Paikallinen sopiminen.

20 tunnin työvuoro on laiton. Työaikoja katsotaan työaikalain vinkkelistä. Kenenkään yhtäjaksoinen vuorokausilepo ei saa olla yhteensä 4 h.
Vuoroksusilepo on oltava vähintään 11 h mittainen. Sopimalla ditä erittäin painavista syistä voidaan joskus lyhentää, ja tämä puuttuva vapaa korvata heti kun mahdollista. Sama koskee viikkolepo, väh 35 yhdenjskdpista tuntia.
Mutta että ihan noin yksioikoisesti työaikoja ei direktiolla muuteta, että laiton työsikajärjestely on jatkuvaa.

Anonyymi00014 kirjoitti:

20 tunnin työvuoro on laiton. Työaikoja katsotaan työaikalain vinkkelistä. Kenenkään yhtäjaksoinen vuorokausilepo ei saa olla yhteensä 4 h.
Vuoroksusilepo on oltava vähintään 11 h mittainen. Sopimalla ditä erittäin painavista syistä voidaan joskus lyhentää, ja tämä puuttuva vapaa korvata heti kun mahdollista. Sama koskee viikkolepo, väh 35 yhdenjskdpista tuntia.
Mutta että ihan noin yksioikoisesti työaikoja ei direktiolla muuteta, että laiton työsikajärjestely on jatkuvaa.

Lue lisää

Siinähän itket.
Homman nimi oli että tehdäänkö se keikka vai jätetäänkö tekemättä, ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Lisäksi tuota työaikaa valvoi suomen suurimpia metsäalan yhtiö ja sekään ei reagoinut tuohon keikkaan mitenkään vaikka työajan seuranta oli kirkuvan punainen.
Joten voi tunke minne haluat nuo lakipykälät.
Tämä meidän ala nyt on sellainen että kun urakka aloitetaan sitä ei voi keksyttää ja ammattilaisia ei vain oteta työkkäristä.
Meidän alalla ei edes työnseisaukset vaikuta, kun esim. ylityökielto ei koske jos se aiheuttaa huomattavaa taloudellista haittaa.

Epäilen että näitä erikoishommia on tuhottoman paljon muitakin, esim. lääkärit ja heidän päivystysmaratoninsa.

Kyllä se tuo ajan kanssa, ei kai ne heti tule.
Joustavuus työelämässä on se keino millä niitä työpaikkoja luodaan.

Voi sinua, eikö vieläkään tärpännyt :D

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se tuo ajan kanssa, ei kai ne heti tule.
Joustavuus työelämässä on se keino millä niitä työpaikkoja luodaan.

Ei siihen joustavuuteen nyt olla ainakaan kovin innokkaasti menossa. Jo 92 työpaikkaa on paikallisesti asioista sopineet.

Haiskahtaa aika pahasti ay-liikkeen trollaamiselta.
Pikkuputiikeissa on iso asia kun saa hyvät työntekijät eikä niistä ole yksinkertaisesti varaa luopua joten tuollainen yksipuolinen vedättäminen ei oikein sovi yhtälöön.
Itse pyöritin pikku firmaa enkä ollut järjestäytynyt mutta aina sovittiin työntekijöiden kanssa porukassa miten jotkut isot keikat hoidettiin.
Toisinaan urakan kokonaiskesto 30 tuntia ja käytössä 2 porukkaa, aina ei ollut järkevää pelleillä 8 tunnin työvuoroissa vaan painettiin 15 tuntisia vuoroja.
Kun on kuunnellut muiden firmojen sopimisia niin mitä korkeampi järjetäytymisaste niin sitä vaikeampaa oli sopimiset.

Anonyymi kirjoitti:

Haiskahtaa aika pahasti ay-liikkeen trollaamiselta.
Pikkuputiikeissa on iso asia kun saa hyvät työntekijät eikä niistä ole yksinkertaisesti varaa luopua joten tuollainen yksipuolinen vedättäminen ei oikein sovi yhtälöön.
Itse pyöritin pikku firmaa enkä ollut järjestäytynyt mutta aina sovittiin työntekijöiden kanssa porukassa miten jotkut isot keikat hoidettiin.
Toisinaan urakan kokonaiskesto 30 tuntia ja käytössä 2 porukkaa, aina ei ollut järkevää pelleillä 8 tunnin työvuoroissa vaan painettiin 15 tuntisia vuoroja.
Kun on kuunnellut muiden firmojen sopimisia niin mitä korkeampi järjetäytymisaste niin sitä vaikeampaa oli sopimiset.

Lue lisää

Mitähän tarkoitat ensimmäisellä lauseellasi?
Yksipuolinen vedättäminen hengentuotteessani?
Henkilökohtaisia asioita, kuten esimerkiski viikottaisen työajan säätelyä koskevat sovittiin henkilötasolla.
Koko porukkaa koskevien asioiden puitteet ryhmänä.
Korkea järjestäymisaste on sopimusten luotettavuuden tae.
Olin tuotantopäällikkönä yhdessä parinkymmenen metallimiehen yrityksessä.
Pääkaupunkiseudulla sijaisevan yrityksen porukka oli "villiä"!
Mihinkään ei voinut luottaa. Yksilötason sopimukset aiheuttivat porukan keskinäisia riitoja ja kateutta.
Kestin vuoden ja palasin korkeamman järjestäymisen alueelle.

Vaikka olin kymmeniä vuosia työnantajan edustajana eri rooleissa niin asenteeni rikkureihin on selkeä. En voi luottaa sellaisiin toisten ahterilla laskeviin, työnantajia mielisteleviin, lyhyen tähtäyksen etua tavoitteleviin.
Yhtään pettymystä en ole kokenut kertaakaan toimiessani järjestäytyneen väen kanssa.
Toiminnalla on selkeät raamit joiden puitteissa voi sopia paikallisesti.
Suorittava porukka ymmärtää, että heidän on panoksellaan ansaittava työnantajalle riittävästi lisäarvoa toiminnan jatkamiseksi. On vain kohtuullista, että työantaja osaa arvostaa tuon!

Teknisten lakon aikana olin yrityksessä jonka listoilla oli 52 insinööriä. Inssit usutettii hoitamaa lakossa olevien teknisten töitä. Työnjohdosta suunnitteluun. Esimieheni ehdotti minulle hyvin tuntemani osaston pomotusta. Kieltäydyin vedoten sen hetkisiin puuhiini. Esimieheni tajusi tekosyyni mutta keskustelu loppui siihen.
Min lisäkseni vain yksi inssi minun lisäkseni ei ryhtynyt lakkolaisten hommiin.
Lakko kesti 7 viikkoa ja alaiseni tiesivät asenteeni ja asiani.
Lakon lopuutua rikkuri-insseille oli vierastalossa humuilta joka kuului ulos pitkälle. Kun muutaman vuden jälkeen oli saneerattava inssiporrasta niin silloin ei enää rikkuruus ollut palastusrengas.
Eiväthä inssit olleet varsinaisia rikkureita koska eivät kuuluneet teknisten liittoon. Jos kuuluivat mihinkään, mutta lakon alaisen työn tekeminen on mielestäni rikkuruutta.

Palatessaan töihin purnasivat alaiseni, että olin antanut kahvikeittimen käytettyjen porojen homehtua. Vastaukseni oli, että heput ovat itse hoitaneet kahvinkeiton minä vedin raja yhteen ja ainoaan selvään paikkaan. Ei mitään "jos nyt kuitenkin"! Raja on ehdoton! Jos siitä alkaa lipsumaan niin raja häipyy ja muuttuu henkilökohtaiseksi, sen hetken mielialasta riippuvaksi.

Sama periaate koski myös myöhemmin vastuussani olevaa metallin tessiin sovellettavaa porukkaa.