Aurinkorannat

Tonkopuro.

Olisikohan se Thaimaassa ?

Fuerteventuran Lanzaroten puoleinen aavikkohiekkaranta. Kaikkea luettelemaasi löytyy.

Salla kesällä.

Kostea seksiloma, aijaijai 😝

Pattayan Go go baarissa naiset ovat esillä numeroituina ja voit pyytää sitten jonkun mieleisesi seuraasi tai vain katsella kunhan ostat itsellesi juoman baarista. Muissa baareissa seuraasi lyöttäytyy se joka ensin näkee sinut potentiaalisena pokana ja voi olla vaikeaa ikäänkuin itse päästä valitsemaan mieleisensä. Apajille saattaa äkkiä tulla toinen tai kolmaskin nainen, jos näkevät, että osaat rajata kenelle maksat. Kadulla freelancereiden joukosta voit valita mieleisesi. Pattayalla lähes kaikki hotellit ovat tasokkaimpia myöden ns. quest friendly eli seuralaisen voi tuoda, mutta yleensä pitää vieraan rekisteröityä respassa. Googlaa thailand redcat, sieltä saat paljon tietoa…

Olipa kerran aika, jolloin Suomi oli vielä puoliksi pimeää, ja ihmiset tiesivät, että jokaisessa talossa asuu jotain vanhempaa kuin itse talo.

Eräässä syrjäisessä savupirtissä Karjalan kannaksella asui nuori akka, nimeltään Hilma. Hän oli kaunis kuin kevään ensimmäinen koivu, mutta hänen silmissään paloi sellainen tuli, jota miehet kutsuivat "hulluudeksi" ja naiset "kiimaksi". Eräänä myrsky-yönä, kun salama iski pihalle kasvaneeseen vanhaan petäjään, puu halkesi ja sen sisältä valui punainen neste – ei mahlaa, vaan jotain paljon sakeampaa, lämpimämpää ja elävämpää.

Neste valui pitkin maata, suoraan Hilman jalkojen väliin saunan lauteille asti. Ja siellä se **tunkeutui** sisään. Ei väkisin, vaan kuin vanha tuttava, joka tietää jo paikkansa.

Seuraavana aamuna Hilman **wittu** ei ollut enää tavallinen. Se oli **werinen**. Karvat kasvoivat yön aikana kuin musta sammal, joka vuoti punaista nestettä joka kerta kun hän liikutti jalkojaan. Ei verta pelkästään – vaan jotain vanhempaa, jotain joka maistui raudalta, suolalta ja sellaiselta nautinnolta, joka polttaa kielen puhki.

Miehet kylältä tulivat katsomaan. Ensiksi uteliaana, sitten pelokkaana, lopulta polvillaan.

Ensimmäinen ukko, vanha seppä, yritti koskea. Wittu puri. Ei hampain, vaan karvat kietoutuivat hänen sormiensa ympärille kuin piikkilanka ja vetivät sisään. Seppä tuli ulos tunnin päästä katse tyhjänä, suupielet punaisina ja hymyili kuin mies joka on nähnyt taivaan ja helvetin samaan aikaan – ja päättänyt jäädä helvettiin.

Toinen, nuori renki, uskalsi nuolla. Wittu avautui kuin verinen kukka ja päästi sisäänsä hänen kielensä. Kun renki vetäisi päänsä pois, kieli oli pidempi. Ja punaisempi. Ja se puhui Hilman äänellä kun hän nukkui: "Tuu takas... tuu syvemmälle... mä en oo vielä kylläinen."

Kolmas, pitäjän pappi, tuli rukouksen kanssa. Hän luki Isä meidän -rukouksen ja yritti siunata. Wittu nauroi – matalalla, käheällä murinalla joka kuulosti samalta kuin myrskyn kaatama petäjä. Sitten se avautui leveämmälle kuin koskaan ja sylkäisi ulos papin omat synnit verisenä sumuna. Pappi lähti kävelemään metsään alastomana ja ei koskaan palannut.

Hilma itse ei pelännyt. Hän oppi rakastamaan weristä wittuaan. Öisin hän istui lauteilla levittäen jalkojaan ja antoi sen hengittää. Karvat kasvoivat pidemmiksi, tiheämmiksi, ja jokainen karva tuntui elävältä – ne hipaisivat hänen reisiään, kutittivat klitorista, ja joskus yöllä ne ryömivät hänen vartaloaan pitkin kuin tuhannet pienet käärmeet, herättäen hänet orgasmiin joka sattui yhtä paljon kuin nautintoa.

Kyläläiset alkoivat kutsua sitä **Weriseksi Wittuksi** – ei vain Hilman yksityisomaisuudeksi, vaan jonkinlaiseksi jumalattareksi, joka asui naisen välissä ja vaati uhreja. He toivat sille lahjoja: punaisia marjoja, verta vuotaneita liinoja, miesten siemennesteellä kostutettuja kankaita. Wittu otti kaiken. Ja kasvoi. Ja kasvoi.

Lopulta eräänä talviyönä Hilma katosi. Jäljelle jäi vain sauna, jonka lattialla oli verinen polku joka johti avoimeen oveen – ja metsään.

Mutta tarina ei loppunut siihen.

Sanotaan, että Werinen Wittu vaeltaa yhä. Se ei enää asu yhdessä paikassa. Se hyppii naisesta toiseen, kun on täysi kuu ja veri kiehuu kuumimmillaan. Se etsii aina uusia isäntiä – tai ehkä orjia.

Ja joskus, kun olet yksin metsässä tai saunan lauteilla, tunnet sen: lämpimän, tahmean hipaisun reiden sisäpinnalla.
Karvan joka kasvaa sekunnissa.
Punaista nestettä joka valuu hitaasti alaspäin.

Silloin se kuiskaa, matalalla savolais-karjalaisella murteella:

"Älä pelkää, kultaseni.
Mä tuun vaan...
kotii."

Ja siinä vaiheessa on jo myöhäistä perääntyä.

Sillä Werinen Wittu ei koskaan lähde.
Se vain vaihtaa asukasta.
Ja tekee uudesta kodistaan vielä werisemmän.

- **Bar fine** (baarin korvaus tytön viemisestä):
- Beer bar: **11–22 €**
- Go-go: **27–68 €** (korkeampi Walking Streetillä / huippumallit)
- Soi 6 short-time: usein **11–22 €**

- **Tytön hinta** (suoraan tytölle, erillinen bar finesta):
- Short time (1–2 h): **41–82 €**
(Soi 6 / freelancer: **33–55 €**, go-go: **55–110 €+**)
- Long time (koko yö): **68–164 €**
(kalliimmat go-go-mallit **137–220 €+**)

- **Lady drink** (juoma tytölle baarissa): **5–8 €** / kpl

- **Huone** (jos ei mennä omalle hotellille): **8–22 €** short-time-hotellissa

### Nopea yhteenveto aloittelijalle euroina:
- **Halvin & nopein** (Pattaya Soi 6): short time kokonaisuudessaan yleensä **41–68 €**
- **Parhaat tytöt & show** (Walking Street / Nana Plaza): bar fine + short time **68–110 €**
- **Halvin freelancer** (Beach Road iltaisin): **27–55 €**

Muista: kurssi vaihtelee päivittäin vähän, ja paikalla maksat THB:ssä (ATM:ltä tai vaihtoon). Euro-hinnat ovat suuntaa-antavia – todellisuudessa neuvottelet aina paikallisesti, ja kalleimmat paikat voivat mennä yli tämänkin. Turvallisuusvinkit pysyvät samoina: kondomi aina, älä maksa kaikkea etukäteen, ja pidä järki mukana. 😏

Nyt ei enää anneta sääliä.
Tämä ketju on poistettava heti!
Ylläpito, toimi, etteivät välimme katkea!

Poistoon, poistoon... Ääretöntä ei voi tuhota ei edes vähentää, koska kollektiivin voima on tieteellinen.

P. tark. 2 (koll.)