Skitsofrenian lääkkeetön hoito osa 2

Moderointi on vähän hassua. Vai olisko joku max määrä vastauksia ja tekoäly

Anonyymi00002 kirjoitti:

Moderointi on vähän hassua. Vai olisko joku max määrä vastauksia ja tekoäly

Tämä lienee lähempänä totuutta.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Tämä lienee lähempänä totuutta.

Vähän random kyllä joskus

Anonyymi00003 kirjoitti:

Tämä lienee lähempänä totuutta.

Totuus edelleen sama. Skitsofreniaa tulee hoitaa lääkkein koska vain siten saavutetaan haluttu hoitotulos

Anonyymi00039 kirjoitti:

Totuus edelleen sama. Skitsofreniaa tulee hoitaa lääkkein koska vain siten saavutetaan haluttu hoitotulos

Riippuu mikä on haluttu hoitotulos? Musta lääkkeitä annetaan liian helposti eikä tutkita välttämättä kunnolla muita mahdollisia ongelmia potilaalla

Anonyymi00039 kirjoitti:

Totuus edelleen sama. Skitsofreniaa tulee hoitaa lääkkein koska vain siten saavutetaan haluttu hoitotulos

Onko se haluttu hoitotulos ylilihava diabetesta sairastava lamaantunut ihminen, joka nukkuu suurimman osan vuorokaudessa? Neuroleptit on sedatoivia lääkkeitä eli niitä on alunperin käytetty nukutuksessa. Niitä sitten syötetään skitsofrenian harhoihin joihin ne ei edes auta. Moni skitsofreenikko joutuu lääkkeistä huolimatta hoitoon yhä uudestaan.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Onko se haluttu hoitotulos ylilihava diabetesta sairastava lamaantunut ihminen, joka nukkuu suurimman osan vuorokaudessa? Neuroleptit on sedatoivia lääkkeitä eli niitä on alunperin käytetty nukutuksessa. Niitä sitten syötetään skitsofrenian harhoihin joihin ne ei edes auta. Moni skitsofreenikko joutuu lääkkeistä huolimatta hoitoon yhä uudestaan.

Lue lisää

Niin vai onko se vanha kunnon seinähullu, joka pitää kahlita jonnekkin, ettei aiheuta tuhoa ympärilleen. Pitäisikö ihmisiltä poistaa se mahdollisuus, että he kokeilevat sedatoivia lääkkeitä vaan laitetaan heidät suoraan johonkin vankilaa muistuttavaan laitokseen missä ruokalan täti jakaa ruokaa mellakkakilpien ja pamppujen kanssa?

Omasta mielestäni ei, mutta sairaan ihmisen aivoituksista en ole läheskään niin varma.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Onko se haluttu hoitotulos ylilihava diabetesta sairastava lamaantunut ihminen, joka nukkuu suurimman osan vuorokaudessa? Neuroleptit on sedatoivia lääkkeitä eli niitä on alunperin käytetty nukutuksessa. Niitä sitten syötetään skitsofrenian harhoihin joihin ne ei edes auta. Moni skitsofreenikko joutuu lääkkeistä huolimatta hoitoon yhä uudestaan.

Lue lisää

Monella tosiaan pahat haittavaikutkset mut osalla ne kyllä toimii. Mun kavereissa on jokunen millä skitsoaffektiivinen häiriö johon noi toimii. Väsymys kyll selkeä mut toisaalta annokset on maltillisia

Anonyymi00099 kirjoitti:

Monella tosiaan pahat haittavaikutkset mut osalla ne kyllä toimii. Mun kavereissa on jokunen millä skitsoaffektiivinen häiriö johon noi toimii. Väsymys kyll selkeä mut toisaalta annokset on maltillisia

Lue lisää

Skitsoaffektiivinen häiriö ei ole sama kuin skitsofrenia.
Se on jonkinlainen skitsofrenian ja maanisdepressiivisyyden välimuoto. Eli siinä voi olla harhaisuutta, psykoottisuutta, sekä myös mielialan vaihtelua maniasta masennukseen.
Joskus olen jostain lukenut, että skitsoaffektiivinen olisi hankalampi hoitaa kuin skitsofrenia, mene ja tiedä, miten on oikeasti.
Itsellänikin on skitsoaffektiivinen diagnosoitu jo kymmeniä vuosia sitten, ilman oireita on mennyt jo vuosikausia. En enää käytä lääkkeitäkään.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Riippuu mikä on haluttu hoitotulos? Musta lääkkeitä annetaan liian helposti eikä tutkita välttämättä kunnolla muita mahdollisia ongelmia potilaalla

Miten niin, mikä on haluttu hoitotulos ?
Eiköhän ihan yleisesti haluta, että ihmiset olisivat mahdollisimman hyvässä kunnossa ?

Anonyymi00070 kirjoitti:

Riippuu mikä on haluttu hoitotulos? Musta lääkkeitä annetaan liian helposti eikä tutkita välttämättä kunnolla muita mahdollisia ongelmia potilaalla

Mielisairas tarvitsee lääkehoitoa

Anonyymi00143 kirjoitti:

Mielisairas tarvitsee lääkehoitoa

Vartijoilla on pamppu, se auttaa muistamaan lääkkeenottoajan

Anonyymi00155 kirjoitti:

Vartijoilla on pamppu, se auttaa muistamaan lääkkeenottoajan

Sairaaloissa ei ole vartijoita, siellä on hoitajia. Eikä heillä ole pamppuja.

Anonyymi00157 kirjoitti:

Sairaaloissa ei ole vartijoita, siellä on hoitajia. Eikä heillä ole pamppuja.

Kaasusumuttimia on
https://oikeusasiamies.fi/-/kaasusumuttimen-kaytto-nuorisopsykiatrian-osastolla-1

Anonyymi00157 kirjoitti:

Sairaaloissa ei ole vartijoita, siellä on hoitajia. Eikä heillä ole pamppuja.

https://yle.fi/a/3-5354791

Jääskeläinen haluaa myös selvityksen siitä, onko vartijoiden käyttö kaikilta osin laillista. Sairaala on ostanut jo vuodesta 2002 lähtien turvallisuuspalveluja yksityiseltä yritykseltä.

Vartijoita käytetään vartioinnin lisäksi muun muassa vaarallisten potilaiden saattamisessa ja henkilökunnan avustamisessa ruokailun, suihkutusten ja ulkoilun yhteydessä. Vartijat pysyttelevät näissä tehtävissä yleensä sivummalla eivätkä tartu potilaisiin.

Anonyymi00174 kirjoitti:

https://yle.fi/a/3-5354791

Jääskeläinen haluaa myös selvityksen siitä, onko vartijoiden käyttö kaikilta osin laillista. Sairaala on ostanut jo vuodesta 2002 lähtien turvallisuuspalveluja yksityiseltä yritykseltä.

Vartijoita käytetään vartioinnin lisäksi muun muassa vaarallisten potilaiden saattamisessa ja henkilökunnan avustamisessa ruokailun, suihkutusten ja ulkoilun yhteydessä. Vartijat pysyttelevät näissä tehtävissä yleensä sivummalla eivätkä tartu potilaisiin.

Lue lisää

Kyllähän tuon ymmärtää, jos kyseessä on oikeasti vaarallinen potilas.

Anonyymi00172 kirjoitti:

Kaasusumuttimia on
https://oikeusasiamies.fi/-/kaasusumuttimen-kaytto-nuorisopsykiatrian-osastolla-1

Lue lisää

Mutta mieti minkälaista lahjakkuutta tarvitaan, että pääsee osastolle jossa on kasusumuttimia. Meinaan että ihan jokainen uhrituja ei siihen pysty, vaan siihen pitää jo ihan oikeasti yrittää.

Anonyymi00190 kirjoitti:

Kyllähän tuon ymmärtää, jos kyseessä on oikeasti vaarallinen potilas.

Eli vartijoita ei ole vaan hoitajia

mutta sitten kuitenkin on

Anonyymi00271 kirjoitti:

Eli vartijoita ei ole vaan hoitajia

mutta sitten kuitenkin on

Hoitajat ovat hoitajia, eikä heillä automaattisesti ole voimankäyttökoulutuksia, tai lupia. Pitää oikeasti olla "lahjakas" että pääsee sellaiselle kriminaalipsykologian osastolle jossa tällaisia asioita löytyy.

Siksi hoitoalalla käytetään yleisesti vartioita, joilla on kokemusta ja koulutusta voimankäyttöön.

Voit itse testata miten systeemi toimii kun menet riehumaan päivystykseen. Voit sitten jälkikäteen vaikka valittaa oikeusasiamiehelle, kuinka herkkiä tunteitasi on loukattu, kun et saa vapaasti vahingoittaa muita.

Anonyymi00272 kirjoitti:

Hoitajat ovat hoitajia, eikä heillä automaattisesti ole voimankäyttökoulutuksia, tai lupia. Pitää oikeasti olla "lahjakas" että pääsee sellaiselle kriminaalipsykologian osastolle jossa tällaisia asioita löytyy.

Siksi hoitoalalla käytetään yleisesti vartioita, joilla on kokemusta ja koulutusta voimankäyttöön.

Voit itse testata miten systeemi toimii kun menet riehumaan päivystykseen. Voit sitten jälkikäteen vaikka valittaa oikeusasiamiehelle, kuinka herkkiä tunteitasi on loukattu, kun et saa vapaasti vahingoittaa muita.

Lue lisää

Eli vartijoita ei ole vaan hoitajia

mutta sitten kuitenkin on

Anonyymi00287 kirjoitti:

Eli vartijoita ei ole vaan hoitajia

mutta sitten kuitenkin on

Siis mitä et ymmärtänyt? Sitäkö, että meillä on erilaisia osastoja vai sitä, että teoilla on seuraus, vaikka itse olisi niin sairas, ettei niitä ymmärrä?

Meillä on suomessa olemassa hyvin erilaisia osastoja ja yksiköitä hyvin erilaisille potilaille.

Meillä on hyvin aloittelijaystävällisiä yksiköitä, tai osastoja jossa pullantuoksuiset hoitajatädit antaa pari päivää rakkautta ja supstraalia, ja ehkä kertoo miten bussi lippu ostetaan. ja ihminen saattaa olla tällä autettu, ja palaa entistä ehompana omaan elämäänsä.

Toisessa ääripäässä on ne osastot minne kirvesmurhaajat pistetään. Siellä ei pulla tuoksu, eikä juoda lasisista laseista.

Siitä vaan lakialotetta tekemään, että osastoille pitää saada kamerat.

Anonyymi00272 kirjoitti:

Hoitajat ovat hoitajia, eikä heillä automaattisesti ole voimankäyttökoulutuksia, tai lupia. Pitää oikeasti olla "lahjakas" että pääsee sellaiselle kriminaalipsykologian osastolle jossa tällaisia asioita löytyy.

Siksi hoitoalalla käytetään yleisesti vartioita, joilla on kokemusta ja koulutusta voimankäyttöön.

Voit itse testata miten systeemi toimii kun menet riehumaan päivystykseen. Voit sitten jälkikäteen vaikka valittaa oikeusasiamiehelle, kuinka herkkiä tunteitasi on loukattu, kun et saa vapaasti vahingoittaa muita.

Lue lisää

Olen ollut oikeuspsykiatrisena potilaana, mutta omasta mielestäni olin kyllä kaikkea muuta kuin " lahjakas ". Oppia ikä kaikki.

Anonyymi00288 kirjoitti:

Siis mitä et ymmärtänyt? Sitäkö, että meillä on erilaisia osastoja vai sitä, että teoilla on seuraus, vaikka itse olisi niin sairas, ettei niitä ymmärrä?

Meillä on suomessa olemassa hyvin erilaisia osastoja ja yksiköitä hyvin erilaisille potilaille.

Meillä on hyvin aloittelijaystävällisiä yksiköitä, tai osastoja jossa pullantuoksuiset hoitajatädit antaa pari päivää rakkautta ja supstraalia, ja ehkä kertoo miten bussi lippu ostetaan. ja ihminen saattaa olla tällä autettu, ja palaa entistä ehompana omaan elämäänsä.

Toisessa ääripäässä on ne osastot minne kirvesmurhaajat pistetään. Siellä ei pulla tuoksu, eikä juoda lasisista laseista.

Siitä vaan lakialotetta tekemään, että osastoille pitää saada kamerat.

Lue lisää

Sun kannattaa nyt päättää ihan ensin uskotko itse omaan kertomukseesi vartijattomuudesta

Anonyymi00371 kirjoitti:

Sun kannattaa nyt päättää ihan ensin uskotko itse omaan kertomukseesi vartijattomuudesta

Sairaalan osastoilla on hoitajia. Jopa oikeuspsykiatrisessa sairaalassa on osastoilla hoitajat.
Vanki(mieli)sairaalassa varmaankin on vankilan vartijoita, mutta sielläkin myös hoitajia.
Vartijoita on vankiloissa, joukkoliikenteessä, asemilla, terveydenhuollon tiloissa auloissa, ym.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Moderointi on vähän hassua. Vai olisko joku max määrä vastauksia ja tekoäly

Kuka sekoittaa toisten puhelimet botilla?

Lääkkeettömät menetelmät eivät pysty korjaamaan itse biologista perustaa tai pysäyttämään akuuttia psykoottista episodea samalla tavalla kuin lääkkeet, jotka tasapainottavat aivojen kemiaa.

Koska sitäei edes tarjota niin kokemusta ei oo

Anonyymi00006 kirjoitti:

Koska sitäei edes tarjota niin kokemusta ei oo

Skitsofreniassa ei puheet auta.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Skitsofreniassa ei puheet auta.

Netissä on lukuisia kertomuksia kuinka ns skitsofrenian oireet on parantunut ketoruokavaliolla. Se perustuu psykiatri chris palmerin oppeihin esim mitokondrioiden toiminnan parantamisesta. Psyykenlääkkeet voi vaurioittaa niitä.

https://youtu.be/ej8MvCdg4NE?si=weEE23Q4vLA4Jipr

On myös tarinoita siitä miten skitsofrenia todellisuudessa on aineiden aiheuttamaa (psyykenlääkkeet, päihteet) ja olo korjaantuu aineet lopettamalla. Sitä on syytä epäillä jos skitsof alkaa poikkeuksellisen myöhään ja päihteiden myötä. Vastako tulee sekasotku kun mukana on psyykenlääkkeet.

Aineet kannattaa lopettaa hyberbolisesti asteittain ja hitaasti. Joskus psyykenlääkkeet aiheuttaa psykooseja esim vieroituksessa kun uni häiriintyy tai manian kautta tai muuten päätä sotkemalla.

Olen törmännyt myös tarinoihin siitä että skitsofrenia on todellisuudessa lapsuuden trauma ja oireet hellittää traumatyöskentelyllä.

Ihmisaivot voi olla paljon paremmat kapasiteetiltaan ratkoa ongelmia mitä psykiatria antaa olettaa. Meillä on itsereflektiokykyä monilla reflektoida oma oloa ja ratkoa oireita ilman pillereitä. Hermoston tasoittaminen esim traumatyöskentelyllä voi vähentää hermoston hälytystilaa mikä voi vähentää ahdistusta. Myös kykyä oppia tunnetyöskentelyä. moniääniset yhdistyksessä opetellaan elämään äänien kanssa. Se mikä joskus on psykoosi voi muuttua ihan normaaleiksi ajatusrakenteiksi ajan saatossa ihan lähtien ajattelusta : onko tämä ajatus oikeasti totta. Jos kokeilee lääkkeetöntä elämää on hyötyä holistisesta lähestymistavasta.

Koska psykiatria ei usein tutki sairauksiaan biologisesti todentamalla, voi miettiä sitä onko henkilöllä ylipäätään skitsofrenia ja mitä se edes tarkoittaa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Netissä on lukuisia kertomuksia kuinka ns skitsofrenian oireet on parantunut ketoruokavaliolla. Se perustuu psykiatri chris palmerin oppeihin esim mitokondrioiden toiminnan parantamisesta. Psyykenlääkkeet voi vaurioittaa niitä.

https://youtu.be/ej8MvCdg4NE?si=weEE23Q4vLA4Jipr

On myös tarinoita siitä miten skitsofrenia todellisuudessa on aineiden aiheuttamaa (psyykenlääkkeet, päihteet) ja olo korjaantuu aineet lopettamalla. Sitä on syytä epäillä jos skitsof alkaa poikkeuksellisen myöhään ja päihteiden myötä. Vastako tulee sekasotku kun mukana on psyykenlääkkeet.

Aineet kannattaa lopettaa hyberbolisesti asteittain ja hitaasti. Joskus psyykenlääkkeet aiheuttaa psykooseja esim vieroituksessa kun uni häiriintyy tai manian kautta tai muuten päätä sotkemalla.

Olen törmännyt myös tarinoihin siitä että skitsofrenia on todellisuudessa lapsuuden trauma ja oireet hellittää traumatyöskentelyllä.

Ihmisaivot voi olla paljon paremmat kapasiteetiltaan ratkoa ongelmia mitä psykiatria antaa olettaa. Meillä on itsereflektiokykyä monilla reflektoida oma oloa ja ratkoa oireita ilman pillereitä. Hermoston tasoittaminen esim traumatyöskentelyllä voi vähentää hermoston hälytystilaa mikä voi vähentää ahdistusta. Myös kykyä oppia tunnetyöskentelyä. moniääniset yhdistyksessä opetellaan elämään äänien kanssa. Se mikä joskus on psykoosi voi muuttua ihan normaaleiksi ajatusrakenteiksi ajan saatossa ihan lähtien ajattelusta : onko tämä ajatus oikeasti totta. Jos kokeilee lääkkeetöntä elämää on hyötyä holistisesta lähestymistavasta.

Koska psykiatria ei usein tutki sairauksiaan biologisesti todentamalla, voi miettiä sitä onko henkilöllä ylipäätään skitsofrenia ja mitä se edes tarkoittaa.

Lue lisää

Lääkkeet ei tasapainota mitään aivojen kemiaa vaan usein sotkevat sitä. Se näkyy haittavaikutuksina joka antipsykooteissa voi näktä akatisiana, pakkoliikkrinä ja muuns. Aivot alkaa reaktiona aineeseen esim lisäämään dopamiinireseptorien määrää niiden salpauksen myötä. Reseptorit
voi herkistyä aineilla veivauksen myötä.

Kyse on psykoaktiivisista aineista.

Silloin on kyseenalaista tasapainotetaanko mitään. Tasapainottamista on esim insuliinihoito, mutta ei psykoaktiivinen fyysistä riippuvuutta aikaansaava vieroitusoireita puhksiseva aine, johon voi sisältyä ilmiö supersensitivity psychosis josta suosittelen lukemaan

Toki jotain oireita voidaan hoitaa mutta mekanismi ei tasapainota aivokemioita

Anonyymi00009 kirjoitti:

Lääkkeet ei tasapainota mitään aivojen kemiaa vaan usein sotkevat sitä. Se näkyy haittavaikutuksina joka antipsykooteissa voi näktä akatisiana, pakkoliikkrinä ja muuns. Aivot alkaa reaktiona aineeseen esim lisäämään dopamiinireseptorien määrää niiden salpauksen myötä. Reseptorit
voi herkistyä aineilla veivauksen myötä.

Kyse on psykoaktiivisista aineista.

Silloin on kyseenalaista tasapainotetaanko mitään. Tasapainottamista on esim insuliinihoito, mutta ei psykoaktiivinen fyysistä riippuvuutta aikaansaava vieroitusoireita puhksiseva aine, johon voi sisältyä ilmiö supersensitivity psychosis josta suosittelen lukemaan

Toki jotain oireita voidaan hoitaa mutta mekanismi ei tasapainota aivokemioita

Lue lisää

Omalla kohdalla oli kokemus että psyykenlääkkeet lisäsi sekavuutta, leikkasi tunteita, aiheutti sedaatiota ja vähensi kapasiteettia korkeamman tason ajatteluun ja tunneprosessointiin. Minulla oli tunne etten voi ajatella mikä itsessään aiheutti pahaa oloa. Puhun etenkin psykoosilääkkristä. Kaikki nämä ovat erittäin tärkeitä terapiassa ja aidosti tunnekäsittelyssä. En näe psykoosilääkkeitä tarpeelliseksi. Minulla oli muutaman kuukauden psyykenlääkevietoituksesta ja lääkekokeilun aikaisista haitoista puhjennut psykoosi.

Olen elänyt 10 v ilman psykoosia ja purkanut lääkkeet. Siispä uskon että minulla on jotain näkemystä ihmisaivojen kapasiteettiin liittyen ilman aineita ratkoa ongelmia. Mitään aivokemioita lääkkeet ei tasoita vaan sotkee elimistön luontaista homeostaasia. Oireita ne voi hoitaa. Joskus hinnan kanssa

Anonyymi00010 kirjoitti:

Omalla kohdalla oli kokemus että psyykenlääkkeet lisäsi sekavuutta, leikkasi tunteita, aiheutti sedaatiota ja vähensi kapasiteettia korkeamman tason ajatteluun ja tunneprosessointiin. Minulla oli tunne etten voi ajatella mikä itsessään aiheutti pahaa oloa. Puhun etenkin psykoosilääkkristä. Kaikki nämä ovat erittäin tärkeitä terapiassa ja aidosti tunnekäsittelyssä. En näe psykoosilääkkeitä tarpeelliseksi. Minulla oli muutaman kuukauden psyykenlääkevietoituksesta ja lääkekokeilun aikaisista haitoista puhjennut psykoosi.

Olen elänyt 10 v ilman psykoosia ja purkanut lääkkeet. Siispä uskon että minulla on jotain näkemystä ihmisaivojen kapasiteettiin liittyen ilman aineita ratkoa ongelmia. Mitään aivokemioita lääkkeet ei tasoita vaan sotkee elimistön luontaista homeostaasia. Oireita ne voi hoitaa. Joskus hinnan kanssa

Lue lisää

Jos pitäisi hoitaa ns biologista perustaa mt häiriöissä lääkkeettömästi kuten psykoosissa lähtisin autonomisen hermoston tasapainottamisharjoitteista (traumainformoitu näkrmys) , unen tukemisesta, stressinhallinnasta, säännöllisestä rytmistä (luonnonvalo säätelee monia asioita kehossa), tunnekäsittelytaitojen kehittämisestä. Aivoterveyden tukemisesta elintavoilla. Päihteettömyydestä. Sen ymmärtämisestä miten pienetkin asiat voi vaikuttaa mielenterveyteen lähtien liiasta kofeiinista.

Hyvä terveys ja aivoterveys ja autonomisen hermoston tukeminen = parempi olo. Kun hermosto ei ole hälytystilassa paranoiakin vähenee.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jos pitäisi hoitaa ns biologista perustaa mt häiriöissä lääkkeettömästi kuten psykoosissa lähtisin autonomisen hermoston tasapainottamisharjoitteista (traumainformoitu näkrmys) , unen tukemisesta, stressinhallinnasta, säännöllisestä rytmistä (luonnonvalo säätelee monia asioita kehossa), tunnekäsittelytaitojen kehittämisestä. Aivoterveyden tukemisesta elintavoilla. Päihteettömyydestä. Sen ymmärtämisestä miten pienetkin asiat voi vaikuttaa mielenterveyteen lähtien liiasta kofeiinista.

Hyvä terveys ja aivoterveys ja autonomisen hermoston tukeminen = parempi olo. Kun hermosto ei ole hälytystilassa paranoiakin vähenee.

Lue lisää

Autonominen hermosto on niin monimutkainen laitos että sen tasapainottaminen vaatii jo erikoisosaamista.
Maallikot saa vaan entistä epätaspainosempaan kuntoon huuhaa hoidoilla.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Autonominen hermosto on niin monimutkainen laitos että sen tasapainottaminen vaatii jo erikoisosaamista.
Maallikot saa vaan entistä epätaspainosempaan kuntoon huuhaa hoidoilla.

Lue lisää

Autonominen hermosto on käsittääkseni sama kuin tahdosta riippumaton hermosto.
Minulle tuli ilmeisimmin psyykenlääkkeiden käytön seurauksena polyneuropatia, monihermosairaus, joka on tuon autonomisen hermoston häiriö.
Polyneuropatian kanssa eläminen on aikamoista tasapainottelua.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Autonominen hermosto on niin monimutkainen laitos että sen tasapainottaminen vaatii jo erikoisosaamista.
Maallikot saa vaan entistä epätaspainosempaan kuntoon huuhaa hoidoilla.

Lue lisää

No ei tosiaankaan ole mitään ydinfysiikkaa tasoittaa autonomisen hermoston toimintaa ts aktivoida lepohermostoa jos hermosto on jumittunut esim ylivireyteen. Voit aloittaa vaikka googlaamalla restorative yoga tai vagus nerve activation. Samantyylisiä harjoitteita tehdään esim psykofyysisessä fysioterapiassa.

Anonyymi00015 kirjoitti:

No ei tosiaankaan ole mitään ydinfysiikkaa tasoittaa autonomisen hermoston toimintaa ts aktivoida lepohermostoa jos hermosto on jumittunut esim ylivireyteen. Voit aloittaa vaikka googlaamalla restorative yoga tai vagus nerve activation. Samantyylisiä harjoitteita tehdään esim psykofyysisessä fysioterapiassa.

Lue lisää

Toki se ei paranna esim dysautonomiaa tai neuropatiaa jos jollakin sellainen on tullut esim juuri psyykenlääkekäytön takia mutta voi olla silti hyödyllistä.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Toki se ei paranna esim dysautonomiaa tai neuropatiaa jos jollakin sellainen on tullut esim juuri psyykenlääkekäytön takia mutta voi olla silti hyödyllistä.

Ite olen sitä mieltä et lääkkeet auttaa osalle. Aivoissa se vika on eri syistä. Mut olen myös koska itelläkin oli väärä diagnoosi eli skitsofrenia ekana sitä mieltä että moni skitsofreniaa sairastava on oikeesti jotain muuta tai kombinaatio eri asioita.

Vaikka moneen onkin lääkkeet hoito ja ne auttaa riippuen yksilöstä näkisitin eri terapiat tärkeänä. Niitä pitäisi tarjota enemmän ja samoin jotain kuntouttavaa toimintaa aktiivisesti

Anonyymi00008 kirjoitti:

Netissä on lukuisia kertomuksia kuinka ns skitsofrenian oireet on parantunut ketoruokavaliolla. Se perustuu psykiatri chris palmerin oppeihin esim mitokondrioiden toiminnan parantamisesta. Psyykenlääkkeet voi vaurioittaa niitä.

https://youtu.be/ej8MvCdg4NE?si=weEE23Q4vLA4Jipr

On myös tarinoita siitä miten skitsofrenia todellisuudessa on aineiden aiheuttamaa (psyykenlääkkeet, päihteet) ja olo korjaantuu aineet lopettamalla. Sitä on syytä epäillä jos skitsof alkaa poikkeuksellisen myöhään ja päihteiden myötä. Vastako tulee sekasotku kun mukana on psyykenlääkkeet.

Aineet kannattaa lopettaa hyberbolisesti asteittain ja hitaasti. Joskus psyykenlääkkeet aiheuttaa psykooseja esim vieroituksessa kun uni häiriintyy tai manian kautta tai muuten päätä sotkemalla.

Olen törmännyt myös tarinoihin siitä että skitsofrenia on todellisuudessa lapsuuden trauma ja oireet hellittää traumatyöskentelyllä.

Ihmisaivot voi olla paljon paremmat kapasiteetiltaan ratkoa ongelmia mitä psykiatria antaa olettaa. Meillä on itsereflektiokykyä monilla reflektoida oma oloa ja ratkoa oireita ilman pillereitä. Hermoston tasoittaminen esim traumatyöskentelyllä voi vähentää hermoston hälytystilaa mikä voi vähentää ahdistusta. Myös kykyä oppia tunnetyöskentelyä. moniääniset yhdistyksessä opetellaan elämään äänien kanssa. Se mikä joskus on psykoosi voi muuttua ihan normaaleiksi ajatusrakenteiksi ajan saatossa ihan lähtien ajattelusta : onko tämä ajatus oikeasti totta. Jos kokeilee lääkkeetöntä elämää on hyötyä holistisesta lähestymistavasta.

Koska psykiatria ei usein tutki sairauksiaan biologisesti todentamalla, voi miettiä sitä onko henkilöllä ylipäätään skitsofrenia ja mitä se edes tarkoittaa.

Lue lisää

Internettiin mahtuu paljon tarinoita. Varsinkin jos aina samat viisi ihmistä sinne niitä joka päivä kirjoittaa, niin kuin suoli 24 palstalla.

Keto ruokavalion vaikutus mielenterveyteen ja erityisesti skitsofreniaan on kiinnostava, mutta siitä ei ole vielä läheskään riittävästi tutkimustuloksia. Toistaiseksi ei edes tiedetä, että voisiko ketoruokavalio vaikuttaa itse skitsofreniaan, vai ainoastaan välillisesti metaboliseen oireyhtymään, joka voi tulla raskaasta lääkityksestä. Toivottavasti vielä joku päivä saamme tarkempia tuloksia ja käytännön kokemuksia keto ruokavaliosta.

Mitä muihin väittieiin tulee, niin suurin ongelma lienee juuri se, ettei se sairas mieli pysty aina terveellä tavalla itsereflektoimaan itseään.

Mitä sairaampi mieli, niin sitä hauskempia selityksiä se kehittelee, että mistä se sairaus alkaa, ja mihin se loppuu.

Ehkä helpoin tapa erottaa skitsofreenikko terveestä ihmisestä onkin juuri se, ettei terveellä ihmisellä ole tätä tarvetta selitellä tai syytellä muita omista ongelmistaan.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Koska sitäei edes tarjota niin kokemusta ei oo

Oletko koskaan kysynyt omahoitajalta, miksi sinulle ei ole tarjottu niitä kaikkia lukuisia lääkkeettömiä hoitoja?

Anonyymi00016 kirjoitti:

Toki se ei paranna esim dysautonomiaa tai neuropatiaa jos jollakin sellainen on tullut esim juuri psyykenlääkekäytön takia mutta voi olla silti hyödyllistä.

Se perustaa taistele ja pakene-reaktion lamaamiseen ja parasympaattisen hermoston haaran toiminnan vahvistamiseen. Autonomisen hermoston tasapainottaminen esim traumojen myötä vaatii jatkuvaa työstöä. Yksi vaihtoehto on psykofyysinen terapia mutta myös kotona voi kokeilla samantyylisiä harjoitteita. Trauma informed yoga ja restorative yoga on yksi yhteen psykofyysisen terapian harjoitteiden kanssa. Youtube on tuollaisia videoita pullollaan.

Yksi asia minkä uskon olevan hyödyllinen on meditaatio mikä yksinkertaisimmillaan on siis ajatuksista irti päästämistä. Uskon että ns skitsofreenikollakin voi olla se sisäinen reflektoija sisällä joka voi päättää olla takertumatta tunnetiloihin tai ajatuksiin. Omia ajatuksia voi ajatella ulkoapäin kuin filminä mitä katsoo elokuvateatterissa. Ajatukset tulee ja menee. Kaikkeen ei tarvi takertua. Meditointia voi olla myös huomion suuntaaminen aisteihin esim miltä maa tuntuu jalkojen alla, miltä lankakerä tuntuu käsissä jne. Tällöin huomiota opetellaan siirtämään ja omia ajatuksia rauhoittamaan.

Aktiivipsykoosissa tuo toki voi olla hankalaa.
Oma kokemukseni oli että psykoosiajatukset haihtui yhtälailla ilman lääkkeitä. Niissä lääkkeissä ei ollut mitään mikä olisi itselkäni poistanut sekavuutta.

Neuroplastisuudrn vuoksi omien ajattelumallien muuttaminen ON mahdollista. Psykoosiajatukset muistona psykoosista (esim joku pelko) saattoi tulla ahdistavina muistoina ja tunnetiloina johon voi reagoida niin että no ok, ajatukset tulee ja menee. Tarttumatta niihin. Ajan kanssa hoksaa että ahaa ei tuo ole merkityksellinen ja sen korvaa muut ajatukset.

Ketoruokavalion sijaan voi myös kokeilla aivoterveyden tukemista muillakin ruokavaliotyypeillä ja pyrkiä esim tulehdusta laskevaan aivoterveysruokavalioon. Tyyliin oliiviöljy, kala pari kertaa vk, paljon vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja(min noitakasviksia jne 500 g pvä) täysjyväviljoja kohtuudella (joillekin ei sovi gluteeni koska se voi lisätä suolisto-ongelmia ja sitä kautta aivojen ongelmia), fermentoituja juttuja, kunnon tummaa suklaata, liha (täynnä aminohappoja miksi sen syönti voi olla hyödyllistä mutta prosessoimattomana), kala, kana, palkokasvit, maustamattomat hapanmaitotuotteet, sokerin vähennys, pähkinät, voi ja maustamaton kookosöljy paistamisessa jne. Rasvat voivat härskiintyä ja hapettua kun niitä kuumennetaan ja muuttua epäterveellisimmiksi.

Kannattaa googlata etenkin aivoterveellisiä juttuja. Suomalaiset saa liian vähän foolihappoa ja sen saantiin ruokavaliosta kannattaa satsata (esim naudan maksa joskus ja tummanvihreät rehut kuten parsakaali). Lisäravinteista d vitamiini on hyödyllinen,ehkä kalaöljy. Magnesiumia voi käyttää hermoston rauhoittamisessa lisäravinteena. Lisäravinteilla liikakikkailu ei ole tarpeen eikä välttämättä hyödyksikään jos elintavat on kunnossa ellei ole todettu oikeasti jotain puutostilaa tai tiedä mitä tekee.

Itse en ole kokenut ketoa välttämättömänä oman olon parantamisessa mutta uskon että solujen energiantuotannon tukeminen on a ja o eikä psykiatria ole kiinnostunut esim mitokondrioiden toiminnan tukemisesta koska psyykenlääkkeet on enemmän toksisia niille. Niiden toiminnan häiriöityminen on yhteydessä moniin sairauksiin.

Oikea ruokavalio tukee aivoterveyttä.

Siispä, holistinen hoito mt asioissa on asia minkä uskon toimivan oman kokemukseni mukaan poikkeuksellisen hyvin

Se lähtee:

1. Päivärytmi. Yksinkertaisimmillaan syöminen nukkuminen ja liikkuminen suht samassa rytmissä joka päivä
2. Kävelyä päivään - terveellistä aivoille ja toimintakyvylle
3. Autonomisen hermoston tasaamisen harjoitteita mielellään usemman kerran päivässä
4. Unta tukee se että välttelee illalla sinivaloa. Sitä tulee esim älylaitteista ja se voi sotkea esim melatoniinin tuotantoa. Unen tukeminen on yksi tärkeimpiä asioita. Parantuesaani huomasin että aloin näheä unia enemmän ja palautua paremmin. Yksi teoriani on että psykoosi on häiriö unen rakenteissa minkä seurauksena sekavuus kasvaa päivällä, esim psykoosini oli suorasti yhteydessä unettomuuteen minkä psyykenlääkevietoitus laukaisi
5. Toimintakyky kohenee yksinkertaisilla asioilla kuten esim juuri päivärytmillä. Ruoanlaitto on myös hyödyllistä monessa suhteessa toimintakyvyn parantamiselle - esim reseptien miettiminen, kaupassa käynti, ruoanlaitto jne.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Se perustaa taistele ja pakene-reaktion lamaamiseen ja parasympaattisen hermoston haaran toiminnan vahvistamiseen. Autonomisen hermoston tasapainottaminen esim traumojen myötä vaatii jatkuvaa työstöä. Yksi vaihtoehto on psykofyysinen terapia mutta myös kotona voi kokeilla samantyylisiä harjoitteita. Trauma informed yoga ja restorative yoga on yksi yhteen psykofyysisen terapian harjoitteiden kanssa. Youtube on tuollaisia videoita pullollaan.

Yksi asia minkä uskon olevan hyödyllinen on meditaatio mikä yksinkertaisimmillaan on siis ajatuksista irti päästämistä. Uskon että ns skitsofreenikollakin voi olla se sisäinen reflektoija sisällä joka voi päättää olla takertumatta tunnetiloihin tai ajatuksiin. Omia ajatuksia voi ajatella ulkoapäin kuin filminä mitä katsoo elokuvateatterissa. Ajatukset tulee ja menee. Kaikkeen ei tarvi takertua. Meditointia voi olla myös huomion suuntaaminen aisteihin esim miltä maa tuntuu jalkojen alla, miltä lankakerä tuntuu käsissä jne. Tällöin huomiota opetellaan siirtämään ja omia ajatuksia rauhoittamaan.

Aktiivipsykoosissa tuo toki voi olla hankalaa.
Oma kokemukseni oli että psykoosiajatukset haihtui yhtälailla ilman lääkkeitä. Niissä lääkkeissä ei ollut mitään mikä olisi itselkäni poistanut sekavuutta.

Neuroplastisuudrn vuoksi omien ajattelumallien muuttaminen ON mahdollista. Psykoosiajatukset muistona psykoosista (esim joku pelko) saattoi tulla ahdistavina muistoina ja tunnetiloina johon voi reagoida niin että no ok, ajatukset tulee ja menee. Tarttumatta niihin. Ajan kanssa hoksaa että ahaa ei tuo ole merkityksellinen ja sen korvaa muut ajatukset.

Ketoruokavalion sijaan voi myös kokeilla aivoterveyden tukemista muillakin ruokavaliotyypeillä ja pyrkiä esim tulehdusta laskevaan aivoterveysruokavalioon. Tyyliin oliiviöljy, kala pari kertaa vk, paljon vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja(min noitakasviksia jne 500 g pvä) täysjyväviljoja kohtuudella (joillekin ei sovi gluteeni koska se voi lisätä suolisto-ongelmia ja sitä kautta aivojen ongelmia), fermentoituja juttuja, kunnon tummaa suklaata, liha (täynnä aminohappoja miksi sen syönti voi olla hyödyllistä mutta prosessoimattomana), kala, kana, palkokasvit, maustamattomat hapanmaitotuotteet, sokerin vähennys, pähkinät, voi ja maustamaton kookosöljy paistamisessa jne. Rasvat voivat härskiintyä ja hapettua kun niitä kuumennetaan ja muuttua epäterveellisimmiksi.

Kannattaa googlata etenkin aivoterveellisiä juttuja. Suomalaiset saa liian vähän foolihappoa ja sen saantiin ruokavaliosta kannattaa satsata (esim naudan maksa joskus ja tummanvihreät rehut kuten parsakaali). Lisäravinteista d vitamiini on hyödyllinen,ehkä kalaöljy. Magnesiumia voi käyttää hermoston rauhoittamisessa lisäravinteena. Lisäravinteilla liikakikkailu ei ole tarpeen eikä välttämättä hyödyksikään jos elintavat on kunnossa ellei ole todettu oikeasti jotain puutostilaa tai tiedä mitä tekee.

Itse en ole kokenut ketoa välttämättömänä oman olon parantamisessa mutta uskon että solujen energiantuotannon tukeminen on a ja o eikä psykiatria ole kiinnostunut esim mitokondrioiden toiminnan tukemisesta koska psyykenlääkkeet on enemmän toksisia niille. Niiden toiminnan häiriöityminen on yhteydessä moniin sairauksiin.

Oikea ruokavalio tukee aivoterveyttä.

Siispä, holistinen hoito mt asioissa on asia minkä uskon toimivan oman kokemukseni mukaan poikkeuksellisen hyvin

Se lähtee:

1. Päivärytmi. Yksinkertaisimmillaan syöminen nukkuminen ja liikkuminen suht samassa rytmissä joka päivä
2. Kävelyä päivään - terveellistä aivoille ja toimintakyvylle
3. Autonomisen hermoston tasaamisen harjoitteita mielellään usemman kerran päivässä
4. Unta tukee se että välttelee illalla sinivaloa. Sitä tulee esim älylaitteista ja se voi sotkea esim melatoniinin tuotantoa. Unen tukeminen on yksi tärkeimpiä asioita. Parantuesaani huomasin että aloin näheä unia enemmän ja palautua paremmin. Yksi teoriani on että psykoosi on häiriö unen rakenteissa minkä seurauksena sekavuus kasvaa päivällä, esim psykoosini oli suorasti yhteydessä unettomuuteen minkä psyykenlääkevietoitus laukaisi
5. Toimintakyky kohenee yksinkertaisilla asioilla kuten esim juuri päivärytmillä. Ruoanlaitto on myös hyödyllistä monessa suhteessa toimintakyvyn parantamiselle - esim reseptien miettiminen, kaupassa käynti, ruoanlaitto jne.

Lue lisää

Anteeksi autonomisen hermoston tukemisrn harjoitteita useamman kerran viikossa. Ei päivässä. Toki joku pieni hetki silloin tällöin esim ihan rauhassa hengittämistäkin ja siihen pienen liikkeen yhdistämistä (kädet ylös ja hengitys sisään, kädet alas ja hengitys ulos) joskus aina voi auttaa myös.

Ja siis toki on olemassa monia asioita millä vaikuttaa mielenterveyteen muitakin. Moni asia vaikuttaa mielenterveyteen lähtien siitä onko ihmissuhteita ja millaisia ihmissuhteita on (aboin dialogi huomioi sosiaalisen ulottuvuuden) , onko raha-asiat balanssissa, mitä stressitekijöitä on, onko riippuvuuksia, onko elämässä merkityksellisyyttä, mikä itsekäsitys on, millainen se oma dialogi pään sisällä on (esim voisiko sitä vaihtaa positiivisemmaksi jos esim syyttelee itseään), onko voimakkaita tunteita kuten häpeä, pettymyksiä ihmissuhteissa(uskon että ne harhat mitkä ilmenee skitsofreniassa voi olla esim monesti trauman ilmentymiä, tai esim pettymyksiä ihmisiin, asioita mitkä on aiheuttaneet ahdistusta joskus kovasti). Psykoosi voi olla mielen tapa heittää joku ihan uusi todellisuus minkä ihminen päässä rakentaa jos on kohdannut esim jotain tosi traumaattista minkä reaktiona rakentaa ns toisen todellisuuden koska ei voi kohdata sitä oikeaa todellisuutta). Tällaiset asiat vaatii huomiota ja monet käsittelee tällaisia terapiassa. Terapia ei tosin ratkaise kaikkea elämässä mutta voi antaa työkaluja.

En suostu typistämään mielen reaktioita ikinä pelkäksi joksikin aivokemian häiriöksi tai genetiikaksi. Paljon pystyy tekemään olonsa eteen ja psykiatriassa usein korostuu tarpeettoman paljon heidän biologiset hoitokeinot.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Se perustaa taistele ja pakene-reaktion lamaamiseen ja parasympaattisen hermoston haaran toiminnan vahvistamiseen. Autonomisen hermoston tasapainottaminen esim traumojen myötä vaatii jatkuvaa työstöä. Yksi vaihtoehto on psykofyysinen terapia mutta myös kotona voi kokeilla samantyylisiä harjoitteita. Trauma informed yoga ja restorative yoga on yksi yhteen psykofyysisen terapian harjoitteiden kanssa. Youtube on tuollaisia videoita pullollaan.

Yksi asia minkä uskon olevan hyödyllinen on meditaatio mikä yksinkertaisimmillaan on siis ajatuksista irti päästämistä. Uskon että ns skitsofreenikollakin voi olla se sisäinen reflektoija sisällä joka voi päättää olla takertumatta tunnetiloihin tai ajatuksiin. Omia ajatuksia voi ajatella ulkoapäin kuin filminä mitä katsoo elokuvateatterissa. Ajatukset tulee ja menee. Kaikkeen ei tarvi takertua. Meditointia voi olla myös huomion suuntaaminen aisteihin esim miltä maa tuntuu jalkojen alla, miltä lankakerä tuntuu käsissä jne. Tällöin huomiota opetellaan siirtämään ja omia ajatuksia rauhoittamaan.

Aktiivipsykoosissa tuo toki voi olla hankalaa.
Oma kokemukseni oli että psykoosiajatukset haihtui yhtälailla ilman lääkkeitä. Niissä lääkkeissä ei ollut mitään mikä olisi itselkäni poistanut sekavuutta.

Neuroplastisuudrn vuoksi omien ajattelumallien muuttaminen ON mahdollista. Psykoosiajatukset muistona psykoosista (esim joku pelko) saattoi tulla ahdistavina muistoina ja tunnetiloina johon voi reagoida niin että no ok, ajatukset tulee ja menee. Tarttumatta niihin. Ajan kanssa hoksaa että ahaa ei tuo ole merkityksellinen ja sen korvaa muut ajatukset.

Ketoruokavalion sijaan voi myös kokeilla aivoterveyden tukemista muillakin ruokavaliotyypeillä ja pyrkiä esim tulehdusta laskevaan aivoterveysruokavalioon. Tyyliin oliiviöljy, kala pari kertaa vk, paljon vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja(min noitakasviksia jne 500 g pvä) täysjyväviljoja kohtuudella (joillekin ei sovi gluteeni koska se voi lisätä suolisto-ongelmia ja sitä kautta aivojen ongelmia), fermentoituja juttuja, kunnon tummaa suklaata, liha (täynnä aminohappoja miksi sen syönti voi olla hyödyllistä mutta prosessoimattomana), kala, kana, palkokasvit, maustamattomat hapanmaitotuotteet, sokerin vähennys, pähkinät, voi ja maustamaton kookosöljy paistamisessa jne. Rasvat voivat härskiintyä ja hapettua kun niitä kuumennetaan ja muuttua epäterveellisimmiksi.

Kannattaa googlata etenkin aivoterveellisiä juttuja. Suomalaiset saa liian vähän foolihappoa ja sen saantiin ruokavaliosta kannattaa satsata (esim naudan maksa joskus ja tummanvihreät rehut kuten parsakaali). Lisäravinteista d vitamiini on hyödyllinen,ehkä kalaöljy. Magnesiumia voi käyttää hermoston rauhoittamisessa lisäravinteena. Lisäravinteilla liikakikkailu ei ole tarpeen eikä välttämättä hyödyksikään jos elintavat on kunnossa ellei ole todettu oikeasti jotain puutostilaa tai tiedä mitä tekee.

Itse en ole kokenut ketoa välttämättömänä oman olon parantamisessa mutta uskon että solujen energiantuotannon tukeminen on a ja o eikä psykiatria ole kiinnostunut esim mitokondrioiden toiminnan tukemisesta koska psyykenlääkkeet on enemmän toksisia niille. Niiden toiminnan häiriöityminen on yhteydessä moniin sairauksiin.

Oikea ruokavalio tukee aivoterveyttä.

Siispä, holistinen hoito mt asioissa on asia minkä uskon toimivan oman kokemukseni mukaan poikkeuksellisen hyvin

Se lähtee:

1. Päivärytmi. Yksinkertaisimmillaan syöminen nukkuminen ja liikkuminen suht samassa rytmissä joka päivä
2. Kävelyä päivään - terveellistä aivoille ja toimintakyvylle
3. Autonomisen hermoston tasaamisen harjoitteita mielellään usemman kerran päivässä
4. Unta tukee se että välttelee illalla sinivaloa. Sitä tulee esim älylaitteista ja se voi sotkea esim melatoniinin tuotantoa. Unen tukeminen on yksi tärkeimpiä asioita. Parantuesaani huomasin että aloin näheä unia enemmän ja palautua paremmin. Yksi teoriani on että psykoosi on häiriö unen rakenteissa minkä seurauksena sekavuus kasvaa päivällä, esim psykoosini oli suorasti yhteydessä unettomuuteen minkä psyykenlääkevietoitus laukaisi
5. Toimintakyky kohenee yksinkertaisilla asioilla kuten esim juuri päivärytmillä. Ruoanlaitto on myös hyödyllistä monessa suhteessa toimintakyvyn parantamiselle - esim reseptien miettiminen, kaupassa käynti, ruoanlaitto jne.

Lue lisää

Skitsofrenia on kyllä vihon viimeinen sairaus mitä lähdetään omin niksein parantamaan.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Skitsofrenia on kyllä vihon viimeinen sairaus mitä lähdetään omin niksein parantamaan.

Ei kait se kovin kummoinen juttu ole.
Taustasyyt hoitaa pois.Sillä on moni päässyt oireettomaksi.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Ei kait se kovin kummoinen juttu ole.
Taustasyyt hoitaa pois.Sillä on moni päässyt oireettomaksi.

Moni ja moni. Suurinosa ei kotikonstein tokene.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Moni ja moni. Suurinosa ei kotikonstein tokene.

No sairauden tunnottomat tuskin edes yrittää.
Eikö niitäkin ole aika paljon.

Anonyymi00027 kirjoitti:

No sairauden tunnottomat tuskin edes yrittää.
Eikö niitäkin ole aika paljon.

Lähteestä riippuen jonkinlaista sairaudentunnottomuutta kokee noin 50% - 80% skitsofreenikoista. Se on siis yksi skitsofrenian yleisimmistä ja syvimmistä oireista.

Se ei ole sitä, etteikö ihminen "Myöntäisi olevansa sairas" vaan se on sitä, ettei he tiedä, mitä ongelmia sairaus aiheuttaa heissä ja ympäristössä.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Lähteestä riippuen jonkinlaista sairaudentunnottomuutta kokee noin 50% - 80% skitsofreenikoista. Se on siis yksi skitsofrenian yleisimmistä ja syvimmistä oireista.

Se ei ole sitä, etteikö ihminen "Myöntäisi olevansa sairas" vaan se on sitä, ettei he tiedä, mitä ongelmia sairaus aiheuttaa heissä ja ympäristössä.

Lue lisää

Toisaalta ne ei myöskään koe olevansa sairaita. Olin mäkin sairaudentunnoton koska en kokenu ikinä olevani ns. pois tästä maailmasta kuten lääkärit aina luuli. Dissosiaatio on helppo luulla psykoottiseksi oireeksi

Anonyymi00030 kirjoitti:

Toisaalta ne ei myöskään koe olevansa sairaita. Olin mäkin sairaudentunnoton koska en kokenu ikinä olevani ns. pois tästä maailmasta kuten lääkärit aina luuli. Dissosiaatio on helppo luulla psykoottiseksi oireeksi

Lue lisää

Mistä ajattelet itse dissosiaatiosi johtuvaksi ?
Eikö se tarkoita psykoottisuutta, jos on ns. pois tästä maailmasta ? Silloinhan ei ole oikein tilanteen tasalla, todellisuudessa.
Ja jos sellainen on pitkäkestoista, niin se luokitellaan skitsofreniaksi.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Oletko koskaan kysynyt omahoitajalta, miksi sinulle ei ole tarjottu niitä kaikkia lukuisia lääkkeettömiä hoitoja?

Koska kuulemma lääkkeet on ainut hoito

Anonyymi00031 kirjoitti:

Mistä ajattelet itse dissosiaatiosi johtuvaksi ?
Eikö se tarkoita psykoottisuutta, jos on ns. pois tästä maailmasta ? Silloinhan ei ole oikein tilanteen tasalla, todellisuudessa.
Ja jos sellainen on pitkäkestoista, niin se luokitellaan skitsofreniaksi.

Lue lisää

Dissosiaatio on yleensä traumapohjainen oire. Mut mun pointti oli et noita on vaikea erottaa, etenkään jos potilas ei itekkään tiedä mitä kokee. Raja on aika häilyvä. Dissosiaation ero on siinä ettei se ole psykoottisuutta oikeasti vaikka ulkopuolelle voi näyttää. Ja tiedän, skitsofrenian voi saada vaikka oikeasti siitä ei oliskaan kyse. Kuitenkin paljon diagnooseissa on kyse siitä miten lääkäri tulkitsee

Niin ja lääkärien mielestä näytin olevan, vaikken oikeasti ollut. Toki lääkäri jota en ole koskaan nähnyt ennen ja tapaa mua 30min+ johtaa helposti tähän tulokseen. Ja osastolle M1. Tosin osaston lääkäri taas oli erimieltä. Mut se vaan kertoo miten myös lääkärien näkemykset eroaa

Anonyymi00028 kirjoitti:

Lähteestä riippuen jonkinlaista sairaudentunnottomuutta kokee noin 50% - 80% skitsofreenikoista. Se on siis yksi skitsofrenian yleisimmistä ja syvimmistä oireista.

Se ei ole sitä, etteikö ihminen "Myöntäisi olevansa sairas" vaan se on sitä, ettei he tiedä, mitä ongelmia sairaus aiheuttaa heissä ja ympäristössä.

Lue lisää

Eikö tuo ole jo valmiiksi otettua asenteellisuutta? Ja aina vedetään tuo kyseinen sairaudentunnottomuuskortti esille? Ja hoetaan sitä kuin mantraa?

Aika kulunut ja käytetty fraasi minun mielestä. Kyseisellä alalla on aika tyypillistä ottaa esille tiettyjä asioita, kuten hoitomyöntyväisyys, tai hoitoon sitoutuminen. Sen sijaan on vähän erikoista se, että alalla toimivat eivät näe omissa systeemeissään, asenteissaan, tai käytössä olevissa aika kapea-alaisissa ja puutteellisissa hoitokeinoissa mitään epäkohtia ja vikoja. Vaikka niitä siellä on. Itse en edes käyttäisi kyseisiä palveluita niiden huonon laadun takia. Merkillistä on sekin, että näitä asioita eivät valtamediat tuo esille, vaikka jos asiaa tutkittaisiin vähän enemmän, niin varmasti löytyisi paljonkin esille tuotavaa. Eikä välttämättä niin mairittelevia asioita. Esim. keskusteluiden laatu ja määrä ovat julkisella puolella todella vähäisiä, niin sairaaloissa, kuin avopuolella. Koska hoito painottuu liian paljon lääkkeisiin ja niiden määräämiseen. Ilmeisesti kuvitellaan, että sillä tavalla ne kaikki asiat hoituvat ja ongelmat ratkaistuvat. Olen melko lailla varma siitä, että se kyseinen pyöröovi-ilmiö, jossa samat potilaat tulevat toistuvasti sairaalaan, johtuu heidän käyttämistään lääkkeistä. Mutta koska kukaan ei tee asian tiimoilta mitään tutkimuksia, niin ilmiön taustalla olevat syyt jäävät täysin pimentoon. Toisaalta koska totuus asiasta on kiusallinen, niin senkään takia tutkimuksia ei edes lähdetä tekemään. Koska ei haluta liata omaa pesää ja mainehaitan takia. Medikalisaatio ja läheinen yhteistyö lääkeyhtiöiden kanssa on aika tavalla kaikissa asioissa taustalla. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt, tai saat bonuksia.

Sitäpaitsi osalle on tehty jo alunperinkin aivan väärä diagnoosi. - Siis lääkärien ja hoitajien tekemien väärien tulkintojen ja päätelmien seurauksena.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Eikö tuo ole jo valmiiksi otettua asenteellisuutta? Ja aina vedetään tuo kyseinen sairaudentunnottomuuskortti esille? Ja hoetaan sitä kuin mantraa?

Aika kulunut ja käytetty fraasi minun mielestä. Kyseisellä alalla on aika tyypillistä ottaa esille tiettyjä asioita, kuten hoitomyöntyväisyys, tai hoitoon sitoutuminen. Sen sijaan on vähän erikoista se, että alalla toimivat eivät näe omissa systeemeissään, asenteissaan, tai käytössä olevissa aika kapea-alaisissa ja puutteellisissa hoitokeinoissa mitään epäkohtia ja vikoja. Vaikka niitä siellä on. Itse en edes käyttäisi kyseisiä palveluita niiden huonon laadun takia. Merkillistä on sekin, että näitä asioita eivät valtamediat tuo esille, vaikka jos asiaa tutkittaisiin vähän enemmän, niin varmasti löytyisi paljonkin esille tuotavaa. Eikä välttämättä niin mairittelevia asioita. Esim. keskusteluiden laatu ja määrä ovat julkisella puolella todella vähäisiä, niin sairaaloissa, kuin avopuolella. Koska hoito painottuu liian paljon lääkkeisiin ja niiden määräämiseen. Ilmeisesti kuvitellaan, että sillä tavalla ne kaikki asiat hoituvat ja ongelmat ratkaistuvat. Olen melko lailla varma siitä, että se kyseinen pyöröovi-ilmiö, jossa samat potilaat tulevat toistuvasti sairaalaan, johtuu heidän käyttämistään lääkkeistä. Mutta koska kukaan ei tee asian tiimoilta mitään tutkimuksia, niin ilmiön taustalla olevat syyt jäävät täysin pimentoon. Toisaalta koska totuus asiasta on kiusallinen, niin senkään takia tutkimuksia ei edes lähdetä tekemään. Koska ei haluta liata omaa pesää ja mainehaitan takia. Medikalisaatio ja läheinen yhteistyö lääkeyhtiöiden kanssa on aika tavalla kaikissa asioissa taustalla. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt, tai saat bonuksia.

Sitäpaitsi osalle on tehty jo alunperinkin aivan väärä diagnoosi. - Siis lääkärien ja hoitajien tekemien väärien tulkintojen ja päätelmien seurauksena.

Lue lisää

Tehty diagnoosi on vaikea muuttaa kun muut seuraa sitä

Anonyymi00024 kirjoitti:

Skitsofrenia on kyllä vihon viimeinen sairaus mitä lähdetään omin niksein parantamaan.

Omalla kohdalla oon parantanu lähinnä omilla konsteilla jo 30 vuotta. Ei se täysin parantunut ole, mutta ei tule osastojaksoja. Voihan se toki olla, ettei mulla olekaan sitä sairautta? Tai siksi olen pystynyt ominkonstein, kun meni aika pitkään ennenkuin kukaan kertoi mulle, että mulla on skitsofrenia, joten ei ollut mitään muuta kuin omat konstit.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Omalla kohdalla oon parantanu lähinnä omilla konsteilla jo 30 vuotta. Ei se täysin parantunut ole, mutta ei tule osastojaksoja. Voihan se toki olla, ettei mulla olekaan sitä sairautta? Tai siksi olen pystynyt ominkonstein, kun meni aika pitkään ennenkuin kukaan kertoi mulle, että mulla on skitsofrenia, joten ei ollut mitään muuta kuin omat konstit.

Lue lisää

mitkä oli sun omat konstit?

Anonyymi00036 kirjoitti:

Omalla kohdalla oon parantanu lähinnä omilla konsteilla jo 30 vuotta. Ei se täysin parantunut ole, mutta ei tule osastojaksoja. Voihan se toki olla, ettei mulla olekaan sitä sairautta? Tai siksi olen pystynyt ominkonstein, kun meni aika pitkään ennenkuin kukaan kertoi mulle, että mulla on skitsofrenia, joten ei ollut mitään muuta kuin omat konstit.

Lue lisää

Riippuu sun oireiden laadusta. Osahan joilla oikea pärjää hyvin lääkityksellä. Tosin harvemmin ilman

Anonyymi00034 kirjoitti:

Eikö tuo ole jo valmiiksi otettua asenteellisuutta? Ja aina vedetään tuo kyseinen sairaudentunnottomuuskortti esille? Ja hoetaan sitä kuin mantraa?

Aika kulunut ja käytetty fraasi minun mielestä. Kyseisellä alalla on aika tyypillistä ottaa esille tiettyjä asioita, kuten hoitomyöntyväisyys, tai hoitoon sitoutuminen. Sen sijaan on vähän erikoista se, että alalla toimivat eivät näe omissa systeemeissään, asenteissaan, tai käytössä olevissa aika kapea-alaisissa ja puutteellisissa hoitokeinoissa mitään epäkohtia ja vikoja. Vaikka niitä siellä on. Itse en edes käyttäisi kyseisiä palveluita niiden huonon laadun takia. Merkillistä on sekin, että näitä asioita eivät valtamediat tuo esille, vaikka jos asiaa tutkittaisiin vähän enemmän, niin varmasti löytyisi paljonkin esille tuotavaa. Eikä välttämättä niin mairittelevia asioita. Esim. keskusteluiden laatu ja määrä ovat julkisella puolella todella vähäisiä, niin sairaaloissa, kuin avopuolella. Koska hoito painottuu liian paljon lääkkeisiin ja niiden määräämiseen. Ilmeisesti kuvitellaan, että sillä tavalla ne kaikki asiat hoituvat ja ongelmat ratkaistuvat. Olen melko lailla varma siitä, että se kyseinen pyöröovi-ilmiö, jossa samat potilaat tulevat toistuvasti sairaalaan, johtuu heidän käyttämistään lääkkeistä. Mutta koska kukaan ei tee asian tiimoilta mitään tutkimuksia, niin ilmiön taustalla olevat syyt jäävät täysin pimentoon. Toisaalta koska totuus asiasta on kiusallinen, niin senkään takia tutkimuksia ei edes lähdetä tekemään. Koska ei haluta liata omaa pesää ja mainehaitan takia. Medikalisaatio ja läheinen yhteistyö lääkeyhtiöiden kanssa on aika tavalla kaikissa asioissa taustalla. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt, tai saat bonuksia.

Sitäpaitsi osalle on tehty jo alunperinkin aivan väärä diagnoosi. - Siis lääkärien ja hoitajien tekemien väärien tulkintojen ja päätelmien seurauksena.

Lue lisää

Itse et käyttäisi kyseisiä palveluita ?
Olet kuitenkin joskus käyttänyt ? Jokin nuo pettymyksen tunteet on saanut aikaan ?
Jos ei ole itse käyttänyt, ei voi kovin paljoa antaa negatiivista palautetta, eikä tosin positiivistakaan. Omasta kokemuksesta ne omat mielipiteet, mielipahat ym. muodostuvat.
Kommentistasi näkee, että itse olet ollut kaikkea muuta kuin tyytyväinen.
Aina parempi tietenkin, jos ei palveluita tarvitse, tai on joskus tarvinnut ja on päässyt jo eroon.

Anonyymi00037 kirjoitti:

mitkä oli sun omat konstit?

-Hyvä ravitsemus, auttaa kaikkeen terveenä pysymiseen.
-Jos tulee univaikeuksia niin väsyttävää liikuntaa riittävästi. Uiminen on paras. Tosin kerran kun oli tosi stressaava vaihe niin jouduin liikkumaan niin paljon, että laihduin 45kiloiseksi. Olen 169cm pitkä, mutta mulla oli silloin myös maha kokoajan ripulilla, liekö sen stressin vuoksi vai siksi etten tiennyt vielä mulla olevasta keliakiasta ja ostin jotain urheiluravinnetta, joka oli tehty vehnästä
-luonnossa oleskelu
-itkeminen, siellä luonnossa vaellellessa usein
-ystäville juttelu peloista/harhoista. kannattaa harkita tietenkin, että se on kanssa oikea ystävä.
-maiseman vaihdos, pari kertaa psykoosi on lähtenyt väistymään vasta kun olen tehnyt radikaalin maisemanvaihdoksen
-alkoholi ja pilvi, tiedän, nämä -tiedän kyllä- aiheuttaa psykoosia, mutta myös liian kova stressi aiheuttaa. Joskus on vaan parempi vetää vaikka kännit tai kannabiskakku, kun jättää sen yhteen iltaan. Jos ei keksi eikä jaksa enää muutakaan ja ei saa ajatuksiaan mihinkään.

Eli konstini ovat aika tavallisia, luonnollisia asioita mitä ihmiset kokoajan tekevät. Ei ole ollut mitään ihmeellisyyksiä. Ja enhän minä todellakaan täydellisesti ole pärjännyt, lähellekään, tosiaankaan, muuten en olisi diagnoosia saanut. Mutta en ole kuitenkaan joutunut osastolle ja olen melko pitkälti välttänyt myös pysyvän lääkityksen haittoineen.

Nukahtamislääkkeet (mirtatsapiini)on tosin nyt ollut jo melkein vuoden. Hommasin ne erään kriisitilanteen myötä, mutta sitten vasta tajusin, että kuinka huonosti ja vähän olen nukkunut vuosikaudet.

Jos saisin kokonaan alkoholinkäytön pois, niiin uskon, että alkaisin ajanmyötä nukkua paremmin ilman lääkkeitäkin.

Mulla on tasasempi elämä nyt kuin se on ollut viimesinä vuosina. Viime kevättalvella poistui elämästäni pari ihmistä, joiden mukana poistui paljon huolia. Toinen vainosi mua (ihan oikeasti, paranoidiakin voi vainota :D!) ja manipuloi sitten ilmeisesti viranomaisiakin joiden kanssa piti asian tiimoilta asioida... Toinen taas oli mulle rakas ja kaikinpuolin hyvä ihminen, mutta hänestä olin usein niin huolissaan, että valvoin ja stressasin pitkiä aikoja siitä hänen hyvinvoinnistaan.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Tehty diagnoosi on vaikea muuttaa kun muut seuraa sitä

Ihminen ei kuitenkaan itse ole se diagnoosi, ihmisellä vain on diagnoosi ( siis jos on ).

Anonyymi00019 kirjoitti:

Oletko koskaan kysynyt omahoitajalta, miksi sinulle ei ole tarjottu niitä kaikkia lukuisia lääkkeettömiä hoitoja?

Skitsofreniaan ei kyllä ole valitettavasti"lukuisia"lääkkettömiä hoitoja saatavilla.
Eikä myös oikiastaan muihinkaa mielenterveyden häriöihin.Siis ainakaan kela tuettuja hoitoja.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Skitsofreniaan ei kyllä ole valitettavasti"lukuisia"lääkkettömiä hoitoja saatavilla.
Eikä myös oikiastaan muihinkaa mielenterveyden häriöihin.Siis ainakaan kela tuettuja hoitoja.

Lue lisää

Omahoito on tärkeää myös. Elintavat, sosiaalinen elämä, mielekkäiden asioiden tekeminen, ym.
Omahoitokin on hoitoa, se että yrittää pitää itsestään mahdollisimman hyvän huolen.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Omahoito on tärkeää myös. Elintavat, sosiaalinen elämä, mielekkäiden asioiden tekeminen, ym.
Omahoitokin on hoitoa, se että yrittää pitää itsestään mahdollisimman hyvän huolen.

Lue lisää

Oikiassa olet.
Mutta en ole psykiatrian hoitohenkilöiltä kuullut puhuttavan mistään muusta kuin lääkkeitten käytön tärkeydestä.Ne on niitten mielestä psyykkisenvoinnin kulmakivi.Muuta ei kulemma tarvi.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Skitsofreniaan ei kyllä ole valitettavasti"lukuisia"lääkkettömiä hoitoja saatavilla.
Eikä myös oikiastaan muihinkaa mielenterveyden häriöihin.Siis ainakaan kela tuettuja hoitoja.

Lue lisää

Teknisesti oot väärässä. Jos meinaat kaikkia mt-häiriöitä. Sehän sisältää aika monta joihin terapia toimii ja terapia on lääkkeetön

Anonyymi00041 kirjoitti:

-Hyvä ravitsemus, auttaa kaikkeen terveenä pysymiseen.
-Jos tulee univaikeuksia niin väsyttävää liikuntaa riittävästi. Uiminen on paras. Tosin kerran kun oli tosi stressaava vaihe niin jouduin liikkumaan niin paljon, että laihduin 45kiloiseksi. Olen 169cm pitkä, mutta mulla oli silloin myös maha kokoajan ripulilla, liekö sen stressin vuoksi vai siksi etten tiennyt vielä mulla olevasta keliakiasta ja ostin jotain urheiluravinnetta, joka oli tehty vehnästä
-luonnossa oleskelu
-itkeminen, siellä luonnossa vaellellessa usein
-ystäville juttelu peloista/harhoista. kannattaa harkita tietenkin, että se on kanssa oikea ystävä.
-maiseman vaihdos, pari kertaa psykoosi on lähtenyt väistymään vasta kun olen tehnyt radikaalin maisemanvaihdoksen
-alkoholi ja pilvi, tiedän, nämä -tiedän kyllä- aiheuttaa psykoosia, mutta myös liian kova stressi aiheuttaa. Joskus on vaan parempi vetää vaikka kännit tai kannabiskakku, kun jättää sen yhteen iltaan. Jos ei keksi eikä jaksa enää muutakaan ja ei saa ajatuksiaan mihinkään.

Eli konstini ovat aika tavallisia, luonnollisia asioita mitä ihmiset kokoajan tekevät. Ei ole ollut mitään ihmeellisyyksiä. Ja enhän minä todellakaan täydellisesti ole pärjännyt, lähellekään, tosiaankaan, muuten en olisi diagnoosia saanut. Mutta en ole kuitenkaan joutunut osastolle ja olen melko pitkälti välttänyt myös pysyvän lääkityksen haittoineen.

Nukahtamislääkkeet (mirtatsapiini)on tosin nyt ollut jo melkein vuoden. Hommasin ne erään kriisitilanteen myötä, mutta sitten vasta tajusin, että kuinka huonosti ja vähän olen nukkunut vuosikaudet.

Jos saisin kokonaan alkoholinkäytön pois, niiin uskon, että alkaisin ajanmyötä nukkua paremmin ilman lääkkeitäkin.

Mulla on tasasempi elämä nyt kuin se on ollut viimesinä vuosina. Viime kevättalvella poistui elämästäni pari ihmistä, joiden mukana poistui paljon huolia. Toinen vainosi mua (ihan oikeasti, paranoidiakin voi vainota :D!) ja manipuloi sitten ilmeisesti viranomaisiakin joiden kanssa piti asian tiimoilta asioida... Toinen taas oli mulle rakas ja kaikinpuolin hyvä ihminen, mutta hänestä olin usein niin huolissaan, että valvoin ja stressasin pitkiä aikoja siitä hänen hyvinvoinnistaan.

Lue lisää

ettet vaan olis ollut silloin 45 kiloisena alipainoinen ja merkittävä alipaino.Painoindeksi ollut 15.80 . No toivottavasti olet saanut painoa siitä lisää .

Anonyymi00047 kirjoitti:

Teknisesti oot väärässä. Jos meinaat kaikkia mt-häiriöitä. Sehän sisältää aika monta joihin terapia toimii ja terapia on lääkkeetön

Sinä olet teknisesti väärässä.Minä en sulkenut kaikkia mahdollisia pois.

Anonyymi00041 kirjoitti:

-Hyvä ravitsemus, auttaa kaikkeen terveenä pysymiseen.
-Jos tulee univaikeuksia niin väsyttävää liikuntaa riittävästi. Uiminen on paras. Tosin kerran kun oli tosi stressaava vaihe niin jouduin liikkumaan niin paljon, että laihduin 45kiloiseksi. Olen 169cm pitkä, mutta mulla oli silloin myös maha kokoajan ripulilla, liekö sen stressin vuoksi vai siksi etten tiennyt vielä mulla olevasta keliakiasta ja ostin jotain urheiluravinnetta, joka oli tehty vehnästä
-luonnossa oleskelu
-itkeminen, siellä luonnossa vaellellessa usein
-ystäville juttelu peloista/harhoista. kannattaa harkita tietenkin, että se on kanssa oikea ystävä.
-maiseman vaihdos, pari kertaa psykoosi on lähtenyt väistymään vasta kun olen tehnyt radikaalin maisemanvaihdoksen
-alkoholi ja pilvi, tiedän, nämä -tiedän kyllä- aiheuttaa psykoosia, mutta myös liian kova stressi aiheuttaa. Joskus on vaan parempi vetää vaikka kännit tai kannabiskakku, kun jättää sen yhteen iltaan. Jos ei keksi eikä jaksa enää muutakaan ja ei saa ajatuksiaan mihinkään.

Eli konstini ovat aika tavallisia, luonnollisia asioita mitä ihmiset kokoajan tekevät. Ei ole ollut mitään ihmeellisyyksiä. Ja enhän minä todellakaan täydellisesti ole pärjännyt, lähellekään, tosiaankaan, muuten en olisi diagnoosia saanut. Mutta en ole kuitenkaan joutunut osastolle ja olen melko pitkälti välttänyt myös pysyvän lääkityksen haittoineen.

Nukahtamislääkkeet (mirtatsapiini)on tosin nyt ollut jo melkein vuoden. Hommasin ne erään kriisitilanteen myötä, mutta sitten vasta tajusin, että kuinka huonosti ja vähän olen nukkunut vuosikaudet.

Jos saisin kokonaan alkoholinkäytön pois, niiin uskon, että alkaisin ajanmyötä nukkua paremmin ilman lääkkeitäkin.

Mulla on tasasempi elämä nyt kuin se on ollut viimesinä vuosina. Viime kevättalvella poistui elämästäni pari ihmistä, joiden mukana poistui paljon huolia. Toinen vainosi mua (ihan oikeasti, paranoidiakin voi vainota :D!) ja manipuloi sitten ilmeisesti viranomaisiakin joiden kanssa piti asian tiimoilta asioida... Toinen taas oli mulle rakas ja kaikinpuolin hyvä ihminen, mutta hänestä olin usein niin huolissaan, että valvoin ja stressasin pitkiä aikoja siitä hänen hyvinvoinnistaan.

Lue lisää

ai susta on normaalia syödä kannabiskakkua ja juoda silloin tällöin. Minä kerron ettei hyvin vointi tarvi kannabiskakkua ja alkoholia. ja toivottavasti et ota silloin unilääkkeitä kun juot alkoholia. Niin eihän 2025 vuonna voi tietää miten alkoholi vaikuttaa unen saantiin ja nukkumiseen. Että voi ihmetellä miksei uni tule jos juo alkoholia.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Sinä olet teknisesti väärässä.Minä en sulkenut kaikkia mahdollisia pois.

Aivan. Anteeksi. Mut no terapia on kelatuettu. Jos saat.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Oikiassa olet.
Mutta en ole psykiatrian hoitohenkilöiltä kuullut puhuttavan mistään muusta kuin lääkkeitten käytön tärkeydestä.Ne on niitten mielestä psyykkisenvoinnin kulmakivi.Muuta ei kulemma tarvi.

Lue lisää

Terapia on ainut mut ei toki jos skitsofrenia

Anonyymi00043 kirjoitti:

Skitsofreniaan ei kyllä ole valitettavasti"lukuisia"lääkkettömiä hoitoja saatavilla.
Eikä myös oikiastaan muihinkaa mielenterveyden häriöihin.Siis ainakaan kela tuettuja hoitoja.

Lue lisää

Kyllä on. On erilaisia kuntoutuksia , mutta ethän sä voi kaikkea tietää.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Aivan. Anteeksi. Mut no terapia on kelatuettu. Jos saat.

ja kelalla on erilaista kuntoutusta. voitte käydä lukemassa kelan sivuilta

Anonyymi00054 kirjoitti:

Terapia on ainut mut ei toki jos skitsofrenia

ei ole.on olemassa esim kuntoutuskursseja myös skitsofrenikoille esim kelan verso-kurssi. ottaka aasioista selvää

Anonyymi00056 kirjoitti:

Kyllä on. On erilaisia kuntoutuksia , mutta ethän sä voi kaikkea tietää.

No ei tietenkään.Miksi psykiatrian henkilökunta niistä ei puhu mitään jos niitä tarjolla on?
Eihän niitä kaikkia hoksaa ottaa ite selvää.
Onko jouku kustannus kysymys vai mikisi niistä ei sitte puhu?

Anonyymi00060 kirjoitti:

No ei tietenkään.Miksi psykiatrian henkilökunta niistä ei puhu mitään jos niitä tarjolla on?
Eihän niitä kaikkia hoksaa ottaa ite selvää.
Onko jouku kustannus kysymys vai mikisi niistä ei sitte puhu?

Lue lisää

mistä minä tiedän. Nyt oli kyse että kyllä sitä kuntoutusta löytyy.

Anonyymi00058 kirjoitti:

ei ole.on olemassa esim kuntoutuskursseja myös skitsofrenikoille esim kelan verso-kurssi. ottaka aasioista selvää

Eri asia mitä on ja mitä tarjotaan. Mitäs väliä sillä mitä on olemassa jos niitä ei tarjota?

Anonyymi00060 kirjoitti:

No ei tietenkään.Miksi psykiatrian henkilökunta niistä ei puhu mitään jos niitä tarjolla on?
Eihän niitä kaikkia hoksaa ottaa ite selvää.
Onko jouku kustannus kysymys vai mikisi niistä ei sitte puhu?

Lue lisää

Täähän se. Mäkin kuulin näistä vasta sen jälkeen kun diagnoosi vaihtui enkä tarvinnutkaan. Sillonkun niistä olis voinu ollu apua kukaan hoitavalta taholta ei ikinä puhunut muista kuin lääkkeistä. Ja hetikun mulla diagnoosi vaihtu niin hoitaja esittelee ties mitä tukiryhmiä jne mitä traumasta kärsiville. Eli ihan selkeästi diagnoosi ohjasi mitä tarjotaan

Ja ihan tosi, Helsinki

Anonyymi00062 kirjoitti:

Eri asia mitä on ja mitä tarjotaan. Mitäs väliä sillä mitä on olemassa jos niitä ei tarjota?

Kelan sivuilta löytyy. mä en voi sille mitään jos teille ei puhuta mitään kuntoutustoimenpiteistä

Anonyymi00064 kirjoitti:

Kelan sivuilta löytyy. mä en voi sille mitään jos teille ei puhuta mitään kuntoutustoimenpiteistä

Eikä sillä väliä mitä kelan sivuilla lukee. Eihän noita saa ilman lääkärin myöntämää paperia

Anonyymi00064 kirjoitti:

Kelan sivuilta löytyy. mä en voi sille mitään jos teille ei puhuta mitään kuntoutustoimenpiteistä

Tän täytyy olla joku säästötoimi millä karsitaan kuntoutus. Harva skitsofreenikka, etenkään diagnoosin saadessaan on siinä kunnossa että osaa ite ettiä tai tietää näistä. Eli mennään lääkelinjalla ja muuta ei tarjota ellei potilas osaa ite kysellä. Noh saahan sitä noinkin säästettyä rahaa

Anonyymi00065 kirjoitti:

Eikä sillä väliä mitä kelan sivuilla lukee. Eihän noita saa ilman lääkärin myöntämää paperia

No joo mutta mä en voi sille mitään jos teille ei kerrota kuntousvaihtoehdoista

Anonyymi00066 kirjoitti:

Tän täytyy olla joku säästötoimi millä karsitaan kuntoutus. Harva skitsofreenikka, etenkään diagnoosin saadessaan on siinä kunnossa että osaa ite ettiä tai tietää näistä. Eli mennään lääkelinjalla ja muuta ei tarjota ellei potilas osaa ite kysellä. Noh saahan sitä noinkin säästettyä rahaa

Lue lisää

mitä teillä on siellä hoito ja kuntoutussuunnitelmaan kirjoitettu. Ei nähtävästi mitään

Anonyymi00047 kirjoitti:

Teknisesti oot väärässä. Jos meinaat kaikkia mt-häiriöitä. Sehän sisältää aika monta joihin terapia toimii ja terapia on lääkkeetön

Kuntoutusterpaiaan ei pääse lääkkeettömänä.Ellei sitte osta lääkkeet ja ei käytä niitä.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Tän täytyy olla joku säästötoimi millä karsitaan kuntoutus. Harva skitsofreenikka, etenkään diagnoosin saadessaan on siinä kunnossa että osaa ite ettiä tai tietää näistä. Eli mennään lääkelinjalla ja muuta ei tarjota ellei potilas osaa ite kysellä. Noh saahan sitä noinkin säästettyä rahaa

Lue lisää

jos on päihdeongelma niin noi kuntoutukset ei ole silloin sinulle. Mä olen ymmärtänyt että täällä monet juo alkoholia. korjatkaa jos olen väärässä

Anonyymi00061 kirjoitti:

mistä minä tiedän. Nyt oli kyse että kyllä sitä kuntoutusta löytyy.

Mitä hyötyä potilaille on jos kelan sivulla sitä on mutta ei käytännössä?

Anonyymi00073 kirjoitti:

jos on päihdeongelma niin noi kuntoutukset ei ole silloin sinulle. Mä olen ymmärtänyt että täällä monet juo alkoholia. korjatkaa jos olen väärässä

Ei kaikki. Ymmärrän ne jotka juo ja ei saa mutkun on raikkaita jotka ei saa eikä niille edes kerrota noista

Anonyymi00072 kirjoitti:

Kuntoutusterpaiaan ei pääse lääkkeettömänä.Ellei sitte osta lääkkeet ja ei käytä niitä.

No toki on niitä mt-häiriöitä mihin lääkkeitä ei edes ole kuten syömishäiriöt ja ehkö OCD jossain määrin. Eli niitä mihin terapia paras +ehkä lääkkeet avuksi alkuun

Anonyymi00071 kirjoitti:

mitä teillä on siellä hoito ja kuntoutussuunnitelmaan kirjoitettu. Ei nähtävästi mitään

Kaivoin oman vanhani esiin ja mulla oli ennen diagnoosin vaihtoa tällasta: (Tää on karsittu versio sit)

-Seuranta 2 viikoin välein hoitajan kanssa syömishäiriön ja psykoosin osalta
-Lääkäri 1x 6kk
-Seurataan lääkkeiden ottoa ja tarvittaessa nostetaan
-Tuetun asumisen ohjaajat seuravaat potilaan oloa 3x viikossa.

ja alkuperänen minkä sain kun pääsin osastolta 18v:

-Tuetun asumisen ohjaatat seuraavat potilasta ja auttavat asumisessa
-Diagnoosin seuranta avo-hoidossa ja tarkempi määrittely myöhemmin
-Hoitaja joka toinen viikko
-Lääkäri kerran kuukaudessa
-Seurataan lääkkeiden ottoa ja tarvittaessa nostetaan

Anonyymi00077 kirjoitti:

Kaivoin oman vanhani esiin ja mulla oli ennen diagnoosin vaihtoa tällasta: (Tää on karsittu versio sit)

-Seuranta 2 viikoin välein hoitajan kanssa syömishäiriön ja psykoosin osalta
-Lääkäri 1x 6kk
-Seurataan lääkkeiden ottoa ja tarvittaessa nostetaan
-Tuetun asumisen ohjaajat seuravaat potilaan oloa 3x viikossa.

ja alkuperänen minkä sain kun pääsin osastolta 18v:

-Tuetun asumisen ohjaatat seuraavat potilasta ja auttavat asumisessa
-Diagnoosin seuranta avo-hoidossa ja tarkempi määrittely myöhemmin
-Hoitaja joka toinen viikko
-Lääkäri kerran kuukaudessa
-Seurataan lääkkeiden ottoa ja tarvittaessa nostetaan

Lue lisää

Ainut mikä tossa kuntouttavaa on tuettu asuminen eikä sekään käytönnössä ollut. Ne ohjaajat vaan kyttäs lääkkeiden ottoa ja valvo. Ja tapaamisia oli usein henkilöstönpuutten takia 2x viikossa ja kesäsin 1x viikossa (Jokainen käynti 45min tai alle kun kirjaamisiin meni aikaa). Eli joo kuntoutusosio on aikalailla unohdettu/olematon.

Ja tiivisitin tärkeimmät Kummatkin on oikeesti pidempiä missä syömishäiriöllä pitkä osuus. Mulla ei oikeaastaan edes tavoitekkaan ole kunnolla laitettu. Tää on tällanen yleistason byrokraattinen lätinä

Anonyymi00075 kirjoitti:

Ei kaikki. Ymmärrän ne jotka juo ja ei saa mutkun on raikkaita jotka ei saa eikä niille edes kerrota noista

En tiedä. Jos on katsottu ettei niistä ole hyötyä ja ei katsota että palautuu työelämään.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Kaivoin oman vanhani esiin ja mulla oli ennen diagnoosin vaihtoa tällasta: (Tää on karsittu versio sit)

-Seuranta 2 viikoin välein hoitajan kanssa syömishäiriön ja psykoosin osalta
-Lääkäri 1x 6kk
-Seurataan lääkkeiden ottoa ja tarvittaessa nostetaan
-Tuetun asumisen ohjaajat seuravaat potilaan oloa 3x viikossa.

ja alkuperänen minkä sain kun pääsin osastolta 18v:

-Tuetun asumisen ohjaatat seuraavat potilasta ja auttavat asumisessa
-Diagnoosin seuranta avo-hoidossa ja tarkempi määrittely myöhemmin
-Hoitaja joka toinen viikko
-Lääkäri kerran kuukaudessa
-Seurataan lääkkeiden ottoa ja tarvittaessa nostetaan

Lue lisää

Oliko sulla suunnitelmissa töihin paluu?

Anonyymi00077 kirjoitti:

Kaivoin oman vanhani esiin ja mulla oli ennen diagnoosin vaihtoa tällasta: (Tää on karsittu versio sit)

-Seuranta 2 viikoin välein hoitajan kanssa syömishäiriön ja psykoosin osalta
-Lääkäri 1x 6kk
-Seurataan lääkkeiden ottoa ja tarvittaessa nostetaan
-Tuetun asumisen ohjaajat seuravaat potilaan oloa 3x viikossa.

ja alkuperänen minkä sain kun pääsin osastolta 18v:

-Tuetun asumisen ohjaatat seuraavat potilasta ja auttavat asumisessa
-Diagnoosin seuranta avo-hoidossa ja tarkempi määrittely myöhemmin
-Hoitaja joka toinen viikko
-Lääkäri kerran kuukaudessa
-Seurataan lääkkeiden ottoa ja tarvittaessa nostetaan

Lue lisää

Olko sulla silloin suunnitelmissa opintojen edistyminen, työelämässä pysyminen tai
työelämään siirtyminen tai palaaminen?

Anonyymi00081 kirjoitti:

Olko sulla silloin suunnitelmissa opintojen edistyminen, työelämässä pysyminen tai
työelämään siirtyminen tai palaaminen?

Ei. Suoraan osastolta työkyvyttömyyseläkkeelle eikä muuta. Ne teki senkin mulle valmiiksi ja aikalailla ulos pääsin 18v osastolta 6v jälkeen. Suoraan eläkkeelle. Se tuettu asuminen ainut mikä "kuntouttavaa". Mut toisaalta oon huono esimerkki, 13-18v osastolla jne.

Laitoin noi esimerkkinä kuitenkin et näätte millasta se voi olla. Mulla ei oo suunnitelmissa ikinä ennen diagnoosin vaihtoa ollut puhettakaan noista. Laitan nyt tänne nykysen:

Nyt olen siis 23 ja risat vanha

-Lääkärin tapaaminen 1kk +tuettu asuminen 2x viikossa Helmikuu 2026 asti
-Seurataan lääkkeiden lopettamisen jälkeen mahdollisten pyskoottisten oireiden paluuta
-Puolletaan potilaalle traumaterapiaa, tavoitteena saada potilaan painajaiset loppumaan sekä auttaa häntä selviämään koulussa
-Toistaiseksi potilaalle annettu traumasta johtuvista syistä lääkärintodistus välttää esiintymisiä koulussa sikäli kuin se mahdollista.
- Anoreksia Nervosa on tällä hetkellä hoitotasapainossa, mutta potilasta pyydetään lääkärin tapaamisten yhteyksissä suorittamaan punnitus ja kirjaamaan painoja ylös joka viikko toistaiseksi
-Suositellaan vertaistukiryhmiä/harrastetoimintaa potilaalle

Anonyymi00082 kirjoitti:

Ei. Suoraan osastolta työkyvyttömyyseläkkeelle eikä muuta. Ne teki senkin mulle valmiiksi ja aikalailla ulos pääsin 18v osastolta 6v jälkeen. Suoraan eläkkeelle. Se tuettu asuminen ainut mikä "kuntouttavaa". Mut toisaalta oon huono esimerkki, 13-18v osastolla jne.

Laitoin noi esimerkkinä kuitenkin et näätte millasta se voi olla. Mulla ei oo suunnitelmissa ikinä ennen diagnoosin vaihtoa ollut puhettakaan noista. Laitan nyt tänne nykysen:

Nyt olen siis 23 ja risat vanha

-Lääkärin tapaaminen 1kk tuettu asuminen 2x viikossa Helmikuu 2026 asti
-Seurataan lääkkeiden lopettamisen jälkeen mahdollisten pyskoottisten oireiden paluuta
-Puolletaan potilaalle traumaterapiaa, tavoitteena saada potilaan painajaiset loppumaan sekä auttaa häntä selviämään koulussa
-Toistaiseksi potilaalle annettu traumasta johtuvista syistä lääkärintodistus välttää esiintymisiä koulussa sikäli kuin se mahdollista.
- Anoreksia Nervosa on tällä hetkellä hoitotasapainossa, mutta potilasta pyydetään lääkärin tapaamisten yhteyksissä suorittamaan punnitus ja kirjaamaan painoja ylös joka viikko toistaiseksi
-Suositellaan vertaistukiryhmiä/harrastetoimintaa potilaalle

Lue lisää

Elikkä kuten näätte, kuntoutuksesta ei ikinä puhuttu ennen kuin diagnoosi muuttui. Ne ei siis ikinä edes yrittäny kuntouttaa tai saada mua töihin. Koska eihän 18v ilman koulutusta pääse mihinkään. Sillonkin ku olin lukiossa ei sitä huomioitu mitenkään. Se oli hoitotaholle sellanen aijaa, kiva ja siinä about kaikki

Anonyymi00049 kirjoitti:

ettet vaan olis ollut silloin 45 kiloisena alipainoinen ja merkittävä alipaino.Painoindeksi ollut 15.80 . No toivottavasti olet saanut painoa siitä lisää .

No olin olin alipainoinen. Niimpä ei se liikuntakaan aina autuaaksi tee. Painan 60kg noin nykyään ja tämä on ihan ok. En laiduttanut, olin vaan niin kovassa stressissä ja psykoosisa ja yritin niitä laukaista liikkumalla.

No sillä kertaa sain sen psykoosin pois maisemanvaidoksella ja ryyppäämällä pari kuukautta.

Eli ei voi väittää minun kotikonstien olevan niidenkään ihan ongelmattomia!

Anonyymi00024 kirjoitti:

Skitsofrenia on kyllä vihon viimeinen sairaus mitä lähdetään omin niksein parantamaan.

Eipä se niin paha sairaus ole. Itse olen parantunut jokapäiväisellä ulkoilulla, aivojumpalla, esim nettipelit, kirjat yms, terveellisellä ruokavaliolla, päihteettömyydellä (joskus voi ottaa lärvit), sosiaalisilla suhteilla ja nukkumisesta huolehtimalla.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Itse et käyttäisi kyseisiä palveluita ?
Olet kuitenkin joskus käyttänyt ? Jokin nuo pettymyksen tunteet on saanut aikaan ?
Jos ei ole itse käyttänyt, ei voi kovin paljoa antaa negatiivista palautetta, eikä tosin positiivistakaan. Omasta kokemuksesta ne omat mielipiteet, mielipahat ym. muodostuvat.
Kommentistasi näkee, että itse olet ollut kaikkea muuta kuin tyytyväinen.
Aina parempi tietenkin, jos ei palveluita tarvitse, tai on joskus tarvinnut ja on päässyt jo eroon.

Lue lisää

Kyllä, olen joskus historian aikana käyttänyt mt-palveluita. Noin 20 vuoden aikana aika ajoin. Tosin jostakin syystä enemmän, kun käytin minulle määrättyjä neuroleptejä ja masennuslääkkeitä.

Tätä puolta ei oteta esille mediassa, eikä alan piirissäkään, miksi on näin, että lääkkeet ja niiden haittavaikutukset itse asiassa voivat aiheuttaa ihmiselle pahaa oloa ja olotilan vaikeutumista. Kuten masennuksen pahenemista.

Se, mitä itse näin ja tein huomioita, niin psykiatrinen hoito Suomessa, eikä varmaan muuallakaan maailmassa ole juuri muuttunut ainakaan yli 20 vuoteen. Diagnoosi ja lääkekeskeisyys on ollut keskeinen lähestymiskulma yksilön ongelmiin, vaikka oireita aiheuttaisikin monet muut yksilön elämässä olevat ongelmat. Jostakin kumman syystä näitä yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilanteita ei huomioida tarpeeksi mt-puolella. Sairaalassa ja avopuolella hoito keskittyy lähes kokonaan lääkepohjaiseen hoitoon ja lääkkeiden käytön seuraamiseen ja tarkkailuun. Keskustelujen laatu ja määrä ovat olleet kautta vuosikymmenten todella heikot. Jos oikeasti halutaan auttaa ihmisiä, niin sitä ihmisten priorisoimista, luokittelua johonkin kategoriaan, diagnoosi ja lääkekeskeisyyttä pitää ainakin vähentää ja jättää pois.

Laitospaikkojen lisääminenkään ei ole se "kaiken ja kaikkien ongelman ratkaisija". Koska uusia hoitokeinoja ja menetelmiä ei tule edellisten käytössä hoitokeinojen ( eli lääkkeiden lisäksi) lainkaan. Kaikki lähtee asenteista, ja kohtelusta; ja siitä, miten ja millaisena vastaanotolle ja palveluihin tuleva yksilö nähdään. Nähdäänkö ja kohdataanko hänet ihmisenä, vai vain jonkin sairauden edustajan? Vielä edelleen, eli nykyäänkin ongelmissa olevaa ihmistä ei nähdä kokonaisuutena, eikä tehdä riittävästi elämän kaikkien osa-alueiden kartoitusta. Tästä syystä ihminen ei välttämättä koskaan voi henkisesti paremmin, eikä saa sitä riittävää psykososiaalista tukea, jota hän kenties tarvitsisi. Diagnoosien antaminen ja lääkkeiden määrääminen eivät vain riitä. Hoito on paitsi lähestymiskulmiltaan, asenteiltaan ja potilaiden kohtelun osalta aivan liian kapea-alaista. Hierarkisissa systeemeissä ja siihen pohjautuvassa kulttuurissa ihmisen tasa-arvoisuus katoaa, ihmisyys häivytetään, tai typistetään vain joksikin diagnoosiksi. Jos oikeasti halutaan edistää ihmisten henkistä hyvinvointia, niin silloin tarvitaan uudistuksia ja muutoksia nykyisiin käytäntöihin.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Skitsofreniaan ei kyllä ole valitettavasti"lukuisia"lääkkettömiä hoitoja saatavilla.
Eikä myös oikiastaan muihinkaa mielenterveyden häriöihin.Siis ainakaan kela tuettuja hoitoja.

Lue lisää

Siinä olet oikeassa, jos puhutaan harhaisesta änkyrävänkyrästä, niin heille ei ole olemassa mitään muuta hoitoa, kuin piikkiä kankkuun.

Mutta kun nyt tarkistin, niin tälläkin hetkellä meidän hyvinvointialueen Mieri palveluissa on menossa kymmenen erilaista etäryhmää, jotka hyödyttävät kaikkia asianosaisia, myös skitsofreenikoita. Niissä käsitellään esimerkiksi ahdistusta, nukkumista, tunnetaitojen käsittelyä, itsetuntoa jne jne.

Ne ovat täysin ilmaisia, eikä niihin tarvita mitään rahaa. Ainoa asia mikä niihin vaaditaan, on se että sitä sairaudentuntoa löytyy sen verran, että vaivautuu käymään siellä sairaanhoitajan luona säännöllisesti ja on sen verran ottavainen muullekkin kuin inttämiselle, että se tulee siellä käynnillä puheeksi.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Siinä olet oikeassa, jos puhutaan harhaisesta änkyrävänkyrästä, niin heille ei ole olemassa mitään muuta hoitoa, kuin piikkiä kankkuun.

Mutta kun nyt tarkistin, niin tälläkin hetkellä meidän hyvinvointialueen Mieri palveluissa on menossa kymmenen erilaista etäryhmää, jotka hyödyttävät kaikkia asianosaisia, myös skitsofreenikoita. Niissä käsitellään esimerkiksi ahdistusta, nukkumista, tunnetaitojen käsittelyä, itsetuntoa jne jne.

Ne ovat täysin ilmaisia, eikä niihin tarvita mitään rahaa. Ainoa asia mikä niihin vaaditaan, on se että sitä sairaudentuntoa löytyy sen verran, että vaivautuu käymään siellä sairaanhoitajan luona säännöllisesti ja on sen verran ottavainen muullekkin kuin inttämiselle, että se tulee siellä käynnillä puheeksi.

Lue lisää

Tai niistä kerrotaan. Vaikka on ilmanen niin ei tarkota et kerrotaan...

Anonyymi00089 kirjoitti:

Siinä olet oikeassa, jos puhutaan harhaisesta änkyrävänkyrästä, niin heille ei ole olemassa mitään muuta hoitoa, kuin piikkiä kankkuun.

Mutta kun nyt tarkistin, niin tälläkin hetkellä meidän hyvinvointialueen Mieri palveluissa on menossa kymmenen erilaista etäryhmää, jotka hyödyttävät kaikkia asianosaisia, myös skitsofreenikoita. Niissä käsitellään esimerkiksi ahdistusta, nukkumista, tunnetaitojen käsittelyä, itsetuntoa jne jne.

Ne ovat täysin ilmaisia, eikä niihin tarvita mitään rahaa. Ainoa asia mikä niihin vaaditaan, on se että sitä sairaudentuntoa löytyy sen verran, että vaivautuu käymään siellä sairaanhoitajan luona säännöllisesti ja on sen verran ottavainen muullekkin kuin inttämiselle, että se tulee siellä käynnillä puheeksi.

Lue lisää

No eihän se psykiatrian uskomushoito toimikaan kuin niille jotka uskoo siihen hölynpölyyn.

Anonyymi00091 kirjoitti:

No eihän se psykiatrian uskomushoito toimikaan kuin niille jotka uskoo siihen hölynpölyyn.

Terapia on hoitomuoto eikä uskomushoito

Anonyymi00091 kirjoitti:

No eihän se psykiatrian uskomushoito toimikaan kuin niille jotka uskoo siihen hölynpölyyn.

Vaikuttaa siltä, että nimenomaan se usko on myös taustalla alalla toimivien piirissä. Uskotaan, että lääkäreiden määräämät lääkkeet auttavat, hoitavat ja tukevat diagnoosin saanutta. Ongelma on siinä, että siihen se sitten kaikki jääkin. Eli kaikki yksilön kenties saama hoito on vain pääasiallisesti lääkkeitä. Koko hoito nojaa vain lääkehoitoon, etenkin skitsofreniadiagnoosin saaneiden kohdalla. Saatetaan sivuuttaa, tai jättää kokonaan huomiotta yksilön elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanne. Koska ne nähdään alalla vain "ulkoisina asioina". Silti meidän jokaisen elämään vaikuttaa olennaisesti juuri nuo edellä mainitut asiat. Ei niitä voi jättää yksilön hoidosta ulkopuolelle, että kukaan ei niihin kiinnitä mitään huomiota. Mediassakin tästä asiasta ovat alalla olleet sanoneet, että "heille kuuluu vain sairauteen liittyvät asiat ja sairauden hoitaminen". Mutta tavallaan silloin pestään kädet kaikesta vastuusta. Siitä tulee sellainen tunne, tai aika monelle on tullut kokemuksena, että heistä ei oikeasti välitetä yhtään mitään. Jos ja kun ei ole riittävää kiinnostusta yksilön elämänkaareen, historiassa tapahtuneisiin asioihin, tai nykytilanteeseen, niin eihän millään lääkkeillä taiota yksilön elämässä olevia ongelmia pois.

Toinen juttu on myös se, että aika monella skitsofreniadiagnoosin saaneella on myös traumataustaa. Ja tässä tapahtuu se sama asia. Eli alalla olevat ja hoitopuolella työtään tekevät keskittyvät sen aiemmin tehdyn diagnoosin, eli perussairaudeksi katsotun asian hoitamiseen. Toteutuuko silloin oikeasti se henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ainakaan holistisessa mielessä? Riittääkö se todella, että jonkin diagnoosin saaneelle annetaan kaikeksi hoidoksi ja tueksi vain neuroleptejä ja jutusteluun pohjautuvaa avohoitoa? Näistä asioista en näe mediassa, enkä missään mitään konkreettista ja asiaan ottautuvaa keskustelua. Vaikka aihe on oikeasti tärkeä ja aiheellinen.

Usko (alalla olevien lääkkeiden kaikkivoipaisuuteen) ei aina riitä. Jos omat kokemukset esim. lääkkeistä muodostuvatkin enemmän huonoiksi. Tai ne eivät korjaakaan sitä "henkistä epätasapainoa".

Anonyymi00094 kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että nimenomaan se usko on myös taustalla alalla toimivien piirissä. Uskotaan, että lääkäreiden määräämät lääkkeet auttavat, hoitavat ja tukevat diagnoosin saanutta. Ongelma on siinä, että siihen se sitten kaikki jääkin. Eli kaikki yksilön kenties saama hoito on vain pääasiallisesti lääkkeitä. Koko hoito nojaa vain lääkehoitoon, etenkin skitsofreniadiagnoosin saaneiden kohdalla. Saatetaan sivuuttaa, tai jättää kokonaan huomiotta yksilön elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanne. Koska ne nähdään alalla vain "ulkoisina asioina". Silti meidän jokaisen elämään vaikuttaa olennaisesti juuri nuo edellä mainitut asiat. Ei niitä voi jättää yksilön hoidosta ulkopuolelle, että kukaan ei niihin kiinnitä mitään huomiota. Mediassakin tästä asiasta ovat alalla olleet sanoneet, että "heille kuuluu vain sairauteen liittyvät asiat ja sairauden hoitaminen". Mutta tavallaan silloin pestään kädet kaikesta vastuusta. Siitä tulee sellainen tunne, tai aika monelle on tullut kokemuksena, että heistä ei oikeasti välitetä yhtään mitään. Jos ja kun ei ole riittävää kiinnostusta yksilön elämänkaareen, historiassa tapahtuneisiin asioihin, tai nykytilanteeseen, niin eihän millään lääkkeillä taiota yksilön elämässä olevia ongelmia pois.

Toinen juttu on myös se, että aika monella skitsofreniadiagnoosin saaneella on myös traumataustaa. Ja tässä tapahtuu se sama asia. Eli alalla olevat ja hoitopuolella työtään tekevät keskittyvät sen aiemmin tehdyn diagnoosin, eli perussairaudeksi katsotun asian hoitamiseen. Toteutuuko silloin oikeasti se henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ainakaan holistisessa mielessä? Riittääkö se todella, että jonkin diagnoosin saaneelle annetaan kaikeksi hoidoksi ja tueksi vain neuroleptejä ja jutusteluun pohjautuvaa avohoitoa? Näistä asioista en näe mediassa, enkä missään mitään konkreettista ja asiaan ottautuvaa keskustelua. Vaikka aihe on oikeasti tärkeä ja aiheellinen.

Usko (alalla olevien lääkkeiden kaikkivoipaisuuteen) ei aina riitä. Jos omat kokemukset esim. lääkkeistä muodostuvatkin enemmän huonoiksi. Tai ne eivät korjaakaan sitä "henkistä epätasapainoa".

Lue lisää

Näkihän sen joo mun hoitosuunnitelmasta et virallisesti ei yritetty edes kuntouttaa /tukea et edes teoriassa voisin mennä kouluun ja joku päivä ammatin kautta työelämään. Sen sijaan keskityttiin vaan lääkkeisiin. Enkä oo ainut. Kyselin meidän ryhmästä muiden hoitosuunnitelmia eikä tähän asti vastanneista (ok 4kpl) ole kuin yhdellä ollut kuntoutuksesta edes mainintaa. Ironisesti se jolla oli maininta asuu lapissa jossain

Musta 18v olis pitäny edes yrittää kuntouttaa, etenkin jos ollut osastolla ennen sitä. Koska eihän ne oikeesti tiedä toimintakyvystä mitään kun osastolla tehdään kaikki valmiiksi.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Terapia on hoitomuoto eikä uskomushoito

Se on uskomushoito koska se ei auta kun niitä jotka uskoo siihen.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Se on uskomushoito koska se ei auta kun niitä jotka uskoo siihen.

Sä taidat olla näitä jotka lääkevastasia ja hoitovastasia. Selevä

Anonyymi00097 kirjoitti:

Sä taidat olla näitä jotka lääkevastasia ja hoitovastasia. Selevä

En toki olisi.Mutta kymmenen vuoden kokemuksella sanon että hoidoista oli enempi haittaa kuin hyötyä.
Hoito joka on enempi hyödyksi kuin haitaksi?miksi olisin sitä vastaan?

Anonyymi00098 kirjoitti:

En toki olisi.Mutta kymmenen vuoden kokemuksella sanon että hoidoista oli enempi haittaa kuin hyötyä.
Hoito joka on enempi hyödyksi kuin haitaksi?miksi olisin sitä vastaan?

Lue lisää

Pidät terapiaa uskomushoitona kertoo vähän eri tarinaa. On mullakin historiaa, väärä diagnoosi, hoitovirheitä jne. Mut uskon silti et terapia auttaa ja toimii. Tosin ehkä kaikki terapeutit ei ole yhtä hyvä+ tää on traumaterapiaa

Anonyymi00100 kirjoitti:

Pidät terapiaa uskomushoitona kertoo vähän eri tarinaa. On mullakin historiaa, väärä diagnoosi, hoitovirheitä jne. Mut uskon silti et terapia auttaa ja toimii. Tosin ehkä kaikki terapeutit ei ole yhtä hyvä tää on traumaterapiaa

Lue lisää

Lääkkeistä voi olla montaa mieltä. En osaa siihen vastata vaikka mulla olikin klotsapiinia. Toisaalta ehkä ne toimi. En joutunut Vanhaan Vaasaan vaikka siitä puhuttiin. Eli ehkä ne toimi sen verran et pääsin avoon. Sen sijaan jouduin kellokoskelle ennen kuin pääsin ulos ja vaikka traumatisoiduin siellä lisää niin jälkiviisana lääkkeet toimi just sen verran et pääsin ulos. Eihän ne lääkkeet traumaan oo tarkotettu mut toimi sen verran et pääsin avoon ja vuuosia myöhemmin sain skitsofrenian->C-PTSD+AHD.

Ja nyt kun terapia niin tää oikeesti varmana auttaa vaikka mulla takana vasta pari kertaa vain. Mut tää onkin monen vuoden projekti (jos kela salii siis).

Anonyymi00034 kirjoitti:

Eikö tuo ole jo valmiiksi otettua asenteellisuutta? Ja aina vedetään tuo kyseinen sairaudentunnottomuuskortti esille? Ja hoetaan sitä kuin mantraa?

Aika kulunut ja käytetty fraasi minun mielestä. Kyseisellä alalla on aika tyypillistä ottaa esille tiettyjä asioita, kuten hoitomyöntyväisyys, tai hoitoon sitoutuminen. Sen sijaan on vähän erikoista se, että alalla toimivat eivät näe omissa systeemeissään, asenteissaan, tai käytössä olevissa aika kapea-alaisissa ja puutteellisissa hoitokeinoissa mitään epäkohtia ja vikoja. Vaikka niitä siellä on. Itse en edes käyttäisi kyseisiä palveluita niiden huonon laadun takia. Merkillistä on sekin, että näitä asioita eivät valtamediat tuo esille, vaikka jos asiaa tutkittaisiin vähän enemmän, niin varmasti löytyisi paljonkin esille tuotavaa. Eikä välttämättä niin mairittelevia asioita. Esim. keskusteluiden laatu ja määrä ovat julkisella puolella todella vähäisiä, niin sairaaloissa, kuin avopuolella. Koska hoito painottuu liian paljon lääkkeisiin ja niiden määräämiseen. Ilmeisesti kuvitellaan, että sillä tavalla ne kaikki asiat hoituvat ja ongelmat ratkaistuvat. Olen melko lailla varma siitä, että se kyseinen pyöröovi-ilmiö, jossa samat potilaat tulevat toistuvasti sairaalaan, johtuu heidän käyttämistään lääkkeistä. Mutta koska kukaan ei tee asian tiimoilta mitään tutkimuksia, niin ilmiön taustalla olevat syyt jäävät täysin pimentoon. Toisaalta koska totuus asiasta on kiusallinen, niin senkään takia tutkimuksia ei edes lähdetä tekemään. Koska ei haluta liata omaa pesää ja mainehaitan takia. Medikalisaatio ja läheinen yhteistyö lääkeyhtiöiden kanssa on aika tavalla kaikissa asioissa taustalla. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt, tai saat bonuksia.

Sitäpaitsi osalle on tehty jo alunperinkin aivan väärä diagnoosi. - Siis lääkärien ja hoitajien tekemien väärien tulkintojen ja päätelmien seurauksena.

Lue lisää

Voisiko sanoa, että lähes jokaisella, joilla ei ole riittävästi tietoa mielen sairauksista , on juurikin sitä valmiiksi otettua asenteellisuutta ?
Valitettavasti se on usein näin.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Oikiassa olet.
Mutta en ole psykiatrian hoitohenkilöiltä kuullut puhuttavan mistään muusta kuin lääkkeitten käytön tärkeydestä.Ne on niitten mielestä psyykkisenvoinnin kulmakivi.Muuta ei kulemma tarvi.

Lue lisää

Mutta siinä onkin juuri se, että itse voi tehdä enemmän omaksi hyväkseen, kuin mitä ne hoitohenkilöt sanovat. Heidän sanansa ei ole laki.
Oma-aloitteellisuus ja motivaatio voivat tietenkin olla hukassa, jos ihminen kärsii kovasti oireistaan.
On ihminen terve tai sairas, ja millä tavalla vain, niin pääkohtaisesti hänen tulee huolehtia itse itsestään ja voinnistaan. Ulkopuoliset eivät pysty paljoa tekemään toisen puolesta.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Teknisesti oot väärässä. Jos meinaat kaikkia mt-häiriöitä. Sehän sisältää aika monta joihin terapia toimii ja terapia on lääkkeetön

Ei terapiat aina ole lääkkeettömiä, kenties jopa harvemmin.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Eri asia mitä on ja mitä tarjotaan. Mitäs väliä sillä mitä on olemassa jos niitä ei tarjota?

Nykyään ihmiset elää puhelin kasvaneena kiinni käteen, ja seikkailevat somessa.
Sieltä ei luulisi olevan, netin kautta, kovin vaikeaa löytää tietoa asioista, joista tietoa haluaa. Esim. kuntoutusmahdollisuuksista, jne.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Eikä sillä väliä mitä kelan sivuilla lukee. Eihän noita saa ilman lääkärin myöntämää paperia

Jos lukee Kelan sivuilta jostain mikä kiinnostaa, niin asiasta voi sitten itse puhua lääkärille, kun sellaista tapaa.
Ei se sen monimutkaisempaa ole.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Elikkä kuten näätte, kuntoutuksesta ei ikinä puhuttu ennen kuin diagnoosi muuttui. Ne ei siis ikinä edes yrittäny kuntouttaa tai saada mua töihin. Koska eihän 18v ilman koulutusta pääse mihinkään. Sillonkin ku olin lukiossa ei sitä huomioitu mitenkään. Se oli hoitotaholle sellanen aijaa, kiva ja siinä about kaikki

Lue lisää

Eli aiemmin ei yritetty mitään ?
Olisiko sinulla itselläsi nyt myöhemmin, kaiken tapahtuneen jälkeen, mahdollisuus vaikuttaa asioihin ?
Olet aikuinen ihminen, voit itse miettiä, mitä haluat elämältäsi, mikä voisi kiinnostaa, jne.
Älä jää murehtimaan niitä menneitä vuosia, ne ovat olleet, mutta nyt jo takanapäin, tulevaan voi aina vaikuttaa, menneeseen ei.
Omaa tahtoa, uskoa ja luottoa omaan itseensä, niin kyllä voisi pikkuhiljaa alkaa tuntumaan paremmalta.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Kyllä, olen joskus historian aikana käyttänyt mt-palveluita. Noin 20 vuoden aikana aika ajoin. Tosin jostakin syystä enemmän, kun käytin minulle määrättyjä neuroleptejä ja masennuslääkkeitä.

Tätä puolta ei oteta esille mediassa, eikä alan piirissäkään, miksi on näin, että lääkkeet ja niiden haittavaikutukset itse asiassa voivat aiheuttaa ihmiselle pahaa oloa ja olotilan vaikeutumista. Kuten masennuksen pahenemista.

Se, mitä itse näin ja tein huomioita, niin psykiatrinen hoito Suomessa, eikä varmaan muuallakaan maailmassa ole juuri muuttunut ainakaan yli 20 vuoteen. Diagnoosi ja lääkekeskeisyys on ollut keskeinen lähestymiskulma yksilön ongelmiin, vaikka oireita aiheuttaisikin monet muut yksilön elämässä olevat ongelmat. Jostakin kumman syystä näitä yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilanteita ei huomioida tarpeeksi mt-puolella. Sairaalassa ja avopuolella hoito keskittyy lähes kokonaan lääkepohjaiseen hoitoon ja lääkkeiden käytön seuraamiseen ja tarkkailuun. Keskustelujen laatu ja määrä ovat olleet kautta vuosikymmenten todella heikot. Jos oikeasti halutaan auttaa ihmisiä, niin sitä ihmisten priorisoimista, luokittelua johonkin kategoriaan, diagnoosi ja lääkekeskeisyyttä pitää ainakin vähentää ja jättää pois.

Laitospaikkojen lisääminenkään ei ole se "kaiken ja kaikkien ongelman ratkaisija". Koska uusia hoitokeinoja ja menetelmiä ei tule edellisten käytössä hoitokeinojen ( eli lääkkeiden lisäksi) lainkaan. Kaikki lähtee asenteista, ja kohtelusta; ja siitä, miten ja millaisena vastaanotolle ja palveluihin tuleva yksilö nähdään. Nähdäänkö ja kohdataanko hänet ihmisenä, vai vain jonkin sairauden edustajan? Vielä edelleen, eli nykyäänkin ongelmissa olevaa ihmistä ei nähdä kokonaisuutena, eikä tehdä riittävästi elämän kaikkien osa-alueiden kartoitusta. Tästä syystä ihminen ei välttämättä koskaan voi henkisesti paremmin, eikä saa sitä riittävää psykososiaalista tukea, jota hän kenties tarvitsisi. Diagnoosien antaminen ja lääkkeiden määrääminen eivät vain riitä. Hoito on paitsi lähestymiskulmiltaan, asenteiltaan ja potilaiden kohtelun osalta aivan liian kapea-alaista. Hierarkisissa systeemeissä ja siihen pohjautuvassa kulttuurissa ihmisen tasa-arvoisuus katoaa, ihmisyys häivytetään, tai typistetään vain joksikin diagnoosiksi. Jos oikeasti halutaan edistää ihmisten henkistä hyvinvointia, niin silloin tarvitaan uudistuksia ja muutoksia nykyisiin käytäntöihin.

Lue lisää

Itsellänikin on yli 20 vuoden kokemus psykiatriasta.
Olen miettinyt tuota asennepuolta, lähestymiskulmia, ym.
Kohdellaanko potilasta sairaana potilaana vai tasa-arvoisena ihmisenä kuten muitakin ?
Se on vaikea kysymys, kun tiedän itsekin vaikeat aikani, sairauteni, huonon itsetunnon, ym. läpikäyneenä, että myös potilaan oma ajattelu, suhtautuminen omaa itseään ja sairauttaan kohtaan vaikuttaa aika paljon siihen, kuinka hän kokee tulevansa kohdatuksi, kohdelluksi.
Jo pelkästään se oma häpeäkin aiheuttaa sen, että tuntuu saavansa vain lokaa niskaan, ettei kukaan muka välitä, jne. Ajattelee itseään huonona ihmisenä, josta ei kukaan tykkää eikä välitä ( johtuen enimmäkseen siitä, kun ei itse sillä hetkellä tykkää itsestään ).

Psykiatriaan liittyvät jutut ovat monimutkaisia käsitellä, ajatella, keskustella, mutta on parasta katsoa, ja nähdä monesta eri näkökulmasta.
Potilaalla on usein vain se oma näkökulma, ammattilaisella ehkä omansa, vaikka onkin nähnyt monenlaisia potilaita uransa varrella.

En puolustele mitään enkä ketään, huomasin kyllä itsekin aikoinaan, millaista potilaspuolella oli. Oli hyvää, oli tosi huonoa, ja kaikkea siltä väliltä. Epäkohtia todellakin oli, mutta niistä vaietaan, miksi, en tiedä.
Kun sanot, ettei mediassa ole koskaan mitään, niin mikset kirjoita mediaan ? Onhan lehdilläkin, ja varmaan netissäkin, kaikenlaisia mielipidepalstoja, ym. jonne kansalaiset pystyy ihan itse kirjoittamaan haluamiaan asioita. Toki siellä käydään läpi, mitkä pääsevät julkaistaviksi, mitkä eivät. Mutta kukaan ei kiellä yrittämästä.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Nykyään ihmiset elää puhelin kasvaneena kiinni käteen, ja seikkailevat somessa.
Sieltä ei luulisi olevan, netin kautta, kovin vaikeaa löytää tietoa asioista, joista tietoa haluaa. Esim. kuntoutusmahdollisuuksista, jne.

Lue lisää

Ei niistä tiedä jos ei osaa ettiä. Noita ei mainosteta somessa yms lainkaan. Jos et tiedä asian olemassa olosta on vaikea osata etsiä

Anonyymi00113 kirjoitti:

Eli aiemmin ei yritetty mitään ?
Olisiko sinulla itselläsi nyt myöhemmin, kaiken tapahtuneen jälkeen, mahdollisuus vaikuttaa asioihin ?
Olet aikuinen ihminen, voit itse miettiä, mitä haluat elämältäsi, mikä voisi kiinnostaa, jne.
Älä jää murehtimaan niitä menneitä vuosia, ne ovat olleet, mutta nyt jo takanapäin, tulevaan voi aina vaikuttaa, menneeseen ei.
Omaa tahtoa, uskoa ja luottoa omaan itseensä, niin kyllä voisi pikkuhiljaa alkaa tuntumaan paremmalta.

Lue lisää

Aiemmin tosiaan ei hoitotahon puolesta kuten näkee yritetty mitään. En sit tiedä tarkkaa logiikkaa miksi näin. Se diagnoosin muutoskin katos jossain vaiheessa suunnitelmista hissuksiin.

Nykysinhän mä joo opiskelen AMK:ssa ja seurustelen ja kaikkea muuta mikä ei ilmene suunnitelmista. Halusin vaan tuoda esille miten diagnoosi selkeästi vaikuttaa siihen mitä tukea tarjotaan. Ja mun tapaus tuo sen aika selkeästi esille

Anonyymi00094 kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että nimenomaan se usko on myös taustalla alalla toimivien piirissä. Uskotaan, että lääkäreiden määräämät lääkkeet auttavat, hoitavat ja tukevat diagnoosin saanutta. Ongelma on siinä, että siihen se sitten kaikki jääkin. Eli kaikki yksilön kenties saama hoito on vain pääasiallisesti lääkkeitä. Koko hoito nojaa vain lääkehoitoon, etenkin skitsofreniadiagnoosin saaneiden kohdalla. Saatetaan sivuuttaa, tai jättää kokonaan huomiotta yksilön elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanne. Koska ne nähdään alalla vain "ulkoisina asioina". Silti meidän jokaisen elämään vaikuttaa olennaisesti juuri nuo edellä mainitut asiat. Ei niitä voi jättää yksilön hoidosta ulkopuolelle, että kukaan ei niihin kiinnitä mitään huomiota. Mediassakin tästä asiasta ovat alalla olleet sanoneet, että "heille kuuluu vain sairauteen liittyvät asiat ja sairauden hoitaminen". Mutta tavallaan silloin pestään kädet kaikesta vastuusta. Siitä tulee sellainen tunne, tai aika monelle on tullut kokemuksena, että heistä ei oikeasti välitetä yhtään mitään. Jos ja kun ei ole riittävää kiinnostusta yksilön elämänkaareen, historiassa tapahtuneisiin asioihin, tai nykytilanteeseen, niin eihän millään lääkkeillä taiota yksilön elämässä olevia ongelmia pois.

Toinen juttu on myös se, että aika monella skitsofreniadiagnoosin saaneella on myös traumataustaa. Ja tässä tapahtuu se sama asia. Eli alalla olevat ja hoitopuolella työtään tekevät keskittyvät sen aiemmin tehdyn diagnoosin, eli perussairaudeksi katsotun asian hoitamiseen. Toteutuuko silloin oikeasti se henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ainakaan holistisessa mielessä? Riittääkö se todella, että jonkin diagnoosin saaneelle annetaan kaikeksi hoidoksi ja tueksi vain neuroleptejä ja jutusteluun pohjautuvaa avohoitoa? Näistä asioista en näe mediassa, enkä missään mitään konkreettista ja asiaan ottautuvaa keskustelua. Vaikka aihe on oikeasti tärkeä ja aiheellinen.

Usko (alalla olevien lääkkeiden kaikkivoipaisuuteen) ei aina riitä. Jos omat kokemukset esim. lääkkeistä muodostuvatkin enemmän huonoiksi. Tai ne eivät korjaakaan sitä "henkistä epätasapainoa".

Lue lisää

Voi herttinen. Kun itse kävin poliklinikalla keskustelemassa hoitajan kanssa, me nimen omaan puhuimme elämäntilanteestani ja silloisista olosuhteista, myös aiemmista elämäni varrelta. Se ei ollut pelkkää jutustelua, olisi toki ollut jos olisin niin halunnut, mutta en olisi siitä itse hyötynyt mitään.
Sen takia keskusteluapua saadaan, että siellä puhutaan kaikesta. Toki sekin vaikuttaa, pystyykö tai haluaako asiakas/potilas puhua omista asioistaan ja tuntemuksistaan, ym.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Se on uskomushoito koska se ei auta kun niitä jotka uskoo siihen.

Kaikkein tärkeintä on uskoa omaan itseensä. Uskoa siihen, että vielä minä joskus pärjään paremmin.

Anonyymi00098 kirjoitti:

En toki olisi.Mutta kymmenen vuoden kokemuksella sanon että hoidoista oli enempi haittaa kuin hyötyä.
Hoito joka on enempi hyödyksi kuin haitaksi?miksi olisin sitä vastaan?

Lue lisää

Minulla on yli 20 vuoden kokemus, enkä voi sanoa, että kaikesta hoidosta olisi ollut ainoastaan haittaa. Hyötyähän siitä on ollut pakko olla, kun olen nykyään paljon paremmassa kunnossa. Jos olisi ollut enimmäkseen haittaa, voisin edelleen huonosti.
Toki olen kiitollinen itselleni siitä, että vuosien yritysten jälkeen aloin itse ottamaan hoitoa vastaan, osallistuin siihen myös itse. Ei se olisi muuten onnistunut.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Lääkkeistä voi olla montaa mieltä. En osaa siihen vastata vaikka mulla olikin klotsapiinia. Toisaalta ehkä ne toimi. En joutunut Vanhaan Vaasaan vaikka siitä puhuttiin. Eli ehkä ne toimi sen verran et pääsin avoon. Sen sijaan jouduin kellokoskelle ennen kuin pääsin ulos ja vaikka traumatisoiduin siellä lisää niin jälkiviisana lääkkeet toimi just sen verran et pääsin ulos. Eihän ne lääkkeet traumaan oo tarkotettu mut toimi sen verran et pääsin avoon ja vuuosia myöhemmin sain skitsofrenian->C-PTSD AHD.

Ja nyt kun terapia niin tää oikeesti varmana auttaa vaikka mulla takana vasta pari kertaa vain. Mut tää onkin monen vuoden projekti (jos kela salii siis).

Lue lisää

Usko ja luota itseesi, niin saat terapiasta haluamasi ja tarvitsemasi avun.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Voi herttinen. Kun itse kävin poliklinikalla keskustelemassa hoitajan kanssa, me nimen omaan puhuimme elämäntilanteestani ja silloisista olosuhteista, myös aiemmista elämäni varrelta. Se ei ollut pelkkää jutustelua, olisi toki ollut jos olisin niin halunnut, mutta en olisi siitä itse hyötynyt mitään.
Sen takia keskusteluapua saadaan, että siellä puhutaan kaikesta. Toki sekin vaikuttaa, pystyykö tai haluaako asiakas/potilas puhua omista asioistaan ja tuntemuksistaan, ym.

Lue lisää

Näinhän se on mut tapaamisissa on se ongelma, et kirjaamisiin menee älyttömästi aikaa+ lääkeiden seurantaan. 1h tapaaminen ei edes usein ole täyttä tuntia vaan enemmänkin 45min josta toi kaikki siis tehdään. Aikaa on siis loppuen lopuksi tosi vähän ja tapaamisia liian harvoin

Anonyymi00119 kirjoitti:

Minulla on yli 20 vuoden kokemus, enkä voi sanoa, että kaikesta hoidosta olisi ollut ainoastaan haittaa. Hyötyähän siitä on ollut pakko olla, kun olen nykyään paljon paremmassa kunnossa. Jos olisi ollut enimmäkseen haittaa, voisin edelleen huonosti.
Toki olen kiitollinen itselleni siitä, että vuosien yritysten jälkeen aloin itse ottamaan hoitoa vastaan, osallistuin siihen myös itse. Ei se olisi muuten onnistunut.

Lue lisää

No eipä tuo sinunkaan hoito ole kovinkaan tehokasta ollut jos 20vuotta on pitänyt pyöriä psykiatriassa.

Anonyymi00127 kirjoitti:

No eipä tuo sinunkaan hoito ole kovinkaan tehokasta ollut jos 20vuotta on pitänyt pyöriä psykiatriassa.

Valitettavasti ei ole vaikka saisit oikean diagnoosin heti. Voi mennä silti 10v helposti. Osa terapioista kestää nekin vuosia

Anonyymi00095 kirjoitti:

Näkihän sen joo mun hoitosuunnitelmasta et virallisesti ei yritetty edes kuntouttaa /tukea et edes teoriassa voisin mennä kouluun ja joku päivä ammatin kautta työelämään. Sen sijaan keskityttiin vaan lääkkeisiin. Enkä oo ainut. Kyselin meidän ryhmästä muiden hoitosuunnitelmia eikä tähän asti vastanneista (ok 4kpl) ole kuin yhdellä ollut kuntoutuksesta edes mainintaa. Ironisesti se jolla oli maininta asuu lapissa jossain

Musta 18v olis pitäny edes yrittää kuntouttaa, etenkin jos ollut osastolla ennen sitä. Koska eihän ne oikeesti tiedä toimintakyvystä mitään kun osastolla tehdään kaikki valmiiksi.

Lue lisää

Olen hyvin pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Tämä ei nyt varmaan Sinua kovin paljon lohduta, mutta et ole todellakaan ainoa, joka on joutunut kokemaan vastaavanlaista.

Ne mt-palveluiden tarjoamat "hoidot" ovat valitettavan usein vain lääkehoitoja, lääkekeskeisen ja medikalisaatioajattelun takia.

Anonyymi00127 kirjoitti:

No eipä tuo sinunkaan hoito ole kovinkaan tehokasta ollut jos 20vuotta on pitänyt pyöriä psykiatriassa.

Niin on todellakin. Mutta se pyöriminen siellä, masennus ja itsetuhoisuu, ja toistuva pyöröovi-ilmiö sairaalaan joutumisellekin loppui siihen, kun lopetin lääkkeiden käytön ja niin loppui samalla viinanhimokin. Eikö olekin hyvä asia, että lopetin niiden lääkkeiden käytön? Turhiapa niiden käyttö taisi olla. Ja itse asiassa ei niistä palveluiden ja lääkkeiden käytöstä ollut ainakaan minun kohdallani mitään hyötyä. Kyseenalaistaminenkin ainoina, oikeina totuuksina pidettyihin asioihin saattaa olla enemmänkin viisasta. Ja siinä on viisauden ja oppimisen alku. Vinkiksi kaikille.

Nyt menee jo viides vuosi ilman haittoja aiheuttavia lääkkeitä.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Eikö tuo ole jo valmiiksi otettua asenteellisuutta? Ja aina vedetään tuo kyseinen sairaudentunnottomuuskortti esille? Ja hoetaan sitä kuin mantraa?

Aika kulunut ja käytetty fraasi minun mielestä. Kyseisellä alalla on aika tyypillistä ottaa esille tiettyjä asioita, kuten hoitomyöntyväisyys, tai hoitoon sitoutuminen. Sen sijaan on vähän erikoista se, että alalla toimivat eivät näe omissa systeemeissään, asenteissaan, tai käytössä olevissa aika kapea-alaisissa ja puutteellisissa hoitokeinoissa mitään epäkohtia ja vikoja. Vaikka niitä siellä on. Itse en edes käyttäisi kyseisiä palveluita niiden huonon laadun takia. Merkillistä on sekin, että näitä asioita eivät valtamediat tuo esille, vaikka jos asiaa tutkittaisiin vähän enemmän, niin varmasti löytyisi paljonkin esille tuotavaa. Eikä välttämättä niin mairittelevia asioita. Esim. keskusteluiden laatu ja määrä ovat julkisella puolella todella vähäisiä, niin sairaaloissa, kuin avopuolella. Koska hoito painottuu liian paljon lääkkeisiin ja niiden määräämiseen. Ilmeisesti kuvitellaan, että sillä tavalla ne kaikki asiat hoituvat ja ongelmat ratkaistuvat. Olen melko lailla varma siitä, että se kyseinen pyöröovi-ilmiö, jossa samat potilaat tulevat toistuvasti sairaalaan, johtuu heidän käyttämistään lääkkeistä. Mutta koska kukaan ei tee asian tiimoilta mitään tutkimuksia, niin ilmiön taustalla olevat syyt jäävät täysin pimentoon. Toisaalta koska totuus asiasta on kiusallinen, niin senkään takia tutkimuksia ei edes lähdetä tekemään. Koska ei haluta liata omaa pesää ja mainehaitan takia. Medikalisaatio ja läheinen yhteistyö lääkeyhtiöiden kanssa on aika tavalla kaikissa asioissa taustalla. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt, tai saat bonuksia.

Sitäpaitsi osalle on tehty jo alunperinkin aivan väärä diagnoosi. - Siis lääkärien ja hoitajien tekemien väärien tulkintojen ja päätelmien seurauksena.

Lue lisää

Ei ehkä sillä tavalla, mitä kuvittelet.

Kyllä, se on totta että mielenterveysongelmiin liittyy stigmaa, vaikka sen osuus onkin vähentynyt, ja kyllä ehkä suurin yksittäinen syy sen stigman olemassa oloon on juuri ilmiö nimeltä sairaudentunnottomuus, mutta samalla on muistettava, että sairaudentunnottomuus on hyvin väritön, mauton ja hajuton ilmiö.

Sitä on siis hyvin vaikea opettaa vaikka lapselle, että "katso tämä on sairaudentunnottomuutta." toisin kuin vaikka ihonväreihin tai sukupuolen kirjoon kohdistuvat ennakkoluulot, jotka ovat huomattavasti "näkyvämpiä".

Ihmisen siis täytyy käytännössä ensin kohdata sairaudentunnoton ihminen, jotta hän voi todeta, että tämä nyt on sitten sitä sairaudentunnottomuutta.

Anonyymi00060 kirjoitti:

No ei tietenkään.Miksi psykiatrian henkilökunta niistä ei puhu mitään jos niitä tarjolla on?
Eihän niitä kaikkia hoksaa ottaa ite selvää.
Onko jouku kustannus kysymys vai mikisi niistä ei sitte puhu?

Lue lisää

Miksi sairaudentunnoton ihminen ei itse ota puhelinta kauniiseen käteen, soita ja kysy siltä omahoitajalta mitä hoitoa on tarjolla?

Eiköhän se hotajakin tunnista sen asennevamman, eikä lähde turhaa tarjoamaan sitä hoitoa tällaiselle ihmiselle.

Ylipäätään minkälainen ihminen jatkuvasti valehtelee ja väittää vastaan, ettei muka muuta kuin lääkehoitoa ole olemassa, vaikka jokainen joka vähänkään vaivautuu rupeaa sitä itse löytämään.

Anonyymi00129 kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Tämä ei nyt varmaan Sinua kovin paljon lohduta, mutta et ole todellakaan ainoa, joka on joutunut kokemaan vastaavanlaista.

Ne mt-palveluiden tarjoamat "hoidot" ovat valitettavan usein vain lääkehoitoja, lääkekeskeisen ja medikalisaatioajattelun takia.

Lue lisää

Ainakin jos skitsofrenia. Huomaat varmaan miten erilainen suunnitelma nyt kun eri diagnoosi. Toki hoito on HUSilla nyt eikä helsingin kaupungilla.

Nythän mulla menee hyvin mut toisaalta harmittaa et valmistun melkein 30 vuotiaana ja oon tosi paljon jäljessä ikäluokkaani. Osallahan jo 10v työelämää takana ja mulla on tollon todnäk työkokemus vaan AMK harjottelu koska en ainakaan usko jaksavani tai saavani opiskelun ohessa mitään+eläke menis.

En toki ainut mut se joka väittää ettei diagnoosi ohjaa kuntoutusta on väärässä. Ok, mulla ei oo mitään lääkkeitä (unilääkkeen ja astman lisäksi) eikä psykoottisia oireita nyt eli siltä osin parempi. Mut mikään muu kuin diagnoosi ei selitä ettei yritetty edes kuntouttaa.

Ja joo 18v en ite olis ees osannu ettiä mitään, eli olin ihan hoitotahon tuen varassa. Mun vanhemmatkaan ei näistä tiennyt kun ne luotti toki et hoitava taho osaa

Anonyymi00066 kirjoitti:

Tän täytyy olla joku säästötoimi millä karsitaan kuntoutus. Harva skitsofreenikka, etenkään diagnoosin saadessaan on siinä kunnossa että osaa ite ettiä tai tietää näistä. Eli mennään lääkelinjalla ja muuta ei tarjota ellei potilas osaa ite kysellä. Noh saahan sitä noinkin säästettyä rahaa

Lue lisää

Vaikka joka paikassa puhutaankin säästämisestä, niin se on ihan sairaan ihmisen omaa uhriutumista, kuvitella että yhteiskunta säästäisi sillä, ettei ihmistä pyrittäisi ensisijaisesti saamaan takaisin terveiden kirjoihin ja elämään omilleen.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Vaikka joka paikassa puhutaankin säästämisestä, niin se on ihan sairaan ihmisen omaa uhriutumista, kuvitella että yhteiskunta säästäisi sillä, ettei ihmistä pyrittäisi ensisijaisesti saamaan takaisin terveiden kirjoihin ja elämään omilleen.

Lue lisää

Valitettavasti mä olen elävä esimerkki ettei näin ole.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Kaivoin oman vanhani esiin ja mulla oli ennen diagnoosin vaihtoa tällasta: (Tää on karsittu versio sit)

-Seuranta 2 viikoin välein hoitajan kanssa syömishäiriön ja psykoosin osalta
-Lääkäri 1x 6kk
-Seurataan lääkkeiden ottoa ja tarvittaessa nostetaan
-Tuetun asumisen ohjaajat seuravaat potilaan oloa 3x viikossa.

ja alkuperänen minkä sain kun pääsin osastolta 18v:

-Tuetun asumisen ohjaatat seuraavat potilasta ja auttavat asumisessa
-Diagnoosin seuranta avo-hoidossa ja tarkempi määrittely myöhemmin
-Hoitaja joka toinen viikko
-Lääkäri kerran kuukaudessa
-Seurataan lääkkeiden ottoa ja tarvittaessa nostetaan

Lue lisää

Eli olet saanut aivan hemmetisti sitä ohjaajien tukea.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Ainakin jos skitsofrenia. Huomaat varmaan miten erilainen suunnitelma nyt kun eri diagnoosi. Toki hoito on HUSilla nyt eikä helsingin kaupungilla.

Nythän mulla menee hyvin mut toisaalta harmittaa et valmistun melkein 30 vuotiaana ja oon tosi paljon jäljessä ikäluokkaani. Osallahan jo 10v työelämää takana ja mulla on tollon todnäk työkokemus vaan AMK harjottelu koska en ainakaan usko jaksavani tai saavani opiskelun ohessa mitään eläke menis.

En toki ainut mut se joka väittää ettei diagnoosi ohjaa kuntoutusta on väärässä. Ok, mulla ei oo mitään lääkkeitä (unilääkkeen ja astman lisäksi) eikä psykoottisia oireita nyt eli siltä osin parempi. Mut mikään muu kuin diagnoosi ei selitä ettei yritetty edes kuntouttaa.

Ja joo 18v en ite olis ees osannu ettiä mitään, eli olin ihan hoitotahon tuen varassa. Mun vanhemmatkaan ei näistä tiennyt kun ne luotti toki et hoitava taho osaa

Lue lisää

Lisätään vieläett kun vapauduin osastolta en osannu ees mikroa käyttää tai käyttää pyykinpesukonetta. Tuettu asuminen ei noita opettanu tai auttanu vaan keskitty lääkevalvontaan.

Mun mummi noi opetti ja ilman mummia en olis pärjänny. Osastolla tehtiin kaikki valmiiksi eikä näytetty tai ohjattu. Eka vuokran tarkistuskin meni pieleen kun en osannut ajoissa tehdä hakemusta kelaan kun en tienny et pitää. En ollu ikinä sitä ennen edes tehny kelassa mitään enkä. Sain kyllä asian korjattua, menin kelan paperien kaa lääkärin vastaanotolle kun sovittu kontrollikäynti ja se lääkäri onneki autto. Vaikkei se sille kuulunukkaan mut sääli vissiin mua

Anonyymi00137 kirjoitti:

Eli olet saanut aivan hemmetisti sitä ohjaajien tukea.

Paperilla. Käytännössähän ne vaan vahti lääkkeiden ottoa ja tapaamisia oikeesti 2x viikossa ja kesäsin 1x viikossa. Ne ei ikinä auttanu missään konkreettisesti vaikka pyysin.

Se mitä ne tekee oikeesti on eri mitä paperilla. Eikä ne muuten oo kuntouttavaa

Anonyymi00084 kirjoitti:

No olin olin alipainoinen. Niimpä ei se liikuntakaan aina autuaaksi tee. Painan 60kg noin nykyään ja tämä on ihan ok. En laiduttanut, olin vaan niin kovassa stressissä ja psykoosisa ja yritin niitä laukaista liikkumalla.

No sillä kertaa sain sen psykoosin pois maisemanvaidoksella ja ryyppäämällä pari kuukautta.

Eli ei voi väittää minun kotikonstien olevan niidenkään ihan ongelmattomia!

Lue lisää

Niin no jos pari kuukautta ryyppää, niin ei siinä elämää ainakaan ongelmattomaksi saa.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Näinhän se on mut tapaamisissa on se ongelma, et kirjaamisiin menee älyttömästi aikaa lääkeiden seurantaan. 1h tapaaminen ei edes usein ole täyttä tuntia vaan enemmänkin 45min josta toi kaikki siis tehdään. Aikaa on siis loppuen lopuksi tosi vähän ja tapaamisia liian harvoin

Lue lisää

Oletko kysynyt koskaan, onnistuisiko tapaaminen useammin, kertonut, että sinusta tuntuu, ettei tapaamisia ole riittävästi ?

Anonyymi00127 kirjoitti:

No eipä tuo sinunkaan hoito ole kovinkaan tehokasta ollut jos 20vuotta on pitänyt pyöriä psykiatriassa.

Niinpä, ei se alkuun ollutkaan, moniin vuosiin. Mutta kuten kerroin, muutosta parempaan alkoi tapahtumaan vasta sitten, kun aloin ottamaan sitä tarjottua hoitoa vastaan.
Ymmärsin, että onhan tässä jotain tehtävä, jos haluan jotain edes vähän parempaa elämässäni. Oli kiinni omasta päätöksestä siinä tilanteessa, mihin suuntaan halusin.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Ei ehkä sillä tavalla, mitä kuvittelet.

Kyllä, se on totta että mielenterveysongelmiin liittyy stigmaa, vaikka sen osuus onkin vähentynyt, ja kyllä ehkä suurin yksittäinen syy sen stigman olemassa oloon on juuri ilmiö nimeltä sairaudentunnottomuus, mutta samalla on muistettava, että sairaudentunnottomuus on hyvin väritön, mauton ja hajuton ilmiö.

Sitä on siis hyvin vaikea opettaa vaikka lapselle, että "katso tämä on sairaudentunnottomuutta." toisin kuin vaikka ihonväreihin tai sukupuolen kirjoon kohdistuvat ennakkoluulot, jotka ovat huomattavasti "näkyvämpiä".

Ihmisen siis täytyy käytännössä ensin kohdata sairaudentunnoton ihminen, jotta hän voi todeta, että tämä nyt on sitten sitä sairaudentunnottomuutta.

Lue lisää

Itse väittäisin, että stigmaan liittyy sairaan omat häpeän tunteet enemmän kuin joku sairaudentunnottomuus.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Oletko kysynyt koskaan, onnistuisiko tapaaminen useammin, kertonut, että sinusta tuntuu, ettei tapaamisia ole riittävästi ?

Olisin tarttenu pidempiä tapaamisaikoja kuin useammin jos ne sit olis auttanu oikeesti. Tuntu et osalle toi oli vaan suojatyöpaikka mis ei tartte mitään tehdä. Noilla kun on myös 24/7 tuettu asuminen tän lisäksi mis nähdään omassa kotona asuvia ja krooninen henkilöstövaje sillon ja nytkin. Tapaamisia ei saa lisää jos henkilöstöä ei ole. 3x oli jo muuten maksimi paperilla. Uskoisin et ne olis parempaankin pystyny mut osaa niistä ohjaajia ei ois voinu vähempää kiinnostaa työ tai me asukkaat.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Ainakin jos skitsofrenia. Huomaat varmaan miten erilainen suunnitelma nyt kun eri diagnoosi. Toki hoito on HUSilla nyt eikä helsingin kaupungilla.

Nythän mulla menee hyvin mut toisaalta harmittaa et valmistun melkein 30 vuotiaana ja oon tosi paljon jäljessä ikäluokkaani. Osallahan jo 10v työelämää takana ja mulla on tollon todnäk työkokemus vaan AMK harjottelu koska en ainakaan usko jaksavani tai saavani opiskelun ohessa mitään eläke menis.

En toki ainut mut se joka väittää ettei diagnoosi ohjaa kuntoutusta on väärässä. Ok, mulla ei oo mitään lääkkeitä (unilääkkeen ja astman lisäksi) eikä psykoottisia oireita nyt eli siltä osin parempi. Mut mikään muu kuin diagnoosi ei selitä ettei yritetty edes kuntouttaa.

Ja joo 18v en ite olis ees osannu ettiä mitään, eli olin ihan hoitotahon tuen varassa. Mun vanhemmatkaan ei näistä tiennyt kun ne luotti toki et hoitava taho osaa

Lue lisää

Älä vertaa itseäsi muihin. Että kun sinulla on sitä ikää, jne. jne.
Ole ennemminkin tyytyväinen, että olet vielä päässyt eteenpäin jopa vähän iäkkäämpänä, kuin monet muut. Olet saanut jotain aikaiseksi, siitähän pitäisi olla ylpeä, eikä harmitella miten on mennyt.
Ei tässä elämässä ole ketään varten mitään kaavaa tai aikatauluja, että kaikilla olisi asiat tapahduttava esim. jossain tietyssä iässä.
Jos oma toiminta, oma tekeminen ei kelpaa jollekin toiselle, niin ei siitä kannata välittää, me eletään omaa elämäämme, itseämme varten. Toki muutkin on hyvä ottaa huomioon.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Valitettavasti mä olen elävä esimerkki ettei näin ole.

Minunkin kohdalla oli jotenkin outoa, kun ensin haluttiin monet vuodet saada minua parempaan kuntoon, vaikka se menikin pitemmän kaavan mukaan, mutta kun se vihdoin tapahtui, oli se yhden sairaalan osastolla lääkäreille vaikea paikka myöntää, että " joutuvat " luopumaan potilaasta.
Kyllä se aika lailla ihmetytti, että mikä siinäkin oli tarkoituksena, vaikka ei varmaan mikään loppujen lopuksi.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Lisätään vieläett kun vapauduin osastolta en osannu ees mikroa käyttää tai käyttää pyykinpesukonetta. Tuettu asuminen ei noita opettanu tai auttanu vaan keskitty lääkevalvontaan.

Mun mummi noi opetti ja ilman mummia en olis pärjänny. Osastolla tehtiin kaikki valmiiksi eikä näytetty tai ohjattu. Eka vuokran tarkistuskin meni pieleen kun en osannut ajoissa tehdä hakemusta kelaan kun en tienny et pitää. En ollu ikinä sitä ennen edes tehny kelassa mitään enkä. Sain kyllä asian korjattua, menin kelan paperien kaa lääkärin vastaanotolle kun sovittu kontrollikäynti ja se lääkäri onneki autto. Vaikkei se sille kuulunukkaan mut sääli vissiin mua

Lue lisää

Älä kuitenkaan sääli itse itseäsi.
Ei kukaan osaa kaikkia asioita ennen kuin oppii. Erehdysten kautta ainakin oppii.
Ja sinulla on hyvä, kun mummisi on auttanut sinua.
Vaikka olisi tervekin nuori, asunut kotonaan, niin ei se omilleen muuttaminen yleensä saman tien onnistu kun kotoa muuttaa, mokiakin sattuu, se on normaalia. Se ei tee kenestäkään huonompaa.
Sinäkin olet varmaan jo oppinut paljon, ja ajan myötä opit lisää. Tsemppiä.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Oletko kysynyt koskaan, onnistuisiko tapaaminen useammin, kertonut, että sinusta tuntuu, ettei tapaamisia ole riittävästi ?

Valitin kyllä lääkärille tosta ettei ne tue, mut se ei johtanu mihinkään. Tosin ehkä mun pitää avata lähtötasoani...

Olin siis aikalailla 6v osastolla (13 vuotiaasta 18 vuotiaaksi). Valitettavasti myös niinä vuosina kun digitalisaatio alkoi menemään eteenpäin ja älykännykät. Olin toki tyhmä kun halusin omilleni mut toisaalta 18v joka pääs vapaaks toivo eniten vapautta ja tuettu asumisen piti olla se tuki...

Osastolla mulle tehtiin kaikki valmiiksi, tai oikeestaan me ei tehty ite mitään. Mä en edes tiedä kuka mun eläkkeen haki mulle. Joku sen teki. Ei mitään hajua prosessista, sain aikalailla paperit käteen ja sit ulos vaan. Eli osastolla ollessani aikalailla en ite maksanu mistään ite mitään eli mulla ei edes verkkopankkitunnuksia ollut. Puhelinliittymä meni äidin piikkiin vielä vuos osastolta pääsyn jälkeen. Tein osastolla jos ostin jotain kaiken käteisellä. En ollut ikinä edes kirjautunut kelaan saatika Kantaan koska en ollu ikinä tarvinnu noita. Osastolla ei noita tarvinnu eikä niistä puhuttu. Paperilla sain kaiken jos tartti tai meni vanhempien kautta. En myöskään osannut englantia mikä hienoinen ongelma kun mikrossa napit enkuksi ja pyykinkoneessa mikä asunnossa myös. Ja ainut paperinen ohje Ruotsiksi jota sitäkään en osannut. (nykyään osaan enkkua sit)

Eli kun pääsin pois aikalailla ainoot mitä osasin oli käyttää kännykkää +kaikki se mitä osasin 13v ennen osastolle menoa. Ja kielitaidoton sen päälle. ELi aikalailla olin hoitotahon tuen varassa ja olihan sillä lääkärillä vähän naamassa pitämistä kun kiikutan kelan paperit sille ja hädissäni pyydän apua. Ok, jälkiviisana väärä kanava mut mulle oli 6v ehdollistettu et ongelma->Hoitaja/lääkäri se jolle puhut joten toimin vain sen mukaan mitä osasin. Ja joo menin paniikkiin kun sain sen kelan lapun ilman et tiesin mitä ihmettä ne haluaa (ja joo mulle teki joku sen ekan kelan asumistuen hakemuksen, en ite ees ollu mukana)

Eli olin aikalailla laitostunut ja sit ulos avoon ilman et kukaan huolehti et pärjäisin. Tuetun piti toi tehdä mut ne ei tehny. Eka 3kk meni perseelleen ja olisin varmaan ihan pulassa ollu ilman mummia ja äitiä jotka teki sen mitä tuetun piti. Aikalailla tuettuun jäin asumaan koska täs on halpa vuokra missä vesi ja sähkö jne. Olisin muuten muuttanut pois jo ajat sit.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Älä kuitenkaan sääli itse itseäsi.
Ei kukaan osaa kaikkia asioita ennen kuin oppii. Erehdysten kautta ainakin oppii.
Ja sinulla on hyvä, kun mummisi on auttanut sinua.
Vaikka olisi tervekin nuori, asunut kotonaan, niin ei se omilleen muuttaminen yleensä saman tien onnistu kun kotoa muuttaa, mokiakin sattuu, se on normaalia. Se ei tee kenestäkään huonompaa.
Sinäkin olet varmaan jo oppinut paljon, ja ajan myötä opit lisää. Tsemppiä.

Lue lisää

Opin joo :) Tosin moneen muuhun nuoreen verrattuna lähdin siltä tasolta etten oikeastaan osannut mitään kun muutin omilleni. Osastolla kun ei opeteta mitään.

Mun tarinan kertominen on samalla jotenkin terapeuttista. Tai koen sen niin itse ja ehkä joku samalla oppii jotain mun kokemuksista.

Anonyymi00147 kirjoitti:

Älä vertaa itseäsi muihin. Että kun sinulla on sitä ikää, jne. jne.
Ole ennemminkin tyytyväinen, että olet vielä päässyt eteenpäin jopa vähän iäkkäämpänä, kuin monet muut. Olet saanut jotain aikaiseksi, siitähän pitäisi olla ylpeä, eikä harmitella miten on mennyt.
Ei tässä elämässä ole ketään varten mitään kaavaa tai aikatauluja, että kaikilla olisi asiat tapahduttava esim. jossain tietyssä iässä.
Jos oma toiminta, oma tekeminen ei kelpaa jollekin toiselle, niin ei siitä kannata välittää, me eletään omaa elämäämme, itseämme varten. Toki muutkin on hyvä ottaa huomioon.

Lue lisää

Totta :) Onhan tosta onneks jo... aikalailla 6v kun pääsin ulos. Mulle on osittain terapeuttista jakaa kokemuksiani (ja siksi oon keskusteluryhmässäkin) ja osallistua keskusteluun täällä.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Totta :) Onhan tosta onneks jo... aikalailla 6v kun pääsin ulos. Mulle on osittain terapeuttista jakaa kokemuksiani (ja siksi oon keskusteluryhmässäkin) ja osallistua keskusteluun täällä.

Lue lisää

On hienoa, että koet hyväksi tämän, kun voit kertoa kokemuksiasi, täällä, sekä myös siellä keskusteluryhmässä. Kaikesta tuollaisestakin on apua itselle, jos sen niin kokee.
Kaikki onnistumisen kokemukset ja hyvän olon tunteet vievät aina eteenpäin. Pienin harppauksin, se vaatii aikaa. Mutta lopputulos tulee varmasti olemaan hyvä.
Yleensä puhumisesta on iso apu, ja heille, joille puhuminen voi olla vaikeampaa, saattaa asioista kirjoittaminen auttaa. Kaikista ikävintä on, jos patoaa kaiken sisälleen, se alkaa sitten pyörimään mielessä ja voi saada aikaan vaikka mitä, esim. psyykkisiä häiriöitä.

Anonyymi00154 kirjoitti:

On hienoa, että koet hyväksi tämän, kun voit kertoa kokemuksiasi, täällä, sekä myös siellä keskusteluryhmässä. Kaikesta tuollaisestakin on apua itselle, jos sen niin kokee.
Kaikki onnistumisen kokemukset ja hyvän olon tunteet vievät aina eteenpäin. Pienin harppauksin, se vaatii aikaa. Mutta lopputulos tulee varmasti olemaan hyvä.
Yleensä puhumisesta on iso apu, ja heille, joille puhuminen voi olla vaikeampaa, saattaa asioista kirjoittaminen auttaa. Kaikista ikävintä on, jos patoaa kaiken sisälleen, se alkaa sitten pyörimään mielessä ja voi saada aikaan vaikka mitä, esim. psyykkisiä häiriöitä.

Lue lisää

Terapia toki sivussa mut tälleen voi ihan eri tavalla avaa kokemuksia. Plus toi keskusteluryhmä on myös kiva lisä, en koe olevani ainut jolla.. Huonoja kokemuksia. Tosin ehkä siellä vähän liikaakin negatiivisia+lääkevastasuutta ja et big pharma salaliittoja

Anonyymi00135 kirjoitti:

Vaikka joka paikassa puhutaankin säästämisestä, niin se on ihan sairaan ihmisen omaa uhriutumista, kuvitella että yhteiskunta säästäisi sillä, ettei ihmistä pyrittäisi ensisijaisesti saamaan takaisin terveiden kirjoihin ja elämään omilleen.

Lue lisää

Mä olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa työpajalla.
Mielenterveys ongelmien takia.Siinä on olllut monenlaista muutaki kuntoutujaa.Työttömiä.Alkoholisteja.
Mä olen nyt ollut ainoa kuntoutuja.
Mä olen sitte kysynyt että miksi täälä ei nykyään muita ole enää.Mulle on sanottu että säästö syistä.

Anonyymi00132 kirjoitti:

Miksi sairaudentunnoton ihminen ei itse ota puhelinta kauniiseen käteen, soita ja kysy siltä omahoitajalta mitä hoitoa on tarjolla?

Eiköhän se hotajakin tunnista sen asennevamman, eikä lähde turhaa tarjoamaan sitä hoitoa tällaiselle ihmiselle.

Ylipäätään minkälainen ihminen jatkuvasti valehtelee ja väittää vastaan, ettei muka muuta kuin lääkehoitoa ole olemassa, vaikka jokainen joka vähänkään vaivautuu rupeaa sitä itse löytämään.

Lue lisää

"Eiköhän se hotajakin tunnista sen asennevamman, eikä lähde turhaa tarjoamaan sitä hoitoa tällaiselle ihmiselle."

Valitettavasti joudun sanoon.Kaikki ei ole tämmösiä.
Kaikista olen kieltäytynyt,Mutta monia vaihtoehtoja on tarjottu kieltäytymisestä huolimatta.
Mulla kun ei ole ollut mitään syytä tai aihetta vapaaehtoisesti tunkea syvemmälle psykiatrian kuvottavaan paskaan.
Vaikka näitä muita vaihtoehtoja ehotettu.Kuiteski lääkityshoitoa on painotettu kaikista tärkeimpänä.

Anonyymi00159 kirjoitti:

Mä olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa työpajalla.
Mielenterveys ongelmien takia.Siinä on olllut monenlaista muutaki kuntoutujaa.Työttömiä.Alkoholisteja.
Mä olen nyt ollut ainoa kuntoutuja.
Mä olen sitte kysynyt että miksi täälä ei nykyään muita ole enää.Mulle on sanottu että säästö syistä.

Lue lisää

Eli selkeästi todiste säästöistä

Anonyymi00161 kirjoitti:

"Eiköhän se hotajakin tunnista sen asennevamman, eikä lähde turhaa tarjoamaan sitä hoitoa tällaiselle ihmiselle."

Valitettavasti joudun sanoon.Kaikki ei ole tämmösiä.
Kaikista olen kieltäytynyt,Mutta monia vaihtoehtoja on tarjottu kieltäytymisestä huolimatta.
Mulla kun ei ole ollut mitään syytä tai aihetta vapaaehtoisesti tunkea syvemmälle psykiatrian kuvottavaan paskaan.
Vaikka näitä muita vaihtoehtoja ehotettu.Kuiteski lääkityshoitoa on painotettu kaikista tärkeimpänä.

Lue lisää

Se et tarjotaan on kuitenkin enemmän kuin niille, joille ei edes tarjota

Anonyymi00127 kirjoitti:

No eipä tuo sinunkaan hoito ole kovinkaan tehokasta ollut jos 20vuotta on pitänyt pyöriä psykiatriassa.

Tai sitten asian voi tulkita niin, että miten sitkeästi hoitotaho yrittää auttaa, eikä jätä ihmistä heitteille.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Ei niistä tiedä jos ei osaa ettiä. Noita ei mainosteta somessa yms lainkaan. Jos et tiedä asian olemassa olosta on vaikea osata etsiä

mutta tiktok haasteita kyllä löydetään netistä

Anonyymi00138 kirjoitti:

Lisätään vieläett kun vapauduin osastolta en osannu ees mikroa käyttää tai käyttää pyykinpesukonetta. Tuettu asuminen ei noita opettanu tai auttanu vaan keskitty lääkevalvontaan.

Mun mummi noi opetti ja ilman mummia en olis pärjänny. Osastolla tehtiin kaikki valmiiksi eikä näytetty tai ohjattu. Eka vuokran tarkistuskin meni pieleen kun en osannut ajoissa tehdä hakemusta kelaan kun en tienny et pitää. En ollu ikinä sitä ennen edes tehny kelassa mitään enkä. Sain kyllä asian korjattua, menin kelan paperien kaa lääkärin vastaanotolle kun sovittu kontrollikäynti ja se lääkäri onneki autto. Vaikkei se sille kuulunukkaan mut sääli vissiin mua

Lue lisää

Eikö ollut niin että sinä itse halusit muuttaa yksin asumaan kun halusit vapautta, Miksi et mennyt kotiin opettelee asioita ?

Anonyymi00084 kirjoitti:

No olin olin alipainoinen. Niimpä ei se liikuntakaan aina autuaaksi tee. Painan 60kg noin nykyään ja tämä on ihan ok. En laiduttanut, olin vaan niin kovassa stressissä ja psykoosisa ja yritin niitä laukaista liikkumalla.

No sillä kertaa sain sen psykoosin pois maisemanvaidoksella ja ryyppäämällä pari kuukautta.

Eli ei voi väittää minun kotikonstien olevan niidenkään ihan ongelmattomia!

Lue lisää

oho sait psykoosin ryyppäämällä pari kuukautta. Onpa yllätys,

Anonyymi00084 kirjoitti:

No olin olin alipainoinen. Niimpä ei se liikuntakaan aina autuaaksi tee. Painan 60kg noin nykyään ja tämä on ihan ok. En laiduttanut, olin vaan niin kovassa stressissä ja psykoosisa ja yritin niitä laukaista liikkumalla.

No sillä kertaa sain sen psykoosin pois maisemanvaidoksella ja ryyppäämällä pari kuukautta.

Eli ei voi väittää minun kotikonstien olevan niidenkään ihan ongelmattomia!

Lue lisää

ja kukaan ei huomannut sun alipainoa ja miten sä jaksoit liikkua kun et nähtävästi syönyt kun paino laski

Anonyymi00151 kirjoitti:

Valitin kyllä lääkärille tosta ettei ne tue, mut se ei johtanu mihinkään. Tosin ehkä mun pitää avata lähtötasoani...

Olin siis aikalailla 6v osastolla (13 vuotiaasta 18 vuotiaaksi). Valitettavasti myös niinä vuosina kun digitalisaatio alkoi menemään eteenpäin ja älykännykät. Olin toki tyhmä kun halusin omilleni mut toisaalta 18v joka pääs vapaaks toivo eniten vapautta ja tuettu asumisen piti olla se tuki...

Osastolla mulle tehtiin kaikki valmiiksi, tai oikeestaan me ei tehty ite mitään. Mä en edes tiedä kuka mun eläkkeen haki mulle. Joku sen teki. Ei mitään hajua prosessista, sain aikalailla paperit käteen ja sit ulos vaan. Eli osastolla ollessani aikalailla en ite maksanu mistään ite mitään eli mulla ei edes verkkopankkitunnuksia ollut. Puhelinliittymä meni äidin piikkiin vielä vuos osastolta pääsyn jälkeen. Tein osastolla jos ostin jotain kaiken käteisellä. En ollut ikinä edes kirjautunut kelaan saatika Kantaan koska en ollu ikinä tarvinnu noita. Osastolla ei noita tarvinnu eikä niistä puhuttu. Paperilla sain kaiken jos tartti tai meni vanhempien kautta. En myöskään osannut englantia mikä hienoinen ongelma kun mikrossa napit enkuksi ja pyykinkoneessa mikä asunnossa myös. Ja ainut paperinen ohje Ruotsiksi jota sitäkään en osannut. (nykyään osaan enkkua sit)

Eli kun pääsin pois aikalailla ainoot mitä osasin oli käyttää kännykkää kaikki se mitä osasin 13v ennen osastolle menoa. Ja kielitaidoton sen päälle. ELi aikalailla olin hoitotahon tuen varassa ja olihan sillä lääkärillä vähän naamassa pitämistä kun kiikutan kelan paperit sille ja hädissäni pyydän apua. Ok, jälkiviisana väärä kanava mut mulle oli 6v ehdollistettu et ongelma->Hoitaja/lääkäri se jolle puhut joten toimin vain sen mukaan mitä osasin. Ja joo menin paniikkiin kun sain sen kelan lapun ilman et tiesin mitä ihmettä ne haluaa (ja joo mulle teki joku sen ekan kelan asumistuen hakemuksen, en ite ees ollu mukana)

Eli olin aikalailla laitostunut ja sit ulos avoon ilman et kukaan huolehti et pärjäisin. Tuetun piti toi tehdä mut ne ei tehny. Eka 3kk meni perseelleen ja olisin varmaan ihan pulassa ollu ilman mummia ja äitiä jotka teki sen mitä tuetun piti. Aikalailla tuettuun jäin asumaan koska täs on halpa vuokra missä vesi ja sähkö jne. Olisin muuten muuttanut pois jo ajat sit.

Lue lisää

Sä et elät menneessä. Milloin sä alat elää tässä hetkessä. Sulla on kamalasti vihaa ja katkeruutta. Sua seksuaalisetsi hyväksi käyettiin pienenä lapsena, sisko kuoli, vanhemmat erosi ja silti puhut millaista osastolla oli. Mitä apua sä haluat johon vihaan ja katkeruuteen siellä traumaterapiassa.

Anonyymi00167 kirjoitti:

mutta tiktok haasteita kyllä löydetään netistä

Niitä ei tartte ettiä. Se suosittaa niitä ihan ite tekemättä mitään se sovellus

Anonyymi00168 kirjoitti:

Eikö ollut niin että sinä itse halusit muuttaa yksin asumaan kun halusit vapautta, Miksi et mennyt kotiin opettelee asioita ?

Sitä on ehkä vaikea ymmärtää mut ei tollasia arki asioita aattele kun muuttaa omilleen. Ne näyttää niin helpolle +en mä edes tienny et mun pitää mitää Kelaa käyttää. Vapaus laitostumisen jälkeen tuo sellasen fiiliksen mitä ei voi sanoin kuvailla ja menin sen huumassa. Halusin kans näyttää keskaria niille kun ne meinas Vanhaan Vaasaan eka heittää

Tiedän et muutin omilleni mut luotin siihen tukeen mikä luvattiin. Onneks nyt sukulaiset autto.

Anonyymi00171 kirjoitti:

Sä et elät menneessä. Milloin sä alat elää tässä hetkessä. Sulla on kamalasti vihaa ja katkeruutta. Sua seksuaalisetsi hyväksi käyettiin pienenä lapsena, sisko kuoli, vanhemmat erosi ja silti puhut millaista osastolla oli. Mitä apua sä haluat johon vihaan ja katkeruuteen siellä traumaterapiassa.

Lue lisää

Tiietään. Jos nyt terapia jatkuu niin se on 1-2 vuoden projekti ainakin. Vaikea sanoa toimiiku ku vasta sit kesällä aikasintaa (jos jatkuu).

Anonyymi00166 kirjoitti:

Tai sitten asian voi tulkita niin, että miten sitkeästi hoitotaho yrittää auttaa, eikä jätä ihmistä heitteille.

Se, mitä sen viimeisten 20 vuoden aikana itse havaitsin, koin ja näin, ja mediassa asiantuntijoiden antamien lausuntojen perusteella, niin kyllä siellä ( eli mt-, eli psykiatrian puolella) enemmän painotetaan lähinnä vain sitä lääkkeiden säännöllistä käyttöä. Oikeastaan se yksilön "saama hoito" on ainoastaan sitä. Sitähän pidetään yhtenä hoidon kulmakivenä. Eli se on olennainen osa koko sitä hoitoa, ja koko systeemi pohjaa kaikki hoitonsa ja oppinsa siihen. Etenkin skitsofreniadiagnoosin saaneiden potilaiden kohdalla.

Sen sijaan ainakin minusta on hieman outoa, että vastaanotolle tulevien elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanteet tai historiassa tapahtuneet asiat eivät kiinnosta millään tavalla hoitohenkilökuntaa.

Ja sekin on kiistaton fakta, että keskusteluhoidon osuutta ja roolia on vähennetty hoidossa. Niin sairaaloissa ( tai etenkin niissä), mutta myös avopuolella.

Toit esille näkemyksen, että minua on yritetty auttaa. En oikeastaan kyllä kokenut ja nähnyt tuolla tavalla. Enemmän näin potilaiden arvottamista, priorisoimista, lokeroimista johonkin lokeroon, ja lähestulkoon koko ihmisarvon määrittämistä jonkin diagnoosin, tai sosioekonomisen aseman perusteella. Mutta toki meillä jokaisella on erilaisia kokemuksia. Omasta mielestäni vahvasti hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä ei välttämättä toteudu tasa-arvoinen ja empaattinenkaan kohtelu.

Jos itse voisin mennä ajassa taaksepäin, niin en olisi koskaan mennyt, tai hakeutunut kyseisiin paikkoihin. Merkittävien lääkehaittojen ja uusien lisäsairauksien tulemisen takia. Ja tietysti sen karun faktan takia, että loppujen lopuksi meidän jokaisen on selvitettävä ne elämässä olevat ongelmat itse, tai omista läheisistä muodostuvan tukiverkoston avulla. Ns. viranomaispuolelta tulevaan apuun en enää edes usko. Hierarkiaan pohjautuvan systeemin ja lääkekeskeisen ajattelun takia. Sieltä harvemmin saa sitä tarvittavaa ja oikeanlaista apua ja tukea. Itse olen nähnyt sen, mitä kaikessa on takana. Siellä uskotaan, että lääkkeet hoitaa ja selvittää kaiken. Näinhän se asia ei ole. Millään lääkkeillä ei hoideta esim. perheolosuhteissa olevia, keskinäisissä väleissä olevia ristiriitoja. Ja niistä asioista ei mt-puolella piitata mitään. Suurin osa esim. skitsofreniadiagnoosin saaneista jätetään tavallaan heitteille, yksin ja lääkkeiden varaan. Ja aika moni on syrjäytynyt pysyvästi. Ne kenties muut elämässä olevat ongelmat saattavat jäädä kokonaan selvittämättä ja ratkaisematta, jopa vuosikymmeniksi. Se johtuu alalla olevasta kliinisestä ajattelusta. Tämä tilanne on ollut ja pysynyt samana peräti yli 20 vuoden ajan. Eikö olisi jo aika muuttaa ja uudistaa niitä vanhoja ajatteluita ja käytäntöjä. Oikeastaan kukaan ei välitä tarpeeksi. Ei ainakaan niin, että nostaisi kissan pöydälle ja sanoisi suoraan, että pitäisi alkaa tehdä uudistuksia, ja etenkin luopua niistä diagnoosi ja lääkekeskeistä hoitolinjauksista, ja ihmisten kategorisoimisesta ja turhanpäiväisestä leimaamisesta. Hoidon sisällöt, laatu ja määrä ovat tietyllä tavalla pielessä. Yksilön elämän ja ongelmien kokonaisvaltainen tarkastelu puuttuu täysin. Tätä asiaa ei kovin moni tuo esille, mutta tämä on totta. Ihmisten elämässä olevia ongelmia kuvitellaan hoitavan lääkkeillä. Johtuen sairauskeskeisestä lähestymiskulmasta. Siellä on todella paljon ihmisiä, joilla on oireiden taustalla aivan muita asioita pielessä, oli ne sitten liiaĺlinen stressi, yksinäisyys, tai ihmissuhdeongelmat. Mutta niistä oireista tehdään jokin ihme raaka vetäisy, että taustalla on jokin sairaus, vaikka ei välttämättä olisikaan. Jotkut ihmiset reagoi elämässä oleviin ongelmiin mielen kautta tulevina.

Sorry, jos joku tästä nyt näistä tosiasioiden sanomisesta jollakin tavalla loukkaantuu, tai suuttuu. Tätä ei ole kirjoitettu , eikä tarkoitettu millään pahalla.

Anonyymi00178 kirjoitti:

Se, mitä sen viimeisten 20 vuoden aikana itse havaitsin, koin ja näin, ja mediassa asiantuntijoiden antamien lausuntojen perusteella, niin kyllä siellä ( eli mt-, eli psykiatrian puolella) enemmän painotetaan lähinnä vain sitä lääkkeiden säännöllistä käyttöä. Oikeastaan se yksilön "saama hoito" on ainoastaan sitä. Sitähän pidetään yhtenä hoidon kulmakivenä. Eli se on olennainen osa koko sitä hoitoa, ja koko systeemi pohjaa kaikki hoitonsa ja oppinsa siihen. Etenkin skitsofreniadiagnoosin saaneiden potilaiden kohdalla.

Sen sijaan ainakin minusta on hieman outoa, että vastaanotolle tulevien elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanteet tai historiassa tapahtuneet asiat eivät kiinnosta millään tavalla hoitohenkilökuntaa.

Ja sekin on kiistaton fakta, että keskusteluhoidon osuutta ja roolia on vähennetty hoidossa. Niin sairaaloissa ( tai etenkin niissä), mutta myös avopuolella.

Toit esille näkemyksen, että minua on yritetty auttaa. En oikeastaan kyllä kokenut ja nähnyt tuolla tavalla. Enemmän näin potilaiden arvottamista, priorisoimista, lokeroimista johonkin lokeroon, ja lähestulkoon koko ihmisarvon määrittämistä jonkin diagnoosin, tai sosioekonomisen aseman perusteella. Mutta toki meillä jokaisella on erilaisia kokemuksia. Omasta mielestäni vahvasti hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä ei välttämättä toteudu tasa-arvoinen ja empaattinenkaan kohtelu.

Jos itse voisin mennä ajassa taaksepäin, niin en olisi koskaan mennyt, tai hakeutunut kyseisiin paikkoihin. Merkittävien lääkehaittojen ja uusien lisäsairauksien tulemisen takia. Ja tietysti sen karun faktan takia, että loppujen lopuksi meidän jokaisen on selvitettävä ne elämässä olevat ongelmat itse, tai omista läheisistä muodostuvan tukiverkoston avulla. Ns. viranomaispuolelta tulevaan apuun en enää edes usko. Hierarkiaan pohjautuvan systeemin ja lääkekeskeisen ajattelun takia. Sieltä harvemmin saa sitä tarvittavaa ja oikeanlaista apua ja tukea. Itse olen nähnyt sen, mitä kaikessa on takana. Siellä uskotaan, että lääkkeet hoitaa ja selvittää kaiken. Näinhän se asia ei ole. Millään lääkkeillä ei hoideta esim. perheolosuhteissa olevia, keskinäisissä väleissä olevia ristiriitoja. Ja niistä asioista ei mt-puolella piitata mitään. Suurin osa esim. skitsofreniadiagnoosin saaneista jätetään tavallaan heitteille, yksin ja lääkkeiden varaan. Ja aika moni on syrjäytynyt pysyvästi. Ne kenties muut elämässä olevat ongelmat saattavat jäädä kokonaan selvittämättä ja ratkaisematta, jopa vuosikymmeniksi. Se johtuu alalla olevasta kliinisestä ajattelusta. Tämä tilanne on ollut ja pysynyt samana peräti yli 20 vuoden ajan. Eikö olisi jo aika muuttaa ja uudistaa niitä vanhoja ajatteluita ja käytäntöjä. Oikeastaan kukaan ei välitä tarpeeksi. Ei ainakaan niin, että nostaisi kissan pöydälle ja sanoisi suoraan, että pitäisi alkaa tehdä uudistuksia, ja etenkin luopua niistä diagnoosi ja lääkekeskeistä hoitolinjauksista, ja ihmisten kategorisoimisesta ja turhanpäiväisestä leimaamisesta. Hoidon sisällöt, laatu ja määrä ovat tietyllä tavalla pielessä. Yksilön elämän ja ongelmien kokonaisvaltainen tarkastelu puuttuu täysin. Tätä asiaa ei kovin moni tuo esille, mutta tämä on totta. Ihmisten elämässä olevia ongelmia kuvitellaan hoitavan lääkkeillä. Johtuen sairauskeskeisestä lähestymiskulmasta. Siellä on todella paljon ihmisiä, joilla on oireiden taustalla aivan muita asioita pielessä, oli ne sitten liiaĺlinen stressi, yksinäisyys, tai ihmissuhdeongelmat. Mutta niistä oireista tehdään jokin ihme raaka vetäisy, että taustalla on jokin sairaus, vaikka ei välttämättä olisikaan. Jotkut ihmiset reagoi elämässä oleviin ongelmiin mielen kautta tulevina.

Sorry, jos joku tästä nyt näistä tosiasioiden sanomisesta jollakin tavalla loukkaantuu, tai suuttuu. Tätä ei ole kirjoitettu , eikä tarkoitettu millään pahalla.

Lue lisää

Syrjäytyminen on vakava ongelma mikä haittaa hoitoa muutenkin. Joku joka olis kuntoutuksella voinu palautua masentuu täysin ja jää pysyvästi työelämän ulkopuolelle ei ole hyvä asia. Säästöt on aina lyhytnäkösiä vs pitkäaikaset unohtuu. Jokainen kuntoutunut maksaa joo aluksi mut pitikässä aikavälissä säästää. Sen sijaan ei kuntoutusta säästää lyhyellä aikavälillä mut maksaa enemmän pitkällä

Tosi moni joka joutuu osastolle ei edes kykene maksamaan niitä laskuja. Turha niiltä yrittää edes periä mitään

Anonyymi00176 kirjoitti:

Sitä on ehkä vaikea ymmärtää mut ei tollasia arki asioita aattele kun muuttaa omilleen. Ne näyttää niin helpolle en mä edes tienny et mun pitää mitää Kelaa käyttää. Vapaus laitostumisen jälkeen tuo sellasen fiiliksen mitä ei voi sanoin kuvailla ja menin sen huumassa. Halusin kans näyttää keskaria niille kun ne meinas Vanhaan Vaasaan eka heittää

Tiedän et muutin omilleni mut luotin siihen tukeen mikä luvattiin. Onneks nyt sukulaiset autto.

Lue lisää

Kuule kun pitäis miettiä. Mutta olet saanut kaiken valmiina ja jos et pärjää elämässä 18 vuotiaana olisit mennyt kotiin kasvaa. Sulla on vihaa ja katkeruutta hyvin paljon.

Anonyymi00177 kirjoitti:

Tiietään. Jos nyt terapia jatkuu niin se on 1-2 vuoden projekti ainakin. Vaikea sanoa toimiiku ku vasta sit kesällä aikasintaa (jos jatkuu).

Oho. vähän aikaa sit kerroit että helmikuussa jatkuis. Siinäpähän ootat kun kelan terpia on ainoa joka auttaa sua käsittelee esim tunteita mm katkeruutta ja vihaa .

Anonyymi00178 kirjoitti:

Se, mitä sen viimeisten 20 vuoden aikana itse havaitsin, koin ja näin, ja mediassa asiantuntijoiden antamien lausuntojen perusteella, niin kyllä siellä ( eli mt-, eli psykiatrian puolella) enemmän painotetaan lähinnä vain sitä lääkkeiden säännöllistä käyttöä. Oikeastaan se yksilön "saama hoito" on ainoastaan sitä. Sitähän pidetään yhtenä hoidon kulmakivenä. Eli se on olennainen osa koko sitä hoitoa, ja koko systeemi pohjaa kaikki hoitonsa ja oppinsa siihen. Etenkin skitsofreniadiagnoosin saaneiden potilaiden kohdalla.

Sen sijaan ainakin minusta on hieman outoa, että vastaanotolle tulevien elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanteet tai historiassa tapahtuneet asiat eivät kiinnosta millään tavalla hoitohenkilökuntaa.

Ja sekin on kiistaton fakta, että keskusteluhoidon osuutta ja roolia on vähennetty hoidossa. Niin sairaaloissa ( tai etenkin niissä), mutta myös avopuolella.

Toit esille näkemyksen, että minua on yritetty auttaa. En oikeastaan kyllä kokenut ja nähnyt tuolla tavalla. Enemmän näin potilaiden arvottamista, priorisoimista, lokeroimista johonkin lokeroon, ja lähestulkoon koko ihmisarvon määrittämistä jonkin diagnoosin, tai sosioekonomisen aseman perusteella. Mutta toki meillä jokaisella on erilaisia kokemuksia. Omasta mielestäni vahvasti hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä ei välttämättä toteudu tasa-arvoinen ja empaattinenkaan kohtelu.

Jos itse voisin mennä ajassa taaksepäin, niin en olisi koskaan mennyt, tai hakeutunut kyseisiin paikkoihin. Merkittävien lääkehaittojen ja uusien lisäsairauksien tulemisen takia. Ja tietysti sen karun faktan takia, että loppujen lopuksi meidän jokaisen on selvitettävä ne elämässä olevat ongelmat itse, tai omista läheisistä muodostuvan tukiverkoston avulla. Ns. viranomaispuolelta tulevaan apuun en enää edes usko. Hierarkiaan pohjautuvan systeemin ja lääkekeskeisen ajattelun takia. Sieltä harvemmin saa sitä tarvittavaa ja oikeanlaista apua ja tukea. Itse olen nähnyt sen, mitä kaikessa on takana. Siellä uskotaan, että lääkkeet hoitaa ja selvittää kaiken. Näinhän se asia ei ole. Millään lääkkeillä ei hoideta esim. perheolosuhteissa olevia, keskinäisissä väleissä olevia ristiriitoja. Ja niistä asioista ei mt-puolella piitata mitään. Suurin osa esim. skitsofreniadiagnoosin saaneista jätetään tavallaan heitteille, yksin ja lääkkeiden varaan. Ja aika moni on syrjäytynyt pysyvästi. Ne kenties muut elämässä olevat ongelmat saattavat jäädä kokonaan selvittämättä ja ratkaisematta, jopa vuosikymmeniksi. Se johtuu alalla olevasta kliinisestä ajattelusta. Tämä tilanne on ollut ja pysynyt samana peräti yli 20 vuoden ajan. Eikö olisi jo aika muuttaa ja uudistaa niitä vanhoja ajatteluita ja käytäntöjä. Oikeastaan kukaan ei välitä tarpeeksi. Ei ainakaan niin, että nostaisi kissan pöydälle ja sanoisi suoraan, että pitäisi alkaa tehdä uudistuksia, ja etenkin luopua niistä diagnoosi ja lääkekeskeistä hoitolinjauksista, ja ihmisten kategorisoimisesta ja turhanpäiväisestä leimaamisesta. Hoidon sisällöt, laatu ja määrä ovat tietyllä tavalla pielessä. Yksilön elämän ja ongelmien kokonaisvaltainen tarkastelu puuttuu täysin. Tätä asiaa ei kovin moni tuo esille, mutta tämä on totta. Ihmisten elämässä olevia ongelmia kuvitellaan hoitavan lääkkeillä. Johtuen sairauskeskeisestä lähestymiskulmasta. Siellä on todella paljon ihmisiä, joilla on oireiden taustalla aivan muita asioita pielessä, oli ne sitten liiaĺlinen stressi, yksinäisyys, tai ihmissuhdeongelmat. Mutta niistä oireista tehdään jokin ihme raaka vetäisy, että taustalla on jokin sairaus, vaikka ei välttämättä olisikaan. Jotkut ihmiset reagoi elämässä oleviin ongelmiin mielen kautta tulevina.

Sorry, jos joku tästä nyt näistä tosiasioiden sanomisesta jollakin tavalla loukkaantuu, tai suuttuu. Tätä ei ole kirjoitettu , eikä tarkoitettu millään pahalla.

Lue lisää

Jokuhan tässä keskusteluketjussa jo toikin osuvasti esille, että hänelle on sanottu, että ainoa hoito, mitä hänelle tarjotaan ja annetaan ovat lääkkeet. Ja se pitää paikkansa ja on täysin totta. Tällainen on se käytäntö, miten siellä ajatellaan ja toimitaan.

Suurimmaksi osaksi jonkin tietyn diagnoosin saaneet jätetään lääkitysten varaan. Koko hoito pohjautuu vain siihen.

Yksi olennainen asia jäi edellisestä mainitsematta; hierarkisissa systeemeissä harvemmin toteutuu paitsi tasa-arvoinen kohtelu, empaattinen ja ihmisarvoinen kohtelu. Palveluihin tulevia ei nähdä tasavertaisesti kohdattavina ja kohdeltavina ihmisinä. Ja se on erittäin suuri puute. Potilaat nähdään liian usein jonkin diagnoosin kantajina, tai edustajina. Ja aika monen kohdalla yksilön kaikki oireet on tulkittu ylitulkintaisesti, tai virheellisesti psyykkiseksi sairaudeksi. Elämässä olevia ongelmia ajatellaan ja kuvitellaan hoidettavan lääkkeillä. Vaikka oireiden taustalla olisikin jotakin aivan muuta.

Siellä ( koko hoitokulttuurissa ) olisi aika paljon esille tuotavaa, ruodittavaa ja muutettavaa. Ajattelusta ja asenteista lähtien. Alalla oleville näyttää olevan hyvin vaikeaa myöntää, että palveluiden sisällössä ja laadussa on jotakin pielessä, tai että siellä on epäkohtia. Tuodaan kyllä ( mediassa) esille vähäiset resurssit, palveluiden sirpaleisuus, ja hajanaisuus, tai laitospaikkojen vähäisyys. Mutta kuten edellä totesin, että on siellä muutakin korjattavaa.

Anonyymi00177 kirjoitti:

Tiietään. Jos nyt terapia jatkuu niin se on 1-2 vuoden projekti ainakin. Vaikea sanoa toimiiku ku vasta sit kesällä aikasintaa (jos jatkuu).

kesällä jatkuu eli onneks sun terapeutilla ei ole kesälomaa silloin ja ei pidä lomaa ollenkaan koska silloin terapia keskeytyy kun terapeutilla on kesäloma.

Anonyymi00183 kirjoitti:

Oho. vähän aikaa sit kerroit että helmikuussa jatkuis. Siinäpähän ootat kun kelan terpia on ainoa joka auttaa sua käsittelee esim tunteita mm katkeruutta ja vihaa .

No elättelen toivoa et kela hyväksyy jatkon. Realismia. Opin tässä vuosien saatossa et byrokratiasta ei voi ikinä varmaksi tietää. Sen mikä pitäs olla varmaa ei sitä olekkaan. Eli joo, pitäs jatkua jos kela suostuu jatkamaan.

Anonyymi00185 kirjoitti:

kesällä jatkuu eli onneks sun terapeutilla ei ole kesälomaa silloin ja ei pidä lomaa ollenkaan koska silloin terapia keskeytyy kun terapeutilla on kesäloma.

Nooh, meillä ei vielä aikataulua ole niin pitkälle mut onhan kesään aikaa. Eli jos jatkuu niin onhan tossa ennen lomasesonkia aikaa 3-4kk :) Tuloksia oikeesti terapiasta näkee vasta useemman käynnin jälkeen. Kesälomalla mäkin lomailen ja meen itekkin matkalle. Pariisi kutsuu

Anonyymi00182 kirjoitti:

Kuule kun pitäis miettiä. Mutta olet saanut kaiken valmiina ja jos et pärjää elämässä 18 vuotiaana olisit mennyt kotiin kasvaa. Sulla on vihaa ja katkeruutta hyvin paljon.

Lue lisää

Jos ei oo ite ollu osastolla 6v putkeen nuoruutta on vaikea ymmärtää tilannetta toki. Kuten sanoin mä en tienny paljoa mistään mitää eikä ne joiden piti tukea tehny töitään (tuettu asuminen). Eli vika kyllä on niissä joiden piti tukea. Sehän se tuetun asumisen idea on. Mut käytännössä näin ei ollut. Paperillahan mulla piti olla kaikki tukikunnossa jne. Ja onhan se toisaalta outoa et vapautetaan osastolta 6v jälkeen eikä kukaan hototaholta tajua ettei siellä osastolla opita mitään elämäntaitoja.

Sain valmiina koska kaikki tehtiin valmiiksi. Sellasta se osastolla olo on, ei siellä tehä ite melkein mitään. Oot vaan siellä. Sairaalakoulukin oli et sai 5 jos jakso mennä paikalle. Eli oikeesti, oot siellä ja pyörittelet sormia. +lääkkeet. Ei siellä kukaan opi mitään

Anonyymi00183 kirjoitti:

Oho. vähän aikaa sit kerroit että helmikuussa jatkuis. Siinäpähän ootat kun kelan terpia on ainoa joka auttaa sua käsittelee esim tunteita mm katkeruutta ja vihaa .

En menis terapiaan jos en tarttis sitä. En pysty itse pääsemään niistä eroon. ja Kelaterapia on ainut johon budjetti antaa myöten. Jos mulla olis rahaa niin olisin päässy mihin terapiaan vaan ajat sit. Mut yksityiset maksaa liikaa. On toi nytkin kallista.

Eli joo kelaterapia on ainut koska tuntitaksat normaalisti on ihan liian kalliita. Mikään ilmanen ei valitettavasti riitä ja toimi. tarttee nyt vaa tähän asiantuntijaa

Anonyymi00159 kirjoitti:

Mä olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa työpajalla.
Mielenterveys ongelmien takia.Siinä on olllut monenlaista muutaki kuntoutujaa.Työttömiä.Alkoholisteja.
Mä olen nyt ollut ainoa kuntoutuja.
Mä olen sitte kysynyt että miksi täälä ei nykyään muita ole enää.Mulle on sanottu että säästö syistä.

Lue lisää

Nuo säästösyyt ovat se kaikkein paskin juttu. Monille mt-kuntoutujille ne kuntouttavat työtoiminnat saattaa olla ainoa paikka, jonne he menevät, muuten saattavat olla vain kotonaan.
Kun päivätoiminta, kuntouttava lakkaa säästösyistä, jää ihmiset aika lailla ns. tyhjän päälle, mikä ei ole lainkaan hyvä asia. Jotkut saattavat erakoitua täysin. Sen seurauksena voi terveydenhuoltokin kuormittua tulevaisuudessa lisää.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Lisätään vieläett kun vapauduin osastolta en osannu ees mikroa käyttää tai käyttää pyykinpesukonetta. Tuettu asuminen ei noita opettanu tai auttanu vaan keskitty lääkevalvontaan.

Mun mummi noi opetti ja ilman mummia en olis pärjänny. Osastolla tehtiin kaikki valmiiksi eikä näytetty tai ohjattu. Eka vuokran tarkistuskin meni pieleen kun en osannut ajoissa tehdä hakemusta kelaan kun en tienny et pitää. En ollu ikinä sitä ennen edes tehny kelassa mitään enkä. Sain kyllä asian korjattua, menin kelan paperien kaa lääkärin vastaanotolle kun sovittu kontrollikäynti ja se lääkäri onneki autto. Vaikkei se sille kuulunukkaan mut sääli vissiin mua

Lue lisää

En puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta totuus on että ihminen on vähän sellainen kermaperse, että oppiminen ja keksinnöt tulevat tarpeesta, eikä siitä, että jokainen ihminen olisi automaattisesti sivistämässä itseään tiedoilla tai taidoilla.

Ja sen verran on tullut noissa laitoksissa vietettyä aikaa, että ne "valituksen ammattilaiset" eivät ole se ihmisryhmä, joka olisi itse ensimmäisenä ottamassa asioista selvää, vaikka siellä on sitä opastusta tarjolla.

Anonyymi00161 kirjoitti:

"Eiköhän se hotajakin tunnista sen asennevamman, eikä lähde turhaa tarjoamaan sitä hoitoa tällaiselle ihmiselle."

Valitettavasti joudun sanoon.Kaikki ei ole tämmösiä.
Kaikista olen kieltäytynyt,Mutta monia vaihtoehtoja on tarjottu kieltäytymisestä huolimatta.
Mulla kun ei ole ollut mitään syytä tai aihetta vapaaehtoisesti tunkea syvemmälle psykiatrian kuvottavaan paskaan.
Vaikka näitä muita vaihtoehtoja ehotettu.Kuiteski lääkityshoitoa on painotettu kaikista tärkeimpänä.

Lue lisää

Jos ei itse halua osallistua mihinkään, niin siitä ei voi loppujen lopuksi syyttää kuin itseään. Ainakaan terveydenhuoltoa ei voi siinä vaiheessa syyttää, jos yrittävät kuitenkin tarjota sitä muutakin hoitoa.
Jos ihminen välittää itsestään ja haluaa pysyä paremmassa kunnossa, kyllähän hän kaikki mahdolliset vaihtoehdot yleensä kokeilee.
Se on oma valinta, jokainen tekee päätöksensä itse.

Anonyymi00166 kirjoitti:

Tai sitten asian voi tulkita niin, että miten sitkeästi hoitotaho yrittää auttaa, eikä jätä ihmistä heitteille.

Tämäkin.
Aikoinaan en itse ottanut hoitoa vastaan, kenties juurikin sairauteni takia.
En voi väittää, etteikö olisi yritetty hoitaa, kyllä psykiatrian puolella paljon yritettiin.
Tajusin sen vasta myöhemmin, koska lopulta sain avun, mutta vasta kun olin itse valmis osallistumaan hoitooni.

Anonyymi00167 kirjoitti:

mutta tiktok haasteita kyllä löydetään netistä

Ehkäpä se riippuu motivaatiosta ja mielenkiinnosta, mitä sieltä netistä haluaa etsiä.

Anonyymi00176 kirjoitti:

Sitä on ehkä vaikea ymmärtää mut ei tollasia arki asioita aattele kun muuttaa omilleen. Ne näyttää niin helpolle en mä edes tienny et mun pitää mitää Kelaa käyttää. Vapaus laitostumisen jälkeen tuo sellasen fiiliksen mitä ei voi sanoin kuvailla ja menin sen huumassa. Halusin kans näyttää keskaria niille kun ne meinas Vanhaan Vaasaan eka heittää

Tiedän et muutin omilleni mut luotin siihen tukeen mikä luvattiin. Onneks nyt sukulaiset autto.

Lue lisää

Minun on pakko sanoa, että omalla kohdallani se Vanha Vaasa oli laitos, jossa pääsin kuntoon.
Muutos ei ollut/ei olisi ollut mahdollinen näissä kunnallisissa sairaaloissa. Ikävä sanoa noin, mutta hoidon tasossa on valtavat erot.

Anonyymi00178 kirjoitti:

Se, mitä sen viimeisten 20 vuoden aikana itse havaitsin, koin ja näin, ja mediassa asiantuntijoiden antamien lausuntojen perusteella, niin kyllä siellä ( eli mt-, eli psykiatrian puolella) enemmän painotetaan lähinnä vain sitä lääkkeiden säännöllistä käyttöä. Oikeastaan se yksilön "saama hoito" on ainoastaan sitä. Sitähän pidetään yhtenä hoidon kulmakivenä. Eli se on olennainen osa koko sitä hoitoa, ja koko systeemi pohjaa kaikki hoitonsa ja oppinsa siihen. Etenkin skitsofreniadiagnoosin saaneiden potilaiden kohdalla.

Sen sijaan ainakin minusta on hieman outoa, että vastaanotolle tulevien elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanteet tai historiassa tapahtuneet asiat eivät kiinnosta millään tavalla hoitohenkilökuntaa.

Ja sekin on kiistaton fakta, että keskusteluhoidon osuutta ja roolia on vähennetty hoidossa. Niin sairaaloissa ( tai etenkin niissä), mutta myös avopuolella.

Toit esille näkemyksen, että minua on yritetty auttaa. En oikeastaan kyllä kokenut ja nähnyt tuolla tavalla. Enemmän näin potilaiden arvottamista, priorisoimista, lokeroimista johonkin lokeroon, ja lähestulkoon koko ihmisarvon määrittämistä jonkin diagnoosin, tai sosioekonomisen aseman perusteella. Mutta toki meillä jokaisella on erilaisia kokemuksia. Omasta mielestäni vahvasti hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä ei välttämättä toteudu tasa-arvoinen ja empaattinenkaan kohtelu.

Jos itse voisin mennä ajassa taaksepäin, niin en olisi koskaan mennyt, tai hakeutunut kyseisiin paikkoihin. Merkittävien lääkehaittojen ja uusien lisäsairauksien tulemisen takia. Ja tietysti sen karun faktan takia, että loppujen lopuksi meidän jokaisen on selvitettävä ne elämässä olevat ongelmat itse, tai omista läheisistä muodostuvan tukiverkoston avulla. Ns. viranomaispuolelta tulevaan apuun en enää edes usko. Hierarkiaan pohjautuvan systeemin ja lääkekeskeisen ajattelun takia. Sieltä harvemmin saa sitä tarvittavaa ja oikeanlaista apua ja tukea. Itse olen nähnyt sen, mitä kaikessa on takana. Siellä uskotaan, että lääkkeet hoitaa ja selvittää kaiken. Näinhän se asia ei ole. Millään lääkkeillä ei hoideta esim. perheolosuhteissa olevia, keskinäisissä väleissä olevia ristiriitoja. Ja niistä asioista ei mt-puolella piitata mitään. Suurin osa esim. skitsofreniadiagnoosin saaneista jätetään tavallaan heitteille, yksin ja lääkkeiden varaan. Ja aika moni on syrjäytynyt pysyvästi. Ne kenties muut elämässä olevat ongelmat saattavat jäädä kokonaan selvittämättä ja ratkaisematta, jopa vuosikymmeniksi. Se johtuu alalla olevasta kliinisestä ajattelusta. Tämä tilanne on ollut ja pysynyt samana peräti yli 20 vuoden ajan. Eikö olisi jo aika muuttaa ja uudistaa niitä vanhoja ajatteluita ja käytäntöjä. Oikeastaan kukaan ei välitä tarpeeksi. Ei ainakaan niin, että nostaisi kissan pöydälle ja sanoisi suoraan, että pitäisi alkaa tehdä uudistuksia, ja etenkin luopua niistä diagnoosi ja lääkekeskeistä hoitolinjauksista, ja ihmisten kategorisoimisesta ja turhanpäiväisestä leimaamisesta. Hoidon sisällöt, laatu ja määrä ovat tietyllä tavalla pielessä. Yksilön elämän ja ongelmien kokonaisvaltainen tarkastelu puuttuu täysin. Tätä asiaa ei kovin moni tuo esille, mutta tämä on totta. Ihmisten elämässä olevia ongelmia kuvitellaan hoitavan lääkkeillä. Johtuen sairauskeskeisestä lähestymiskulmasta. Siellä on todella paljon ihmisiä, joilla on oireiden taustalla aivan muita asioita pielessä, oli ne sitten liiaĺlinen stressi, yksinäisyys, tai ihmissuhdeongelmat. Mutta niistä oireista tehdään jokin ihme raaka vetäisy, että taustalla on jokin sairaus, vaikka ei välttämättä olisikaan. Jotkut ihmiset reagoi elämässä oleviin ongelmiin mielen kautta tulevina.

Sorry, jos joku tästä nyt näistä tosiasioiden sanomisesta jollakin tavalla loukkaantuu, tai suuttuu. Tätä ei ole kirjoitettu , eikä tarkoitettu millään pahalla.

Lue lisää

Psykiatrian huonot puolet näkee silloin, jos keskittyy vain niihin.
Jos taas ajattelee, ja katsoo myös mitä hyvää siellä on, siitä saa myös hyötyä. Koska siellä on hyvääkin, se täytyy vain nähdä.

Anonyymi00188 kirjoitti:

Jos ei oo ite ollu osastolla 6v putkeen nuoruutta on vaikea ymmärtää tilannetta toki. Kuten sanoin mä en tienny paljoa mistään mitää eikä ne joiden piti tukea tehny töitään (tuettu asuminen). Eli vika kyllä on niissä joiden piti tukea. Sehän se tuetun asumisen idea on. Mut käytännössä näin ei ollut. Paperillahan mulla piti olla kaikki tukikunnossa jne. Ja onhan se toisaalta outoa et vapautetaan osastolta 6v jälkeen eikä kukaan hototaholta tajua ettei siellä osastolla opita mitään elämäntaitoja.

Sain valmiina koska kaikki tehtiin valmiiksi. Sellasta se osastolla olo on, ei siellä tehä ite melkein mitään. Oot vaan siellä. Sairaalakoulukin oli et sai 5 jos jakso mennä paikalle. Eli oikeesti, oot siellä ja pyörittelet sormia. lääkkeet. Ei siellä kukaan opi mitään

Lue lisää

Älä jumitu menneisiin, jos jotain ei ole tapahtunut, tai et ole saanut tukea.
Sinulla on koko loppuelämä aikaa opetella normaaliin elämiseen liittyviä asioita, ei mitään ole menetetty. Opettelu on vain siirtynyt vähän myöhemmäksi. Et ole ainoa tällaisessa asiassa.

Anonyymi00191 kirjoitti:

Nuo säästösyyt ovat se kaikkein paskin juttu. Monille mt-kuntoutujille ne kuntouttavat työtoiminnat saattaa olla ainoa paikka, jonne he menevät, muuten saattavat olla vain kotonaan.
Kun päivätoiminta, kuntouttava lakkaa säästösyistä, jää ihmiset aika lailla ns. tyhjän päälle, mikä ei ole lainkaan hyvä asia. Jotkut saattavat erakoitua täysin. Sen seurauksena voi terveydenhuoltokin kuormittua tulevaisuudessa lisää.

Lue lisää

Aikalailla joillekkin internetti on se ainut missä saa ihmiskontaktin. Kaupassakin kun voi käydä pikakassan kautta

Anonyymi00192 kirjoitti:

En puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta totuus on että ihminen on vähän sellainen kermaperse, että oppiminen ja keksinnöt tulevat tarpeesta, eikä siitä, että jokainen ihminen olisi automaattisesti sivistämässä itseään tiedoilla tai taidoilla.

Ja sen verran on tullut noissa laitoksissa vietettyä aikaa, että ne "valituksen ammattilaiset" eivät ole se ihmisryhmä, joka olisi itse ensimmäisenä ottamassa asioista selvää, vaikka siellä on sitä opastusta tarjolla.

Lue lisää

Entäs jos opastusta ei tarjota lainkaan? Sehän mun ongelma oli. Noi on eri asia toki jotka ei ota vaikka tarjota

Anonyymi00196 kirjoitti:

Minun on pakko sanoa, että omalla kohdallani se Vanha Vaasa oli laitos, jossa pääsin kuntoon.
Muutos ei ollut/ei olisi ollut mahdollinen näissä kunnallisissa sairaaloissa. Ikävä sanoa noin, mutta hoidon tasossa on valtavat erot.

Lue lisää

Voi olla. Toisaalta siellä Vanhassa Vaasassa ollaan vuosia. Olisko ne siellä osannu tunnistaa et skitsofrenia onkin trauma? En tiedä. Epäilen ettei. Toisaalta mitä nyt kattonu niin siellä on jopa terapiaa ja muuta henkilökuntaa. Vaikea sanoa. Silti tollanen paikka tuntuu pelottavalle, etenkin jos oot just täyttäny 18v ja saanu skitsofrenia diagnoosin ja sit vaan sanotaan et kyll sä nyt joudut tonne

Anonyymi00198 kirjoitti:

Älä jumitu menneisiin, jos jotain ei ole tapahtunut, tai et ole saanut tukea.
Sinulla on koko loppuelämä aikaa opetella normaaliin elämiseen liittyviä asioita, ei mitään ole menetetty. Opettelu on vain siirtynyt vähän myöhemmäksi. Et ole ainoa tällaisessa asiassa.

Lue lisää

Yritä nolla :) Siinä kyllä vielä työnsarkaa.

Anonyymi00195 kirjoitti:

Ehkäpä se riippuu motivaatiosta ja mielenkiinnosta, mitä sieltä netistä haluaa etsiä.

jos tikitok on kiinostavampi niin miksi kuntoutusta pitäis tarjota jos some on kiinnostavampi

Anonyymi00083 kirjoitti:

Elikkä kuten näätte, kuntoutuksesta ei ikinä puhuttu ennen kuin diagnoosi muuttui. Ne ei siis ikinä edes yrittäny kuntouttaa tai saada mua töihin. Koska eihän 18v ilman koulutusta pääse mihinkään. Sillonkin ku olin lukiossa ei sitä huomioitu mitenkään. Se oli hoitotaholle sellanen aijaa, kiva ja siinä about kaikki

Lue lisää

Koska esim kuntoutuspsykiatrian tavoitteena on tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä, työelämään siirtymistä tai sinne palaamista. Eihän sulle voida tarjota sellaista jos sä täytä kriteerejä.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Ei. Suoraan osastolta työkyvyttömyyseläkkeelle eikä muuta. Ne teki senkin mulle valmiiksi ja aikalailla ulos pääsin 18v osastolta 6v jälkeen. Suoraan eläkkeelle. Se tuettu asuminen ainut mikä "kuntouttavaa". Mut toisaalta oon huono esimerkki, 13-18v osastolla jne.

Laitoin noi esimerkkinä kuitenkin et näätte millasta se voi olla. Mulla ei oo suunnitelmissa ikinä ennen diagnoosin vaihtoa ollut puhettakaan noista. Laitan nyt tänne nykysen:

Nyt olen siis 23 ja risat vanha

-Lääkärin tapaaminen 1kk tuettu asuminen 2x viikossa Helmikuu 2026 asti
-Seurataan lääkkeiden lopettamisen jälkeen mahdollisten pyskoottisten oireiden paluuta
-Puolletaan potilaalle traumaterapiaa, tavoitteena saada potilaan painajaiset loppumaan sekä auttaa häntä selviämään koulussa
-Toistaiseksi potilaalle annettu traumasta johtuvista syistä lääkärintodistus välttää esiintymisiä koulussa sikäli kuin se mahdollista.
- Anoreksia Nervosa on tällä hetkellä hoitotasapainossa, mutta potilasta pyydetään lääkärin tapaamisten yhteyksissä suorittamaan punnitus ja kirjaamaan painoja ylös joka viikko toistaiseksi
-Suositellaan vertaistukiryhmiä/harrastetoimintaa potilaalle

Lue lisää

Tiesitkö että jotkut lääkkeet aiheuttaa painajaisia.

Anonyymi00201 kirjoitti:

Entäs jos opastusta ei tarjota lainkaan? Sehän mun ongelma oli. Noi on eri asia toki jotka ei ota vaikka tarjota

" Sehän mun ongelma oli ".
Kerrot menneessä muodossa, vai onko se sama ongelma edelleen ? Oletko jäänyt jumiin menneisiin asioihin ?

Anonyymi00204 kirjoitti:

jos tikitok on kiinostavampi niin miksi kuntoutusta pitäis tarjota jos some on kiinnostavampi

Saahan siellä tiktokissa aikaa viettää, jos ei kaipaile kuntoutusta. Miten vaan, itsehän sen ihminen päättää haluaako jotain muutosta oloonsa ja vointiinsa, vai ei.

Anonyymi00206 kirjoitti:

Tiesitkö että jotkut lääkkeet aiheuttaa painajaisia.

Joo. Mulla tosin unilääke ja noita oli ennen sitä ja sen jälkeen. Astma lääkkeet tuskin tekee niitä

Anonyymi00209 kirjoitti:

Saahan siellä tiktokissa aikaa viettää, jos ei kaipaile kuntoutusta. Miten vaan, itsehän sen ihminen päättää haluaako jotain muutosta oloonsa ja vointiinsa, vai ei.

Pointti on se et se ei vaadi tietoa. Algoritmi tekee kaiken. On vaikea ettiä tietoa jos ei tiedä sen olemassa olosta

Anonyymi00208 kirjoitti:

" Sehän mun ongelma oli ".
Kerrot menneessä muodossa, vai onko se sama ongelma edelleen ? Oletko jäänyt jumiin menneisiin asioihin ?

Mun tarina on enemmänkin vaan esimerkki siitä miten ei edes yritetä kuntouttaa

Anonyymi00205 kirjoitti:

Koska esim kuntoutuspsykiatrian tavoitteena on tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä, työelämään siirtymistä tai sinne palaamista. Eihän sulle voida tarjota sellaista jos sä täytä kriteerejä.

Lue lisää

No joo toki. Omat kriteerit mut näet toki ettei mua ikinä edes yritetty kuntouttaa. Niin kauan ku skitsofrenia oli siitä ei ollut mitään puhetta. Ei sanallakaan puhuttu kuntoutuksesta eikä sellasesta. Diagnoosin muutoksen jälkeen sit sai.

Eli ihan selkeästi diagnoosi oli se suurin syy miksei tarjottu kuin lääkkeitä. Jos siis tarkotetaan kuntouttavia ohjelmia

Anonyymi00209 kirjoitti:

Saahan siellä tiktokissa aikaa viettää, jos ei kaipaile kuntoutusta. Miten vaan, itsehän sen ihminen päättää haluaako jotain muutosta oloonsa ja vointiinsa, vai ei.

Jos et tiedä asian olemassa olosta on vaikea ettiä tietoa. Vai osaisitko ite ettiä jos et tiedä et x-asia on olemassa? Tuskin.

Otetaan esimerkki: Jos et olis ikinä kuullu vaikka kelan jostain tuesta, osaisitko ettiä sitä jos et tietäis et se on olemassa eikä kukaan oo sulle sanonu?

Anonyymi00189 kirjoitti:

En menis terapiaan jos en tarttis sitä. En pysty itse pääsemään niistä eroon. ja Kelaterapia on ainut johon budjetti antaa myöten. Jos mulla olis rahaa niin olisin päässy mihin terapiaan vaan ajat sit. Mut yksityiset maksaa liikaa. On toi nytkin kallista.

Eli joo kelaterapia on ainut koska tuntitaksat normaalisti on ihan liian kalliita. Mikään ilmanen ei valitettavasti riitä ja toimi. tarttee nyt vaa tähän asiantuntijaa

Lue lisää

No se on hyvä että sä oot saanut sen kelaterapian. joten mitään onglemaa ei ole.

Anonyymi00215 kirjoitti:

No se on hyvä että sä oot saanut sen kelaterapian. joten mitään onglemaa ei ole.

Ei tällä hetkellä. Mut toki elän ehkä menneessä mut mulle on terapeuttista jakaa omia kokemuksia, tuoda esille niitä vuotokohtia mitä hoidossa on ja tälleen. Tää on kai mun oma uniikki tapa käsitellä osaston traumoja

Anonyymi00210 kirjoitti:

Joo. Mulla tosin unilääke ja noita oli ennen sitä ja sen jälkeen. Astma lääkkeet tuskin tekee niitä

Kyllä,jotkin astmalääkkeet, erityisesti montelukasti (tablettimuodossa otettuna), voivat aiheuttaa painajaisia ja muita unihäiriöitä osalle käyttäjistä, usein iltaisin otettuna

Anonyymi00218 kirjoitti:

Kyllä,jotkin astmalääkkeet, erityisesti montelukasti (tablettimuodossa otettuna), voivat aiheuttaa painajaisia ja muita unihäiriöitä osalle käyttäjistä, usein iltaisin otettuna

Lue lisää

Ai montelukast aiheuttaa? Ai hitto, mulla on se... tosin ollu jo vuosia. Mun painajaiset tosin on osastoteemasia, hoitaja tahtoo puukottaa mua, lepositeitä ja sellasta mut toi montelukast oli kyll uusi. Kuulin ekaa kertaa just nyt,

Anonyymi00188 kirjoitti:

Jos ei oo ite ollu osastolla 6v putkeen nuoruutta on vaikea ymmärtää tilannetta toki. Kuten sanoin mä en tienny paljoa mistään mitää eikä ne joiden piti tukea tehny töitään (tuettu asuminen). Eli vika kyllä on niissä joiden piti tukea. Sehän se tuetun asumisen idea on. Mut käytännössä näin ei ollut. Paperillahan mulla piti olla kaikki tukikunnossa jne. Ja onhan se toisaalta outoa et vapautetaan osastolta 6v jälkeen eikä kukaan hototaholta tajua ettei siellä osastolla opita mitään elämäntaitoja.

Sain valmiina koska kaikki tehtiin valmiiksi. Sellasta se osastolla olo on, ei siellä tehä ite melkein mitään. Oot vaan siellä. Sairaalakoulukin oli et sai 5 jos jakso mennä paikalle. Eli oikeesti, oot siellä ja pyörittelet sormia. lääkkeet. Ei siellä kukaan opi mitään

Lue lisää

Täh. pitääkö osastolla tehdä kotitöitä?

Anonyymi00191 kirjoitti:

Nuo säästösyyt ovat se kaikkein paskin juttu. Monille mt-kuntoutujille ne kuntouttavat työtoiminnat saattaa olla ainoa paikka, jonne he menevät, muuten saattavat olla vain kotonaan.
Kun päivätoiminta, kuntouttava lakkaa säästösyistä, jää ihmiset aika lailla ns. tyhjän päälle, mikä ei ole lainkaan hyvä asia. Jotkut saattavat erakoitua täysin. Sen seurauksena voi terveydenhuoltokin kuormittua tulevaisuudessa lisää.

Lue lisää

On erilaisia palveluja jotka järjestää esim kuntouttavaa työtoimintaa ja muuta mt kuntoutujille

Anonyymi00209 kirjoitti:

Saahan siellä tiktokissa aikaa viettää, jos ei kaipaile kuntoutusta. Miten vaan, itsehän sen ihminen päättää haluaako jotain muutosta oloonsa ja vointiinsa, vai ei.

Jos ihminen kertoo että viettää aikaansa netissä niin tarjotaanko silloin kuntoutusta jos et opiskele, ole siirtymässä työelämään tai palaamassa sinne.

Anonyymi00222 kirjoitti:

Jos ihminen kertoo että viettää aikaansa netissä niin tarjotaanko silloin kuntoutusta jos et opiskele, ole siirtymässä työelämään tai palaamassa sinne.

Ehkä pitäs ainakin kartottaa auttasko se?

Anonyymi00219 kirjoitti:

Ai montelukast aiheuttaa? Ai hitto, mulla on se... tosin ollu jo vuosia. Mun painajaiset tosin on osastoteemasia, hoitaja tahtoo puukottaa mua, lepositeitä ja sellasta mut toi montelukast oli kyll uusi. Kuulin ekaa kertaa just nyt,

Lue lisää

kyllä kuten sanoin montelukast aiheuttaa painajaisia.

Anonyymi00220 kirjoitti:

Täh. pitääkö osastolla tehdä kotitöitä?

En tarkota kotitöitä vaan ihan mitä vaan. Nythän se on aikalailla ruokailut-> lääkkeet-> ehkä sairaalakoulu->pyörittele sormia loppuaika

Anonyymi00219 kirjoitti:

Ai montelukast aiheuttaa? Ai hitto, mulla on se... tosin ollu jo vuosia. Mun painajaiset tosin on osastoteemasia, hoitaja tahtoo puukottaa mua, lepositeitä ja sellasta mut toi montelukast oli kyll uusi. Kuulin ekaa kertaa just nyt,

Lue lisää

Vaikka lääke on tarkoitettu keuhkoihin, leukotrieenireseptoreita löytyy myös aivoista, ja niiden salpaaminen voi vaikuttaa mielialaan ja uneen.

Anonyymi00224 kirjoitti:

kyllä kuten sanoin montelukast aiheuttaa painajaisia.

Mielenkiintoista. Mulla kyllä alko painajaiset vasta 1,5v sitten. Mut ehkä mun pitää jutella tästä.

Anonyymi00219 kirjoitti:

Ai montelukast aiheuttaa? Ai hitto, mulla on se... tosin ollu jo vuosia. Mun painajaiset tosin on osastoteemasia, hoitaja tahtoo puukottaa mua, lepositeitä ja sellasta mut toi montelukast oli kyll uusi. Kuulin ekaa kertaa just nyt,

Lue lisää

Tuolla astmalääkkeellä on myös yhteyttä PTSD oireitten kaa

Anonyymi00223 kirjoitti:

Ehkä pitäs ainakin kartottaa auttasko se?

Millasta kuntoutusta pitäis saada että menee esim ammattikouluun opiskelee?

Anonyymi00225 kirjoitti:

En tarkota kotitöitä vaan ihan mitä vaan. Nythän se on aikalailla ruokailut-> lääkkeet-> ehkä sairaalakoulu->pyörittele sormia loppuaika

Mitä sulle olis pitänyt osastolla opettaa kun olit lapsi?

Anonyymi00225 kirjoitti:

En tarkota kotitöitä vaan ihan mitä vaan. Nythän se on aikalailla ruokailut-> lääkkeet-> ehkä sairaalakoulu->pyörittele sormia loppuaika

Mitä sä luulet että psykiatrian osastolla tehdään? ei se ole mikään puuhapaikka

Anonyymi00227 kirjoitti:

Mielenkiintoista. Mulla kyllä alko painajaiset vasta 1,5v sitten. Mut ehkä mun pitää jutella tästä.

ja koska sulla aloitettiin astmalääke

Anonyymi00228 kirjoitti:

Tuolla astmalääkkeellä on myös yhteyttä PTSD oireitten kaa

On vai? Hyvä tietää, pitää sit oikeesti jutella kun nään lääkäriä. Tosin astma ei kuulu psykiatriaan mut ehkä sitä kautta asia etenee paremmin... Kiitos tiedosta! En olis ikinä tienny ilman sua tätä

Anonyymi00232 kirjoitti:

ja koska sulla aloitettiin astmalääke

Oon käyttäny niitä 6v asti. Montelukast tosin uudempi lisäys... OIikohan 2022

Anonyymi00231 kirjoitti:

Mitä sä luulet että psykiatrian osastolla tehdään? ei se ole mikään puuhapaikka

Tiedän mitä siellä tehdään kun olin 6v. Ei yhtään mitään.

Anonyymi00234 kirjoitti:

Oon käyttäny niitä 6v asti. Montelukast tosin uudempi lisäys... OIikohan 2022

Seretide, Ventoline+montelukast 10mg iltasin. Tos mun astmalääkkeet ja unilääkkeenä mulla oli doksepiini

Anonyymi00233 kirjoitti:

On vai? Hyvä tietää, pitää sit oikeesti jutella kun nään lääkäriä. Tosin astma ei kuulu psykiatriaan mut ehkä sitä kautta asia etenee paremmin... Kiitos tiedosta! En olis ikinä tienny ilman sua tätä

Lue lisää

Kyllä.Vaikka montelukast ei ole PTSD-lääke, sen aiheuttamat ahdistus- ja käytösmuutokset voivat olla samankaltaisia tai pahentaa olemassa olevia PTSD-oireita.Montelukast voi aiheuttaa vakavia mielenterveyshaittavaikutuksia, kuten ahdistusta, masennusta, unihäiriöitä ja käytösmuutoksia, jotka voivat muistuttaa traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) oireita tai pahentaa niitä, ja lääkityksen lopettamisen jälkeenkin.

Anonyymi00234 kirjoitti:

Oon käyttäny niitä 6v asti. Montelukast tosin uudempi lisäys... OIikohan 2022

jos sä olet käyttänyt montelukast lääkettä vuodesta 2022 ja nähnyt 1,5 vuotta painajaisia niin etkö näe yhteyttä

Anonyymi00235 kirjoitti:

Tiedän mitä siellä tehdään kun olin 6v. Ei yhtään mitään.

mitä sä oletat että sairalaassa tehdään? sinä menit sinne anoreksian takia niin mitä puuhaa sinä olisit kaivannut sairaalassa? se ole mikään paikka jossa sulle opetetaan kotitöitä yms taitoja. Sairaala ei ole sitä varten

Anonyymi00238 kirjoitti:

Kyllä.Vaikka montelukast ei ole PTSD-lääke, sen aiheuttamat ahdistus- ja käytösmuutokset voivat olla samankaltaisia tai pahentaa olemassa olevia PTSD-oireita.Montelukast voi aiheuttaa vakavia mielenterveyshaittavaikutuksia, kuten ahdistusta, masennusta, unihäiriöitä ja käytösmuutoksia, jotka voivat muistuttaa traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) oireita tai pahentaa niitä, ja lääkityksen lopettamisen jälkeenkin.

Lue lisää

Noh, mulla on C-PTSD +ADHD eli kuulostaa aikalailla sille et väärä lääke mulle. Tää ei oo tullu ilmi ennen missään vaikka lääkärit tietää mun lääkityksen. Ehkei ne tiedä tota tai sit tää on tätä somaattiset erikseen ja psykiatriset erikseen menoa.

Kiitos avusta! Tiedä vaik tossa olis ratkasu

Anonyymi00239 kirjoitti:

jos sä olet käyttänyt montelukast lääkettä vuodesta 2022 ja nähnyt 1,5 vuotta painajaisia niin etkö näe yhteyttä

Kuulin tästä vasta tänään ekaa kertaa. En tiennyt ennen tätä noiden yhteyttä. Lääkäri kun koko ajan pitänyt niitä painajaisia trauman oireina. Kun ennen tota en muista edes unia ollenkaan

Anonyymi00146 kirjoitti:

Olisin tarttenu pidempiä tapaamisaikoja kuin useammin jos ne sit olis auttanu oikeesti. Tuntu et osalle toi oli vaan suojatyöpaikka mis ei tartte mitään tehdä. Noilla kun on myös 24/7 tuettu asuminen tän lisäksi mis nähdään omassa kotona asuvia ja krooninen henkilöstövaje sillon ja nytkin. Tapaamisia ei saa lisää jos henkilöstöä ei ole. 3x oli jo muuten maksimi paperilla. Uskoisin et ne olis parempaankin pystyny mut osaa niistä ohjaajia ei ois voinu vähempää kiinnostaa työ tai me asukkaat.

Lue lisää

Spoiler alert. Ei ole mitään järkeä tuottaa tarvittavaa palvelua kotiin jos ihminen on niin huonossa kunnossa että tarvitsee laitoshoitoa. Tulet huomaamaan tämän kun ikäännyt, kotihoito käy vain tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen ihminen siirretään vanhainkotiin.

Anonyymi00240 kirjoitti:

mitä sä oletat että sairalaassa tehdään? sinä menit sinne anoreksian takia niin mitä puuhaa sinä olisit kaivannut sairaalassa? se ole mikään paikka jossa sulle opetetaan kotitöitä yms taitoja. Sairaala ei ole sitä varten

Lue lisää

Menin vapaaehtoiesti joo->Sain pakkohoidon-> Jäin 6v eri osastoille.

olettaisin jotain muutakuin sormien pyörittelyä. Kuitenkin jos oot vuosia siellä niin kuka vaan laitostuu. Mut heitettiin vielä pihallekkin aiika nopeasti, en edes tiennyt et vapaudun. Neuvottelu (joita ollu ties kuin monta) sit klo 12 ulos ja taksi +osote mun tuetun asumisen kotiin. Avaimet sentään sain mut kukaan ei ees tarkistanu pääsinkö sinne kun vasta seuraavalla viikolla

Anonyymi00243 kirjoitti:

Spoiler alert. Ei ole mitään järkeä tuottaa tarvittavaa palvelua kotiin jos ihminen on niin huonossa kunnossa että tarvitsee laitoshoitoa. Tulet huomaamaan tämän kun ikäännyt, kotihoito käy vain tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen ihminen siirretään vanhainkotiin.

Lue lisää

Nooh, mulla on 50+v vielä tohon toivottavasti. Ja en nyt pyydä palvelua kotiin, eikös kuntoutus yms tehä jossain?

Anonyymi00237 kirjoitti:

Seretide, Ventoline montelukast 10mg iltasin. Tos mun astmalääkkeet ja unilääkkeenä mulla oli doksepiini

Eli montelukast voi aiheuttaa painajaisia kuten myös doksepiini

Anonyymi00246 kirjoitti:

Eli montelukast voi aiheuttaa painajaisia kuten myös doksepiini

Eli siis lääke joka auttaa mua painajaisten takia nukkumaan tekee lisää painajaisia? No täähän on kiva looppi.

Pitääpä keskustella tammikuussa tästä... Luotan silti terapiaan mut ehkä mä saan painajaiset pois pian

Anonyymi00241 kirjoitti:

Noh, mulla on C-PTSD ADHD eli kuulostaa aikalailla sille et väärä lääke mulle. Tää ei oo tullu ilmi ennen missään vaikka lääkärit tietää mun lääkityksen. Ehkei ne tiedä tota tai sit tää on tätä somaattiset erikseen ja psykiatriset erikseen menoa.

Kiitos avusta! Tiedä vaik tossa olis ratkasu

Lue lisää

Noin netistä löytyvien tietojen mukaan on

Anonyymi00242 kirjoitti:

Kuulin tästä vasta tänään ekaa kertaa. En tiennyt ennen tätä noiden yhteyttä. Lääkäri kun koko ajan pitänyt niitä painajaisia trauman oireina. Kun ennen tota en muista edes unia ollenkaan

Lue lisää

Painajaiset ja muut unihäiriöt kuuluvat montelukastin tunnettuihin, mutta melko harvinaisiin (yli 1/1000) haittavaikutuksiin. lääke voi aiheuttaa myös ärtyneisyyttä, ahdistusta, levottomuutta, unettomuutta.

Anonyymi00248 kirjoitti:

Noin netistä löytyvien tietojen mukaan on

Aika huono juttu ettei lääkärit oo tienny. Toisaalta eikai psykiatrilla ole syytä tietää montelukastista mitään... ja terveyskeskuslääkäri taas nyt on vaan tk-lääkäri

Anonyymi00249 kirjoitti:

Painajaiset ja muut unihäiriöt kuuluvat montelukastin tunnettuihin, mutta melko harvinaisiin (yli 1/1000) haittavaikutuksiin. lääke voi aiheuttaa myös ärtyneisyyttä, ahdistusta, levottomuutta, unettomuutta.

Lue lisää

Revin kyll pelihousuni jos mun traumapainajaset on montelukastin syystä. En oo nauttinu todellakaan nähdä unia melkein joka yö missä hoitaja haluu mulle pahaa tai lääkäri.

En varmaan omin luvin voi kuitenkaa lopettaa et pakko oottaa tammikuun tapaamiseen asti

Anonyymi00247 kirjoitti:

Eli siis lääke joka auttaa mua painajaisten takia nukkumaan tekee lisää painajaisia? No täähän on kiva looppi.

Pitääpä keskustella tammikuussa tästä... Luotan silti terapiaan mut ehkä mä saan painajaiset pois pian

Lue lisää

Vaikka doksepiini auttaa nukahtamaan ja pysymään unessa, se voi joillakin aiheuttaa levottomuutta ja ahdistusta unessa, mikä voi ilmetä painajaisina tai levottomina unina

Anonyymi00247 kirjoitti:

Eli siis lääke joka auttaa mua painajaisten takia nukkumaan tekee lisää painajaisia? No täähän on kiva looppi.

Pitääpä keskustella tammikuussa tästä... Luotan silti terapiaan mut ehkä mä saan painajaiset pois pian

Lue lisää

montelukast voi aiheuttaa painajaisia ja doksepiini voi aiheuttaa painajaisia. Sulla on kaksi lääkettä jotka voi aiheuttaa painajaisia ja käytät niitä molempia illalla

Anonyymi00250 kirjoitti:

Aika huono juttu ettei lääkärit oo tienny. Toisaalta eikai psykiatrilla ole syytä tietää montelukastista mitään... ja terveyskeskuslääkäri taas nyt on vaan tk-lääkäri

sä voit itse googlettaa ja lukea sekä itse lääkkeistä että montelukast kokemuksia liittyen painajaisiin ja ahdistukseen

Anonyymi00251 kirjoitti:

Revin kyll pelihousuni jos mun traumapainajaset on montelukastin syystä. En oo nauttinu todellakaan nähdä unia melkein joka yö missä hoitaja haluu mulle pahaa tai lääkäri.

En varmaan omin luvin voi kuitenkaa lopettaa et pakko oottaa tammikuun tapaamiseen asti

Lue lisää

et voi lopettaa mutta noilla lääkkeillä on todettu haittavaikutuksena painajaiset

Anonyymi00244 kirjoitti:

Menin vapaaehtoiesti joo->Sain pakkohoidon-> Jäin 6v eri osastoille.

olettaisin jotain muutakuin sormien pyörittelyä. Kuitenkin jos oot vuosia siellä niin kuka vaan laitostuu. Mut heitettiin vielä pihallekkin aiika nopeasti, en edes tiennyt et vapaudun. Neuvottelu (joita ollu ties kuin monta) sit klo 12 ulos ja taksi osote mun tuetun asumisen kotiin. Avaimet sentään sain mut kukaan ei ees tarkistanu pääsinkö sinne kun vasta seuraavalla viikolla

Lue lisää

Sairaala on sairaala ja siellä hoidetaan potilaita ja sairuksia. Siellä ei olem tehtävänä sulle järjetää toimintaa,jos se on suljettu ja sä et pääse omatoimisesti käymään ulkona.

Anonyymi00254 kirjoitti:

sä voit itse googlettaa ja lukea sekä itse lääkkeistä että montelukast kokemuksia liittyen painajaisiin ja ahdistukseen

Ei tullu mieleenkään et astmalääke tekee mitään eikä mun psykiatrillekkaan näköjään vaikka se katto sillon aikoinaan ennen unilääkettä lääkkeet.

Eli mun unilääke auttaa nukkumaan painajaisten takia mut voi lisätä samoin kuin montelukast.. Aivan mahtavaa. Nooh, hyvä et tiedän nyt. En olis tienny ikinä ilman tätä paikkaa :)

Anonyymi00256 kirjoitti:

Sairaala on sairaala ja siellä hoidetaan potilaita ja sairuksia. Siellä ei olem tehtävänä sulle järjetää toimintaa,jos se on suljettu ja sä et pääse omatoimisesti käymään ulkona.

Lue lisää

Eipä ne psykiatrisella mitään muutakaan tee kuin antaa lääkkeitä. Lääkehoito on ainut hoito mitä niillä on

Anonyymi00257 kirjoitti:

Ei tullu mieleenkään et astmalääke tekee mitään eikä mun psykiatrillekkaan näköjään vaikka se katto sillon aikoinaan ennen unilääkettä lääkkeet.

Eli mun unilääke auttaa nukkumaan painajaisten takia mut voi lisätä samoin kuin montelukast.. Aivan mahtavaa. Nooh, hyvä et tiedän nyt. En olis tienny ikinä ilman tätä paikkaa :)

Lue lisää

kyllä

Anonyymi00259 kirjoitti:

kyllä

ja lääkäri terveyskeskuksessa eikä mun psykiatri osannu tätä sanoa. Noh, ehkä ihan hyvä et oon täällä keskustellu. Opin jotain uutta ja tärkeää

Anonyymi00260 kirjoitti:

ja lääkäri terveyskeskuksessa eikä mun psykiatri osannu tätä sanoa. Noh, ehkä ihan hyvä et oon täällä keskustellu. Opin jotain uutta ja tärkeää

Sekä Yhdysvaltain lääkevirasto FDA että muut kansainväliset toimijat ovat asettaneet montelukastille vakavimman mahdollisen varoituksen (Boxed Warning) vakavista mielialaan ja käyttäytymiseen liittyvistä muutoksista.

Anonyymi00261 kirjoitti:

Sekä Yhdysvaltain lääkevirasto FDA että muut kansainväliset toimijat ovat asettaneet montelukastille vakavimman mahdollisen varoituksen (Boxed Warning) vakavista mielialaan ja käyttäytymiseen liittyvistä muutoksista.

Lue lisää

Okei. Miksei siis Suomessa tätä tiedetä? Psykiatrin luulis ainakin

Anonyymi00262 kirjoitti:

Okei. Miksei siis Suomessa tätä tiedetä? Psykiatrin luulis ainakin

Joillekin se sopii ,mutta muillekin on tullut tuosta painajaisia ym.

Anonyymi00263 kirjoitti:

Joillekin se sopii ,mutta muillekin on tullut tuosta painajaisia ym.

Ai hitsi, tuleekohan tostakin vierotusoireita

Anonyymi00264 kirjoitti:

Ai hitsi, tuleekohan tostakin vierotusoireita

Vaikka kyseessä ei ole perinteinen riippuvuuslääke, keho tottuu sen vaikutukseen. Lopettaminen voi laukaista oireita, kuten:

Ahdistus, hermostuneisuus, levottomuus.
Päänsärky, vapina.
Unettomuus.

Jos epäilet vieroitusoireita lopettamisen jälkeen, ota yhteyttä lääkäriin, äläkä lopeta lääkettä omin päin.

Anonyymi00267 kirjoitti:

Jos epäilet vieroitusoireita lopettamisen jälkeen, ota yhteyttä lääkäriin, äläkä lopeta lääkettä omin päin.

En lopeta tietenkään omin luvin noita mut noi vierotusoireet toi deja vu:n Leponexin lopettamiseen. Se vasta kokemus olikin

Anonyymi00268 kirjoitti:

En lopeta tietenkään omin luvin noita mut noi vierotusoireet toi deja vu:n Leponexin lopettamiseen. Se vasta kokemus olikin

no jos saat jossain vaiheessa lopettaa astmalääkkeen niin sitten vasta tiedät tuleeko vierotusoireita.Mutta miten käy sun astmalle

Anonyymi00269 kirjoitti:

no jos saat jossain vaiheessa lopettaa astmalääkkeen niin sitten vasta tiedät tuleeko vierotusoireita.Mutta miten käy sun astmalle

Näkee sit. Onhan mulla Seretide+Ventoline. EHkä montelukastin tilalle joku muu

Psykoosisairaiden lääkkeetön hoito on tuhoon tuomittu ajatus. Sen huomaa hyvin näistä tänne kertyvistä vastauksista, kun yhdessäkään ei ymmärretä, mihin lääkkeitä tarvitaan. Eikä siten kyetä arvioimaan hyötyjä ja haittoja.

Anonyymi00273 kirjoitti:

Psykoosisairaiden lääkkeetön hoito on tuhoon tuomittu ajatus. Sen huomaa hyvin näistä tänne kertyvistä vastauksista, kun yhdessäkään ei ymmärretä, mihin lääkkeitä tarvitaan. Eikä siten kyetä arvioimaan hyötyjä ja haittoja.

Lue lisää

Nykysillä lääkkeillä on hirvee lista haittoja vaan

Anonyymi00270 kirjoitti:

Näkee sit. Onhan mulla Seretide Ventoline. EHkä montelukastin tilalle joku muu

emmä tiennyt että astman hoitoon tarvitaan noin paljon lääkkeitä

Anonyymi00221 kirjoitti:

On erilaisia palveluja jotka järjestää esim kuntouttavaa työtoimintaa ja muuta mt kuntoutujille

Säästösyyt nykyään vaan karsii paljon tätä kuntoutusta.
Onko vaikea uskoa?vai vaikea ymmärtää?

Anonyymi00278 kirjoitti:

Säästösyyt nykyään vaan karsii paljon tätä kuntoutusta.
Onko vaikea uskoa?vai vaikea ymmärtää?

No minä en tiedä millä paikkakunnalla sinä asut ja mitä eri palveluntuottajia paikkakunnallasi on.

Anonyymi00279 kirjoitti:

No minä en tiedä millä paikkakunnalla sinä asut ja mitä eri palveluntuottajia paikkakunnallasi on.

Eiköhän se ole koko Suomen kattava vitsaus leikata ja säästää kaikesta mahollisesta.

Anonyymi00280 kirjoitti:

Eiköhän se ole koko Suomen kattava vitsaus leikata ja säästää kaikesta mahollisesta.

mutta on järjetöjä ja säätiöitä jotka järjestää ja sitten on sosiaalista kuntoutusta olemassa

Anonyymi00281 kirjoitti:

mutta on järjetöjä ja säätiöitä jotka järjestää ja sitten on sosiaalista kuntoutusta olemassa

Järjestää raha tilanteen mukaan mitä on.Tuskin riittää kaikille halukkaille.

Anonyymi00282 kirjoitti:

Järjestää raha tilanteen mukaan mitä on.Tuskin riittää kaikille halukkaille.

mä en ymmärrä nyt mitä sä tarkotat . järjestää raha...

Anonyymi00283 kirjoitti:

mä en ymmärrä nyt mitä sä tarkotat . järjestää raha...

Anteeksi en voi selventää kun et ymmärrä sittenkään.

Anonyymi00284 kirjoitti:

Anteeksi en voi selventää kun et ymmärrä sittenkään.

järjestää raha tilanteen mukaan liittyy siihen että voi mennä ilmaiseen toimintaan?

Anonyymi00285 kirjoitti:

järjestää raha tilanteen mukaan liittyy siihen että voi mennä ilmaiseen toimintaan?

Nekää ei ole kaikki ilmaisia.Pitää maksaa 2€ että pääsee.

Anonyymi00277 kirjoitti:

emmä tiennyt että astman hoitoon tarvitaan noin paljon lääkkeitä

EI varmaan tarttis yleensä mut se on niitä asioita mitkä meni osastolla pahemmaksi, siellä ei astmaa kontrolloitu+huono sisäilma.

Anonyymi00281 kirjoitti:

mutta on järjetöjä ja säätiöitä jotka järjestää ja sitten on sosiaalista kuntoutusta olemassa

EIkös hallitus leikannut just järjestöiltä rahotusta paljon?

Anonyymi00221 kirjoitti:

On erilaisia palveluja jotka järjestää esim kuntouttavaa työtoimintaa ja muuta mt kuntoutujille

On niitä palveluja vielä, mutta kuinka kauan. Kaikesta leikataan rahat pois. Esim. yhdistykset ja järjestöt eivät enää saa taloudellista tukea kovinkaan helposti, jatkuvasti vain vähennetään. Se tarkoittaa sitä, että ajan myötä nämäkin lakkaavat toimimasta.

Anonyymi00297 kirjoitti:

On niitä palveluja vielä, mutta kuinka kauan. Kaikesta leikataan rahat pois. Esim. yhdistykset ja järjestöt eivät enää saa taloudellista tukea kovinkaan helposti, jatkuvasti vain vähennetään. Se tarkoittaa sitä, että ajan myötä nämäkin lakkaavat toimimasta.

Lue lisää

Miksei niitä palveluja voi käyttää kun ne on vielä olemassa? Sinä et voi tietää kuinka kauan joku palvelu toimii. Ja sen takia et voi osallistua koska mietit että käyttämäsi palvelu loppuu.

Anonyymi00290 kirjoitti:

EIkös hallitus leikannut just järjestöiltä rahotusta paljon?

Te yleistätte kaikki koskemaan kaikkea palveluntuottajia ja sen takia ette voi osallistua ja ja käyttää palveluja. Voitko kertoa paikkakuntasi niin minä voin etsiä sinulle missä mielenterveyskuntoutujat voi hakea apua muualta kuin terveydenhuollosta. On paljon tukipalveluja terveydenhuollon ja kelan ulkopuolella.

Anonyymi00286 kirjoitti:

Nekää ei ole kaikki ilmaisia.Pitää maksaa 2€ että pääsee.

Täällä päin on maksuttomia palvelua ja toiminntaa. ja jos ei ole 2 euroa niin toki voit jäädä kotiin makaa. Niin säästyy se 2 euroa.

Anonyymi00286 kirjoitti:

Nekää ei ole kaikki ilmaisia.Pitää maksaa 2€ että pääsee.

Onko sulla rahat noin vähissä ettei 2 euroa löydy jotta ihminen saa sosiaalista elämää ja toimintaa.

Anonyymi00289 kirjoitti:

EI varmaan tarttis yleensä mut se on niitä asioita mitkä meni osastolla pahemmaksi, siellä ei astmaa kontrolloitu huono sisäilma.

olit lapsi. missä sun vanhemmat oli jos he eivät olleet tietoisia asiasta

Anonyymi00303 kirjoitti:

olit lapsi. missä sun vanhemmat oli jos he eivät olleet tietoisia asiasta

Vanhemmat ei paljoa voi mitään sille jos oot pakkohoidossa. Olin niiden vastuulla ja niitä ei kiinnostanut moneen vuoteen asia kunnolla. Kun kato somaattiset jutut ei kuulu niille vaikka pakkohoidossa oleva ei voi ite asialle mitää eikä vanhemmat.

Toinen oli osastoilla oleva huono sisäilma, etenkin talvisin. Sille ei voi mitään eikä siltä pääse karkuun koska oot pakkohoidossa. Valittaminenkin oli turhaa koska voi voi, ei meillä oo oo mitää ongelmia, ne on sun harhoja

Anonyymi00304 kirjoitti:

Vanhemmat ei paljoa voi mitään sille jos oot pakkohoidossa. Olin niiden vastuulla ja niitä ei kiinnostanut moneen vuoteen asia kunnolla. Kun kato somaattiset jutut ei kuulu niille vaikka pakkohoidossa oleva ei voi ite asialle mitää eikä vanhemmat.

Toinen oli osastoilla oleva huono sisäilma, etenkin talvisin. Sille ei voi mitään eikä siltä pääse karkuun koska oot pakkohoidossa. Valittaminenkin oli turhaa koska voi voi, ei meillä oo oo mitää ongelmia, ne on sun harhoja

Lue lisää

Jos sulla on todettu lapsena astma niin sitä pitää myös hoitaa myös siellä osastolla. Miksei sun vanhemmat sanonut että haluavat sut kotiin .Miksi olit anoreksian takia pakkohoidossa ja sun vanhemmat ei tehnyt yhtään mitään ja selvittänyt asioita.

Anonyymi00304 kirjoitti:

Vanhemmat ei paljoa voi mitään sille jos oot pakkohoidossa. Olin niiden vastuulla ja niitä ei kiinnostanut moneen vuoteen asia kunnolla. Kun kato somaattiset jutut ei kuulu niille vaikka pakkohoidossa oleva ei voi ite asialle mitää eikä vanhemmat.

Toinen oli osastoilla oleva huono sisäilma, etenkin talvisin. Sille ei voi mitään eikä siltä pääse karkuun koska oot pakkohoidossa. Valittaminenkin oli turhaa koska voi voi, ei meillä oo oo mitää ongelmia, ne on sun harhoja

Lue lisää

Miksi sinä olit paikkohoidossa jos sinä käyttäydyit hyvin ja asiallisesti. Ja miksi sinua pidettiin osastolla. kuudessa vuodessa luulis painon nousevan normaalipainon tasolle.

Anonyymi00305 kirjoitti:

Jos sulla on todettu lapsena astma niin sitä pitää myös hoitaa myös siellä osastolla. Miksei sun vanhemmat sanonut että haluavat sut kotiin .Miksi olit anoreksian takia pakkohoidossa ja sun vanhemmat ei tehnyt yhtään mitään ja selvittänyt asioita.

Lue lisää

Osastolla kun olin astmaa hoidettiin vain vanhan mukaan. Spirometria ja muut astman seuranta jäi kokonaan. Eli joo, ne piti nykysen lääkityksen eikä seurannu mun astmaa mikä on virhe koska tos iässä nimenomaan se kehittyy. Jos mä valitin niin kaikki oli anoreksian ja myöhemmin vaan mun harhojen vikaa. EIkä sisäilmaongelmia otettu todesta.

Mun vanhemmat kävi hoitoneuvotteluissa ja teki mitä pysty. Mut pakkohoito M3 ei saa pois kuin lääkärin toimesta. Joten niiden haluaminen ei muuta sitä et lääkärit päätti toisin. Mun vanhemmilla oli aika rajalliset toimet tehdä mitään kun lääkärit on ne mitkä päättää asioista. Ei se asioiden selvittäminenkään auta kun oon osaston vastuulla enkä pääse pois jos ne ei niin anna

Anonyymi00306 kirjoitti:

Miksi sinä olit paikkohoidossa jos sinä käyttäydyit hyvin ja asiallisesti. Ja miksi sinua pidettiin osastolla. kuudessa vuodessa luulis painon nousevan normaalipainon tasolle.

Lue lisää

Koska kun menin mulla oli anoreksia vaan. Mut mun C-PTSD kehitty osastolla ollessa ja sain nuoren ensipsykoosin diagnoosin (joka myöhemmin tulkittiin skitsofreniaksi). Lisäksi mulla oli ADHD jota kukaan ei tajunnut olemassa olevan eli.... Anoreksia+C-PTSD+ADHD oli hoitotahon silmissä lopulta anoreksia+skitsofrenia. Niin ja olin aina sekaosastolla. Missä muitakin ongelmia kuin syömishäiriö

Mitä tosta sit seuras: Olin alipainonen ja en syöny koska ahdisti-> Pakkoruokintaa->rimpuilen vastaan-> Ne laittaa lepositeisiin-> traumatisoidun ja oireilen lisää-> Sama kaava toistuu alusta. Lopulta toi eskaloitui siihen et aloin satuttaa itteäni osastolla ja jatkettiin tota kierrettä

Anonyymi00307 kirjoitti:

Osastolla kun olin astmaa hoidettiin vain vanhan mukaan. Spirometria ja muut astman seuranta jäi kokonaan. Eli joo, ne piti nykysen lääkityksen eikä seurannu mun astmaa mikä on virhe koska tos iässä nimenomaan se kehittyy. Jos mä valitin niin kaikki oli anoreksian ja myöhemmin vaan mun harhojen vikaa. EIkä sisäilmaongelmia otettu todesta.

Mun vanhemmat kävi hoitoneuvotteluissa ja teki mitä pysty. Mut pakkohoito M3 ei saa pois kuin lääkärin toimesta. Joten niiden haluaminen ei muuta sitä et lääkärit päätti toisin. Mun vanhemmilla oli aika rajalliset toimet tehdä mitään kun lääkärit on ne mitkä päättää asioista. Ei se asioiden selvittäminenkään auta kun oon osaston vastuulla enkä pääse pois jos ne ei niin anna

Lue lisää

sinua siis pidettiin siellä väkisin vaikka sinä käyttäydyit hyvin ja asiallisest koko ajan

Anonyymi00308 kirjoitti:

Koska kun menin mulla oli anoreksia vaan. Mut mun C-PTSD kehitty osastolla ollessa ja sain nuoren ensipsykoosin diagnoosin (joka myöhemmin tulkittiin skitsofreniaksi). Lisäksi mulla oli ADHD jota kukaan ei tajunnut olemassa olevan eli.... Anoreksia C-PTSD ADHD oli hoitotahon silmissä lopulta anoreksia skitsofrenia. Niin ja olin aina sekaosastolla. Missä muitakin ongelmia kuin syömishäiriö

Mitä tosta sit seuras: Olin alipainonen ja en syöny koska ahdisti-> Pakkoruokintaa->rimpuilen vastaan-> Ne laittaa lepositeisiin-> traumatisoidun ja oireilen lisää-> Sama kaava toistuu alusta. Lopulta toi eskaloitui siihen et aloin satuttaa itteäni osastolla ja jatkettiin tota kierrettä

Lue lisää

Ja lisäksi kun osastolla oli joskus vaan 2 hoitajaa vuorossa niin vaikka oireilinkin olin silti aikalailla "rauhallisin" siellä. Niillä oli tärkeämpääkin työtä ja senpä takia pääsin anoreksian oireillessa olemaan syömättä aika helposti kun valvonta oli joskus nolla. Ja niiden reaktio oli aina pakkoruokinta letkun kautta koska mitään muuta keinoahan ei tietenkään ole.

Pääsin mä muutaman kerran normaalipainoon mut sit kierre alko uudestaan. Ja joo pääsin lopulta 18v pois koska sillon sain eläkkeen ja diagnoosin. Ja tapasin kaikista pahimman lääkärin ikinä Kellokoskella. Jotain mun sisällä tapahtu kun totesin et nyt riitti, mä haluan pois

Anonyymi00309 kirjoitti:

sinua siis pidettiin siellä väkisin vaikka sinä käyttäydyit hyvin ja asiallisest koko ajan

En ikinä sanonu et olisin asiallinen välttämättä ollu. Trauma oireili ja kyllä mä hoitajille haistattelin ja yritin karata. Halusin ulos koska kamala paikka. Olin 80% ajasta asiallinen, mut joo tein tyhmyyksiä kun oli niin paha olla siellä eikä ketään kiinnostanu

Anonyymi00311 kirjoitti:

En ikinä sanonu et olisin asiallinen välttämättä ollu. Trauma oireili ja kyllä mä hoitajille haistattelin ja yritin karata. Halusin ulos koska kamala paikka. Olin 80% ajasta asiallinen, mut joo tein tyhmyyksiä kun oli niin paha olla siellä eikä ketään kiinnostanu

Lue lisää

Mä olin aika rauhallinen jos vertaa muihin mitä siellä oli. Osahan yritti kuristaa hoitajan, heitteli tuoleja yms. Ja kerran joku lasilla yritti viiltää ja tehdä itsemurhaa.

Ja toki sit ne jotka leikki eritteillä. Niihin verrattuna olin aika rauhallinen

Anonyymi00306 kirjoitti:

Miksi sinä olit paikkohoidossa jos sinä käyttäydyit hyvin ja asiallisesti. Ja miksi sinua pidettiin osastolla. kuudessa vuodessa luulis painon nousevan normaalipainon tasolle.

Lue lisää

Aikalailla anoreksian lisäks voi tiivistää asiat näin:

C-PTSD aiheuttamat harhat->Skitsofrenia
Sulkeutuneisuus/pelko (pelkäsin joka päivä osastolla) -> Skitsofrenia. Etenkin lääkereitä pelkäsin ja menin ihan lukkoon ja jäädyin mikä tulkittiin eri tavalla
Itsetuhoisuus (C-PTSD)-> Skitsofrenia

Mössöytynyt puhe-> Skitsofrenia
Huono muisti- > Skitsofrenia

Aikalailla tossa syyt. Ympäristö sai mut näyttämään pahemmalle kun olin

Anonyymi00307 kirjoitti:

Osastolla kun olin astmaa hoidettiin vain vanhan mukaan. Spirometria ja muut astman seuranta jäi kokonaan. Eli joo, ne piti nykysen lääkityksen eikä seurannu mun astmaa mikä on virhe koska tos iässä nimenomaan se kehittyy. Jos mä valitin niin kaikki oli anoreksian ja myöhemmin vaan mun harhojen vikaa. EIkä sisäilmaongelmia otettu todesta.

Mun vanhemmat kävi hoitoneuvotteluissa ja teki mitä pysty. Mut pakkohoito M3 ei saa pois kuin lääkärin toimesta. Joten niiden haluaminen ei muuta sitä et lääkärit päätti toisin. Mun vanhemmilla oli aika rajalliset toimet tehdä mitään kun lääkärit on ne mitkä päättää asioista. Ei se asioiden selvittäminenkään auta kun oon osaston vastuulla enkä pääse pois jos ne ei niin anna

Lue lisää

ja hallinto-oikeus vahvisti tuon

Anonyymi00308 kirjoitti:

Koska kun menin mulla oli anoreksia vaan. Mut mun C-PTSD kehitty osastolla ollessa ja sain nuoren ensipsykoosin diagnoosin (joka myöhemmin tulkittiin skitsofreniaksi). Lisäksi mulla oli ADHD jota kukaan ei tajunnut olemassa olevan eli.... Anoreksia C-PTSD ADHD oli hoitotahon silmissä lopulta anoreksia skitsofrenia. Niin ja olin aina sekaosastolla. Missä muitakin ongelmia kuin syömishäiriö

Mitä tosta sit seuras: Olin alipainonen ja en syöny koska ahdisti-> Pakkoruokintaa->rimpuilen vastaan-> Ne laittaa lepositeisiin-> traumatisoidun ja oireilen lisää-> Sama kaava toistuu alusta. Lopulta toi eskaloitui siihen et aloin satuttaa itteäni osastolla ja jatkettiin tota kierrettä

Lue lisää

miten sulle tuli psykoosi? tehtiinkö sulle jotain joka aiheutti psykoosin

Anonyymi00308 kirjoitti:

Koska kun menin mulla oli anoreksia vaan. Mut mun C-PTSD kehitty osastolla ollessa ja sain nuoren ensipsykoosin diagnoosin (joka myöhemmin tulkittiin skitsofreniaksi). Lisäksi mulla oli ADHD jota kukaan ei tajunnut olemassa olevan eli.... Anoreksia C-PTSD ADHD oli hoitotahon silmissä lopulta anoreksia skitsofrenia. Niin ja olin aina sekaosastolla. Missä muitakin ongelmia kuin syömishäiriö

Mitä tosta sit seuras: Olin alipainonen ja en syöny koska ahdisti-> Pakkoruokintaa->rimpuilen vastaan-> Ne laittaa lepositeisiin-> traumatisoidun ja oireilen lisää-> Sama kaava toistuu alusta. Lopulta toi eskaloitui siihen et aloin satuttaa itteäni osastolla ja jatkettiin tota kierrettä

Lue lisää

mä olen kertonut mikä on anoreksian hoidon eteneminen. Jos sua ei olis pakkoruokittu niin miten olisit saanut ravintoaineita? ai sä aloit satuttaa itteesi ja ajattelit että siten pääset pois ja käyttäytyy huonosti.

Anonyymi00310 kirjoitti:

Ja lisäksi kun osastolla oli joskus vaan 2 hoitajaa vuorossa niin vaikka oireilinkin olin silti aikalailla "rauhallisin" siellä. Niillä oli tärkeämpääkin työtä ja senpä takia pääsin anoreksian oireillessa olemaan syömättä aika helposti kun valvonta oli joskus nolla. Ja niiden reaktio oli aina pakkoruokinta letkun kautta koska mitään muuta keinoahan ei tietenkään ole.

Pääsin mä muutaman kerran normaalipainoon mut sit kierre alko uudestaan. Ja joo pääsin lopulta 18v pois koska sillon sain eläkkeen ja diagnoosin. Ja tapasin kaikista pahimman lääkärin ikinä Kellokoskella. Jotain mun sisällä tapahtu kun totesin et nyt riitti, mä haluan pois

Lue lisää

pakkoruokinta tulee kyseeseen kun potilas ei itse syö

Anonyymi00315 kirjoitti:

miten sulle tuli psykoosi? tehtiinkö sulle jotain joka aiheutti psykoosin

Trauma voi oireilla psykoottisin oirein. Joka osastolla tulkittiin psykoosiksi. Toisaalta jälkikäteen mahdotonta sanoa oliko vai ei

Anonyymi00310 kirjoitti:

Ja lisäksi kun osastolla oli joskus vaan 2 hoitajaa vuorossa niin vaikka oireilinkin olin silti aikalailla "rauhallisin" siellä. Niillä oli tärkeämpääkin työtä ja senpä takia pääsin anoreksian oireillessa olemaan syömättä aika helposti kun valvonta oli joskus nolla. Ja niiden reaktio oli aina pakkoruokinta letkun kautta koska mitään muuta keinoahan ei tietenkään ole.

Pääsin mä muutaman kerran normaalipainoon mut sit kierre alko uudestaan. Ja joo pääsin lopulta 18v pois koska sillon sain eläkkeen ja diagnoosin. Ja tapasin kaikista pahimman lääkärin ikinä Kellokoskella. Jotain mun sisällä tapahtu kun totesin et nyt riitti, mä haluan pois

Lue lisää

pääsit normaalipainoon ja et päässyt osastolta pois

Anonyymi00314 kirjoitti:

ja hallinto-oikeus vahvisti tuon

Pakkohoidon joo. Eipä siinä vanhemmat mitään voi

Anonyymi00311 kirjoitti:

En ikinä sanonu et olisin asiallinen välttämättä ollu. Trauma oireili ja kyllä mä hoitajille haistattelin ja yritin karata. Halusin ulos koska kamala paikka. Olin 80% ajasta asiallinen, mut joo tein tyhmyyksiä kun oli niin paha olla siellä eikä ketään kiinnostanu

Lue lisää

ja sitten ihmettelit kun sua pidetään pakkohoidossa kun et osaa käyttäytyä

Anonyymi00319 kirjoitti:

pääsit normaalipainoon ja et päässyt osastolta pois

Noh, se ei riitä. Tossa vaiheessa alko jo olee niitä muita oireita. Reagoin aina pakkotoimiin negatiivisesti ja kierre jatku. Ei ne ikinä mua kuntoon saanu eikä edes yrittäny

Anonyymi00316 kirjoitti:

mä olen kertonut mikä on anoreksian hoidon eteneminen. Jos sua ei olis pakkoruokittu niin miten olisit saanut ravintoaineita? ai sä aloit satuttaa itteesi ja ajattelit että siten pääset pois ja käyttäytyy huonosti.

Lue lisää

Jos ainut hoito on pakkoruokinta joka kerta kun syö niin en pidä sitä hoitona. Mitään muuta en saanut.

Osasto laukas itsetuhoisuuden ja sai äänet aikaan. Itkin ekan 6kk joka ilta itteni uneen. Ennen osastoa mun trauma oireili anoreksian kautta mut osasto triggeröi psykoottiset oireet. Aikalailla osasto eskaloi mun tilanteeni. En ajatellu mitään, purin pahaa oloani. Ja sit mua rangastaan lisää eristämällä jne

Anonyymi00324 kirjoitti:

Jos ainut hoito on pakkoruokinta joka kerta kun syö niin en pidä sitä hoitona. Mitään muuta en saanut.

Osasto laukas itsetuhoisuuden ja sai äänet aikaan. Itkin ekan 6kk joka ilta itteni uneen. Ennen osastoa mun trauma oireili anoreksian kautta mut osasto triggeröi psykoottiset oireet. Aikalailla osasto eskaloi mun tilanteeni. En ajatellu mitään, purin pahaa oloani. Ja sit mua rangastaan lisää eristämällä jne

Lue lisää

Sillonkin kun olin normaalipainossa osastolla ratlasu jos en syöny koska ahdisti oli aina sama: pakkoruokinta. Aina. Mitään muuta ne ei tehny

En oo ikinä kieltäny. Tiedän kyllä miten homma meni, ollaan käyty tapahtumaketju psykiatrin kaa läpi.

Mut ennen osastoa anoreksia oli ainut oire. Osasto eskaloi ne psykoottisiksi ja itsetuhoisuuteen. Osasto oli se mikä muutti traumat oireilemaan räjähtävästi ja johti väärääb diagnoosii n ja Kellokoskelle

Anonyymi00318 kirjoitti:

Trauma voi oireilla psykoottisin oirein. Joka osastolla tulkittiin psykoosiksi. Toisaalta jälkikäteen mahdotonta sanoa oliko vai ei

sulla oli psykoosi joka tulkittiin psykoosiksi?

Ja joo. Katkeruus ja viha on se mikä sai mut ulos Kellokoskelta. En varmaan ilman sitä olis päässy ulos. Vihasin kellokosken lääkäriä enemmän kuin mitään muuta ja vihalla söin ja ja pidin itsetuhoisuuden kurissa.

Sen jälkeen kun se lääkäri purki M3 ja heitti ulos... olon vapaa. Ja mun mikä viesti sille oli joo tyhmä. Tiedän nyt sen jälkiviisana. Mut sillon... näytin sille keskaria ja vittuilin koska se ei voinu enää tehdä mulle mitään

Anonyymi00327 kirjoitti:

En oo ikinä kieltäny. Tiedän kyllä miten homma meni, ollaan käyty tapahtumaketju psykiatrin kaa läpi.

Mut ennen osastoa anoreksia oli ainut oire. Osasto eskaloi ne psykoottisiksi ja itsetuhoisuuteen. Osasto oli se mikä muutti traumat oireilemaan räjähtävästi ja johti väärääb diagnoosii n ja Kellokoskelle

Lue lisää

täällä olet vaan puhunut miten sun traumat liittyy pelkästään osastoon

Anonyymi00328 kirjoitti:

sulla oli psykoosi joka tulkittiin psykoosiksi?

Ei. Trauma oireilee kuin psykoosi vaikka ei sitä ole. Mut ne voi näyttää samalle vaikka ei sitä ole. Osastolla etenkin eroa on vaikee tunnistaa kun keskitytää vaa oireisiin.



https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00526

Anonyymi00329 kirjoitti:

Ja joo. Katkeruus ja viha on se mikä sai mut ulos Kellokoskelta. En varmaan ilman sitä olis päässy ulos. Vihasin kellokosken lääkäriä enemmän kuin mitään muuta ja vihalla söin ja ja pidin itsetuhoisuuden kurissa.

Sen jälkeen kun se lääkäri purki M3 ja heitti ulos... olon vapaa. Ja mun mikä viesti sille oli joo tyhmä. Tiedän nyt sen jälkiviisana. Mut sillon... näytin sille keskaria ja vittuilin koska se ei voinu enää tehdä mulle mitään

Lue lisää

ja sä oot edelleen vihainen ja katkera koska sä haluu käsitellä tunteita

Anonyymi00034 kirjoitti:

Eikö tuo ole jo valmiiksi otettua asenteellisuutta? Ja aina vedetään tuo kyseinen sairaudentunnottomuuskortti esille? Ja hoetaan sitä kuin mantraa?

Aika kulunut ja käytetty fraasi minun mielestä. Kyseisellä alalla on aika tyypillistä ottaa esille tiettyjä asioita, kuten hoitomyöntyväisyys, tai hoitoon sitoutuminen. Sen sijaan on vähän erikoista se, että alalla toimivat eivät näe omissa systeemeissään, asenteissaan, tai käytössä olevissa aika kapea-alaisissa ja puutteellisissa hoitokeinoissa mitään epäkohtia ja vikoja. Vaikka niitä siellä on. Itse en edes käyttäisi kyseisiä palveluita niiden huonon laadun takia. Merkillistä on sekin, että näitä asioita eivät valtamediat tuo esille, vaikka jos asiaa tutkittaisiin vähän enemmän, niin varmasti löytyisi paljonkin esille tuotavaa. Eikä välttämättä niin mairittelevia asioita. Esim. keskusteluiden laatu ja määrä ovat julkisella puolella todella vähäisiä, niin sairaaloissa, kuin avopuolella. Koska hoito painottuu liian paljon lääkkeisiin ja niiden määräämiseen. Ilmeisesti kuvitellaan, että sillä tavalla ne kaikki asiat hoituvat ja ongelmat ratkaistuvat. Olen melko lailla varma siitä, että se kyseinen pyöröovi-ilmiö, jossa samat potilaat tulevat toistuvasti sairaalaan, johtuu heidän käyttämistään lääkkeistä. Mutta koska kukaan ei tee asian tiimoilta mitään tutkimuksia, niin ilmiön taustalla olevat syyt jäävät täysin pimentoon. Toisaalta koska totuus asiasta on kiusallinen, niin senkään takia tutkimuksia ei edes lähdetä tekemään. Koska ei haluta liata omaa pesää ja mainehaitan takia. Medikalisaatio ja läheinen yhteistyö lääkeyhtiöiden kanssa on aika tavalla kaikissa asioissa taustalla. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt, tai saat bonuksia.

Sitäpaitsi osalle on tehty jo alunperinkin aivan väärä diagnoosi. - Siis lääkärien ja hoitajien tekemien väärien tulkintojen ja päätelmien seurauksena.

Lue lisää

Mä olen aika varma ,että ns. pyöröovi-ilmiö johtuu siitä, että nämä potilaat eivät syö lääkkeitä tai syövät niitä väärin. Injektio on paras ratkaisu.

Anonyymi00331 kirjoitti:

Ei. Trauma oireilee kuin psykoosi vaikka ei sitä ole. Mut ne voi näyttää samalle vaikka ei sitä ole. Osastolla etenkin eroa on vaikee tunnistaa kun keskitytää vaa oireisiin.



https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00526

Lue lisää

Tosin on mahdotonta sanoa oliko oikee psykoosi vai näin monen vuoden jälkeen. Siitä on vuosia mut kun osastolla sain nuoren ensipyskoosin. Siihen ei tosin koskettu ennenkuin olin melkein 18. Sillon sain erilaistumaton skitsofrenian.

Ja C-PTSD diagnoosin vasta 2023. Eli kukaan ei voi enään varmaksi sanoa mitään. Mut mun psykoatri oli sitä mieltä etten ikinä ollut psykoosissa vaan mut tulkittiin väärin

Anonyymi00330 kirjoitti:

täällä olet vaan puhunut miten sun traumat liittyy pelkästään osastoon

Koen ehkä ne vuodet itse pahimpana. Jokainenhan kokee asiat eri tavalla. Jokainen on osa palapeliä toki. Mulle ne tuntuu pahimmalta koska en oikeesti muista paljoakaan ajastaennen osastoa.

Anonyymi00299 kirjoitti:

Miksei niitä palveluja voi käyttää kun ne on vielä olemassa? Sinä et voi tietää kuinka kauan joku palvelu toimii. Ja sen takia et voi osallistua koska mietit että käyttämäsi palvelu loppuu.

Lue lisää

Kerroinko aiemmassa kommentissa jotain itsestäni ? Enpä tainnut.
Tietenkään en voi tietää kuinka kauan joku palvelu toimii. Mutta itse osallistuneena yhdistystoimintaan, kuten myös järjestöihin, tiedän että niissä ollaan jonkinlaisissa taloudellisissa vaikeuksissa. Johtuen juurikin avustusrahoista, joita jatkuvasti vähennetään.
Miksi muuten mietit, etten voisi osallistua ? Mielenkiintoista juuri se, kun oletat tietäväsi ventovieraasta ihmisestä kaikenlaista. Pitäisikö onnitella vai esittää osanotot ?