Säveltaide ei katso säveltäjän sukupuolta taikka seksuaalista suuntausta

Unohdettujen ja sinfoniatuotantoa taikka muunlaista suurta orkesterituotantoa juuri laisinkaan omaamattomien säveltäjien, (siis huom., säveltäjien, ei sukupuolten), ei tulisi olla ohjelmistossa ylipainossa suhteessa paljon suuremman orkesteri-ja oopperatuotannon omaaviin säveltäjiin nähden, vaikka sukupuolijakauma nyt jostain syystä suosisi juuri miessukupuolta säveltäjinä, sillä emmehän me sitä sukupuolta ja persoonaa kuuntele, vaan musiikkia, mutta tällä naissäveltäjiä painottavalla ohjelmistofilosofialla halutaan kompensoida miessukupuolta edustavien ylivaltaa ja tasoittaa epäsuhtaa sukupuolten välillä ohjelmistoedustuksen näkökulmasta sisällyttämällä paljon enemmän unohdettujen naissäveltäjien musiikkia ohjelmistoon, mutta ei lainkaan eikä milloinkaan unohdettujen miessäveltäjien, ja vain Helvi Leiviskä on suomessa naisena säveltänyt säilyneitä sinfonioita, ja joita on myös esitetty ja levytetty sen takia, että ne ovat merkittävää musiikkia, jonka ei tulisi ansaita unohdusta sen enempää kuin Kalervo Tuukkasen taikka Erkki Aaltosenkaan, sillä säveltaiteella, ei sukupuolella, on kuulijoille merkitystä ja, kuten Schopenhauer sanoo, taiteessa merkitsee yksin taitaminen.