Onko kenelläkään tietoutta siitä, että miten pettäjä voidaan tuomita oikeuden kautta?
Miten avioliitossa pettäjää/petettyä kohdellaan eri tavalla?
Miten avoliitossa?
Miten oikeus voi tuomita pettämisen vuoksi - omaisuus, lapset?
Miten avioliitossa pettäjää/petettyä kohdellaan eri tavalla?
Miten avoliitossa?
Miten oikeus voi tuomita pettämisen vuoksi - omaisuus, lapset?
Vastaukset 59
Vanhimmat
pettäminen ei ole rikos.
Niin..pettäminen ei ole rikos vaan kesken eräisten,itserakkaiden säälittävien luusereiden mukava harrastus.Ei kai siitä nyt voi ketään tuomita,NO EI!
Ei valitettavasti mitenkään, koska uskottomuus ei ole ollut Suomessa rikos enää pitkään aikaan. Eri asia tietysti on, että pitäisikö sen olla rikos. Kuvittelepa, esim. kunnianloukkaukset ja pahoinpitelyt ovat rikoksia, mutta sellainen temppu, joka todella vahingoittaa, ei ole rangaistavaa. Ihme juttu.
Minut saa ainakin piestä pahastikin, ainakin jos sen ansaitsen, enkä välttämättä edes saattaisi tekijöitä edesvastuuseen. Mutta pettämisen kohdalla... en tiedä mitä tekisin. Toistaiseksi ihmiset joutuvat itse rankaisemaan uskottomia puolisoitaan ja kolmansia osapuolia. Kolmannelle osapuolelle tosin itse antaisin vilpittömän mielen suojan. Ongelmaksi rankaisemiselle muodostuu usein se, että petetyllä ei ole taloudellisia yms. resursseja toteuttaa tehokasta rankaisemistoimenpidettä. Tämän vuoksi rankaisuna on usein väkivalta. Tästäkin syystä: uskottomuus heti rangaistavaksi!
Todella tyhmää on alkaa rangaista kumppania pettämisestä. Mitä se palvelee? Itse en moiseen alentuisi.
pitäisi tuomita? Onneksi ei voi. Minusta tuomitseminen "ei juridiselta kannaltakin" on rakkaudettomampaa kuin itse pettäminen.
Jos minä rakastan kumppaniani ja kumppanini rakastaa minua. Hän on uskoton. Tilanteesta vedän omat johtopäätökseni ja kuuntelen tunteitani, samoin kumppanini. Pahimmassa tapauksessa kaikki rakkaudentunteeni kumppaniani kohtaan katoaa. Sehän on pahin "tuomio" myös kumppanilleni: Hän on menettänyt rakkauteni; ja sitä suurempaa ei voikaan menettää, se ei ole ihan vähän ;). On typerää vaatia kumppanin päätä vadille sen takia, ettei itse enää osaa/voi/tahdo rakastaa häntä!
Pitkässä suhteessa pettäminen ja sen jälkeen mahdollinen avioero ei ole vain rakkauden loppumista. Rakkauden loppumisen lisäksi joudutaan miettimään lasten kohtaloa, heidän asumistaan, omaisuuden jakoa jne. Eli pettäjä voi omalla petollisuudellaan saada monen ihmisen elämän sekaisin. Siksi on hieman hullunkurista, että esimerksi naisen pettäessä miestään lapset määrätään kuitenkin useimmiten äidille ja pettäjä saa tavallaan palkkion aviosopimuksen rikkomisesta.
Voih miten kauniita sanoja,mutta ah,niin tyhjiä sisällöltään!
Entä sitten, kun pettäjänainen joutuu ottaan lapset ja huolehtiin niistä? Jos isä ei halua enää olla missään tekemisissä edes lastensa kanssa? Onko se tarpeeksi kova tuomio äidille vai vieläkö pitäisi enemmän kärsiä?
Juuri tuo on ainoa oikea tie: Molemminpuolin kuunnella, kertoa ja vetää johtopäätökset. Muuta ei tarvita. Ikävä kyllä monet petetyt eivät osaa hillitä kiukun/vihan/pettymyksen ym. tunteitaan. Se on surkuhupaisaa, koska hehän juuri syyttävät uskotonta kumppaniaan itsehillinnän puutteesta...
Mutta entäpä kun itsensä on hillinnyt mutta menettänyt luottamuksen ihmisiin. Kun useampi pettäjä on osunut kohdalle, on luottamus mennyt. Ja vaikka kuinka tahtoisin, en vain luota.
Tunteitaan pitäisi osata hillitä ja järkeä käyttää, hankalassakin tilanteessa.
Kommenttini "pettäjänaisesta" oli vain esimerkki siitä, että pettämisestä voi jopa saada ikään kuin palkkion. Yleisen ymmärryksen mukainen oikeudenmukaisuus harvoin toteutuu. Esimerkkinä voi myös mainita, että vaimoaan pettävä mies voi saada erossa yhteisen kodin, jos vaimo ei miehen osuutta pysty lunastamaan.
Mutta omista lapsista huolehtiminen ei kai ole rangaistus?
Oikeassa olet sinäkin.
Pisti silmään yksi juttu lukiessani noita muita kirjoituksia. Uskottomuus on siedettävissä ja kumppanin puolelta ymmärrettävissä ehkä vain silloin, kun kommunikointi ja vuorovaikutus toimii sekä kumppaneilla on vahva tunneside. Tämä tunneside ei ole vahva jos esim. pettäjä kaataa koko paskan petetyn niskaan. Ei toimi. Kuten ei toimi sekään, että petetty ei hillitse itseään. Siis jos puolin ja/tai toisin syydetään lokaa toisen niskaan niin siihen se suhde kaatuu. Ei niinkään itse pettämiseen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000008032926
Tallensin tuon keväällä sillä kun saan oman mieheni kiinni seuraavan kerran, käytän sitä!
Lisäksi se saa rangaistusta lasten kautta ihan itsekseen kun hänestä tulee pelkkä vkl-isä. Sellanen mies, joka ei halua erota mutta pettää silti, tarvitsee rangaistuksen. Sellanen, joka pettää haluten erota, on rassukka ja pelkuri. Se taas joka haluu erota ilman toista nasta kun tunteet omaa vaimoo kohtaan on kuollu, on vähä reilumpi eikä tarvii mitään kostoja.
Kun mun mies jäi pettämisestä kiinni tein seuraavanlaisen tempun. Hommasin prepaidliittymän ja viestittelin mieheni kanssa väittäen olevani tämä toinen nainen. Haukuin mieheni elimen ja seksitaidot, ja yleensä joka asian josta tiesin miehellä olevan vähääkään epävarmuutta.
Mies oli aika pitkään huonossa itsetunnossa tämän yhden yön seikkailunsa jälkeen. Olemme yhä yhdessä mutta luotto 0 enkä myöskään yhtään kunnioita häntä enkä suhdettamme. Jos joku hyvä tulisi vastaan, pettäisin saman tien ja eroaisin. Nyt vain olen ja roikun suhteessa kun en jaksa käydä läpi erotuskaa. Onneksi ei sentään asuta yhdessä eikä yhteisiä lapsia.
ei ole rikos. Muuten on luuserimaista tuomita toisia ihmisiä.
Jos tosiaan olette saaneet rehelliset puolisot, olkaa todella onnellisia!
Tuonkaltaisia viisauksia, joita te nyt olette ladelleet, latelin minäkin aikoinani ja ymmärsin niin helvetisti kaikkia ihmisiä ja elämän erilaisia harmaitakin sävyjä.
Kun huomaa tulleensa törkeästi petetyksi ja minun tapauksessani myös taloudellisesti huijatuksi, on itsemurha-ajatukset olleet päivittäin mielessä rinta rinnan kostosuunnitelmien kanssa.
Kun joku tekee keskustelun avauksen täällä Uskottomuus-osastolla, on yleensä avaajana joku jolla tuska on tuore. Ei sellainen hlö halua teidän latteuksianne vaan kohtalotovereidensa kommenteja.
Jos haluatte nimenomaan keskustella pettäjien ymmärtämisen tarpeellisuudesta, avatkaa siitä ihan oma keskustelu ja jättäkää meidät muut rypemään tuskiimme. Me tarvitsemme sitä toipumiseemme.
Tuomitkaa pettäjät kuulkaa ihan vapaasti.
Petetty on jo tuomittu loppuelämäksi itsesyytöksiin ja epäilyksiin omasta arvostaan.
Kaikki paha pettäjille, matto alta, rahat taskuista, lapset ja kunnia. Antakaa mennä vaan!
Jonain päivänä pettäminen palaa rikoslakiin kun non todettu että tämä vapaamielisten rällästys ei johda muuhun kuin katkeroituneisiin ihmisiin ja piittaamattomuuteen. Eli Wendyihin.
petetyillä yleensä noin huono itsetunto? Taitaa olla. Käsittämätöntä.
Mikäli mieheni pettäisi niin pitäisin tasan tarkkaan itseäni aivan yhtä arvokkaana kuin nyt (siis huippuna! - tosi vaikeaa löytää parempaa :)). Itseäni en myöskään missään nimessä syyttelisi siitä mitä mieheni (tai kukaan muukaan) tekee.
Siispä taidat itse olla katkeroitunut minunkaltaisiin ihmisiin ja syystä... Itsetuntoni ei romahda toisten tekemisistä, pystyn suhtautumaan asioihin asioina tuomitsematta ja syyttelemättä. En silti pidä itseäni kovinkaan vapaamielisenä.
Kokemus ei taida puhua nyt. Toivottavasti näin ei käy mutta jos käy, niin järkytyt siitä miten miehesi muuttuu sinua vastaan.
Ei tarkoita huonoa itsetuntoa. Se tarkoittaa puhdasta rakkautta ja lupautumista.
Ymmärtäiset jos olisi puhe materiasta.
Ei kukaan petetty ala itseään oma-alotteisesti syyttämään siitä että toinen alkoi pettämään.
Pettäjillä vain usein on se tyyli, että alkavat omaa syyllisyyttään sillä tavoin purkamaan ja hakemaan oikeutusta omalle teolleen.
Tämä täti toimi aikoinaan lentoemäntänä. Tietänet, että siinä työssä on oltava aina hyvännäköinen joten ainakaan ruokkoamattoman ulkonäköni syytä ei petos ollut. Mutta, mies huusi suoraa huutoa toisen naisen tekemät fritsut kaulassaan, että minä olin syypää itse tilanteeseen koska olin niin usein töissä! Ja hän tarvitsee naista vierelleen!
Ja että olen niin leuhka että pidän enemmän huolta ulkonäöstäni kuin hänen tarpeistaan! Jne. jne...
Kolmatta viikkoa tuota kuuntelin. Jos olin jo nukahtanut hänen tultuaan naikkosensa luota, hän piti huolen siitä että herään. Ravisteli olkapäästä saadakseen huutaa minulle lisää. Mies ilmeisesti koki suurta syyllisyyttä joka kerta naisen luota tultuaan.
Vaikutus oli sitten juuri sellainen kuin hän taisi halutakin. Minä pakkasin ja muutin työkaverin, joka toimi vastaparinani, kaksioon joksikin aikaa.
Lapset jäivät isän luo koska koulu oli kodin lähellä.
Itsetuntoni vietiin. Se ei näkynyt heti mutta vaikutukset alkoivat varkain n. 3 kk:n kuluttua erosta. Puolen vuoden päästä olin sairiksella ja itkin päivittäin koska en ollut minkään arvoinen. En kelvannut edes työhön kun pistivät lomalle! Ja lapset jäivät isän luo asumaan pysyvästi työni luonteen vuoksi. Olin huono äidiksikin.
Nyt, 4 vuoden kuluttua olen alkanut hyväksyä itseni. En ole täydellinen mutta hengitän.
Toivottavsti minun esimerkkini riitti osoittamaan, että kyllä itsetunnon saa helposti menetettyä, sen toisen osapuolen ansiosta.
Bad for you jos miehesi oli tuollainen tunnetaitojen luuseri. Se mikä johti itsetuntosi menetykseen johtui miehesi luuserimaisuudesta eli kohtuullistenkin käytöstapojen ja vuorovaikutuksen puutteesta. Täysin idioottimaista on syyttää kumppania tapahtuneesta. Kaikki pettäjät eivät noin räikeästi toimi!
Tähän väliin taidan silti sanoa yhden ainoan syyn, joka pätee miltei jokaiseen tapaukseen, mutta jostain syystä sitä ei vain uskalleta sanoa. Se on: "Minä halusin sitä". Tässä, kuten kaikissa muissakin asioissa, pitäisi AINA muistaa kertoa vain itsestään. Tehdä tapahtunut toiselle mahdollisimman helpoksi eikä mahdollisimman v-maiseksi.
Nyt eletään 2000 luvulla eikä millään kivikaudella, joten aviorikosta ei tunneta oikeudessa. Toista ihmistä ei voi omia eikä alistaa omien tunteiden valtaan, joten tästäkään syystä pettämisestä ei anneta mitään tuomiota/rangaistusta oikeudessa. Et kai tosissaan luule että pettäjää jotenkin omaisuuden muodossa voitaisiin rankaista pettämisestä, (esim. kun avioero tulee)? Tuohon lapsi asiaankaan en usko sen vaikuttavan, sillä eihän se vaikuta huoltajaksi sopivuuteen mitenkään, (tai voihan tietenkin petetty tai pettäjä saada tapahtumasta jotain psyykkisiä oireita, tms. jolloin vaikutusta voi olla.).
Oma elämäni meni sirpaleiksi 3 vuotta sitten. Tulin jälleen petetyksi, kusetetuksi ja nöyryytetyksi. Ystävien ja sukulaisten silmissä.
Meni omaisuus, meni luottamus ihmisiin sekä välit siskoon (jonka kanssa mieheni nykyään aluu rakentamassamme omakotitalossa.) Meni säästöt ja ystävät. Ja miksi: koska pettäjä osaa valehdella, kieroilla ja todennäköisesti olla skitsofreenikko.
Omakotitalon jälkeen ei löydy nautintoa 14 neliön asunnosta ja muoviastioista.
Ja ns kostosta: se laitetan petetyn psyykkiseksi sairaudeksi tuntea puhdasta vihaa ja katkeruutta. Niin hyvin x on elämäni pohjat pilannut.
No juu, se "oireet" oli huono ilmaisu, sillä en tarkoittanut mitään vihan tai koston tunnetta. Tarkoitin lähinnä jotain syvää masennusta, tms. psyykkistä sairautta joka vaatisi sairaala/laitoshoitoa ja näin voisi vaikuttaa huoltajuus päätökseen.
Tarkoitukseni ei ollut puolustaa pettäjiä (vaikka siltä kuulostan), vaan antaa rehellinen vastaus alkuperäiselle siitä että hänen on oikeusteitse aivan turha etsiä rangaistusta, tms.
En tiedä uskallanko (tai kannattaako) sanoa, mutta sanon silti, että kyllä se aurinko vielä sinullekin paistaa...
Toista ihmistä ei todellakaan voi alistaa omien tunteiden valtaan. Millainen ihminen sitä edes haluaisi? Rakastaminen ei ole pakko. Vaikka on luvannut tahtoa rakastaa niin se ei estä rakastumasta samanaikaisesti johonkin toiseen. Elämä on sellaista ja kaikenlaista muutakin :).
Uskollisuus ja uskottomuus kuuluvat jokaisen elämään jotenkin. Kuuluu siitä huolimatta vaikkei esimerkiksi uskottomuutta hyväksykään. Tämä on rehellinen (ja siksi niin julma) tosiasia. Parhaiten pärjää ne, jotka hyväksyvät sen tosiasiaksi. Sillä ei mitään tekemistä vapaamielisyyden, moraalin tms. kanssa. Tosiasia mikä tosiasia.
...pettämisestä. Eli siitä että eletään parisuhteessa yhden kanssa ja pelehditään toisen kanssa. Ei sellaista voi mitenkään puolustella eikä varsinkaan keksiä perusteluja sille ettei kieroilijaa saisi rangaista teoistaan. Tykkänään eri asia on, että eroaa ja etsii sitten uuden kumppanin.
Vastapalloon vain, ja lujaa, sanon minä!
Voihan sitä tunteet muuttua, mutta ei se tarkoita että tarvitsee pettää.
Siinä se oli sanottu!
muuttuvat jatkuvasti. Vaikka rakastaisi puolisoaan enemmän kuin ikinä - aivan hirrrveästikin niin silti voi rakastua toiseenkin. Tai haluta intohimoisesti seksiä toisen kanssa. Mitään ongelmia aiheen tiimoilta ei olisikaan jos kaikki olisi hyvin yksinkertaista...
itsesi ja elämäsi! Noin syvällä on epäterveellistä ryömiä. Et voi loppuelämääsi syyttää toisia elämäsi kurjuudesta ja kaikista vastoinkäymisistä. Paska juttu tietenkin, kun meni mies, sisko ja ystävät, mutta ainakin uuden miehen ja ystäviä pystyt saamaan - ihan itse. Ihan oikeitakin eikä sellaisia, jotka jättävät tiukanpaikan tullen. Nenä pystyyn ja eteenpäin!
Ei tarvitse pettää!!!
Keittiöfilosofiaa...PAh!
Et ymmärrä itsekään kirjoituksiasi.
Taitaa puuttua lihakset millä ymmärtää, saati sitten puhua.
Ehkä mopopojalla ei ollut varaa ostaa bensaa ajaakseen sua kuukausi sitten moikkaamaan ja nyt sulla on lääke selviytymiseen.
Aina asiat ei ole enää pelkästään tunneasioita ja sellaisista ei nousta hetkessä päättämällä.
ei ilmeisesti tarvitse olla uskoton! Ei halua, mielenkiintoa, ei mitään. Yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että parisuhteessa on kaksi ihmistä, kahden ikiomat tunteet, toiveet, tarpeet, halut jne. Parisuhde on jatkuvaa yhteensovittelua. Toisen tarpeet eivät ole yhtään sen paremmat kuin toisen. Kukaan ei voi päättää sitä mitä kumppanin on pidettävä tärkeänä, mitä valintoja hän tekee ja mitä hän saa tuntea.
on SUOMI.
Katsos kun pari suhteessa ollaan yksi. Toinen tulee ottaa huomioon, toisen tunteita ei sovi loukata.
Mene ilotaloon pomppimaan esimerkiksi. Minä sinkkumies voisin sinua oikein reippaasti siellä kouluttaa. Molemmat saisi mitä haluaisi.
Annatko puhelinnumeron?
parisuhteessa on kaksi. Se ei suinkaan tarkoita samaa kuin yksi :). Parisuhteessa on oikeastaan kaksi suhdetta. Sinun suhde minuun ja minun suhde sinuun. Niiden lisäksi molempien suhde itseensä. Toista ei tietenkään pidä tietentahtoen loukata, mutta omaa elämäänsäkään ei voi elää toisen kautta.
Miksi minun pitäisi mennä ilotaloon pomppimaan :O? EVVK
Yhdessä olon kruunu on se kun tullaan yhdeksi. Kunnioitamme toisiamme ja kohtelemme kuten tahdomme itseämme kohdeltavan.
Onko sinulla mennyt mitkään opit perille?
Saako kysyä minkä ikäinen neito lienee...
Lukekaapas Eveliinan kirjoituksia. Melkein naurattaa jonkun yksinkertaisuus.
Suuret keksinnötkin ovat yksinkertaisia!
Ihan oikeesti: Yleensä kaikki kirjoitukset teilataan, joissa neuvotaan hyväksymään tosiasia ja katsomaan eteenpäin. Sen sijaan ne kirjoitukset, joissa katsotaan taaksepäin ja jäädään jumiin paikalleen on sitten muka ok. Mielestäni tällä jälkimmäisellä tavalla vain saa tehtyä lopustakin elämästään helvetin. Ei millään pahalla.
Niin. Menepäs jonnekin surupalstalle ja pelasta siellä jonkun tulevaisuus kenen talo ja loppu perhe sen sisällä on palanut toissapäivänä.
Ei auta siihen sun suuret keksinnöt eikä tulevaisuuden näkymät. Suru on käsiteltävä silloin kun se on läsnä.
Samoin pettämisessä. Eveliinasta ei ole kuin haittaa näiden asioiden käsittelemiseen. Myös sinusta.
En minä ketään pelasta. Se on jokaisen tehtävä ihan itse. Juuri sitä tarkoitin sanoessani, ettei kannata katsoa taaksepäin ja jumittua paikalle vihaamaan esim. entistä kumppaniaan.
Missä sanoin, ettei surua saa käsitellä? Tottakai surunsa täytyy surra, mutta se on ihan eri asia kuin viha ja katkeruus, joita monet täällä levittävät ympärilleen. Voihan sitä toisaalta niinkin elää, jokaisen omasta elämästä on kysymys. Jokatapauksessa pitää vain muistaa syyttää pelkästään itseään, ellei elämässään ole kivaa. Elämäsi on just susta kiinni.
PS. Luuletko oikein todella, etten minä olisi joutunut kohtaamaan surua ja menetystä? Luulo on täysin turha. Olen pelkästään itkenyt viikkoja ellen kuukausia ja surrut vuosia monia suruja, joista joskus useaa samoihin aikoihin. Pahimpina aikoina olen ajatellut, etten ikinä selviä tästä, elämäni on täysin pilalla eikä mitään ole enää tehtävissä. Mikä lie pieni piru sisälläni (tai suojelusenkeli, aivan sama) sen kerran kuitenkin kertoi "Sinut voi pelastaa vain sinä itse". Se ei ollenkaan haitannut minun elämääni vaan antoi siihen ennennäkemättömän loisteen. Miksi se haittaisi muita näiden asioiden käsittelyssä?
Onhan nuo Eveliinan kirjoitukset hieman naiiveja ja ehkä kuvastavat henkilön kokemattomuutta (nuoruutta?), mutta ryvettyäni puolison pettämisen jälkeen puoli vuotta itsetunnon puutteen suossa, tajusin saman asian, minkä Eveliina ja sinäkin tuossa eri sanoilla totesit: "onko minun itsetuntoni toisen tekemisistä kiinni". Pettämisen jälkeen ei voi kyllä seuravana päivänä todeta, että olen hyvä tyyppi, teki toinen mitä tahansa. Jonain päivänä se kuitenkin täytyy tajuta, jotta elämää voi jatkaa.
Olen samaa mieltä, että katkeruus ei auta mitään. Olen itse edelleenkin katkera mieheni käytöksestä, mutta katkeruus on ajoittaista ja haluan siitä eroon. Ja tiedän, että pääsenkin. Elämä ei ole oikeudenmukaista ja sitä tosiseikkaa vastaan on ihan turha pullikoida. Vaikka teet mitä, elämä voi kurittaa. Yritän muistaa koko ajan, etten ole vastuussa mieheni tekosista ja näin ollen minun arvoni naisena ei ole hänestä kiinni.
Onni tulee ihmisestä itsestään. Mutta entä lauseesi:
"Olen pelkästään itkenyt viikkoja ellen kuukausia ja surrut vuosia monia suruja, joista joskus useaa samoihin aikoihin."
Tämänkö Sinun keksintösi vuoksi muut eivät saa surra. Myös pelastus tulee ihmisestä itsestään.
"ryvettyäni puolison pettämisen jälkeen puoli vuotta itsetunnon puutteen suossa"
Ne jotka ovat oman rypemisensä tehneet, kokevat näin. Mutta ne jotka vielä rypevät, ovat täällä. Ja tässä vaiheessa on aivan turha lohduttaa sanoilla "kyllä se siitä." Tule tänne ja lohduta noin niin lyön.
Ainakin itse olen saanut jonkin laista mietittävää tämän palstan lukemisesta juuri siksi, että täällä vierailevat ovat ehkä kokeneet pettämisen tai ainakin ajatelleet sitä joltain kantilta. Apu tulee siitä, että joillakin pettämisestä on kauemmin ja joillakin vähemmän aikaa. Tosiasia lienee, että pettämisen esimerkiksi vuosi sitten kokeneet katsovat asiaa ehkä hieman eri näkökulmasta kuin viikko sitten asian tietoonsa saaneet.
Ärsyttävimpiä netissä kirjoittajia ovat ihmiset, jotka eivät edes halua ajatella, vaan heidän maailmankuvansa on tosi mustavalkoinen. Antoisimpia taas ovat ihmiset, jotka antavat uutta ajateltavaa ja uusia näkökulmia, mutteivat "käske" tekemään niin tai näin. Tällä palstalla näkee usein kommentin, että "jätä se uskoton mies". Mistä helkkarista joku toinen voi tietää parin rivin mittaisen viestin perusteella, että suhde kannattaisi lopettaa? En itse antaisi petetylle neuvoa, että kyllä se siitä, mutten kyllä kehottaisi jättämäänkään. Pettämisen jälkeinen pystyyn nousu (joko eroamalla tai jatkamalla suhdetta) on vaikea tie, mutta tapahtuu maailmassa kamalampiakin asioita.
Pettäjät pitää jättää aina ja heti ja antaa niiden kärsiä omat soppansa!
Kirjotin juuri tuossa edellisessä viestissäni, etten ole missään kieltänyt ketään suremasta näin: "Missä sanoin, ettei surua saa käsitellä? Tottakai surunsa täytyy surra..."
Sitten kirjoitin myös "Sinut voi pelastaa vain sinä itse"...
Jostakin syystä tälle palstalle jatkuvasti tunkevat tuollaiset kuin eveliinat, wendyt ja tiinat jakelemaan "hyvää tarkoittavia" neuvojaan pitkäpiimäisine viesteineen.
Tuommoiset ihmiset, jotka eivät ole itse kokeneet petetyksi tulemisen ja mahdollisesti kaiken menettämisen tuskaa tulevat tänne sosiaalipornon himo silmissään lukemaan meidän muiden kipeistä kkemuksista.
Eikö näille tämmöisille tyypeille ole jo omia tv-sarjojakin joita voisivat katsoa (dr.phil) ja kaikenlaiset seiskat ja oho:t luettavaksi?
Menkää jo pois ja antakaa meidän petettyjen tukea täällä toinen toisiamme!
Et sitten edes voinut vastata aloittajan asialliseen kysymykseen. Jos haluat parkua pettämisen puolesta tai vastaan niin aloita oma keskustelu siitä. Avaa uusi keskustelu ja mainitset että haluat vain tukevia kommentteja petetyiltä tai pettäjiltä, niin eiköhän se toimi. Tämän keskustelun avaus ei liittynyt mitenkään surutyöhön, joten tässä keskustelussa ei kenenkään tarvitse vaieta mielipiteistään, vaan surutyötä tekevät ohittakoot tämän keskustelun jos eivät kestä lukea.
Minä olin jo aiemmin kommentoinut alittajan kysymykseen ja sain tuommoiselta mukamas hyvältä neuvojalta naistenlehtiohjeita! Haistakoot vittu! Ja sinä myös kun tulet ylemmyyttäs päätäs aukoon.
se mitä kirjoitin on sosiaalipornoa niin sitten elämä on!
Muuten niin; jotkut ihmiset vain yksinkertaisesti rakastavat valittamista, itsesääliään, toisten syyttämistä ja suossaan rypemistä; sen tähden he eivät voi sietää kenenkään neuvoja. Neuvot ovat uhka sille, että ihan itse joutuisi ottamaan vastuun elämästään.
itsekin olet surrut etkä hyväksynyt muiden neuvoja. ja rypenyt. turha nyt on sun täällä omaa käyttäytymistäsi kehuskella. ihminen toimii niin.
itse olet myös surussasi ääliö ruikuttaja. Nyt on muitten vuoro. turha täällä olla sun ruikuttamassa kun sulla menee niin loistavasti.
mene jonnekin onnen keskustelupalstalle. sulle ei ole täällä tilaa.
Ei se muuta tilannetta oletko aikaisemmin vastannut vai et alkuperäisen kysymykseen. Samat sanat olisin sanonut jollekin toiselle joka olisi alkanut määräämään kuka saa kirjoittaa ja mitä. Toisekseen kannattaa harkita vakio nimimerkin käyttöä koska silloin kirjoittajat oppivat kenen viesteihin kannattaa vastata/kommentoida ja kenen ei.
Vai olet sinä muka vastannut aloittajan kysymykseen. Jos katsot ketkä ovat vastanneet alkuperäiselle niin silloin ainoa vaihtoehto joka sopii sinuun edes jotenkin on nimimerkki "3 merkkiä". Miksi et sitten postannut viestiäsi siihen omaan haaraasi (jossa on vain yksi vastaus/kommentti kyseiselle nimimerkille) ja miksi sinun piti vetää mukaan myös sellaisia kirjoittajia jotka eivät ole edes sinulle vastanneet?
tekstiä sinulta. Ryve vain itsesäälissäsi ja pysy siellä. Siellä sinulle on tilaa. Noilla ihmissuhdetaidoilla ei muualla olekaan.
Ni setä antaa halin, perkeleen kaksnaamahippi.
Turha järkeillä näissä tilanteissa.
Jonain päivänä vielä... ymmärretään miten meille annettu liiallinen vapaus on meille itsellemme pahasta.
Hitaasti mutta varmasti teemme karhun palvelusta ja kylvämme pahaa. Omahyväisesti sekä kylmäverisesti.
Ja sitten lankeamattomat saavat voitonjuhlat.
(Kuulostipa uskonnolliselta - olen ateisti kuitenniin!) ;D
Uskossa on hyvä elää ;D Kuinka kauan jaksat odottaa?