Joskus kadehdin niitä joilla on 1000 kaveria, känny piippaa jatkuvasti ja aina on menoa ja seuraa. En vain ikinä saavuta sellaista elämää :(
Noh, minulla on saman kohtalon saaneita kavereita, tapaamme kaksistaan ja olemme yhdessä ei-mihinkään-kuuluvia. Tiettyä jenginmuodostusta sekin.Pärjäämme yksin, minä ehkä huonoiten meistä.
Paljon teen asioita yksin: ostokset, yksinäisen arkeen mahtuu paljon kotiaskareita, meillä on tunninmittaisia räkätyssessioita puhelimessa niiden 1000 textareiden sijaan.
En ole torjuva tai vetäytyvä, mutta ehkä liian omanlainen sellaiseen jengiin jossa on ryhmäpaineita. En voi juoda 5 snapsia illassa enkä liity panettelujuoruihin.Toisaalta kadehdin niitä joilla on aina kaveri shoppailureissulla ja 5 juhlaa per viikonloppu!
Vaalin ne suhteet mitkä on, kaltaisiini itsenäisiin ja massasta erottuviin naisiin.En valita, diggaan heistä.Juhlimme ja parannamme maailmaa.
Millainen sosiaalinen elämä naisella "pitäisi" olla? Tai miten teillä muilla on?
Noh, minulla on saman kohtalon saaneita kavereita, tapaamme kaksistaan ja olemme yhdessä ei-mihinkään-kuuluvia. Tiettyä jenginmuodostusta sekin.Pärjäämme yksin, minä ehkä huonoiten meistä.
Paljon teen asioita yksin: ostokset, yksinäisen arkeen mahtuu paljon kotiaskareita, meillä on tunninmittaisia räkätyssessioita puhelimessa niiden 1000 textareiden sijaan.
En ole torjuva tai vetäytyvä, mutta ehkä liian omanlainen sellaiseen jengiin jossa on ryhmäpaineita. En voi juoda 5 snapsia illassa enkä liity panettelujuoruihin.Toisaalta kadehdin niitä joilla on aina kaveri shoppailureissulla ja 5 juhlaa per viikonloppu!
Vaalin ne suhteet mitkä on, kaltaisiini itsenäisiin ja massasta erottuviin naisiin.En valita, diggaan heistä.Juhlimme ja parannamme maailmaa.
Millainen sosiaalinen elämä naisella "pitäisi" olla? Tai miten teillä muilla on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksi ystävä kuin 1000 hyvän päivän tuttua.
Miksi haluat johonkin jengiin? Tyttöporukat ovat yleensä jäänteitä opiskeluajoista tai harrastuksista. Jollei niitä ole ollut nuorena, ei niitä hevin tule "isonakaan", jollei satu duunipaikalla olemaan hyvää porukkaa.
Mutta kyllä, joskus olemme tyttöporukalla pitämässä hauskaa. Useimmiten vietän vapaa-aikani kuitenkin "tyttökaksikoissa" eli käyn kahdestaan ystävieni kanssa terassilla, teatterissa, matkoilla, shoppailemassa tai muuten vaan toisen kotona vapaa-ajastani nauttien. Kahdestaan voi keskittyä paremmin toiseen kuin isossa porukassa. En sanoisi, että näistä ehkä 10-12 ystävästä kukaan on toistaan parempi, sillä nautin heidän kaikkien seurasta. Tekstiviestit ja sähköpostit ovat osa tätä ystävyyttä, silloin kun aika ei riitä tapaamisiin. Onneksi mieheni ei ole mustasukkainen toisille naisille, sillä minä vietän ystävieni kanssa todella paljon aikaa. Usein mukanani kulkee myös pieni mies, joka äitinsä elämäntyyliin jo sopeutuneena osaa aina käyttäytyä. Olen ollut kovin onnekas, kun elämä on rinnalleni tuonut kaikki nämä ihanat naiset. Nauti sinäkin omista ystävistäsi, tyttöporukat eivät aina ole aivan sitä miltä näyttää tai kuulostaa!
Pitää olla sen verran kavereita ja omaa elämää, ettei tartte koko ajan riippua miehessä kiinni. Mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan riippuu taas ihan kaikesta muusta.
Yläaste ja opiskeluaikoina pyörin jonkin verran tällaisissa tyypillisissä tyttökaveriporukoissa. Aluksi se tuntui hieman vaikealta, koska ala-asteen ensimmäisellä ja toisella luokalla tytöt eivät oikein hyväksyneet minua joukkoonsa, pojat kyllä. Minulla jäi tyttöjen kiusaamisesta syvät arvet ja näinollen minulla oli todella vaikea oppia luottamaan tyttöihin.
Yläasteella sitten opin olemaan tyttöporukassa. Osa heistä olikin todellisia ystäviä, mukavia persoonia, mutta valitettavasti sain taas kokea myös tyttöjen petturimaisuuden. Sama homma oli myös opiskeluaikoina. Muutamia tosiystäviä heissä oli, suurin osa silti todellisia selkäänpuukottajia.
En kaipaa mitään sosiaalista tyttökaveriverkostoa. Kaikista mukavinta on, kun on tasaisesti jonkun verran sekä tyttöjä, että poikia kavereina.