Kun tapasin nykyisen avomieheni olin juuri eronnut entisestäni, hakkaavasta/mustasukkaisesta avomiehestäni, joka oli vielä nykyiseni kaveri.
rakastuin uuteeni ja ensimmäisenä iltanakin sanoin että mulla on miespuolisia kavereita, enkä kestä hirveetä vahtimista enkä minkäänlaista väkivaltaa.
Koko ajan uusi mieheni on ihmetellyt miten kestin exääni,koska jos käy kiinni ei voi rakastaa oikeasti.
Pikku hiljaa multa jäi kaikki kaverit, mutta olin onnellinen, meille on tulossa kolmas perheen jäsen.
Sit kerran riidan jälkeen ukko lähti juomaan, mulle tuli hirveen paha mieli siitä kun ite aloitin ja olin äkänen, kotiin se ei suostunut tulemaan, näin sitä kuitenkin ja aluksi juteltiin normaalisti sit yht äkkiä se rupesi huutamaan tyyliin vitun huora, mee jakaa sitä persettäs pitkin kaupunkia..sit se kuristi mua.. mä sit lähdin siitä pakkaa herranb tavaroita ulos kotonta..
Seuraavana päivänä se näytti oikeasti häpeävän ja katuvan, otin takasi, mutta anteeksi en ole vieläkään voinut antaa. Kauan aikaa meni hyvin, mut nyt kun mulla ei ole töitä ja se on illan töissä, mä en jaksa olla koko ajan kotona, haluisin nähdä niitä vähäisiäkin kavereita, mutta arvatkaa saanko? en, mun pitäis olla kotona, se luulee et melkein viimesillään lähen johkii iskee miehii..
rupee ärsyttää, tylsää kotona, tänään soittelin muutamalle kaverille mitä ne on tekee jos oltas käyty kahvilla tms..mut kaikki on lähös ottaa, ja ei oikein jaksa kattoo kännisiä ihmisiä..
Mä rakastan sitä, meillä menee muuten täydellisesti, mut mä en saa tehä ilman sitä mitään.. kyllä mä ymmärrän et senkin on vaikea luottaa mut mitä mun pitäisi tehdä..?
Välillä mä oon ajatellu et pakko mun on muutta pois, mut en pysty.
rakastuin uuteeni ja ensimmäisenä iltanakin sanoin että mulla on miespuolisia kavereita, enkä kestä hirveetä vahtimista enkä minkäänlaista väkivaltaa.
Koko ajan uusi mieheni on ihmetellyt miten kestin exääni,koska jos käy kiinni ei voi rakastaa oikeasti.
Pikku hiljaa multa jäi kaikki kaverit, mutta olin onnellinen, meille on tulossa kolmas perheen jäsen.
Sit kerran riidan jälkeen ukko lähti juomaan, mulle tuli hirveen paha mieli siitä kun ite aloitin ja olin äkänen, kotiin se ei suostunut tulemaan, näin sitä kuitenkin ja aluksi juteltiin normaalisti sit yht äkkiä se rupesi huutamaan tyyliin vitun huora, mee jakaa sitä persettäs pitkin kaupunkia..sit se kuristi mua.. mä sit lähdin siitä pakkaa herranb tavaroita ulos kotonta..
Seuraavana päivänä se näytti oikeasti häpeävän ja katuvan, otin takasi, mutta anteeksi en ole vieläkään voinut antaa. Kauan aikaa meni hyvin, mut nyt kun mulla ei ole töitä ja se on illan töissä, mä en jaksa olla koko ajan kotona, haluisin nähdä niitä vähäisiäkin kavereita, mutta arvatkaa saanko? en, mun pitäis olla kotona, se luulee et melkein viimesillään lähen johkii iskee miehii..
rupee ärsyttää, tylsää kotona, tänään soittelin muutamalle kaverille mitä ne on tekee jos oltas käyty kahvilla tms..mut kaikki on lähös ottaa, ja ei oikein jaksa kattoo kännisiä ihmisiä..
Mä rakastan sitä, meillä menee muuten täydellisesti, mut mä en saa tehä ilman sitä mitään.. kyllä mä ymmärrän et senkin on vaikea luottaa mut mitä mun pitäisi tehdä..?
Välillä mä oon ajatellu et pakko mun on muutta pois, mut en pysty.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan oikeasti, älä jää. älä anna miehen koskea suhun, teille on tulossa lapsi.. ja pitääkö sen nähdä kun miehes kohtelee sua huonosti, käy käsiksi tai haukkuu?? muutenkin tuli tunne että äijäs pettää, tai ei oo puhtaat jauhot kasseissa, kun ei päästä sua mihinkään ja epäilee. ihminen näkee toisessa peilikuvansa, muista se!
ethän itse epäile miestäsi, koska reissuihisi ei kuulu muut miehet, flirttailu tai koskettelu.. miehesi epäilee, koska tietää että sellaista voi käydä vaikka viattomalla ryyppyreissullakin.
oon epäillyt kaikkea, mut sit kun rupean puhumaan siitä, se saa mut vakuutettua ja vannoo ettei koskaan voisi satuttaa mua tai vauvaa ym..
mä pelkään koko ajan et mitä tapahtuu seuraavaksi, millon ilmenee toisia naisia tms.. arvaa vaan kuinka haluisin lähteä, lapseni takia!?
mut jokin saa mut jäämään..
en haluisi valittaa täällä kaikille, mut mulla ei ole enää niitä tosi ystäviä(niillä kun on munat, niin herra ei anna mun olla niiden kaa missään tekemisissä), mun järki sanoo et lähde, mut ainankin osa sydämestä ei anna mun lähteä.
Älä syytä itseäs siitä, että et pysty lähtemään. Ei oo koskaan helppoa jättää ketään saatikka kun oot raskaana. Kyllä sä pystyt siihen sit ku mitta on täys jos niin on käydäkseen. Muiden on aina helppo tulla neuvomaan kun ne ei ite oo samassa tilanteessa. Mä toivon kaikkea hyvää sulle ja sun vauvalle :) toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.
Koskaan satuttaisi sinua tai vauvaa... miten sen kuristamisen kanssa oli? Siinä voi satuttaa niin ettei sitten enää mikään satukaan enää. Eristäminen on käynnissä, valtaansa saatuaan et enää lähde mihinkään. Nämä ilmenevät usein raskausaikana. kehoittaisin vakavasti ottamaan eron, ei raskaus sitä estä. Asiat mutkistuvat lapsen synnyttyä, ja jos näkisit tulevaisuuden, tietäisit ettei miehellä ole estoja kurittaa myös lastaan väkivaltaisesti, kasvatusmielessä tietenkin.
yhdessäkään suhteessa, eikä varsinkaan jos toinen on jatkuvasti alistettuna. Nosta itsesi pelon yläpuolelle ja lähde niin pian kuin mahdollista, sillä se ei ole ainakaan rakkautta mitä miehesi sinulle antaa. Älä hyvä ihminen kadota itseäsi toisen ihmisen takia ja muista että mihin tahansa pystyy kun vaan tarpeeksi haluaa!!