Olen monesti miettinyt tätä miesten pirttihirmu-logiikkaa.
Olen huomannut, että miehillä on tapana suorastaan vertailla, kenen tyttöystävä/vaimo, on se pahin pirttihirmu. Itse en tässä kisassa oikein pärjää, koska olen suht rento elämänkumppani. Silti joskus olen ollut kuulemassa, kun mieheni edes yrittää paisutella (yleensä ihan huumorilla) jätkäporukassa jotain sanomaani asiaa tai tekoa pirttihirmumaiseksi. Se on oikeastaan aika hauskaa kuultavaa itsellekin..
Joillakin miehillä kotona todella asuukin kaikesta päättävä ja pahankurinen aito pirttihirmu, tunnen muutaman erittäinkin pahan tapauksen. Ihan sairasta yrittää omistaa toinen ihminen niin täydellisesti.
Kysymykseni kuuluu, että onko jätkäporukassa jotenkin pakko saada edes osittain se omakin kulta pirttihirmuksi tai edes osittain "tyypilliseksi nalkuttavaksi akaksi"? Onko epänormaalia sanoa, että oma tyttöystävä/vaimo ei nalkutakkaan? Onko asia jopa niin, että miehet välillä kaipaavatkin naiseltaan pienimuotoista sättimistä ja nalkuttamista?
Omassa suhteessani taitaa olla niin, että minun mies on kovempi nalkuttamaan kuin minä, tosin ei hänkään mikään paha tapaus ole. Silti itsellä ei ole mitään tarvetta päivitellä tyttökavereilleni minkälainen "nalkuttava pirttihirmu-mies" minulla on kotona. Annan suosiolla mennä asioiden toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tarpeen tullen pitää ottaa matsia, jos valitus alkaa mennä yli.
Olen huomannut, että miehillä on tapana suorastaan vertailla, kenen tyttöystävä/vaimo, on se pahin pirttihirmu. Itse en tässä kisassa oikein pärjää, koska olen suht rento elämänkumppani. Silti joskus olen ollut kuulemassa, kun mieheni edes yrittää paisutella (yleensä ihan huumorilla) jätkäporukassa jotain sanomaani asiaa tai tekoa pirttihirmumaiseksi. Se on oikeastaan aika hauskaa kuultavaa itsellekin..
Joillakin miehillä kotona todella asuukin kaikesta päättävä ja pahankurinen aito pirttihirmu, tunnen muutaman erittäinkin pahan tapauksen. Ihan sairasta yrittää omistaa toinen ihminen niin täydellisesti.
Kysymykseni kuuluu, että onko jätkäporukassa jotenkin pakko saada edes osittain se omakin kulta pirttihirmuksi tai edes osittain "tyypilliseksi nalkuttavaksi akaksi"? Onko epänormaalia sanoa, että oma tyttöystävä/vaimo ei nalkutakkaan? Onko asia jopa niin, että miehet välillä kaipaavatkin naiseltaan pienimuotoista sättimistä ja nalkuttamista?
Omassa suhteessani taitaa olla niin, että minun mies on kovempi nalkuttamaan kuin minä, tosin ei hänkään mikään paha tapaus ole. Silti itsellä ei ole mitään tarvetta päivitellä tyttökavereilleni minkälainen "nalkuttava pirttihirmu-mies" minulla on kotona. Annan suosiolla mennä asioiden toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tarpeen tullen pitää ottaa matsia, jos valitus alkaa mennä yli.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itse olen huomannut ihan saman! Omasta mielestäni en juurikaan rajoita miehni elämää, hän saa mennä miten tykkää ja jättää vessanpöntönkannen ylös ja katsoa scifisarjoja, joista minä en välitä, minua ei haittaa. Hänkään ei mikään kova ole naputtamaan asioista, mutta kyllä kuittailee esim. lojumaan jääneistä sukista tai hieman huolimattomasti tiskatusta lautasesta paljon herkemmin kuin minä.
Silti minunkin mieheni yrittää välillä maalailla kavereilleen minusta kuvaa pirttihirmuna, joka kieltää kaiken kivan. Hän muun muassa sanoi puhelimessa toisessa kaupungissa asuvalle kaverilleen, ettei enää pääse niin usein siellä käymään, koska pitää pitää avokki tyytyväisenä. Näin siitä huolimatta, että juuri viikko sitten kysyin, eikä hän haluaisi joskus lähteä vanhoja tuttuja sinne moikkaamaan. Ei kuulemma viitsinyt, kun matkoihin menee niin kauan.
Olen kerran erehtynyt sanomaan juomisesta, kun hän tuli kännissä luokseni neljätä yöllä (asuimme silloin vielä omissa asunnoissa), mekasti portaissa ja hakkasi ovea, huoritteli ja haukkui minua kun avasin oven. Silloin sanoin, että tuollaista en aio katsella, että jos on pakko vetää noin paljon viinaa, niin sitten voi odottaa kunnes on selvinnyt, ennen kuin tulee minun luokseni. Tämä on siis ainoa kerta, kun olen asiasta sanonut (mielestäni aiheesta, jonka hän itsekin aamulla myönsi), mutta sen jälkee (siitä on nyt 2 v.) olen ollut hänen kavereilleen "se nainen, joka naputtaa kun yhenkin kaljan ottaa".
Eli kertokaapa miehet, miksi näin :) En toki väitä, että tämä on kaikille miehille tyypillistä, enkä väitä, etteikö pirttihirmujakin olisi, mutta miksi omille kavereille pitää esittää, että kotona on joku hullu lohikäärme vartomassa? Minusta tuntuu, että miehen menohalut ovat tavattuamme vähentyneet (viihtyisikö paremmin kotona kun ei yksin tarvitse olla, minä ainakin viihdyn), mutta kavereille hän ei kehtaa tunnustaa, ettei jatkuva biletys enää kiinnosta, vaan väittää ettei "vaimo päästä"...voisiko olla näin?
Kaikki naiset nalkuttavat. Enemmän tai vähemmän, mutta kuuluu naisten ominaisuuksiin.. Näin se vain on..
pahemmin! Jos juttelet vieraan miehen kanssa, heti ollaan epäilemässä suhdetta.
Jos katsot tv:stä jotain hömppäsarjaa, esim.sinkkuelämää, alkaa valitus miten sellaista paskaa joku voi katsoa ja toiselta kanavalta tulisi joku parempi ohjelma.
Jos sanot lähteväsi tyttöjen kanssa ulos, se tietysti tarkoittaa porukalla vieraisiin lähtöä ja vielä lopuksi saa kuulla että "minä sitten en sinua ainakaan hae, taksilla saat tulla kotia"
Jos värjäät hiukset, ostat meikkejä tai uuden vaatekappaleen, se on aivan typerää rahantuhlausta. Mieluummin rahat pitäisi tuhlata vaikkapa uusiin auton alumiinivanteisiin tai madallussarjaan. (Kumpihan vie enemmän rahaa...?)
Jos kotona on sotkuista, valitetaan tutuille, ettei emäntä ole jaksanut siivota, mikä lie silläkin.
Kärjistetyissä tapauksissa nainen ei ollenkaan saa käydä ulkona kaveriensa kanssa, ei ainakaan paljatavia vaatteita saa laittaa silloin päälle.
Eräällä tuttavalla mies nalkutti siitä, ettei vaimoke saisi antaa uutta puhelinnumeroaan muille kuin vanhemmilleen. Ei edes kavereille, ei missään nimessä.
Naiset voi nalkuttaa pienistä asioista, mutta miehet nalkuttaa paljon isommistakin.
mä en suoraanasnottuna oikein älyä mitä se nalkuttaminen on.. tai siis sellaisen tiedän että jos sanotaan aivan turhaa jostain, mutta esimerkkinä jos minä olen pitänyt kotimme siistinä ja sitten haluaisin että mieskin osallistuisi siivoukseen, kysyn häneltä miksi et koskaan auta siivoamisessa ja voitaisiko tänään yhdessä siivota, niin mies sanoo että älä jaksa nalkuttaa. pakkohan asiaoista on sanoa jos mies ei tee mitään. joskus hermostun esim. jos ollaan luvattu yhdessä tehdä ruokaa ja miehen ystävät pyytävät kaljalle ja hän aikoo mennä kaljalle niin aivan taatusti sanon asiasta,ukko sanoo että taas se nalkuttaminen alkaa, mutta minun mielestäni se ei ole nalkuttamista.. kyllähän miehetkin huomauttelee naisille asioista.
Aivan kuin ei saisi puhua muuten kuin silloin jos kehuu, kaikki muu on nalkutusta.
kyllähän nuo pirttihirmujutut ihan tutuiltakin kuullostaa mutta kyllä se ainakin omissa porukoissa on ihan vaan harmitonta huulenheittoa.
Perjantaina töistä lähtiessä voidaan sanoa kaverille, että siellä on sitten ovella matot ja tamppikeppi odottamassa. Tai jos joku ei lähde firman saunailtaan niin virnuillaan, että siellä on semmonen pirttihirmu, ettei se päästä. Ei nämä jutut mitään tarkoita.
Pirttihirmuina? Jos pirttihirmujutut on viatonta läppää, niin jääkö teille silti sellainen kuva toistenne naisista? Itse en halua pirttihirmu-mainetta tuttujen kesken!
Huulenheitto on silti sallittua, kyllä naisetkin joskus heittää melkoista läppää miehistään.
toistemme vaimoja minään pirttihirmuina. Kyllä nämä huulenheittäjät tietävät, että todellisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Läpän heitto on ymmärrettävää ja sallittua, mutta miksi eräiden miesten (lue: minun mieheni ja pari miespuolista ystävääni) pitää aina syyttää naista, jos eivät halua/pääse joihinkin bileisiin tai baariin? Se ei suoraan sanottuna tunnu aina kivalta, varsinkaan kun mies istuu vieressä ja paasaa puhelimeen "kun ei nykyään saa ees kavereitten kanssa yksillä käydä kun heti tulee valitusta" vaikka valitusta on näiden vuosien aikana tullut kerran ja silloin todella aiheesta?
Jokkus olen syytä kysynyt, ja vastauksesta luki rivien välistä, että mieheni itsekin olettaa minun loukkaantuvan hänen menoistaan, vaikken ikinä niin ole sanonut enkä edes hapanta naamaa näytä...minusta kun on kivaa saada olla välillä rauhassa yksin kotona :)
Tuollaista en omassa kaveriporukassa ole huomannut. Pikemminkin päinvastoin, jos joku sanoo, että eikös muija päästä niin sanotaan ettei se siitä ole kiinni.
Ehkäpä miehesi ei keksi parempaa selitystä miksei lähde eikä ymmärrä, että tuollainen selitys loukkaa sinua.
"Ehkäpä miehesi ei keksi parempaa selitystä miksei lähde eikä ymmärrä, että tuollainen selitys loukkaa sinua."
Olen itsekin epäillyt, että hän käyttää minua tekosyynä. Siinä kaveriporukassa kun tuntuu olevan suuri synti jos viihtyy kotonakin. Jos syynä taas on nalkuttava vaimo, kaveria vähän vaan säälitään...
Enkä minä onneksi tuosta jaksa järin loukkaantunut olla, välillä vaan alkaa tuntua siltä, että noinko se minusta oikeasti ajattelee? Sen takia joskus harmittaa, ei minua niinkään hänen kaveriensa käsitykset minusta häiritse.
Sananlasku kertoo,ettei niin pientä pilaa,ettei totta toinen puoli...
en vannomaan voi mennä mutta en usko, että tässä tapauksessa edes toinen puoli.
Miehen kavereiden puheita kuunnellessa on joskus tullut esiin sama ilmiö - jotakuta saatetaan kiusoitella tai jonkun selän takana leikillisesti puhua "et ei tainnu emäntä päästää" tms. Itsestäni en tällaista ole kuullut (luonnollisesti, koska näin olen kuullut sanottavan todellakin vain silloin kun puheena oleva nainen ei ole kuulemassa). Kuitenkin, oma poikakaverini osaa kyllä sanoa jos illanvietto jossain ei kiinnosta. Tyyliin "ei taida tänään jaksaa" tai "kun huomenna pitäis kuitenkin herätä aikaisin". Minua ei siis ole tarvinnut käyttää tekosyynä - ainakaan kuulteni :). En tosin ymmärrä, miksi tarvitsisi muutenkaan. Mies saa kyllä mennä aina kun haluaa ja viipyä niin kauan kun haluaa, kunhan ilmoittaa viipymisestään etukäteen.
On vähän selkärangatonta käyttää tyttöystävää tekosyynä, jos itseä ei vain yksinkertaisesti huvita. Vaikka kaikki tietäisivätkin, että se tyttöystävä on ihan hyvä tyyppi ja ettei se väkisin sitä miestä kotona pakota olemaan. Vähän niinkuin heh heh, vanha vitsi...
Eli naiset vertailevat ja paisuttelevat miestensä miehisiä ei-niin-ihania ominaisuuksia ja tosiasiassa miehet voivat olla jopa ostoksilla viihtyviä ja limusiidereistä pitäviä salkkarifaneja! Nyt olen touhua sinkun silmin katsellut ja onhan se vähän koomista, molemmin päin.
Se voi olla vähän niinkuin miehen tapa tukea kaveria jolla oikeasti on sellainen nalkuttava pirttihirmu. Eli tyyliin älä masennu, kyllähän meillä muillakin on asiat yhtä huonosti kuin sulla. Tälläinen tulee ainakin ensiksi mieleen.
Tietysti aika epäreilua omaa tyttöystävää/ vaimoa kohtaa, jos ei oikeasti ole tuollainen. Oma vaimoni on pääosin hyvin rento ja "vähä-nalkutteinen" kumppani, enkä minä kyllä hänestä muuta väitäkään.
Pojat on poikia... aina.
Vähän ilkikuristakin, mut niin se vaan menee.
Se on helppotakaportti kieltäytyä ryyppämästä joka viikonloppu. "Sori mut lupasin olla kotona tän iltaa" Komennon oletetaan tulleen siis kotijoukkojen komentajalta joten sitä ollaan sit kotosalla. Ja se pirttihirmun maine on valmis, mut se on vaan sellaista huulen heittoa
Huh, huh, jos jollakin miehellä on tällaisia ongelmia, niin neuvoisin hankkiutumaan pikaisesti eroon.
ei nalkuttavia ihmisiä voi kuunnella, ne on ihan perseestä.
Tätä ette varmaan ulos, mutta ex- mieheni oli sellainen siivoushysteriaa pirttihirmu; joka päivä matot ulos ja lattiat oli pyyhittävä. Auta armias, jos keittiön vaaleilta kaakeleilta löytyi ruskea kahvitahra- kiireesti hankausjauhepullo esille ja kontalleen siivoamaan rätin kanssa. Kaikki vaatteet oli silitettävä, myös alushousut ja sukat. Lasten leluja ei koskaan saanut olla lattioilla, kaikki leikit oli korjattava pois. Asuntovaunuelämä oli painajaista; kerran päivään vaunu oli siivottava lattiasta kattoon, ennen kuin ukko oli tyytyväinen. Kukaan ei varmaan ihmettele, miksi mies ja nyt ex-mies.