Nojatuoli, 2026.

Huomenta pakkasen raikkaasta Korvesta@

Oli kiva lukea mdk.n positiivista uudenvuoden viestiä. Sinulla on toivelista, minulla ei konkreettista toivelistaa, mutta jonkin sortin toiveiden tapahtumakalenteri.

Matkustamme Helsinkiin helmikuussa.

Helsingistä, jos terveys sallii matkaamme Alankomaihin. Miten pitkäksi aikaa riippuu inspiraatioista.

Luonnollisesti taideharrastukset seuraavat vuottani ja joskus kevään edetessä olisi kalenterissa paikka pienimuotoisen taidenäyttelyn järjestämiseen.

Kesän lähestyminen tietää mökkielämän alkamista. Olen miettinyt kauanko vielä jaksan mökillä möyrästää, jalkojen toimivuus sen näyttää.

Syksy tuo taas harrastetoiminnan arjen rikastuttamiseen. Halu olisi palata keramiikkaa työstämään.

Tähän toivekalenteriini ei kuulu ikäviä toiveita, mutta niille on tilaa jos ovat tullakseen. Kalenterissa on merkinnät myös unelmille.

Tänään kerään joulukoristeet komeron ylähyllyn laatikkoon ensi joulua odottamaan.

Hyvää alkuvuotta!






.

korpikirjailija kirjoitti:

Huomenta pakkasen raikkaasta Korvesta@

Oli kiva lukea mdk.n positiivista uudenvuoden viestiä. Sinulla on toivelista, minulla ei konkreettista toivelistaa, mutta jonkin sortin toiveiden tapahtumakalenteri.

Matkustamme Helsinkiin helmikuussa.

Helsingistä, jos terveys sallii matkaamme Alankomaihin. Miten pitkäksi aikaa riippuu inspiraatioista.

Luonnollisesti taideharrastukset seuraavat vuottani ja joskus kevään edetessä olisi kalenterissa paikka pienimuotoisen taidenäyttelyn järjestämiseen.

Kesän lähestyminen tietää mökkielämän alkamista. Olen miettinyt kauanko vielä jaksan mökillä möyrästää, jalkojen toimivuus sen näyttää.

Syksy tuo taas harrastetoiminnan arjen rikastuttamiseen. Halu olisi palata keramiikkaa työstämään.

Tähän toivekalenteriini ei kuulu ikäviä toiveita, mutta niille on tilaa jos ovat tullakseen. Kalenterissa on merkinnät myös unelmille.

Tänään kerään joulukoristeet komeron ylähyllyn laatikkoon ensi joulua odottamaan.

Hyvää alkuvuotta!






.

Lue lisää

Amsterdamiin ja Keukenhofiin minäkin aion matkustaa pojan ja miniän kanssa
keväällä, kun Keukenhofissa on kukkaloisto parhaillaan. Pääsemme mukavasti
kotikaupungista suoralennolla Amsterdamiin.

Aamupäivää täältäkin tavallista isomman kaaoksen keskeltä. Sähkösaneeraus taisi nyt vaikuttaa niin, että toinen jääkaappi/pakastin-yhdistelmä meni pimeäksi.
Siispä ensimmäiseksi piti alkaa pelastamaan sen sisältöä. Onneksi pakasteet eivät ehtineet sulaa ja kuulemma pieni lämpötilan muutos ei vielä vaikuta ainakaan marjoihin, joita eniten tahdon varjella ja onneksi pakkasta on vielä -18, joten ulkoilmakin tulee avuksi.
Ja onneksi takana on hyvin nukuttu yö, vielä eivät stressipisteet oli tapissa..))

Meidän omat "teräsleidit" taas päivän täällä aloittivat - aina heidän viestinsä kannustavat tsemppaamaan itsekin.

Hil-la iloa peräänkuulutti ja uskoa tulevaan. Ihan samoilla linjoilla tahdon itsekin olla, vaikka elämänasenteeni on lannistuneempi.

Hyvä muistutus noista meidän luontaisista, kaikille tarjotuista mahdollisuuksista (riittävän) hyvän elämän rakentamiseksi. Kaunis luonto ja sen seuranta onnistuu vielä useimmilta ja vaikka elintasomme lienee laskusuunnassa, elämisen tasoon se ei mielestäni välttämättä vaikuta. Jos terveyttä on riittävästi, meillä on elämän opettamaa neuvokkuutta ja useimmilla myös sitä tunnettua suomalaista sisua - niillä on selvitty pahemmastakin, vai eikö ?

Oma mielikuvitus on myös verraton seuralainen, vaikka aina ei sen sisältöä voi hallita -
minä ainakaan en voi - tajunnanvirta kulkee omien lakiensa, ei minun toiveitteni mukaisesti. Mielelläni sieltä pelkkää iloa poimisin..))

Mielikuvitus on kuitenkin vähintäinkin hyvä työväline oman sielun- ja mielentilan seurannassa ja myös kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa - ilman sitä emme ehkä osaisi tuntea vertaisuutta emmekä myötätuntoa, mikä ainakin minulle tuntuu olevan entistä tärkeämpää.

Tuntuu, että täälläkin useimmat kirjoittajat ovat tehneet paljon työtä hyvän elämän eteen ja myös onnistuneet sen rakentamisessa.

Itse olen tainnut olla liian laiska tai lannistettu tuohon työhön, eli ajopuu olen pikemminkin ollut: ottanut - ja huolinut - sen minkä elämä on tarjonnut ja yrittänyt tehdä siitä parhaan mahdollisen.
Grafologi, käsialojen tutkija ja pappi Leo Pennanen, teki minulle kerran luonneanalyysin, jossa todettiin muun muassa: "hän jos kuka sopeutuu, alistuu vaikka diktatuuriin"..))
Ei kovin hyvä suositus "maailmanparantajalle" jollaisena olen itseni tahtonut nähdä..))

Voi, voi ! Taas eksyn tähän sisäiseen jaaritteluun, se minulta luonnistuu, ei se, mikä olisi tälläkin hetkellä tärkeätä, edes alkeellisen järjestyksen saaminen tämän oman kaaokseni keskelle. Remontin lisäksi se tunnettu "kuolinsiivous" alkaa olla välttämätön.
Onneksi en ole sen pakon kanssa yksin. Jokainen ikätoveri vakuuttaa samaa: tavaraa on liikaa...Jotkut osaavat sitä hallinnoida, minä en. Siipä opettelemaan sitäkin !

Hyvää loppiaista kaikille, eikös arki sentään ole kivaa ? Siinä voi levätä, sen osaa..))
demeter1

demeter1 kirjoitti:

Aamupäivää täältäkin tavallista isomman kaaoksen keskeltä. Sähkösaneeraus taisi nyt vaikuttaa niin, että toinen jääkaappi/pakastin-yhdistelmä meni pimeäksi.
Siispä ensimmäiseksi piti alkaa pelastamaan sen sisältöä. Onneksi pakasteet eivät ehtineet sulaa ja kuulemma pieni lämpötilan muutos ei vielä vaikuta ainakaan marjoihin, joita eniten tahdon varjella ja onneksi pakkasta on vielä -18, joten ulkoilmakin tulee avuksi.
Ja onneksi takana on hyvin nukuttu yö, vielä eivät stressipisteet oli tapissa..))

Meidän omat "teräsleidit" taas päivän täällä aloittivat - aina heidän viestinsä kannustavat tsemppaamaan itsekin.

Hil-la iloa peräänkuulutti ja uskoa tulevaan. Ihan samoilla linjoilla tahdon itsekin olla, vaikka elämänasenteeni on lannistuneempi.

Hyvä muistutus noista meidän luontaisista, kaikille tarjotuista mahdollisuuksista (riittävän) hyvän elämän rakentamiseksi. Kaunis luonto ja sen seuranta onnistuu vielä useimmilta ja vaikka elintasomme lienee laskusuunnassa, elämisen tasoon se ei mielestäni välttämättä vaikuta. Jos terveyttä on riittävästi, meillä on elämän opettamaa neuvokkuutta ja useimmilla myös sitä tunnettua suomalaista sisua - niillä on selvitty pahemmastakin, vai eikö ?

Oma mielikuvitus on myös verraton seuralainen, vaikka aina ei sen sisältöä voi hallita -
minä ainakaan en voi - tajunnanvirta kulkee omien lakiensa, ei minun toiveitteni mukaisesti. Mielelläni sieltä pelkkää iloa poimisin..))

Mielikuvitus on kuitenkin vähintäinkin hyvä työväline oman sielun- ja mielentilan seurannassa ja myös kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa - ilman sitä emme ehkä osaisi tuntea vertaisuutta emmekä myötätuntoa, mikä ainakin minulle tuntuu olevan entistä tärkeämpää.

Tuntuu, että täälläkin useimmat kirjoittajat ovat tehneet paljon työtä hyvän elämän eteen ja myös onnistuneet sen rakentamisessa.

Itse olen tainnut olla liian laiska tai lannistettu tuohon työhön, eli ajopuu olen pikemminkin ollut: ottanut - ja huolinut - sen minkä elämä on tarjonnut ja yrittänyt tehdä siitä parhaan mahdollisen.
Grafologi, käsialojen tutkija ja pappi Leo Pennanen, teki minulle kerran luonneanalyysin, jossa todettiin muun muassa: "hän jos kuka sopeutuu, alistuu vaikka diktatuuriin"..))
Ei kovin hyvä suositus "maailmanparantajalle" jollaisena olen itseni tahtonut nähdä..))

Voi, voi ! Taas eksyn tähän sisäiseen jaaritteluun, se minulta luonnistuu, ei se, mikä olisi tälläkin hetkellä tärkeätä, edes alkeellisen järjestyksen saaminen tämän oman kaaokseni keskelle. Remontin lisäksi se tunnettu "kuolinsiivous" alkaa olla välttämätön.
Onneksi en ole sen pakon kanssa yksin. Jokainen ikätoveri vakuuttaa samaa: tavaraa on liikaa...Jotkut osaavat sitä hallinnoida, minä en. Siipä opettelemaan sitäkin !

Hyvää loppiaista kaikille, eikös arki sentään ole kivaa ? Siinä voi levätä, sen osaa..))
demeter1

Lue lisää

Heh, johan sattui ! MInä kun olen hidas kirjoittaja niin monta viestiä ehti jo tulla näytölle ennen omaani, lähettäessnäni niitä oli vain kaksi..))
Mutta ihan kiva - lukemista riittää....

Anonyymi00003 kirjoitti:

Amsterdamiin ja Keukenhofiin minäkin aion matkustaa pojan ja miniän kanssa
keväällä, kun Keukenhofissa on kukkaloisto parhaillaan. Pääsemme mukavasti
kotikaupungista suoralennolla Amsterdamiin.

Lue lisää

Keukenhofista on noin 13 km matka Heemstedeen, jossa asumme kun olemme Hollannissa. Keukenhofissa olen vieraillut parina keväänä.
Keukenhof on auki maaliskuun 19. ja toukokuun 10. päivien välillä.

korpikirjailija kirjoitti:

Keukenhofista on noin 13 km matka Heemstedeen, jossa asumme kun olemme Hollannissa. Keukenhofissa olen vieraillut parina keväänä.
Keukenhof on auki maaliskuun 19. ja toukokuun 10. päivien välillä.

Lue lisää

Sorry aukiolo aikataulussa virhe.. huhtikuun 19 -toukokuun 10 .

korpikirjailija kirjoitti:

Keukenhofista on noin 13 km matka Heemstedeen, jossa asumme kun olemme Hollannissa. Keukenhofissa olen vieraillut parina keväänä.
Keukenhof on auki maaliskuun 19. ja toukokuun 10. päivien välillä.

Lue lisää

Siellä Keukenhofissa on yleensä loistokasta jo maaliskuussakin, mutta
portit yleisölle aukevat vasta myöhemmin. - Mielenkiintoista myös
kokeilla kanavavenehotellissa asumista. Käydään Amersfoortissa ja
Utrechtissa.

demeter1 kirjoitti:

Aamupäivää täältäkin tavallista isomman kaaoksen keskeltä. Sähkösaneeraus taisi nyt vaikuttaa niin, että toinen jääkaappi/pakastin-yhdistelmä meni pimeäksi.
Siispä ensimmäiseksi piti alkaa pelastamaan sen sisältöä. Onneksi pakasteet eivät ehtineet sulaa ja kuulemma pieni lämpötilan muutos ei vielä vaikuta ainakaan marjoihin, joita eniten tahdon varjella ja onneksi pakkasta on vielä -18, joten ulkoilmakin tulee avuksi.
Ja onneksi takana on hyvin nukuttu yö, vielä eivät stressipisteet oli tapissa..))

Meidän omat "teräsleidit" taas päivän täällä aloittivat - aina heidän viestinsä kannustavat tsemppaamaan itsekin.

Hil-la iloa peräänkuulutti ja uskoa tulevaan. Ihan samoilla linjoilla tahdon itsekin olla, vaikka elämänasenteeni on lannistuneempi.

Hyvä muistutus noista meidän luontaisista, kaikille tarjotuista mahdollisuuksista (riittävän) hyvän elämän rakentamiseksi. Kaunis luonto ja sen seuranta onnistuu vielä useimmilta ja vaikka elintasomme lienee laskusuunnassa, elämisen tasoon se ei mielestäni välttämättä vaikuta. Jos terveyttä on riittävästi, meillä on elämän opettamaa neuvokkuutta ja useimmilla myös sitä tunnettua suomalaista sisua - niillä on selvitty pahemmastakin, vai eikö ?

Oma mielikuvitus on myös verraton seuralainen, vaikka aina ei sen sisältöä voi hallita -
minä ainakaan en voi - tajunnanvirta kulkee omien lakiensa, ei minun toiveitteni mukaisesti. Mielelläni sieltä pelkkää iloa poimisin..))

Mielikuvitus on kuitenkin vähintäinkin hyvä työväline oman sielun- ja mielentilan seurannassa ja myös kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa - ilman sitä emme ehkä osaisi tuntea vertaisuutta emmekä myötätuntoa, mikä ainakin minulle tuntuu olevan entistä tärkeämpää.

Tuntuu, että täälläkin useimmat kirjoittajat ovat tehneet paljon työtä hyvän elämän eteen ja myös onnistuneet sen rakentamisessa.

Itse olen tainnut olla liian laiska tai lannistettu tuohon työhön, eli ajopuu olen pikemminkin ollut: ottanut - ja huolinut - sen minkä elämä on tarjonnut ja yrittänyt tehdä siitä parhaan mahdollisen.
Grafologi, käsialojen tutkija ja pappi Leo Pennanen, teki minulle kerran luonneanalyysin, jossa todettiin muun muassa: "hän jos kuka sopeutuu, alistuu vaikka diktatuuriin"..))
Ei kovin hyvä suositus "maailmanparantajalle" jollaisena olen itseni tahtonut nähdä..))

Voi, voi ! Taas eksyn tähän sisäiseen jaaritteluun, se minulta luonnistuu, ei se, mikä olisi tälläkin hetkellä tärkeätä, edes alkeellisen järjestyksen saaminen tämän oman kaaokseni keskelle. Remontin lisäksi se tunnettu "kuolinsiivous" alkaa olla välttämätön.
Onneksi en ole sen pakon kanssa yksin. Jokainen ikätoveri vakuuttaa samaa: tavaraa on liikaa...Jotkut osaavat sitä hallinnoida, minä en. Siipä opettelemaan sitäkin !

Hyvää loppiaista kaikille, eikös arki sentään ole kivaa ? Siinä voi levätä, sen osaa..))
demeter1

Lue lisää

demeter kirjoitti:
"Itse olen tainnut olla liian laiska tai lannistettu tuohon työhön, eli ajopuu olen pikemminkin ollut: ottanut - ja huolinut - sen minkä elämä on tarjonnut ja yrittänyt tehdä siitä parhaan mahdollisen. "

Näin se on varmaan monen muunkin kohdalla. Minä en ole poikkeus.
Jo pienestä saimme oppia, että kaikki työn, mitä eteen tulee, on tehtävä.
Maalla ei Luoja laiskoja elättänyt (sanoi isä). Koululomien aikana oli oltava
täystyöllistetty, osoittaakseen ahkeruutensa myös käytännön töissä, eikä
vaan hyvien koulunumeroiden saajana.
Kyllä kaikki maalaistalon työkalut lantatalikosta lähtien ovat tuttuja työvälineitä.
Olen ollut kuivattamassa suota (!) ja näky suon laidassa oli: suo, kuokka ja MdK.
Heinätöistä, rukiin ottamisesta sirpillä, ym puhumattakaan. Perunannosto kuo-
kalla oli puuduttavaa puuhaa, mutta tulipahan tehtyä. Olen ollut metsurinakin.
Tämä aika oli sitä tavallista kotiorjuus-aikaa monen saman ikäisen maalaistytön
elämässä.
Vapaus koitti joskus nuoruusvuosina, ei kuitenkaan ilman vastoinkäymisiä,
mutta kaikesta on kuitenkin selvitty tänne saakka. Elämä ei ole mennyt aivan
käsikirjoituksen mukaan, mutta aika ihmeelliseltä tuntuu, että kaikkea, mitä olen
elämäni aikana tehnyt tai joutunut tekemään, on ollut jollain tavalla eduksi.
Ja niinkuin demeter kirjoitti - että on yrittänyt tehdä parhaansa.
Eihän ihminen enempään pysykään, kuin juuri tekemään parhaansa. Ja se riittäköön!

korpikirjailija kirjoitti:

Sorry aukiolo aikataulussa virhe.. huhtikuun 19 -toukokuun 10 .

Kyllä se aukeaa maaliskuun19 päivä, kävn tarkistamassa.

Anonyymi00015 kirjoitti:

demeter kirjoitti:
"Itse olen tainnut olla liian laiska tai lannistettu tuohon työhön, eli ajopuu olen pikemminkin ollut: ottanut - ja huolinut - sen minkä elämä on tarjonnut ja yrittänyt tehdä siitä parhaan mahdollisen. "

Näin se on varmaan monen muunkin kohdalla. Minä en ole poikkeus.
Jo pienestä saimme oppia, että kaikki työn, mitä eteen tulee, on tehtävä.
Maalla ei Luoja laiskoja elättänyt (sanoi isä). Koululomien aikana oli oltava
täystyöllistetty, osoittaakseen ahkeruutensa myös käytännön töissä, eikä
vaan hyvien koulunumeroiden saajana.
Kyllä kaikki maalaistalon työkalut lantatalikosta lähtien ovat tuttuja työvälineitä.
Olen ollut kuivattamassa suota (!) ja näky suon laidassa oli: suo, kuokka ja MdK.
Heinätöistä, rukiin ottamisesta sirpillä, ym puhumattakaan. Perunannosto kuo-
kalla oli puuduttavaa puuhaa, mutta tulipahan tehtyä. Olen ollut metsurinakin.
Tämä aika oli sitä tavallista kotiorjuus-aikaa monen saman ikäisen maalaistytön
elämässä.
Vapaus koitti joskus nuoruusvuosina, ei kuitenkaan ilman vastoinkäymisiä,
mutta kaikesta on kuitenkin selvitty tänne saakka. Elämä ei ole mennyt aivan
käsikirjoituksen mukaan, mutta aika ihmeelliseltä tuntuu, että kaikkea, mitä olen
elämäni aikana tehnyt tai joutunut tekemään, on ollut jollain tavalla eduksi.
Ja niinkuin demeter kirjoitti - että on yrittänyt tehdä parhaansa.
Eihän ihminen enempään pysykään, kuin juuri tekemään parhaansa. Ja se riittäköön!

Lue lisää

Kiitos synninpäästöstä, Ano 15.13..)) Ihan noin kovalla kädellä minua ei kasvatettu,
perheen nuorempana ja isän lemmikkinä sain paljon etuoikeuksia ja veikkaan että meillä sodan jälkeen syntyneillä elämä oli sittenkin helpompaa, vaikka niukkuutta mekin jouduimme jakamaan.
Silti tuo kuvauksesi tuntui tutulta, isommat sisarukseni varmasti jakoivat kokemuksesi, ja kun muistelen heitä ja heidän itseluottamustaan on ollut pakko nähdä, että oma epävarmuuteni ja "laiskuuteni" johtuu ihan tuosta erityisasemastani ja tietysti myös paremmista ajoista.
Eli melkoinen lahja tuo "työhön pakottaminen" on sittenkin tainnut olla ja muuttunut siunaukseksi myöhemmin - ettei pelkää tarttua uusiin haasteisiin ja luottaa siihen, että niistä selviää. Se varmuus minulta on aina puuttunut, mutta aina se työ tekijäänsä opettaa.

Muista pestä ne parhaat porsliimit käsin eivät kestä konepesua. Ja niin hyvin ettei Otolla ole syytä valittaa. Voisit lisätä kaviaarin brunssille, mitä hemmottelua se on jos samat antipastot on aina vadilla.

Mites nyt noin ankeissa (?) tunnelmissa Paloma, jonka tulevaisuudenusko on aina ollut vahva - jos olen oikein ymmärtänyt. Tyynenä olet ottanut vastaan täälläkin ilmenneen kestonaljailun, jatkanut vaan sitkeästi omalla linjallasi. Siipi maassa sinua ei juuri ole täällä nähty.

Enkä tarkoita, että tuo olisi merkki mistään heikentymisestä vaan pikemmin päin vastoin: että on voimia ja uskallusta nähdä ja kokea tämäkin puoli itsestään ja elämästä yleensä.

Ehkä olet saavuttanut sen tyyneyden tason, jota moni tavoittelee mutta harva saavuttaa ? "Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun" (Kaarlo Sarkia) ? Tai ehkä "sisäinen johdattajasi" (Hermann Hesse) on päättänyt ottaa sinut puhutteluuun..))

Oli miten oli. Heitit nyt minullekin haasteen oman tilannekuvani tarkistamisesta - missä kohden itse olen omalla elämäntaipaleellani, pitääkö vielä yrittää kursia kokoon sitä mikä meni rikki vai tyytyä tuttuun keskeneräisyyteen, jättää se kannel "suurelle virittäjälle" (Eino Leino).
Sisäisen puheen paikka taas..))
demeter1

Anonyymi00002 kirjoitti:

Muista pestä ne parhaat porsliimit käsin eivät kestä konepesua. Ja niin hyvin ettei Otolla ole syytä valittaa. Voisit lisätä kaviaarin brunssille, mitä hemmottelua se on jos samat antipastot on aina vadilla.

Lue lisää

No niin, sieltähän se Aina-Inkeri Ankeinen tuli aivan omassa persoonassa
jakamaan hieman positiivisuutta palstalle.

Anonyymi00005 kirjoitti:

No niin, sieltähän se Aina-Inkeri Ankeinen tuli aivan omassa persoonassa
jakamaan hieman positiivisuutta palstalle.

Ja MdK jatkaa, vai mitä?

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ja MdK jatkaa, vai mitä?

Kiva kun "tuloskirja" on näppäilyn päässä!

demeter1 kirjoitti:

Mites nyt noin ankeissa (?) tunnelmissa Paloma, jonka tulevaisuudenusko on aina ollut vahva - jos olen oikein ymmärtänyt. Tyynenä olet ottanut vastaan täälläkin ilmenneen kestonaljailun, jatkanut vaan sitkeästi omalla linjallasi. Siipi maassa sinua ei juuri ole täällä nähty.

Enkä tarkoita, että tuo olisi merkki mistään heikentymisestä vaan pikemmin päin vastoin: että on voimia ja uskallusta nähdä ja kokea tämäkin puoli itsestään ja elämästä yleensä.

Ehkä olet saavuttanut sen tyyneyden tason, jota moni tavoittelee mutta harva saavuttaa ? "Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun" (Kaarlo Sarkia) ? Tai ehkä "sisäinen johdattajasi" (Hermann Hesse) on päättänyt ottaa sinut puhutteluuun..))

Oli miten oli. Heitit nyt minullekin haasteen oman tilannekuvani tarkistamisesta - missä kohden itse olen omalla elämäntaipaleellani, pitääkö vielä yrittää kursia kokoon sitä mikä meni rikki vai tyytyä tuttuun keskeneräisyyteen, jättää se kannel "suurelle virittäjälle" (Eino Leino).
Sisäisen puheen paikka taas..))
demeter1

Lue lisää

@Demeter1, tulevaisuudenuskoni tuntuu aina vain vähenevän sitä mukaa kun näyttää että tulevaisuutta olisi aina van vähemmän ja menneisyyttä aivan liikaa. Pientä alavireisyyttä olen toki huomannut itsekkin, kävin äsken tekemässä lumivideon FB: tapahtumiin ja hain musiikiksi nostalgisen Salvatore Adamon hitin nuoruudestani: Tombe de Neige, eili lumen hauta.
Tilitystä ja sisäistä puhetta., kuulunevat tämän ikäluokan vakiooharrastuksiin. Toiset täyttävät arkensa toimeliaisuudellaan, minä jämähdän vähän, etsin selitystä siihen, miksi ikä pääsi yllättämään, eihän siitä ollut kuin muutama vuosi, kun jaksoin vaikka mitä, pää oli täynnä ideoita, jalat ketterät ja tasapaino hyvä merenrannan kivikoilla, joissa kävimme piknikillä Sikhjälmassa. Nyt askel on hidastunut ja joudun ottamaan kaiteesta tukea rapuissa....eihän niin pitänyt käydä.

Onko minun sitten pakko tehdä kaikki ne jutut mitä olen suunnitellut vai heittäydynkö hunningolle, ihan vain energian puutteen takia?

Tuo kestonaljailu, niin, se loppuu aikanaan. Kun jompikumpi meistä poistuu näyttämöltä. Kumpi, sitä voi vain arvailla. (Ei pahaa joka kestää sata vuotta, eikä kroppaa joka sitä kestää", lainatakseni sananlaskua).

Luin loppuun Monika Fagerholmin Eristystila/kapinoivia naisia. Siitä aloitus toisaalla,
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19212192/eristystilakapinoivia-naisia
Aloitin Ramoonan suosittelemaa Ulla-Lena Lundbergin teosta Jää, jjonka olen jättänyt kesken, jatkan ehkä myöhemmällä. Yritin lukea unkarilaista nobelpalkittua Lazloa, mutta minulla ei riittänyt kärsivällisyys eikä resurssit lukemaan hänen sivunmittaisia lauseitaan ja ilman kappalejakoa. Nyt aloin lukemaan kirjailijakolleegani ja ystäväni Leenamaija Forsberg-Johannesonin versiota modernista Persefone-myytistä, jossa äiti (Demeter) etsii kadonnutta tytärtään Persefonea ....löytyykä häön vai ei , en tiedä vielä. Kirjan nimi on Unilintu, uunilintu.

Maailmassa tapahtuu niin paljon häkellyttäviä ja epämukavia asioita, että itse en tahdo saada luovaa virettä päälle. Isabel Allende aloittaa aina uuden kirjan, oliko se kuuden tammikuuta, mutta minä en ehdi siihen päivämäärään mukaan. Nyt on alettava purkamaan joulua ja kuten aina, aloitan joulukuusesta,joka on jo pudotellut neulasiaan kastelualustastaan huolimatta. Kuivatut appelsiinkiekot-Sol Invictus-koristelustani säästän ensi vuodeksi. Parvekkeen keinokuusi välkkyvine palloineen saa odottaa Nuutinpäivään, tontut ikkunalaudoilat ja takan kranssilta hiipinevät kotikoloihinsa ullakolle tämän viikon aikana ja pihavalot saavat jäädä tuikkimaan ainakin siihen saakka kun päivä on pitentynyt, mahdollisesti kevääseen saakka.

Minulla on vielä mahdollinen Kolumbianmatka edessä talvella, kun kauppakirjoihin tarvittava valtakirja paperiversiona ei ole saapunut kirjattuna kirjeenä. Sen päätän kuukauden sisällä ja aion ottaa vanhimman tyttärenpojistani mukaan jos matka tulisi tarpeelliseksi. Toisaalta, olisihan se tavallaan hyvästijättö sille osuudelle elämästäni.

Paloma.se01 kirjoitti:

@Demeter1, tulevaisuudenuskoni tuntuu aina vain vähenevän sitä mukaa kun näyttää että tulevaisuutta olisi aina van vähemmän ja menneisyyttä aivan liikaa. Pientä alavireisyyttä olen toki huomannut itsekkin, kävin äsken tekemässä lumivideon FB: tapahtumiin ja hain musiikiksi nostalgisen Salvatore Adamon hitin nuoruudestani: Tombe de Neige, eili lumen hauta.
Tilitystä ja sisäistä puhetta., kuulunevat tämän ikäluokan vakiooharrastuksiin. Toiset täyttävät arkensa toimeliaisuudellaan, minä jämähdän vähän, etsin selitystä siihen, miksi ikä pääsi yllättämään, eihän siitä ollut kuin muutama vuosi, kun jaksoin vaikka mitä, pää oli täynnä ideoita, jalat ketterät ja tasapaino hyvä merenrannan kivikoilla, joissa kävimme piknikillä Sikhjälmassa. Nyt askel on hidastunut ja joudun ottamaan kaiteesta tukea rapuissa....eihän niin pitänyt käydä.

Onko minun sitten pakko tehdä kaikki ne jutut mitä olen suunnitellut vai heittäydynkö hunningolle, ihan vain energian puutteen takia?

Tuo kestonaljailu, niin, se loppuu aikanaan. Kun jompikumpi meistä poistuu näyttämöltä. Kumpi, sitä voi vain arvailla. (Ei pahaa joka kestää sata vuotta, eikä kroppaa joka sitä kestää", lainatakseni sananlaskua).

Luin loppuun Monika Fagerholmin Eristystila/kapinoivia naisia. Siitä aloitus toisaalla,
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19212192/eristystilakapinoivia-naisia
Aloitin Ramoonan suosittelemaa Ulla-Lena Lundbergin teosta Jää, jjonka olen jättänyt kesken, jatkan ehkä myöhemmällä. Yritin lukea unkarilaista nobelpalkittua Lazloa, mutta minulla ei riittänyt kärsivällisyys eikä resurssit lukemaan hänen sivunmittaisia lauseitaan ja ilman kappalejakoa. Nyt aloin lukemaan kirjailijakolleegani ja ystäväni Leenamaija Forsberg-Johannesonin versiota modernista Persefone-myytistä, jossa äiti (Demeter) etsii kadonnutta tytärtään Persefonea ....löytyykä häön vai ei , en tiedä vielä. Kirjan nimi on Unilintu, uunilintu.

Maailmassa tapahtuu niin paljon häkellyttäviä ja epämukavia asioita, että itse en tahdo saada luovaa virettä päälle. Isabel Allende aloittaa aina uuden kirjan, oliko se kuuden tammikuuta, mutta minä en ehdi siihen päivämäärään mukaan. Nyt on alettava purkamaan joulua ja kuten aina, aloitan joulukuusesta,joka on jo pudotellut neulasiaan kastelualustastaan huolimatta. Kuivatut appelsiinkiekot-Sol Invictus-koristelustani säästän ensi vuodeksi. Parvekkeen keinokuusi välkkyvine palloineen saa odottaa Nuutinpäivään, tontut ikkunalaudoilat ja takan kranssilta hiipinevät kotikoloihinsa ullakolle tämän viikon aikana ja pihavalot saavat jäädä tuikkimaan ainakin siihen saakka kun päivä on pitentynyt, mahdollisesti kevääseen saakka.

Minulla on vielä mahdollinen Kolumbianmatka edessä talvella, kun kauppakirjoihin tarvittava valtakirja paperiversiona ei ole saapunut kirjattuna kirjeenä. Sen päätän kuukauden sisällä ja aion ottaa vanhimman tyttärenpojistani mukaan jos matka tulisi tarpeelliseksi. Toisaalta, olisihan se tavallaan hyvästijättö sille osuudelle elämästäni.

Lue lisää

Kaiteet on tarkoitettu tuen ottamista varten, mitä ihmeen häpeämistä tai ihmettelyä siinä on? Samoin askel hidastuu ja lyhenee. kaikilla vanhoilla, miksi luulit olevasi poikkeus?

Paloma.se01 kirjoitti:

@Demeter1, tulevaisuudenuskoni tuntuu aina vain vähenevän sitä mukaa kun näyttää että tulevaisuutta olisi aina van vähemmän ja menneisyyttä aivan liikaa. Pientä alavireisyyttä olen toki huomannut itsekkin, kävin äsken tekemässä lumivideon FB: tapahtumiin ja hain musiikiksi nostalgisen Salvatore Adamon hitin nuoruudestani: Tombe de Neige, eili lumen hauta.
Tilitystä ja sisäistä puhetta., kuulunevat tämän ikäluokan vakiooharrastuksiin. Toiset täyttävät arkensa toimeliaisuudellaan, minä jämähdän vähän, etsin selitystä siihen, miksi ikä pääsi yllättämään, eihän siitä ollut kuin muutama vuosi, kun jaksoin vaikka mitä, pää oli täynnä ideoita, jalat ketterät ja tasapaino hyvä merenrannan kivikoilla, joissa kävimme piknikillä Sikhjälmassa. Nyt askel on hidastunut ja joudun ottamaan kaiteesta tukea rapuissa....eihän niin pitänyt käydä.

Onko minun sitten pakko tehdä kaikki ne jutut mitä olen suunnitellut vai heittäydynkö hunningolle, ihan vain energian puutteen takia?

Tuo kestonaljailu, niin, se loppuu aikanaan. Kun jompikumpi meistä poistuu näyttämöltä. Kumpi, sitä voi vain arvailla. (Ei pahaa joka kestää sata vuotta, eikä kroppaa joka sitä kestää", lainatakseni sananlaskua).

Luin loppuun Monika Fagerholmin Eristystila/kapinoivia naisia. Siitä aloitus toisaalla,
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19212192/eristystilakapinoivia-naisia
Aloitin Ramoonan suosittelemaa Ulla-Lena Lundbergin teosta Jää, jjonka olen jättänyt kesken, jatkan ehkä myöhemmällä. Yritin lukea unkarilaista nobelpalkittua Lazloa, mutta minulla ei riittänyt kärsivällisyys eikä resurssit lukemaan hänen sivunmittaisia lauseitaan ja ilman kappalejakoa. Nyt aloin lukemaan kirjailijakolleegani ja ystäväni Leenamaija Forsberg-Johannesonin versiota modernista Persefone-myytistä, jossa äiti (Demeter) etsii kadonnutta tytärtään Persefonea ....löytyykä häön vai ei , en tiedä vielä. Kirjan nimi on Unilintu, uunilintu.

Maailmassa tapahtuu niin paljon häkellyttäviä ja epämukavia asioita, että itse en tahdo saada luovaa virettä päälle. Isabel Allende aloittaa aina uuden kirjan, oliko se kuuden tammikuuta, mutta minä en ehdi siihen päivämäärään mukaan. Nyt on alettava purkamaan joulua ja kuten aina, aloitan joulukuusesta,joka on jo pudotellut neulasiaan kastelualustastaan huolimatta. Kuivatut appelsiinkiekot-Sol Invictus-koristelustani säästän ensi vuodeksi. Parvekkeen keinokuusi välkkyvine palloineen saa odottaa Nuutinpäivään, tontut ikkunalaudoilat ja takan kranssilta hiipinevät kotikoloihinsa ullakolle tämän viikon aikana ja pihavalot saavat jäädä tuikkimaan ainakin siihen saakka kun päivä on pitentynyt, mahdollisesti kevääseen saakka.

Minulla on vielä mahdollinen Kolumbianmatka edessä talvella, kun kauppakirjoihin tarvittava valtakirja paperiversiona ei ole saapunut kirjattuna kirjeenä. Sen päätän kuukauden sisällä ja aion ottaa vanhimman tyttärenpojistani mukaan jos matka tulisi tarpeelliseksi. Toisaalta, olisihan se tavallaan hyvästijättö sille osuudelle elämästäni.

Lue lisää

Huomasin kyllä Fagerholm-esittelysi, Paloma, ja päätinkin sen pohjalta, etten hätäile kirjan lukemisella. Sitä tuskin kirjastosta saa pitkään aikaan.
Hil-la jo tilannekuvaa antokin suurvaltasuhteista ja meidän omasta ahdingosta. Ei hyvältä näytä. Näin jännitteistä aikaa en itse muista kokeneeni.

Toivottavasti saat talokaupat viedyksi loppuun, huojennuksen paikka varmasti vaikka haikeuttakin hetkellisesti tuottaisi.

Eihän tämä vanheneminen kivaa ole. Minäkin vasta sitä opettelen. Kyllä minulle on ollut vaikeata hyväksyä kaikki iän tuomat muutokset vaikka toistaalta pystyn tuntemaan iloa siitä, mitä sittenkin on jäljellä ja mikä oikeastaan on paremmin kuin ennen ja jos tämän terveyden saa pitää. Joka päivä voi olla kiitollinen jo tästä vapaudesta, minkä vanhuus meille tarjoaa: kaikki aika omassa käytössä..)), useimmiten...

Energian puute, voimien väheneminen ja asioiden aloittaminen takkuaa useinkin mutta sitä isompi on ilo kun saa jotakin tehdyksi. Minäkin tein tänään lumityöt..))
demeter1

demeter1 kirjoitti:

Huomasin kyllä Fagerholm-esittelysi, Paloma, ja päätinkin sen pohjalta, etten hätäile kirjan lukemisella. Sitä tuskin kirjastosta saa pitkään aikaan.
Hil-la jo tilannekuvaa antokin suurvaltasuhteista ja meidän omasta ahdingosta. Ei hyvältä näytä. Näin jännitteistä aikaa en itse muista kokeneeni.

Toivottavasti saat talokaupat viedyksi loppuun, huojennuksen paikka varmasti vaikka haikeuttakin hetkellisesti tuottaisi.

Eihän tämä vanheneminen kivaa ole. Minäkin vasta sitä opettelen. Kyllä minulle on ollut vaikeata hyväksyä kaikki iän tuomat muutokset vaikka toistaalta pystyn tuntemaan iloa siitä, mitä sittenkin on jäljellä ja mikä oikeastaan on paremmin kuin ennen ja jos tämän terveyden saa pitää. Joka päivä voi olla kiitollinen jo tästä vapaudesta, minkä vanhuus meille tarjoaa: kaikki aika omassa käytössä..)), useimmiten...

Energian puute, voimien väheneminen ja asioiden aloittaminen takkuaa useinkin mutta sitä isompi on ilo kun saa jotakin tehdyksi. Minäkin tein tänään lumityöt..))
demeter1

Lue lisää

Niinhän tuo rakas siippanikin yrittää minua piristää kun alan vingahtelemaan vanhuuden oireista, ajattele nyt miten monet meidän ikäisistä eivät pysty niinkään paljoon kuin me!

Mutku....minä niin mielelläni pitäisin kropan ja lantun molemmat toimivina mahdollisimman pitkään- Krooninen energiavaje on ongelmani, en tiedä johtuuko sairauksista vai lääkkeistä. Osittain voi olla taas ihan vainruokahaluttomuuden aiheuttamaa kalorienvajausta.

Paloma.se01 kirjoitti:

Niinhän tuo rakas siippanikin yrittää minua piristää kun alan vingahtelemaan vanhuuden oireista, ajattele nyt miten monet meidän ikäisistä eivät pysty niinkään paljoon kuin me!

Mutku....minä niin mielelläni pitäisin kropan ja lantun molemmat toimivina mahdollisimman pitkään- Krooninen energiavaje on ongelmani, en tiedä johtuuko sairauksista vai lääkkeistä. Osittain voi olla taas ihan vainruokahaluttomuuden aiheuttamaa kalorienvajausta.

Lue lisää

Olet varmasti tietoinen Ozempicin haittavaikutuksista.Olet kertonut miten vähän ja yksipuolisesti syöt. Pitääkö vielä päivitellä jaksamattomuuttaan, kun on tuollaiset myrkyt.Niin makaa kuin petaa.

Paloma.se01 kirjoitti:

Niinhän tuo rakas siippanikin yrittää minua piristää kun alan vingahtelemaan vanhuuden oireista, ajattele nyt miten monet meidän ikäisistä eivät pysty niinkään paljoon kuin me!

Mutku....minä niin mielelläni pitäisin kropan ja lantun molemmat toimivina mahdollisimman pitkään- Krooninen energiavaje on ongelmani, en tiedä johtuuko sairauksista vai lääkkeistä. Osittain voi olla taas ihan vainruokahaluttomuuden aiheuttamaa kalorienvajausta.

Lue lisää

Sinä lääpästyt aina, kun poikasi on ollut siinä visiitillä.
Ymmärtäähän sen, kun passailee parasta pöytään kolmelle miehelle kahden sijaan.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Olet varmasti tietoinen Ozempicin haittavaikutuksista.Olet kertonut miten vähän ja yksipuolisesti syöt. Pitääkö vielä päivitellä jaksamattomuuttaan, kun on tuollaiset myrkyt.Niin makaa kuin petaa.

Lue lisää

En minä huvikseni itseäni piikitä. Lääkäri on näin määrännyt ja sokeriarvoni ovat likimain normaalit.
Sokeus, jalkojen amputoiminen ja aikainen siirtyminen tuonilmaisiin ovat vaihtoehtoja, jos sokeritauti pääsee pahaksi ja minun tautini ei ole helppohoitoinen.
Et jatkaisi syyllistämistäni.

Paloma.se01 kirjoitti:

En minä huvikseni itseäni piikitä. Lääkäri on näin määrännyt ja sokeriarvoni ovat likimain normaalit.
Sokeus, jalkojen amputoiminen ja aikainen siirtyminen tuonilmaisiin ovat vaihtoehtoja, jos sokeritauti pääsee pahaksi ja minun tautini ei ole helppohoitoinen.
Et jatkaisi syyllistämistäni.

Lue lisää

Et jatkaisi valittamistasi, miten SINUN täytyy pitää jopa kaiteesta kiinni. Sehän on vanhojen mummojen juttu.

Paloma.se01 kirjoitti:

@Demeter1, tulevaisuudenuskoni tuntuu aina vain vähenevän sitä mukaa kun näyttää että tulevaisuutta olisi aina van vähemmän ja menneisyyttä aivan liikaa. Pientä alavireisyyttä olen toki huomannut itsekkin, kävin äsken tekemässä lumivideon FB: tapahtumiin ja hain musiikiksi nostalgisen Salvatore Adamon hitin nuoruudestani: Tombe de Neige, eili lumen hauta.
Tilitystä ja sisäistä puhetta., kuulunevat tämän ikäluokan vakiooharrastuksiin. Toiset täyttävät arkensa toimeliaisuudellaan, minä jämähdän vähän, etsin selitystä siihen, miksi ikä pääsi yllättämään, eihän siitä ollut kuin muutama vuosi, kun jaksoin vaikka mitä, pää oli täynnä ideoita, jalat ketterät ja tasapaino hyvä merenrannan kivikoilla, joissa kävimme piknikillä Sikhjälmassa. Nyt askel on hidastunut ja joudun ottamaan kaiteesta tukea rapuissa....eihän niin pitänyt käydä.

Onko minun sitten pakko tehdä kaikki ne jutut mitä olen suunnitellut vai heittäydynkö hunningolle, ihan vain energian puutteen takia?

Tuo kestonaljailu, niin, se loppuu aikanaan. Kun jompikumpi meistä poistuu näyttämöltä. Kumpi, sitä voi vain arvailla. (Ei pahaa joka kestää sata vuotta, eikä kroppaa joka sitä kestää", lainatakseni sananlaskua).

Luin loppuun Monika Fagerholmin Eristystila/kapinoivia naisia. Siitä aloitus toisaalla,
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19212192/eristystilakapinoivia-naisia
Aloitin Ramoonan suosittelemaa Ulla-Lena Lundbergin teosta Jää, jjonka olen jättänyt kesken, jatkan ehkä myöhemmällä. Yritin lukea unkarilaista nobelpalkittua Lazloa, mutta minulla ei riittänyt kärsivällisyys eikä resurssit lukemaan hänen sivunmittaisia lauseitaan ja ilman kappalejakoa. Nyt aloin lukemaan kirjailijakolleegani ja ystäväni Leenamaija Forsberg-Johannesonin versiota modernista Persefone-myytistä, jossa äiti (Demeter) etsii kadonnutta tytärtään Persefonea ....löytyykä häön vai ei , en tiedä vielä. Kirjan nimi on Unilintu, uunilintu.

Maailmassa tapahtuu niin paljon häkellyttäviä ja epämukavia asioita, että itse en tahdo saada luovaa virettä päälle. Isabel Allende aloittaa aina uuden kirjan, oliko se kuuden tammikuuta, mutta minä en ehdi siihen päivämäärään mukaan. Nyt on alettava purkamaan joulua ja kuten aina, aloitan joulukuusesta,joka on jo pudotellut neulasiaan kastelualustastaan huolimatta. Kuivatut appelsiinkiekot-Sol Invictus-koristelustani säästän ensi vuodeksi. Parvekkeen keinokuusi välkkyvine palloineen saa odottaa Nuutinpäivään, tontut ikkunalaudoilat ja takan kranssilta hiipinevät kotikoloihinsa ullakolle tämän viikon aikana ja pihavalot saavat jäädä tuikkimaan ainakin siihen saakka kun päivä on pitentynyt, mahdollisesti kevääseen saakka.

Minulla on vielä mahdollinen Kolumbianmatka edessä talvella, kun kauppakirjoihin tarvittava valtakirja paperiversiona ei ole saapunut kirjattuna kirjeenä. Sen päätän kuukauden sisällä ja aion ottaa vanhimman tyttärenpojistani mukaan jos matka tulisi tarpeelliseksi. Toisaalta, olisihan se tavallaan hyvästijättö sille osuudelle elämästäni.

Lue lisää

Luin aamulla tekstejäsi tänne, en kuitenkaan ehtinyt vastata, no kun tämä eteneminen on hidasta ja jo pukeutuminen ulos ja ostoksille lähteminen ottaa aikansa, saati ostoksien keruu isosta marketista, ruuanlaitto, taidepiiri jne.jne.

En tiedä olenko kirjoituksillani positiivisuutta korostaen loukannut kirjoittajia, mutta ilman positiivista asennetta en olisi menneestä vuodesta selvinnyt.

Vuoteni oli vaikea fyysisesti ja psyykkisesti. En kuitenkaan halunnut muita rasittaa annoin kuvan, että kaikki on hyvin.

Nyt joulun aika palautti elämäni tasapainoon. Jouluvieraani, mieheni vanhimmat lapset ymmärsivät sen valtavan vastuun, jota kannan mieheni hyvinvoimmista tällaisena vammaisena.

He auttoivat monessa käytännön työssä ja turpakäräjillä pohdimme mitä me yhdessä voidaan tehdä ja miten voimiamme jakaa.

Tämä uusi vuosi vaikka se maailmantilanteen vuoksi pelottaakin antaa myös toivoa paremmasta. Huoli, jota olen kantanut viime kesästä asti on kohta ohi. Tiedät mitä tarkoitan, se huoli ei ole ollut helppoa.

Ilkeilyt joita sinä saat itsestäsi ja läheisistäsi ja minä itsestäni ja omistani on kamalaa. Ei sitä jaksa, sen hyväksyminen vaatii luonnetta sitä meillä onneksi on.

Kiusaajat usein korostavat, että ei saa olla avoin, ei rehellinen, ei saa kertoa elämästään.
Paha saa olla ja röyhkeä, suuria esikuvia löytyy historiasta ja nykypäivästä. Se on vallan halua, kontrollin pitämistä sitä se on, ei kateutta joksi se puetaan..

Hyvää yötä Paloma!

korpikirjailija kirjoitti:

Luin aamulla tekstejäsi tänne, en kuitenkaan ehtinyt vastata, no kun tämä eteneminen on hidasta ja jo pukeutuminen ulos ja ostoksille lähteminen ottaa aikansa, saati ostoksien keruu isosta marketista, ruuanlaitto, taidepiiri jne.jne.

En tiedä olenko kirjoituksillani positiivisuutta korostaen loukannut kirjoittajia, mutta ilman positiivista asennetta en olisi menneestä vuodesta selvinnyt.

Vuoteni oli vaikea fyysisesti ja psyykkisesti. En kuitenkaan halunnut muita rasittaa annoin kuvan, että kaikki on hyvin.

Nyt joulun aika palautti elämäni tasapainoon. Jouluvieraani, mieheni vanhimmat lapset ymmärsivät sen valtavan vastuun, jota kannan mieheni hyvinvoimmista tällaisena vammaisena.

He auttoivat monessa käytännön työssä ja turpakäräjillä pohdimme mitä me yhdessä voidaan tehdä ja miten voimiamme jakaa.

Tämä uusi vuosi vaikka se maailmantilanteen vuoksi pelottaakin antaa myös toivoa paremmasta. Huoli, jota olen kantanut viime kesästä asti on kohta ohi. Tiedät mitä tarkoitan, se huoli ei ole ollut helppoa.

Ilkeilyt joita sinä saat itsestäsi ja läheisistäsi ja minä itsestäni ja omistani on kamalaa. Ei sitä jaksa, sen hyväksyminen vaatii luonnetta sitä meillä onneksi on.

Kiusaajat usein korostavat, että ei saa olla avoin, ei rehellinen, ei saa kertoa elämästään.
Paha saa olla ja röyhkeä, suuria esikuvia löytyy historiasta ja nykypäivästä. Se on vallan halua, kontrollin pitämistä sitä se on, ei kateutta joksi se puetaan..

Hyvää yötä Paloma!

Lue lisää

Korostat. avoimuuttasi ja rehellisyyttäsi, silti olet teeskennellyt että hyvin menee vaikka on ollut raskasta ja vaikeaa henkisesti ja fyysisesti. Ei tuo mitään aitoa positiivisuutta ole .Vedät taas palomaa ja itse
äsi uhriksi, mutta olisko syytä teidän käsitellä yksityisiä asioitanne muualla kuin julkisella palstalla?

Anonyymi00020 kirjoitti:

Et jatkaisi valittamistasi, miten SINUN täytyy pitää jopa kaiteesta kiinni. Sehän on vanhojen mummojen juttu.

Ottaahan se koville yht'äkkiä tajuta ettei ne city-shortsit ja bootsit pidäkään kroppaa kakskymppisenä vaikka halu simpakalta tyttöseltä onkin näyttää.

korpikirjailija kirjoitti:

Luin aamulla tekstejäsi tänne, en kuitenkaan ehtinyt vastata, no kun tämä eteneminen on hidasta ja jo pukeutuminen ulos ja ostoksille lähteminen ottaa aikansa, saati ostoksien keruu isosta marketista, ruuanlaitto, taidepiiri jne.jne.

En tiedä olenko kirjoituksillani positiivisuutta korostaen loukannut kirjoittajia, mutta ilman positiivista asennetta en olisi menneestä vuodesta selvinnyt.

Vuoteni oli vaikea fyysisesti ja psyykkisesti. En kuitenkaan halunnut muita rasittaa annoin kuvan, että kaikki on hyvin.

Nyt joulun aika palautti elämäni tasapainoon. Jouluvieraani, mieheni vanhimmat lapset ymmärsivät sen valtavan vastuun, jota kannan mieheni hyvinvoimmista tällaisena vammaisena.

He auttoivat monessa käytännön työssä ja turpakäräjillä pohdimme mitä me yhdessä voidaan tehdä ja miten voimiamme jakaa.

Tämä uusi vuosi vaikka se maailmantilanteen vuoksi pelottaakin antaa myös toivoa paremmasta. Huoli, jota olen kantanut viime kesästä asti on kohta ohi. Tiedät mitä tarkoitan, se huoli ei ole ollut helppoa.

Ilkeilyt joita sinä saat itsestäsi ja läheisistäsi ja minä itsestäni ja omistani on kamalaa. Ei sitä jaksa, sen hyväksyminen vaatii luonnetta sitä meillä onneksi on.

Kiusaajat usein korostavat, että ei saa olla avoin, ei rehellinen, ei saa kertoa elämästään.
Paha saa olla ja röyhkeä, suuria esikuvia löytyy historiasta ja nykypäivästä. Se on vallan halua, kontrollin pitämistä sitä se on, ei kateutta joksi se puetaan..

Hyvää yötä Paloma!

Lue lisää

"Ilkeilyt" ovat kirjoittajilta tapa tuoda todellisuus esiin. Se todellisuus mikä paistaa sieltä siloiteltujen tekstienne alta.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Korostat. avoimuuttasi ja rehellisyyttäsi, silti olet teeskennellyt että hyvin menee vaikka on ollut raskasta ja vaikeaa henkisesti ja fyysisesti. Ei tuo mitään aitoa positiivisuutta ole .Vedät taas palomaa ja itse
äsi uhriksi, mutta olisko syytä teidän käsitellä yksityisiä asioitanne muualla kuin julkisella palstalla?

Lue lisää

Miksi tuot palstalle oman negatiivisyytesi. Teeskentelet, olet hyvin kiinnostunut Korppiksen ja Paloman asioista, jotta pääsisit nokkimaan. Olet paha ihminen.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Miksi tuot palstalle oman negatiivisyytesi. Teeskentelet, olet hyvin kiinnostunut Korppiksen ja Paloman asioista, jotta pääsisit nokkimaan. Olet paha ihminen.

Olet Siili, anoviestien takana, aloitat varhain aamulla. Nimimerkkiä Siili käytät kun vastaan wikitiedoilla.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Olet Siili, anoviestien takana, aloitat varhain aamulla. Nimimerkkiä Siili käytät kun vastaan wikitiedoilla.

Sinä olet MdK, kun laitan wi-fin päälle.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Miksi tuot palstalle oman negatiivisyytesi. Teeskentelet, olet hyvin kiinnostunut Korppiksen ja Paloman asioista, jotta pääsisit nokkimaan. Olet paha ihminen.

Sivusta kommentoin, että mainitsemasi rekatut kirjoittajat kirjoittavat tekstejä joita ei voi positiivisesti kommentoida syyllistymättä epätodellisen tekstin tukemiseen.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Sivusta kommentoin, että mainitsemasi rekatut kirjoittajat kirjoittavat tekstejä joita ei voi positiivisesti kommentoida syyllistymättä epätodellisen tekstin tukemiseen.

epätotuudellisuuden tekstin...

Anonyymi00025 kirjoitti:

Olet Siili, anoviestien takana, aloitat varhain aamulla. Nimimerkkiä Siili käytät kun vastaan wikitiedoilla.

No eipä kyllä ole ainakaan tämä Siili. Minä kyllä vastaan omista kirjoituksistani mutta en ota kontolle toisten kirjoituksia joten turha yrittää levittää shittiä.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Korostat. avoimuuttasi ja rehellisyyttäsi, silti olet teeskennellyt että hyvin menee vaikka on ollut raskasta ja vaikeaa henkisesti ja fyysisesti. Ei tuo mitään aitoa positiivisuutta ole .Vedät taas palomaa ja itse
äsi uhriksi, mutta olisko syytä teidän käsitellä yksityisiä asioitanne muualla kuin julkisella palstalla?

Lue lisää

Tänään iltapäivälehdessä Liisa Keltikangas-Järvisen (psyk. professori) tekstiä mm.:
"Positiivisuus voi olla toksista, jos negatiivisia tunteita yritetään koko ajan mitätöidä ja uskotaan, että pelkällä oikealla asenteella voidaan karkottaa ongelmat ja alakulo.

Yltiöpositiivisuus voi tuoda ihmiselle haittaa, jos onnellisuuden tavoittelu hämärtää elämän realiteetit ja kyky kestää pettymyksiä ja sitkeys kohdata vaikeuksia heikkenevät."

Siili25 kirjoitti:

No eipä kyllä ole ainakaan tämä Siili. Minä kyllä vastaan omista kirjoituksistani mutta en ota kontolle toisten kirjoituksia joten turha yrittää levittää shittiä.

Se oli ihan asiallinen kirjoitus.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Tänään iltapäivälehdessä Liisa Keltikangas-Järvisen (psyk. professori) tekstiä mm.:
"Positiivisuus voi olla toksista, jos negatiivisia tunteita yritetään koko ajan mitätöidä ja uskotaan, että pelkällä oikealla asenteella voidaan karkottaa ongelmat ja alakulo.

Yltiöpositiivisuus voi tuoda ihmiselle haittaa, jos onnellisuuden tavoittelu hämärtää elämän realiteetit ja kyky kestää pettymyksiä ja sitkeys kohdata vaikeuksia heikkenevät."

Lue lisää

Se on eräiltä myös epätoivoista onnellisuuden todistelua.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Tänään iltapäivälehdessä Liisa Keltikangas-Järvisen (psyk. professori) tekstiä mm.:
"Positiivisuus voi olla toksista, jos negatiivisia tunteita yritetään koko ajan mitätöidä ja uskotaan, että pelkällä oikealla asenteella voidaan karkottaa ongelmat ja alakulo.

Yltiöpositiivisuus voi tuoda ihmiselle haittaa, jos onnellisuuden tavoittelu hämärtää elämän realiteetit ja kyky kestää pettymyksiä ja sitkeys kohdata vaikeuksia heikkenevät."

Lue lisää

Hieno siteeraus, Ano 9.41. Liisa Keltikangas-Järvinen olikin eilen telkkarissa (TV 3, viiden jälkeen). Hän maalasi selkeän ja vakuuttavan kuvan vallitsevasta kulttuurista ja nykyihmisen tilasta, sellaisen, mihin arki-ihmisenkin on helppo yhtyä.
Suuren huijauksen uhreja olemme olleet, jos olemme tahtoneet pysyä "ajan hermolla", markkinoiden ja "asiantuntijoitten" talutusnuorassa.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Se oli ihan asiallinen kirjoitus.

Oli toki mutta ei minun kirjoittamani. Jos tuo olisi ollut minun olisin sen mieluusti omalla nikilläni kirjoittanut

Anonyymi00021 kirjoitti:

Korostat. avoimuuttasi ja rehellisyyttäsi, silti olet teeskennellyt että hyvin menee vaikka on ollut raskasta ja vaikeaa henkisesti ja fyysisesti. Ei tuo mitään aitoa positiivisuutta ole .Vedät taas palomaa ja itse
äsi uhriksi, mutta olisko syytä teidän käsitellä yksityisiä asioitanne muualla kuin julkisella palstalla?

Lue lisää

Huomenta@

En teeskennellyt, kirjoitin totuutta. Ei kaikkea tarvitse kertoa kuten sinäkin ehdotit, ikävistä asioista voi keskustella muualla. En valehtele, enkä muuta kertomaani. Olen lukenut palstalta, että muunnetun totuuden paljastuttua, ne elämänvaiheet kirjoittaja on tietoisesti pyyhkinyt pois, omasta arjestaan.

Olen kai tämän ajan ihminen koska en elän ns. trendikkäästi.; )

Luin Liisa Keltikangas-Järvisen tekstin.

Positiivisuus voi olla toksista, jos negatiivisia tunteita yritetään koko ajan mitätöidä ja uskotaan, että pelkällä oikealla asenteella voidaan karkottaa ongelmat ja alakulo.

Sillä toivon asenteella jolla selvisin neljästä leikkausta ja useasta vakavasta komplikaatiosta sain kartoitettua kivun ja alakulon.

Asenteella kyllä tästäkin selvitään.

korpikirjailija kirjoitti:

Huomenta@

En teeskennellyt, kirjoitin totuutta. Ei kaikkea tarvitse kertoa kuten sinäkin ehdotit, ikävistä asioista voi keskustella muualla. En valehtele, enkä muuta kertomaani. Olen lukenut palstalta, että muunnetun totuuden paljastuttua, ne elämänvaiheet kirjoittaja on tietoisesti pyyhkinyt pois, omasta arjestaan.

Olen kai tämän ajan ihminen koska en elän ns. trendikkäästi.; )

Luin Liisa Keltikangas-Järvisen tekstin.

Positiivisuus voi olla toksista, jos negatiivisia tunteita yritetään koko ajan mitätöidä ja uskotaan, että pelkällä oikealla asenteella voidaan karkottaa ongelmat ja alakulo.

Sillä toivon asenteella jolla selvisin neljästä leikkausta ja useasta vakavasta komplikaatiosta sain kartoitettua kivun ja alakulon.

Asenteella kyllä tästäkin selvitään.

Lue lisää

Kai sinä sentään saitlääkärin ja fysiotrapeutin hoitoa ja tehokkaita kipulääkkeitä. Alakulokin on välillä ihan luonnollista.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Kai sinä sentään saitlääkärin ja fysiotrapeutin hoitoa ja tehokkaita kipulääkkeitä. Alakulokin on välillä ihan luonnollista.

Asenteella, positiivisuudella ne lonkat eheytyy ja kivut katoaa, sivuseikka ne terveystiimin toimenpiteet ja ponnistelut.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Asenteella, positiivisuudella ne lonkat eheytyy ja kivut katoaa, sivuseikka ne terveystiimin toimenpiteet ja ponnistelut.

Voi Vitt...kun ootte pöljiä.

korpikirjailija kirjoitti:

Voi Vitt...kun ootte pöljiä.

Ite oot 😂

korpikirjailija kirjoitti:

Voi Vitt...kun ootte pöljiä.

Epänaisellinen, karkea reaktio, tyypillinen jyrälle.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Epänaisellinen, karkea reaktio, tyypillinen jyrälle.

Positiivinen reaktio positiiviseltä kirjoittajalta 😃

Anonyymi00040 kirjoitti:

Positiivinen reaktio positiiviseltä kirjoittajalta 😃

Väärä osoite, anteeksi!

Anonyymi00021 kirjoitti:

Korostat. avoimuuttasi ja rehellisyyttäsi, silti olet teeskennellyt että hyvin menee vaikka on ollut raskasta ja vaikeaa henkisesti ja fyysisesti. Ei tuo mitään aitoa positiivisuutta ole .Vedät taas palomaa ja itse
äsi uhriksi, mutta olisko syytä teidän käsitellä yksityisiä asioitanne muualla kuin julkisella palstalla?

Lue lisää

Onko sinulta jäänyt huomaamatta, että Paloman ja korpikirjailijan lisäksi moni muukin kirjoittaa täällä henkilökohtaisista asioistaan?
Ollaksesi tasapuolinen, sinun pitäisi kohdentaa moittivat kommenttisi myös heille.
Ketjun aloittaja joutuisi luonnollisesti ensimmäisenä moitittavien penkille.

Katsotaanhan jatkossa, opitko olemaan tasapuolinen.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Väärä osoite, anteeksi!

Poistot tekevät sen, että menevät väärin.
Ymmärrettiin, että osoitit kk:lle.
Osuvasti sanoit 😄

Samoin minä eläydyin Riemulauluihin, ylistys ja ilo ovat kokonaisvaltainen hengen ja kehon kokemus. Ihastuttava se lapsikuorokin, ei puhettakaan mielikuvasta, että kirkossa istuu vain vanhoja huivipäisiä mummoja raskaasti veisaamassa. Täällä on nyt lauhtunut, mutta sen mukana upea aurinko piiloutui , monena selkeänä pakkasiltana saatiin myös tähyillä kuuta ja tähtiä kaukoputkella. Aamupäiväkävelyllä hellytti nuori perhe, jonka kaksi komeaa valjastettua saksanpaimenkoiraa veti pienokaisia pulkassa, lumettomaan aikaan niillä on pienet kärryt. Niin tekivät meidänkin "sessukat", joskus lainattiin niitä hyväntekeväisyysjärjestölle talvitapahtumaan vetämään lapsia pulkassa pieni kierros. Tietysti ne piti siihen huolella siihenkin kouluttaa.

Kaikissa vuodenajoissa on viehätyksensä, mutta soisin kevään ja kesän olevan pitempiä. "Vesille venosen mieli", sanotaan jo Kalevalassa ja kyllä retkiautollekin on jo uusia reittejä suunniteltu, samoin muutamia kaikkein mieluisimpia kohteita olisi ihana vielä nähdä. Kerran on käyty Hollannin Keukenhofin kukkapuistossa huhti-toukokuun vaihteessa, kun miljoonat sipulikukat ovat kukassa , upea orkideapalatsi loistossaan, valtava alue täynnä eri värejä, tuoksua, sommitelmia ja muotoja , luonnon ja istutusten sopusointua. Amsterdamin taidemuseoissa haluaisin vielä kerran myös käydä ja varata kunnolla aikaa niihin. . Hollantilaisia tapaa paljon karavanisteina ympäri Eurooppaa, on niin kätevä lähteä kun ei ole merta ylitettävänä tai kierrettävänä.

Oman kunnon vaaliminen vaatii tässä iässä jo suunnitelmallisuutta, itse harrastan sellaista liikuntaa mistä nautin, uskon että ainakin uiminen hoitaa koko kehoa. Olen säästynyt pahemmilta terveysmurheilta, mutten pidä sitä itsestäänselvyytenä. Uni on alkanut katkeilla, siihen ajattelin hakea jotain apua. Aiemmin hengitysharjoitukset ja kirjan lukeminen auttoivat, en lääkkeellistä apua haluaisi, nyt kun melatoniinistäkin on varoiteltu. Ehkäpä se vaan kuuluu ikään ja pitää alkaa päikkäreitä nukkumaan tarvittaessa. Mies kyllä nukkuu vieressä kuin tukki, kuuluu jopa tukinvetämisen ääniä. Suotta ei puhuta unenlahjoista.

Sunnuntain ja juhlan tuntua arjen keskelle olen aina koettanut luoda, nythän siihen on aikaa. Tuhlaan kukkiin, teen maistuvaa ja pääosin terveellistä ruokaa, koetan pitää kokonaisuuden tasapainossa ruoka-asioissakin. Perintöastiastoja käytän, jos sopivat kattauksen tyyliin, laitan tiskikoneeseenkin, ei haittaa jos kultaukset kuluu. Riisiposliinia kyllä käsittelen silkkihansikkain. Liinat pesee pesukone ja minulla on mankeli apukeittiössä, sen läpi kulkee myös lakanat ja astiapyyhkeet. Hauraimpia pöytäliinoja säästelen, ihailen äidin ja anopin käsinkirjailuja ja revinnäistöitä, anoppi myös itse kutoi damastisia ja pellavaisia liinoja. Nehän kestävät sukupolvesta toiseen . Saatiin häälahjaksi Tampellan Dora Jungin suunnittelema valkea damastiliina "Sata ruusua" lautasliinoineen , ja se on palvellut monissa juhlissa. Siihen tulee aina mankeloidessa kaunis kiilto ja ryhti.
.
Vielä on jouluista tuntua, meillä taitaa kuusi olla sisällä Nuutinpäivään, olen niin ihastunut sen käpyihin ja metsäiseen tuoksuun. Koristeet riisun kyllä huomenna, ja laitan ledvaloketjua sähkökynttilöiden tilalle.

Viihtyisää loppiaista!

Huomenta juhla-ajan jälkeen, jouluvalot on kadonneet katuni varrelta melkein joka talosta.
Hyvältä tuntuu päästä normaalin rytmiin, kyllä se arjen elämä juhlimisen voittaa.
Tuntui kuin olisi ollut vaikeampaa pysyä päivien juoksussa, ehkä se oli vaikeampaa, kun keskelle viikkoa pyhät sattui.
Voi olla sekin, että ikä on osasyyllinen,, rytmi katoaa ja joutuu kysymään mikä päivä nyt onkaan.
Hyvin kuitenkin meni, en pyrkinyt saunaankaan vääränä päivänä, mietintää sekin aikaan sai.

Kamalia on nuo maailmalta tulevat viestit, milloin mihinkin aiotaan hyökätä ja hyökätäänkin, Grönlanti ja Tanskakin uhkien piirissä
Yksi mies mesoo kuin maailman omistaja ja kuitenkin hänenkin elämä piankin loppuu, ikää on jo paljon.
Toinen sitten hyökkäyksiä tekee milloin minnekin yllättäen ja saa tuhoa aikaan ja ihmiset ovat kauhuissaan, mitä seuraavaksi, valtioiden päämiehet vaan käsiään nyrkkiin laittavat ja uhoavat omiaan.
Pelossa maapallo elää, viisaita on kaiketi paljon, mutta toimia pitäisi aikaan saada.
Kotimaassa ne viisaat mediassa puhuvat ja toteavat, että huonosti menee, mutta ei mitään pientä ajatustakaan, että asiat kuntoon saataisiin.
Pääministeri vaan jankkaa, että toivoa on, miten se näkyy ?
Kansasta suuri osa kärsii ja leipäjonot kasvaa.
Kuulin radiosta sitäkin, miten terveyspalvelussa olevat enenemissä määrin saavat ilkeyksiä ja uhkauksia kuulla, ei siis vaan keskustelupalstoilla , ymmärtämättömyys kasva.
Ei viitsitä etsiä oikeita syypäitä, vaan palveluja suorittavat niskaansa saa pahanolon purkaukset.
Toisen kunnioitus on kadonnut.

Tuo kuusen hävittäminenkin ongelmia aiheuttaa, näin radiossa kerrotaan, taitoa on polttamisen kanssa, mitä polttaa ja miten sekin voi saada nokipalon aikaiseksi, ymmärsin, että kuusta ei, eikä muitakaan roskia saisi tulisijassa polttaa, vaan hävitys olisi tehtävä toisin, viedä vaikka kuusi järveen kalojen piilopaikaksi, voikohan nuotiossa polttaa, vai tuleeko siitäkin harmia?
Näin kaikki säännöt uusiksi.
Eliaanan tapa on varmaan oikea, viedä maatumaan metsään.
Unilääkkeitä en missään muodossa ole koskaan syönyt, valvon jos uni ei tule pätkiksi on uni mennytkin nykyisin, aiemmin nukuin hyvin.
Rentoutuminen, huolien pois pyyhkiminen on hyvä keino unen saamiseen, ei vaan ihan niitä helpompia nekään, mitenkä ne huolet saisi unohtumaan, päin vastoin yöllä ne juuri mieleen tulee, jopa suurennellen.
Joskus ennen aikaan sanottiin, että hyvä omatunto on paras pään alunen.

Ramoona maalasi nuo kukkaiset aiheet silmiimme ja näin kevään odotus vauhtia toivottavasti saa, meillä kevätkin pidemmäksi venyy kuin siellä kukkien maailmoissa.
Noita arvokkaita astiastoja ei minulla paljon ole, mutta tykkään kyllä niistä mitä omistan.
Olen antanut pois jo paljon, tyttärentytär sai jouluastiaston ja kertoi sen aarre olevankin.
Tahkolle joskus menivät joulua viettämään, sinnekin astiat mukaan, koriin vaan ja auton kyytiin, miehensä kertoi, että aikamoinen aarre ne on koko perheelle.

Joulua minäkin pois laitan, kyntteliköt ja muut valot niille kuuluville laatikoihin laitan ja ylähyllylle nostelen, ehkä joku ne ensi joulunakin esiin ottaa.
Tuntuu todella ilmavalta ja arkiselta, sitä minä nykyisin kaipaan.

Oli mukava lukea Mdk ja Demeterin mietteitä ja toiveiden asetteluista.
Mielikuvitus on rikkaus, jota olisi syytä kohtuudella voimissa pitää ja tuo oman itsensä kanssa seurustelu on myös taito, mikä olisi hyvä pitää yllä ja kehitellä.
Ikävä vain on se asia, kun ei "riitakaveria" ole, on vastaväitteetkin itse keksittävä ja sitten tuomaroida olenko oikeassa vai väärässä.
Kyllähän siinä monta kertaa yllättyy, kun tuomioita itselleen lukee, sillä sille puolelle vaaka usein kallistuu, mutta kehitystä kai sekin.

Meillä ei tuo postilaatikoiden särkeminen ole mahdollista, mutta kyllä niitä täälläkin ilmaan lentää, todiste siitä, että nuorilla tekemisen puute tai paha olo muuten, huomiota hakevat.
Ajan ilmiö joka puolella.

Nyt olisi kone kiinni laitettava ja tälle päivälle suunnitellut hommat toteutettava, kauppaankin voisi mennä, kun ja jos ei lumisade ala.
Kärrin vetäminen ei oikein houkuta, jos lunta tulee, hyvää ja innostunutta arjen alkamista kaikille, jaksetaan olla virkeitä ja aikaa seuraavia.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta juhla-ajan jälkeen, jouluvalot on kadonneet katuni varrelta melkein joka talosta.
Hyvältä tuntuu päästä normaalin rytmiin, kyllä se arjen elämä juhlimisen voittaa.
Tuntui kuin olisi ollut vaikeampaa pysyä päivien juoksussa, ehkä se oli vaikeampaa, kun keskelle viikkoa pyhät sattui.
Voi olla sekin, että ikä on osasyyllinen,, rytmi katoaa ja joutuu kysymään mikä päivä nyt onkaan.
Hyvin kuitenkin meni, en pyrkinyt saunaankaan vääränä päivänä, mietintää sekin aikaan sai.

Kamalia on nuo maailmalta tulevat viestit, milloin mihinkin aiotaan hyökätä ja hyökätäänkin, Grönlanti ja Tanskakin uhkien piirissä
Yksi mies mesoo kuin maailman omistaja ja kuitenkin hänenkin elämä piankin loppuu, ikää on jo paljon.
Toinen sitten hyökkäyksiä tekee milloin minnekin yllättäen ja saa tuhoa aikaan ja ihmiset ovat kauhuissaan, mitä seuraavaksi, valtioiden päämiehet vaan käsiään nyrkkiin laittavat ja uhoavat omiaan.
Pelossa maapallo elää, viisaita on kaiketi paljon, mutta toimia pitäisi aikaan saada.
Kotimaassa ne viisaat mediassa puhuvat ja toteavat, että huonosti menee, mutta ei mitään pientä ajatustakaan, että asiat kuntoon saataisiin.
Pääministeri vaan jankkaa, että toivoa on, miten se näkyy ?
Kansasta suuri osa kärsii ja leipäjonot kasvaa.
Kuulin radiosta sitäkin, miten terveyspalvelussa olevat enenemissä määrin saavat ilkeyksiä ja uhkauksia kuulla, ei siis vaan keskustelupalstoilla , ymmärtämättömyys kasva.
Ei viitsitä etsiä oikeita syypäitä, vaan palveluja suorittavat niskaansa saa pahanolon purkaukset.
Toisen kunnioitus on kadonnut.

Tuo kuusen hävittäminenkin ongelmia aiheuttaa, näin radiossa kerrotaan, taitoa on polttamisen kanssa, mitä polttaa ja miten sekin voi saada nokipalon aikaiseksi, ymmärsin, että kuusta ei, eikä muitakaan roskia saisi tulisijassa polttaa, vaan hävitys olisi tehtävä toisin, viedä vaikka kuusi järveen kalojen piilopaikaksi, voikohan nuotiossa polttaa, vai tuleeko siitäkin harmia?
Näin kaikki säännöt uusiksi.
Eliaanan tapa on varmaan oikea, viedä maatumaan metsään.
Unilääkkeitä en missään muodossa ole koskaan syönyt, valvon jos uni ei tule pätkiksi on uni mennytkin nykyisin, aiemmin nukuin hyvin.
Rentoutuminen, huolien pois pyyhkiminen on hyvä keino unen saamiseen, ei vaan ihan niitä helpompia nekään, mitenkä ne huolet saisi unohtumaan, päin vastoin yöllä ne juuri mieleen tulee, jopa suurennellen.
Joskus ennen aikaan sanottiin, että hyvä omatunto on paras pään alunen.

Ramoona maalasi nuo kukkaiset aiheet silmiimme ja näin kevään odotus vauhtia toivottavasti saa, meillä kevätkin pidemmäksi venyy kuin siellä kukkien maailmoissa.
Noita arvokkaita astiastoja ei minulla paljon ole, mutta tykkään kyllä niistä mitä omistan.
Olen antanut pois jo paljon, tyttärentytär sai jouluastiaston ja kertoi sen aarre olevankin.
Tahkolle joskus menivät joulua viettämään, sinnekin astiat mukaan, koriin vaan ja auton kyytiin, miehensä kertoi, että aikamoinen aarre ne on koko perheelle.

Joulua minäkin pois laitan, kyntteliköt ja muut valot niille kuuluville laatikoihin laitan ja ylähyllylle nostelen, ehkä joku ne ensi joulunakin esiin ottaa.
Tuntuu todella ilmavalta ja arkiselta, sitä minä nykyisin kaipaan.

Oli mukava lukea Mdk ja Demeterin mietteitä ja toiveiden asetteluista.
Mielikuvitus on rikkaus, jota olisi syytä kohtuudella voimissa pitää ja tuo oman itsensä kanssa seurustelu on myös taito, mikä olisi hyvä pitää yllä ja kehitellä.
Ikävä vain on se asia, kun ei "riitakaveria" ole, on vastaväitteetkin itse keksittävä ja sitten tuomaroida olenko oikeassa vai väärässä.
Kyllähän siinä monta kertaa yllättyy, kun tuomioita itselleen lukee, sillä sille puolelle vaaka usein kallistuu, mutta kehitystä kai sekin.

Meillä ei tuo postilaatikoiden särkeminen ole mahdollista, mutta kyllä niitä täälläkin ilmaan lentää, todiste siitä, että nuorilla tekemisen puute tai paha olo muuten, huomiota hakevat.
Ajan ilmiö joka puolella.

Nyt olisi kone kiinni laitettava ja tälle päivälle suunnitellut hommat toteutettava, kauppaankin voisi mennä, kun ja jos ei lumisade ala.
Kärrin vetäminen ei oikein houkuta, jos lunta tulee, hyvää ja innostunutta arjen alkamista kaikille, jaksetaan olla virkeitä ja aikaa seuraavia.

Lue lisää

Huomenta@

Arki ja paluu siveltimien käyttöön. Tänään kokoonnumme taas harrastepiiriin.

Eilen riisuin joulukoristeet, kuusen jätin, mutta kovin yksinäiseltä se näytti ilman koristeita joten laitan sen tänään säilytyslaatikkoon.

Mieheni tytär osti talkkunajauhoja, ne jäi kuitenkin käyttämättä joten sain ajatuksen tehdä aamupuuron talkkunoista.

Pakkaset jatkuvat, ulos en halaja, kauppareissun teen autolla.

Mukavaa pikkulauantaita.

korppis kirjoitti:

Huomenta@

Arki ja paluu siveltimien käyttöön. Tänään kokoonnumme taas harrastepiiriin.

Eilen riisuin joulukoristeet, kuusen jätin, mutta kovin yksinäiseltä se näytti ilman koristeita joten laitan sen tänään säilytyslaatikkoon.

Mieheni tytär osti talkkunajauhoja, ne jäi kuitenkin käyttämättä joten sain ajatuksen tehdä aamupuuron talkkunoista.

Pakkaset jatkuvat, ulos en halaja, kauppareissun teen autolla.

Mukavaa pikkulauantaita.

Lue lisää

Lapsena söin piapoa, johon laitettiin kirnupiimää, sokeria ja talkkunajauhoja.

Kesällä kuumilla ilmoilla se oli virkistävää, kun oli kylmää syötävää. :)

Anonyymi00011 kirjoitti:

Lapsena söin piapoa, johon laitettiin kirnupiimää, sokeria ja talkkunajauhoja.

Kesällä kuumilla ilmoilla se oli virkistävää, kun oli kylmää syötävää. :)

Kutsuin lapsena talkkunapuuroa mustaksi puuroksi. Puuro oli mieleiseni, söin sitä voisilmän kanssa. Nyt ostetut jauhot sopivat varmaan paremmin viilin ja marjojen kanssa koska saman makuista äidin tekemään puuroa en niistä saanut.

korppis kirjoitti:

Huomenta@

Arki ja paluu siveltimien käyttöön. Tänään kokoonnumme taas harrastepiiriin.

Eilen riisuin joulukoristeet, kuusen jätin, mutta kovin yksinäiseltä se näytti ilman koristeita joten laitan sen tänään säilytyslaatikkoon.

Mieheni tytär osti talkkunajauhoja, ne jäi kuitenkin käyttämättä joten sain ajatuksen tehdä aamupuuron talkkunoista.

Pakkaset jatkuvat, ulos en halaja, kauppareissun teen autolla.

Mukavaa pikkulauantaita.

Lue lisää

Talkkunajauhoista ei saa keitettyä puuroa. Pitää olla nimenomaan puurotalkkunaa

Anonyymi00014 kirjoitti:

Talkkunajauhoista ei saa keitettyä puuroa. Pitää olla nimenomaan puurotalkkunaa

Terkut ostoksilta@

Tyttö halusi näitä jugurtteihin ja viileihin tarkoitettuja. Keitin niitä ja ne eivät puuroutuneet, jäisien marjojen kanssa nautiskelin. Kainuulaista talkkunaa seuraavan kerran ; ))

Hil-la kirjoitti:

Huomenta juhla-ajan jälkeen, jouluvalot on kadonneet katuni varrelta melkein joka talosta.
Hyvältä tuntuu päästä normaalin rytmiin, kyllä se arjen elämä juhlimisen voittaa.
Tuntui kuin olisi ollut vaikeampaa pysyä päivien juoksussa, ehkä se oli vaikeampaa, kun keskelle viikkoa pyhät sattui.
Voi olla sekin, että ikä on osasyyllinen,, rytmi katoaa ja joutuu kysymään mikä päivä nyt onkaan.
Hyvin kuitenkin meni, en pyrkinyt saunaankaan vääränä päivänä, mietintää sekin aikaan sai.

Kamalia on nuo maailmalta tulevat viestit, milloin mihinkin aiotaan hyökätä ja hyökätäänkin, Grönlanti ja Tanskakin uhkien piirissä
Yksi mies mesoo kuin maailman omistaja ja kuitenkin hänenkin elämä piankin loppuu, ikää on jo paljon.
Toinen sitten hyökkäyksiä tekee milloin minnekin yllättäen ja saa tuhoa aikaan ja ihmiset ovat kauhuissaan, mitä seuraavaksi, valtioiden päämiehet vaan käsiään nyrkkiin laittavat ja uhoavat omiaan.
Pelossa maapallo elää, viisaita on kaiketi paljon, mutta toimia pitäisi aikaan saada.
Kotimaassa ne viisaat mediassa puhuvat ja toteavat, että huonosti menee, mutta ei mitään pientä ajatustakaan, että asiat kuntoon saataisiin.
Pääministeri vaan jankkaa, että toivoa on, miten se näkyy ?
Kansasta suuri osa kärsii ja leipäjonot kasvaa.
Kuulin radiosta sitäkin, miten terveyspalvelussa olevat enenemissä määrin saavat ilkeyksiä ja uhkauksia kuulla, ei siis vaan keskustelupalstoilla , ymmärtämättömyys kasva.
Ei viitsitä etsiä oikeita syypäitä, vaan palveluja suorittavat niskaansa saa pahanolon purkaukset.
Toisen kunnioitus on kadonnut.

Tuo kuusen hävittäminenkin ongelmia aiheuttaa, näin radiossa kerrotaan, taitoa on polttamisen kanssa, mitä polttaa ja miten sekin voi saada nokipalon aikaiseksi, ymmärsin, että kuusta ei, eikä muitakaan roskia saisi tulisijassa polttaa, vaan hävitys olisi tehtävä toisin, viedä vaikka kuusi järveen kalojen piilopaikaksi, voikohan nuotiossa polttaa, vai tuleeko siitäkin harmia?
Näin kaikki säännöt uusiksi.
Eliaanan tapa on varmaan oikea, viedä maatumaan metsään.
Unilääkkeitä en missään muodossa ole koskaan syönyt, valvon jos uni ei tule pätkiksi on uni mennytkin nykyisin, aiemmin nukuin hyvin.
Rentoutuminen, huolien pois pyyhkiminen on hyvä keino unen saamiseen, ei vaan ihan niitä helpompia nekään, mitenkä ne huolet saisi unohtumaan, päin vastoin yöllä ne juuri mieleen tulee, jopa suurennellen.
Joskus ennen aikaan sanottiin, että hyvä omatunto on paras pään alunen.

Ramoona maalasi nuo kukkaiset aiheet silmiimme ja näin kevään odotus vauhtia toivottavasti saa, meillä kevätkin pidemmäksi venyy kuin siellä kukkien maailmoissa.
Noita arvokkaita astiastoja ei minulla paljon ole, mutta tykkään kyllä niistä mitä omistan.
Olen antanut pois jo paljon, tyttärentytär sai jouluastiaston ja kertoi sen aarre olevankin.
Tahkolle joskus menivät joulua viettämään, sinnekin astiat mukaan, koriin vaan ja auton kyytiin, miehensä kertoi, että aikamoinen aarre ne on koko perheelle.

Joulua minäkin pois laitan, kyntteliköt ja muut valot niille kuuluville laatikoihin laitan ja ylähyllylle nostelen, ehkä joku ne ensi joulunakin esiin ottaa.
Tuntuu todella ilmavalta ja arkiselta, sitä minä nykyisin kaipaan.

Oli mukava lukea Mdk ja Demeterin mietteitä ja toiveiden asetteluista.
Mielikuvitus on rikkaus, jota olisi syytä kohtuudella voimissa pitää ja tuo oman itsensä kanssa seurustelu on myös taito, mikä olisi hyvä pitää yllä ja kehitellä.
Ikävä vain on se asia, kun ei "riitakaveria" ole, on vastaväitteetkin itse keksittävä ja sitten tuomaroida olenko oikeassa vai väärässä.
Kyllähän siinä monta kertaa yllättyy, kun tuomioita itselleen lukee, sillä sille puolelle vaaka usein kallistuu, mutta kehitystä kai sekin.

Meillä ei tuo postilaatikoiden särkeminen ole mahdollista, mutta kyllä niitä täälläkin ilmaan lentää, todiste siitä, että nuorilla tekemisen puute tai paha olo muuten, huomiota hakevat.
Ajan ilmiö joka puolella.

Nyt olisi kone kiinni laitettava ja tälle päivälle suunnitellut hommat toteutettava, kauppaankin voisi mennä, kun ja jos ei lumisade ala.
Kärrin vetäminen ei oikein houkuta, jos lunta tulee, hyvää ja innostunutta arjen alkamista kaikille, jaksetaan olla virkeitä ja aikaa seuraavia.

Lue lisää

Oletpas Hil-la onnekas unenkin osalta ! Itse en tunne ketään 80+, joka ei ajoittain univaikeuksista kärsisi.
Melatoniinikin meni arvelluttavaksi. Sitä olen itse poikkeustapauksissa käyttänyt. Stressiherkkä kun olen niin usein pieni matka tai vain rutiinien muutos aiheuttaa huonounisuutta. Tuo makuuhuoneen kylmentäminen tuntui myös ihmeesti auttaneen. Lukeminen usein auttaa, miksei myös nämä perinteiset hengitys- ja rentoutumisharjoitukset. Monenlaista olen kokeillut ja nykyisin kun ei ole pakko nukkua sitä säädettyä aikaa, voi valvoakin välillä..))

Sanoitko jotain ?

Sanoja oli, mutta ei asiaa!

Mitä siitä tulee, kun mies vaan vetää hirsiä.

Toimi Kankaanniemi, se iljettävä kaksimielinen persu, joka siirtyi KD:hen !!!!

Pakkasaamu 21 mittarissa ja pakkasia lupailtiin jatkossakin, siis oikea talvi sitten kuitenkin saatiin, vaikka melkoisen epäilyn aiheuttikin.
Lunta sinne Etelä-Suomeenkin on tullut ja suksikauppa käynee, varmaan ihan mukava asia lienee.
Eilen kauppa- asioita hoitelin ja yllättävän paljon tavaraa keräsinkin, vaikka ei oikeastaan muusta kuin maidosta puute oli, myös herneitä piti ostamani, mutta ne sitten kuitenkin unohdin.
Alennusmyynti alkanut ja jotain vaan käteen tarttui, vaikka en mitään puutetta tiennytkään, ehkä enemmänkin olisi mukaan lähtenyt, mutta järki sitten kumminkin voitti.

Kuuntelin aamulla uni professorin kertomaa unen vaikutuksesta ja unen laadusta, päiväunista ja muusta unen laatuun ja saamiseen vaikuttavista asioista.
Kahvi monellekin unen saamisen yksi epäkohta ja sitä pitäisi nauttia kymmenen tuntia ennen nukkumaan menoa, siinä olen onnistunut, juon vain aamukahvin.
Ennen mieheni eläessä joimme iltakahvinkin ja naurettiin ettei uni tule, jos pannuun kahvia jäisi.
Päiväunia ei suositellut unta saamattomille ja älykello, mikä näyttää kaiken kehon toiminnasta myös hän laski stressitekijäksi.
Epäsäännöllisyys päivien rytmissä unettomuutta lisää, eli pyhät unirytmin sotkee ja huolet mieltä rasittaa ja uni ei tule.
Yksilöllisiä kaikki epäilyt, ihmisen kaikkinainen elämä, erilaisuus ja elämän syke yleensä on kaikilla omansa, kohtalaisen hyvin hänen ajatuksensa alleviivaan.

Onnellinen olen kohtalaisista unen lahjoistani ja himpun kateellinen sinulle lukemisen taidosta demeter, minä juuri ja juuri lehdet ja täältä koneelta jaksan lukemista harrastaa.
Joskus muistan vuosikymmeniä sitten, kun ahmin kokonaisia sarjoja, aina oli vapaa-aikoina kirja nenän edessä, nyt en saa eka sivua luettua, kun jo unohdan mitä luen, keskittyminen hukassa, ollut jo kauan.
Onneksi telkkarista pystyn sarjoja seuraamaan ja lukeminen tekstin osilta juonen kertoo., milloinkahan kiintiö siltäkin osin täyttyy.
Historia kiehtoo erikoisesti, ja sarjat joita katson antaa aina pohtimista laajemminkin aiheesta.

Tuo talkkuna tuli lapsena jotenkin tutuksi, kun Hämeessä asuin, sitä sotkettiin viiliin ja muistelen hyvältä maistuneen, olen aikuisiällä sitä kokeillut, ei houkuttanut.
Elimme sota-aikaa ja varmaan kaikki erilainenkin hyvältä maistui.
Muistan saaneeni eka karamellin, mikä oli paperiin kiedottu, en muuta nimeä sille tiennyt, pyysin lisää nyyttipaperisia, koulunkäyntiä niihin aikoihin aloitin.

Nyt pitäisi taas jotain keksiä, ettei ihan istumiseksi menisi, eilinen kaupassa käynti vielä jaloissa tuntuu, pitää väliä pitää ennen kuin apteekkiin lähden.
Ostin kyllä lankojakin, mutta ei oikein inspiroi, kun ei todellista tarvetta ole.
Tuo lenkille lähteminen, mistä Mdk kertoi pitäisi saada iskostettua aivoihin ja siitä ohjelma päivään ottaa.
Laiskuus on kai tarttunut jäädäkseen istun ja odotan viimeistä kotiin lähtöä.
Nyt kuitenkin elävien kirjoissa vielä olen ja jaloilleni tästä nousen, iloista pakkaspäivää teille toisillekin..
Hyvänen aika kirjautuminen unohtui, sekin oire jostakin, arvelee hil-la

Anonyymi00032 kirjoitti:

Pakkasaamu 21 mittarissa ja pakkasia lupailtiin jatkossakin, siis oikea talvi sitten kuitenkin saatiin, vaikka melkoisen epäilyn aiheuttikin.
Lunta sinne Etelä-Suomeenkin on tullut ja suksikauppa käynee, varmaan ihan mukava asia lienee.
Eilen kauppa- asioita hoitelin ja yllättävän paljon tavaraa keräsinkin, vaikka ei oikeastaan muusta kuin maidosta puute oli, myös herneitä piti ostamani, mutta ne sitten kuitenkin unohdin.
Alennusmyynti alkanut ja jotain vaan käteen tarttui, vaikka en mitään puutetta tiennytkään, ehkä enemmänkin olisi mukaan lähtenyt, mutta järki sitten kumminkin voitti.

Kuuntelin aamulla uni professorin kertomaa unen vaikutuksesta ja unen laadusta, päiväunista ja muusta unen laatuun ja saamiseen vaikuttavista asioista.
Kahvi monellekin unen saamisen yksi epäkohta ja sitä pitäisi nauttia kymmenen tuntia ennen nukkumaan menoa, siinä olen onnistunut, juon vain aamukahvin.
Ennen mieheni eläessä joimme iltakahvinkin ja naurettiin ettei uni tule, jos pannuun kahvia jäisi.
Päiväunia ei suositellut unta saamattomille ja älykello, mikä näyttää kaiken kehon toiminnasta myös hän laski stressitekijäksi.
Epäsäännöllisyys päivien rytmissä unettomuutta lisää, eli pyhät unirytmin sotkee ja huolet mieltä rasittaa ja uni ei tule.
Yksilöllisiä kaikki epäilyt, ihmisen kaikkinainen elämä, erilaisuus ja elämän syke yleensä on kaikilla omansa, kohtalaisen hyvin hänen ajatuksensa alleviivaan.

Onnellinen olen kohtalaisista unen lahjoistani ja himpun kateellinen sinulle lukemisen taidosta demeter, minä juuri ja juuri lehdet ja täältä koneelta jaksan lukemista harrastaa.
Joskus muistan vuosikymmeniä sitten, kun ahmin kokonaisia sarjoja, aina oli vapaa-aikoina kirja nenän edessä, nyt en saa eka sivua luettua, kun jo unohdan mitä luen, keskittyminen hukassa, ollut jo kauan.
Onneksi telkkarista pystyn sarjoja seuraamaan ja lukeminen tekstin osilta juonen kertoo., milloinkahan kiintiö siltäkin osin täyttyy.
Historia kiehtoo erikoisesti, ja sarjat joita katson antaa aina pohtimista laajemminkin aiheesta.

Tuo talkkuna tuli lapsena jotenkin tutuksi, kun Hämeessä asuin, sitä sotkettiin viiliin ja muistelen hyvältä maistuneen, olen aikuisiällä sitä kokeillut, ei houkuttanut.
Elimme sota-aikaa ja varmaan kaikki erilainenkin hyvältä maistui.
Muistan saaneeni eka karamellin, mikä oli paperiin kiedottu, en muuta nimeä sille tiennyt, pyysin lisää nyyttipaperisia, koulunkäyntiä niihin aikoihin aloitin.

Nyt pitäisi taas jotain keksiä, ettei ihan istumiseksi menisi, eilinen kaupassa käynti vielä jaloissa tuntuu, pitää väliä pitää ennen kuin apteekkiin lähden.
Ostin kyllä lankojakin, mutta ei oikein inspiroi, kun ei todellista tarvetta ole.
Tuo lenkille lähteminen, mistä Mdk kertoi pitäisi saada iskostettua aivoihin ja siitä ohjelma päivään ottaa.
Laiskuus on kai tarttunut jäädäkseen istun ja odotan viimeistä kotiin lähtöä.
Nyt kuitenkin elävien kirjoissa vielä olen ja jaloilleni tästä nousen, iloista pakkaspäivää teille toisillekin..
Hyvänen aika kirjautuminen unohtui, sekin oire jostakin, arvelee hil-la

Lue lisää

Kyllä talkkuna oli mulle nykykielellä "välipala" tuossa 60-luvulla, kun koulusta kotiin tulin.

Lapsenikin söivät mummun luona talkkunaa vielä 80-luvullakin.

mutta on talkkunajauhoja ja talkkunajauhoja :)

Anonyymi00032 kirjoitti:

Pakkasaamu 21 mittarissa ja pakkasia lupailtiin jatkossakin, siis oikea talvi sitten kuitenkin saatiin, vaikka melkoisen epäilyn aiheuttikin.
Lunta sinne Etelä-Suomeenkin on tullut ja suksikauppa käynee, varmaan ihan mukava asia lienee.
Eilen kauppa- asioita hoitelin ja yllättävän paljon tavaraa keräsinkin, vaikka ei oikeastaan muusta kuin maidosta puute oli, myös herneitä piti ostamani, mutta ne sitten kuitenkin unohdin.
Alennusmyynti alkanut ja jotain vaan käteen tarttui, vaikka en mitään puutetta tiennytkään, ehkä enemmänkin olisi mukaan lähtenyt, mutta järki sitten kumminkin voitti.

Kuuntelin aamulla uni professorin kertomaa unen vaikutuksesta ja unen laadusta, päiväunista ja muusta unen laatuun ja saamiseen vaikuttavista asioista.
Kahvi monellekin unen saamisen yksi epäkohta ja sitä pitäisi nauttia kymmenen tuntia ennen nukkumaan menoa, siinä olen onnistunut, juon vain aamukahvin.
Ennen mieheni eläessä joimme iltakahvinkin ja naurettiin ettei uni tule, jos pannuun kahvia jäisi.
Päiväunia ei suositellut unta saamattomille ja älykello, mikä näyttää kaiken kehon toiminnasta myös hän laski stressitekijäksi.
Epäsäännöllisyys päivien rytmissä unettomuutta lisää, eli pyhät unirytmin sotkee ja huolet mieltä rasittaa ja uni ei tule.
Yksilöllisiä kaikki epäilyt, ihmisen kaikkinainen elämä, erilaisuus ja elämän syke yleensä on kaikilla omansa, kohtalaisen hyvin hänen ajatuksensa alleviivaan.

Onnellinen olen kohtalaisista unen lahjoistani ja himpun kateellinen sinulle lukemisen taidosta demeter, minä juuri ja juuri lehdet ja täältä koneelta jaksan lukemista harrastaa.
Joskus muistan vuosikymmeniä sitten, kun ahmin kokonaisia sarjoja, aina oli vapaa-aikoina kirja nenän edessä, nyt en saa eka sivua luettua, kun jo unohdan mitä luen, keskittyminen hukassa, ollut jo kauan.
Onneksi telkkarista pystyn sarjoja seuraamaan ja lukeminen tekstin osilta juonen kertoo., milloinkahan kiintiö siltäkin osin täyttyy.
Historia kiehtoo erikoisesti, ja sarjat joita katson antaa aina pohtimista laajemminkin aiheesta.

Tuo talkkuna tuli lapsena jotenkin tutuksi, kun Hämeessä asuin, sitä sotkettiin viiliin ja muistelen hyvältä maistuneen, olen aikuisiällä sitä kokeillut, ei houkuttanut.
Elimme sota-aikaa ja varmaan kaikki erilainenkin hyvältä maistui.
Muistan saaneeni eka karamellin, mikä oli paperiin kiedottu, en muuta nimeä sille tiennyt, pyysin lisää nyyttipaperisia, koulunkäyntiä niihin aikoihin aloitin.

Nyt pitäisi taas jotain keksiä, ettei ihan istumiseksi menisi, eilinen kaupassa käynti vielä jaloissa tuntuu, pitää väliä pitää ennen kuin apteekkiin lähden.
Ostin kyllä lankojakin, mutta ei oikein inspiroi, kun ei todellista tarvetta ole.
Tuo lenkille lähteminen, mistä Mdk kertoi pitäisi saada iskostettua aivoihin ja siitä ohjelma päivään ottaa.
Laiskuus on kai tarttunut jäädäkseen istun ja odotan viimeistä kotiin lähtöä.
Nyt kuitenkin elävien kirjoissa vielä olen ja jaloilleni tästä nousen, iloista pakkaspäivää teille toisillekin..
Hyvänen aika kirjautuminen unohtui, sekin oire jostakin, arvelee hil-la

Lue lisää

Niin Hil-la, se lukeminen taitaa olla niitä lahjattoman ja laiskan ihmisen harrastuksia..)) Tuskin se sen kummenpaa on kuin muukaan harrastuneisuus. Useimmilta ikätovereilta se vain on jäänyt keskittymisvaikeuksien tai silmäongelmien vuoksi.

Eikä siitä jää edes mitään näkyvää jälkeä..)) Olen kertonutkin siskostani, jonka kädentaidot ovat ilonani lähes joka päivä eri muodoissa, milloin hartioita lämmittämässä, milloin silmän ilona kun katson ympärilleni: kudos seinällä, poppanaliina pöydällä, matto lattialla.
Niiden kautta sisko on kanssani aina - jos niin tahdon.

Historiasta minäkin hengenravintoni haen, tämä päivä tarjoaa lähinnä vain vierautta ja ulkopuolisuuden tuntua. "Ennen oli kaikki paremmin"..))
demeter1

Suorastaan musertava on esimerkkisi oman elämän haltuun otosta, Mdk. Mdk..))
Pakko nähdä tämä oma rääpälemäisyys, mutta onhan sekin tuttua ja turvallista. Ja kun vielä opetetaan itsearvostusta ja itsensä hyväksymisen tärkeyttä niin tässähän minäkin tärkeilen..))

Moneen päivään en ole lenkille lähtenyt, vaikka se vielä12 asteen pakkasessa olisi onnistunut naamaa suojaamalla.
Eilen sentään tein lumityöt pihalla, kevyen pakkaslumen kohdalla se vielä onnistuu.
Jumppakin on jäänyt kun sähkömiehet parveilevat missä milloinkin.
Luotan siihen, että kunto ei kovasti ehdi romahtaa parissa viikossa kun sentään kotiaskareita on kaiken aikaa tarjolla.

demeter1 kirjoitti:

Suorastaan musertava on esimerkkisi oman elämän haltuun otosta, Mdk. Mdk..))
Pakko nähdä tämä oma rääpälemäisyys, mutta onhan sekin tuttua ja turvallista. Ja kun vielä opetetaan itsearvostusta ja itsensä hyväksymisen tärkeyttä niin tässähän minäkin tärkeilen..))

Moneen päivään en ole lenkille lähtenyt, vaikka se vielä12 asteen pakkasessa olisi onnistunut naamaa suojaamalla.
Eilen sentään tein lumityöt pihalla, kevyen pakkaslumen kohdalla se vielä onnistuu.
Jumppakin on jäänyt kun sähkömiehet parveilevat missä milloinkin.
Luotan siihen, että kunto ei kovasti ehdi romahtaa parissa viikossa kun sentään kotiaskareita on kaiken aikaa tarjolla.

Lue lisää

Välillä, kun olen oikein voimieni tunnossa, melkein kaipaan noita mainitsemiasi
lumitöitä, demeter1. - Mutta en ollenkaan niitä aikoja kun Itämereltä alkoi
lumitykit heittää lunta pienille tonteillemme. Silloin olin täysvalmiuksissa
yötä päivää. Haalarit sängyn vieressä ja pikkutunneilla kävin vajuuttamassa
tonttia, että pääsisin ovesta ulos aamulla. Voi niitä aikoja!
Mutta kevyt pakkaslumi oli pelkkää huvia ja ajanvietettä. 😊

/MdK

Huomenta ja reipasta pakkassäätä, 25 mittarissa.
Onneksi voin siirtää apteekkiasiointia muutaman päivän, en juurikaan pakkasta pelkää, mutta henkeen meinaa liikkuminen kylmässä säässä ottaa.
Monenlaista harmia pakkanen aikaan saa, joutuvat räjäyttelemään jokia , että ei vesi rakennuksiin ja muihin kuulumattomille alueille pääse.

Nykyään meinaa tyhjää aivot tuottaa, ei enää edes niitä arkisia kerrottavia tahdo löytyä, tyhmäksi menee elämä.
Ruoka olisi asia, mistä ehkä jotain voisi mainita, mutta siitä on palautetta niin paljon tullut, että hieman jarruja sen suhteen yritän pitää.
Kerron kuitenkin, että mieleni tekee perunalaatikkoa, sitä aion tänään tehdä.
Kerroslihaa ei kaupastani löytynyt, piti muuta tilalle ottaa, lihatiskit oli muutenkin aika tyhjiä.
Onko ostovimma joulun aikaan yltynyt, vai lieneekö syynä se, että kauppias vaihtui ja hän ei osaa menekkiä laskea.
Kun uunia lämmitän laitan myös kaalilaatikon ja makaronilaatikon, ilman lihaa.
Juureksia siivutan myös laakeaan astiaan, hieman öljyä ja suolaa ja annan uunin tehdä tehtävänsä, herkullista syötävää nekin.
Kokeilen tuota makaronilaatikkoa, kun löysin pitkiä makaroneja, niitä minun lapsuuden aikojen, äiti sai aina niin makoisan tuotteen niistä.
Ulkolaisia olivat, mutta kokeilen saanko sen lapsuudenajan laatikon aikaiseksi, munamaitoa, sokeria ja suolaa siinä tarvikkeet.
Hyvä lisuke onnistuessaan lihaisen kastikkeen kanssa.

Minulle tulee mieleen myös sisareni, joka oli kova lukemaan, tykkäsi lausua runoja ja muutenkin oli kultturelli, minuun verraten.
Työnsäkin teki kirjastossa, eläkkeelle asti ja sitten eläkkeelle päästyään muutti heti pilven reunalle.
Minä sitä Martan osaa toteutin, arkinen ja tekevämpi päivän puuhissa, siskoni taas Marian suuntaan elämäänsä eli, mutta ihana sisko oli ja hyvät oli välimme.
Demeter en laiskaksi sinua sanoisi, laajennat vaan tietojasi paljon lukien ja liikunnaksi riittää hyvin lumityöt, reipas olet.

Tuo itsekuri minulla meinaa sen liikunnan suhteen kadota, muuten melko periaatteellinen olen, sanoisin itsepäinenkin.
Muistan kun silloin Kahvipirtin aikoihin kerroit lumitöistäsi Mdk, miten et ovea saanut auki, kun ulos meinasit lähetä, lunta oli niin paljon.
Lunta emme ole lisää saaneet, taisi tuolla etelässä paremminkin sataa, mikä tietysti kiva heidän oloonsa, voivat talviliikuntaa toteuttaa, aina ei se onnistu.

Muistui mieleeni hassu juttu, kun poikani luki Tommi Kankaanpää pianonsoittaja, katsoi eka kirjaimen ja kai pianonsoitto oli mielessään, piti lukea painonnostaja.
Soittaminen oli hänelle mieleistä niihin aikoihin.

Tässäpä tuli taas pituutta viestiin, tuskin mitään mieltä innostavaa, mutta aikani kului ja päivän aloitus tehty.
Huomasin aloittajankin huomiota saaneen, hyvissä mielin kaiketi, näin uskon.