Juutalaisia poptähtiä

Kuinkas sattuikaan, tässä on vastaus juuri sinulle:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Valitsen_siis_olen.htm

[email protected]
PS. Lainaan vain yhden paikan:
Joosef on eräs Vanhan Testamentin Messiastyypeistä. Joosef oli Jaakobin poikia, mutta mikään sukukunnista ei kantanut hänen nimeänsä. Joosef oli erilainen. Hän oli ilmeisesti kaikkiaan 22 vuotta erossa veljistään, näiden enemmän tai vähemmän hylkäämänä. Joosef oppi egyptin kielen, hänet puettiin egyptiläisittäin ja hänen hiuksensa sekä partansa varmasti ajettiin.



Vrt. Mooseksen ja tämän veljen Aaronin olosuhteista riippumaton läheisyys; Mooseksen paljaaksi ajeltu päälaki ja leuka sekä Aaronin leikkaamaton risuparta psalmissa 133: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, kun veljekset sovussa elävät! Se on niin kuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan - Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.” Jakeen pohjalta lienee nimetty myös eräs huonekasvi.



Tänä pitkänä aikana veljet vieraantuivat Joosefista. Viimein veljet eivät enää tunteneet häntä, etenkään kun luulivat tämän poistuneen ajasta iäisyyteen jo aikoja sitten. Veljet tunsivat Joosefin vasta, kun tämä itse tahtoi ilmaista itsensä. Ennen tätä Joosef toimitti kaikki ei-juutalaiset pois.



”Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: ‘Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!’ Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen. Ja hän purskahti ääneen itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki sen kuulivat... ‘Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä.’” (1 Moos 45.)



Käännekohta oli, kun Joosef alkoi puhua veljillensä hepreaa. Kuten nykyäänkin galutissa tai diasporassa, myös menneinä aikoina tosi juutalainen osasi olla tarpeen tullen myös korostamatta syntyperäänsä. Tulee kuitenkin hetki, jolloin isät tulee totuuden nimessä esitellä avoimesti aina faaraoidenkin edessä. Jeesus juutalaisen äidinkieli oli ainoastaan kansan alennuksen tilan vuoksi aramea, muuten hän puhui hepreaa. Niin kuin Joosef salasi itsensä ja juutalaisen identiteettinsä veljiltänsä, myös Jeesus on salannut itsensä juutalaisilta. Pidän itsekin yllätyksistä ja jännityksestä, mutta oma hermoni olisi saattanut laueta ennen Joosefia. Oli aika, jolloin Joosefin veljet eivät tunteneet häntä, mutta tuli myös aika, jolloin sama kävi egyptiläisille.

Maimonideetä lainatakseni: ”Antakaa meille meidän Jeesuksemme takaisin!”



Kirkko on tehnyt Jeesuksesta pakanan. Monen kirkollisen ihmisen on jo nyt vaikea ymmärtää Jeesuksen juutalaista taustaa tai juutalaislähetystä. Toisaalta en itsekään tiedä koko juutalaislähetyksestä. Jeesus tullee ottamaan veljensä puhutteluun kahden kesken. Mikäli em. mahdollisesti vertauskuvallinen teksti tulkittaisiin kirjaimellisesti, ei meillä pakanoilla olisi muuta tekemistä kuin supista eteisessä. Toki kaikki uuden syntymä vaatii kipua ja tapahtuu ahtaan portin ja synnintunnon kautta. Harvassa kuitenkin ovat ne tapaukset Uudessa Testamentissa, joissa pakanakristitty olisi toiminut kätilönä juutalaisen uskoontulolle.



Egyptissä vietetyt neljästä viiteensataan vuotta ovat Vanhan Testamentin musta aukko. Tuona jaksona ei tapahtunut varsinaisesti mitään uutta ja se sivuutetaan Raamatussa muutamassa jakeessa. Raamatun Jumala ei ole kovin innostunut suurista numeroista. Noina vuosisatoina Israelin kansa sekä kasvoi lukumääräisesti, että ajautui yhteiskunnallisesti tukalaan asemaan. Goosenin hedelmällisestä maakunnasta alkanut kausi on rinnastettavissa pakanaseurakunnan aikaan, jona kristillinen seurakunta on kasvanut, mutta kirvoittanut otteensa henkilökohtaisesta uskosta instituutioksi. Kirkolle on käynyt kuin vertauksen sinappipuulle tai saavilliselle happamatonta taikinaa, johon pääsi hiivaa. Pitkän kuivan kauden jälkeen on kuitenkin odotettavissa ainakin yhdellä rintamalla hengen sateita.

Joosef teki juutalaisuudestaan muille yllätyksen. Mooseksen kohdalla Exodus jättää hieman avoimeksi, oliko juutalaisuus yllätys Moosekselle itselleenkin. On salaperäistä, miksi Jumala aikoi surmata Mooseksen (Ex.4:24-26). Niin kuin tiede on ottanut kristinuskon nimissä tehdyn painostamisen vuoksi etäisyyttä kirjoituksiin, niin myös juutalaiset ovat kristinuskon nimissä harjoitetun vainon seurauksena vieraantuneet juutalaisesta Jeesuksesta. Tässä voi kuitenkin nähdä erään profeetallisen virstanpylvään. Vasta kun ”Iisain kanto” on maahan asti katkaistu, kun juutalaisilla ei ole enää mitään tekemistä oman messiaansa kanssa, puhkeaa siitä toivon vesa (Jes 11:1, 10). Eron ”maineen” ja ”ylistyksen” välillä voisi nähdä Jes 4:2:n valossa: ”Sinä päivänä on Herran vesa oleva Israelin pelastuneille kaunistus ja kunnia ja maan hedelmä heille korkeus ja loisto.”



Mikäli Joosefin tarina on kaukaa haettu, uhrataan Hesekielin kirjassa kokonainen luku Israelin heräämisen kuvaamiseen (Hes 36-37). Luvussa 37 Hesekiel kertoo näyn kuivuneista luista, jotka ensin kokoontuvat yhteen ja sitten liitetään yhteen. Viimeisessä vaiheessa elottomat ruumiit saavat henkensä takaisin.



Koko maailma kuiskuttelee Israelin kaksituhatvuotisesta tragediasta. Messias tarkoittaa samaa kuin kuningas.[43] ”Sillä kauan aikaa saavat israelilaiset olla ilman kuningasta ja ruhtinasta, ilman uhria ja patsasta, ilman kasukkaa ja kotijumalia.” (Hoos 3:4.)



”Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan”, suree Johannes jo evankeliuminsa esipuheessa. (Joh 1:11.) Juutalaiset ovat kuitenkin saaneet maksaa väärästä valinnastaan jo niin raskaasti, että on koittanut aika ”lohduttaa”.



Jesajan jälkimmäisen osan alkujae, jae 40:1 kuuluu siis näin. Kirjan alkuosassa (Vanhan Testamentin kristillisessä laitoksessa) sattuu hauskasti olemaan yhtä monta lukua kuin on kirjoja Vanhassa ja loppuosassa niin monta kuin on kirjoja Uudessa Testamentissa (39 ja 27). Pian on aika aloittaa uusi jakso valitun kansan historiassa. Juutalaiseen kaanoniin kuuluvat täsmälleen samat Vanhan Testamentin kirjat kuin kristilliseen, mutta kirjojen ryhmitys on erilainen. Katolisten apokryfikirjat eivät yleensä väitäkään olevansa inspiroituja, (pseudepigraafisia huijauksia lukuunottamatta) vaan ainoastaan kuvailevat Testamenttien välisen ajan historiaa. Näiden liittäminen Raamattuun oli lähinnä katolisen kirkon reaktio protestiliikeeseen. Mikäli Jesajan kirjan siis jakaa kahteen osaan luvun 40 alusta, jälkimmäisen osan keskimmäinen luku on Jesaja 53. Tämän luvun keskimmäinen jae kiteyttää koko asian: ”Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.”



Ristiltä lausuttiin kaikkian seitsemän lausetta. Jos teloitettavalle on tapana antaa viimeinen toivomus, niin Jeesuksen ensimmäisen lauseen muovaama toivomus oli: ”Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät”. Ensin ei tiedetty, mitä tehdään. Sitten ei tiedetty, mitä tehtäisiin.



Täytyy kuitenkin muistaa, että Vapahtajan hylkäsivät juutalaisten johtajien lisäksi myös pakanat: Apt 4:27: ”Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa.” Uudessa Testamentissa annetaan käydä ilmi, että jokainen ihminen on syyllinen Vapahtajan kuolemaan. Ja hyvä niin, koska tällöin myös sovitus voi koskea jokaista. Jeesuksen omista opetuslapsistakin...

(Joskin he kaikki olivat pesunkestäviä juutalaisia niinikään.)

Kiitos huolestumisestasi. Äitinikin oli joskus vähän huolissaan. Jos sinua kiukuttaa, niin muista tämä: Elät noin 78 vuotta. Sinä aikana teet yhden derivaatan ja vedät siitä tangenttiisi kulmakertoinen. Se on se suunta, jossa iankaikkisuutesi vietät.

Hitlerillä ja minulla on korkeintaan se yhteinen piirre, että jotta "Asperger, probably the best syndrome in the world!"

Maailmankuvamme vain vaikuttavat eri suuntiin, toveri.

Brittiläiset lähettivät Jumalaan uskovan sotilaspapin puhumaan Adolf Eichmanille hänen viimeisenä iltanaan. Eichmann kävi viimeisen keskustelunsa sotilaspapin kanssa juuri ennen hirttämistään.

Sotilaspappi: ”Herra Eichmann, ennen kuin näette Jumalan huomispäivänä, ettekö haluaisi saada synninpäästöä? Ettekö haluaisi tunnustaa?”

Eichmann: ”Tunnustaa? Mitä minulla olisi tunnustettavaa? En ole tehnyt mitään väärää!”

Sotilaspappi: ”Et ole tehnyt mitään väärin? Ymmärsinkö oikein?”

”Kyllä”, Eichmann vastaa. ”Olen toiminut vain oikein!”

Sotilaspappi: ”Voisitko itse selittää”.

”Tietenkin”. ”Molemmat Saksan kirkot, katolinen ja protestanttinen, uskovat teistiseen evoluutioon. Kummatkin uskovat, että Jumala loi uutta hävittämällä vammaiset ja vähemmän kehittyneet. Koska juutalaiset ovat muita ihmisiä vähemmän kehittyneitä, olen ainoastaan auttanut Jumalaa hänen työssään. Kun tapaan Jumalan, aion kertoa sen hänelle”.

Siirtyminen rahanhypistelyyn sattui otolliseen aikaan, juuri teollisuusyhteiskunnan ja kapitalismin kynnyksellä. Juutalaisten salaliitot ja rahamaailman herruus ovat kuitenkin suuria myyttejä vailla perusteita. Yhdysvaltain neljänsadan rikkaimman perheen joukossa on vähemmän kuin 10 % juutalaisia. Juutalaisten on täytynyt nousta huipulle lähinnä tarkalla vainulla ja työllä, koska heille onnistuminen on diskriminaation takia ollut tavallistakin vaikeampaa.

Otan yhden esimerkin:
Rothscildin suvun sanotaan olleen valtioiden pankkiirin. Suvun tarunomainen menestystarina oli aikoinaan alkanut nuoren Mayer Amschel Rothschildin perehtyneisyydestä rahatieteeseen eli numismatiikkaan. 1700-luvulla liikemiehen oli pakko tuntea erilaisia kolikoita, koska Eurooppa oli jakautunut lukemattomiin pikkuvaltioihin, joista kukin ylpeili omasta rahajärjestelmästään. Nuori poika oli päässyt Hessen-Kasselin vaaliruhtinas Vilhelmin(o), silloisen Euroopan rikkaimman miehen, apulaiseksi osoittauduttuaan luotettavaksi hypistellessään rahoja. Rahat olivat kuitenkin muiden, omia ne eivät olleet. Varsinainen menestys alkoi Meyerin viiden pojan tiiviistä yhteistyöstä ja viestinvälityksestä Euroopan eri maiden pörssien välillä ennen lennätintä. (Pankin tunnukseksi muodostuikin viittä nuolta yhteen puristava nyrkki.) Kaikkiaan Mayerilla ja Gudelella oli 20 lasta. Gudele eli 96-vuotiaaksi, joista miehensä kuoleman jälkeen yli 40 vuotta leskenä. Kun itsepäinen kantaäiti kieltäytyi muuttamasta poikiensa palatseihin, kävi ghetossa sapattivierailulla huomiota herättävää väkeä.

Rothscildin sukunimi tarkoitti alunperin yksiväristä ”punaista kylttiä” Frankfurtin geton erään perheen kotitekoisessa vaakunassa. Punainen kyltti tuli myöhemmin punaiseksi vaatteeksi. Mahtavaa juutalaista pelätään. Pahat kielet kertovat suvun jatkaneen Ensimmäistä Maailmansotaa tai ohjanneen sodan kulkua ja osapuolten voimasuhteita kukkaroidensa nyörejä säätelemällä. Euroopan valtiot rahoittivat sotakulunsa kyllä 80 prosenttisesti lainalla, mutta todellisuudessa se saatiin pääasiassa Yhdysvalloista. Ei voi kuitenkaan kiistää sitä, etteikö joku aina hyötyisi sodasta. Eurooppa menetti kolmesataavuotisen maailmanherruutensa I Maailmansodan neljänä vuotena. Sota loppui vuonna 1918 11. 11:ttä kello 11, mutta yhdestoista hetki oli jo lyönyt ja talouden johtoasema siirtynyt Atlantin taakse. Natsien miehittäessä II Maailmansodan aikana Itävallan, tulivat sotilaspoliisit pidättämään myös Rothscildin suvun päämiestä. Niin suuri oli hänen auktoriteettinsa, että Rothscildin lähettäessä sanan sotapoliisien odottaa ruokailun päättymistä eteisessä, nämä tekivät työtä käskettyä.

pjojala kirjoitti:

Kiitos huolestumisestasi. Äitinikin oli joskus vähän huolissaan. Jos sinua kiukuttaa, niin muista tämä: Elät noin 78 vuotta. Sinä aikana teet yhden derivaatan ja vedät siitä tangenttiisi kulmakertoinen. Se on se suunta, jossa iankaikkisuutesi vietät.

Hitlerillä ja minulla on korkeintaan se yhteinen piirre, että jotta "Asperger, probably the best syndrome in the world!"

Maailmankuvamme vain vaikuttavat eri suuntiin, toveri.

Brittiläiset lähettivät Jumalaan uskovan sotilaspapin puhumaan Adolf Eichmanille hänen viimeisenä iltanaan. Eichmann kävi viimeisen keskustelunsa sotilaspapin kanssa juuri ennen hirttämistään.

Sotilaspappi: ”Herra Eichmann, ennen kuin näette Jumalan huomispäivänä, ettekö haluaisi saada synninpäästöä? Ettekö haluaisi tunnustaa?”

Eichmann: ”Tunnustaa? Mitä minulla olisi tunnustettavaa? En ole tehnyt mitään väärää!”

Sotilaspappi: ”Et ole tehnyt mitään väärin? Ymmärsinkö oikein?”

”Kyllä”, Eichmann vastaa. ”Olen toiminut vain oikein!”

Sotilaspappi: ”Voisitko itse selittää”.

”Tietenkin”. ”Molemmat Saksan kirkot, katolinen ja protestanttinen, uskovat teistiseen evoluutioon. Kummatkin uskovat, että Jumala loi uutta hävittämällä vammaiset ja vähemmän kehittyneet. Koska juutalaiset ovat muita ihmisiä vähemmän kehittyneitä, olen ainoastaan auttanut Jumalaa hänen työssään. Kun tapaan Jumalan, aion kertoa sen hänelle”.

Siirtyminen rahanhypistelyyn sattui otolliseen aikaan, juuri teollisuusyhteiskunnan ja kapitalismin kynnyksellä. Juutalaisten salaliitot ja rahamaailman herruus ovat kuitenkin suuria myyttejä vailla perusteita. Yhdysvaltain neljänsadan rikkaimman perheen joukossa on vähemmän kuin 10 % juutalaisia. Juutalaisten on täytynyt nousta huipulle lähinnä tarkalla vainulla ja työllä, koska heille onnistuminen on diskriminaation takia ollut tavallistakin vaikeampaa.

Otan yhden esimerkin:
Rothscildin suvun sanotaan olleen valtioiden pankkiirin. Suvun tarunomainen menestystarina oli aikoinaan alkanut nuoren Mayer Amschel Rothschildin perehtyneisyydestä rahatieteeseen eli numismatiikkaan. 1700-luvulla liikemiehen oli pakko tuntea erilaisia kolikoita, koska Eurooppa oli jakautunut lukemattomiin pikkuvaltioihin, joista kukin ylpeili omasta rahajärjestelmästään. Nuori poika oli päässyt Hessen-Kasselin vaaliruhtinas Vilhelmin(o), silloisen Euroopan rikkaimman miehen, apulaiseksi osoittauduttuaan luotettavaksi hypistellessään rahoja. Rahat olivat kuitenkin muiden, omia ne eivät olleet. Varsinainen menestys alkoi Meyerin viiden pojan tiiviistä yhteistyöstä ja viestinvälityksestä Euroopan eri maiden pörssien välillä ennen lennätintä. (Pankin tunnukseksi muodostuikin viittä nuolta yhteen puristava nyrkki.) Kaikkiaan Mayerilla ja Gudelella oli 20 lasta. Gudele eli 96-vuotiaaksi, joista miehensä kuoleman jälkeen yli 40 vuotta leskenä. Kun itsepäinen kantaäiti kieltäytyi muuttamasta poikiensa palatseihin, kävi ghetossa sapattivierailulla huomiota herättävää väkeä.

Rothscildin sukunimi tarkoitti alunperin yksiväristä ”punaista kylttiä” Frankfurtin geton erään perheen kotitekoisessa vaakunassa. Punainen kyltti tuli myöhemmin punaiseksi vaatteeksi. Mahtavaa juutalaista pelätään. Pahat kielet kertovat suvun jatkaneen Ensimmäistä Maailmansotaa tai ohjanneen sodan kulkua ja osapuolten voimasuhteita kukkaroidensa nyörejä säätelemällä. Euroopan valtiot rahoittivat sotakulunsa kyllä 80 prosenttisesti lainalla, mutta todellisuudessa se saatiin pääasiassa Yhdysvalloista. Ei voi kuitenkaan kiistää sitä, etteikö joku aina hyötyisi sodasta. Eurooppa menetti kolmesataavuotisen maailmanherruutensa I Maailmansodan neljänä vuotena. Sota loppui vuonna 1918 11. 11:ttä kello 11, mutta yhdestoista hetki oli jo lyönyt ja talouden johtoasema siirtynyt Atlantin taakse. Natsien miehittäessä II Maailmansodan aikana Itävallan, tulivat sotilaspoliisit pidättämään myös Rothscildin suvun päämiestä. Niin suuri oli hänen auktoriteettinsa, että Rothscildin lähettäessä sanan sotapoliisien odottaa ruokailun päättymistä eteisessä, nämä tekivät työtä käskettyä.

Muistan lukeneeni joskus Rothscildin omaavan kyseenalaisen kunnian olla ensimmäisinä pörssikeinottelijoina euroopassa.
Rothscildin tiedustelijan väitetään olleen seuraamassa Waterloon taistelua ja kiiruhtaneen ilmoittamaan tuloksesta Lontooseen. Lontoossa herra R sitten myi nopeasti kaikki osakkeensa vedoten englantilaisten tappioon. Muiden seuratessa esimerkkiä paniikin omaisesti kurssi luonnollisesti laski olemattomiin. Näin oli pankkiirin apulaistensa avulla helppo monikertaistaa omaisuutensa hetkessä ostamalla mahdollisimman paljon osakkeita ennekuin tieto Englantilaisten voitosta saapui Lontooseen.

Tiedä sitten mikä on totuus...

Beard kirjoitti:

Muistan lukeneeni joskus Rothscildin omaavan kyseenalaisen kunnian olla ensimmäisinä pörssikeinottelijoina euroopassa.
Rothscildin tiedustelijan väitetään olleen seuraamassa Waterloon taistelua ja kiiruhtaneen ilmoittamaan tuloksesta Lontooseen. Lontoossa herra R sitten myi nopeasti kaikki osakkeensa vedoten englantilaisten tappioon. Muiden seuratessa esimerkkiä paniikin omaisesti kurssi luonnollisesti laski olemattomiin. Näin oli pankkiirin apulaistensa avulla helppo monikertaistaa omaisuutensa hetkessä ostamalla mahdollisimman paljon osakkeita ennekuin tieto Englantilaisten voitosta saapui Lontooseen.

Tiedä sitten mikä on totuus...

Punaisen kilven alta ponnistettiin tosiaan pitkälle. Heillä oli selllainen pony express tosiaankin. Sama systeemi oli myös antiikin Roomassa. Siinä tosin lähinnä pakotettiin kulkemaan tuo "virsta" ja luotettavaa miestä oli vaikea löytää. Siitä tulee sanonta UT:ssa "jos kuka tahansa pyytää sinua kulkemaan kanssaan virstan, kuje hänen kanssaan kaksi". Rooman viranomainen tai sotilasvirkamies saattoi käskeä tuon virstan nakin.

Lainaan Suomen ensimmäisen vekselikeinottelijan tarinaa, julkaisin tämän Forssan Lehdessä. Kunnioitan Wahrenia suuresti. Hän oli synnyinkaupunkini isä ja ex nihilo -perustaja.

Vorssasta poijaat kotoisin ollaan!
Sillä lailla tällä lailla kotoisin ollaan.

Julkaistu isänpäivänä 9.11.2003, appeni Pentti Niinimäen muistoa kunnioittaen.
Pentti Niinimäki oli Forssan Lehden pitkäaikainen toimittaja ja 9.11.2003 oli ensimmäinen isänpäivä ilman isää ja Pentti-pappaa.

Hyvää isänpäivää, Axel Wahren!

Satavuotiaan Forssan puolueohjelman uutisoinnissa aseteltiin vastakkain
työväenliikkeen asia ja yrittäjyys. Forssan perustajan Axel Wahrenin (1814-
1885) satumainen tarina tarjoaa ristiriitaan kansallishistoriallisen
näkökulman, josta voisi oppia edelleen.

Forssa on Suomen ensimmäinen maaseudulle perustettu teollisuusyhteiskunta.
Juuri tällaisia Hi Tech –ilmiöitä maakuntiin tänäänkin haikaillaan. Suomi
on maailman kilpailukykyisin maa – mutta ulkoistaa.

Wahren loi Forssan kuin tyhjästä Loimijoen kosken partaalle. Hän oli
kisällinmatkoillansa värjärintaidot oppinut kemisti, aikana jolloin kun
kemistejä ei oltu vielä keksitty.

Wahrenin isä oli tehnyt konkurssin, ja 24-vuotias poika saapui seudulle
varattomana (sitähän ei tarvinnut mainostaa Jokioisten verkatehdasta
vuokrattaessa).

Vuonna 1847 Forssaan nousi kehruulaitos, sitten puuvillakutomo, värjäämö,
viimeistämö, konepaja, höyrysaha ja tiilitehdas. Forssan rautatie on
revitty ylös, mutta maamme ensimmäinen kunnon puhelinjohto vedettiin v.
1878 Matkuun. Entä jos Forssan kaupunki pyytäisi Nokiaa mukaan pystyttämään
muistomerkkiä keskelle ei mitään, ennen kuin Matkun asema metsittyy
kokonaan?

Graham Belliä pidetään puhelimen keksijänä mutta harvoin kuulee
mainittavan, että niin telefoniin kuin mikrofoniin ja gramofoniinkin oli
massakäytön vaatimat parannukset tehnyt Emil Berliner. Sekä Wahren että
Berliner olivat juutalaisia: mitäpä jos sinä vuonna Afrikassa marakatit
kerran, telefonilaitoksesta olisivat kuulleet sen verran juuri näitä
reittejä?

Pumpulienkeleilleen Wahren perusti koulun, kirjaston, säästöpankin, vaivais-
ja sairaskassan, asuntoja ja kirkon. (Tehtaankoulusta ponnisti mm. Suomen
ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää.) Wahren otti käyttöön
vuoroviljelyn ja salaojituksen, jalosti eläimiä ja harjoitti
metsänhoitoa.

Venäläistämistä vastaan kulttuurin voimin taistelleen JW Snellmanin
toimeksiannosta Wahren laati valtakunnallisen kotiteollisuustuotteiden
markkinointiohjelman, jota noudatettiin koko maassa.

Wahren oli pioneeri kauppamatkustajien ja jälleenmyyntiverkoston
suhteen. Markan synnyinvuonna 1862 hän ideoi Suomen Yhdyspankkia
(vaikkei pystynytkään osakkeita juuri merkitsemään). Kymin osakeyhtiötä
Forssan isä taas synnytti v. 1872. Autonomisen Suomen Ensimmäisessä
Teollisuusnäyttelyssä 1876 Wahren sai pääkomissaarin tehtävät.

On nostalgista, että Forssan lakipiste osuu vuoteen 1903, jolloin SDP sai
ohjelmansa ja nimensä. Ei kaikkia patruunoita vihattu. Yhtiöön renki
saattoi päästä poliisia pakoon ja puuvillatehtaan väki pidettiin töissä
USA:n sisällissodasta huolimatta.

Hallituksen takavarikoidessa tuotantoa murtautui Wahren omiin
varastoihinsa, keksi vekseleillä keinottelemisen,
eikä hävennyt rahanlainaamista hämäläisiltä talonpojilta.

Tyykikylän elämä pyöri Yhtiön ympärillä, kuten Malin veljekset laulavat.
On kohtalon ironiaa, että keskelle Hämettä vakiintui paikannimi,
jonka ähvää kukaan ei kehdannut lausua. Wahrenilta jäi antamatta nimi
tehtaallensa ja orastava kaupunki jäi Helsingforssien ja Tammerforssien
rinnalla nimenä torsoksi.

Wahrenin yritykset saada Venäjän vientiin samat erikoisoikeudet kuin
Finlaysonilla oli aikanaan tapulikaupunkien rinnalla hylätty - ja ninpä
juutalaisen yritys sulautettiin skotin yritykseen v. 1934.

Kirkon ja valtion eroa on sanottu tärkeimmäksi Forssan ohjelman
tavoitteista joka ei ole toteutunut. Luterilaisena juutalaisena Wahren on
siis esimerkkitapaus myös ajalta ennen uskonnonvapauslakia.

Suomen itsenäisyyttä piilaava Wahrenin yrittäjätarina loi osaltaan
puitteita työväenliikkeemme järjestäytymiselle. Wahrenia kuvaavat
kisällinvuodet, tarmo, ennakkoluulottomuus, usko asiaansa - sekä oma-
aloitteinen työntekijöistä huolehtiminen.

Ulosliputtajat ja ulkoistajat voisivat muistaa Nälkämaan laulun
johtopäätöksen: ”Meidän on uudestaan luotava maa. Raukat vain menkööt
merten taa.” Yritykset tarvitsevat isiä, eivät optioita.

Pauli Ojala
Ulkoforssalainen, Helsinki