On/Off parisuhteesta??

12-vuoden vuoristoratasuhteen jälkeen sanoisin, että ennuste ei ole hyvä. Toisaalta jos pystytte puhumaan ongelmista, jotka aiheuttavat offit ja vielä tekemään niille jotain, niin tarinan loppu voi olla onnellinen.

Meillä minä (nainen) olin aina se, joka oli lähtemässä, kun asiat eivät muuttuneet ja toinen ei yksinkertaisesti kuunnellut mitä puhuin. Lopullisen eron otti kuitenkin exäni, joka ei enää vain jaksanut vuoristorataa. Näin jälkeenpäin kun miettii, niin rakastettiinhan me hullunlailla. Se ei vain riittänyt, kun oli liian erilaiset luonteet, joista johtui suurin osa riidoista. Toista kun ei voi muuttaa... Sexikin oli hyvää, mutta näin jälkeenpäin olen tajunnut, että se voi olla hyvempää jonkun toisenkin kanssa ; ) Yhdenillan juttuihin ei kannata parisuhdesexiä vertailla.

Sinulle sanoisin, että yrittänyttä ei laiteta. Niin kauan kuin on molemminpuolista rakkautta, on toivoa. Tärkeintä kuitenkin on opetella puhumaan ja ymmärtämään toista ja toisen näkökulmia.

Ei onnistu, ei kannata luottaa naiseen joka tekee noin sulle ja noin pitkän aikaa. Helpompaa henkisesti jättää hänet vaikka kipeää tekisi.

ehkä onnistuu, jos saatte selvitetty mikä aiheuttaa ne off-tilat. ja pystytte lopettamaan sen. mut jos se on/off jatkuu... niin... jos te todella rakastatte toisianne, miksi pitää sit jättää?
Olen itsekin ollut on/off-suhteessa, ja ankaraa se oli.

On/off-parisuhteissa niin valitettavan usein tuntuvat törmäävän yhteen tavat ja epätasapainoiset persoonat ja mitä tempperamentikkaampia persoonia, sitä räiskyvämpiä ovat tunteet, niin hyvässä kuin pahassa. Lisäksi monet perustavat rakkauden intohimoon ja omiin sekavan aaltoileviin tunnetiloihinsa, jotka eivät kuitenkaan ole sitä aidointa rakkautta.

Vaikka pitääkin paikkaansa, että ihmiset muuttuvat, niin se ei ole mikään muutaman kuukauden prosessi, vaan voi viedä vuosia. Siksi ne muutaman kuukauden off-vaiheet eivät paranna tilannetta, koska ihminen ei ehdi siinä ajassa juuri muuttumaan, mutta aika kultaa muistoja, jolloin ne positiiviset tunteet siitä toisesta nousevat pinnalle siinä kuin ikävä tuttuun kainaloonkin ja hetken aikaa kaikki on hyvin, kunnes taas romahtaa. Lisäksi off-aikojen vähäpätöiset suhteet eivät yleensä helpota luottamuksen rakentamista uudelleen.

On/off-suhteille on ominaista juuri suuret ja räiskyvät tunteet, joiden rinnalla muu ei tunnu miltään. Siksi tällaisista suhteista on työlästä ja tuskaista palautua ja yrittää rakentaa uutta elämää ja uutta onnea. Itse usean vuoden kokemuksen syvällä rintaäänellä ja myös lähipiirin suhteita seurattuani voin sanoa, että ennuste ei ole hyvä. Toisaalta lopullisen eron tekeminen ja siitä selviäminen on myös tuskaista ja vaikeaa eikä silloin kannata edes yrittää siirtää tai turruttaa tunteitaan kehenkään uuteen. Henkinen kasvu vaatii yksinäisyyttä ja se on kyllä sen arvoista. Kun ihminen on tasapainossa itsensä kanssa hän voi vasta luoda onnellisen ja kestävän suhteen, jossa tunteetkin ovat suurempia.

Ja mitä seksiin tulee, niin loistavaan seksiin kuuluu aina tunteet, luottamus ja toisen tunteminen, eikä mitkään yhden illan jutut tai tapailusuhteet pääse sille tasolle. Siksi niitä ei kannata käyttää minkäänlaisena vertailukohteena.

Onnellisen parisuhteen ja rakkauden tuntee aina, eikä siihen kuulu maailman romahtaminen niskaan ja toistuvat on/off-vaiheet. Kaikkia ihmisiä ei vain ole tarkoitettu yhteen, vaikka tunteet ja yhteinen menneisyys ja tuttuuden tunne välillä antaisivatkin sen vaikutelman, että niiden varaan voisi perustaa koko suhteen. Itse sanoisin sinulle, että ota aikaa itsellesi ja pohdi omia perustojasi ja minuuttasi. Voi olla, että kypsymisen kautta joskus voisittekin palata yhteen, mutta elämä voi olla myös täydellisen onnellista ja täynnä aitoa rakkautta jonkun toisen kanssa, jonka kanssa sopii oikeasti paremmin yhteen.

Voimia :)

Itse olen elänyt on/off -suhteessa huomattavasti vähemmän aikaa kun tuon 4v. (saati sitten 12v.) mutta ongelmat kuulostaa niin tutulta..toisaalta helpottavaa huomata, että muillakin on samoja ongelmia. Välillä tuntuu, ettei tämmöistä suhdetta voi olla kellään muulla.

Ollaan tunnettu reilu puoltoista vuotta ja sinä aikana tapailtu, oltu erossa, seurusteltu, erottu ja taas tapailtu. Tällä hetkellä en edes tiedä missä mennään.

En tiedä mikä meidät aina vetää yhteen ja yrittämään. Montakohan kertaa olen päättänyt, että se on lopullisesti loppu nyt mutta sitten taas nähdään jossain tm. ja taas olla lähtöpisteessä. Vähän aikaa yleensä meneekin loistavasti ja saadaan puhuttua vanhoja juttuja läpi mutta sitten on taas jo sukset ristissä.

Ei olla asuttu yhdessä. On ollut kyllä puhetta mutta ajoitus on aina ollut jotenkin väärä.

Itselläni ei ole ollut ketään muuta tänä aikana eikä kai toisellakaan. Tiedän, että rakastetaan toisiamme paljon mutta ollaan kanssa luonteiltamme ym. niin erilaisia, että lopputulos on aina sama.

Tiedän, että pitäisi luovuttaa mutta kun jostain syystä en pysty. Pidemmän päälle tälläinen on tosi rasittavaa eikä tälläisen varaan paljon elämää rakenneta. Kommentteja ihmiset..

turhaan tuhlaatte voimavaroja sopan lämmittelyihin. Kumpikin tietty ensirakkauden muistoissa ja huumassa?

Osatkaa päästää toinen irti - se on rakkautta. Ei jatkuva kina siitä, ollaanko vai eikö olla.

Onko kyse rakkaudesta vai pakkomielteestä toiseen veikkaan jälkimmäistä.

Kertomasi mukaan te kuulostatte sairailta. Kumpikin saa tiettya tyydytysta (ilmeisesti) kiusatessaan toista. Parasta jota sina nyt voisit tehda on hakea ammatti apua ja todella antaa toisen olla rauhassa.

Mietin juuri koneen ääressä miten kuvailisin avioliittoani ja siinä se oli: on/off-suhde. Tänään kaikki hyvin ja suurta rakkautta ja huomenna mies uhkaa avioerolla. Lapsille loistava isä, kunhan ei hermostu. Todellakin näin.
Itse olen viime vuosina kokenut, että en voi aidosti kertoa omia mielipiteitäni asioista pelkäämättä tai ainakin varomatta miehen hermostumista. En siis pelkää miestä, vaan hänen huutoaan ja asiatonta käytöstä. Koen myös, että me harrastamme juuri niitä asioita joita hän kokee tärkeiksi. Murrosikäiset lapset ovat myös valittaneet samaa, mutta toisaalta heillä vielä mieli ailahtelee rajustikkin. Rahat tuntuvat myös riittävän miehelle tärkeisiin asioihin. Itse näen vielä satunnaisesti valoa tunnelin päässä, mutta nyt tarvitsisin voimia muuttaa suhteen luonnetta niin, että kokisin tulevani kuulluksi. Kuulostaa varmasti kauhealta, mutta ehkä olen itse antanut tilanteen ajautua tähän. Jokaista meitähän kohdellaan juuri niinkuin annamme itseämme kohdella ja minä olen tähän ansaan astunut. Onko kukaan kokenut samaa tilannetta ja miten on siitä selvinnyt? Vertaistukea kaivataan!
Se mikä minua painaa painaa tällä hetkellä eniten, on lasten onnellisuus. Olisivatko onnellisempia ilman isää kin isän kanssa?

tässä sulle kysymyksiä, jotka saattavat selventää tilannettasi itsellesi. ole rehellinen itsellesi! pääsi on varmasti tästä aivan sekaisin. eikä ihmekään!

kun sanot, että välillä kaikki on täydellistä mitä se tarkoittaa? mikä on sinulle täydellistä?
voitko kokea tätä täydellistä aikaa ilman syyllisyyttä tai huolta siitä, että kohta taas alkaa alamäki?
oletko kuin "huumattu"?
kun kaikki on täydellistä, tunnetko itsesi hyväksytyksi, ymmärretyksi,ehyeksi?
koetko, että toinen ihminen, puolisko, tekee sinut onnelliseksi?
mitkä ovat ne syyt miksi haluat naimisiin täydellisenä kautenanne?

entä alamäessä?
oletko voimaton, etkä hallitse tilannetta? haluatko siitä tilasta pois, mutta et tiedä miten?
pystytkö ollenkaan ajattelemaan sitä miltä kumppanistasi tuntuu vai oletko niin ahdistunut ettet kykene, etkä edes halua tietää miltä hänestä tuntuu?
ehkäpä haluat, että hän kärsii ja heittelehtii tuskissaan siitä mitä hän sinulle tekee? haluat huutaa hänelle kuinka väärin hän sinua kohtelee, mutta vaikka kuinka huudat hän ei sitä kuule. se on hänen vikansa, hän on syypää sinun tuskaasi. hän tekee sinut onnelliseksi ja sitten hän vie onnesi pois.
haluat vain että hän ymmärtäisi ja kuuntelisi sinua?

jätätkö kumppanisi, koska hän ei pysty antamaan sitä mitä tarvitset? olet loukkaantunut, koska hän ei pysty ajattelemaan asiaa sinun kannaltasi. hän ei kuuntele, eikä ymmärrä sinua.

olet surullinen siitä ettette asu yhdessä? tunnetko epäonnistumista siitä?

olet varmasti ajatellut, miettinyt, pohtinut edestakas järkeillyt suhdettanne niin, että pää räjähtää. et tiedä enää mitä tekisit. pelkäät enää yrittää mitään.

haluat kaikesta huolimatta uskoa, että te olette pari. toivot niin kiihkeästi tarpeittesi täyttymistä ja toivot sitä juuri tämän ihmisen kanssa. et usko että maailmassa on toista ihmistä jonka kanssa haluat elää.
et halua luopua hänestä, ainakaan ennenkuin olet saanut hänet ymmärtämään sinua tai ennenkuin olette molemmat henkisesti loppu?

toivotko että hän muuttuisi? vai toivotko itse muuttuvasi? haluatko että itse oppisit omalla käytökselläsi vaikuttamaan hänen käytökseensä?

haluatko tasaisempaa tai loivempaa, vai ajattelisitko että se tylsistyttäisi sinut? tällaiset vaihtelut suhteessasi ovat varmasti psyykkisesti ihan saatanan raskaita sulle.

luopuisit vasemmasta kädestäsi, jos kaikki menisi vain hyvin. tuskasi on käsittämättömän suuri ja alat olemaan lopussa. olisit valmis elämään fyysisesti vammaisena, jos vain saisit mielenrauhan. ajatteletko että haluaisit sen olevan niin helppoa? käsi pois ja sillä siisti. haluat kuulla meiltä, että teidän jutustanne voi tulla jotain. tai ettei teidän tarvitse erota. haluatko tilanteen muuttuvan jollain yksinkertaisella tempulla?

ehkä kumppanisi kokee jotain samantapaista, omalla tavallaan tietysti, ja haluaa sinun ymmärtävän hänen pahaa oloaan, eikä pysty ajattelemaan edes asiaa sinun kannaltasi.

kumpikaan teistä ei saa mitä tarvitsee. kumpikaan teistä ei osaa pyytää niin että toinen ymmärtäisi mitä haluatte, tarvitsette. molemmat haluatte että toinen kuuntelee ja ymmärtää.

emme voi antaa sitä sinulle mitä tahdot ja tarviset. vain sinä itse voit. vain sinä tiedät mihin olet valmis.
oletko valmis tutkimaan itseäsi?
oletko valmis tekemään töitä tämän suhteen eteen?
Oletko valmis siihen, että välillä edistytte ja välillä tulee takapakkia?
oletko todella valmis unohtamaan ja antamaan anteeksi itsellesi ja hänelle kaikki loukkaukset ja sen pahan olon ja tuskan, joita olette itselle ja toisillenne aiheuttaneet?

virtuaali hali sulle!