovastaanotolla ihan tuppisuuna? Kyllä minä puhuin, ja enemmän se kuitenkin meni niin, että odotin vähän toisenlaisempiakin kysymyksiä hoitajalta. Että osoitettaisiin enemmän mielenkiintoa sitä kohtaan, mitä ihmiselle on elämän aikana tapahtunut. Mutta kyllä ne kysymykset, mitä hoitajalta kuului oli enemmän tyyliin, : "Mitä teet päivisin ja otatko lääkkeesi? "

        Sitten kun tajusin, että ei siellä ollut kenelläkään mitään aitoa kiinnostusta ja välittämistä ja se hoito ei ollut millään tavalla terapeuttista, sillä tavalla, mitä itse se käsitän, niin näin ne käynnit ihan turhina ja ei siinä ole mitään järkeä, jos lähtökohta ja ainoa päämäärä on vain potilaan voinnin ja lääkkeiden käytön tarkkaileminen. No, pääseehän siinä se työntekijä vähemmällä, ei tarvitse nähdä enempää vaivaa ja palkka juoksee, vaikka potilaalle ei niistä ravaamisista sinne olisikaan mitään hyötyä.

        Alalla monesti myös kuvitellaan, että potilas ei muka näe ja ymmärrä asioita ja kykene tekemään havaintoja ja päätelmiä, etenkin, jos hänelle on annettu psykoosityyppinen diagnoosi. Kykenen hyvin nopeasti näkemään, onko siellä sitä aitoa kiinnostusta ja välittämistä oikeasti, vai ei. Ja tällaista minä en kyllä koskaan koko 20 vuoden aikana nähnyt ja havainnut. Tiettyjen diagnoosien omaaville ei oikeastaan jää käteen muuta, kuin ne jopa pieleen menneet diagnoosit ja lääkemääräykset ja siihen päälle tulee kylkiäisenä vielä ne lääkkeiden haittavaikutukset. Eli hyöty jää nollille.

        Itse ihmettelen eniten sitä, että jotenkin se koko kuva ihmisestä muodostetaan jostakin peev*lin diagnoosista ja se määrittelee kaiken, niin asenteen, kohtelun kuin kaiken hoidonkin. Eli tavallaan potilas nähdään vain jonakin diagnoosina. Minusta se on jokseenkin absurdia. Jos kerran on kyse henkisen hyvinvoinnin edistämisestä, niin silloin pitäisi selvittää enemmän kaikkea sitä, mitä ihmiselle on ylipäätään elämän aikana. Jotta se kuva olisi kokonaisempi, eikä niin sirpaleinen. Ja se toinen asia, joka siellä ihmetytti, niin yksilön elämäntilanteet ja olosuhteet eivät kiinnostaneet lainkaan, Koska alalla ajatellaan hyvin yleisesti, että ne ovat ns. "ulkoisia asioita", joilla ei ole mitään merkitystä. Se on minulle hyvin vieras ajatus tuollainen. Ei meistä ihmisistä voi repäistä irti sitä todellisuutta, jossa me elämme, eli niillä olosuhteilla ja elämäntilanteilla on meihin jokaiseen vaikutusta. Sanoi ja väitti sitten kuka, ja minkälainen asiantuntija mitä tahansa. Psykiatriassa on yksi erittäin paha epäkohta, se, että kaikki potilaan oireilut nähdään merkkinä ja todisteena jostakin sairaudesta.

        En taaskaan puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta kysehän ei ole "puheen määrästä" vaan "Puheen laadusta"

        Ns. normaali ihminen kyllä pystyy keskustelemaan niin, että hän itsekkin tarkastelee omia ajatusmallejaan, ongelmiaan jne. keskustelijan kanssa. Varsinkin hoitajan kanssa, joka nimenomaan osaa ja uskaltaa keskustella myös vaikeista asioista.

        Mutta sitten on valitettavasti ihmisiä jotka eivät tähän pysty. Ikään kuin he eivät pystyisi kuuntelemaan mitään, vaan he vain suoltavat ja suoltavat sitä omaa "ajatusjätettä" ja jotenkin kuvittelevat että sillä määrällä he pystyisivät muuttamaan loppu maailman vastaamaan heidän mielikuviaan itsestään ja maailmasta.

        Ja vaikka teoriassa ammattilainen onkin parempi paikka kuin vaikka läheiset suoltaa "ajatusjätettä" niin ihminen ei itse tule paranemaan, ellei hän opi sisäistämään niitä asioita mitä hän kuulee.

        Sellaisessa tilanteessa ainoa vaihtoehto on ne lääkkeet.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus: Jos kyse on mt-puolella oikeasti henkisen hyvinvoinnin edistämisestä, niin kyllä silloin pitäisi enemmän selvittää myös kaikkea sitä, mitä ihmiselle ylipäätään tapahtunut elämän aikana. Jotta kokonaiskuva hahmottuisi oikealla tavalla.

        Mt- ja ylipäätään koko psykiatrian puolella tarkkaillaan, kytätään ja se kaikki huomio on liikaa niissä potilaan oireissa. Jostakin kumman syystä. Ja se on minusta väärin. Kyllä siellä pitäisi ottaa enemmän huomioon ne yksilön elämäntilanteet ja olosuhteet.

        Diagnoosi ja lääkekeskeinen fokus romuttaa, tai tekee tyhjäksi koko henkisen hyvinvoinnin edistämisen päämäärän. Eikä tuollainen lisää kenenkään kohdalla mitään luottamusta systeemiin.

        Itse lopetin kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön 20 vuoden jälkeen, enkä ole käyttänyt myöskään niitä liian pelkkään jutustelupohjaan ja voinnin/lääkitysten käytön tarkkailuun pohjautuvia avohoidon palveluita. Enkä tule koskaan enää käyttämäänkään mitään psyykelääkkeitä, niiden haittavaikutusten ja uusien lisäsairauksien tulemisen takia. Se, että sairastui mm. alkoholismiin, oli viimeinen niitti. Kymmenen vuotta alkoholismia ja jona aikana joutui pahoinpidellyksi, on riittävän hyvät perustelut tuolle päätökselle. Ei tainnut olla ne lääkemääräykset mitään "henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä"? Vai edistikö jonkun mielestä?

        Avohoidossahan potilas saa käyttää hänelle varatun ajan ihan sellaiseen jaaritteluun kun itse haluaa, siitä on turha syyttää hoitajaa jos ei oma ajatus kulje riittävän selkeästi. Eikä se täällä inttämällä siitään miksikään muutu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avohoidon ryhmissä puhutaan yleensä kaikesta muusta kuin lääkkeistä.
        Toki lääkkeistäkin saatetaan puhua, jos niin on etukäteen päätetty aiheesta.

        Sekö se tässä onkin se ongelma, että lääkehaitta uskovainen ei voi osallistua niihin ryhmiin, kun se ei saa kokoajan puhua lääkkeistä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sekö se tässä onkin se ongelma, että lääkehaitta uskovainen ei voi osallistua niihin ryhmiin, kun se ei saa kokoajan puhua lääkkeistä?

        No minä en ole käynyt kuin liikunta ryhmässä.Ja sielä ei ole kukaan lääkkeistä puhunut mitään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sekö se tässä onkin se ongelma, että lääkehaitta uskovainen ei voi osallistua niihin ryhmiin, kun se ei saa kokoajan puhua lääkkeistä?

        Vai että pitää oikein uskoa että ne lääkkeet aiheuttaa haittaa.
        No sama se pätee sitte niissä hyödyissä.Eli uskomushoitoa on se lääkehoito.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus: Jos kyse on mt-puolella oikeasti henkisen hyvinvoinnin edistämisestä, niin kyllä silloin pitäisi enemmän selvittää myös kaikkea sitä, mitä ihmiselle ylipäätään tapahtunut elämän aikana. Jotta kokonaiskuva hahmottuisi oikealla tavalla.

        Mt- ja ylipäätään koko psykiatrian puolella tarkkaillaan, kytätään ja se kaikki huomio on liikaa niissä potilaan oireissa. Jostakin kumman syystä. Ja se on minusta väärin. Kyllä siellä pitäisi ottaa enemmän huomioon ne yksilön elämäntilanteet ja olosuhteet.

        Diagnoosi ja lääkekeskeinen fokus romuttaa, tai tekee tyhjäksi koko henkisen hyvinvoinnin edistämisen päämäärän. Eikä tuollainen lisää kenenkään kohdalla mitään luottamusta systeemiin.

        Itse lopetin kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön 20 vuoden jälkeen, enkä ole käyttänyt myöskään niitä liian pelkkään jutustelupohjaan ja voinnin/lääkitysten käytön tarkkailuun pohjautuvia avohoidon palveluita. Enkä tule koskaan enää käyttämäänkään mitään psyykelääkkeitä, niiden haittavaikutusten ja uusien lisäsairauksien tulemisen takia. Se, että sairastui mm. alkoholismiin, oli viimeinen niitti. Kymmenen vuotta alkoholismia ja jona aikana joutui pahoinpidellyksi, on riittävän hyvät perustelut tuolle päätökselle. Ei tainnut olla ne lääkemääräykset mitään "henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä"? Vai edistikö jonkun mielestä?

        Henkinen hyvinvointi ei ole sitä, että joku tulee ja kaataa ihmiseen iloa, niin kuin jotain viinaa, eikä se ole sitä, että se jotenkin tulisi rahatukon kanssa korvaamaan niitä menneisyyden vääryyksiä mitä ihminen on joskus joko omalla tai toisten toilailluilla kohdannut.

        Hoito on sitä, että siellä annetaan niitä työkaluja joilla aikuinen ihminen voi päästä elämässään eteenpäin. Muuten joutuu nillittämään sitä tyhtyyttään ajasta ikuisuuteen suoli 24 foorumilla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En luule mitään, älä ota henkilökohtaisesti, en tarkoittanut juuri sinua tuolla kommentillani.
        Tarkoitin lähinnä yleisesti, koska joskus on niin, ettei potilas puhu omista ongelmistaan, se voi tuntua hankalalta.
        Olen pahoillani, jos sinä et ole saanut apua 20 vuodessa. Itse olin psykiatrian piirissä yli 20 vuotta, ja mutkikkaan, pitkän tien jälkeen ihme ja kumma, pääsin parempaan kuntoon.
        Pakko kai siitä on jonkinlainen siivu laittaa myös psykiatrian kunniaksi. Sieltä minä avun ja tuen sain, vaikka niitä mutkiakin matkassa oli. Isoin muutos toki oli tapahduttava omassa itsessäni, muuten ei mistään olisi tullut mitään.
        On sanonta, että kaikki on mahdollista, ja vaikka se voi kuulostaa tai tuntua kuinka mahdottomalta, niin mahdollisuus on silti. Toivoaan ei kannata heittää pois.

        Ei ne helpoksi sitä tee

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä se paha henki sitten on ?
        Psykoosipotilaatkin ovat joskus sellaisesta puhuneet osastolla.

        Psykoosissa oleva harhojensa kanssa taisteleva tietää kumminkin Jotta ei ole normaali niin ehkä puhuu että paha henki ottanut vallan Sitä uskonnoissakin puhutaan ja psykoosissa ei varmastikaan löydy oikeita sanoja omaan minuuteen nähden joten koska psykoosissa ei ole täydellä laidalla omaa minuutta niin käyttää niitä sanoja mitkä lähinnä tuntuu kuvaamaan omaa sen hetkistä harhaisuutta....siitä psykiatria vetää omat johtopäätökset jotta potilas alempaa yhteiskuntaluokkaan kuuluva koska kuvaa olotilaansa rahvain sanoin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai että pitää oikein uskoa että ne lääkkeet aiheuttaa haittaa.
        No sama se pätee sitte niissä hyödyissä.Eli uskomushoitoa on se lääkehoito.

        Uskomushoitoa voi harjoittaa myös sillä, että uskoo itseensä, osallistuu omaan hyvinvointiin ja yrittää päästä psyykkisesti tasapainoon.
        Lääkkeitä ei välttämättä sellaiseen omahoitoon tarvitse. Lääkkeet ei ole ratkaisu aivan kaikkeen, ehkä oireisiin auttaa, jos auttaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Henkinen hyvinvointi ei ole sitä, että joku tulee ja kaataa ihmiseen iloa, niin kuin jotain viinaa, eikä se ole sitä, että se jotenkin tulisi rahatukon kanssa korvaamaan niitä menneisyyden vääryyksiä mitä ihminen on joskus joko omalla tai toisten toilailluilla kohdannut.

        Hoito on sitä, että siellä annetaan niitä työkaluja joilla aikuinen ihminen voi päästä elämässään eteenpäin. Muuten joutuu nillittämään sitä tyhtyyttään ajasta ikuisuuteen suoli 24 foorumilla.

        Joka ikisen ihmisen elämässä on/on ollut vastoinkäymisiä, luultavasti joitain vääryyksiäkin.
        Kaikki eivät kuitenkaan sairastu. Ehkä se on se resilienssi ( hienon kuuloinen sana ), joka on aika lailla ratkaiseva asia psyyken kestävyydessä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ne helpoksi sitä tee

        Ei asioiden aina tarvitse ollakaan liian helppoja. Elämässä on hyvä olla haasteita, se vahvistaa myös ihmistä itseään, kun joutuu tekemään töitä itsensä eteen.
        Ja kun vaikeuksien ja esteiden yli pääsee, pystyy tuntemaan helpotusta, ja jopa ehkä ylpeyttäkin itsestään, että taas on joku ongelma ylitetty.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykoosissa oleva harhojensa kanssa taisteleva tietää kumminkin Jotta ei ole normaali niin ehkä puhuu että paha henki ottanut vallan Sitä uskonnoissakin puhutaan ja psykoosissa ei varmastikaan löydy oikeita sanoja omaan minuuteen nähden joten koska psykoosissa ei ole täydellä laidalla omaa minuutta niin käyttää niitä sanoja mitkä lähinnä tuntuu kuvaamaan omaa sen hetkistä harhaisuutta....siitä psykiatria vetää omat johtopäätökset jotta potilas alempaa yhteiskuntaluokkaan kuuluva koska kuvaa olotilaansa rahvain sanoin.

        Ei ihmisiä tarvitse luokitella, ylempään tai alempaan yhteiskuntaluokkaan. Jokaisella on ihmisarvo.
        Jos/kun oman ihmisarvon tietää ja tunnistaa, ei myöskään alennu omaehtoisesti mihinkään muka alempaan yhteiskuntaluokkaan.
        Itsetunnon vahvistaminen auttaa tuossa asiassa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Henkinen hyvinvointi ei ole sitä, että joku tulee ja kaataa ihmiseen iloa, niin kuin jotain viinaa, eikä se ole sitä, että se jotenkin tulisi rahatukon kanssa korvaamaan niitä menneisyyden vääryyksiä mitä ihminen on joskus joko omalla tai toisten toilailluilla kohdannut.

        Hoito on sitä, että siellä annetaan niitä työkaluja joilla aikuinen ihminen voi päästä elämässään eteenpäin. Muuten joutuu nillittämään sitä tyhtyyttään ajasta ikuisuuteen suoli 24 foorumilla.

        "Hoito on sitä, että siellä annetaan niitä työkaluja joilla aikuinen ihminen voi päästä elämässään eteenpäin. Muuten joutuu nillittämään sitä tyhtyyttään ajasta ikuisuuteen suoli 24 foorumilla."

        Mikä se työkalu on sitte ollut?toitotetaan vaan sitä lääkkeiten tärkeyttä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei asioiden aina tarvitse ollakaan liian helppoja. Elämässä on hyvä olla haasteita, se vahvistaa myös ihmistä itseään, kun joutuu tekemään töitä itsensä eteen.
        Ja kun vaikeuksien ja esteiden yli pääsee, pystyy tuntemaan helpotusta, ja jopa ehkä ylpeyttäkin itsestään, että taas on joku ongelma ylitetty.

        No byrokraattiset haasteet ei oikein vahvista ketään

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Hoito on sitä, että siellä annetaan niitä työkaluja joilla aikuinen ihminen voi päästä elämässään eteenpäin. Muuten joutuu nillittämään sitä tyhtyyttään ajasta ikuisuuteen suoli 24 foorumilla."

        Mikä se työkalu on sitte ollut?toitotetaan vaan sitä lääkkeiten tärkeyttä.

        Idea kai olisi sisältää avossa terapiaa, keskustelua/työkaluja jne. Valitettavasti resurssit niukassa niin pillerit käteen

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En jaksa uskoa, että psykoosi ainakaan kovin paljoa aivoja tuhoaisi.
        Kun rupean miettimään kuinka monia psykooseja esim. itselläni on ollut, niin kenties minun kuuluisi olla jo täysin " aivoton ".
        Aivot toimii, älykin riittävästi, ongelmanratkaisukyky on tallessa, ym.
        Ainoa minkä ongelman/vian olen selkeästi huomannut, on reippaasti huonontunut muisti turhan nuorena, keski-ikäisenä. Ja osittain ajattelen, että siihenkin on ollut vaikutteena todella runsaat vuosikausia kestäneet lääkitykset.

        Ei kiusaajalla voi ollakaan terveet aivot,jatkuvaa kiusaamista,vaikka millä mallilla!menehän sine hoitoon,että saa ihmiset olla rauhassa,koska puutut toisten asioihin jatkuvasti,vaikka ne ei sulle kuulu mitenkään!Hullukksihan tässä kohta tulee itse kukanenkin!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Hoito on sitä, että siellä annetaan niitä työkaluja joilla aikuinen ihminen voi päästä elämässään eteenpäin. Muuten joutuu nillittämään sitä tyhtyyttään ajasta ikuisuuteen suoli 24 foorumilla."

        Mikä se työkalu on sitte ollut?toitotetaan vaan sitä lääkkeiten tärkeyttä.

        Eihän täällä kukaan pysty tietämään, mitä "työkaluja" juuri teidän alueella on tarjota, ja mistä sinä ole kieltäytynyt joko asenteesi tai sairautesi takia.

        Sen sijaan että yrität haastaa siitä riiaa tällä foorumilla, niin menet kiltisti sinne omahoitajan luokse ja kysyt, että mitä muita lääkkeettömiä hoitomuotoja heillä on sinulle tarjota.

        Ja tässä vaiheessa voin pistää jo pääni pantiksi, ettet tule koskaan menemään ja ottamaan selvää mitä työkaluja hoito tarjoaa, koska se uhkaa sinun uskonnollista vakaamusta lääkehaitoista. Sitä samaa uskontoa, jonka pohja putoaa heti, jos hyväksyt että on olemassa muuta hoitoa kuin lääkehoitoa.

        Sitten sinä yrität haastaa riitaa ja syöttää sitä uskontoasi, niille ihmisille, jotka ovat saaneet, ja ennenkaikeka ovat ottaneet vastaan sitä muuta kuin lääkehoitoa, ja mikä pahinta ovat vielä ehkä hyötyneet siitä.

        Kuvitteletko oikeasti, että kykenet jollain inttämisellä ja riidan haastamisella muuttamaan sellaisten ihmisten käsityksen jotka ovat olleet joko viisaampia, tai sairautensa kanssa paremmassa kunnossa, kun ovat ottaneet ja hyötyneet muusta kuin lääkehoidosta? Vai joudutko nillittämään ajasta ikuisuuteen suoli 24 foorumilla?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Idea kai olisi sisältää avossa terapiaa, keskustelua/työkaluja jne. Valitettavasti resurssit niukassa niin pillerit käteen

        Resurssit on yksi tekijä, mutta itse näkisin ongelmaksi sen, että ihmiset hakeutuvat hoitoon, aivan liian myöhään.

        Tai oikeastaan niin päin, että ihmiset pakotetaan hoitoon, vasta sitten kun pelikaani on jo turbiinissa. Silloin joudutaan menemään aina vaikeimman kautta.

        Toki sitäkin voi pitää osittain hoitosysteemin syynä, että miksi esimerkiksi "mielenterveyden" ennaltaehkäisy ei ole lakisääteinen terveyspalvelu, samalla tavalla kuin erikoissairaanhoito.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No byrokraattiset haasteet ei oikein vahvista ketään

        Jos/kun onnistuu pääsemään haasteen yli, niin kyllä se vahvistaa.
        Huomaa, että siitäkin sitten loppujen lopuksi selvittiin, ja jos/kun tulee uutta haastetta, muistaa, että edellisestäkin pääsi yli, niin miksei se olisi mahdollista uudestaankin.
        On se jonkinlaista vahvistumista, kenelle sitten enemmän, kenelle vähemmän.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kiusaajalla voi ollakaan terveet aivot,jatkuvaa kiusaamista,vaikka millä mallilla!menehän sine hoitoon,että saa ihmiset olla rauhassa,koska puutut toisten asioihin jatkuvasti,vaikka ne ei sulle kuulu mitenkään!Hullukksihan tässä kohta tulee itse kukanenkin!

        Voi hyvää päivää, ei kai taas ?
        Taas on joku ottanut henkilökohtaisesti, vaikka en millään tavalla kiusannut yhtään ketään.
        Jos kommentistani ei huomannut, että puhuin vain itsestäni, sanoen ainoastaan itseäni mahdollisesti aivottomaksi, en voi sille mitään, että joku ottaa ja loukkaantuu.
        En todellakaan ole puuttunut muiden asioihin. Sen verran voin kehottaa, että olisi hyvä opetella luetun ymmärtämistä, enkä tarkoita tällä kiusata ketään. Ymmärtämisestä olisi se hyöty, ettei joka ikistä kirjoitusta ota henkilökohtaisesti, etenkään silloin, kun se ei sellainen ole.
        Sen verran vielä kerron, että en enää tarvitse hoitoa, sain sitä aikoinaan monta vuotta, ja se auttoi minua tilanteeseen, ettei ole enää hoidolle tarvetta.
        Ja voihan tuonkin tulkita kiusaamiseksi, kun hoitoon käsketään. Mutta se siitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän täällä kukaan pysty tietämään, mitä "työkaluja" juuri teidän alueella on tarjota, ja mistä sinä ole kieltäytynyt joko asenteesi tai sairautesi takia.

        Sen sijaan että yrität haastaa siitä riiaa tällä foorumilla, niin menet kiltisti sinne omahoitajan luokse ja kysyt, että mitä muita lääkkeettömiä hoitomuotoja heillä on sinulle tarjota.

        Ja tässä vaiheessa voin pistää jo pääni pantiksi, ettet tule koskaan menemään ja ottamaan selvää mitä työkaluja hoito tarjoaa, koska se uhkaa sinun uskonnollista vakaamusta lääkehaitoista. Sitä samaa uskontoa, jonka pohja putoaa heti, jos hyväksyt että on olemassa muuta hoitoa kuin lääkehoitoa.

        Sitten sinä yrität haastaa riitaa ja syöttää sitä uskontoasi, niille ihmisille, jotka ovat saaneet, ja ennenkaikeka ovat ottaneet vastaan sitä muuta kuin lääkehoitoa, ja mikä pahinta ovat vielä ehkä hyötyneet siitä.

        Kuvitteletko oikeasti, että kykenet jollain inttämisellä ja riidan haastamisella muuttamaan sellaisten ihmisten käsityksen jotka ovat olleet joko viisaampia, tai sairautensa kanssa paremmassa kunnossa, kun ovat ottaneet ja hyötyneet muusta kuin lääkehoidosta? Vai joudutko nillittämään ajasta ikuisuuteen suoli 24 foorumilla?

        Joillekin voi olla vaikeaa hyväksyä, että jotkut toiset hyötyvät hoidostaan, valitettava tosiasia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Resurssit on yksi tekijä, mutta itse näkisin ongelmaksi sen, että ihmiset hakeutuvat hoitoon, aivan liian myöhään.

        Tai oikeastaan niin päin, että ihmiset pakotetaan hoitoon, vasta sitten kun pelikaani on jo turbiinissa. Silloin joudutaan menemään aina vaikeimman kautta.

        Toki sitäkin voi pitää osittain hoitosysteemin syynä, että miksi esimerkiksi "mielenterveyden" ennaltaehkäisy ei ole lakisääteinen terveyspalvelu, samalla tavalla kuin erikoissairaanhoito.

        Mielenterveyden ennaltaehkäisynä voidaan ajatella ihan jokapäiväistä elämää.
        Että ihminen saa kokea tulevansa hyväksytyksi, sosiaaliset suhteet toimivat, eläminen ja oleminen tuntuu hyvältä, ei kiusattaisi ketään, ym.
        Ihminen pitäisi aina kohdata ihmisenä ihan vauvasta vaariin.
        Ihmisen hyvinvointi ei ole pelkästään terveydenhuollon ja hoitosysteemin tehtävä, kyllä se lähtee enemmän ihmisestä, hänen ympäristöstään, elintavoista, kasvuoloista, ym.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän täällä kukaan pysty tietämään, mitä "työkaluja" juuri teidän alueella on tarjota, ja mistä sinä ole kieltäytynyt joko asenteesi tai sairautesi takia.

        Sen sijaan että yrität haastaa siitä riiaa tällä foorumilla, niin menet kiltisti sinne omahoitajan luokse ja kysyt, että mitä muita lääkkeettömiä hoitomuotoja heillä on sinulle tarjota.

        Ja tässä vaiheessa voin pistää jo pääni pantiksi, ettet tule koskaan menemään ja ottamaan selvää mitä työkaluja hoito tarjoaa, koska se uhkaa sinun uskonnollista vakaamusta lääkehaitoista. Sitä samaa uskontoa, jonka pohja putoaa heti, jos hyväksyt että on olemassa muuta hoitoa kuin lääkehoitoa.

        Sitten sinä yrität haastaa riitaa ja syöttää sitä uskontoasi, niille ihmisille, jotka ovat saaneet, ja ennenkaikeka ovat ottaneet vastaan sitä muuta kuin lääkehoitoa, ja mikä pahinta ovat vielä ehkä hyötyneet siitä.

        Kuvitteletko oikeasti, että kykenet jollain inttämisellä ja riidan haastamisella muuttamaan sellaisten ihmisten käsityksen jotka ovat olleet joko viisaampia, tai sairautensa kanssa paremmassa kunnossa, kun ovat ottaneet ja hyötyneet muusta kuin lääkehoidosta? Vai joudutko nillittämään ajasta ikuisuuteen suoli 24 foorumilla?

        Ei minun tarvi nillittää.
        Minä olen psykiatrian ulkopuolelta löytänyt jo hyvän hoidon.Seki on yks psykiatrian vale että psykiatrian ulkopuolelta ei löydy hoitoa joka edistää mielenterveyttä.
        Mulla ei ole psykiatrian puolelta tällä hetkellä hoitokontakteja ja tuskin koskaan enää edes tarvin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän täällä kukaan pysty tietämään, mitä "työkaluja" juuri teidän alueella on tarjota, ja mistä sinä ole kieltäytynyt joko asenteesi tai sairautesi takia.

        Sen sijaan että yrität haastaa siitä riiaa tällä foorumilla, niin menet kiltisti sinne omahoitajan luokse ja kysyt, että mitä muita lääkkeettömiä hoitomuotoja heillä on sinulle tarjota.

        Ja tässä vaiheessa voin pistää jo pääni pantiksi, ettet tule koskaan menemään ja ottamaan selvää mitä työkaluja hoito tarjoaa, koska se uhkaa sinun uskonnollista vakaamusta lääkehaitoista. Sitä samaa uskontoa, jonka pohja putoaa heti, jos hyväksyt että on olemassa muuta hoitoa kuin lääkehoitoa.

        Sitten sinä yrität haastaa riitaa ja syöttää sitä uskontoasi, niille ihmisille, jotka ovat saaneet, ja ennenkaikeka ovat ottaneet vastaan sitä muuta kuin lääkehoitoa, ja mikä pahinta ovat vielä ehkä hyötyneet siitä.

        Kuvitteletko oikeasti, että kykenet jollain inttämisellä ja riidan haastamisella muuttamaan sellaisten ihmisten käsityksen jotka ovat olleet joko viisaampia, tai sairautensa kanssa paremmassa kunnossa, kun ovat ottaneet ja hyötyneet muusta kuin lääkehoidosta? Vai joudutko nillittämään ajasta ikuisuuteen suoli 24 foorumilla?

        On niitäkin tapauksia nähty,Vaikka on otettu vastaan kaikki mahdolliset hoitomuodot.Mutta vointi ja toimintakyky ei ole lähtenyt koheneen, Vaan junnaa paikallaan ja osalla varmaaan hautaan asti.

        Sinäki ole nähtävästi jo niin sairauden puolelle jo hurahtanut psykiatriaan että et yhtään siedä kuulla psykiatriasta kritiikkiä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi hyvää päivää, ei kai taas ?
        Taas on joku ottanut henkilökohtaisesti, vaikka en millään tavalla kiusannut yhtään ketään.
        Jos kommentistani ei huomannut, että puhuin vain itsestäni, sanoen ainoastaan itseäni mahdollisesti aivottomaksi, en voi sille mitään, että joku ottaa ja loukkaantuu.
        En todellakaan ole puuttunut muiden asioihin. Sen verran voin kehottaa, että olisi hyvä opetella luetun ymmärtämistä, enkä tarkoita tällä kiusata ketään. Ymmärtämisestä olisi se hyöty, ettei joka ikistä kirjoitusta ota henkilökohtaisesti, etenkään silloin, kun se ei sellainen ole.
        Sen verran vielä kerron, että en enää tarvitse hoitoa, sain sitä aikoinaan monta vuotta, ja se auttoi minua tilanteeseen, ettei ole enää hoidolle tarvetta.
        Ja voihan tuonkin tulkita kiusaamiseksi, kun hoitoon käsketään. Mutta se siitä.

        Luulosairauteen kuuluu luulla että kaikki puhuu luulosairaasta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän täällä kukaan pysty tietämään, mitä "työkaluja" juuri teidän alueella on tarjota, ja mistä sinä ole kieltäytynyt joko asenteesi tai sairautesi takia.

        Sen sijaan että yrität haastaa siitä riiaa tällä foorumilla, niin menet kiltisti sinne omahoitajan luokse ja kysyt, että mitä muita lääkkeettömiä hoitomuotoja heillä on sinulle tarjota.

        Ja tässä vaiheessa voin pistää jo pääni pantiksi, ettet tule koskaan menemään ja ottamaan selvää mitä työkaluja hoito tarjoaa, koska se uhkaa sinun uskonnollista vakaamusta lääkehaitoista. Sitä samaa uskontoa, jonka pohja putoaa heti, jos hyväksyt että on olemassa muuta hoitoa kuin lääkehoitoa.

        Sitten sinä yrität haastaa riitaa ja syöttää sitä uskontoasi, niille ihmisille, jotka ovat saaneet, ja ennenkaikeka ovat ottaneet vastaan sitä muuta kuin lääkehoitoa, ja mikä pahinta ovat vielä ehkä hyötyneet siitä.

        Kuvitteletko oikeasti, että kykenet jollain inttämisellä ja riidan haastamisella muuttamaan sellaisten ihmisten käsityksen jotka ovat olleet joko viisaampia, tai sairautensa kanssa paremmassa kunnossa, kun ovat ottaneet ja hyötyneet muusta kuin lääkehoidosta? Vai joudutko nillittämään ajasta ikuisuuteen suoli 24 foorumilla?

        Meinaatko itekki nillittää täälä loppuelämän,Siitä että psykiatriassa kaikki potilaat ei toimi sinun haluamalla tavalla?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei minun tarvi nillittää.
        Minä olen psykiatrian ulkopuolelta löytänyt jo hyvän hoidon.Seki on yks psykiatrian vale että psykiatrian ulkopuolelta ei löydy hoitoa joka edistää mielenterveyttä.
        Mulla ei ole psykiatrian puolelta tällä hetkellä hoitokontakteja ja tuskin koskaan enää edes tarvin.

        Kyllä ne psykiatrian ammattilaisetkin ovat tyytyväisiä, jos joku löytää apua myös järjestelmän ulkopuolelta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne psykiatrian ammattilaisetkin ovat tyytyväisiä, jos joku löytää apua myös järjestelmän ulkopuolelta.

        Jotkut on,Mutta jotkut ei.
        Psykiatrian alallakin toimii jos monen moista ihmistä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne psykiatrian ammattilaisetkin ovat tyytyväisiä, jos joku löytää apua myös järjestelmän ulkopuolelta.

        Olisiko sitte tyytyväisiä,Jos kaikki saisi ulkopuolelta niin hyvän avun,Että psykiatria menettäisi kaikkia asiakkaat ja työt?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On niitäkin tapauksia nähty,Vaikka on otettu vastaan kaikki mahdolliset hoitomuodot.Mutta vointi ja toimintakyky ei ole lähtenyt koheneen, Vaan junnaa paikallaan ja osalla varmaaan hautaan asti.

        Sinäki ole nähtävästi jo niin sairauden puolelle jo hurahtanut psykiatriaan että et yhtään siedä kuulla psykiatriasta kritiikkiä.

        Onko logiikkasi tosiaan se että niiden ihmisten jotka voisivat hyötyä hoidosta, ei kannata ottaa sitä vastaan, koska on olemassa ihmisiä, jotka eivät siitä silminnähden hyödy?

        Ja kyllä minulla on minun omat sairaudet ja ongelmat ristinä. Sen takia on tullut rullattua hoitosysteemissä vuosisotalla. Sen takia minulla on omat asiat hampaankolossa hoidon epäkohtia kohtaan.

        Mutta en minä kuvittele että estämällä muiden hoitoa oma hoitoni jotenkin paranisi.

        Pelkäänkin, että niin ajatteleva ihminen saisi paskahalvauksen, jos tietäisivät miten paljon suoraa ja välillistä kritiikkiä on hoitotaholle tullut annettua vuosien saatossa.

        Valitettavasti siis tiedän konkreettisesti mitä eroa on kritisoida hoitoa tai hoitojärjestelmää ja milloin sitä omaa vihapuhetta ja sairaudentunnomuuttaan kutsuu kritiikiksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko logiikkasi tosiaan se että niiden ihmisten jotka voisivat hyötyä hoidosta, ei kannata ottaa sitä vastaan, koska on olemassa ihmisiä, jotka eivät siitä silminnähden hyödy?

        Ja kyllä minulla on minun omat sairaudet ja ongelmat ristinä. Sen takia on tullut rullattua hoitosysteemissä vuosisotalla. Sen takia minulla on omat asiat hampaankolossa hoidon epäkohtia kohtaan.

        Mutta en minä kuvittele että estämällä muiden hoitoa oma hoitoni jotenkin paranisi.

        Pelkäänkin, että niin ajatteleva ihminen saisi paskahalvauksen, jos tietäisivät miten paljon suoraa ja välillistä kritiikkiä on hoitotaholle tullut annettua vuosien saatossa.

        Valitettavasti siis tiedän konkreettisesti mitä eroa on kritisoida hoitoa tai hoitojärjestelmää ja milloin sitä omaa vihapuhetta ja sairaudentunnomuuttaan kutsuu kritiikiksi.

        "Onko logiikkasi tosiaan se että niiden ihmisten jotka voisivat hyötyä hoidosta, ei kannata ottaa sitä vastaan, koska on olemassa ihmisiä, jotka eivät siitä silminnähden hyödy?"

        Ei ollut.
        Tarkoitin vaan että psykiatriakaan ei ole mitenkään aukoton.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenterveyden ennaltaehkäisynä voidaan ajatella ihan jokapäiväistä elämää.
        Että ihminen saa kokea tulevansa hyväksytyksi, sosiaaliset suhteet toimivat, eläminen ja oleminen tuntuu hyvältä, ei kiusattaisi ketään, ym.
        Ihminen pitäisi aina kohdata ihmisenä ihan vauvasta vaariin.
        Ihmisen hyvinvointi ei ole pelkästään terveydenhuollon ja hoitosysteemin tehtävä, kyllä se lähtee enemmän ihmisestä, hänen ympäristöstään, elintavoista, kasvuoloista, ym.

        Käsittääkseni aika yleisesti puhutana mielenterveyden suoja ja riski tekijöistä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisiko sitte tyytyväisiä,Jos kaikki saisi ulkopuolelta niin hyvän avun,Että psykiatria menettäisi kaikkia asiakkaat ja työt?

        Niin tulee tuskin koskaan käymään, että psykiatriaa ei tarvittaisi.
        Valitettavasti jotkut eivät saa apua ja hyötyä mistään, mutta siinä vaiheessa viimeistään olisi hyvä pysähtyä miettimään omaa itseään, että mikä loppujen lopuksi on pielessä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin tulee tuskin koskaan käymään, että psykiatriaa ei tarvittaisi.
        Valitettavasti jotkut eivät saa apua ja hyötyä mistään, mutta siinä vaiheessa viimeistään olisi hyvä pysähtyä miettimään omaa itseään, että mikä loppujen lopuksi on pielessä.

        Nii se on.Sitte kannattaa sitä somattisen puolen tausta syytä selvittää ja tutkia tarkemmin jos ei sitä ole tehty.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisiko sitte tyytyväisiä,Jos kaikki saisi ulkopuolelta niin hyvän avun,Että psykiatria menettäisi kaikkia asiakkaat ja työt?

        Kertokaas taas tyhmälle, että miten ihminen joka ei todellakaan maksa käypää hintaa käyttämistään palveluista, kuvittelee olevansa työnantaja?

        Työ ei lopu maailmasta sillä, että joku sairas lopettaa tuottamasta valtionvelkaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Onko logiikkasi tosiaan se että niiden ihmisten jotka voisivat hyötyä hoidosta, ei kannata ottaa sitä vastaan, koska on olemassa ihmisiä, jotka eivät siitä silminnähden hyödy?"

        Ei ollut.
        Tarkoitin vaan että psykiatriakaan ei ole mitenkään aukoton.

        En varsinaisesti ymmärrä, että miksi täällä pitäisi jatkuvasti mainita itsestään selvyyksiä?

        Eiköhän jokainen ymmärrä, että vaikka suurin osa ihmisistä hyötyykin hoidosta, niin eihän se täydellinen tai aukoton järjestelmä ole.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nii se on.Sitte kannattaa sitä somattisen puolen tausta syytä selvittää ja tutkia tarkemmin jos ei sitä ole tehty.

        Heheh.
        Jos/kun mt-taustan omaavalla ihmisellä tulee somaattisia ongelmia, niin heti ollaan väittämässä, että vika on vain korvien välissä. Vaikeaa päästä mihinkään tutkimuksiin, saati sitten hoitoa saada.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heheh.
        Jos/kun mt-taustan omaavalla ihmisellä tulee somaattisia ongelmia, niin heti ollaan väittämässä, että vika on vain korvien välissä. Vaikeaa päästä mihinkään tutkimuksiin, saati sitten hoitoa saada.

        Niin se valitettavasti on.
        Mutta joillakin on saattanat jo alusta alkaen olla somattista taustaa.Jo ennen mt-diagnoosia mitä ei ole alussa tarkemmin selvitetty ja tutkittu.
        Joitakin peruskokeita ja kilppari otetaan ei muuta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei minun tarvi nillittää.
        Minä olen psykiatrian ulkopuolelta löytänyt jo hyvän hoidon.Seki on yks psykiatrian vale että psykiatrian ulkopuolelta ei löydy hoitoa joka edistää mielenterveyttä.
        Mulla ei ole psykiatrian puolelta tällä hetkellä hoitokontakteja ja tuskin koskaan enää edes tarvin.

        Heh.

        Tarvetta ei ole, mutta ihan huvin ja urheilun vuoksi väität ettei psykiatria pysty elämään sen faktan kanssa että suurin osa ihmisistä elää ilman psykiatriaa...

        Jep jep

        Sanotaan vaikka niin että minä se pahasti pelkään että tulet tarvitsemaan niitä hoitokontakteja tuolla asenteellasi. Mutta toivottavasti olen väärässä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut on,Mutta jotkut ei.
        Psykiatrian alallakin toimii jos monen moista ihmistä.

        Joka alalla on monenmoista ihmistä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hoitoalalla on keskivertoa empaattisempia ihmisiä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kertokaas taas tyhmälle, että miten ihminen joka ei todellakaan maksa käypää hintaa käyttämistään palveluista, kuvittelee olevansa työnantaja?

        Työ ei lopu maailmasta sillä, että joku sairas lopettaa tuottamasta valtionvelkaa.

        Ei sitä voi kertoa, se on taas näitä foorumiasiantuntijoiden päähän iskostuneita narsismin kukkasia, missä kuvitellaan että se heidän sairaus olisi yhteiskunnalle tärkeämpi, kuin se että ihminen paranisi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joka alalla on monenmoista ihmistä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hoitoalalla on keskivertoa empaattisempia ihmisiä.

        Niinhän ne potilaatkin on monenmoisia.
        Ja siitä olen samaa mieltä, että hoitoalalla, jopa psykiatriassa, on töissä empaattisia ihmisiä, suurin osa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sitä voi kertoa, se on taas näitä foorumiasiantuntijoiden päähän iskostuneita narsismin kukkasia, missä kuvitellaan että se heidän sairaus olisi yhteiskunnalle tärkeämpi, kuin se että ihminen paranisi.

        Vaikka kuinka paranisi, itse sanon toipumiseksi, ei poista sitä tosiasiaa, että tärkeys karisee jonkin verran yhteiskunnan silmissä, jos on sairastanut psyykkisesti.
        Toki sen ei ole pakko antaa häiritä elämää edes entisenä potilaana, mutta faktaa se silti on, että sellaistakin tapahtuu, ikävä kyllä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meinaatko itekki nillittää täälä loppuelämän,Siitä että psykiatriassa kaikki potilaat ei toimi sinun haluamalla tavalla?

        En ole koskaan meinannut "nillittää" täällä loppuikääni, vaikka tässä nyt jo jonkunaikaa onkin vierähtänyt kun olen yrittänyt auttaa kohtalotovereitani.

        Se tietysti miten minulla on aikaa ja resursseja auttaa randomeita ihmisiä netissä, riippuu tosielämän velvoitteista. Esimerkiksi siitä, että miten moni ihminen siellä kaipaa apuani.

        Enkä ymmärrä miksi se minun haluista olisi kiinni haluaako joku toinen "parantua" tai ottaa vastuuta omasta hoidostaan?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heh.

        Tarvetta ei ole, mutta ihan huvin ja urheilun vuoksi väität ettei psykiatria pysty elämään sen faktan kanssa että suurin osa ihmisistä elää ilman psykiatriaa...

        Jep jep

        Sanotaan vaikka niin että minä se pahasti pelkään että tulet tarvitsemaan niitä hoitokontakteja tuolla asenteellasi. Mutta toivottavasti olen väärässä.

        Valitettavasti joudun sulle sanomaan että otan hyvällä asenteella nyky hoitoa vastaan koska siitä on jotaki hyötyäkin.
        Saat toivoa olevansa väärässä ja sitä sä myös olet.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti joudun sulle sanomaan että otan hyvällä asenteella nyky hoitoa vastaan koska siitä on jotaki hyötyäkin.
        Saat toivoa olevansa väärässä ja sitä sä myös olet.

        Mäkin täällä kerron omia kokemuksiani. Ehkä jollekkin apua tietää väärästä diagnoosista muuttumisesta ja osastokokemuksista jne

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joka alalla on monenmoista ihmistä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hoitoalalla on keskivertoa empaattisempia ihmisiä.

        En voi tuota ihan täysin allekirjottaa.
        Sen verran on kokemusta sekä osaston puolen että avon puolen hoitajista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En voi tuota ihan täysin allekirjottaa.
        Sen verran on kokemusta sekä osaston puolen että avon puolen hoitajista.

        Ja kolmesta tapaamasta psykiatrista ainoastaan yks oli aidosti empaattinen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En voi tuota ihan täysin allekirjottaa.
        Sen verran on kokemusta sekä osaston puolen että avon puolen hoitajista.

        Avossa on musta hyviä ja empaattisia hoitajia (lääkäreistä paha sanaoa kun useimpaa näin 1-2x vuodessa ja tosta ei saa mitään kunnon kuvaa). Toki nykyinen lääkäri empaattinen ja pätevä (tosin myös mahd. 50-60v eli tosi vanha).

        Osastolla on pahimmat kiduttavimmat hoitajat ja lääkärit

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mäkin täällä kerron omia kokemuksiani. Ehkä jollekkin apua tietää väärästä diagnoosista muuttumisesta ja osastokokemuksista jne

        Se on joskus huono juttu, kun ihmiset lukee täältä muiden omia kokemuksia.
        Ihan siitä syystä, koska joillekin voi tulla joku pelko, että psykiatria olisi ihan kauheaa, ja voi olla, etteivät uskalla hakea tarvitsemaansa apua.
        On muistettava, että omat kokemukset ovat vain omia kokemuksia, jokaisella. Ei ole hyvä alkaa ajattelemaan, että joku on kokenut hoidot ym. ikävällä tavalla, niin itselle muka kävisi samalla tavalla.
        Enkä ymmärrä, jos halutaan " neuvoa " muita, ja jos se " neuvonta " vielä on tätä pelkkää pelottelua, kun ei itse ole hoidostaan hyötynyt.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kolmesta tapaamasta psykiatrista ainoastaan yks oli aidosti empaattinen.

        Kolmesta tapaamastasi psykiatrista ?
        Pyöripä ( älä ehkä kuitenkaan ) kolmisenkymmentä vuotta psykiatrian piirissä, niin voit puhua reilusti yli kolmestakymmenestä psykiatrista, joita olet tavannut.
        Kolme psykiatria on vielä pieni määrä, eikä siitä saa ammattikunnasta mitään käsitystä.
        En tarkoittanut neuvoksi, että kannattaisi niin pitkään pysyä psykiatrian potilaana, mutta mitä kauemmin siellä on, sitä enemmän näkee ja kokee.
        Loppujen lopuksi voisi sanoa, että se on hyvin opettavainenkin kokemus, kun ajattelee noinkin pitkää ajanjaksoa. Ehtii muuten näkemään tosi paljon myös positiivisia juttuja ja empaattista henkilökuntaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avossa on musta hyviä ja empaattisia hoitajia (lääkäreistä paha sanaoa kun useimpaa näin 1-2x vuodessa ja tosta ei saa mitään kunnon kuvaa). Toki nykyinen lääkäri empaattinen ja pätevä (tosin myös mahd. 50-60v eli tosi vanha).

        Osastolla on pahimmat kiduttavimmat hoitajat ja lääkärit

        50-60-vuotias ei ole mikään tosi vanha.
        Ymmärrät sen viimeistään sitten, kun tulet siihen ikään itse, tai ehkä jo vanhempiesi tullessa siihen ikään huomaat, etteivät he niin tosi vanhoja olekaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        50-60-vuotias ei ole mikään tosi vanha.
        Ymmärrät sen viimeistään sitten, kun tulet siihen ikään itse, tai ehkä jo vanhempiesi tullessa siihen ikään huomaat, etteivät he niin tosi vanhoja olekaan.

        Noh oon 24v niin näkökulma kysymys. Kuitenkin kaikista vanhin lääkäri mitä mulla ollut ikinä. Ja samalla paras

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on joskus huono juttu, kun ihmiset lukee täältä muiden omia kokemuksia.
        Ihan siitä syystä, koska joillekin voi tulla joku pelko, että psykiatria olisi ihan kauheaa, ja voi olla, etteivät uskalla hakea tarvitsemaansa apua.
        On muistettava, että omat kokemukset ovat vain omia kokemuksia, jokaisella. Ei ole hyvä alkaa ajattelemaan, että joku on kokenut hoidot ym. ikävällä tavalla, niin itselle muka kävisi samalla tavalla.
        Enkä ymmärrä, jos halutaan " neuvoa " muita, ja jos se " neuvonta " vielä on tätä pelkkää pelottelua, kun ei itse ole hoidostaan hyötynyt.

        Ei ole idea pelotella vaan kertoa realistisesti oma kokemus jonka jakaa moni muukin kenet tunnen. Valitettavasti tosi moni lääkäri/hoitaja osastolla tarttis lisää empatiaa yms. Osasto vs avo on kuitenkin vähän eri asia ja jollekkin nyt voi olla avuksi kokemukset jos jo ite potilaana..

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noh oon 24v niin näkökulma kysymys. Kuitenkin kaikista vanhin lääkäri mitä mulla ollut ikinä. Ja samalla paras

        Ikäkäsitys muuttuu sitä mukaa, kun itselle tulee ikää.
        Mutta joo, usein jo vanhemmat lääkärit voivat olla parempia ihan siitäkin syystä, koska heillä on pitkä kokemus alalta.
        Jotkut jo lähellä eläkeikää olevat taas voivat olla jo jokseenkin kyynistyneitä , eivätkä enää ole niin kiinnostuneita potilaistaan.
        Nuoremmissa lääkäreissä on osittain se hyvä puoli, että he haluavat oppia, ja saada lisää tietoutta itselleen kyseisestä alasta, ja toki myös potilaista, ihmisistä.
        Joillain nuoremmilla voi olla ongelmana ns. pätemisen tarve, ja ehkä jopa sen " vallan " väärinkäyttö, ennen kuin kokemus alkaa tasoittamaan. Tosin joillain se pysyy koko työelämänä ajan, sekin valitettavaa.

        Itse olen aina ajatellut, että parhaita ovat olleet lääkärit, jotka ovat käyttäneet ns. maalaisjärkeä, eli tietävät elämästä jotain muutakin kuin psykiatriaa, katsovat ja näkevät potilaan muutenkin kuin psyyken läpi.
        Kun taas jotkut lääkärit ikävä kyllä saattavat olla sellaisia " minä olen lukenut...niin ja näin, niin kyllä minä olen oikeassa...". Sellaisten kanssa on ikävä olla tekemisissä, kun yrittävät olla ylipäteviä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ikäkäsitys muuttuu sitä mukaa, kun itselle tulee ikää.
        Mutta joo, usein jo vanhemmat lääkärit voivat olla parempia ihan siitäkin syystä, koska heillä on pitkä kokemus alalta.
        Jotkut jo lähellä eläkeikää olevat taas voivat olla jo jokseenkin kyynistyneitä , eivätkä enää ole niin kiinnostuneita potilaistaan.
        Nuoremmissa lääkäreissä on osittain se hyvä puoli, että he haluavat oppia, ja saada lisää tietoutta itselleen kyseisestä alasta, ja toki myös potilaista, ihmisistä.
        Joillain nuoremmilla voi olla ongelmana ns. pätemisen tarve, ja ehkä jopa sen " vallan " väärinkäyttö, ennen kuin kokemus alkaa tasoittamaan. Tosin joillain se pysyy koko työelämänä ajan, sekin valitettavaa.

        Itse olen aina ajatellut, että parhaita ovat olleet lääkärit, jotka ovat käyttäneet ns. maalaisjärkeä, eli tietävät elämästä jotain muutakin kuin psykiatriaa, katsovat ja näkevät potilaan muutenkin kuin psyyken läpi.
        Kun taas jotkut lääkärit ikävä kyllä saattavat olla sellaisia " minä olen lukenut...niin ja näin, niin kyllä minä olen oikeassa...". Sellaisten kanssa on ikävä olla tekemisissä, kun yrittävät olla ylipäteviä.

        Nuorin oli vasta erikoistumassa oleva. Yleensä ollu varmaan 30-40v vaiheilla. Sen kyllä huomaa nuoremmissa ainakin omalla kohdalla että n on aika epävarmoja ja noudattaa sääntljä ja ohjeita pilkulleen.

        Toi mun nykynen joka vanhin ihmetteli suoraan miksei aikaisemmat oo koskaan huomannu mun väärää diagnoosia kun sen mielestä oon ihan selkeä tapaus ollu. Tietty tää on nyt vaan 10 lääkärin otanta ei ei mikään iso

    • Anonyymi

      Psykiatrilla hallitaan ihmistä ja pumpataan täyteen vahvoja lääkkeitä että ihminen lamaantuu täysin

    • Anonyymi

      Tämä valheellisesti kerrottu tieto, että psykoosi tuhoaisi aivoja on tyypillistä psykiatrian kaasuvalottamista. Lääkkeet aiheuttavat kemiallisen lobotomian ja jälleen kerran lääkehaitasta valheellisesti syytetään oletettua kroonista aivosairautta.

      Lääkkeiden alasajon jälkeen kognitio kyllä palautuu ja ajallaan lamaavan vaikutuksen jälkeen pitää vaan oppia uudelleen huolehtimaan asioistaan, joihin ei kyennyt kemiallisen lobotomian aikana.

      • Anonyymi

        Kognition siis pitäisi palautua.
        Varmasti riippuu myös siitä, miten kauan on lääkkeitä käyttänyt, miten paljon, ja kuinka paljon erilaisia valmisteita. Tapauskohtaista mahdollisesti.
        Hermostoon voi myös jäädä vauriota, itselläni todennetusti monihermosairaus.

      • Anonyymi

        Psykoosi vaikuttaa aivoihin kyllä jollain tasolla. Jokainen on tosin yksilö ja reagoi eri tavalla. Sillä lienee myös väliä onko huumepsykoosi vai muu psykoosi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykoosi vaikuttaa aivoihin kyllä jollain tasolla. Jokainen on tosin yksilö ja reagoi eri tavalla. Sillä lienee myös väliä onko huumepsykoosi vai muu psykoosi

        Psykoosi voi ehkä jollain tavoin vaikuttaa aivoihin.
        Mutta noi lääkemyrkyt vaikuttaa aivoihin tuhoavasti paljon enemmän.
        Alkoholia ja huumeitakin saa kyllä vetää ihan huolella ennen kuin muutoksia näkyy.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykoosi voi ehkä jollain tavoin vaikuttaa aivoihin.
        Mutta noi lääkemyrkyt vaikuttaa aivoihin tuhoavasti paljon enemmän.
        Alkoholia ja huumeitakin saa kyllä vetää ihan huolella ennen kuin muutoksia näkyy.

        Silti, kyllä se aivoihin vaikuttaa. Mun yks tuttu on elävä esimerkki siitä. Ilman lääkkeitä vetelee tälläkin hetkellä mutta psykoosi jätti jälkensä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silti, kyllä se aivoihin vaikuttaa. Mun yks tuttu on elävä esimerkki siitä. Ilman lääkkeitä vetelee tälläkin hetkellä mutta psykoosi jätti jälkensä

        Millä tavalla " psykoosi jätti jälkensä " ?
        Johtuisiko ne mahdolliset " jäljet " siitä, jos hän on sairas, eikä ole mitään lääkitystä ?
        Psykoosisairaat tarvitsevat usein lääkityksen pysyäkseen tolpillaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä tavalla " psykoosi jätti jälkensä " ?
        Johtuisiko ne mahdolliset " jäljet " siitä, jos hän on sairas, eikä ole mitään lääkitystä ?
        Psykoosisairaat tarvitsevat usein lääkityksen pysyäkseen tolpillaan.

        Noh täällähän todettiin ettei psykoosi jätä jälkiä. Vastapointtina oma tuttu.

        Sil ei tosiaan oo lääkkeitä (eikä varmaan tarttekaan enään, ei se oireile mitenkään) mut psykoosi sillä oli ja sen jälkeen se jotenkin masentu. EI oo oma ittensä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noh täällähän todettiin ettei psykoosi jätä jälkiä. Vastapointtina oma tuttu.

        Sil ei tosiaan oo lääkkeitä (eikä varmaan tarttekaan enään, ei se oireile mitenkään) mut psykoosi sillä oli ja sen jälkeen se jotenkin masentu. EI oo oma ittensä

        Onko se käsitellyt sitä asiaa ammattilaisen kanssa?johtuuko siittä jos ei ole käsitellyt asiaa?
        No mulla ei ainakaan psykoosit tuollain jättänyt jälkivaikutuksia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se käsitellyt sitä asiaa ammattilaisen kanssa?johtuuko siittä jos ei ole käsitellyt asiaa?
        No mulla ei ainakaan psykoosit tuollain jättänyt jälkivaikutuksia.

        Avohoito hoitaja ainut eli tuskinpa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avohoito hoitaja ainut eli tuskinpa

        Laitokseenko sitä olisi pitänyt mennä hoidattamaan ? Onhan avohoito huomattavasti miellyttävämpi hoitomuoto.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laitokseenko sitä olisi pitänyt mennä hoidattamaan ? Onhan avohoito huomattavasti miellyttävämpi hoitomuoto.

        No 1x kuussa tapaaminen tuskin auttaa mitää

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No 1x kuussa tapaaminen tuskin auttaa mitää

        Onhan sekin parempi, että edes kerran kuukaudessa.
        Mitä jos ei pääsisi käymään ollenkaan ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan sekin parempi, että edes kerran kuukaudessa.
        Mitä jos ei pääsisi käymään ollenkaan ?

        Ohan se jotain, tosin musta tuntuu et tarttis enemmän. Ehkä terapiaa yms

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ohan se jotain, tosin musta tuntuu et tarttis enemmän. Ehkä terapiaa yms

        Terapian tyyliä ja tarvetta voi mitata terapianavigaattorissa.

        https://www.terapianavigaattori.fi/?trk=public_post_reshare-text

        Mutta terapiasta täytyy muistaa että se ei ole mikään päänsärky pilleri joka vie henkisen kivun pois, vaan se on mielen punttisali jossa pitää jaksaa käydä ja tehdä töitä sen kunnon eteen.

        Se täytyy harkita tarkkaan, että jos avohoidon käynnit ei tunnu riittävän, niin onko silloin siinä kunnossa että jaksaa käydä mielen punttisalilla. En automaattisesti sano, etteikö näin olisi, koska siinä tärkeintä on se oma halu edetä elämässä.

    • Anonyymi

      Avopuolella ne asiakkaalle esitetyt kysymykset ovat aika usein aina ne samat. Ei kysellä menneisyydessä tapahtuneita asioita, eikä olosuhteisiin, tai elämäntilanteisiin liittyviä kysymyksiä.

      Mitä terapeuttista sellaisessa "hoidossa" ja toiminnassa on?

      • Anonyymi

        Korjaus tekstiin: siis ne hoitajan esittämät kysymykset ovat joka kerta aina se samat. Mitä hoidollista, tai terapeuttista hyötyä sellaisella on?

      • Anonyymi

        Onko pakko odottaa, että joku kysyy ?
        On kyllä lupa ja oikeus alkaa myös itse puhumaan omista asioistaan. Ammattilaisetkaan kun ei ole mitään ajatustenlukijoita, eivät he voi tietää, mikä ihmisen mieltä painaa, jos ei kerro.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko pakko odottaa, että joku kysyy ?
        On kyllä lupa ja oikeus alkaa myös itse puhumaan omista asioistaan. Ammattilaisetkaan kun ei ole mitään ajatustenlukijoita, eivät he voi tietää, mikä ihmisen mieltä painaa, jos ei kerro.

        Ei alalla olevia oikeasti kiinnosta asiakkaidensa elämät ja niiden olosuhteet. Se on aivan sama, mitä potilas itse siellä avopuolen vastaanotolla sanoo ja elämästään kertoo. Fokus kun on aivan jossakin muussa, voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailussa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei alalla olevia oikeasti kiinnosta asiakkaidensa elämät ja niiden olosuhteet. Se on aivan sama, mitä potilas itse siellä avopuolen vastaanotolla sanoo ja elämästään kertoo. Fokus kun on aivan jossakin muussa, voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailussa.

        Jättääkö vastaanotolla puhumatta sen takia, kun ajattelee, ettei niitä kiinnosta ?
        Ensin on ainakin yritettävä puhua, siinä huomaa sen kiinnostuksen. Eivät avopuolen hoitajat olisi siellä töissä, jos heitä ei kiinnostaisi hoidettavan asiat.
        Kuka hakeutuisi alalle, joka ei kiinnostaisi lainkaan ? Tekisikö töitä n. 40 tuntia viikossa, jos se olisi pelkkää pakkopullaa ?
        Olisiko se mukavaa kuunnella ihmisten ongelmia päivästä toiseen, jos ei yhtään kiinnostaisi ?
        Varmasti hakeutuisi toisenlaisiin töihin, jos hoitotyö ei tuntuisi hyvältä.
        Itse pidin käynnit avohoidon juttusilla hyvänä asiana. Sain purkaa mieltäni painavia asioita, ja toki puhua muutakin. Ainakin hoitajani oli myös mukava, ja hänelle oli helppo puhua. Ja kyllä niistä kerroista sai sen kuvan, että häntä kiinnosti miten minulla elämässäni menee.
        Sen takia puolustan jonkin verran hoitoa, koska itse siitä hyödyin. En toki voi muiden tilanteista sanoa yhtään mitään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jättääkö vastaanotolla puhumatta sen takia, kun ajattelee, ettei niitä kiinnosta ?
        Ensin on ainakin yritettävä puhua, siinä huomaa sen kiinnostuksen. Eivät avopuolen hoitajat olisi siellä töissä, jos heitä ei kiinnostaisi hoidettavan asiat.
        Kuka hakeutuisi alalle, joka ei kiinnostaisi lainkaan ? Tekisikö töitä n. 40 tuntia viikossa, jos se olisi pelkkää pakkopullaa ?
        Olisiko se mukavaa kuunnella ihmisten ongelmia päivästä toiseen, jos ei yhtään kiinnostaisi ?
        Varmasti hakeutuisi toisenlaisiin töihin, jos hoitotyö ei tuntuisi hyvältä.
        Itse pidin käynnit avohoidon juttusilla hyvänä asiana. Sain purkaa mieltäni painavia asioita, ja toki puhua muutakin. Ainakin hoitajani oli myös mukava, ja hänelle oli helppo puhua. Ja kyllä niistä kerroista sai sen kuvan, että häntä kiinnosti miten minulla elämässäni menee.
        Sen takia puolustan jonkin verran hoitoa, koska itse siitä hyödyin. En toki voi muiden tilanteista sanoa yhtään mitään.

        Tekisin mä 40 tuntia viikossa töitä koska saisin palkkaa. Vaikka työ ei kiinnostais. Mielummin töitä ja rahaa kun ei rahaa ja töitä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tekisin mä 40 tuntia viikossa töitä koska saisin palkkaa. Vaikka työ ei kiinnostais. Mielummin töitä ja rahaa kun ei rahaa ja töitä

        Niin ja lisäyksenä: oon nytkin töissä. Kunnan työkkärillä. Ei mua tää yhtää kiinnosta (Ennen kiinnosti mut tiedätte varmaan mikä muuttunut) ja tää on vaan työtä josta saan rahaa. Ei vois kiinnostaa yhtää vähempää ku en voi edes ketää enää auttaa

      • Anonyymi

        Avohoidossa saa kyllä keskustella about mistä vaan. Juuri joku menneisyys tai olosuhteet on varmasti yksi ikuisuus aihe, jopa siinä määrin että hoitaja varmaan joutuu vähän himmailemaan, että elämä ei mene pelkästään sen menneisyyden vatvomiseen. Tiedän myös ihmisiä jotka puhuvat seksuaalisuudesta, parisuhteista, raha asioita jne jne.

        Mutta se mikä ei siellä onnistu, on se että tulee samalla inttämisasenteella mitä tänne foorumille.

        Eikä mitään keskustelutukea voi olla olemassa, jos ei itse pysty "kuuntelemaan" mitä hoitaja sanoo.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei alalla olevia oikeasti kiinnosta asiakkaidensa elämät ja niiden olosuhteet. Se on aivan sama, mitä potilas itse siellä avopuolen vastaanotolla sanoo ja elämästään kertoo. Fokus kun on aivan jossakin muussa, voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailussa.

        Voisitko kirjoittaa vähän nyt auki, että mitä tämä sinun "Oikeasti kiinnostuminen" tarkoittaa?

        Miksi esimerkiksi ihmisen voinnista kiinnsotuminen ei olisi "oiekaa kiinnostusta"?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tekisin mä 40 tuntia viikossa töitä koska saisin palkkaa. Vaikka työ ei kiinnostais. Mielummin töitä ja rahaa kun ei rahaa ja töitä

        Miksi et sitten ole hoitoalalla? Sieltä saa paskaa palkkaa, ja kaltaisiasi ihmisiä riittää jonoksi asti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi et sitten ole hoitoalalla? Sieltä saa paskaa palkkaa, ja kaltaisiasi ihmisiä riittää jonoksi asti.

        Saan jo paskaa palkkaa. Nyt saan sentää etänä tehdä.

        Mitä mun oikeasti kiinnostuminen meinaa? Noh, ennen pystyin oikeasti auttamaan ihmisiä. Ja oli kohtuullisesti asiakkaita niin kerkesin paneutua jokaiseen. Ohjata sopiviin palveluihin mikä edistää työllistymistä tai tukee sitä jos asiakas tartti muutakin apua. Oli nuoria joilla CV hukassa, autoin tekemään sellasen jne.

        Nykyään paras mitä pystyn on about 60+v asiakkaalle laittaa pakkohaku minimiin 1-2 paikkaan kuussa. Ja asiakkaita parhaimmillaaj ollut 200

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saan jo paskaa palkkaa. Nyt saan sentää etänä tehdä.

        Mitä mun oikeasti kiinnostuminen meinaa? Noh, ennen pystyin oikeasti auttamaan ihmisiä. Ja oli kohtuullisesti asiakkaita niin kerkesin paneutua jokaiseen. Ohjata sopiviin palveluihin mikä edistää työllistymistä tai tukee sitä jos asiakas tartti muutakin apua. Oli nuoria joilla CV hukassa, autoin tekemään sellasen jne.

        Nykyään paras mitä pystyn on about 60 v asiakkaalle laittaa pakkohaku minimiin 1-2 paikkaan kuussa. Ja asiakkaita parhaimmillaaj ollut 200

        Ja tätä kautta olen ollut soteen yhteyksissä. Tiedän työntekijän roolista ettei osaa kiinnosta oikeasti mitä ne tekee. Ja toisaalta kun itekkin oon nykyään sellainen jota ei kiinnosta niin vaikea olla uskomatta ettei soten puolellakin ole niitä lisää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja lisäyksenä: oon nytkin töissä. Kunnan työkkärillä. Ei mua tää yhtää kiinnosta (Ennen kiinnosti mut tiedätte varmaan mikä muuttunut) ja tää on vaan työtä josta saan rahaa. Ei vois kiinnostaa yhtää vähempää ku en voi edes ketää enää auttaa

        Et kai vaan mieti työsi takia sillä tavalla, jos sinua ei työsi kiinnosta, eikä mahdollisesti asiakkaasi siellä, niin kuvittelet myös, ettei avohoidossa olla kiinnostuttu ihmisten asioista ?
        Jos nyt ymmärsit, mitä tarkoitin.
        Työkkärissä taidetaan auttaa ihmisen työ- ja elämäntilanteessa, mutta psykiatria yrittää auttaa ihmistä itseään. Siinä on eroa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et kai vaan mieti työsi takia sillä tavalla, jos sinua ei työsi kiinnosta, eikä mahdollisesti asiakkaasi siellä, niin kuvittelet myös, ettei avohoidossa olla kiinnostuttu ihmisten asioista ?
        Jos nyt ymmärsit, mitä tarkoitin.
        Työkkärissä taidetaan auttaa ihmisen työ- ja elämäntilanteessa, mutta psykiatria yrittää auttaa ihmistä itseään. Siinä on eroa.

        Valitettavasti työn kautta olen yhteyksissä ollut avohoitoon osan asiakkaiden takia ja niistä huokuu välinpitämättömyys kauas puhelimeassa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et kai vaan mieti työsi takia sillä tavalla, jos sinua ei työsi kiinnosta, eikä mahdollisesti asiakkaasi siellä, niin kuvittelet myös, ettei avohoidossa olla kiinnostuttu ihmisten asioista ?
        Jos nyt ymmärsit, mitä tarkoitin.
        Työkkärissä taidetaan auttaa ihmisen työ- ja elämäntilanteessa, mutta psykiatria yrittää auttaa ihmistä itseään. Siinä on eroa.

        Kyll mua asiakkaat kiinnostaisi.. Tai ainakin ennen mutkun mitään ei voi enään oikeesti tehdä niin paperileimasin työtähän tää on oikeesti. Työn kautta kyllä olen yteyksissä sossuun ja avoonkin eikä ainakaan noista joiden kanssa jutellu paista välittäminen. Päinvastoin yhtä kyrpääntyneitä työhönsä kuin minä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avohoidossa saa kyllä keskustella about mistä vaan. Juuri joku menneisyys tai olosuhteet on varmasti yksi ikuisuus aihe, jopa siinä määrin että hoitaja varmaan joutuu vähän himmailemaan, että elämä ei mene pelkästään sen menneisyyden vatvomiseen. Tiedän myös ihmisiä jotka puhuvat seksuaalisuudesta, parisuhteista, raha asioita jne jne.

        Mutta se mikä ei siellä onnistu, on se että tulee samalla inttämisasenteella mitä tänne foorumille.

        Eikä mitään keskustelutukea voi olla olemassa, jos ei itse pysty "kuuntelemaan" mitä hoitaja sanoo.

        Ehkä menneisyyden vatvomisen sijaan tulisi keskittyä siihen, miten niiden menneisyyden tapahtumien kanssa pystyy pärjäämään nykyään. Mitä ne menneet aiheuttavat siellä psyykessä, ja miksi ? Miten siitä vatvomisesta pääsisi mahdollisesti irti ?
        Pelkkä vatvominen ei auta käsittelemään esim. omia tunteitaan, vaan se pitää yllä sitä ehkä pahaa oloa ja ahdistusta.

    • Anonyymi

      Lukekaa kultin virallinen määritelmä BITE-luokittelulla ja tehkää sen jälkeen oma arvio siitä, saatteko "terveydenhuoltopalveluita" ja apua ongelmiinne, vai onko teidät rekrytoitu kulttiin.

      • Anonyymi

        Sain apua ongelmiin, ja nykyään pärjään ilman apua. Ongelmatonta elämästä tuskin koskaan tuleekaan, mutta niistäkin on oppinut selviämään.

    • Anonyymi

      Jos ei muuten.Niin.Itsemurha varmin keino päästä eroon psykiatrian vallasta.

      • Anonyymi

        Kyllä siitä pystyy pääsemään eroon muullakin tavoin.
        Ehkä se psykiatria on hyvä ollakin mukana tukena siinä vaiheessa, jos on itsensä tappaminen mielessä. Terve ihminen ei mieti itsemurhaa, vaikka elämässä vaikeuksia olisikin.
        Eikä tärkeintä ole paras mahdollinen terveys, tärkeämpää on se, että tulisi edes joten kuten toimeen itsensä ja elämänsä kanssa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä siitä pystyy pääsemään eroon muullakin tavoin.
        Ehkä se psykiatria on hyvä ollakin mukana tukena siinä vaiheessa, jos on itsensä tappaminen mielessä. Terve ihminen ei mieti itsemurhaa, vaikka elämässä vaikeuksia olisikin.
        Eikä tärkeintä ole paras mahdollinen terveys, tärkeämpää on se, että tulisi edes joten kuten toimeen itsensä ja elämänsä kanssa.

        Ei niin terve mieti itsemurhaa.
        Mutta psykiatria pitää joittenkin potilaitten ahistusta ja masennusta yllä riistämällä vapautta.Ei kukaan halua olla avovankilassakaan loppuelämän.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei niin terve mieti itsemurhaa.
        Mutta psykiatria pitää joittenkin potilaitten ahistusta ja masennusta yllä riistämällä vapautta.Ei kukaan halua olla avovankilassakaan loppuelämän.

        Ei avovankilassa ollakaan loppuelämää. Suljetusta vankilasta voi päästä avovankilaan, kun alkaa vapautus siintämään tulevaisuudessa.
        Suomessa edes elinkautinen ei kestä loppuelämää, kuten monissa muissa maissa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei avovankilassa ollakaan loppuelämää. Suljetusta vankilasta voi päästä avovankilaan, kun alkaa vapautus siintämään tulevaisuudessa.
        Suomessa edes elinkautinen ei kestä loppuelämää, kuten monissa muissa maissa.

        Kyllä osa potilaista tulee olemaan avohoidon kontrollissa mitä ilmeisesti loppuelämän.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä osa potilaista tulee olemaan avohoidon kontrollissa mitä ilmeisesti loppuelämän.

        Toki jotkut voivat joutua olemaan avohoidon parissa ehkä lopun elämäänsä.
        Sehän on voinnista kiinni, ollaanko siellä vai ei. Toki avohoito on vapaaehtoista, ei pakollista.
        Jos hoidon tarve katsotaan välttämättömäksi, eikä ihminen siltikään avohoidossa käy, silloin on vaihtoehtona pakkohoito.
        Omalla kohdallani kävi niin päin, että avohoitoni lopetettiin hoitotahon suunnalta, kun ei enää nähty hoidolle tarvetta. Ei minulla ollut mitään vastaan käydä siellä juttelemassa, mutta kun tosiaan muodostui tarpeettomaksi, niin parempi tuo lopetus.
        Jos joskus tarvetta tulee ( toivottavasti ei ), niin voinhan aina hakeutua sinne uudestaan, lähete toki tarvittaisiin silloin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki jotkut voivat joutua olemaan avohoidon parissa ehkä lopun elämäänsä.
        Sehän on voinnista kiinni, ollaanko siellä vai ei. Toki avohoito on vapaaehtoista, ei pakollista.
        Jos hoidon tarve katsotaan välttämättömäksi, eikä ihminen siltikään avohoidossa käy, silloin on vaihtoehtona pakkohoito.
        Omalla kohdallani kävi niin päin, että avohoitoni lopetettiin hoitotahon suunnalta, kun ei enää nähty hoidolle tarvetta. Ei minulla ollut mitään vastaan käydä siellä juttelemassa, mutta kun tosiaan muodostui tarpeettomaksi, niin parempi tuo lopetus.
        Jos joskus tarvetta tulee ( toivottavasti ei ), niin voinhan aina hakeutua sinne uudestaan, lähete toki tarvittaisiin silloin.

        "Toki avohoito on vapaaehtoista, ei pakollista."
        Periaattessa kyllä,Mutta ei käytännössä aina toteudu.
        Eikä varsinkaan niillä jotka on kuntoutuskoti tyyppisessä laitoksessa eikä ole muualla omaa asuntoa.
        Sieltä on jo lähes olemattomat mahdollisuudet päästä enää itsenäiseen elämään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Toki avohoito on vapaaehtoista, ei pakollista."
        Periaattessa kyllä,Mutta ei käytännössä aina toteudu.
        Eikä varsinkaan niillä jotka on kuntoutuskoti tyyppisessä laitoksessa eikä ole muualla omaa asuntoa.
        Sieltä on jo lähes olemattomat mahdollisuudet päästä enää itsenäiseen elämään.

        Vuosia sitten asuin itse kuntoutuskodissa. Siellä ei silloin mitään erillistä avohoitokontaktia ollut, psykiatri tuli säännöllisesti käymään paikan päällä tapaamassa kuntoutujia. Ja toki henkilökunnan kanssa pystyi juttelemaan.
        Kyllä sieltäkin on mahdollista päästä pois, edelleen toistan, että on vain oltava siinä kunnossa, että pärjää itsenäisesti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vuosia sitten asuin itse kuntoutuskodissa. Siellä ei silloin mitään erillistä avohoitokontaktia ollut, psykiatri tuli säännöllisesti käymään paikan päällä tapaamassa kuntoutujia. Ja toki henkilökunnan kanssa pystyi juttelemaan.
        Kyllä sieltäkin on mahdollista päästä pois, edelleen toistan, että on vain oltava siinä kunnossa, että pärjää itsenäisesti.

        Pari potilas tuttua on ollut jo yli 20vuotta kuntoutuskodissa.
        Eikä mitään edistystä ole tapahtunut että pääsis itsenäiseen elämään.
        Jos kuntotuskodin henkilökunta on mielenterveyden ammattilaisia.Eihän siinä edes tarvi enää mitään erillistä avohoito kontrollia.Ja jos vielä psykiatrikin on käynyt säännöllisesti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pari potilas tuttua on ollut jo yli 20vuotta kuntoutuskodissa.
        Eikä mitään edistystä ole tapahtunut että pääsis itsenäiseen elämään.
        Jos kuntotuskodin henkilökunta on mielenterveyden ammattilaisia.Eihän siinä edes tarvi enää mitään erillistä avohoito kontrollia.Ja jos vielä psykiatrikin on käynyt säännöllisesti.

        Joo mulla oli tuettu asuminen. Ainut mitä ne teki oli kyyläsi lääkkeiden ottoa. Ja puhui niitä näitä eikä opettanut elämisen taitoja. Vaikka nimenomaan olisi pitänyt.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo mulla oli tuettu asuminen. Ainut mitä ne teki oli kyyläsi lääkkeiden ottoa. Ja puhui niitä näitä eikä opettanut elämisen taitoja. Vaikka nimenomaan olisi pitänyt.

        Mulla oli eri tyyppinen kuntoutuskoti.
        Se oli omakotitalo missä oli neljä potilaspaikkaa.Makuu huoneissa asuttiin.Ja sitte keittiö ynnä olohuoneet sun muut oli yhteiskäytössä.
        Ruuanlaittoa opetti jonkun verran.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla oli eri tyyppinen kuntoutuskoti.
        Se oli omakotitalo missä oli neljä potilaspaikkaa.Makuu huoneissa asuttiin.Ja sitte keittiö ynnä olohuoneet sun muut oli yhteiskäytössä.
        Ruuanlaittoa opetti jonkun verran.

        Joo. Meillä omat kodit missä "ohjaaja" kävi 3x viikossa. Paperilla hyvä, käytännössä rahat pois Mehiläiselle

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo. Meillä omat kodit missä "ohjaaja" kävi 3x viikossa. Paperilla hyvä, käytännössä rahat pois Mehiläiselle

        Onkin erilaista, asuuko kuntoutuskodissa, jossa on henkilökuntaa, vai asuuko tuetussa asunnossa, jossa on itsenäistä ja joku ammattilainen vain käy siellä välillä.
        Yksi tuttuni asui aikoinaan itsekseen, ja jonkun hoitajan piti käydä siellä kerran tai kaksi viikossa, mutta ei se homma ollut toiminut niin kuin piti. Hoitaja kävi harvemmin kuin oli sovittu. Eikä hän auttanut sairasta ihmistä missään kotitöissä, ei ruuanlaitossa, ei pyykkihuollossa, ym. Sairas ihminen oli pakko siirtää laitoshoitoon, kun ei yksin pärjännyt.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkin erilaista, asuuko kuntoutuskodissa, jossa on henkilökuntaa, vai asuuko tuetussa asunnossa, jossa on itsenäistä ja joku ammattilainen vain käy siellä välillä.
        Yksi tuttuni asui aikoinaan itsekseen, ja jonkun hoitajan piti käydä siellä kerran tai kaksi viikossa, mutta ei se homma ollut toiminut niin kuin piti. Hoitaja kävi harvemmin kuin oli sovittu. Eikä hän auttanut sairasta ihmistä missään kotitöissä, ei ruuanlaitossa, ei pyykkihuollossa, ym. Sairas ihminen oli pakko siirtää laitoshoitoon, kun ei yksin pärjännyt.

        No tuettu asuminen oli aika vitsi. Ei niistä ohjaajista mitään iloa ollut oikeesti

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkin erilaista, asuuko kuntoutuskodissa, jossa on henkilökuntaa, vai asuuko tuetussa asunnossa, jossa on itsenäistä ja joku ammattilainen vain käy siellä välillä.
        Yksi tuttuni asui aikoinaan itsekseen, ja jonkun hoitajan piti käydä siellä kerran tai kaksi viikossa, mutta ei se homma ollut toiminut niin kuin piti. Hoitaja kävi harvemmin kuin oli sovittu. Eikä hän auttanut sairasta ihmistä missään kotitöissä, ei ruuanlaitossa, ei pyykkihuollossa, ym. Sairas ihminen oli pakko siirtää laitoshoitoon, kun ei yksin pärjännyt.

        Jeah. Mulla ne kävi 3x viikossa. Mut ei ne tue omaan elämään menossa yhtään. RUokaa pitii opettaa tekemään, laskuja maksamaan jne.. Sen sijaan ne vaan kyseli lääkkeiden oton peärän ja puhu niitä näitä. Ei mitään hyödyllistä. Onneks omat sukulaiset autto. Ainut kiva asia oli halpa vuokra. Mitään muuta apua tosta ei ole enkä usko kenenkään kuntoutuvan tuetussa asumiessa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jeah. Mulla ne kävi 3x viikossa. Mut ei ne tue omaan elämään menossa yhtään. RUokaa pitii opettaa tekemään, laskuja maksamaan jne.. Sen sijaan ne vaan kyseli lääkkeiden oton peärän ja puhu niitä näitä. Ei mitään hyödyllistä. Onneks omat sukulaiset autto. Ainut kiva asia oli halpa vuokra. Mitään muuta apua tosta ei ole enkä usko kenenkään kuntoutuvan tuetussa asumiessa

        Pääsitkö lopulta kuitenkin asumaan omillesi, itsenäisesti ?
        Jos pääsit, niin eikö se ole tärkeintä, että on päässyt elämässä eteenpäin ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pääsitkö lopulta kuitenkin asumaan omillesi, itsenäisesti ?
        Jos pääsit, niin eikö se ole tärkeintä, että on päässyt elämässä eteenpäin ?

        Pääsin mut vaan koska mun mummi auttoi ruuan opettelussa ja poikaystävä maksuasioissa. En olisi ikinä pärjännyt omillani jos tuetun varassa. Budjetit ja kaikki ollu hepreaa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pääsitkö lopulta kuitenkin asumaan omillesi, itsenäisesti ?
        Jos pääsit, niin eikö se ole tärkeintä, että on päässyt elämässä eteenpäin ?

        Enemmän mun pointti oli vaan kertoa mitä se "tuki" on noissa. Mulla oli Mehiläisen joka varmana rahastaa tosta kaupunkia kivasti. Ne hoitajatkin saa palkkaa helpolla. Ei kuulosta hyvälle verorahojen käytölle

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enemmän mun pointti oli vaan kertoa mitä se "tuki" on noissa. Mulla oli Mehiläisen joka varmana rahastaa tosta kaupunkia kivasti. Ne hoitajatkin saa palkkaa helpolla. Ei kuulosta hyvälle verorahojen käytölle

        "Ne hoitajatkin saa palkkaa helpolla. Ei kuulosta hyvälle verorahojen käytölle"

        Mulla tuli kuntotuskodilla aikoinaan sama asia mieleen.
        Sielä ne kävi ma-pe 8.00-16.00.
        Eikä ne tehnyt käytännössä juuri mitään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pääsin mut vaan koska mun mummi auttoi ruuan opettelussa ja poikaystävä maksuasioissa. En olisi ikinä pärjännyt omillani jos tuetun varassa. Budjetit ja kaikki ollu hepreaa

        Hienoa, että sinulla on ollut tukiverkostoa, ja vielä parasta, että läheisiä ihmisiä.
        Kyllä se elämä siitä lähtee sujumaan, kun vain jaksat uskoa ja luottaa itseesi.
        Asioita ei yleensä osaa, ennen kuin opettelee ja oppii. Joskus virheidenkin kautta, mutta niin käy joskus jokaiselle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa, että sinulla on ollut tukiverkostoa, ja vielä parasta, että läheisiä ihmisiä.
        Kyllä se elämä siitä lähtee sujumaan, kun vain jaksat uskoa ja luottaa itseesi.
        Asioita ei yleensä osaa, ennen kuin opettelee ja oppii. Joskus virheidenkin kautta, mutta niin käy joskus jokaiselle.

        Olin onnekas. Mut entäs ne jotka noiden tuen varassa? Aika heikolla antimilla on jos olis niiden tuella pitäny omilleen muuttaa

    • Anonyymi

      Parempi tossun alla kuin taivasalla eläköön psykiatria

    • Anonyymi

      Poliisit ei enää anna virka-apua muuta kuin siinä tapauksessa, että pakkohoitolähete on jo olemassa. Arkisessa merkityksessä poliisien ei näiltä osin enää pitäisi soitella ovikelloa.

      Aluehallitovirastoista taikka muista valvovista tahoista hyvin harvoin on mitään apua. Lääkäreillä on uskomaton "laintulkinnan vapaus". Riittämättömäksi avohoidoksi voidaan katsoa se, ettet ole "ollut halukas" tapaamaan yksityistä psykiatria joka ei ole koskaan ollut kanssasi tekemissä.

      Se, että onko ihminen mielisairas vai ei, niin ei pitäisi kuulua näihin laintulkinnan vapauksiin. Mielisairas on todellisuuden tajun heikkenemistä = jääkaapissa on vakoilukamera jne.. Se ei ole mielisairautta, että olet "irtisanoutunut" työpaikaista joka on lopettanut toimintansa tai ettet ole hankkinut sosiaalietuuksia joita ei tulojen vuoksi myönnetä.

      Tämän ns. tarkkailulähetettä ei saa kirjoittaa kuin siinä tapauksessa, että pakkohoidon kriteerit jotakuinkin varmasti täyttyy. Lähetteessä pitää olla myös perusteltu kannanotto siitä miten ne kriteerit täyttyvät. Todellisuudessa tarkkailulähete on vain rastitystehtävä. Ihminen on mielisairas, vaarallinen, eikä avohoito sovellu käytettäväksi. Tarkkailuaikana tehty valitus aviin, oikeuteen taikka oikeusasiamiehelle tuottaa pakkohoitopäätöksen, koska näin viranomainen "ei ole tehnyt mitään väärää" ja pakkohoito ja lähete on perusteltu.

      Kansalaisen järki sanoo kylläkin ettei sitä tarkkailulähetettä saa tehdä höpö-höpö perusteilla ja tarkkailustakin on päästettävä pois "JOS" ilmenee ettei perusteita pakkohoidolle ole olemassa..

      Tervetuloa ikuisen viranomaisvihan ja kostonjanon palstalle.

      • Anonyymi

        Ei poliisi ole ennenkään käynyt ovikelloja soittelemassa, jos ei heitä ole jonnekin erikseen pyydetty menemään.
        Ei ne ole kierrellyt ovelta ovelle pimputtelemassa, että löytyykö joku, jonka voisi viedä hoitoon.
        Ja jos kotoa haetaan pakkohoitolähetteellä, niin eikös sinne ensin laiteta ambulanssi hakemaan.
        Jos tilanne menee mahdollisesti vaarallisemmaksi, potilas muuttuu esim. aggressiiviseksi, niin silloin saatetaan kutsua poliisi paikalle auttamaan.
        On vuosikausia ihmetyttänyt, kun porukka luulee, että poliisi tulisi hakemaan kotoa ihan tuosta vain ilman syytä. Sellaista kun ei yksinkertaisesti tapahdu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei poliisi ole ennenkään käynyt ovikelloja soittelemassa, jos ei heitä ole jonnekin erikseen pyydetty menemään.
        Ei ne ole kierrellyt ovelta ovelle pimputtelemassa, että löytyykö joku, jonka voisi viedä hoitoon.
        Ja jos kotoa haetaan pakkohoitolähetteellä, niin eikös sinne ensin laiteta ambulanssi hakemaan.
        Jos tilanne menee mahdollisesti vaarallisemmaksi, potilas muuttuu esim. aggressiiviseksi, niin silloin saatetaan kutsua poliisi paikalle auttamaan.
        On vuosikausia ihmetyttänyt, kun porukka luulee, että poliisi tulisi hakemaan kotoa ihan tuosta vain ilman syytä. Sellaista kun ei yksinkertaisesti tapahdu.

        Ei ne aikansa kuluksi tulekkaan soittelemaan ovikelloa. Lääkäri on pyytänyt heiltä virka-apua ja sitä ollaan mukisematta myönnetty. Lääkäri on saanut tämän maata vavisuttavan esitiedon ja mistä? Näitä on ihan YLE:n ohjelmissakin käsitelty, että joku on mennyt vain puhumaan älyttömyyksiään ja toista viedään. Itseäni kummastuttaa, että lainsäädännön mukaan ihminen syyllistyy rikokseen jos esittää toisesta jotain sellaista, että on vaaraksi tulla tuomituksi turhaan tai että häneen kohdistetaan jokin turha pakkokeino. Sen sijaan, että virkaa tekisivät työnsä, selvittäisivät asian, päästäisivät turhasta pakkokeinosta pois ja tutkisivat ja rankaisisivat sitä joka tämän perättömän tiedon on antanut, niin kokevat helpommaksi pitää lukkojen takana, eikä mikään valituskanava auta. Loppujen lopuksi päästään paradoksiin jossa yksi on kirjaimellisesti lainsuojaton.

        Viestisi pitää olla jonkinlainen provo. Olen itse tätä asiaa seurannut yli 20-vuotta ja tänne laittanut myös linkkejä youtube kanavilta joissa "asiakkaat" tai "potilaat" on itse kuvanneet sen kun poliisi soittelee ovikelloa ja että lääkärillä on asiaa jne.. Olen seurannut myös sitä miten poliisin muuttuneiden ohjeiden mukaan sitä virka-apua annetaan vasta kun se lähete on olemassa ja jos tämä asiakas on livahtamassa tiehensä tai muuta perustetta. Ilman näkemistä se lääkäri ei sitä lähetettä kirjoita. Kaipa se poliisi omien tehtäviensä vuoksi tilanteeseen törmätessä voi kiikuttaa asiakkaansa lääkäriin. Eihän tuonne ketään voi jättää jos ei kykene itsestään huolehtimaan tai muutoin riehuu kaistapäisesti. Ei silti ole olemassa lakia, että kaikkien jopa ihan oikeasti mielisairaiden tulisi olla lukkojen takana. Psykoottisia ihmisiä on ihan kotioloissa ja ns. avohoidossa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ne aikansa kuluksi tulekkaan soittelemaan ovikelloa. Lääkäri on pyytänyt heiltä virka-apua ja sitä ollaan mukisematta myönnetty. Lääkäri on saanut tämän maata vavisuttavan esitiedon ja mistä? Näitä on ihan YLE:n ohjelmissakin käsitelty, että joku on mennyt vain puhumaan älyttömyyksiään ja toista viedään. Itseäni kummastuttaa, että lainsäädännön mukaan ihminen syyllistyy rikokseen jos esittää toisesta jotain sellaista, että on vaaraksi tulla tuomituksi turhaan tai että häneen kohdistetaan jokin turha pakkokeino. Sen sijaan, että virkaa tekisivät työnsä, selvittäisivät asian, päästäisivät turhasta pakkokeinosta pois ja tutkisivat ja rankaisisivat sitä joka tämän perättömän tiedon on antanut, niin kokevat helpommaksi pitää lukkojen takana, eikä mikään valituskanava auta. Loppujen lopuksi päästään paradoksiin jossa yksi on kirjaimellisesti lainsuojaton.

        Viestisi pitää olla jonkinlainen provo. Olen itse tätä asiaa seurannut yli 20-vuotta ja tänne laittanut myös linkkejä youtube kanavilta joissa "asiakkaat" tai "potilaat" on itse kuvanneet sen kun poliisi soittelee ovikelloa ja että lääkärillä on asiaa jne.. Olen seurannut myös sitä miten poliisin muuttuneiden ohjeiden mukaan sitä virka-apua annetaan vasta kun se lähete on olemassa ja jos tämä asiakas on livahtamassa tiehensä tai muuta perustetta. Ilman näkemistä se lääkäri ei sitä lähetettä kirjoita. Kaipa se poliisi omien tehtäviensä vuoksi tilanteeseen törmätessä voi kiikuttaa asiakkaansa lääkäriin. Eihän tuonne ketään voi jättää jos ei kykene itsestään huolehtimaan tai muutoin riehuu kaistapäisesti. Ei silti ole olemassa lakia, että kaikkien jopa ihan oikeasti mielisairaiden tulisi olla lukkojen takana. Psykoottisia ihmisiä on ihan kotioloissa ja ns. avohoidossa.

        En provoile asioilla, en edes tällaisilla.
        Youtubehan se taitaakin olla oikein " totuuden torvi " ?
        En ole itse sieltä katsonut mitään asiaan liittyvää. Riittää kun on omakohtaista kokemusta ( n. 30 vuotta ) psykiatriasta, ja on sitä kautta tullut tutustuttua ties kuinka moniin potilaisiin, hyvinkin erilaisiin, todella sairaisiin, kuin myös vähemmän sairaisiin.
        Aika hyvin on ehtinyt saamaan käsityksen, kuinka homma toimii, miten pakkotoimissa tehdään, milloin ei tehdä mitään kun ei ole tarvetta.
        Ilman syytä ei kuitenkaan ketään kotoa haeta. Toki voi olla sellaista, että joku omainen, läheinen, tekee ilmoituksen kun on huolissaan sairaasta läheisestään, ja sitten menevät kotiin katsomaan tilanteen. Mutta usein se omaisten, läheisten huoli ei ole turhaa.
        Itsekin olin aikoinaan hyvinkin pahoissa psykooseissa, mutta ei minua kukaan kotoa hakenut ennen kuin otin yliannoksen lääkkeitä ja minulle soitettiin apua.
        Kadulla ja kaveripiireissäkin kuljin psykoosista huolimatta, eikä kukaan vienyt mistään yllättäen hoitoon. Enemmän taisin kahdentoista vuoden aikana psykoottisena olla kotioloissa kuin osastohoidoissa.
        Enkä ole kyllä neljäänkymmeneen vuoteen tavannut, enkä kuullut yhtään tapausta, että joku tuttu olisi haettu ilman syytä. Jos on haettu, niin siihen on aina ollut syytä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En provoile asioilla, en edes tällaisilla.
        Youtubehan se taitaakin olla oikein " totuuden torvi " ?
        En ole itse sieltä katsonut mitään asiaan liittyvää. Riittää kun on omakohtaista kokemusta ( n. 30 vuotta ) psykiatriasta, ja on sitä kautta tullut tutustuttua ties kuinka moniin potilaisiin, hyvinkin erilaisiin, todella sairaisiin, kuin myös vähemmän sairaisiin.
        Aika hyvin on ehtinyt saamaan käsityksen, kuinka homma toimii, miten pakkotoimissa tehdään, milloin ei tehdä mitään kun ei ole tarvetta.
        Ilman syytä ei kuitenkaan ketään kotoa haeta. Toki voi olla sellaista, että joku omainen, läheinen, tekee ilmoituksen kun on huolissaan sairaasta läheisestään, ja sitten menevät kotiin katsomaan tilanteen. Mutta usein se omaisten, läheisten huoli ei ole turhaa.
        Itsekin olin aikoinaan hyvinkin pahoissa psykooseissa, mutta ei minua kukaan kotoa hakenut ennen kuin otin yliannoksen lääkkeitä ja minulle soitettiin apua.
        Kadulla ja kaveripiireissäkin kuljin psykoosista huolimatta, eikä kukaan vienyt mistään yllättäen hoitoon. Enemmän taisin kahdentoista vuoden aikana psykoottisena olla kotioloissa kuin osastohoidoissa.
        Enkä ole kyllä neljäänkymmeneen vuoteen tavannut, enkä kuullut yhtään tapausta, että joku tuttu olisi haettu ilman syytä. Jos on haettu, niin siihen on aina ollut syytä.

        Kaipa näistä videoista nyt sen näkee, että sitä ovikelloa on kakkahattu ollut soittelemassa on sitten syytä tai ei. Yhdessäkin videossa lääkäri alkoi perustelemaan, että toinen on väkivaltainen ja sen käsityksen ainakin sai, ettei henkilöhistoriaan nyt ainakaan lähivuosilta mahdu yhtään mitään. Ottaen huomioon, että vuonna 2024 kirjattiin yli 40.000 ilmoitusta pahoinpitelyistä, niin jos nämäkin kaikki käytäisiin sakkojen jälkeen kotoa poliisisaattueessa raahaamaan pöpilään, niin taitaisi osastopaikat loppua kesken. Mikään ei ole halveksuttavampaa kuin syytellä toista väkivaltaisuuksista perusteetta. Todella lapsellista!

        Kummaa myös on se miten nämä huolissaan olevien läheisten jutut on niitä harhaisia ja nämäkin on toimitettu heidän omalle lanttumaakarille. Jos autosi vaihdelaatikko on rikki, niin auttaako se, että aikuisen poikasi auto hinataan korjaamolle? Tuskin.

        Sitten nämä ei tiedä tilaansa jutut. Olen kyllä omin silmin nähnyt näitä haahuilioita tuolla kaduilla jotka ei sitten tiedä edes sitä omaa tilaansa, muuta moneltakin osin nämä jutut ovat hoitajien joidenka todellakin uskon kokeneen koviakin mielenterveysongelmia. Olisi kovasti helpompaa jos terveet hoitaisivat sairaita eikä päinvastoin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaipa näistä videoista nyt sen näkee, että sitä ovikelloa on kakkahattu ollut soittelemassa on sitten syytä tai ei. Yhdessäkin videossa lääkäri alkoi perustelemaan, että toinen on väkivaltainen ja sen käsityksen ainakin sai, ettei henkilöhistoriaan nyt ainakaan lähivuosilta mahdu yhtään mitään. Ottaen huomioon, että vuonna 2024 kirjattiin yli 40.000 ilmoitusta pahoinpitelyistä, niin jos nämäkin kaikki käytäisiin sakkojen jälkeen kotoa poliisisaattueessa raahaamaan pöpilään, niin taitaisi osastopaikat loppua kesken. Mikään ei ole halveksuttavampaa kuin syytellä toista väkivaltaisuuksista perusteetta. Todella lapsellista!

        Kummaa myös on se miten nämä huolissaan olevien läheisten jutut on niitä harhaisia ja nämäkin on toimitettu heidän omalle lanttumaakarille. Jos autosi vaihdelaatikko on rikki, niin auttaako se, että aikuisen poikasi auto hinataan korjaamolle? Tuskin.

        Sitten nämä ei tiedä tilaansa jutut. Olen kyllä omin silmin nähnyt näitä haahuilioita tuolla kaduilla jotka ei sitten tiedä edes sitä omaa tilaansa, muuta moneltakin osin nämä jutut ovat hoitajien joidenka todellakin uskon kokeneen koviakin mielenterveysongelmia. Olisi kovasti helpompaa jos terveet hoitaisivat sairaita eikä päinvastoin.

        Ihmisenhän ei loppujen lopuksi tarvitse kuin uhkailla väkivallalla, niin hänestä voidaan väittää, että hän olisi väkivaltainen.
        Jopa psykiatrienkin on hyvä olla valppaana, jos joku sairas edes uhkailee, koska sanoista ei ole pitkä matka tekoihin. Sen takia saattavat laittaa jonkun kotoa hakemaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisenhän ei loppujen lopuksi tarvitse kuin uhkailla väkivallalla, niin hänestä voidaan väittää, että hän olisi väkivaltainen.
        Jopa psykiatrienkin on hyvä olla valppaana, jos joku sairas edes uhkailee, koska sanoista ei ole pitkä matka tekoihin. Sen takia saattavat laittaa jonkun kotoa hakemaan.

        On se tragikoomista jos pelkät uhkaajat jotka ei koskaan toteuta uhkailua vie kaikki osasto paikat.
        Ne jotka tarvis oikeasti osasto paikan niin jää ilman.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se tragikoomista jos pelkät uhkaajat jotka ei koskaan toteuta uhkailua vie kaikki osasto paikat.
        Ne jotka tarvis oikeasti osasto paikan niin jää ilman.

        Ei se nyt ihan noinkaan mene. Käytä järkeä ajattelussasi, ole hyvä.
        Ei kaikki uhkailijat osastopaikkoja vie, onhan ne aina tapauskohtaisia juttuja, jotka harkitaan yksilöllisesti.
        Käytin sanamuotoja " voidaan laittaa " sekä " saattaa ", ne eivät tarkoita, että niin välttämättä tapahtuisi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se nyt ihan noinkaan mene. Käytä järkeä ajattelussasi, ole hyvä.
        Ei kaikki uhkailijat osastopaikkoja vie, onhan ne aina tapauskohtaisia juttuja, jotka harkitaan yksilöllisesti.
        Käytin sanamuotoja " voidaan laittaa " sekä " saattaa ", ne eivät tarkoita, että niin välttämättä tapahtuisi.

        Niin ne vaan uhkailee ja uhkailee tekevänsä jotain pahaa.Mutta ei koskaan toteuta niiitä.
        Valmiin ruuan perässä osastolle.Ja nämä ne ottaa helposti osastolle kun on helppohoitoisia.
        On tyytyväisiä siihen että saa valmiin ruuan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ne vaan uhkailee ja uhkailee tekevänsä jotain pahaa.Mutta ei koskaan toteuta niiitä.
        Valmiin ruuan perässä osastolle.Ja nämä ne ottaa helposti osastolle kun on helppohoitoisia.
        On tyytyväisiä siihen että saa valmiin ruuan.

        Nykyään ei ole ihan helppoa päästä osastohoitoon, ainakaan vapaaehtoiseen sellaiseen.
        Eihän kukaan hoidonvastainen varmaan vapaaehtoisesti osastolle edes mene. Yleensä ihminen jopa ruokaileekin mieluummin kotonaan, kuin että menisi sen takia sairaalaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyään ei ole ihan helppoa päästä osastohoitoon, ainakaan vapaaehtoiseen sellaiseen.
        Eihän kukaan hoidonvastainen varmaan vapaaehtoisesti osastolle edes mene. Yleensä ihminen jopa ruokaileekin mieluummin kotonaan, kuin että menisi sen takia sairaalaan.

        "Yleensä ihminen jopa ruokaileekin mieluummin kotonaan, kuin että menisi sen takia sairaalaan."

        Toki yleisellä tasolla.Mielentilahäiröitä on monenlaisia.Osa pyrkii sinne osastolle vaan ruuantakia.Siis eihän se normaalia ole.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yleensä ihminen jopa ruokaileekin mieluummin kotonaan, kuin että menisi sen takia sairaalaan."

        Toki yleisellä tasolla.Mielentilahäiröitä on monenlaisia.Osa pyrkii sinne osastolle vaan ruuantakia.Siis eihän se normaalia ole.

        Ammattilaiset osaavat erottaa sen, tarvitseeko ihminen hoitoa, vai haluaako kenties vain osastolle syömään.
        Ei sinne terveet ihmiset hakeudu syömään kuitenkaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ammattilaiset osaavat erottaa sen, tarvitseeko ihminen hoitoa, vai haluaako kenties vain osastolle syömään.
        Ei sinne terveet ihmiset hakeudu syömään kuitenkaan.

        "Ei sinne terveet ihmiset hakeudu syömään kuitenkaan"
        Kuka on niin väittänyt että sinne terveet hakeutuu?
        Koska eihän se nyt tervettä ole hakeutua osastolle ruuan takia.Oliko vaikea ymmärtää tuosta ylemmästä kommentista?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyään ei ole ihan helppoa päästä osastohoitoon, ainakaan vapaaehtoiseen sellaiseen.
        Eihän kukaan hoidonvastainen varmaan vapaaehtoisesti osastolle edes mene. Yleensä ihminen jopa ruokaileekin mieluummin kotonaan, kuin että menisi sen takia sairaalaan.

        Minut on otettu 1kk sisään kaks kertaa osastolle.
        En ymmärrä mistä tämä on lähtöisin että ei muka pääse.Sinne pääse jos ne kahtoo että on oikea akuutti tarve.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minut on otettu 1kk sisään kaks kertaa osastolle.
        En ymmärrä mistä tämä on lähtöisin että ei muka pääse.Sinne pääse jos ne kahtoo että on oikea akuutti tarve.

        Olettetavasti olisit silloin päässyt myös ilman vapaaehtoisuutta

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olettetavasti olisit silloin päässyt myös ilman vapaaehtoisuutta

        Kyllä ne ambulanssilla haki.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne ambulanssilla haki.

        Sit et menny kovin vapaaehtoisesti :D Nykyään melkeinpä kaikki on M1 lähetteellä tai M3

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sit et menny kovin vapaaehtoisesti :D Nykyään melkeinpä kaikki on M1 lähetteellä tai M3

        Poliiseja ei kuiteskaan tarvinut.Niin kun monen kohalla varmaan tarvitaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Poliiseja ei kuiteskaan tarvinut.Niin kun monen kohalla varmaan tarvitaan.

        RIippuu. Osa menee "pakolla" ambulanssiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minut on otettu 1kk sisään kaks kertaa osastolle.
        En ymmärrä mistä tämä on lähtöisin että ei muka pääse.Sinne pääse jos ne kahtoo että on oikea akuutti tarve.

        Sanoinkin vaan, että nykyään on vaikeaa päästä. En sanonut, että ei pääsisi lainkaan.

    • Anonyymi

      Sairas, psykoottinen ihminen ei ymmärrä omaa tilaansa, eikä tietenkään halua pakolla hoitoon, niin kyllähän se saattaa saada tuntemaan, että hoitoon vienti on vääryys.
      Eihän tuhdissa humalassakaan oleva halua putkaan, kun ei tajua kuinka kännissä on, ja yrittää laittaa vastaan, kun poliisit vie väkisin.
      Joskus jotkut ovat jopa suuttuneet ensin omaisille, jos omaiset ovat toimittaneet sairaan läheisensä hoitoon. Ja kuitenkin ajan myötä ja toivuttuaan ovat kiitelleet niitä omaisia, kun hoitoon järjestivät. Ovat itsekin ymmärtäneet, että omaiset tahtoivat vain auttaa.

      • Anonyymi

        Niin, epämiellyttävä käytös (puheet, ilmeet, kehon kieli) joka johtuu epämiellyttävistä ajatuksista ja tunteista, jotka johtuvat puolestaan jostain elämän isommasta vastoinkäymisestä, tai sen vastoinkäymisen kestämisen aiheuttamasta stressistä ym. on tietenkin sairaus.

        Vai onko? Joskus ei vaan enää jaksa, ja mikä olisikaan olla parempi keino kuin olla kirjaimellisesti oma itsensä ja luovuttaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, epämiellyttävä käytös (puheet, ilmeet, kehon kieli) joka johtuu epämiellyttävistä ajatuksista ja tunteista, jotka johtuvat puolestaan jostain elämän isommasta vastoinkäymisestä, tai sen vastoinkäymisen kestämisen aiheuttamasta stressistä ym. on tietenkin sairaus.

        Vai onko? Joskus ei vaan enää jaksa, ja mikä olisikaan olla parempi keino kuin olla kirjaimellisesti oma itsensä ja luovuttaa.

        Käytös ei ole sairautta.
        Vastoinkäymiset kyllä voivat saada jonkun voimaan niin huonosti, että mahdollisesti sairastuu, alkaa oireilemaan.
        En oikein ymmärtänyt tuota, että mikä olisi parempi keino kuin olla oma itsensä ?
        Eikö ihmisen olisi aina parasta olla oma itsensä ? Jos yrittää olla muuta kuin on, niin aika varmaan jossain vaiheessa alkaakin ahdistamaan.
        Luovuttaminen on kai se viimeinen vaihtoehto. Jos luovuttaisi, ei saisi ikinä edes tietää, olisiko sittenkin selvinnyt pahimman yli. Monet kuitenkin selviää vaikeuksistaan ja vastoinkäymisistään.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nasima löi Jussille luun kurkkuun

      Nasima kertoi ettei Jussi sovi puhemieheksi, koska sallii rasismin. Mihin toimiin perussuomalaiset ryhtyvät? Kuka nouse
      Maailman menoa
      238
      6656

    2. Razmyar on säälittävä - puhemiehellä ei ole mitään syytä ottaa kantaa tähän "silmäkohuun"

      jonka toimittajat sai aikaan. Asia ei kuulu puhemiehelle millään lailla. Razmyar haluaa taas vaan huomiota. Mutta jos r
      Maailman menoa
      52
      4706

    3. Pitkän linjan yritysjohtaja: Suomen tapahtumat eivät ole Aasian kärkiuutinen

      Viimeaikaista kohua on käytetty sisäpoliittisena lyömäaseena, Thomas Zilliacus sanoo. – Koska asiaa kuitenkin kommentoi
      Maailman menoa
      100
      4441

    4. Siviilipalvelusmies Halla-aho normalisoi rasismin perussuomalaisissa

      SMP:n tuhkille perustettu puolue ei ollut ihmisiä vastaan, vaan instituutiokriittinen. "Missä EU - siellä ongelma", oli
      Perussuomalaiset
      7
      4239

    5. Suomalaisilta vaaditaan valtavasti suvaitsevaisuutta - miksi sitä ei vaadita muslimeilta

      Suomalaisilta vaaditaan kaikkea, pitää olla suvaitsevainen ja hyväksyä vieraiden tavat, rasisti ei saa olla jne. Miksi s
      Maailman menoa
      39
      3733

    6. Juuri Suomen valtamedian toimittajat teki "silmävääntelystä" sen kohun

      ja ilmeisesti ottivat yhteyttä myös ulkomaisiin medioihin, että katsokaas tätä. Mutta Japanin medioissa on asiaan suhta
      Maailman menoa
      117
      3638

    7. Demarit ovat oikeasti törppöjä eli heikkoälyisiä

      ja todistavat sitä päivittäin täällä lapsellisilla jutuillaan. Kauheasti on hehkuttaneet kuinka demarien kannatus vaan
      Maailman menoa
      68
      3606

    8. Perussuomalaiset eivät harrasta maalittamista kuten vasemmisto

      Huomaa tässä keinotekoisessa "rasismi"-kohussakin kuinka vasemmistolaiset maalittavat Perussuomalaisia. Me emme vastaava
      Maailman menoa
      23
      3511

    9. SDP:n kansanedustaja Marko Asell: Suomen myönnettävä maahanmuuton ongelmat

      Hänen mielestään Suomen pitää pyrkiä rajoittamaan jyrkästi turvapaikanhakijoiden pääsyä maahan ja hän arvioi, että maaha
      Maailman menoa
      71
      3293

    10. Maataloustuet voi poistaa, naudan tuottajahinta pompsahtanut 25 %

      Enää ei tarvitse veronmaksajien tukea, koska maajussi saa lihasta nyt hyvää hintaa. https://yle.fi/a/74-20198739
      Maailman menoa
      53
      2425
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt