Luin Anni Erkon kolumnin Talouselämästä otsikolla hidas maksaja voittaa. Juttu koski asunnon omistamista, asuntolainaa ja sijoitamista.
Annin teoria oli tämä: kun maksaa vähemmän, niin jää enemmän sijoituksiin, jotka automaattisesti ilman riskiä tuottavat. Tuskin hän näin tarkoitti, mutta tämän kuvan hän antoi jutussaan.
Tarkka lainaus Annin koluminista: “Jos laina-aikaa venyttää muutamalla vuodella ja sijoittaa pienemmän lainanlyhennyksen myötä ylijäävän raha, laina-ajan loppuessa voi olla selvästi varakkaami kuin nopeasti lainaa lyhentävällä.”
Annin ajatuksessa on monta ongelmaa: ensinnäkin sijoitusten on onnistuttava. Annin pitäisi mennä kysymään esimerkiksi OP:n asuntosijoitusrahastoon tehneiltä, että mitenkäs ne sijoitukset onnistuneet kun rahoja ei saa sieltä ulos?
Toinen ongelma Annin kirjoituksessa on, että siinä omistusasunto kuvitellaan sijoitusvarallisuutena, jonka arvo voi pudota. Voi se kyllä noustakin, mutta Anni ei siihen ottanut oikein kantaa. Ongelmaksi sen tekee tässä kirjoituksessa, että moni on tilanteessa jossa asuntoa ei vaihdeta. Eli sen arvo realisoituu vasta, kun siitä luovutaan. Omassa tapauksessani asunto on niin sanottu loppusijoituspaikka, eli pyrintöä muualle muuttaa ei ole. Kun asunto on maksettu ajoissa ja asuntoon ei liity vuokratontin ja suuren yhtiölainan kaltaisia rasitteita, asunto on mainio sijoitus mikäli siinä pysyy pitkään.
Anni kertoi, että “usea kuvittelee lainan lyhentämisen olevan hyvä tapa vaurastua ja turvata taloudellinen tulevaisuus. Yhä harvempi pääsee nauttimaan siitä herkusta, että oma, velaton asunto on kasvattanut arvoaan tai on ylipäätään on jokun arvoinen”. Jäin ihmettelemään, että miksi asunnon pitäisi kasvattaa arvoaan, jos asunnossa meinaa pysyä? Mikä huolenaihe se oikein on? Anni jättää vastaamatta tähän kysymykseen.
Ei se Annikaan kertonut sitten, että mikä on sijoitus, joka kannattaisi tehdä. Koska näin on, suosittelen jättämään tällaiset mielipiteet omaan arvoonsa. Talouselämän intresseissä on julkaista rahoitusmarkkinoita palvelevia juttuja.
Talouselämän kolumni 7.11.25 hidas maksaja voittaa
36
422
Vastaukset
Anni on minusta aika oikeassa.
Jos meillä on kaksi skenaariota, jossa hankitaan asunto ja ollaan siinä vielä kirjoilla 20 vuoden kuluttua. Oletetaan asunnon hinnan olevan vaikka 300 000 euroa ja keskikoron tällä ajanjaksolla 3% marginaaleineen. Samaan aikaan pörssi tuottaisi keskimäärin 7%.
Pahoittelen turhan täsmällisiä lukuja, nappailen laskureista enkä jaksa siistiä.
10 vuoden laina-ajalla:
- Lainanmaksuun: 2 896,82 euroa kuussa * 120 = 347 618,40 euroa
- sijoituksiin 10 vuoden ajan 2 896,82/kk korkoa korolle = 485 981 euoa
Yhteensä: asunto + 486 k€
20 vuoden laina-ajalla
- lainanmaksuun: 1 663,79 euroa kuussa * 120 = 399 309,60 euroa
- Sijoituksiin 20 vuoden ajan 1233,03/kk korkoa korolle = 593 044 euroa
Yhteensä: asunto + 593 k€
Hitaasti maksamalla voittaa siis noilla oletuksilla yli 100 kiloeruoa. Eikä tämä riipu asunnon arvon kehityksestä millään tavalla. Verot toki pitää molemmista maksaa, mutta se ei hirveästi muuta tilannetta.
Toki tuossa on paljon muuttujia, joista suurin on ansiotason nousu laina-ajan edetessä.Ongelmana on, että Anni näkee vain tuoton sijoituksissa. Asuminenhan ratkaisuna on paljon enemmän kuin sijoitus.
Ero syntyy siinä, että kun lainanlyhennyksen sijasta sijoittaa rahansa, siinä voi myös hävitä. Ja sen sijoituksen pitää omata preemio maksettuihin korkoihin nähden. Mutta kun maksaa lainaa, silloin taklaa lainaan liittyvää riskiä.
Minua ei varsinaisesti rahalaitosten neuvot kiinnosta. Pidän vähät varani kiinni mieluummin omassa firmassa.landlord kirjoitti:
Ongelmana on, että Anni näkee vain tuoton sijoituksissa. Asuminenhan ratkaisuna on paljon enemmän kuin sijoitus.
Ero syntyy siinä, että kun lainanlyhennyksen sijasta sijoittaa rahansa, siinä voi myös hävitä. Ja sen sijoituksen pitää omata preemio maksettuihin korkoihin nähden. Mutta kun maksaa lainaa, silloin taklaa lainaan liittyvää riskiä.
Minua ei varsinaisesti rahalaitosten neuvot kiinnosta. Pidän vähät varani kiinni mieluummin omassa firmassa.Joo, jos ei pysty ottamaan yhtään riskiä, niin sitten ei kannata sijoittaa.
Mutta jos puhutaan 20 vuoden ajanjaksosta ja globaalista pörssistä, niin ei taida sellaista ajanjaksoa historiasta löytyä, jolloin olisi ollut riski hävitä rahansa. Jos sellainen kuitenkin tulee, niin luulen ettei se kämppäkään kovin hyvä sijoitus ole. Tai se oma firmasi.- Anonyymi
Kirjoittamalla saa omaisuuden kasvamaan helposti. Olisitpa laskenut sijoitukset 17 %:n korolla niin saisit reippaasti enemmän.
Jos taas kävisi niin kuin Fortumilla Uniper-sähläyksessä niin sijoittaja asuisikin veneen alla. - Anonyymi
TheRat kirjoitti:
Joo, jos ei pysty ottamaan yhtään riskiä, niin sitten ei kannata sijoittaa.
Mutta jos puhutaan 20 vuoden ajanjaksosta ja globaalista pörssistä, niin ei taida sellaista ajanjaksoa historiasta löytyä, jolloin olisi ollut riski hävitä rahansa. Jos sellainen kuitenkin tulee, niin luulen ettei se kämppäkään kovin hyvä sijoitus ole. Tai se oma firmasi.Et taida olla kiinnostunut historiasta. 1929 oli USA:ssa pörssiromahdus ja
"kaik mänt eikä piisantkaa". TheRat kirjoitti:
Joo, jos ei pysty ottamaan yhtään riskiä, niin sitten ei kannata sijoittaa.
Mutta jos puhutaan 20 vuoden ajanjaksosta ja globaalista pörssistä, niin ei taida sellaista ajanjaksoa historiasta löytyä, jolloin olisi ollut riski hävitä rahansa. Jos sellainen kuitenkin tulee, niin luulen ettei se kämppäkään kovin hyvä sijoitus ole. Tai se oma firmasi.Riski esiintyy joka paikassa, olipa asunnonhankinta tai sijoitus kyseessä. Mutta jutun perusteella sijoittamiseen liittyy automaattisesti se käsitys että sijoitus arvo-osuuksiin tuottaisi automaattisesti voittoa. Voi se tuottaa tappiotakin. Aivan kuten asunnonhankintakin. Siinä missä arvo-osuuksissa kuten osakkeissa ja rahastoissa esimerkiksi, siitä luopuminen vasta tarkoittaa voittoa tai tappiota osinkojen ohella. Asunnon kohdalla tilanne voi olla toinen, jos asuntoon liittyvät perusasiat ovat kunnossa: oma tontti, asuntoa on pidetty hyvin, asunto-osakeyhtiön asiat ovat kunnossa, kiinteistö on omalla tontilla jne.
Koska asua pitää jossakin, mieluummin sitä maksaa vaikkapa velattomassa omakotitalossa pari-kolme sataa sähköstä ja vedestä. Jos ero omistusasunnossa tuhnutteluun verrattuna olisi vaikkapa 800€, niin vuodessa se tekee 9600€ säästöä.
Jotta sijoituksella saadaan tämä ero kurottua umpeen, sijoituksia pitäisi olla 240 000€ neljän prosentin tuotolla ilman veroja. Kun verot otetaan mukaan, silloin pääomaa sijoituksissa pitäisi olla noin 300 000€ jotta ero saataisiin kiinni.
Myönnän, olen köyhä. Ei minulla sellaisia rahoja käyttää sijoituksiin.Anonyymi kirjoitti:
Kirjoittamalla saa omaisuuden kasvamaan helposti. Olisitpa laskenut sijoitukset 17 %:n korolla niin saisit reippaasti enemmän.
Jos taas kävisi niin kuin Fortumilla Uniper-sähläyksessä niin sijoittaja asuisikin veneen alla.Siksipä laskinkin erittäin maltillisella korolla, koska siinä oli huomiotu juuri tuo tilanne. Eli paljon hajautusta ja turvalliset sijoituskohteet. Esimerkiksi joku maailma indeksi rahasto tuottaisi about tuon verran.
Anonyymi kirjoitti:
Et taida olla kiinnostunut historiasta. 1929 oli USA:ssa pörssiromahdus ja
"kaik mänt eikä piisantkaa".Ei mennyt kaikki ja muutamaa vuotta myöhemmin kurssit olivat kohonneet takaisin romahdusta edeltävälle tasolle.
- Anonyymi
TheRat kirjoitti:
Siksipä laskinkin erittäin maltillisella korolla, koska siinä oli huomiotu juuri tuo tilanne. Eli paljon hajautusta ja turvalliset sijoituskohteet. Esimerkiksi joku maailma indeksi rahasto tuottaisi about tuon verran.
Tässä laskelmassa ei ollut sijoittajan vuokraa vähennetty joka kuukaudesta
- Anonyymi
TheRat kirjoitti:
Joo, jos ei pysty ottamaan yhtään riskiä, niin sitten ei kannata sijoittaa.
Mutta jos puhutaan 20 vuoden ajanjaksosta ja globaalista pörssistä, niin ei taida sellaista ajanjaksoa historiasta löytyä, jolloin olisi ollut riski hävitä rahansa. Jos sellainen kuitenkin tulee, niin luulen ettei se kämppäkään kovin hyvä sijoitus ole. Tai se oma firmasi.vuonna 2000 , 2008 ja 2021 siinä kovat pudotukset lähiajalta
Anonyymi kirjoitti:
Tässä laskelmassa ei ollut sijoittajan vuokraa vähennetty joka kuukaudesta
Miksi olisi pitänyt, kun on oma asunto?
Anonyymi kirjoitti:
vuonna 2000 , 2008 ja 2021 siinä kovat pudotukset lähiajalta
Kolme kertaa pieni notkahdus 25 vuoden aikana? Tosin 2000 ei ollut mitään kovaa pudotusta.
Pitkällä tähtäimellä tuolla ei ole sijoittajalle merkitystä.- Anonyymi
landlord kirjoitti:
Riski esiintyy joka paikassa, olipa asunnonhankinta tai sijoitus kyseessä. Mutta jutun perusteella sijoittamiseen liittyy automaattisesti se käsitys että sijoitus arvo-osuuksiin tuottaisi automaattisesti voittoa. Voi se tuottaa tappiotakin. Aivan kuten asunnonhankintakin. Siinä missä arvo-osuuksissa kuten osakkeissa ja rahastoissa esimerkiksi, siitä luopuminen vasta tarkoittaa voittoa tai tappiota osinkojen ohella. Asunnon kohdalla tilanne voi olla toinen, jos asuntoon liittyvät perusasiat ovat kunnossa: oma tontti, asuntoa on pidetty hyvin, asunto-osakeyhtiön asiat ovat kunnossa, kiinteistö on omalla tontilla jne.
Koska asua pitää jossakin, mieluummin sitä maksaa vaikkapa velattomassa omakotitalossa pari-kolme sataa sähköstä ja vedestä. Jos ero omistusasunnossa tuhnutteluun verrattuna olisi vaikkapa 800€, niin vuodessa se tekee 9600€ säästöä.
Jotta sijoituksella saadaan tämä ero kurottua umpeen, sijoituksia pitäisi olla 240 000€ neljän prosentin tuotolla ilman veroja. Kun verot otetaan mukaan, silloin pääomaa sijoituksissa pitäisi olla noin 300 000€ jotta ero saataisiin kiinni.
Myönnän, olen köyhä. Ei minulla sellaisia rahoja käyttää sijoituksiin.> Siinä missä arvo-osuuksissa kuten osakkeissa ja rahastoissa esimerkiksi, siitä luopuminen vasta tarkoittaa voittoa tai tappiota osinkojen ohella
Niin, paitti jos sijoittaa rahansa johokin kaatuvaan firmaan tai täyteen kusetukseen tyyliä Wincapita. Ei realisoidu tappiot lunastushetkellä, kun sitä lunastusmahdollisuutta ei ole.
Ja huom nythän on myös rahastoja (etenkin vuokralääviin sijoittaneita rahastoja), joista ei saa rahojaan ulos! Varallisuus rankasti yläkanttiin arvostettu ts näillä rahastoissa ei mitään mahdollisuutta maksaa sijoittajille, jotka halluavat vetää sijoituksensa pois. Siksi lunastamiset stop kokonaan.
Jos tarkoitus oli tehdä väliaikainen sijoitus ja ottaa rahat ulos jotain muuta hankintaa/sijoitusta varten ajanhetkellä x, niin ainakin väliaikaisesti ao. sijoituksen tappio 100,00 % ja pidemmälläkin tähtäyksellä tod. näk. nollaa suurempi. Anonyymi kirjoitti:
> Siinä missä arvo-osuuksissa kuten osakkeissa ja rahastoissa esimerkiksi, siitä luopuminen vasta tarkoittaa voittoa tai tappiota osinkojen ohella
Niin, paitti jos sijoittaa rahansa johokin kaatuvaan firmaan tai täyteen kusetukseen tyyliä Wincapita. Ei realisoidu tappiot lunastushetkellä, kun sitä lunastusmahdollisuutta ei ole.
Ja huom nythän on myös rahastoja (etenkin vuokralääviin sijoittaneita rahastoja), joista ei saa rahojaan ulos! Varallisuus rankasti yläkanttiin arvostettu ts näillä rahastoissa ei mitään mahdollisuutta maksaa sijoittajille, jotka halluavat vetää sijoituksensa pois. Siksi lunastamiset stop kokonaan.
Jos tarkoitus oli tehdä väliaikainen sijoitus ja ottaa rahat ulos jotain muuta hankintaa/sijoitusta varten ajanhetkellä x, niin ainakin väliaikaisesti ao. sijoituksen tappio 100,00 % ja pidemmälläkin tähtäyksellä tod. näk. nollaa suurempi.> Niin, paitti jos sijoittaa rahansa johokin kaatuvaan
> firmaan tai täyteen kusetukseen tyyliä Wincapita.
Ei kai kukaan niin hölmö ole, että johonkin Wincapitaan tai kryptoihin rahojansa laittaa? Jos lähdetään sijoittamaan, niin ensimmäinen sääntö on hajautus. Toinen sääntö on hajautus. Jos haluaa minimoida riskin, niin sitten pelataan useamman pankin maailmaindekseillä. Jos haluaa enemmän riskejä, sitten leikitään eri instrumenteilla, mutta silloinkin hajauttaen.
Joo, kyllähän joskus tulee vastaan niin hyviä diilejä, että melkein pakko on ylipanostaa. Soneran mennessä pörssiin minäkin merkkasin minkä irti sain ja ostin lisää niin paljon kuin rahaa oli heti ekana pörssipäivänä... Mutta siinä oli jo olemassa se pieni riski siitä, että ihan kaikkea ei olisi takaisin saanut.- Anonyymi
TheRat kirjoitti:
> Niin, paitti jos sijoittaa rahansa johokin kaatuvaan
> firmaan tai täyteen kusetukseen tyyliä Wincapita.
Ei kai kukaan niin hölmö ole, että johonkin Wincapitaan tai kryptoihin rahojansa laittaa? Jos lähdetään sijoittamaan, niin ensimmäinen sääntö on hajautus. Toinen sääntö on hajautus. Jos haluaa minimoida riskin, niin sitten pelataan useamman pankin maailmaindekseillä. Jos haluaa enemmän riskejä, sitten leikitään eri instrumenteilla, mutta silloinkin hajauttaen.
Joo, kyllähän joskus tulee vastaan niin hyviä diilejä, että melkein pakko on ylipanostaa. Soneran mennessä pörssiin minäkin merkkasin minkä irti sain ja ostin lisää niin paljon kuin rahaa oli heti ekana pörssipäivänä... Mutta siinä oli jo olemassa se pieni riski siitä, että ihan kaikkea ei olisi takaisin saanut.Ei kai kukaan ole niin hölmö, että sijoittaa rahansa asuntoihin , joiden arvo vain laskee ja laskee (kuten on tehnyt -95 lähtien) tai osakkeisiin, jotka aina silloin & tällöin rommaa?
Tuhnuillahan oli taannoin se varma 12 %/vuosi tuottava sijoituskohde, joka ei ikinä rommaa.
Sitten uutisoisiin kusetuksesta nimeltä wincapita. Sen jälkeen tuhnut eivät enää varmoja sijoituksiaan hehkuttaneet.... Anonyymi kirjoitti:
Ei kai kukaan ole niin hölmö, että sijoittaa rahansa asuntoihin , joiden arvo vain laskee ja laskee (kuten on tehnyt -95 lähtien) tai osakkeisiin, jotka aina silloin & tällöin rommaa?
Tuhnuillahan oli taannoin se varma 12 %/vuosi tuottava sijoituskohde, joka ei ikinä rommaa.
Sitten uutisoisiin kusetuksesta nimeltä wincapita. Sen jälkeen tuhnut eivät enää varmoja sijoituksiaan hehkuttaneet....Joo, tuhnut sijoittivat wincapitaan, kun omaan asuntoon ei ollut järkevää sijoittaa. Mielummin lihottaa läskiä.
Tuularit taas sijoittivat siihen omaan asuntoon ja vaikka sen arvo olisi nolla, olisimme me silti voitolla tuhnuihin verrattuna... Jossain kun on vähän pakko asua (toki itse suunnittelen vähän kodittomaksi jäämistä, jos eläköidyn etuajassa - vähän turha makuuttaa rahoja kiinteistössä, jos ei siellä vietä kuin kuukauden vuodessa ja vuokraaminen olisi tuplaten tyhmempää).
- Anonyymi
> Ongelmaksi sen tekee tässä kirjoituksessa, että moni on tilanteessa jossa asuntoa ei vaihdeta. Eli sen arvo realisoituu vasta, kun siitä luovutaan.
Taas näitä tuhnujen idoita. Omistusasunto on pelkkä kulu / virtualivarallisuutta. Tai että vaaditaan tuottoa (=arvonnousua) 12 % vuodessa tms reikäpäistä.
Todellinen hyöty omistusasunnosta on tämä: lyödään asumiskulut lukkoon, ostohetken tilanteessa. Vuokra nousee vuosittain. Omistusasujalla nousee vain vastike, joka on murto-osa kokonaiskuluista. Hyöty realisoituu jo kauan ennen laina-ajan loppumista
- kun tulot (palkka) kasvavat vuosien vieriessä, mutta asumiskelut kasvavat paljon hitaammin, alkaa hiljalleen jäädä enemmän rahaa käteen -> voi tehdä niitä sijoituksia, voi törsätä, voi lyhennellä lainaa tiuhempaan tahtiin oman mielihalunsa mukaan
- vrt. jos tuhnulla tekee nyt tiukkaa, niin tilanne ei välttämättä muuksi muutu... vaikka palkka nousee, niin myös kaikki kulut kasvavat myös
- omistusasujan asumiskulut romahtavat murto-osaan, kun laina on maksettu pois.... tämä on tarpeen etenkin eläkkeelle siirryttäessä, kun tulostakin katoaa iso siivu
- vaikka laina-ajan alussa iso osa tuloista katoaa ausmiskuluihin, niin suuri osa tästä summasta ei menekään kankkulan kaivoon, vaan kartuttaa omaa varallisuutta (lainanlyhennykset), se raha vaan ei ole oitis käytettävissä, vaan on "seiniin sidottuna"... mutta ei se silti mitään täysin hyödytöntä virtaalivarallisuutta ole, vaan on hyödynnettävissä mm. vaihdettaessa kämppä isompaan/kalliimpaan (omarahoitusosuus)- Anonyymi
Kun vaihtaa asunnon isompaan/kalliimpaan niin paras tilanne on se että hinnat putoavat sitä ennen ja reilusti. Silloin pääsee pienemmällä välirahalla koska ostettavan hinta laskee enemmän kuin vanhan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun vaihtaa asunnon isompaan/kalliimpaan niin paras tilanne on se että hinnat putoavat sitä ennen ja reilusti. Silloin pääsee pienemmällä välirahalla koska ostettavan hinta laskee enemmän kuin vanhan.
Sitku saan lottovoiton, ostan asunnon. Sitku hinnat rommaa -70 %, ostan asunnon. Sitku lainaa saa taas nollakorolla, ostan asunnon. Tuhnun elämä on yhtä sitkuttelua.
Kun on päivänselvää, ettei omaan pääse ikinä, kannattaa näitä talousstrategioita kehitellä. Voi aina selittää, että noudatan vain huolellista suunnitelmaa ja tienaan mahtavia summia, esim. tänäänkin jätin ostamatta 700 000 € arvoisen kohteen = 700 000 € tienisti yhdessä päivässä.
Asunto pitää ostaa/vaihtaa tarpeen mukaan. Ei "kun halvalla saa". Eikä niinkään, ettei osteta lainkaan, kun jäädään odottelemaan sitä pohjahintaa. Sen pohjahan löytyy, kun odottaa, että hinnat pitkän laskun jälkeen kääntyvät uuteen nousuun. Mutta silloin ei enää voi ostaa, koska hinta on jo korkeampi... pitää odottaa, että päästään uudelleen pohjalle eli syksyn 1992 hintatasoon. Sitku hinnat taas -92 tasoa, ostan asunnon....
Asunnon tarve on elinikäinen ja vuosikymmenien vieriessä se ostohinta + lainakulu on lopulta "rikka rokassa". Suurin kuluerä on lopulta ne juoksevat kustannukset, vastikkeet tai OK-taloissa energiakulut, verot, remontit.
Tyypillinen suurten ikäloppujen harhakuvitelma on, ettei remontteja tarvi tehdä, koska ei ole ennenkään tehty... no, siitten kuluerä on 40-50 vuodessa arvottomaksi muuttuva talo.
Huom asunto pitää myös ymmärtää vaihtaa pienempään/halvempaan, jos ei isolle enää ole tarvetta tai ei paukut riitä. Perinteinen moka on jäädä a) työttömänä kuolevalle tehdaspaikkakunnalle b) eläkepäivien yllätettyä c) puolison kuoltua jumittamaan isoon asuntoon. Rahat/voimat ei enää riitä remontteihin ja/tai alueen hintataso luisuu niin, ettei remonteissa ole mitään järkeä.... pahimmillaan ei raha riitä edes lämmityskuluihin. Sitten itketään ja vingutaan yhteiskuntaa apuun koska oma koti (=SDP ajattelumalli, kaikki haalittu omaisuus on omaa, kaikki kulut yhteisiä eli laskut kuuluu maksaa Pohjattomasta Säkistä) -> vaaditaan hintakattoa sähkölle, remonttitukea jne. Mahdoton ajatus, että pitäisi omasta pussista maksaa remontteja, lisälämmöneristys yms. energiakulujen pienentämiseksi!
Tällaisessa kun aikansa jumittaa, niin rapistuneen mörskän myyntihinnalla (jos kämpän edes saa myytyä) ei saa edes yksiötä kaupungista!
Näitä "kun halvalla saa" asuntoja pitää siis oikeasti varoa. Aina välillä joku kehuu, miten ihanan halpaa asumista tai tuottoisaa vuokraamista on luvassa, kun jostain saa yksiön 20 tonnilla tai OK-talon 100 tonnilla.
Siellä pikkupaikkakunnallakin perusteellinen remontti (putket, julkisivu, vesikatto...) nämähän yleensä jotain 70-luvun tai vanhempiakin taloja) maksaa 1000 €/m². Ei onnistu, saa lainaa eikä ole mieltä upottaa 50-100 tonnia OK-talon remonttiin, jos ehjilläkin arvoa vain 100 k€. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitku saan lottovoiton, ostan asunnon. Sitku hinnat rommaa -70 %, ostan asunnon. Sitku lainaa saa taas nollakorolla, ostan asunnon. Tuhnun elämä on yhtä sitkuttelua.
Kun on päivänselvää, ettei omaan pääse ikinä, kannattaa näitä talousstrategioita kehitellä. Voi aina selittää, että noudatan vain huolellista suunnitelmaa ja tienaan mahtavia summia, esim. tänäänkin jätin ostamatta 700 000 € arvoisen kohteen = 700 000 € tienisti yhdessä päivässä.
Asunto pitää ostaa/vaihtaa tarpeen mukaan. Ei "kun halvalla saa". Eikä niinkään, ettei osteta lainkaan, kun jäädään odottelemaan sitä pohjahintaa. Sen pohjahan löytyy, kun odottaa, että hinnat pitkän laskun jälkeen kääntyvät uuteen nousuun. Mutta silloin ei enää voi ostaa, koska hinta on jo korkeampi... pitää odottaa, että päästään uudelleen pohjalle eli syksyn 1992 hintatasoon. Sitku hinnat taas -92 tasoa, ostan asunnon....
Asunnon tarve on elinikäinen ja vuosikymmenien vieriessä se ostohinta lainakulu on lopulta "rikka rokassa". Suurin kuluerä on lopulta ne juoksevat kustannukset, vastikkeet tai OK-taloissa energiakulut, verot, remontit.
Tyypillinen suurten ikäloppujen harhakuvitelma on, ettei remontteja tarvi tehdä, koska ei ole ennenkään tehty... no, siitten kuluerä on 40-50 vuodessa arvottomaksi muuttuva talo.
Huom asunto pitää myös ymmärtää vaihtaa pienempään/halvempaan, jos ei isolle enää ole tarvetta tai ei paukut riitä. Perinteinen moka on jäädä a) työttömänä kuolevalle tehdaspaikkakunnalle b) eläkepäivien yllätettyä c) puolison kuoltua jumittamaan isoon asuntoon. Rahat/voimat ei enää riitä remontteihin ja/tai alueen hintataso luisuu niin, ettei remonteissa ole mitään järkeä.... pahimmillaan ei raha riitä edes lämmityskuluihin. Sitten itketään ja vingutaan yhteiskuntaa apuun koska oma koti (=SDP ajattelumalli, kaikki haalittu omaisuus on omaa, kaikki kulut yhteisiä eli laskut kuuluu maksaa Pohjattomasta Säkistä) -> vaaditaan hintakattoa sähkölle, remonttitukea jne. Mahdoton ajatus, että pitäisi omasta pussista maksaa remontteja, lisälämmöneristys yms. energiakulujen pienentämiseksi!
Tällaisessa kun aikansa jumittaa, niin rapistuneen mörskän myyntihinnalla (jos kämpän edes saa myytyä) ei saa edes yksiötä kaupungista!
Näitä "kun halvalla saa" asuntoja pitää siis oikeasti varoa. Aina välillä joku kehuu, miten ihanan halpaa asumista tai tuottoisaa vuokraamista on luvassa, kun jostain saa yksiön 20 tonnilla tai OK-talon 100 tonnilla.
Siellä pikkupaikkakunnallakin perusteellinen remontti (putket, julkisivu, vesikatto...) nämähän yleensä jotain 70-luvun tai vanhempiakin taloja) maksaa 1000 €/m². Ei onnistu, saa lainaa eikä ole mieltä upottaa 50-100 tonnia OK-talon remonttiin, jos ehjilläkin arvoa vain 100 k€.Huom hinnathan ovat pudonneet reilusti, mutta tuhnu ei silti pääse omaan. Ei riitä pelkkä hintojen lasku, pitäisi samaan aikaan saada lainaa nollakorolla ja sitten pitäisi saada vähän lisää liksaa ja pitäisi poistaa vaatimukset omarahoitusosuudesta.....
Anonyymi kirjoitti:
Huom hinnathan ovat pudonneet reilusti, mutta tuhnu ei silti pääse omaan. Ei riitä pelkkä hintojen lasku, pitäisi samaan aikaan saada lainaa nollakorolla ja sitten pitäisi saada vähän lisää liksaa ja pitäisi poistaa vaatimukset omarahoitusosuudesta.....
Kaksi asiaa on varmaa:
- aina tulee noususuhdanne joskus
- aina tulee laskusuhdanne joskus
Se että kuinka pitkiä suhdanteet ovat, sitä ei tiedä kukaan.
Minä sain huutonaurukohtauksen, kun tällä palstalla joku leikki tietäjää asuntojen hintojen laskusta, jossa ei kertonut ennustuksen oleellista asiaa: mitä, milloin, miksi, paljonko.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitku saan lottovoiton, ostan asunnon. Sitku hinnat rommaa -70 %, ostan asunnon. Sitku lainaa saa taas nollakorolla, ostan asunnon. Tuhnun elämä on yhtä sitkuttelua.
Kun on päivänselvää, ettei omaan pääse ikinä, kannattaa näitä talousstrategioita kehitellä. Voi aina selittää, että noudatan vain huolellista suunnitelmaa ja tienaan mahtavia summia, esim. tänäänkin jätin ostamatta 700 000 € arvoisen kohteen = 700 000 € tienisti yhdessä päivässä.
Asunto pitää ostaa/vaihtaa tarpeen mukaan. Ei "kun halvalla saa". Eikä niinkään, ettei osteta lainkaan, kun jäädään odottelemaan sitä pohjahintaa. Sen pohjahan löytyy, kun odottaa, että hinnat pitkän laskun jälkeen kääntyvät uuteen nousuun. Mutta silloin ei enää voi ostaa, koska hinta on jo korkeampi... pitää odottaa, että päästään uudelleen pohjalle eli syksyn 1992 hintatasoon. Sitku hinnat taas -92 tasoa, ostan asunnon....
Asunnon tarve on elinikäinen ja vuosikymmenien vieriessä se ostohinta lainakulu on lopulta "rikka rokassa". Suurin kuluerä on lopulta ne juoksevat kustannukset, vastikkeet tai OK-taloissa energiakulut, verot, remontit.
Tyypillinen suurten ikäloppujen harhakuvitelma on, ettei remontteja tarvi tehdä, koska ei ole ennenkään tehty... no, siitten kuluerä on 40-50 vuodessa arvottomaksi muuttuva talo.
Huom asunto pitää myös ymmärtää vaihtaa pienempään/halvempaan, jos ei isolle enää ole tarvetta tai ei paukut riitä. Perinteinen moka on jäädä a) työttömänä kuolevalle tehdaspaikkakunnalle b) eläkepäivien yllätettyä c) puolison kuoltua jumittamaan isoon asuntoon. Rahat/voimat ei enää riitä remontteihin ja/tai alueen hintataso luisuu niin, ettei remonteissa ole mitään järkeä.... pahimmillaan ei raha riitä edes lämmityskuluihin. Sitten itketään ja vingutaan yhteiskuntaa apuun koska oma koti (=SDP ajattelumalli, kaikki haalittu omaisuus on omaa, kaikki kulut yhteisiä eli laskut kuuluu maksaa Pohjattomasta Säkistä) -> vaaditaan hintakattoa sähkölle, remonttitukea jne. Mahdoton ajatus, että pitäisi omasta pussista maksaa remontteja, lisälämmöneristys yms. energiakulujen pienentämiseksi!
Tällaisessa kun aikansa jumittaa, niin rapistuneen mörskän myyntihinnalla (jos kämpän edes saa myytyä) ei saa edes yksiötä kaupungista!
Näitä "kun halvalla saa" asuntoja pitää siis oikeasti varoa. Aina välillä joku kehuu, miten ihanan halpaa asumista tai tuottoisaa vuokraamista on luvassa, kun jostain saa yksiön 20 tonnilla tai OK-talon 100 tonnilla.
Siellä pikkupaikkakunnallakin perusteellinen remontti (putket, julkisivu, vesikatto...) nämähän yleensä jotain 70-luvun tai vanhempiakin taloja) maksaa 1000 €/m². Ei onnistu, saa lainaa eikä ole mieltä upottaa 50-100 tonnia OK-talon remonttiin, jos ehjilläkin arvoa vain 100 k€.Siis pitää ostaa Helsingistä vähintään 10 000 €/m2 asunto eikä sortua halpaan kämppään.
- Anonyymi
landlord kirjoitti:
Kaksi asiaa on varmaa:
- aina tulee noususuhdanne joskus
- aina tulee laskusuhdanne joskus
Se että kuinka pitkiä suhdanteet ovat, sitä ei tiedä kukaan.
Minä sain huutonaurukohtauksen, kun tällä palstalla joku leikki tietäjää asuntojen hintojen laskusta, jossa ei kertonut ennustuksen oleellista asiaa: mitä, milloin, miksi, paljonko.Mutta se on varmaan, että seuraavien 30-50 vuoden aikana tullaan näkemään sitä sun tätä. Välillä laina lyhenee vilkkaammin, välillä hitaammin. Ei siis ihan hirveästi auta ostohetken optimointi.
Eikä auta ns. menneisyyden virheistä oppiminen. Aina löytyy jokin uusi tapa, millä kaikki menee vituix. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis pitää ostaa Helsingistä vähintään 10 000 €/m2 asunto eikä sortua halpaan kämppään.
Ei tarvi maksaa 10 000 €/m². Mutta hinnan pitää kyllä olla yli 1000 €/m² jotta on mielekästä pitää taloa kunnossa. Hyvin näkyy lähiöissä remontit pyörivän 2000 €/m² hintatasollakin (ennen remonttia).
Tämän päivän Hesarissa on juttu, jossa todetiin osaamisen puutetta asuntojen suunnittelussa ja nämä uudet asunnot (2010- eteenpäin) eivät sovellu muuttuviin elämäntilanteisiin. Muitakin hyviä pointteja oli, suosittelen lukemaan. Jutun idea oli, että kun luovuttiin säännöstelystä, niin alkoi tulla kolmenkymmenen "tehoneliön" kaksioita, jotka on rakennettu sijoittajille - ei niissä asuville ihmisille.
Nyt jos yhtäkkiä markkinoille alkaisikin tulla asuntoja kunnollisilla pohjaratkaisuilla, tilavilla huoneilla ja omilla keittiöillä varustettuna, se tarkoittaisi sitä että nämä viimeisen 15 vuoden aikana rakennetut asunnot menettäisivät haluttavuutta.
Suomessa on se ongelma, että usein tilaaja, rakennuttaja ja urakoitsija saattavaa olla samaa firmaa tai ainakin kaksi kolmesta. Sitten tulee tuollaista kuraa mitä nämä nykyajan kerrostalo-osakkeet ovat.
Kansantaloudellinen riski on selvä. Nuo heikosti suunnitellut alimitoitetut sijoittjaille suunnatut asunnot ovat pahasti arvostettu yläkanttiin eivätkä ne kestä kilpailua. Asuntojen rahoittajilla seisoo pääomat kiinnni asunnoissa samaan aikaan kun vanhojen asuntojen kauppa käy. Siellä ostetaan asuntoja omaan tarpeeseen ja tunnetusti sijoittajan tarve on eri kuin omaa kotia etsivän tarve.
Hölmöläisten maa. Jatkuvalla osaoptimoinnilla saatiin kansantaloudellinen riski aikaiseksi. Tämä puolestaan johtuu sääntelyn purkamisesta. Ja kuka on halunnut purkaa sääntelyä...?- Anonyymi
Siis pitää rakentaa isompia asuntoja. Mitäs sitten tehdään jos ne ovatkin kalliimpia ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis pitää rakentaa isompia asuntoja. Mitäs sitten tehdään jos ne ovatkin kalliimpia ?
Asunnon kalleimmat neliöt ovat keittiössä ja kylpyhuoneessa. Lisäksi pitää muistaa, että "kaupan päälle" tulee myös osuus yhteistiloista, parin m2 lämmin varastotila jne. Näistä oma kustannuksensa päälle ja tämä on likimain sama asunnon koosta riippumatta (likimain, koska isoilla asunnoilla voi se verkkohäkki olla hitusen suurempi).
Jos 27 m² miniyksiö maksaa 162 k€ (6000 €/m²), niin tuplakoisen asunnon hinta ei ole 324 k€ , vaan lähempänä 250 k€ (5000 €/m²)
Tämän voikin siis laskea vaikka näin
- ensimmäiset 15 m² (KPH+keittiö) maksaa 7600 €/m²
- lisäneliöt (kuivat tilat) saa hintaan 4000 €/m²
... jolloin 20 000 € lisäpanostuksella saisi 5 m² lisää pinta-alaa.... esim. lisätään pienen kaksion makuuhuoneeseen pari m² -> sängyn ympäri mahtuu kävelemään -> ei tarvita kahta ovea -> olohuoneesen saadaan enemmän ehjää seinää -> parempi kalustettavuus
... ja käytetään loput 2-3 m² vaatehuoneeseen
Eli tyliin 10 % lisähinnalla voisi saada merkittävän parannuksen säilytystiloihin, kalustettavuuteen tai muunneltavuuteen.
Omistusasuntoja ei kertakaikkiaan kannattaisi rakentaa niin surkeilla pohjilla kuin nyt tehdään.
Mutta... sijoitusasunnoiksi kaninkopit on tarkotiettu. Suurimman tuoton (€/m²) saa pienimmistä asunnoista ja pitää myös muistaa, että mitä pienempiä asuntoja rakennetaan, sitä suurempi määrä niitä saadaan yhdelle tontille sopimaan.
Eli rakennetaan mieluummin taloja, joissa on 70 kpl keskikooltaan 40 m² asuntoja kuin samankokoinen talo, jossa asuntojen keskikoko on 70 m², mutta niitä on vain 40 kpl.
Asuntojen mitoituksessa on palattu 50-luvun lukemiin... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asunnon kalleimmat neliöt ovat keittiössä ja kylpyhuoneessa. Lisäksi pitää muistaa, että "kaupan päälle" tulee myös osuus yhteistiloista, parin m2 lämmin varastotila jne. Näistä oma kustannuksensa päälle ja tämä on likimain sama asunnon koosta riippumatta (likimain, koska isoilla asunnoilla voi se verkkohäkki olla hitusen suurempi).
Jos 27 m² miniyksiö maksaa 162 k€ (6000 €/m²), niin tuplakoisen asunnon hinta ei ole 324 k€ , vaan lähempänä 250 k€ (5000 €/m²)
Tämän voikin siis laskea vaikka näin
- ensimmäiset 15 m² (KPH keittiö) maksaa 7600 €/m²
- lisäneliöt (kuivat tilat) saa hintaan 4000 €/m²
... jolloin 20 000 € lisäpanostuksella saisi 5 m² lisää pinta-alaa.... esim. lisätään pienen kaksion makuuhuoneeseen pari m² -> sängyn ympäri mahtuu kävelemään -> ei tarvita kahta ovea -> olohuoneesen saadaan enemmän ehjää seinää -> parempi kalustettavuus
... ja käytetään loput 2-3 m² vaatehuoneeseen
Eli tyliin 10 % lisähinnalla voisi saada merkittävän parannuksen säilytystiloihin, kalustettavuuteen tai muunneltavuuteen.
Omistusasuntoja ei kertakaikkiaan kannattaisi rakentaa niin surkeilla pohjilla kuin nyt tehdään.
Mutta... sijoitusasunnoiksi kaninkopit on tarkotiettu. Suurimman tuoton (€/m²) saa pienimmistä asunnoista ja pitää myös muistaa, että mitä pienempiä asuntoja rakennetaan, sitä suurempi määrä niitä saadaan yhdelle tontille sopimaan.
Eli rakennetaan mieluummin taloja, joissa on 70 kpl keskikooltaan 40 m² asuntoja kuin samankokoinen talo, jossa asuntojen keskikoko on 70 m², mutta niitä on vain 40 kpl.
Asuntojen mitoituksessa on palattu 50-luvun lukemiin...Huom em luvut ei hatusta vedettyjä. 70-luvun lähiökerrostaloissa asuntojen keskikoko voi olla 60-70 m². Vaikka näissä on pieniä yksiöitä, niin löytyy sen vastapainoksi myös isoja (55-60 m²) kaksioita, kolmioita, neliöitä...
50-luvulla rakennettiin taloja, jossa huoneistojen keskikoko vaivaiset 50 m². Yksiöt 25 m² ja sitä rataa....
Nykyään rakennetaan taloja, joissa huoneistojen keskikoko on 40 m². Näissä on vain ahtaita yksiöitä ja kaksioita.
Jos "isoja" asuntoja pitää tehdä, niin nykyään saadaan 4h ahdettua 60 neliöön.
Lisäksi pitää muistaa, että esteetömyysvaatimukset edellyttävät "pyörätuolin kääntöpaikkaa" eteiseen ja kylppäriin. Sekä leveitä ovia, jotka vaativat enemmän avautumistilaa. Siksi sekä eteinen että kylppäri pakotetusti nielevät yht. n. 10 m2 (15 m2 ,jos saunakin pitää olla) pienistäkin asunnoista. Wanhassa rakennuskannassa nämä tilat olivat ahtaammat, jolloin suurempi osa neliöistä jäi asuintiloihin.
Wanha 40 m² kämppä on siis asuintiloiltaan tilavampi kuin uusi 40 m2 kämppä. Eli tästäkin syystä olisi tarvetta kasvattaa asuntojen kokoa... mutta nykysuunta on "pieniin päin". Anonyymi kirjoitti:
Siis pitää rakentaa isompia asuntoja. Mitäs sitten tehdään jos ne ovatkin kalliimpia ?
Kalleus on suhteellista.
Nimittäin 1960-1980-luvulla rakennettiin tilavampia asuntoja kuin nykyään, vaikka ihmisillä käytettävissä olevat reaalitulot olivat nykyistä pienempiä. Elintaso oli vaatimattomampaa, mutta silti asuttiin tilavammin.
Kaavoitus ja rakennusluvat varmistivat sen, että asuntoja suunniteltiin siellä asuville ihmisille, ei gryndereille ja sijoittajille. Nehän ovat Suomessa monesti kyllä sama asia. Niinpä lopputuloksena on saatu tilanne, että asutaan huonommin uusissa asunnoissa vaikka käytettävissä olevat reaaliansiot ovat korkeammat.
Sellainen on maailman onnellisin maa.- Anonyymi
landlord kirjoitti:
Kalleus on suhteellista.
Nimittäin 1960-1980-luvulla rakennettiin tilavampia asuntoja kuin nykyään, vaikka ihmisillä käytettävissä olevat reaalitulot olivat nykyistä pienempiä. Elintaso oli vaatimattomampaa, mutta silti asuttiin tilavammin.
Kaavoitus ja rakennusluvat varmistivat sen, että asuntoja suunniteltiin siellä asuville ihmisille, ei gryndereille ja sijoittajille. Nehän ovat Suomessa monesti kyllä sama asia. Niinpä lopputuloksena on saatu tilanne, että asutaan huonommin uusissa asunnoissa vaikka käytettävissä olevat reaaliansiot ovat korkeammat.
Sellainen on maailman onnellisin maa.>>että asutaan huonommin uusissa asunnoissa vaikka
>>käytettävissä olevat reaaliansiot ovat korkeammat.
No nyt puhut kyllä täyttä palturia.
t. haans - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
>>että asutaan huonommin uusissa asunnoissa vaikka
>>käytettävissä olevat reaaliansiot ovat korkeammat.
No nyt puhut kyllä täyttä palturia.
t. haansEi tuo mitään palturia ole. Ruoan hinta (suhteessa palkkoihin) on laskenut, elektroniikan hinta suorastaan romahtanut, enää ei mene 3 kk palkka televisioon, vaan voisi ostaa joka viikko uuden TV:n jne.
Wanhaan hywään aikaan perheauto oli jokin Ford Fiesta tms. Nykyiautoista vain jokin Fiat 500 on yhtä ahdas ja nykyään tämänkokoista autoa pidetään ainoastaan kakkosautoksi sopivana. Nykyään ei ole mitenkään harvinaista, että perheellä on 2 autoa. Joskus 70-luvulla ei tällaista voinut ajatellakaan.
Asunnot ovat tosiaan muuttuneet ahtaammiksi. Väljimpiä taisi olla just 70-luvun talot. Vanhemmissa tuppaa olemaan ahdasta ja 80-luvun kasinovuoisna mm. keittiöt kutistui "tarpeettomina, koska kaikki kuitenkin syö ulkona".
Tosin kun nyt on mahdollista hankkia näitä kakkosautoja yms niin on tullut myös lisää rahareikiä -> ei enää haluta/voida laittaa yhtä suurta osaa tuloista asuntoon kuin joskun 70-luvulla.
Yksi pieni ero pitää muistaa. Näitä 70-luvun lähiöitä rakennettiin pääkaupunkiseudullakin "tiettömään korpeen". Ei ollut mitään palveluita alkuun, saattoi olla jopa ikioma vesitorni ja aluelämpölaitos, kun ei kunnistekniikkaakaan vielä ollut tarjolla. Eli nyt vastaavat alueet pitäisi rakentaa pitkälle Kehä III ulkopuolelle, muttei niihin enää nykyään kukaan muuttaisi.
Ei tainnut keskustan kämpät ihan halpoja olla vuosikymmeniä sittenkään. Hlökohtaisesti en omaan minkäänlaista käsitystä niiden muinaisesta hintatasosta.. Anonyymi kirjoitti:
>>että asutaan huonommin uusissa asunnoissa vaikka
>>käytettävissä olevat reaaliansiot ovat korkeammat.
No nyt puhut kyllä täyttä palturia.
t. haans"No nyt puhut kyllä täyttä palturia. "
Millä perusteella?
- Anonyymi
Jälleen Hesarissa oli juttu asiasta: "Ahneus pilasi asuntomarkkinat".
Yhtiölainat, vuokratontit, onnettomat pohjaratkaisut, pimeät asunnot, huono työnlaatu jne.
Onnea Suomi!- Anonyymi
HS on kovasti vasemmalle kallellaan nykyään ja ylistää vuokra-asumisen ihanuutta sekä tukirahan kaatamista tähän välttämättömyyteen.
Viimeisten 10 vuoden aikana 70 % uudistuotannosta on päätynyt vuokralle. Arvatenkin osuus on ollut suurin pienimmissä asunnoissa (kaninkoppiyksiöt ja kaksiot)
Kun sijoittajat osti kaikki pienet asunnot, niin
- taloja alettiin rakentaa, vaikkei ostajista tietoakaan (lupaukset siitä, ettei aleta rakentamaan, ennen kuin on 30 % asunnoista varattu unohtui rak liikkeiltä nopeasti = ahneus pääsi voitolle) -> hupa, valmistui kokonaisia kerrostaloja, joissa 2 myytyä asuntoa
- ei ollut pohjaratkaisuilla, pintamateriaaleilla tai ylipäätään rakentamisen laadulla juuri väliä, kun kaikki kelpasi sijoittajille ja kelpasi vuokraloisille, joiden kulut katettiin valtaosin sossun luukulta = lahjahevosen suuhin ei katsota!
... eikä ketään tosiaan se laatu kiinnostan, eihän tässä omaa rahaa kukaan aikonut käyttää, vaan laskut piti maksataa valtaosin "pohjattomasta säkistä" ... eli asumistuen kautta!
Toki rahaa on kaadettu myös korkotuettuihin lainoihin (myös muissa kuin ARA-kohteissa), suoraan rakentamistukee tai alennuksiin tonttivuokrissa/myyntihinnoissa. Nämä panostukset aina oitis katosi parempiin taskuihin ts eivät vaikuttaneet vuokriin. Mutta vassarien mielestä tulipalo sammuu bensalla eli täytyy vain kaataa entistä enemmän tukirahaa systeemiin!
Edelleenkään ei ole tarvetta miettiä, saatiiko vuokra-asumisen tukemiseen kaadetuille miljoonille hyvää vastinetta... kun nyt seisoo tuhansin surkeilla pohjaratkaisuilla varustettuja asuntoja tyhjillään.
Ilmeisesti saatiin, joten samalla tiellä jatketaan, kunhan vain on päästy varastoista eroon.... lisää tukirahaa, lisää kanonkoppeja kansalle!
Hah meillä lapualla on halvat ja hyvät asunnot. Löytyy lidli ja halpa hallli. Mitä muuta tarvitsee
- Anonyymi
Sullahan on silloin paketti kunnossa, jos tämä riittää.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Minkähän takia ns. persuille ei tunnu työ maistuvan?
Vaikuttavat olevan joutoväkeä syystä tai toisesta – työttömiä tai työeläkeloisia. Muiden rahoilla pötköttelevää väkeä,834483Olit ihan
Kiihkona silloin. Sen näki ja lähes tunsi. Ei tainnut olla kaukana et olisit vetänyt lähellesi jos siihen olisi hetki tu243248Miksiköhän vasemmistossa on niin paljon ns. tapatyöttömiä ja muita köyhiä?
Tokihan Minja Koskela oli sitä mieltä, että ei terveenkään ihmisen ole pakko tehdä töitä, sitä neuvoa moni vassu noudatt392904Trump huonommassa kunnossa kuin Usasta virallisesti sanotaan?
"Terveys on vakaa mutta ei normaali".Uskallan melkein sanoa,että Trumpin terveydentilaa kaunistellaan.Myös se että se nu1172707- 162630
Kyllä on Vasemmistoliitosta Koskelan johdolla tullut todellinen ääripuolue
se on niin tulipunainen kuin olla voi, ja selvästi haluaa jatkuvasti eripuraa, ja repiä kansaa kahtia. Siinä on jo vuod172549Oletko keskustellut kaivatustasi muiden
Kanssa lähiaikoina? Jos, onko keskustelu ollut positiivista tai negatiivista? Vaikuttaako keskustelut mielipiteeseesi ka432547Suomen veroaste 5 %-yks liian matala
Palauttamalla kokonaisveroaste 1990-luvun tasolle saadaan hyvinvointivaltion palvelut rahoitettua ilman velan ottoa.1132285MTV: Harvinainen haastattelu! Vappu Pimiä kommentoi vihdoinkin uutta TTK-juontajaa
TTK-juontajaspekuloinnit käyvät edelleen kuumana. Kenet sinä haluaisit uudeksi TTK-juontajaksi? Kommentoi alle! Lue,142085Yleveron tuotto siirrettävä S-ryhmälle
Yleisradio on mukana kansanmurhassa. Tuollaista ei voi tukea verovaroin. S-ryhmä on ainoa selkärankainen iso toimija S281737