Olen saanut taas päähäni odottaa sinun ilmestyvän elämääni, vaikka se olisi kaiken logiikan mukaan järjetöntä. Miksi tämä tunne ei hellitä? Jos olisit kiinnostunut, olisit suhtautunut minuun lämpimämmin ja olisit itsekin hakeutunut minun seuraani niin kuin minä hakeuduin sinun. Et tehnyt kuitenkaan niin. Miksi minusta silti tuntuu tältä? En kestä enää...
En kestä tätä
Anonyymi-ap
3186
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Olisit itsekin hakeutunut minun seuraani niin kuin minä hakeuduin sinun. Et tehnyt kuitenkaan niin."
Otan tuohon lainaukseen kiinni. Itse olin korviani myöden ihastunut erääseen naiseen. Olin vakuuttunut tunteiden olevan molemminpuolisia, johtuen katseista ja hymyistä jne. En nyt tänne tarkemmin avaa, mutta erinäisiä haasteita tuli tielle.
Olin kuitenkin pitkään vakuuttunut, että myös hänellä on tunteita minua kohtaan. Kunnes tajusin tuon lainauksessa olevan. Minä olin aina se, joka meni juttelemaan, minä olin se, joka hakeutui lähelle. Edes jutellessa hän ei kysynyt minusta mitään, vastasi vain kysymyksiini. Tämän kun tiedostin, niin vihdoin ymmärsin tunteiden todella olleen yksipuoleisia. Kovassa ihastuksessa haluaa kai nähdä asiat toisin.
Kannattaa varoa mitä toivoo. Joskus toiveet toteutuu.
Totta kai minä toivon, että se toteutuisi. Ei ole muutakaan vaihtoehtoa.
"Olen sinussa kiinni, ja sinuun kiinni jään".