haluaisin tietää vastauksen yhteen kysymykseen. miksi olen sinkku? Olen 21-vuotias, suht järkevä, kotona viihtyvä (oikeassa seurassa), hellyyttä ja rakkautta kaipaava naisihminen. Mielestäni en ole ruma (kauniiksikin on jotkut oudot ihmiset sanoneet, itse oon mielestäni tavallinen) ja tykkään nauraa ja pitää hauskaa. Toisaalta olen masentuvuuteen taipuvainen, vaativa ja välillä myös ärsyttävä. Olen myös neitsyt (johtuen anatomiastani joka ei ole ihan oikein suunniteltu eli toisin sanoen olen tiukka. leikkauksessa olen käynyt muttei yhdyntä silti onnistu) mutta tykkään kyllä kaikenlaisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä. eli haluja löytyy.
Asun omassa asunnossa ja mulla on koira. itsetunto on aika nollissa välillä ja itkettää helposti, mutta masennus johtuu ihan vaan siitä kun ei ole omaa rakasta (puoli vuotta olen ollut nyt yksin, tai on eräs mutta joka on enemmänkin vaan kaveri enkä ikinä vois kuvitella seurustelevani sen kans..paljon on aikaa yhes vietetty, osaks sen takia koska vihaan olla yksin.). Tuntuu ettei kukaan huoli mua. Eihän ees mikää tollai seksiongelma näy ulospäin muttei kukaan jätkä pyydä silti ulos tai mitää (paitsi kännis mut neki menee mun mielest muka alkoholin piikkii eikä ne ajattele selvästi sillo..) Kyllä miesten kans kommunikoin, katsekontaktiaki otan, ehkä vähä flirttaan sillon tällön mut mikää ei mee sen pidemmälle. Nyt viime tapaus oli sellai et baaris tapasin jätkän (joka oli tietysti kännis) ja se sano et haluu nähdä viel. vaihettii numerot ja muutaman kerran tekstattii sen jälkee. sovittii et nähää joskus mut eilen ku lähetin sil viestin et haluuks se nähä viel ni ei mitää ole vastannu. eli ilmeisesti ei halua. miespuoleisia kavereit yritän saada kahville tai näkemää (ihan kaverina, ei mitää syvällisempää) mut ei kukaa haluu nähä mua, kaikil on muuta tekemist, niin on käyny mont kertaa.
mä en koht jaksa enää..mä haluan rakastamisen tunteen takas..se oli mul 4 vuotta mut sit jätkä jätti ja nykyää välil ku sitä nään (silläki jo uus nainen jolta se nyt sit saaki ihan oikeesti) ni masentaa ja itkettää vaan sen takia et mäki haluun olla onnellinen..
vastailkaa ihmiset ja auttakaa, en jaksais enää hymyillä ku onnellinen en ole ollu monee kuukautee..:(
Asun omassa asunnossa ja mulla on koira. itsetunto on aika nollissa välillä ja itkettää helposti, mutta masennus johtuu ihan vaan siitä kun ei ole omaa rakasta (puoli vuotta olen ollut nyt yksin, tai on eräs mutta joka on enemmänkin vaan kaveri enkä ikinä vois kuvitella seurustelevani sen kans..paljon on aikaa yhes vietetty, osaks sen takia koska vihaan olla yksin.). Tuntuu ettei kukaan huoli mua. Eihän ees mikää tollai seksiongelma näy ulospäin muttei kukaan jätkä pyydä silti ulos tai mitää (paitsi kännis mut neki menee mun mielest muka alkoholin piikkii eikä ne ajattele selvästi sillo..) Kyllä miesten kans kommunikoin, katsekontaktiaki otan, ehkä vähä flirttaan sillon tällön mut mikää ei mee sen pidemmälle. Nyt viime tapaus oli sellai et baaris tapasin jätkän (joka oli tietysti kännis) ja se sano et haluu nähdä viel. vaihettii numerot ja muutaman kerran tekstattii sen jälkee. sovittii et nähää joskus mut eilen ku lähetin sil viestin et haluuks se nähä viel ni ei mitää ole vastannu. eli ilmeisesti ei halua. miespuoleisia kavereit yritän saada kahville tai näkemää (ihan kaverina, ei mitää syvällisempää) mut ei kukaa haluu nähä mua, kaikil on muuta tekemist, niin on käyny mont kertaa.
mä en koht jaksa enää..mä haluan rakastamisen tunteen takas..se oli mul 4 vuotta mut sit jätkä jätti ja nykyää välil ku sitä nään (silläki jo uus nainen jolta se nyt sit saaki ihan oikeesti) ni masentaa ja itkettää vaan sen takia et mäki haluun olla onnellinen..
vastailkaa ihmiset ja auttakaa, en jaksais enää hymyillä ku onnellinen en ole ollu monee kuukautee..:(
Vastaukset 11
Vanhimmat
mulla on sama ongelma ei ole heilaa.. eikä rakkauden tunnetta.. mutta vastaa mulle niin jutellaan
Mutta sulla ei varmaan ole ihan yhtä paljon ongelmia kun mulla...?
ongelmat on totta että joskus tulee kauhea ikävä, muistaa niitä entisiä suhteita jotka meni poikki kauan sitte nyt on jo sinkkuilua takana kauan. ja tahtois kans löytää sen toisen puolen...
nii.. sama täällä. mutta on vaan niin et kun on huono itsetunto niin siitä ei kauheen helposti pääse eroon. mäkin toivoisin sellast mitä en ikinä tuu saamaa, normaalia parisuhdetta. mä haluisin et kävis niinku elokuvis, mun unelmien mies tulis ja rakastais mut kuoliaaks. toivoisin et elämä vois olla normaalia... sitä saan odottaa varmaa siihen asti kunnes kuolen..
Nuo tunteet tuskin ovat kenellekään vieraita; mikä minussa on vikana?/miksei kukaan halua olla minun kans?/ olen ihan tavallinen ja rakastettava ihminen, miksi olen yksin? jne.
Mielestäni sinkkuuteen ei ole erityistä syytä. Joskus elämä vain on sellaista. Eikä se ole mikään tauti tai huonon karman seurausta :) Ehkä se on enemmänkin elämänvaihe.
Jokaisesta elämänvaiheesta voi oppia jotain. Olen pari vuotta sinua vanhempi ja myös kokenut, miltä tuntuu olla täysin yksin ja epätoivoinen. Ehkä vuosi sitten tajusin, että omaa onnellisuuttaan ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan; pitää osata olla onnelllinen itsensä kanssa. Tämä maailma on täynnä ihmisiä, joiden elämä on suomalaisen keskivertosinkun elämää onnettomampaa; vakavia sairauksia, äärimmäistä köyhyyttä, jatkuvaa pelkoa, kuolemaa... Kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka ovat onnellisia vaikka olosuhteiden perusteella voisi olettaa ihan muuta. Eli onnellisuus ei ole riippuvainen siitä, mitä sinulla on, vaan se on mielentila. Sitä mielentilaa kannattaa tavoitella eikä sen saavuttaminen ole ehdollista vaan sen voit saavuttaa niillä eväillä mitä sinulla nyt on käytettävissä. Eli älä sano, että tarvitsen miehen ollakseni onnellinen. Se ei pidä paikkaansa.
Hyvä itsetunto on tietenkin peruste onnellisuudelle, silloin on mahdollista löytää itsestään onnellisuutta. Masennus taas on sairaus, joka on hoidettava ja vasta sen jälkeen voi aloittaa elämänsä uudelleenrakennuksen.
Neljän vuoden suhteen jälkeen puoli vuotta on lyhyt aika eli saatat edelleenkin olla suremisvaiheessa, ehkä vielä ei ole edes aika katsella uusia miehiä. Mitä jos keskittyisit täysin itseesi ja toipumiseen? Jättäisit miesten ajattelemisen kokonaan joksikin aikaa. Hengähdystauko on paikallaan aina välillä!
Ei sitä varmaan baarissa kannata ketään yrittää iskeä. Me vaikka kirjastoon ja valitse sielt joku tarpeeks hyvän näköin ja ala juttelee sille. Jos et uskalla jutella, niin anna puhelin numero paperilla ja sano, et tekstaillaa. :)
Oletko tosissasi? Voiko noin tehdä ihan oikeasti, paitsi elokuvissa?
Sulla ei ole mitään hätää kun olet vasta noin nuori ihminen ja muutenki ei nois ihmissuhde asioissa tarvitse pitää mitään kiirettä ! Siinä kun hirveesti hätäileen niin tulee pian tehtyä liian äkkipikaisia ratkaisuja ! Minä olen tässä etsinyt ja odottanut jo kohta 37 vuotta, vielä ei ole tärpännyt mut uskon et joskus se kävelee vastaan tai sit ei ! Sunkin pitää vaan päästä tuosta negatiivisesta asenteesta ja alkaa ajattelemaan paljon positiivisemmin ! Sitä ihminen näyttää uloski päin miltä sisältä tuntuu, toisaalta saattaa olla et etsin häntä vääristä paikoista tai sit et vaan osaa häntä nähdä ! Minäkin ole ihminen joka pitää hirveesti rakkaudesta ja haluan sitä toisellekin näyttää. Mielestäni olen äärimmäisen kelpo mies mut ei sitä vaan löydy mut kyllä se joskus kolahtaa.
Minä jaksan odottaa sitä oikeaa vaikka hautaan asti enkä matkan varrella harrasta mitään kokeiluja vaan kyl sen sit sydämmessään tuntee kun sen tapaa !
Malta vaan odottaa ja älä haaveile siitä edellisestä mies ystävästäsi yhtään koska sekin jarruttaa niitä uusia suhteita, muutenkin älä ajattele tuota seksiä noin hirveesti se ei kuiteskaan ole sitä rakkautta vaan pelkkiä omia haluja ! Rakkaus koetaan vasta seksin jälkeen kun kietoudutaan peiton alle ja pidetään toisista kiinni ja ollaa vaan paikallaan ! Se on hetki kun aika pysähtyy vallan ! Sitä tunnetta kannattaa odottaa vaikka ikuisuus koska kun sen vihdoin kokee niin palkinto on sitä suurempi.
Älä masennu vaan malta mielesi kyllä se vielä löytyy ! : )
Paha mennä ottamaan kantaa, kun itselleni sinkkuna eläminen on kaikki kaikessa. Ongelmasi on varmaankin tutumpi parisuhteet-palstalla?
Aika hassua, miten erilaisia me ihmiset ollaan. Itse (24v) en ole ollut koskaan missään tekemissä naisten kanssa, enkä koe sitä millään tasolla ongelmaksi. Mulla ei ole mitään tuollaisia fyysisiä vikoja, mutta olen _erittäin_ itsekriittinen ja kompleksinen. Seksiä on siis turha edes miettiä, koska pelkkä ajatuskin siitä, että pitäisi olla alasti jonkun naisen kanssa, on mahdoton.
Itse olen hyvin tyytyväinen siihen, että nykyään sinkkuus on tullut muotijutuksi, jolloin ikisinkkukin voi helposti piiloutua tuon sinkkutermin taakse. Jos eläisimme yhteiskunnassa, jossa parisuhdeton ihminen on friikki, niin elämä ei kyllä olisi kovin helppoa.
Täytyy kyllä todeta, että on aika iso ongelma, jos yhdyntä on oikeasti mahdotonta. Oletko vain normaalia tiukempi, vai onko tosiaan niin, että sinne ei mahdu mitään? Valitettavasti nimittäin miehille seksi on olennainen asia suhteissa. En pysty kuvittelemaan miestä, joka haluaa parisuhteen, mutta ei haluaisi yhdyntää.
mahtuu sinne jotain.. erittäin ohuet jutut..:) ja oma sormi, joskus 2. mut kukaan mies ei ole mun sisään saanu mitää, ees sormea. itse olen kyllä. että ei se ihan umpinainen ole...
sitä vaan ihmettelen ja pelkään, että eikö ole miestä, joka rakastais ilman että on yhdynnässä? koska pystyn kyllä miehen tyydyttämään, se on eri asia kuka siitä nauttii, ainakin mun tapaamat miehet on nauttineet. ei siis todellakaan ole kyse siitä etten harrastais mitää seksii liittyvää. päinvastoin..