Hiukkasen vaikeahkoa tilannetta punnittaan nyt: Tyttöystävä olisi menossa opiskelemaan kauas pois toiselle puolelle suomea kahden vuoden ajan. Eihän tuossa vielä mitään mutta kun lomat ovat kaksi päivää kahden viikon jälkeen. Hän haluaa viettää senkin ajan perheen ystävien yms kanssa joten meille ei yhteistä aikaa kai kovin paljon jää.. Muita pikkulomia kuten hiihtolomaa yms ei siis ole. Suhteen katkaisu ei tule kuulonkaan, mutta arveluttaa kummankin jatkoelämä siinä suhteessa, että miten se ainainen ikävä vaikuttaa molempien opiskeluun tai muuhun elämään. Vai jatkuuko ikävää ollenkaan vai "turtuuko" siihen jonkin ajan jälkeen? Minusta tuo vaihtoehto kuulostaisi kauhealta.
Asiaa vaikeuttaa vielä se että tyttöystävällä on opiskelupaikka MYÖS samlla paikkakunnalla kuin minä. Ennen tapaamistamme hän oli täysin varma että menee kauas pois mutta nyt on mieli muuttunut siihen ettei tiedä yhtään mitään tulevasta. Kuuleman mukaan opiskelu siellä kaukana on todella hienoa, mutta kun tulee takaisin kotiin ei haluaisi ikinä enää mennä sinne. Miltä mielestänne tilanne vaikuttaa? Tuleeko kestämään (itse ainakin uskon sen!)? Mitä pitäisi hänen tehdä? Pelkään myös että itse vaikutan hänen tulevaisuuteensa huonolla tavalla..
Olemme olleet yhdessä vasta 3kk mutta sitäkin voimakkaammalla rakkaudella. Kummallakin on selvät näkymät tulevaisuudesta .. yhdessä, mutta mutta minkä ajan jälkeen?..
Kiitos REHELLISISTÄ vastauksista jo nyt!
Asiaa vaikeuttaa vielä se että tyttöystävällä on opiskelupaikka MYÖS samlla paikkakunnalla kuin minä. Ennen tapaamistamme hän oli täysin varma että menee kauas pois mutta nyt on mieli muuttunut siihen ettei tiedä yhtään mitään tulevasta. Kuuleman mukaan opiskelu siellä kaukana on todella hienoa, mutta kun tulee takaisin kotiin ei haluaisi ikinä enää mennä sinne. Miltä mielestänne tilanne vaikuttaa? Tuleeko kestämään (itse ainakin uskon sen!)? Mitä pitäisi hänen tehdä? Pelkään myös että itse vaikutan hänen tulevaisuuteensa huonolla tavalla..
Olemme olleet yhdessä vasta 3kk mutta sitäkin voimakkaammalla rakkaudella. Kummallakin on selvät näkymät tulevaisuudesta .. yhdessä, mutta mutta minkä ajan jälkeen?..
Kiitos REHELLISISTÄ vastauksista jo nyt!
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei etäsuhde toimi, kun ootte kaukana toisistanne niin vähitellen rakkaus hiipuu ja molemmat tai toinen ihastuu uuteen ihmiseen.
Nii että onko?
..Rauhassa eteenpäin, kai tyttökaverisi voi vaikka hakea siirtoa lähemmäs toiseen kouluun...Olette melko vähän aikaa olleet yhdessä ja tämäkin varmasti vaikuttaa tilanteeseen, ei ehkä uskalla kaikkea "suhteen varaan" laittaa, en tiedä ymmärsitkö mitä tarkoitan..Edellä mainittua tekstiä haluan sen verran kommentoida, että etäsuhde toimii!se riippuu vaan ihan molemmista, suhteen eteen on tehtävä töitä, asuipa sitten saman katon alla tai esim.500kilometrin päässä..Aika näyttää miten sopeudutte välimatkaan ja moni asia on väliaikaista,jos rakastatte toisia, ei välimatkakaan voi suhdettanne saada rikki..Itse asumme poikaystäväni kanssa eri paikkakunnilla, mutta en todellakaan ole ajatellut, että välimatkan takia nyt haluan tämän suhteen katkaista...Tsemppiä!
Uskoisin että etäsuhteella on yhtälaiset mahdollisuudet onnistua kuin muillakin suhteilla; arki ei vaan niin nopeasti astu esiin =)
Ihan se on teistä itsestä kiinni..Mitään helppoohan se ei aina ole kun pitäisi muistaa elää täyttä elämää ilman sitä kumppania myös siellä toisella paikkakunnalla (eikä niin että odottaa aina vaan sitä seuraavaa tapaamista).
Jos olette vielä nuoria niin kannattaahan tuota kokeilla, ihan hyväkin että itsenäistytte ensin tahoillanne ennen yhteenmuuttoa. Ja jos tämä koulu on tyttöystävälle tärkeä niin ei kannata hukata tilaisuutta siihen (myöhemminhän voi olla vielä vaikeampi lähteä).
Aloittaessani aikoinaan seurustelemaan mieheni kanssa, niin mieheni teki minulle heti alusta alkaen selväksi, että hän tulisi seuraavana syksynä lähtemään vuodeksi vaihto-oppilaaksi. Siinä vaiheessa olin, etten ikimaailmassakaan tulisi sitä kestämään, että joutuisin olemaan rakkaasta miehestäni vuoden erossa. Mieheni kun lähti vielä vaihto-oppilaaksi Australiaan, joten en voinut edes missään vaiheessa kuvitella, että olisin lähtenyt häntä sinne tapaamaan.
Nyt monen vuoden jälkeen ajateltuna tuosta oli vain hyötyä. Sen jälkeen tosiaan tiesi, kun mies palasi vuoden jälkeen takaisin Suomeen, että tämä tosiaan on sitä todellista rakkautta, jos mikä. Viimeisten vuosien aikana olemme muutenkin olleet todella paljon erossa, koska mieheni on työnsä puolesta joutunut todella usein käymään työmatkoilla Lontoossa. Ei muuta, kuin rohkeasti vain yrittämään ja tsemppiä:)
ELi kiitoksia- *kumartaa myös*. Auttoi (ja lohdutti) todella paljon. Aika näyttää ja sitä jään tässä sitten odottelemaan...