Miksi Sibelius saa olla suomalainen musiikissaan, mutta Tuukkanen ei?

Kitarakoulu Tiluta | Ammattimaista soitonopetusta
Muusikoiden.net
Olet kirjautuneena tunnuksella megatherium/ Pikaviestit / Kirjaudu ulos
Klassinen ›

Klassinen
Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | Haku Omat kirjoitukset | Merkityt | Online
Aihe: Onko suomalaisuus musiikissa vain Sibban etuoikeus? 1
megatherium
Tänään 17:00:51 (muokattu tänään 17:07:22)
Vaikka suomalainen atonaalinen nykymusiikki on maailmalla jostakin syytä varsin suosittua, on allekirjoittaneelle suuri mysteeri kuinka vierasmaalaiset suhtautuisivat erästä tunnettua poikkeusta, ts. Sibeliusta lukuun ottamatta, muuhun suomessa sävellettyyn kansallisromanttiseen musiikkitraditioon liittyvään jälkimadetojalaiseen säveltaiteeseen, sillä sitä ei esitetä juuri edes suomessa, saati ulkomailla sen "laadukkuudesta" ja emotionaalisesta voimasta huolimatta.

Koska Sibeliushan sai tunnetusti vaikutteita suomalaisesta kansanmusiikista varsinkin kalevalaisen kauden teoksissaan, niin onko vain hänelle sallittua olla reilusti ja tunnustettavasti ehta suomalainen musiikissaan, niin että muunkin maalaiset tämän piirteen hänen musiikissaan huomaavat ja arvostavat sitä ns. originelliuden takia, ts. siis sen vuoksi, ettei hän matki eurooppalaisia esikuvia, vaan on juuriltaan väärentämättömän suomalainen ja siksi myös jotakin sellaista, jossa joidenkin mielestä kuuluu karujen erämaiden honkien humina ja siintävät vedet tuhansien järvien maan tapaan?

Eivätkö Tuukkaset ja monet muutkin suomalaissäveltäjät säveltäneet musiikkia, joka väitetysti jossakin määrin kytkeytyy puhdasposkiseen kansallisromanttiseen traditioon?

Aivan kuten Dvorak ja Smetana Tsekin maassa, Bartok ja Kodaly Unkarissa, Delius englannissa, Verdi Italiassa jne. sävelsivät musiikkia, jossa kansanmusiikki vaikutteet kuuluvat selvästi.

Myös suomessa on vaikuttanut lukuisia kansallisia aineksia musiikissaan viljelleitä säveltäjiä, joiden musiikissa kuuluvat väitetysti kansallisromanttiset vaikutteet, mutta tästä huolimatta on siitä tyylinä vain heidän kohdallaan tullut miltei halveksittu kirosana, siis sisältäen tyylinä juuri päinvastaisen ja kielteisen arvolatauksen, kuin mihin Sibeliuksella ollaan totuttu, kun hän on juuri siksi noussut kuuluisuuteen USA:ssa ja Britanniassa.

Miksi vain Sibeliusta halutaan kuulla suomalaisuutensa vuoksi, kun on muitakin kiinnostavia ja persoonallisia suomalaisia tonaalisia säveltäjiä, jotka ovat ammentaneet teoksiinsa vaikutteita suomalaisesta kansan perinteestä?

Nämä eivät turmelleet tätä tyyliä, vaan jalostivat sitä pidemmälle.

Perustuuko sellainen eräänlainen musiikillinen monoteisti, taikka kuten eräässä kirjassa sanottiin "despotismi" ennakkoluuloihin, pinttyneisiin tapoihin ja tottumuksiin, traditiolojaaliuteen, kaanonin luomiin säveltäjä-hierarkian mukaisiin valtarakenteisiin jne., vaikka saatamme kuulla monien muiden unohdettujen suomalaissäveltäjien kansallisesti sävytteissä teoksissaan juuri niitä musiikillisia ominaispiirteitä, jotka tekevät niistä ominaisuuksiltaan juuri sellaista säveltaidetta, jonka vuoksi Sibbakin on niin suosittu USA:ssa ja englannissa, vaikka saksassa ja ranskassa hänen musiikkiinsa hiukan vieroksuen suhtaudutaankin?