Jane seisoi viidakon reunalla, käsi sydämellään, sydän kurkussa.
Lehvien takaa kuului ensin oksien rasahtelua, sitten matala, varovainen murahdus.
Ja sieltä hän tuli.
Pitkä, ruskeaihoinen mies, paljasjaloin, silmissään sekoitus uteliaisuutta ja jotakin eläimellistä varmuutta.
Apinan lailla kevyt, mutta ei mikään eläin.
Hän oli jotain muuta.
Mies pysähtyi muutaman metrin päähän.
Hän katsoi Janea kuin olisi yrittänyt lukea kirjaa, jossa oli sekä kuvia että tuntemattomia sanoja.
Hitaasti hän laski kätensä rintaan ja sanoi matalalla äänellä:
“Tarzan.”
Jane haukkoi henkeään. “Sinun nimesi on Tarzan?”
Mies nyökkäsi ja osoitti sitten Janea.
Silmissä vilahti kysymys, ja ääneen tuli ensi kertaa pehmeyttä:
“Sinä… Jane?”
Jane nyökkäsi — ja hymyili.
Hän ymmärsi, että tämä olento ei ollut mikään villi peto, vaan ihminen, joka oli vain oppinut viidakon kieltä ennen ihmisten omaa.
Tarzan osoitti itseään, sitten maata, puita ja taivasta.
Hän yritti löytää sanoja, joita ei ollut koskaan kuullut, mutta jotka hän jotenkin tunsi.
“Tarzan... mies. Jane... nainen.”
Jane nauroi hiljaa, ja Tarzanin katse kirkastui kuin aurinko lehväkatoksen läpi.
Ensimmäistä kertaa hän tiesi, että oli muitakin kaltaisiaan.
Lehvien takaa kuului ensin oksien rasahtelua, sitten matala, varovainen murahdus.
Ja sieltä hän tuli.
Pitkä, ruskeaihoinen mies, paljasjaloin, silmissään sekoitus uteliaisuutta ja jotakin eläimellistä varmuutta.
Apinan lailla kevyt, mutta ei mikään eläin.
Hän oli jotain muuta.
Mies pysähtyi muutaman metrin päähän.
Hän katsoi Janea kuin olisi yrittänyt lukea kirjaa, jossa oli sekä kuvia että tuntemattomia sanoja.
Hitaasti hän laski kätensä rintaan ja sanoi matalalla äänellä:
“Tarzan.”
Jane haukkoi henkeään. “Sinun nimesi on Tarzan?”
Mies nyökkäsi ja osoitti sitten Janea.
Silmissä vilahti kysymys, ja ääneen tuli ensi kertaa pehmeyttä:
“Sinä… Jane?”
Jane nyökkäsi — ja hymyili.
Hän ymmärsi, että tämä olento ei ollut mikään villi peto, vaan ihminen, joka oli vain oppinut viidakon kieltä ennen ihmisten omaa.
Tarzan osoitti itseään, sitten maata, puita ja taivasta.
Hän yritti löytää sanoja, joita ei ollut koskaan kuullut, mutta jotka hän jotenkin tunsi.
“Tarzan... mies. Jane... nainen.”
Jane nauroi hiljaa, ja Tarzanin katse kirkastui kuin aurinko lehväkatoksen läpi.
Ensimmäistä kertaa hän tiesi, että oli muitakin kaltaisiaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oliko Tarzan metsäsaamelainen
Ei ollut.
ja veti veitsen esii ja löi kaulaan tuota mamuajoka korahtaen kaatui maahen veri roikskuen katsoi vielä tuota alkukantaista olioita joka ei edes puhu suome murahtelee ja yrittää koko ajan naida lanne vaate päällänsä.
kuin petokorvausilla eläväloinen promies tuo veromaksajien elätti. ei ikinä tuottavaa työtä tehnyt loinen parasiitti.
Tarzan saapui ensimmäistä kertaa Inariin ja katsoi ympärilleen ihmeissään.
“Ei puita, ei liaaneja, ei apinoita... Miten tää viidakko oikein toimii?”
Paikallinen saamelaismies hymyili ja sanoi:
“Ei tää oo viidakko, tää on tunturi.”
Tarzan nyökkäsi vakavasti, otti köyden olalta ja totesi:
“Tarzan... vaihtaa taktiikkaa.”
Seuraavana päivänä Tarzan nähtiin roikkumassa koivunoksassa huutaen:
“Aaaa–aaa–aa–aa–INARI!”
Paikalliset totesivat:
“Annetaan olla. Se on selvästi löytänyt oman porokarjansa.” 🦌
😆🤣😂
kovin oli laiha ja heppoinen tarzan roikkui vaivaiskoivun alimmalla oksalla , riekot sitä nokallaaan peppuun nokki ja päähän paskansi lokki.
Sieltä apuun riensi hotelin kokki jolla oli jo Gonokokki ja syfiliskin , tempaisin riekolta hengen ei siihen edes vaikuttanut schengen .
On kova kundi