Mies muutti omasta halustaan luokseni pienemmälle paikkakunnalle kun oltiin seurusteltu pari vuotta. Nykyään oltuamme 10 vuotta yhdessä hän on sitä mieltä että pitäisi muuttaa pois että oltaisiin kauempana vanhemmistani koska hänenkin vanhempansa asuvat kauempana (vanhempansa muuttivat itse aikoinaan Savosta huitsin tuuttiin kauas aikuisista lapsistaan jotka jäivät savoon), että tämä olisi tasavertaisempaa hänen vanhemmilleen. Omat vanhempani kun asuvat lähes naapurissa, auttavat paljon kolmen lapsemme kanssa, ovat huippu isovanhempia ja ollaan muutenkin tekemisissä. Mieheni on alkanut ilmaisemaan alati kasvavaa inhoa vanhempiani kohtaan ja puhuu jatkuvasti siitä miten epäreilua on että he saavat olla enemmän tekemisissä lastemme kanssa. Hänen omat vanhempansa ovat ok tyyppejä mutta vähän semmoisia voi ottelijoita, eivät uhraa aikaansa vaikka eläkkeellä molemmat ja hyväkuntoisia että tulisivat meitä tapaamaan ajan kanssa vaan jos satutaan itse olemaan lähempänä sopivat itse itsensä mukaan ohjelmaamme ja treffaavat pikaisesti ja näkemisen aikana harmittelevat pitkää välimatkaa ja anoppi itkee miten ikävä aina on. Hän on myös kerran valehdellut miehelleni että olisi muka ehdottanut jotain viikottaisia videopuheluita ja että minä olisin tästä kieltäytynyt vaikka itse en tällaista keskustelua muista ollenkaan. Myöskin olen miehelleni sanonut että kun toivovat kerran useammin videopuheluita, että mies saa ne itse hoitaa kun hänenhän vanhemmat he ovat. Appivanhemmat eivät soittele itse esim miehelleni koska kuulema helpompaa että meidän päästä soitellaan sinne, jos meillä on vaikka ruoka-aika tms. Mutta yhtä lailla heilläkin on elämä, nukkuvat pitkään, valvovat myöhään, harrastavat jne eivätkä vain istu puhelimet kourassa odottamassa. Minua loukkaa että kaiken tämän jälkeen minä olen mieheni mielestä syyllinen siihen että elämä on niin epätasa-arvoista ja sen sijaan että olisi kiitollinen vanhemmilleni avusta hän onkin katkera ja vihainen ja toivoo että minä alkaisin olemaan joku suhteiden ylläpitäjä hänen vanhempiinsa sen sijaan että alkaisi itse pitämään aktiivisemmin yhteyttä. Alkaa tuntua että hänen puoleltaan on tullut tavaksi voivotella ja "ikävöidä" puolin ja toisin ilman että kukaan tekee asialle mitään, vaan minun odotetaan tekevän jotain asialle. En jaksa ja ketuttaa koko sirkus.
Olen vihainen ja väsynyt
Anonyymi-ap
2175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No ensinnäkin ne on miehesi vanhemmat eikö se ny olisi miehesi tehtävä hoitaa omat välinsä vanhempiinsa ja jos miestä niin huolettaa ettei hänen vanhempansa näe lapsenlapsiaan ni miksei vie itse lapsie tapaamaan isovanhempi tai käy niitä videopuheluita vanhempiensa kanssa ja siksi toisekseen kun lapsilla enemmän ikää tulee ni hyvä jos tekään näette heitä kuin vilaukselta kun kiireiltään kerkeävät tai menoiltaan elämä kun on sopeutumista alati muuttuviin tilanteisiin
Pystytkö keskustelemaan miehesi kanssa nuo samat asiat, mitä kerroit tänne? Ja sillä tavalla että pysyt rauhallisena, jottei tule vaan riitaa? Tsemppiä!