Jos aika tulee pitkäksi voi aloittaa lukemaan paria viime aikoina palkittua kaunokirjallista huippua, nimittäin Monika Fagerholmin Finlandia-palkinnon saanutta Eristystila-Kapinallisia naisia (Döda trakten, Kvinnor i revolt) tai sitten Lazlo Kraznahorkai (Satantango).
Yhteistä molemmilla kirjoilla on se että ne ei päästä lukijaansa helpolla.
Luen juuri Fagerholmia, pari sivua kerrallaan. Kraznahorkai on liian vaativaa luettavaa; lauseet ovat sivujen mittaisia ja vaikealukuista tekstiä muutenkin.
Satu Rämön uusin , Tinna, on myös ilmestynyt. Huomattavasti helpompaa luettavaa.
Lukemista joulunpyhiksi
33
279
Vastaukset
- Anonyymi00001
Kirjoitin toisaalla, että ensi maanantaiaamuna noin 9:ltä, tulee Tv1:ltä ihana dokumentti rovasti Paunun tyttäristä Toini Karivalo ja Liisa Tuomi-Nikula, ohjelma "Tyttö, joka näki joulupukin".
Mulla on kaksi Toini Karivalon "lasten" kirjaa - sopii aikuistenkin luettavaksi. Mutta mistä löydän ne tuolta tuhannen kirjan hyllyistäni? Etsin. Loputa rukoilin: "anna niiden löytyä!" ja jo heti löytyikin! (Olivat hyllyllä olevan puukiulun takana.) "Parinpellon tarinakerä".
Joululukemistoa Parinpellon pappilasta, Myös äitini syntyi ja kasvoi maalaispappilassa. Toinen kirjoittaja kertoi Merete Mazzarellan uudesta kirjasta: "Nyt kun kirjoitan tätä". Tein heti siitä varauksen ja olin hämmästynyt kun kirja oli heti lainattavissa.
Saatan saada sen lähipäivinä.
Myös edellisen Mazzarellan, pohdintoja uskosta, sain pian. Mietin onkohan tämä "esseenomainen päiväkirja"-muoto nyt jo liian tavanomainen, kun blogeja kirjoittaa "puolet maan väestöstä" ? Mazzarellakin on kirjoittanut tuolla tyylillä pitkään.
Kaiken häneltä olen kyllä lukenut ja luen varmasti vastakin.
Kun yritin saada järjestystä omiin kirjahyllyihini huomasin, että minulla on iso kokoelma vanhuuteen liittyvää kirjallisuutta. Ajattelin lopulta keskittyä niihin - ei ole mukamas ollut pakottavaa syytä keskittyä niihin aikaisemmin..)) Nyt alkaa olla.
En viitsi/jaksa listata niitä kaikkia, mutta pari viimeksi (poistomyynnistä) löytämääni kirjaa ansaitsee maininnan: Kai Vakkuri "Vanhenemisen myönteinen voima" tuntui vähän puisevalta ja oppikirjamaiselta toistaessaan sittenkin tuttuja asioita. Kirja oli tietysti hyvin kirjoitettu ja kertaus on tunnetusti opintojen äiti.
Isomman vaikutuksen teki kuitenkin Leena Kurjen kirja "Innostava vanhuus". Se on itse asiassa oppikirja: sosiaali- , terveys- ja kasvatusalan koulutuksiin mutta on "ajatuksia herättävää ja mielenkiintoista luettavaa" kaikille, meille ikäihmisillekin.
Kirjassa pohditaan siis vanhuksen asemaa yhteiskunnan jäsenenä sosiaalipedagogiikan näkökulmasta - mutta ei mielestäni kannata antaa sen säikäyttää itseään. Vanhaa ihmistä lähestytään kirjassa kunnioittavasti, ymmärtäen eikä pinnallisesti yleistäen ja niputtaen heitä samaan muottiin.
Olen vasta kirjan alussa, mutta koen jo nyt, että se kannattaa lukea..))
Olisi kiva kuulla muilta, ovatko lukeneet vanhuskirjallisuutta ja onko se palvellut heitä ?
Sain myös lahjaksi Sanna Marinin kirjan "Toivo on tekoja". Sehän ilmestyi ensin englanniksi - "maailmanlaajuiseen levitykseen". Ymmärtääkseni se ei kuitenkaan saanut odotettua vastaanottoa mailmalla eikä sitä täälläkään juuri kehuttu.
Olen vasta selailuvaiheessa senkin kirjan kanssa mutta sen perusteella se ei kovasti innosta. Ehkä hänen vaiheensa ovat meille jo sen verran tuttuja, etteivät ne enää isoa hehkutusta aiheuta. Toki hänen persoonansa ja uransa ovat ainutlaatuisia ja hän on tehnyt paljon positiivisen Suomi-kuvan eteen - ja mihin vielä ehtiikään, nuori kun on.
Jos ajattelee "kohderyhmää" - koko maailmaa, vähän liikaa hän mielestäni keskittyy "kärsimäänsä pahaan" mediakritiikkiin aamiaissämpyläjutussa tai Kesärannan biletystapahtumassa. Uhriutuminen ei taida olla kovin hyvä asennevalinta tuon tason toimijalle, vaikka inhimillistä se tietysti on.
Finlandia-ehdokkaista Fagerholm oli ainoa minulle tuttu. Kirjasta olisi kiva kuulla lisää.- Anonyymi00005UUSI
On pelkkää plussaa Mazzarellalle, että hän on pysynyt omalla linjallaan, kirjoittamalla
esseenomaisia kirjojaan.
Olen lukenut muutamia kirjoja vanhuudesta.
Niitä ei ole ilmestynyt paljon.
En muista juuri nyt nimeä enkä tekijää, mutta yksi erittäin hyvä niistä oli oppi/tietokirja
vanhusten oikeuksista sosiaali- ja terveydenhuollon viidakossa.
Kirjassa oli esimerkkejä erilaisista tapauksista ja niitten ratkaisuista,
muun muassa vanhuksien itsemäärämisoikeudesta.
Se on voimassa vielä laitoksessakin.
Vanhuksen laitoshuone on hänen kotinsa, josta hän maksaa vuokraa ja hänen
mielipiteensä ja tahtonsa on lain mukaan otettava huomioon.
"Laitoskäytäntö" eli "meillä on totuttu tekemään näin" ei mene yli vanhuksen
oman tahdon ja itsemääräämisoikeuden.
Kirja on monipuolinen, se käsittelee yhtä laajasti asioita kuin on vanhushoivaa koskevia
lakejakin, koti- tai laitoshoivaa ja muita oikeuksia.
Laitan tekijän ja nimen tänne, jos löydän kirjan lainaushistoriastani.
Se on hyödyllinen kirja.
Toinen heti mieleeni tuleva kirja on FT, emeritus professori Timo Airaksisen kirja
"Hyvinvointivaltion hylkäämät".
Se on nyt ajankohtaisempi kuin kirjan ilmestymisvuonna.
Se ei ole kovin vanha kirja ja sekin on hyvä kirja.
Jossain kirjan puolivälin jälkeen tuli "lattea" jakso, jossa mielenkiintoni alkoi hiipua,
mutta onneksi en jättänyt sitä kesken. Loppuosa oli taas hyvin mielenkiintoinen.
Linkissä on kirjan sisällöstä lyhyt kuvaus.
Alkoi hiukan pelottaa jos joutuu itse "kierrätykseen", jossa ei enää kohdella yksilönä,
vaan "harmaana massana", jota siirrellään kuin paketteja, muumioita.
https://www.bazarkustannus.fi/kirjat/hyvinvointivaltion-hylkaamat/
On muitakin kirjoja, joissa kirjoitetaan "esseemäisesti" pohdiskellen ikääntymisen
ja vanhuuden psykologiasta.
Muistais vaan niitten nimiä .... vanhuus ei tule yksin, mm. muisti heikkenee.
Uudemmat asiat eivät tallennu enää hyvin muistiin - jos ollenkaan.
Viiden minuutin päästä voi olla unohtanut ne. - Anonyymi00006UUSI
Harvinaisen suora ja positiivinen puheenvuoro vanhuuden merkityksellisyydestä
on Antti Eskolan kirja "Vanhuus". Kirja oli sympaattinen, älykkään ihmisen kirjoittama,
rento, elämänmakuinen, vähän haikea, mutta hauskakin. Niin kuin kirjoittajansakin.
Tykkäsin kovasti tästä kirjasta. Ehkä siksi, että se oli lisäksi niin teeskentelemättömästi kirjoitettu.
https://www.finlandiakirja.fi/fi/antti-eskola-vanhuus-k-0034699 - Anonyymi00007UUSI
Anonyymi00006 kirjoitti:
Harvinaisen suora ja positiivinen puheenvuoro vanhuuden merkityksellisyydestä
on Antti Eskolan kirja "Vanhuus". Kirja oli sympaattinen, älykkään ihmisen kirjoittama,
rento, elämänmakuinen, vähän haikea, mutta hauskakin. Niin kuin kirjoittajansakin.
Tykkäsin kovasti tästä kirjasta. Ehkä siksi, että se oli lisäksi niin teeskentelemättömästi kirjoitettu.
https://www.finlandiakirja.fi/fi/antti-eskola-vanhuus-k-0034699Olen tainnut lukea nämä molemmat Eskolan kirjat. Myös tuon "Vanhanakin voi ajatella".
Hyvä mieli jäi. Terävästi kirjoitettuja kirjoja elämästä.
https://www.suomalainen.com/collections/ikaantyminen-ja-vanheneminen/products/vanhanakin-voi-ajatella-2 - Anonyymi00008UUSI
Anonyymi00005 kirjoitti:
On pelkkää plussaa Mazzarellalle, että hän on pysynyt omalla linjallaan, kirjoittamalla
esseenomaisia kirjojaan.
Olen lukenut muutamia kirjoja vanhuudesta.
Niitä ei ole ilmestynyt paljon.
En muista juuri nyt nimeä enkä tekijää, mutta yksi erittäin hyvä niistä oli oppi/tietokirja
vanhusten oikeuksista sosiaali- ja terveydenhuollon viidakossa.
Kirjassa oli esimerkkejä erilaisista tapauksista ja niitten ratkaisuista,
muun muassa vanhuksien itsemäärämisoikeudesta.
Se on voimassa vielä laitoksessakin.
Vanhuksen laitoshuone on hänen kotinsa, josta hän maksaa vuokraa ja hänen
mielipiteensä ja tahtonsa on lain mukaan otettava huomioon.
"Laitoskäytäntö" eli "meillä on totuttu tekemään näin" ei mene yli vanhuksen
oman tahdon ja itsemääräämisoikeuden.
Kirja on monipuolinen, se käsittelee yhtä laajasti asioita kuin on vanhushoivaa koskevia
lakejakin, koti- tai laitoshoivaa ja muita oikeuksia.
Laitan tekijän ja nimen tänne, jos löydän kirjan lainaushistoriastani.
Se on hyödyllinen kirja.
Toinen heti mieleeni tuleva kirja on FT, emeritus professori Timo Airaksisen kirja
"Hyvinvointivaltion hylkäämät".
Se on nyt ajankohtaisempi kuin kirjan ilmestymisvuonna.
Se ei ole kovin vanha kirja ja sekin on hyvä kirja.
Jossain kirjan puolivälin jälkeen tuli "lattea" jakso, jossa mielenkiintoni alkoi hiipua,
mutta onneksi en jättänyt sitä kesken. Loppuosa oli taas hyvin mielenkiintoinen.
Linkissä on kirjan sisällöstä lyhyt kuvaus.
Alkoi hiukan pelottaa jos joutuu itse "kierrätykseen", jossa ei enää kohdella yksilönä,
vaan "harmaana massana", jota siirrellään kuin paketteja, muumioita.
https://www.bazarkustannus.fi/kirjat/hyvinvointivaltion-hylkaamat/
On muitakin kirjoja, joissa kirjoitetaan "esseemäisesti" pohdiskellen ikääntymisen
ja vanhuuden psykologiasta.
Muistais vaan niitten nimiä .... vanhuus ei tule yksin, mm. muisti heikkenee.
Uudemmat asiat eivät tallennu enää hyvin muistiin - jos ollenkaan.
Viiden minuutin päästä voi olla unohtanut ne.Timo Airaksinen on kirjoittanyt myös kirjan "Vanhuuden ylistys".
Sitä saanee ainakin kirjastosta ja divareista.
Se on filosofinen kirja vanhuuden vaaroista, onnesta, vapaudesta ja kaiken loppumisestä, realistinen ja optimistinen teos ihmiselle, joka on kiinnostunut lähitulevaisuudestaan ja kohtalostaan.
Kukaan ei ole nykyään enää vanha. Timo Airaksinen osoittaa filosofisessa kirjassaan, että moderni vanhus valitsee vapaasti oman ikänsä, rakastuu, matkustelee, opiskelee ja hulluttelee, aivan kuin nuoret ikään. Vanhuus merkitsee vapautta: ei ole enää työikäisen velvoitteita, on vain oikeuksia. Mutta sitten tulee romahdus ja kuolema.
Airaksinen kysyy, mitä ihmisestä lopultakin jää jäljelle, muistoko vain. Onko kuolleella oikeuksia, kunnioitetaanko hänen tahtoaan? Entä onko ihmisen vanheneminen ainutlaatuisempaa kuin talojen ja tavaroiden, kasvien ja eläinten? Ja miksi joissakin kulttuureissa halveksitaan vanhuutta, vaikka se perinteisesti on ollut varsin arvostettua ja vaikka historiasta tunnetaan lukuisia vanhusten mainetekoja? - Anonyymi00009UUSI
M. Mazzarella on hyvin samankaltainen kuin Märta Tikkanen, tosin pieni Henrikin vaikutus näkyy Märtan tyylissä, mut vain pieni on ero.
- Anonyymi00010UUSI
Anonyymi00009 kirjoitti:
M. Mazzarella on hyvin samankaltainen kuin Märta Tikkanen, tosin pieni Henrikin vaikutus näkyy Märtan tyylissä, mut vain pieni on ero.
En sanoisi niin.
- Anonyymi00011UUSI
Anonyymi00009 kirjoitti:
M. Mazzarella on hyvin samankaltainen kuin Märta Tikkanen, tosin pieni Henrikin vaikutus näkyy Märtan tyylissä, mut vain pieni on ero.
Aika iso ero, Mazzarella on kirjallisuuden professori emerita ja hänen kirjansa
ovat siksi usein interteksuaalisia. Hyviä kirjoittajia he ovat molemmat. - Anonyymi00017UUSI
Anonyymi00011 kirjoitti:
Aika iso ero, Mazzarella on kirjallisuuden professori emerita ja hänen kirjansa
ovat siksi usein interteksuaalisia. Hyviä kirjoittajia he ovat molemmat.Voi kiitos kaikille noista kirjavinkeistä ja esittelyistä ! Ei siis tarvitse yksineläjänkään vanheta yksin - kirjoista saa aina seuraa, tukeakin...))
Airaksinen ja Eskola olivat myös suosittuja luennoitsijoita, Timo Airaksinen on kai sitä vieläkin 78 v, osasivat ottaa yleisönsä. Airaksinen on minusta vähän velmun oloinen, Eskola taas valloitti nallekarhumaisella olemuksellaan, hän kuoli 2018.
Laitan kyllä nuo kirjat hakuun. Vanhana näyttää käyvän niin, että vaikka tietää asioista, ei muista, ellei joku muistuta...)) Siksikin keskustelu vertaisten kesken on paikallaan...
demeter1 Kirjoitan Fagerholmin kirjasta enemmän, kunhan olen lukenut sen valmiiksi. Minulle se on ollut kohtalaisen haasteellista luettavaa, sekä tyylillisesti että aiheiden puolesta. Jostain syystä se on katsottu Finlandia-pakinnon arvoiseksi ja onhan se taitavasti rakennettu ja kirjoitettu.
Kirja kertoo nuren tytön kasvukertomuksen ja tien kirjailijaksi ja se on oikeastaan kaksi kirjaa,:kirja kirjan sisällä, muut keskeiset teemat ovat seitsemänkymmentäluvun yhteiskunnalliset teemat Meinfof- Bader kaupunkiterrorismiliike, kaikki suomenruotsalaisen kulttuurielitin näkökulmasta. Kirja on suunniteltu ensimmäiseksi osaksi trilogiaan.- Anonyymi00025UUSI
Anonyymi00017 kirjoitti:
Voi kiitos kaikille noista kirjavinkeistä ja esittelyistä ! Ei siis tarvitse yksineläjänkään vanheta yksin - kirjoista saa aina seuraa, tukeakin...))
Airaksinen ja Eskola olivat myös suosittuja luennoitsijoita, Timo Airaksinen on kai sitä vieläkin 78 v, osasivat ottaa yleisönsä. Airaksinen on minusta vähän velmun oloinen, Eskola taas valloitti nallekarhumaisella olemuksellaan, hän kuoli 2018.
Laitan kyllä nuo kirjat hakuun. Vanhana näyttää käyvän niin, että vaikka tietää asioista, ei muista, ellei joku muistuta...)) Siksikin keskustelu vertaisten kesken on paikallaan...
demeter1Airaksinen on humoristi eikä ota itseäänkään niin vakavasti.
Hänen elämäkertansa muuten oli oikein mielenkiintoinen ja rento kirja,
huumorilla höystetty.
Hänellä on itsetuntoa laittaa itsensä arvostelulle alttiiksi.
Suosittelen joululukemiseksi ! Anonyymi00025 kirjoitti:
Airaksinen on humoristi eikä ota itseäänkään niin vakavasti.
Hänen elämäkertansa muuten oli oikein mielenkiintoinen ja rento kirja,
huumorilla höystetty.
Hänellä on itsetuntoa laittaa itsensä arvostelulle alttiiksi.
Suosittelen joululukemiseksi !Samaa mieltä Ano 16.05, Airaksinen on leppoisa, tärkeilemätön esiintyjä - saa yleisön viihtymään...
Minäkin pääkirjastosta tilasin lukemista. Saivatkin sen jo, kävin toissapäivänä hakemassa.
Lueskelen kunhan joulutouhut rauhoittuvat.
Kirjan nimi on Tulikärpästen polku.- Anonyymi00002UUSI
Tellukka kirjoitti:
Kenen kirjoittama?
Olisi helpompi löytää, jos tietää kirjailijan nimen.Tulikärpästen polku
Pirjo Marjut Vega-Brandt - Anonyymi00003UUSI
Anonyymi00002 kirjoitti:
Tulikärpästen polku
Pirjo Marjut Vega-BrandtHämmästyttävää. Very hämmästyttävää...
- Anonyymi00004UUSI
Anonyymi00002 kirjoitti:
Tulikärpästen polku
Pirjo Marjut Vega-BrandtEikös Paloma ole kertonut kirjoittaneensa jonkun saman nimisen kirjan. Vai oliko se hänen kirjansa Tuulikärppien potku.
- Anonyymi00012UUSI
Anonyymi00004 kirjoitti:
Eikös Paloma ole kertonut kirjoittaneensa jonkun saman nimisen kirjan. Vai oliko se hänen kirjansa Tuulikärppien potku.
Oliko ne jotain tulikääriäisiä joita plma listi, vertaus anoihin?
- Anonyymi00026UUSI
Tellukka kirjoitti:
Kenen kirjoittama?
Olisi helpompi löytää, jos tietää kirjailijan nimen.Sinä tiedät ko. kirjan kirjoittajasta kaiken. Ei Eliaanan tarvitse kirjoittajaa mainita.
- Anonyymi00013UUSI
Lukeminen kannattaa aina.
Itse luotan klassikoihin. Ajattelin lukaista joulupyhinä kotimaisen klassikon. Altian Yhden tähden jaloviina 0,7 l.
Kippis!
=DW=- Anonyymi00024UUSI
Kippis ! Lasisesta laulukirjasta voi laulaa lurauttaakin !
- Anonyymi00014UUSI
Olen huono lukemaan, mutta TV tarjoaa jouluna hienon kotimaisen elokuvan. Olen sen kertaalleen nähnyt, mutta se oli niin hyvä, että ilman muuta katson uudelleen. Tiina Lymin ohjaama Myrskyluodon Maija, hieno elokuva.
- Anonyymi00015UUSI
Mikähän suomalaisia, aika monia, miellyttää noissa alkeellisissa oloissa vietetty kärsimyksellinen elämä menneisyyden ajassa? Onko se jotain samaistumista? Selviytymistarinan ihannointia?
Musiikki on kyllä hyvä ja karun kaunis maisema. - Anonyymi00016UUSI
En ymmärrä miksi siitä piti tehdä uusi versio, joka ei voi olla niin hyvä kuin alkuperäinen Myrskyluoto-sarja. Kyseessä on Anni Blomqvistin tädin elämästä kertova kirja. Aivan oma hengellinen kulttuurinsa ja maailmansa (ev.lut. rukoilevaisuus) niillä saarilla.
Nuo "uusinnat" ovat yleensä alatyylistä roskaa.
Itselläni on juuria mm. Uudenkaupungin ulkosaaristoon eli melko lähelle Myrskyluotoa. - Anonyymi00018UUSI
Anonyymi00016 kirjoitti:
En ymmärrä miksi siitä piti tehdä uusi versio, joka ei voi olla niin hyvä kuin alkuperäinen Myrskyluoto-sarja. Kyseessä on Anni Blomqvistin tädin elämästä kertova kirja. Aivan oma hengellinen kulttuurinsa ja maailmansa (ev.lut. rukoilevaisuus) niillä saarilla.
Nuo "uusinnat" ovat yleensä alatyylistä roskaa.
Itselläni on juuria mm. Uudenkaupungin ulkosaaristoon eli melko lähelle Myrskyluotoa.Olisin mielelläni katsonut alkuperäisen Myrskyluodon Maijan vaikka sarjana.
Muistan miten vaikuttava se oli. Varsinkin kohtaus missä Maija soutaa myrskyssä. Taisin eläytyä niin, että rakot tuli omiin käsiin. Åke Lindman ohjasi ja musiikki välillä pauhasi kuin aallot ikään.
Olen nähnyt myös tämän Tiina Lymin ohjaaman. Pehmeää kuvausta. Näyttelijätkin ovat pehmeitä. Ei ole merituulen ahavoittamaa ihoa, paitsi huulissa, eikä raskaan työn jäntevyyttä kehoissa. En vähättele näyttelijöitä, he suoriutuvat ihan ok, mutta eivät ole autenttisen oloisia elokuvaan. Anonyymi00016 kirjoitti:
En ymmärrä miksi siitä piti tehdä uusi versio, joka ei voi olla niin hyvä kuin alkuperäinen Myrskyluoto-sarja. Kyseessä on Anni Blomqvistin tädin elämästä kertova kirja. Aivan oma hengellinen kulttuurinsa ja maailmansa (ev.lut. rukoilevaisuus) niillä saarilla.
Nuo "uusinnat" ovat yleensä alatyylistä roskaa.
Itselläni on juuria mm. Uudenkaupungin ulkosaaristoon eli melko lähelle Myrskyluotoa.Arvokonservatiivina minäkin ajattelen samalla tapaa, Ano 11.35. Esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan uusintaversiot eivät saaneet minua syttymään, ei Mollberg eikä Louhimies.
Laineen Tuntematon on se "ainoa oikea", melkein pyhä luomus..))
Samalla tavalla ajattelen todennäköisesti myös tästä Myrskyluodon Maijasta. Eivätkö alkuperäisversion pääosan esittäjätkin olleet amatöörinäyttelijöitä - omasta asuinympäristöstään kotoisin ? Ehkä heidän ei edes tarvinnut näytellä, näyttää ja kertoa vain ?
Tätä uutta versiota on kyllä laajalti kehuttu eikä ole varmastikaan syytä sitä väheksyä:
hyvä ohjaaja, hyvät näyttelijät. Mutta Myrskyluodon Maija se ei ole, minulle ainakaan..))
Olen nähnyt tämän uuden Myrskyluodon Maijan, vain sen, ja voin kyllä suositella. Ei mitään alatyylistä roskaa. Hyvin tehty,ohjattu ja kuvattu ja Amanda Jansson on täysin suvereeni osassaan Maijana.
- Anonyymi00019UUSI
Alkuperäinen Myrskyluodon Maija on katsottavissa Areena.
Siinähän on kuusi osaa ja kestoltaan jokainen osa noin vajaasta tunnista reiluun yli tuntiin.- Anonyymi00020UUSI
Voi kiitos paljon, ihan hirmuisen paljon!
Nyt tiedän mitä katson joulun aikaan.
Kiitos Yle/Areena.
Olen niin ajatellut tuota alkuperäistä, sen jälkeen kun katsoin Lymin ohjauksen.
Nyt näen sitten, että onko "aika kullannut muistot".
- Anonyymi00021UUSI
Aloitin juuri lukea Anne Moilasen kirjaa Uhma, joka on häpeämättömän hillitön romaani rakkaudesta, suhteista ja yhteyden kaipuusta.
- Anonyymi00022UUSI
Nykyään haluan lukea kirjoja ja katsoa elokuvia vain sellaisista, puhtaista, onnellisista maailmoista, vaikka vähän "lapsellisistakin". Nykyaika tuottaa niin paljon likaa. Kauneus on katoamassa, jos ei sitä itse vaali sisällään. On yhdentekevää "mitä muut ajattelevat".
Muistan kun nuorempana katselin joitain vanhuksia ja näin monilla nk. puhtaan, viattoman katseen, "viattomat silmät". Ajattelin: tuollaiset silmät minäkin vanhuudessani haluan.
Mutta viattomuuden puolesta on tehtävä myös itse paljon: on suojeltava itseään pahalta, saastalta. Vaikka sitä näkee, siihen ei tarvitse itse osallistua. Joskus kyllä joutuu. Myös pahan maailman nk. uhrina. Mutta aina voi yrittää itse siitä puhdistautua.
Medioissa kun katsoo monia näyttelijöitä, (ynnä muita julkkiksia) ja heidän silmiään: nakottavat tummina kuin hiilet, suorastaan vihaa leimuten. En halunnut, että omat silmäni vanhuudessani olisivat sellaiset.
Olemme kaikki nähneet elämää, viattomuus ei edellytä vain suojeltua elämää. On voitu kokea paljonkin tuskaa, mutta itse sielu, minkälaisena se on säästynyt: silmät ovat sen peili. Mielen- ja sielun rauha...
Katselen nyt peilistä tarkoin omia silmiäni, mitä niissä näen. (Rauhaa? Viisautta? Puhtautta?) Ja olen suht. tyytyväinen...- Anonyymi00023UUSI
Sarja Myrskyluodon Maija,
1. jakso: Tie Myrskyluodolle:
https://areena.yle.fi/1-2707313
Ei tarvitse kirjautua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Rasismia kaikkialla näkevät ovat Suomen tyhmimpiä ihmisiä
ja monillahan kuluu myös mielialalääkkeitä, eli päässä on ongelmia. Mutta he eivät tajua kuinka paljon ja ihan todellis3727123Ei kahta sanaa etteikö Petteri Orpo hyväksy rasismia
Koska jatkaa hallituksessa rasistisen perussuomalaisiksi itseään kutsuvan puolueen kanssa. Se on Petteri Orpon arvomaai826037Mitkäs nuorisoporukat ovat toisia nuoria ryöstelleet (selvää rassismia)
No poliisi kertoo, että maahanmuuttajataustaisia ovat, ja isot porukat sillä yhden suomalaisen uhrin kimpussa on ollut j2005531Pitkän linjan yritysjohtaja: Suomen tapahtumat eivät ole Aasian kärkiuutinen
Viimeaikaista kohua on käytetty sisäpoliittisena lyömäaseena, Thomas Zilliacus sanoo. – Koska asiaa kuitenkin kommentoi844280Demarit ovat oikeasti törppöjä eli heikkoälyisiä
ja todistavat sitä päivittäin täällä lapsellisilla jutuillaan. Kauheasti on hehkuttaneet kuinka demarien kannatus vaan583507HS 12/25 kysely: persut romahti, demarit raketoi
Kyyti on kylmää persuleirissä, saattaa vetää siellä silmätkin viirulleen. Sen sijaan SDP:n puoluetoimistolla voidaan pok703449Perussuomalaiset eivät harrasta maalittamista kuten vasemmisto
Huomaa tässä keinotekoisessa "rasismi"-kohussakin kuinka vasemmistolaiset maalittavat Perussuomalaisia. Me emme vastaava63403Juuri Suomen valtamedian toimittajat teki "silmävääntelystä" sen kohun
ja ilmeisesti ottivat yhteyttä myös ulkomaisiin medioihin, että katsokaas tätä. Mutta Japanin medioissa on asiaan suhta603368SDP:n kansanedustaja Marko Asell: Suomen myönnettävä maahanmuuton ongelmat
Hänen mielestään Suomen pitää pyrkiä rajoittamaan jyrkästi turvapaikanhakijoiden pääsyä maahan ja hän arvioi, että maaha583164Töppö-persut ovat todella tyhmiä
sen kertoo tämäkin avaus: "Persujen suosio vain laskee" Töppö-persu vaan unohtaa, että ennen tätä galluppia persujen kan393100