Terapiaa pidetään usein yhtenä herkimmistä hoitomuodoista. Siinä avataan kipeimpiä kokemuksia, haavoittuvimpia tunteita ja intiimeintä sisäistä maailmaa. Juuri siksi turvallisuus on terapiassa keskeinen perusta, mutta voiko terapia koskaan olla aidosti turvaton tila?
Yksi usein sivuutettu näkökulma on asiakkaan taloudellinen valta. Terapeutti tarjoaa palvelua, josta asiakas maksaa. Tämä yksinkertainen tosiasia luo rakenteellisen vallan, joka on aina asiakkaan puolella. Jos asiakas kokee olonsa turvattomaksi, hän voi lopettaa terapian, vaihtaa terapeutin tai antaa julkista palautetta ja näin vaikuttaa suoraan terapeutin toimeentuloon ja ammatilliseen maineeseen.
Voiko terapia koskaan olla turvaton tila?
Anonyymi-ap
15
82
Vastaukset
- AnonyymiUUSI
Mielenkiintoinen pointti. Vaikka terapeutti ns. tarjoaa tilan, ja terapiassa varmasti syntyy helposti epämiellyttäviä tilanteita, niin asiakkaallahan on aina mahdollisuus lähteä lätkimään.
- AnonyymiUUSI
Olen itse käynyt ehkä ennätyspitkät terapiat. Ymmärrän että henkilökemia tai luottamuspula voi olla ihan show stopper, mutta yleensä jos kaksi ihmistä haluaa samaa asiaa niin yhteinen sävel löytyy.
Valitetravasti omalla kokemuksella voin myös sanoa, että ehkä kaikki terapiaan menijät ei joko ole siinä kunnossa, että kykenee, tai meneevät sinne muuten vääristä syistä. - AnonyymiUUSI
Nykyisin on varmaankin näin. Asiakkaan on helppo antaa somessa negatiivista palautetta. Toista oli ennen, ei ollut somea, terapeuttejakin tarjolla vähemmän.
Pitkässä terapiassa tulee aina riippuvuus terapeutista, ei uskalla lähteä, vaikka jollain tasolla tajuaakin, ettei hommassa ole järkeä tai siitä ei ole hyötyä.
Jos terapia on Kelan tukemaa, vaihto toiselle on melko konstikasta.
Kaiken kaikkiaan: Go shoping myös terapiassa. Usko ennen kaikkea itseäsi, älä terapeutin vakuutteluja.- AnonyymiUUSI
Asiakashan se on se, joka kukkarollaan päättää, että miten pitkäksi se terapia venyy.
Terapiaan mennään myös entistä huonokuntoisempana, ja koska Kela korvaa ennätysmäärän terapioita, niin myös niiden ihmisten määrä on ennätyksellinen, jotka menee terapiaan väärästä syystä. Luku ei välttämättä ole noussut prosentuaalisesti, vaan ihan vain volyymin mukana.
Se että terapeutin vaihtaminen on työlästä, ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi oikeasti vaihtaa. Se jos mikä on oiva paikka arvioida terapian tilannetta. Onko ongelma todellakin terapeutissa, vai onko väärä aika tai asia jota terapialla yrittää korjata. Niin tai näin, niin erityisesti terapeutin vaihto tilanteessa asiakas käyttää hänelle suotua taloudellista valtaa. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Asiakashan se on se, joka kukkarollaan päättää, että miten pitkäksi se terapia venyy.
Terapiaan mennään myös entistä huonokuntoisempana, ja koska Kela korvaa ennätysmäärän terapioita, niin myös niiden ihmisten määrä on ennätyksellinen, jotka menee terapiaan väärästä syystä. Luku ei välttämättä ole noussut prosentuaalisesti, vaan ihan vain volyymin mukana.
Se että terapeutin vaihtaminen on työlästä, ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi oikeasti vaihtaa. Se jos mikä on oiva paikka arvioida terapian tilannetta. Onko ongelma todellakin terapeutissa, vai onko väärä aika tai asia jota terapialla yrittää korjata. Niin tai näin, niin erityisesti terapeutin vaihto tilanteessa asiakas käyttää hänelle suotua taloudellista valtaa.Asiakas voi päättää kukkarollaan terapian pituuden, joo.
Mutta jos terapia on Kelan tukemaa, eikä asiakkaalla ole omaa rahaa paljon käytettäväksi, terapian kesto ei ole asiakkaan päätettävissä. Kela maksaa/tukee terapiaa jonkun ennalta määrätyn ajanjakson, asiakas ei voi päättää sitä itse.
Ja tuolla jo aiemminkin taidettiin mainita, että Kelan tukemaan terapiaan päästyä sitä terapeuttia ei taida olla ihan helppoa vaihtaa. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Asiakas voi päättää kukkarollaan terapian pituuden, joo.
Mutta jos terapia on Kelan tukemaa, eikä asiakkaalla ole omaa rahaa paljon käytettäväksi, terapian kesto ei ole asiakkaan päätettävissä. Kela maksaa/tukee terapiaa jonkun ennalta määrätyn ajanjakson, asiakas ei voi päättää sitä itse.
Ja tuolla jo aiemminkin taidettiin mainita, että Kelan tukemaan terapiaan päästyä sitä terapeuttia ei taida olla ihan helppoa vaihtaa.Se että kela kompensoi terapiaa 40€ ei millään tavalla muuta sitä valta asetelmaa, koska se raha kulkee kuitenkin asiakkaan kautta.
- AnonyymiUUSI
Jos nyt aivan oikein muistan, niin ei tästä ole kovin pitkä aika, kun pari lääkäriä tuli avautumaan siitä, että vastaanotoille tulee "tunteissa vellovia potilaita".
Esim. julkiselle puolella ei tarjota jonkin psykoosidiagnoosin saaneille yhtään mitään traumaterapioita. Siellä keskitytään ja tuijotetaan vaan siihen aiemmin annettuun diagnoosiin ja mennään sen mukaan. Eli se aiemmin annettu diagnoosi on perussairaus, joka myöhemmin sanelee kaiken siitä eteenpäin, niin annettavat hoidot, kohtelun ja asenteen.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kun alalla olevat alkavat ajatella niin, että niiden mt-oireiden tulee olla selkeästi jotakin, kuten kaksisuuntaista mielialahäiriötä, masennusta, tai psykoosia, niin siinähän on tavallaan kyse seulomisesta ja valikoimisesta.
Julkisella puolellahan, niin psykiatrisissa sairaaloissa, tai avopuolella tämä näkyy siten, että kaikki mt-oireet, joko ahdistuneisuutta, masennusta, tai mitä tahansa, ne ovat aina alalla oleville jokin merkki, tai todiste jostakin sairaudesta. Siellä hyvin harvoin nähdään, tai otetaan huomioon palveluihin hakeutuvan elämässä olevia olosuhteita, tai elämäntilannetta. Tämä on tietenkin vain minun kokemus. Sitä ennätti tosin tulla peräti
yli 20 vuoden ajalta. En tiedä muiden kokemuksista.
Palatakseni tuohon, mitä edellä kirjoitin. Siis ainakin muutama lääkäri avautui tämän asian tiimoilta. He näkivät sen ongelmana, että vastaanotolle tuleekin elämässään ongelmista kenties kärsiviä ja se tulkitaankin heidän puoleltaan "tunteissa vellomiseksi, tai piehtaroimiseksi. Meneekö tämä sitten suuntaan, että ihmiset eivät saa enää tuntea mitään? Ja kaikkien oireiden syynä ja taustalla täytyy olla aina jokin psyykkinen sairaus?
Psykiatriassa nähdään aivan liian usein ainoana ratkaisuna lääkkeet ja niiden määrääminen. Ja kyllähän niillä saadaan tunne-elämä pois. Suurimmalla osalla masennus, tai neuroleptilääkkeistä olevien vaikutus on juuri se. Sekö on jokin ainoa oikea ratkaisu ihmisen elämässä oleviin ongelmiin? Koska suurimmalla osalla mt-ongelmista kärsivillä niiden oireiden takana ja taustalla ovat useimmiten enemmän ne elämässä pielessä olevat asiat ja ongelmat. Mutta psykiatrian puolella näitä asioita ei nähdä niin. Vaan, että kaikkien oireiden syynä ja taustalla on jokin psyykkinen häiriö, tai sairaus. Tämä on se asia, mikä minun mielestä tökkii aika pahasti silmään.- AnonyymiUUSI
Millä tavalla tämä liittyy aiheeseen?
- AnonyymiUUSI
Menepä kertomaan julkisella puolella omasta elämästäsi ja ongelmistasi, vaikkapa ihmissuhteissa, niin ainoat asiat, joita sieltä annetaan ja saa ovat diagnoosit ja lääkemääräykset. Ja jos sinulla on jokin psykoosidiagnoosi, niin joko sinua ei uskota, etenkin, jos erehdyt kertomaan elämässäsi koetuista traumaattisista kokemuksistasi, tai sitten ne tulkitaan sen sinulle aiemmin annetun psykoosidiagnoosin oireiksi. Terapiaa et niihin saa.
Tai sitten kohtelu on kliinistä, eli kylmää ja välinpitämätöntä. Ketään ei kiinnosta, mitä sinulle on tapahtunut. Lääkkeitä kyllä määrätään hyvinkin hanakasti. Niillä vaan ei parannella mitään traumoja, tai korjata ihmissuhdeongelmia, jos niitä sattuu ihmisellä olemaan. Ja avopuolella sama juttu. Siellä keskitytään voinnin ja lääkitysten käytön seuraamiseen ja tarkkailemiseen.- AnonyymiUUSI
Julkisella puolella se ainoa apu, psykososiaalinen tuki ja hoidot ovat käytännössä lähinnä vain lääkkeitä ja niiden määräämisiä. Sillä sektorilla ja niissä systeemeissä keskitytään vain tutkimuksiin, diagnosointiin ja lääkkeisiin pohjautuviin hoitoihin. Ja sen päälle tulee yksilölle, eli "potilaalle" elinikäinen leima, lääkkeiden aiheuttamat haitat ja uudet lisäsairaudet. Sellaista henkisen hyvinvoinnin edistämistä! Viis yksilön elämässä olevista muista ongelmista. Pääfokus, mihin keskitytään on se, että käyttääkö se diagnosoitu potilas hänelle määrättyjä lääkkeitä. Se, että edistävätkö ne mt-puolella olevat hoitolinjaukset ja annetut hoidot oikeasti henkistä hyvinvointia ei oikeasti kiinnosta heitä. Valitettavasti asia on näin.
Suurin puute, mikä siellä oikeasti on ei ole pelkästään ne alhaiset resurssit, vaan välittämisen puute. Ja se, että vastaanotolle tulevia potilaita ei nähdä edes ihmisinä, eikä varsinkaan tasa-arvoisesti kohdeltavana. Systeemissä tapahtuu hirvittävän paljon ihmisten arvottamista, niin sosioekonomisen, diagnoositaustan, kuin monen muunkin asian perusteella. Tätä asiaa ei tuoda tarpeeksi esille edes medioissa. Mutta sitä tapahtuu siellä oikeasti.
Yli 20 vuoden kokemuksella, ja rehellisesti kirjoittaen. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Julkisella puolella se ainoa apu, psykososiaalinen tuki ja hoidot ovat käytännössä lähinnä vain lääkkeitä ja niiden määräämisiä. Sillä sektorilla ja niissä systeemeissä keskitytään vain tutkimuksiin, diagnosointiin ja lääkkeisiin pohjautuviin hoitoihin. Ja sen päälle tulee yksilölle, eli "potilaalle" elinikäinen leima, lääkkeiden aiheuttamat haitat ja uudet lisäsairaudet. Sellaista henkisen hyvinvoinnin edistämistä! Viis yksilön elämässä olevista muista ongelmista. Pääfokus, mihin keskitytään on se, että käyttääkö se diagnosoitu potilas hänelle määrättyjä lääkkeitä. Se, että edistävätkö ne mt-puolella olevat hoitolinjaukset ja annetut hoidot oikeasti henkistä hyvinvointia ei oikeasti kiinnosta heitä. Valitettavasti asia on näin.
Suurin puute, mikä siellä oikeasti on ei ole pelkästään ne alhaiset resurssit, vaan välittämisen puute. Ja se, että vastaanotolle tulevia potilaita ei nähdä edes ihmisinä, eikä varsinkaan tasa-arvoisesti kohdeltavana. Systeemissä tapahtuu hirvittävän paljon ihmisten arvottamista, niin sosioekonomisen, diagnoositaustan, kuin monen muunkin asian perusteella. Tätä asiaa ei tuoda tarpeeksi esille edes medioissa. Mutta sitä tapahtuu siellä oikeasti.
Yli 20 vuoden kokemuksella, ja rehellisesti kirjoittaen.Minullakin yli 20 vuoden kokemus. Mutta koen ehkä eri tavalla kuin vaikkapa sinä.
Itse kävin julkisella puolella avohoidossa keskustelemassa hoitajan kanssa, ja koin, että siitä oli paljon hyötyä.
Aika usein se tunne, ettei välitetä, tai muka arvotettaisiin jostain syystä, saattaa johtua potilaan itsetunnosta, omasta ajattelutavasta.
Moni varmaan ymmärtää sen, jos ei oikein tykkää itsestään, ei arvosta itseään, niin silloin ajattelee, ettei kukaan muukaan tee niin. ( ajatuksena esim. olen niin huono ihminen, ettei kukaan välitä minusta )
Samoin " leimaamisen " kanssa. Onko itse ajateltava, että on jollain tavalla leimattu ? Mitä enemmän sairauttaan ja itseään häpeää, sen voimakkaammin saattaa tuntua tulevansa leimatuksi.
Ja kyllä, itselläni oli juurikin tuon tyyppisiä ajatuksia alkutaipaleellani psykiatrian puolella, aika monet vuodet kestivät. Kun aloin toipumaan, eniten siinä muuttui oma ajattelutapa, suhtautuminen itseeni.
Monesti kuulee sanat Asenne ratkaisee. Se pitää ainakin osittain paikkansa myös tällä psykiatrian saralla. Oma asenne omaa itseä kohtaan. Mitä parempi se asenne on, sen vähemmän tuntee kaikkien paineiden muka tulevan ympäristöstä tai muista ihmisistä.
Varmaan aika monet saavat terapian kautta esim. itsetuntoaan nostettua.
Ja kyllähän terapiassa pitäisi kokea olevansa turvassa, eikä turvattomassa tilassa ja tilanteessa. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Julkisella puolella se ainoa apu, psykososiaalinen tuki ja hoidot ovat käytännössä lähinnä vain lääkkeitä ja niiden määräämisiä. Sillä sektorilla ja niissä systeemeissä keskitytään vain tutkimuksiin, diagnosointiin ja lääkkeisiin pohjautuviin hoitoihin. Ja sen päälle tulee yksilölle, eli "potilaalle" elinikäinen leima, lääkkeiden aiheuttamat haitat ja uudet lisäsairaudet. Sellaista henkisen hyvinvoinnin edistämistä! Viis yksilön elämässä olevista muista ongelmista. Pääfokus, mihin keskitytään on se, että käyttääkö se diagnosoitu potilas hänelle määrättyjä lääkkeitä. Se, että edistävätkö ne mt-puolella olevat hoitolinjaukset ja annetut hoidot oikeasti henkistä hyvinvointia ei oikeasti kiinnosta heitä. Valitettavasti asia on näin.
Suurin puute, mikä siellä oikeasti on ei ole pelkästään ne alhaiset resurssit, vaan välittämisen puute. Ja se, että vastaanotolle tulevia potilaita ei nähdä edes ihmisinä, eikä varsinkaan tasa-arvoisesti kohdeltavana. Systeemissä tapahtuu hirvittävän paljon ihmisten arvottamista, niin sosioekonomisen, diagnoositaustan, kuin monen muunkin asian perusteella. Tätä asiaa ei tuoda tarpeeksi esille edes medioissa. Mutta sitä tapahtuu siellä oikeasti.
Yli 20 vuoden kokemuksella, ja rehellisesti kirjoittaen.Ihmissuhdeongelmat, taloudelliset ongelmat ja työssä viihtymättömyys ynnä muu sellainen eivät ole lääketieteen alaa, ei psykiatriankaan alaa. Lääketieteestä ei apua löydy. Joten hae apua muualta tai korjaa ongelmasi itse!
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Julkisella puolella se ainoa apu, psykososiaalinen tuki ja hoidot ovat käytännössä lähinnä vain lääkkeitä ja niiden määräämisiä. Sillä sektorilla ja niissä systeemeissä keskitytään vain tutkimuksiin, diagnosointiin ja lääkkeisiin pohjautuviin hoitoihin. Ja sen päälle tulee yksilölle, eli "potilaalle" elinikäinen leima, lääkkeiden aiheuttamat haitat ja uudet lisäsairaudet. Sellaista henkisen hyvinvoinnin edistämistä! Viis yksilön elämässä olevista muista ongelmista. Pääfokus, mihin keskitytään on se, että käyttääkö se diagnosoitu potilas hänelle määrättyjä lääkkeitä. Se, että edistävätkö ne mt-puolella olevat hoitolinjaukset ja annetut hoidot oikeasti henkistä hyvinvointia ei oikeasti kiinnosta heitä. Valitettavasti asia on näin.
Suurin puute, mikä siellä oikeasti on ei ole pelkästään ne alhaiset resurssit, vaan välittämisen puute. Ja se, että vastaanotolle tulevia potilaita ei nähdä edes ihmisinä, eikä varsinkaan tasa-arvoisesti kohdeltavana. Systeemissä tapahtuu hirvittävän paljon ihmisten arvottamista, niin sosioekonomisen, diagnoositaustan, kuin monen muunkin asian perusteella. Tätä asiaa ei tuoda tarpeeksi esille edes medioissa. Mutta sitä tapahtuu siellä oikeasti.
Yli 20 vuoden kokemuksella, ja rehellisesti kirjoittaen.Miksi yrität hakea apua lääketieteestä sellaisiin ongelmiin, jotka eivät ole lääketieteen keinoin hoidettavissa?
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Julkisella puolella se ainoa apu, psykososiaalinen tuki ja hoidot ovat käytännössä lähinnä vain lääkkeitä ja niiden määräämisiä. Sillä sektorilla ja niissä systeemeissä keskitytään vain tutkimuksiin, diagnosointiin ja lääkkeisiin pohjautuviin hoitoihin. Ja sen päälle tulee yksilölle, eli "potilaalle" elinikäinen leima, lääkkeiden aiheuttamat haitat ja uudet lisäsairaudet. Sellaista henkisen hyvinvoinnin edistämistä! Viis yksilön elämässä olevista muista ongelmista. Pääfokus, mihin keskitytään on se, että käyttääkö se diagnosoitu potilas hänelle määrättyjä lääkkeitä. Se, että edistävätkö ne mt-puolella olevat hoitolinjaukset ja annetut hoidot oikeasti henkistä hyvinvointia ei oikeasti kiinnosta heitä. Valitettavasti asia on näin.
Suurin puute, mikä siellä oikeasti on ei ole pelkästään ne alhaiset resurssit, vaan välittämisen puute. Ja se, että vastaanotolle tulevia potilaita ei nähdä edes ihmisinä, eikä varsinkaan tasa-arvoisesti kohdeltavana. Systeemissä tapahtuu hirvittävän paljon ihmisten arvottamista, niin sosioekonomisen, diagnoositaustan, kuin monen muunkin asian perusteella. Tätä asiaa ei tuoda tarpeeksi esille edes medioissa. Mutta sitä tapahtuu siellä oikeasti.
Yli 20 vuoden kokemuksella, ja rehellisesti kirjoittaen.Juuri näin. Välittäminen on tärkeintä. Ja sitä ei saa rahalla, jos terapeutti ei oikeasti pidä asiakasta arvokkaana ja välitä hänestä ja hänen voinnistaan aidosti.
- AnonyymiUUSI
Mistä taas tällainen valhe?
Miksi kaikki muut pystyy kertomaan hoitajalle ongelmistaan? Ihmisuhteista jne?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yritystuet 10 mrd. vuodessa, eli yrittäjäriski valtiolla kuten kommunismissa
Pelkästään Viking Linen viinanhakuristeilyitä sponsoroidaan 20 miljoonalla eurolla vuosittain. Dieselin verotukikin on626765- 666618
Sture Fjäder haluaa tuensaajien nimet julki
Kokoomuspoliitikko haluaa yli 800 euroa kuukaudessa tukia saavien nimet julki. Ehkä olisi syytä julkaista myös kuvat? h1445404Luotathan siihen tunteeseen, joka välillämme on?
Uskothan myös, että se kestää tämän? Kaipaan sinua valtavasti. Vielä tehdään yhdessä tästä jotain ihmeellistä ja kaunist504443En saa sua mielestäni vaikka tekisin mitä
Mikä tähän auttaa.. ei mikään. Edes aika. Kaivan sut kohta vaikka kivenkolosta että saan kysyä haluatko sinäkin💛204069Onnettomuus
Hukkajärventiellä kolaroi lavetti ja henkilöauto. Uutista ei missään! Hys hys ollaanko hiljaa tästäkin?53610- 373158
- 283083
Maahanmuuttajat torjuvat marjanpoiminnan - "emme ole rottia"
Ruotsalaisen journalistin selvitys paljasti, miksi maahanmuuttajat kieltäytyvät työstä. Taustalla vaikuttavat kulttuuris692730Köysi alkaa kiristyä putinin kaulalla....
Putin pelkää eniten juuri omaa porukkaansa, ja siihen on varmasti syytä kun sota ei ole mennyt hyvin, tappiot ovat valta362233