Tilanne. Oltu yhdessä 4 vuotta ja asuttu yhdessä 2,5 vuotta(kihloissa) sekä meillä on 2,5vuotias poika. Avovaimo ilmoitti, että haluaa eron tai ainakin hengähdystauon jonka pituutta ei osaa määrittää, ehkä lopullinen. Haluaa kuulemma selvitellä päätään. Ei ole vielä muuttanut meidän kodista pois vaan asuu sen aikaa kunnes löytää asunnon. Ongelmana on se, että avovaimoltani ovat tunteet hävinneet minua kohtaan. Hän kyllä välittää minusta, paljonkin, ja pitää minua todella hyvänä isänä ym. mutta hän ei vaan rakasta sillä tavalla kun avopuolisoa pitäisi rakastaa vaan pitää minua lähinnä hyvänä kämppiksenä. Hän on itse sanonut, että kuulun Suomalaisten miesten valioluokkaan siinä mielessä, että teen kotitöitä, vietän paljon aikaa lapseni kanssa, leikin ym, huomion avovaimoani usein ja muutenkin olen kuulemma todella hyvä mies. Viimeisen vuoden(pääsin juuri vuoden kestäneestä varusmiespalveluksesta) aikana häneltä on vain tunteet hävinneet. Hän tuntee ahdistuneisuutta päivittäin hellyyden osoituksistani sekä pelkästään siitä, että olen olemassa. Häntä ahdistaa siis se, että ei pysty tarjoamaan minulle ansaitsemaani hellyyttä ym ja tuntee, että pettää minua kokoajan kun elää tässä suhteessa. Hän on elänyt lapsen kanssa tämän 2,5vuotta kotona sekä ennen raskauttakin oli kotona n.vuoden tekemättä mitään(ei päässys kouluihin). Sitten päästään kysymykseeni. Mistä apua tilanteeseen? Parisuhdeneuvontaa, perheneuvontaa vai avovaimolleni itselleen jotain psykiatrin tai vastaavan tapaamista? Perheessämme siis on vialla ainoastaan avovaimoni tunteet, ei siis alkoholiongelmaa ym. Neuvokaa mitä mieltä olette ja ennenkaikkea jos jollain on ollut samanlainen tilanne niin mitä itse teitte.
Apua tilanteeseen?
jokuvaan
6772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainoa vaihtoehto on antaa tuolle naiselle se kaipaamansa tauko. Ei tuommosessa tilanteessa ole mitään apua mistään terapeuteista tai psykiatreista. Kysymys on terveistä tunteista. Tunteita on tai ei ole, ei sille kukaan voi mitään. Eri asia olisi mikäli naisella tai teillä olisi ongelmia, mutta kun ei ole.
Sitähän sanotaan että naiset eivät viihdy liian kiltin miehen kanssa, että oisko se liika kiltteys sitten osasyynä naisen "tunteettomuuteen". Miten sinä noin muuten huomioit ja kohtelet naista?
Joo..näin minäkin ajattelin, että olet aivan liian kiltti.
Naiset rakastuvat renttuihin..ja sun pitäs ehkä vähän ryypätä ja rähjätä ja antaa sille muijalles selkään kerran päivässä. Sellastahan nää tämmöset naiset toivoo kun on niin tavattoman tylsää ja tasaista.
Yritä nyt kuitenkin vaikka järjestää jotain kivaa tehtäväksi ihan kahdestaan ja se vauvveli hoitoon. Kyllä se siitä sitten selkiytyy pikkuhiljaa ja jos ero tekee hyvää niin kyllä sitä suhdetta voi jatkaa sitten eron jälkeen uudestaan.
miestä joka tekee kotitöitä ja ottaa minut huomioon! en pidä todellakaan "rentuista"! tosin nykyään en jaksaisi arvostella ihmisiä näin laittamalla heitä johonkin kategoriaan..mutta kait se helpottaa asioiden ymmärtämistä kun luokitellaan..joten..
onko sellainen kiltti mies joka tekee kotitöitä ja ottaa minut huomioon? minun mieheni tekee näin mutta hän kuitenkin vetää rajan johonkin, eli ei anna laittaa itseään tossun alle vaikka aluksi kait sitä yritinkin. enää ei ole tarvetta siihen mutta..
eli siis jos olet kiltti mies eli tossukka niin ala vaatia myös itsesi huomioon ottamista ja kunnioitusta ja arvostusta. helpommin sanottu kuin tehty ehkä?
myös sinun tarpeesi tulee ottaa huomioon ja se on myös vaimosi etu! ehkä et anna vaimosi rakastaa itseäsi? ehkä vain haluat tehdä vaimosi olon hyväksi ja unohdat että vaimosi voisi myös osaltaan vaikuttaa sinun hyvinvointiisi. ihmisen tulee saada antaa ja ottaa vastaan rakkautta!tarvitsette kipinää suhteeseen!
"vika" ei ole yhdessä kun puhutaan parisuhteesta.´joten sinulla on vastuu siitä että sinun tarpeesi täyttyvät.
joskus rakkausloppuu jos ollaan eletty jossain kuplassa ja luultu ja kuviteltu asioita ja sitten ajan kanssa se "totuus" paljastuu.
mutta mitä enemmän sinä haluat (kerjäät) rakkautta sitä vähemmän saat sitä kun toinen ahdistuu kun ei tunne sitä mitä haluat hänen tuntevan.
et sinä ole vastuussa vaimosi tunteista, eikä vaimosi sinun tunteistasi.
jos vaimosi tarvitsee etäisyyttä nyt niin ehkä sinun olisi hyvä kuunnella hänen toiveitaan ja antaa sitä vaikka se sinusta tuntuu pahalta.
Minusta tilannetta kannattaa pöyhiä vähän kunnollisemmin. Ero/hengähdystauko voi toki olla paikallaan, mutta nekin menevät "hukkaan" ellei tilannetta ole ensin selvitetty, tongittu vähän esiin syitä ja seurauksia. Näin rikastutte molemmat ja opitte uutta itsestänne ja toisistanne. Sen jälkeen se mahdollinen erokin riipaisee vähän vähemmän - sille löytyy perustelut.
Kannattaa kurkistaa esim. väestöliiton saiteille (www.vaestoliitto.fi). Minä ja kumppanini saimme sieltä eväitä keskusteluun, joka vei täysin uusille urille ja tuotti uskomattomia ahaa-elämyksiä itsestä ja toisesta. Siis sellaisia oivalluksia, joista on apua myös tämän suhteen ulkopuolella. Tällä hetkellä kaikki on meillä vielä avoinna, mutta mahdollinen erokin tuntuu nyt vähän helpommalta kestää, kun asiat käytiin läpi.
Ettei olis avovaimos vaan pettänyt sua ton vuoden aikana??? Siitä vois johtua ns. paha olo sun hellyydenosoituksia kohtaan...
Ehkäpä avovaimosi on yksinkertaisesti tylsistynyt
pitkään kotonaoloonsa ja saattaa luulla olevansa kyllästynyt myös sinuun.
Elämä ei ehkä olekkaan niin hohdokasta, mitä hän
joskus teininä kuvitteli.
Hän saattaa kaivata vain vaihtelua, ei muuta.
Jos ihminen on 24t/vrk kotona- ei esim. viikon-
lopun viettäminen kotona ole hänelle mitään
kovin erkoista.
Onko teillä tuttavapariskuntia, joiden luona
vierailette?
Miten yleensä vietätte vapaa-aikaanne yhdessä?
Monesti liikaa jumiudutaan kotinurkkiin ja päivät ovat hyvin samanlaisia.
Hän saattaa kokea elämänsä tylsäksi.
Ehkäpä hän voisi ottaa pari hoitolasta omanne
seuraksi? Töihinlähtö saattais olla toinen
vaihtoehto.Näin tulisi muuta mietittävää elämään.
Tv ja viihdeteollisuus monesti luovat valheellisia
harhakuvitelmia siitä, että muitten elämä olisi
paljon hohdokkaampaa ja hauskempaa, kuin oma.
Luotettava kumppani on kuitenkin se elämän peruspilari, jolle voi jotain elämässään rakentaa.
Me ihmiset saatamme etsiä sitä haaveitten täydellistä kumppania vuosikausia ja heittää hukkaan aikaa.Jälkeenpäin sitten voi harmittaa,
kun on jättänyt kunnollisen kumppanin ja lähtenyt
etsimään sitä "herra täydellistä."
On hyväksyttävä, että kaikilla on joku vika ja heikkous.Eli kumppanin vaihdolla saattaa vaihtaa
mielestään liian tasaisen miehen vaikkapa luonnevikaiseen hurmuriin.
Kunpa me muistaismme senkin asian, ettemme itsekkään ole täydellisiä.Joten on osattava
painaa villasella myös toisen heikkouksia.
Minunkin mielestäni olisi parisuhdeneuvonnan paikka.
On hyvä muistaa myös suhteenne vaihe: kun on
4 vuotta takana, ei tunne toiseen ole ihan samalainen, mitä yhdessäolon alussa.
On utopiaa kuvitella, että alussa koettu "huuma"
jatkuu ikuisesti.
Toivon, että löydätte toisenne puhumisen kautta.