eli tilanne on tämä.. mä rakastan tätä naista joka asuu 200km päässä hyvin paljon mut tä nainen ei oo
rakastunu muhun..me nähtiin pari kuukautta sitten ja hän kyllä pitää minusta mut ei oo sillee ihastunu..me tavattiin pari päivää sitten ensimmäistä kertaa toisemme lukuunottamatta sitä kertaa kun tavattiin ja mun tunteet häntä kohtaan vaan voimistus. ongelma täsä tulee olemaan se et hän ei halua vakavaa suhdetta toisin kuin minä ja seuraavan kerran voitais vaan nähdä 2-3 kk:n päästä koska harrastus vie koko viikon vapaa-ajan häneltä..Tilanne tosiaan on se, että mä haluaisin elää hänen kanssaan mut hän ei halua vakavaa suhdetta eikä rakasta mua, pitää kyllä must mut ei oo ihastunu..Eli onko järkeä edes yrittää jatkaa
täl hetkel on kyl tosi kauhee olo ku kirjotan tätä koska tajuan itekki kui hankala tilanne tä on..
rakastunu muhun..me nähtiin pari kuukautta sitten ja hän kyllä pitää minusta mut ei oo sillee ihastunu..me tavattiin pari päivää sitten ensimmäistä kertaa toisemme lukuunottamatta sitä kertaa kun tavattiin ja mun tunteet häntä kohtaan vaan voimistus. ongelma täsä tulee olemaan se et hän ei halua vakavaa suhdetta toisin kuin minä ja seuraavan kerran voitais vaan nähdä 2-3 kk:n päästä koska harrastus vie koko viikon vapaa-ajan häneltä..Tilanne tosiaan on se, että mä haluaisin elää hänen kanssaan mut hän ei halua vakavaa suhdetta eikä rakasta mua, pitää kyllä must mut ei oo ihastunu..Eli onko järkeä edes yrittää jatkaa
täl hetkel on kyl tosi kauhee olo ku kirjotan tätä koska tajuan itekki kui hankala tilanne tä on..
Vastaukset 13
Vanhimmat
nainen pitää sua vain ja ainoastaan hyvänä "panopuuna"
Unohda hänet.
harrastukset tärkeämpiä??????Huvittavaa on kun nainen ontallanen,useimmin se on päinvastoin.
Hassua tosiaan että nainen on noin kiinni harrasstuksissaan???? Yleensä tosiaan on tosin päin, kuten minun tapauksessani. Murteesta päätellen, olet jostain meiltä päin, heh!
ihme et noin kiinni harrastuksissaan...hiukan kyl tosiaan v.....aa ku miettii et mitä kaikkee tein hänen vuokseen..lopetin tupakanpolton, aloin treenaamaan heti seuraavana päivänä ku tavattiin et jos vaikka saisin hänet kiinnostumaan must enemmän mut menneet on menneitä..ajattelen häntä vieläkin todella usein ja mä ku ajattelin et meil oikeesti vois olla yhteinen tulevaisuus..no seuraavan kerran ku tapaan jonkun kysyn heti aluksi et mist päin oot en kyl haluais uutta kaukosuhdetta..se sattuu hyvinkin paljon ku kuitenkin kauan jo juteltiin ja oltiin niinku yhteydessä sit yhtenä iltana ku hän tuli käymään ni siinä se kaikki loppus..nyt ollaan sit vaan ystävii (vaikea kyl ajatella häntä vaan ystävänä, mut ei se auta ei ketään voi pakottaa ihastumaan)
ja mistäs päin kuvittelet mun olevan ? :D
sun olevan jostain Lohja-Salo -akselilta. Ai pieleen meni.
sitä muuten alkaa kummasti itseään treenaamaan ja laihduttamaan kun rakastuu. Se onkin paras laihdutuskikka, rakastelu toinen.
Sain tuossa juuri tekstiviestin juuri tältä nuorelta komistukselta. Siellä se haaveilee 200 km:n päässä rakastelusta, eikä tee asialle mitään. Antaa haaveilla. Nyt leikin vaikeasti tavoiteltavaa.
itseasiassa olen.. Eniten mä ihmettelen sitä täs meidän suhteessa et ellen saanu tuota rakastani syttymään edes sillä et olin oikeesti (se tiesi sen) valmis tekemään ihan mitä vaan mitä tuo ns. suhde olis vaatinu toimiakseen..en olis tarvinnu ku välittämistä hänen suunnaltaan ja olisin jo stna muuttanu vaikka heti sinnepäin ja siis hän oli hyvinkin tietoinen siitä..mut ei..
Turkua veikkasin ensin, mutta Saloon päin sitten ajattelin heittää...
Siinäpä se on, kun toisille ei saa näyttää että on liian kiinnostunut. Kirjoitin viime kesänä "hänelle" rakkauskirjeen, hän pysytteli pitkään poissa sen jälkeen.
Nykyään olen heittäytynyt vaikeasti tavoiteltavaksi, vaikka haluaisin hypätä kaulaan heti. Olisin ollut valmis muuttamaan hänen paikkakunnalle ja vaikka perustamaan perheen, mutta ei. Joskus hän on soittanut ja sanonut haaveilevansa kaikesta tuosta, enkä ymmärrä mikä häntä estää. Kysyin kerran ja sain vastaukseksi TYÖ ja harrastukset. Ota näistä selvää?????
Muuten, vältän sanoja kulta, rakas ym. ettei vaan ahdistu ja pötki pakoon.
Tsemppiä päivään, täytyy alkaa tekee töitä!
se varmaan sitten meni pieleen ku aloin tosiaan kertoo mun tunteista hänelle jo kuukauden ensi tapaamisemme jälkeen ja sit siitä eteenpäin kerroin aina vähän väliä et kuinka paljon välitän hänestä..pelästytin kai hänet sit niin pahasti..mut siis miten olisin voinut olla kertomatta hänelle tunteistani en oo sellanen henkilö ketä kiertelee asioita vaan kerron suorann kun siltä tuntuu ja eikö rehellisyys maan peri. Mä en pysty olee kertomatta pitkään tollasist asioist, pakko vaan sanoo suoraan muuten tulee jotenki huono itsetunto..
Niinpä.
Ihastun, saati rakastun niin harvoin että se näkyy ja kuuluu. Pakko se on sanoa ääneen. Ymmärän sinua täysin, olen itse samanlainen.
Jatkan taas töitä, ääääk.
Mutta rajansa kaikella. Mulle ainakin tulisi pakokauhu, jos toinen lopettaisi opiskelun, irtisanoutuisi työpaikastaan ja ilmoittaisi muuttavansa mun talouteen. Jonkinnäköinen keskustelu yhteisestä tulevaisuudesta ja odotuksista olisi ollut paikallaan..
kyllähän me puhuttiinkin ja sanoin et en vaadi muuta ku vastakaikua mun tunteille ni muutan kyl heti sinne jos vaan haluat eli periaatteessa annoin kaiken tuon ihastukseni päätettäviksi ja toivoin parasta..
mahdoton yhtälö...mielestäni. Itse ainakin arvotan yhteistä aikaa ja toisen vilpitöntä välittämistä, ei mitään säätö/sopu juttuja.
vain jos pystyt hyväksymään tilanteen että on kyse vain seksisuhteesta.Mutta sepä ei niin helppoo ookkaa ku on tunteet pelissä.. ja yksipuolisesti kaiken lisäks.Tiedän miltä tuntuu kun on vaan ite ihastunu.. raastavaa.