Kun kaikki on lopulta myöhäistä

Tajusin tuossa, että jos elämä on kuin päivä ja nukkuu liian pitkään, on se sama kuin aloittaisi aamuaskareita, kun aurinko jo laskee. Elämä lipuu ohi kuin tuo päivä ja kaikki on jo myöhäistä. Edessä ei ole kuin loputon yö ja kaiken peittävä pimeys. Siksi elämässä on oltava nopea ja tehtävä asiat, joista eniten haluaa ja mistä saa iloa. Jos lykkää iltaan tai odottaa huomista, on jo myöhässä ja toisin kuin päivissä, elämässä ei uusintakierroksia ole.

Tämän haikeauden keskellä en voi kuin viisauksia jakaa ja sanoa, että älkää tehkö kuin minä vaan tehkää kuten sanon. Vähän kuin se vanha ja viisas, joka painotti terveiden elintapojen merkitystä ja kehotti likemaan läksynsä. Ja ne jotka tätä kuulivat, tulivat viisaiksi, vanhoiksi ja onnellisiksi kuin tuo vanhus, mutta he, jotka eivät kuulleet, eivätkä välittäneet ja elivät nuoruuttaan kuin päivää viimeistä, sortuivat ja murtuivat, sairastuivat ja kuolivat nuorena. Ei elämä ole pikajuoksu vaan onnen palapeli. Se kootaan harkiten, pala kerrallaan ja lopussa näkee koko kuvan. Mutta syytä on aloittaa aamusta, koska ilta on jo ovella ennen kuin huomaakaan. Pimeä laskeutuu jokaisen ylle!