Kuolinpesän ja lesken yhteisomistus metsäkiinteistössä

Puolisot omistivat yhdessä kaksi metsätilaa (yht. 19,5 ha), ei ollut avioehtoa tms. Miehen kuoltua v. 2013 tehty ositus, jossa metsäkiinteistöistä puolet (vajaa 10 ha) ositettiin leskelle, puolet jäi jakamattomalle kuolinpesälle, tosin kp:n osuus metsäpalstoista oli testamentilla määrätty lopullisessa jaossa jääväksi yhden tyttären kolmelle pojalle. Metsäpalstoja ei kuitenkaan lohkottu erilleen kp_lle ja leskelle, vaan ne ovat yhtenäisinä kiinteistöinä kumpikin (toinen 15 ha ja toinen 4,5 ha).
Kaikki muu omaisuus (sijoitukset, arvopaperit, rahavarat, pankkitilit ja maaseudulla sijaitseva ok-talo) jäävät lesken jälkeen toimitettavassa lopullisessa jaossa yleistestamentilla vainajan kahdelle muulle tyttärelle. Pesä pidettiin testamenttimääräyksen mukaisesti jakamattomana lesken kuolemaan saakka (leski elää edelleen). Leskellä oli testamentilla saatu hallintaoikeus pesän kaikkeen omaisuuteen.

Osituskirjassa (tammikuussa 2013) sovittiin yhteisesti, että kaikki metsäpalstoja koskevat päätökset tekevät leski ja em. kolme tyttärenpoikaa, kun taas muun omaisuuden osalta päätösvalta on leskellä ja niillä kahdella tyttärellä, joille muu omaisuus oli jäävä lopullisessa pesänjaossa.
Osituksen jälkeenhän leski ei enää ole kp:n osakas, vaan metsäpalstat jäivät yhteisomistukseen (leski 50 %, jakamaton kp 50 %, ja kirjallisesti oli osituskirjassa sovittu että metsäpalstoja koskevat päätökset tekevät vain leski ja em. kolme tyttärenpoikaa yhdessä; tuon sopimuksen mukaan muut kp:n osakkaat eivät osallistu metsäpalsojen päätöksiin eikä kuluihin).

Leski on sittemmin lahjoittanut oman omistamansa puoliosuuden metsäpalstoista noille kolmelle tyttärenpojalle, ja luopunut myös hallintaoikeudestaan kuolinpesän omistamaan puoliosuuteen, koska ei korkean ikänsä takia pysty eikä halua vastata metsänhoitotöistä eikä metsään liittyvistä vero- ym. vastuista. Lahjakirja on laadittu pankissa ja julkinen kaupanvahvistaja on sen vahvistanut. Lahjaveroilmoitus tehty, lahjaverot maksettu. Haettu selvennyslainhuuto, jonka mukaan nuo kolme tyttärenpoikaa omistavat puolet ja kp toisen puolen. Nyt muut kp:n osakkaat (ne kaksi yleistestamentin saajatytärtä) ovat riitauttaneet asian, syyttävät leskeä rikoksesta, kun tämä on lahjoittanut oman puoliosuutensa tyttärenpojille, muita pesän osakkaita kuulematta saati heiltä lupaa kysymättä. Kuolinpesän omistamaa puoliosuutta ei tietenkään ole lahjoitettu eikä muutenkaan muutettu/luovutettu, vaan se on kp:n nimissä edelleen.

Leski on siinä käsityksessä, että hän on saanut oman puoliosuutensa yhteisomistuksen alaisesta kiinteistöstä lahjoittaa, mutta tyttärensä ovat nyt useaan otteeseen syyttäneet häntä lainvastaisesta toiminnasta, kun leski ei ole kysynyt heiltä lupaa eikä ilmoittanut lahjoitusaikeistaan etukäteen. Eikö leski olisi saanut omaa, hänelle ositettua omaisuuttaan luovuttaa tyttärenpojilleen? Testamentin ja osituskirjassa sovittujen valtuutusten perusteella näillä kahdella yleistestamentin saajilla (rintaperillisillä) ei ole nyt eikä lopullisessa pesänjaossakaan mitään osuutta noihin metsäpalstoihin, miksi heiltä olisi kuitenkin pitänyt saada lupa lesken oman puoliosuuden lahjoitukseen? Vai olisiko pitänyt ? Mihin lakiin perustunee se, että kuolinpesältä olisi pitänyt kysyä lupa siihen, että leski luovuttaa oman puoliosuutensa metsään, josta puolet on kuolinpesän omistuksessa?