En halua mennä enään koskaan ulos

Kannattaa välillä käydä happihyppelyillä kuitenkin. Kyllä minäkin olen tähän ihmisten maailmaan kyllästynyt ja väsynyt. Mutta koitan pitää itsestäni huolta, kun täällä ollaan.

Tota hetkeä olen pelännyt omassa elämässä? Vaivoja tulee vanhemmiten ja kun ne alkaa oikein paljon haittaamaan omaa arkea on suunta korutonta kertomaa. Pelko syntyy korvien väliin ja siitä tilanteesta on vaikea nousta enää pystyyn? Siksi taistelen sitä tunnetta vastaan.

Alamäki voi pahimmillaan vain jyrkentyä? Siksi liikun vielä, kun se on mahdollista. Se mahdollisuus on lahja niin kuin on elämäkin. Joka ei kestä ikuisesti. Sen ymmärtää monesti vasta siinä tilanteessa, kun sen mahdollisuuden on jo menettämässä?

Sama. Ei mitään uutta auringon ( harmaan) alla.

Kovin tuttua. Olen joutunut kiusaamisen uhriksi monta kertaa ja taas jouduin..
Yritän silti jaksaa, vaikka tuntuu kohtuuttomalta ja väärältä.

Kotiin sulkeutuminen on niin turhaa. Siinä jää elämä elämättä ja kiusaajat sekä juoruilijapaskat voittavat. Pää pystyyn ja liikenteeseen. Netti vähemmälle ja kaikki höpönlöpö, johon ei usko pannaan.

Jätät huomiotta kaikki venkoilijat ja k-päät ja keskityt heihin, joista pidät ja keiden seurassa viihdyt. Sopivasti tervettä itsekkyyttä kehiin ja annat sen mikä ei kiinnosta, lipua ohi niin kuin et näkisi tai kuulisi.

Nyt on asennetta 👍

On täälläkin paska mieninki, mutta eipä ole minun ongelmani. Kihiskööt mitä kihisevät. Valintani ja päätökseni eivät kuulu kenellekään. Tavoitteena on löytää töitä tämän lähiön ulkopuolelta, jotta ei tarvitse tuhlata kaikkea aikaansa täällä huonojen vaihtoehtojen parissa.